Miksi peilistä näkyy vain epäkohdat?

miksi peilistä näkyy vain epäkohdat?

Paljon puhutaan nyt kehopositiivisuudesta, itsetunnosta ja itsensä hyväksymisestä sellaisena kuin on. Mielestäni nämä ovat erittäin tärkeitä keskustelun aiheita ja lueskelen itsekin näistä aiheista mielelläni. Nuorempana en juuri kestänyt katsoa itseäni peilistä sain jatkuvasti kuulla miten en ollut sopiva ollenkaan. Olin lukioikäisenä pyöreä ja sain kyllä tuntea sen myös nahkoissani. En kirjaimellisesti, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan. Sanat läski, pullero, idiootti ja ruma syöpyivät mieleen ikuisesti. Niiltä sanoilta en nimittäin säästynyt. Ikävintä oli, että kuulin ne ihmisten suusta, jotka olivat olevinaan kavereitani. Näin jälkeenpäin ajateltuna he olivat kaikkea muuta, mutta pienellä paikkakunnalla ei ihmisiä päässyt karkuun.

Ei siis ihmekään, että minunkin itsetuntoni on on ryöminyt joskus pohjamudissa. Itsetunto alkoi nousta vähitellen vasta kun muutin suuremmalle paikkakunnalle ja sain elämääni uusia ihmisiä. Aloin treenaamaan ja kroppa muotoutumaan uudenlaiseksi. Jälkeenpäin olen haukkujilta kuullut ihmettelyä miten olenkaan muuttunut sekä ulkoisesti että ihmisenä, mutta heitä en ole enää elämääni huolinut. Enkä ole elämääni senkään jälkeen ottanut ihmisiä, joista olen aistinut epäluotettavuuden. Parempi pitää sellaiset ihmiset etäällä, koska heistä ei ole kuin harmia.

Miksi peilistä näkyy vain epäkohdat?

Olen täysin sitä mieltä, että jokaisen tulee saada olla sellainen kuin on. Siihen ei kenelläkään ole mitään sanottavaa. Myös itseään pitäisi oppia rakastamaan – ja saada rakastaa – sellaisena kuin on. Vaikka minullakin on tässä iässä jo kohtuullisen hyvä itsetunto, huomaan välillä näkeväni peilistä vain kaikki epäkohdat. Kun otin nämä postauksen kuvat pari päivää sitten salilla, näin peilistä vain liian pienet olkapäät, jenkkakahvat, liian pienen pyllyn, liikaa rasvaa ja liian pienet takareidet. En osannut iloita asioita, joita minulla jo on. Vahva ja terve kroppa, jämäkät reidet, vahva selkä, hyvät hauikset jne. Kaikki nämä jäivät negatiivisten ajatusten varjoon. Miten jälkeenpäin että miksi näin on?

Tiedän etten ole tyytymätön itseeni. Tiedän rakastavani omaa kehoani ja tiedän minkälainen ihminen olen. En tavoittele lihaksikasta kroppaa, bikinpyllyä tai x-mallista fysiikkaa. Rakastan treenata voimaa ja liikkuvuutta. Tiedä omat vahvuuteni ja heikkouteni. Haluan treenata mahdollisimman monipuolisesti ja ottaa selvää mihin tämä kroppa pystyy. Haluan olla joka vuosi paremmassa kunnossa kuin edellisenä vuonna. Kokeilla eri lajeja ja nauttia urheilusta. Ulkonäöllä, lihasmassalla tai kropan muodolla ei ole mitään tekemistä näiden tavoitteiden kanssa. Missä siis vika? Uskon, että vika on kuvissa ja kuvitelmissa, joita some syöttää meille koko ajan. Pitäisi olla tietyn kokoinen ja tietyn näköinen. Somessa näkyy vain täydellisiä ihmisiä täydellisine kroppineen. Ulkonäkö on viimeisen päälle huoliteltu, vaatteet viimeisintä huutoa ja kyllä, heiltä löytyy myös täydellinen bikinpylly ja tiimalasikroppa. Ei ihme, jos me tavalliset naiset tunnemme itsemme joskus vääränlaisiksi ja väärän kokoisiksi. Pitäisi aina muistaa ne omat tavoittteet sekä se ettei kaikki somessa tapahtunut ja kuvattu ole oikeaa elämää, vaan lavastettua ja photoshopattua.

Valehteleeko teidänkin peili joskus?

Lue myös Monnan Onko normaalivartalo nykyään jo ”se isompikokoinen”? sekä Jutan Oman kehon kritisoinnista. Molemmat todella hyviä tekstejä, suosittelen! Hyvä, että näistä asioista puhutaan.

Edellinen postaus: Viikon 7 ruokapäiväkirja – Ei treeniä, vain syömistä

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Viikon 7 ruokapäiväkirja – ei treeniä, pelkkää syömistä

viikon 7 ruokapäiväkirja

Se olis taas perjantai ja aika julkaista viikon 7 ruokapäiväkirja! Myöhäiseksihän tämä meni, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Muu elämä vaatii välillä enemmän aikaa ja valitettavasti silloin blogi vähän kärsii, mutta ymmärtänette tämän vallan hyvin 🙂 Viime viikko oli mun lepoviikko. Kävin kerran crossfitissä, kerran salilla ja tein useampana päivänä lihashuoltoa, vaikka sitä ei olekaan itse päiväkirjaan merkittynä. Olo oli koko viikon todella turvonnut ja mainitsinkin siitä viime viikon ruokapäiväkirjassa. Tällä viikolla olotila on tasaantunut ja luulen sen olevan säännöllisen treenin ja hiukka paremman ruokavalion ansiota. Mennäänpä sitten itse asiaan eli viikon 7 ruokapäiväkirja, olkaapa hyvät!

MAANANTAI

viikon 7 ruokapäiväkirja

Töissä 12-20

7.00 kauraleipää kananmunalla, turkkilaista jogurttia marjoilla ja teetä gheellä

11.15 smoothie, jossa lehtikaalia, banaania, kuorittuja hampunsiemeniä, pähkinöitä, marjoja, heraa ja kauramaitoa (avocadot oli loppu, nyyh)

14.30 Kokkikartanon kana-kookoskeitto, oli hyvää!

18.00 Lidlin prodepatukka ja bcaa-juoma

21.00 tytöltä syömättä jäänyt paahtoleipä kalkkunaleikkeellä ja kurkulla sekä Valion protskuvanukasta pähkinöillä

TIISTAI

viikon 7 ruokapäiväkirjaTöissä 7.30-15.30

5.20 paistettuja munia ja vihanneksia + teetä gheellä

11.00 puuroa raejuustolla ja marjoilla

14.30 teetä, pähkinöitä ja pala pullaa

17.15 kauraleipää kalkkunleikkeellä, kurkulla ja juustolla sekä Valion protskuvanukasta pähkinöillä ja kuivatuilla karpaloilla

19.45 spagettia, jauhelihakastiketta, kauraleipää Jutan ohjeella ja salaattia

KESKIVIIKKO

viikon 7 ruokapäiväkirjaTöissä 9 – 17

6.45 paistettuja munia, hapankaalia, vihanneksia ja teetä gheellä

11.15 parsakaalia ja jauhelihaa

iltapäivän aikana patonkia, hedelmiä, pala oma tekemää brownieta jne työpaikan ystävänpäiväbrunssilla (kävin tankkaamassa useampaan kertaan :D)

18.00 puuroa, kuivattuja karpaloita, cashewpähkinöitä ja cashewvoita

21.00 omena ja pähkinöitä

TORSTAI

viikon 7 ruokapäiväkirjaTöissä 7.30-15.30

5.20 paistettuja munia, hapankaalia ja vihanneksia+ teetä gheellä

11.00 puuroa marjoilla ja maapähkinävoilla

14.30 hera ja banaani

16.30-17.30 treeni crossfit Vantaalla: kahvakuulaheilautuksia, burpee boxihyppyjä, wallball cleaneja sekä vatsoja

19.15 ärrän paleomehu

19.45 spagettia ja jauhelihakastiketta, porkkanaa ja kauraleipä päällisillä

PERJANTAI

viikon 7 ruokapäiväkirja

Töissä 7.30-14

5.20 kauraleipää päällisillä, vadelmagurttia marjoilla ja pähkinöillä sekä teetä gheellä

11.00 S-marketin itsepalvelutiskistä haettu salaatti: lohta, falafel-pyöryköitä, salsaa, fetaa, avocadoa, melonia…

15.15 kauraleipää päällisillä ja prodevanukas + teetä

18.30-21 työkavereiden kanssa Amarillossa syömässä

pääruuaksi fajitas kasvispihvillä ja vuohenjuustolla

jälkiruuaksi brownie vaniljajäätelöllä

iltapalaa ei sitten kotona enää jaksanutkaan..

LAUANTAI

viikon 7 ruokapäiväkirja10.00 kauraleipää paistetulla kananmunalla, Valion vadelmagurttia marjoilla ja pähkinöillä, teetä kera gheen

14.00 Lämpimiä voileipiä ja Kaappaus keittiössä

omena ennen saunaan lähtöä ja muutama pähkinä

19.00 mysliä, omenaa, pähkinöitä ja kauramaitoa

jälkiruuaksi Lidlin deluxe-patukka

päivän ja illan aikana muutama nami ja illalla vähän jädeä

SUNNUNTAI

viikon 7 ruokapäiväkirja09.30 kauraleipää paistetulla kananmunalla ja juustolla, turkkilaista jogurttia mustikoilla ja teetä gheellä

12.00 isovaarin 94-vuotissynttäreillä pala kinkkupiirakkaa, pieni pala pullaa ja slaissi täytekakkua

14.30 anoppilassa makaronilaatikkoa ja salaattia

17-19 treeni Fit tammistossa

Treenin aikana malto + bcaa ja jälkeen palkkari

kävely kotiin 25 minuuttia

20.30 makaronilaatikkoa, pannulla paistettu pinaattua ja uunissa paahdettua kukkakaalia

Viime viikon ruokalistaan mahtui vähän kaikenlaista. Edelleenkään en keksi mitään järkevää välipaloille ja tartun varsin helposti leipään. Toisaalta, kauraleipä on hyvää, joten miksipä sitä stressaamaan. Varsinkaan, jos tekee kovia treenejä! Valmisruokaa tuli yhtenä päivänä Kokkikartanon kanakeiton muodossa ja yhtenä päivänä kävin hakemassa s-marketista salaatin. Totesin, että on kannattavampaa hakea sieltä kuin Picnicistä. Ässästä saa valita täytteitä vähän joka lähtöön ja salaatilla lähtee taatusti nälkä. Picnicissä taas on kalliimpaa ja salaatti on loppujen lopuksi täytteiltään aika kevyt. Sitä paitsi tykkään, että salaatissakin on paljon eri asioita! Pitäisikin taas alkaa tekemään itse kunnon mättösalaatteja…

Pidettiin töissä ystävänpäiväbrunssi ja silloin tuli syötyä kaikenlaista herkkua pöydästä ja vieläpä useampaan otteeseen päivän aikana! Muutenkin jos töissä on esim. pullaa tarjolla niin varmasti nappaan sellaisen. Tänäänkin söin aamupäivällä kaksi palaa korvapuustipitkoa ja yhden palan mustikkapiirakkaa 😀 Ihan vain koska teki mieli! Viikonloppun taas ei tehnyt niin paljon mieli herkkuja kuin normaalisti. Ehkä siksi koska viikolla söin? Perjantaina käytiin duuniporukalla Amarillossa syömässä ja otin samaisen fajitan kasvispihvillä kuin viime kesänä Tampereen Amarillossa. Oli hitsin hyvää! Ihan mun suosikki 🙂

Semmoinen oli viikon 7 ruokapäiväkirja, mitäs arvon raati mieltä?

Edellinen postaus: Älä turhaan häpeä kyyneleitä

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

 

Älä turhaan häpeä kyyneleitä

älä turhaan peitä kyyneliä

Minä liikutun todella helposti. Joka päivä jostakin asiasta. Elämäntarinasta radiossa. Vauvan syntymästä televisiossa. Herkästä laulusta. Töissä saaduista kehuista. Lääkärillä. Bussissa. Kotona. Ihan missä vain ja ihan joka päivä. Se on välillä aika raskasta, koska se tuntuu todella nololta. Ei ole montaa päivää, kun luin töissä uutisen syöpäsairaasta äidistä. Kuvittelin itseni hänen tilalleen ja itkuhan siinä tuli, kun aloin miettimään, että hän ei lapsensa kouluun menoa saati varttumista. Itse asiassa kun kirjoitin juuri äskeistä lausetta ja aloin miettimään jutun tuonutta tunnetilaa, kyyneleet nousevat taas silmiini. Miksi minä olen näin herkkä?

Luin Kodin kuvalehdestä jutun Älä turhaan häpeä kyyneleitä ja se pysäytti. Siinä sanottiin, että ihminen, joka liikuttuu herkästi, kokee elämää syvästi. Siksi kyyneleitä ei kannata nolostella. Helppoahan se on sanoa, koska kyllä se nolottaa kun työkaveri tulee kysymään jotain ja minä itkeä vollotan omassa kopperossani. Ihmiset ajattelevat automaattisesti, että minulla on jokin hätänä. Siksi yritän pidätellä itkuani aina. Joskus tuntuu hyvältä antaa patojen aueta, koska se helpottaa. Mutta milloin siihen olisi hyvä aika? Ei koskaan. Vai aina? Eilen pidättelin itkua viimeksi autossa kun veimme miehen kansa tytön päiväkotiin. Radiosta soi Anna Puun mestaripiirros, jonka siskon tyttöni soitti ja lauloi isäni hautajaisissa. Minulle se pahin paikka ei niinkään ollut itse laulu, vaan sen tuomat muistot. Näin se on melkeinpä aina. Muistot ja omat kuvitelmat nostavat liikutuksen pintaan ja siinä sitä taas ollaan.

En muista, että nuorempana olisin ollut näin herkkä. Kaikki alkoi vasta tytön syntymän jälkeen enkä varmasti ole katsonut sen jälkeen yhtään vauvan syntymää televisiosta ilman, että itkisin. Tai kun rakastunut pari saa toisensa. Tai kun tyttö esiintyy kevätjuhlissa. Tai kun siskon tytöt laulavat. Lista on loputon. Psykologi ja psykoterapeutti Kati Raikamo sanoo, että itkulla on tarkoituksensa: se helpottaa oloa. Kyyneleistä on hänen mukaansa mitattu stressihormonia. On arveltu, että murheisiin liittyvä stressi ikään kuin valuu meistä ulos kyyneltemme mukana, ja huolet pienenevät, Raikamo sanoo Kodin kuvalehden artikkelissa.  ”Sitä paitsi itkeminen kertoo tunteista. Siitä, että pystyy tuntemaan jotain niin suurta, että se liikuttaa. Liikuttunut ihminen kokee syvästi elämää”. En tiedä lohduttaako tämä, mutta nyt ehkä ymmärrän itseänikin taas aavistuksen verran paremmin.

En muista, että meillä kotona olisi juuri itketty. Ainakaan toisten nähden ja taidan itsekin noudattaa samaa kaavaa. Nyt kun mietin asiaa, niin miksi ihmeessä pidättelen itkua esimerkiksi tyttären läsnä ollessa? Hänelle voisin ihan hyvin kertoa miksi itken ja hänkin ymmärtäisi siten ettei itku liity aina kipuun tai suruun. Itkeä voi niin monesta eri syystä niin kuin tässä minun tapauksessa on jo todistettu. Tuskin tulen koskaan töissä itkemään tai julkisilla paikoilla, mutta kotona voisi antaa hanojen aueta aina kun siltä tuntuu 🙂

Onko siellä muita samanlaisia herkkikiksiä?

Edellinen postaus: Tehdäänkö yhdessä ruokalista arkeen?

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Tehdäänkö yhdessä ruokalista arkeen?

tehdäänkö yhdessä ruokalista arkeen?

Arki ja mitä tänään syötäisiin? Vakioajatus ainakin minun päässäni joka viikko. Samat ruuat pyörivät viikosta toiseen ja jos tytöltä kysyttäisiin, niin miellä syötäisiin vain ja ainoastaan spagettia ja jauhelihakastiketta. Tiedän, että on olemassa paljon hyviä, helppoja ja monipuolisia arkiruokia. Jännästi niistä yksikään ei kuitenkaan juolahda mieleen kauppaan astuessa. Haluaisin tehdä vaihtelevasti kalaa ja kasviksia, välillä toki lihaakin, kun sitäkin meillä syödään. Miehen mielestä ihmiset jotka eivät syö lihaa, ovat outoja. Olen hiukan eri mieltä asiasta, mutta ymmärrän myös vannoutuneen lihansyöjä-korstoni aivoituksia. Häntä tuskin saisi koskaan käännytettyä kasvissyöjäksi ellei lihansyönti uhkaisi akuutisti henkeä. Jokainen tallatkoon tällä maapallolla omien mieltymystensä mukaisesti ja itse pidän ruuasta ihan kaikissa sen skaaloissa.

Huomaan, että tyttö on alkanut nirsoutua pikku hiljaa. Ennen hän söi ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä, mutta nyt ei tunnu kelpaavan kuin tutut ja turvalliset asiat. Kyllä hän onneksi maistaa kaikkea ja se on tärkeintä. En halua pakottaa häntä mihinkään, mutta aion ohjata kuitenkin syömään joskus sellaisiakin asioita, joista ei välttämättä niin pidäkään. En nimittäin voi rakentaa koko meidän ruokalistaa pelkästään hänen mielipiteensä ja -halujensa perusteella ja senkin vuoksi olen alkanut pakastaa nyt ruokia enemmän. Jos teen ruokaa mikä ei hänelle maistu, niin pakkasesta varmasti löytyy parempi vaihtoehto.

Omassa ruokavaliossani on vähän kaikkea. Maitotuotteita en käytä enää kauheasti, mutta rahkaa voisin ostaa taas joku päivä välipalaksi. Kasvisruokiakin tekisin mielelläni entistä enemmän ja haluaisin opetella käyttämään papuja ja linssejä. Jostain syystä en pidä pavuista, mutta uskon että oppisin, jos vain tekisin niistä jotain hyvää. Ehkäpä kasvistortillojen väliin ne voisivat sopia jonkin soosin kanssa? Ajattelin, että voitaisiin porukalla koostaa kattava lista arkiruuista ja lataan sen tuohon blogin sivupalkkiin, josta jokainen löytää sen helposti. Mitäs olette mieltä asiasta? Tehdäänkö yhdessä ruokalista arkeen? Jos teillä on linkata myös johonkin hyvään reseptiin, niin linkatkaa ihmeessä! Suunnitelmissa on myös alkaa kasaamaan kaikki mun julkaisemat reseptit yhdelle sivulle tuohon blogin yläpalkkiin. Hommaahan siinä on, mutta pikku hiljaa saisin sen varmasti kokoon 🙂

Mun ehdotuksia arkiruokiin:

  • lohi ja perunamuussi, kylkeen esim. porkkanaraaste
  • kasvissosekeitto
  • täytetyt paprikat
  • täytetyt kesäkurpitsat
  • jauhelihakastike ja spagetti
  • makkarakastike ja perunat (resepti)
  • jauhelihakeitto
  • lohikeitto
  • kinkkukiusaus (resepti)
  • pyttipannu
  • savulohipasta (resepti) tai savulohi-pinaattipasta (resepti)
  • pinaattiletut (resepti)

Jatkakaahan listaa kommentteihin niin kasaan näistä vielä oman postauksensa, jota voi jatkaa loputtomiin 🙂 Tehdään tästä lista, josta on kaikille hyötyä kauppareissulla ja viikon ruokalistaa suunnitellessa!

Edellinen postaus: Selätin yhden pahimmista peloistani

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Viikon 6 ruokapäiväkirja – En voi jatkaa enää näin

viikon 6 ruokapäiväkirja

Poikkeuksellisesti viikon 6 ruokapäiväkirja tulee vasta näin sunnuntaina. Olin koko eilisen päivän niin väsynyt, että lupauksestani huolimatta en kyennyt koko päivänä edes ajattelemaan blogin avaamista. Ihme päivä kokonaisuudessaan, kun oikein mitään en jaksanut tehdä. Tällainen päivä kun tulee eteen niin täytyy vain levätä, ei siinä muu auta! Olen huomannut, että mun ruokavalio vaan lipsuu koko ajan vanhaan malliin ja viidestä pudotetusta kilosta jo kolme on tullut takaisin. Ei siis mene ihan suunnitelmien mukaan tämä homma. Se on vain pakko uskoa etten voi syödä miten sattuu, jos mielin pitää dieetin tulokset hallussa edes joten kuten. Huomaan, että vanha raskas olo alkaa hiipiä takaisin ja housun vyötärö kiristää ikävästi. Eihän tämä mikään maailman loppu toki ole, mutta ärsyttää suunnattomasti. Tiedän miten mun pitäisi syödä ja olla, mutta kaikki tämä on niin helppoa unohtaa. Tulipahan taas hyvä muistutus asiasta ja nyt täytyy vähän skarpata varsinkin arkiruokailuissa. Itselleni sopii hyvin 80/20 tyyli, mutta nyt ollaan oltu kaukana siitä. Ei, en ole mikään nipo ruuan suhteen, mutta en myöskään halua luisua vanhaan tyyliin, jossa leipää puputetaan jatkuvasti ja hiilaria muutenkin liian kanssa. Ei, myöskään hiilari ei ole pahasta, mutta oma kroppani ei vain sitä kestä liikaa syötynä. Kaikki ylimääräinen kertyy suoraan vyötärölle, jonne onkin jämähtänyt jo varsin mukavat jenkkikset. Noh, ei muuta kuin uutta viikkoa kohti hiukka viisaampana taas!

Viikon 6 ruokapäiväkirja

MAANANTAI

viikon 6 ruokapäiväkirja

Töissä 12-20

7.15 kauraleipää juustolla ja kananmunalla, Valion vadelmagurttia mustikoilla ja pähkinöillö + teetä gheellä

11.00 smoothie, jossa banaania, avocado, marjoja, pinaattia, kuorittuja hampunsiemeniä, heraa ja kauramaitoa

14.30 itse tehty tonnikalasalaattia ja runebergin torttu

18.00 kaksi riisipiirakkaa kalkkunaleikkeellä

21.15 Valion proteiinivanukasta ja pähkinöitä

TIISTAI

viikon 6 ruokapäiväkirja

Töissä 7.30-15.30

5.20 munia, vihanneksia ja teetä gheellä

11.00 puuroa marjoilla ja maapähkinävoilla

14.45 hera ja banaani

16-17.30 treeni salilla

treenin aikana malto ja bcaa, ja treenin jälkeen palkkari

18.45 Kokkikartanon naudanlihapata ja vihanneksia + R-kioskin paleomehua

21.00 omena

KESKIVIIKKO

viikon 6 ruokapäiväkirja

Vapaapäivä

9.00 kauraleipää juustolla ja paistetulla munalla, Valio vadelmagurttia marjoilla ja pähkinöillä + teetä gheellä

12.30 marjasmoothie

16.30 Ärrän falafel wrap, mango-kvinoapuddin ja teetä gheellä

19.30 kasvissosekeittoa raejuustolla

TORSTAI

viikon 6 ruokapäiväkirja

Töissä 7.30-15.30

5.20 paistettuja munia, hapankaalia, vihanneksia ja teetä gheellä

11.00 puuroa marjoilla ja cashewtahnalla

15.00 banaani ja hera

16-17.30 treeni salilla

treenin aikana malto+bcaa ja jälkeen palkkari

19.00 edellisen päivän kasvissosekeittoa jauhelihalla ja riisipiirakka

21.15 omena

PERJANTAI

viikon 6 ruokapäiväkirja

Töissä 10-18

6.20 munia ja vihanneksia, teetä gheellä

11.30 Picnicin lohi-fetasalaattia

16.00 Lidlin bcaa-juoma ja Tupla+ protskupatukka salmiakin makuisena (oli hyvää!)

19.30 tortillapizza, jossa jauhelihaa, ananasta ja juustoa + päällä vielä punasipulia ja avocadoa

21.30 omena

LAUANTAI

viikon 6 ruokapäiväkirja

Töissä 10-15

6.00 cornflakeseja, marjoja ja teetä gheellä

7-9 treeni salilla

treenin aikana malto + bcaa ja jälkeen palkkari

11.00 riisiä, kanaa ja vihanneksia

13.30 bcaa-juoma ja possumunkki (hain koko meidän työporukalle)

16.15 kauraleipää päällisillä ja teetä

puolet pätkis-levystä

19.30 itse tehtyjä hamppareita kaksi kappaletta

Ainon mustaherukka-valkosuklaajäätelöä

SUNNUNTAI

viikon 6 ruokapäiväkirja

10.15 kauraleipää juustolla ja kananmunalla, Valion vadelmagurttia marjoilla ja pähkinöillä, teetä gheellä

14.30 anoppilassa rankalaisia ja lankkuperunoita, possunlihaa ja vihanneksia

teen kanssa pala kääretorttua

piti mennä salille, mutta olin niin väsynyt, että jätin väliin ja päätin pitää koko seuraavan viikon kevyenä

18.30 Kokkikartanon havaijinleika ja juustoperunat

21.00 omenaa ja pähkinöitä

Näin kun katselen itsekin kuvia mitä olen viikolla syönyt, niin kyllähän noista huomaa että aika paljon on kaikkea ”ylimääräistä”. Tällä viikolla käynnistän taas treenit ja eiköhän tämä jumalaton turvotuskin ala laskemaan ja kunnon ruoka maistumaan paremmin. Ainahan mulla on kevyellä viikolla tällainen fiilis ja treenaamaan palaaminenkin on todella hankalaa. Ei huvittaisi ei sitten yhtään! En kuitenkaan halua orjuuttaa itseäni taas ruokavaa´alle, vaan jatkaa samalla rennolla otteella, mutta ehkä kuitenkin vähän siistimmällä linjalla kuin viime viikot 😀

Miltäs viikon 6 ruokapäiväkirja näyttää?

Edellinen postaus: Ystävänpäivän rocky road

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

♥ Ystävänpäivän rocky road ♥

*Sisältää mainoslinkkejä

rocky road

Meillä vietettiin keskiviikkona töissä ystävänpäivää brunssin merkeissä. Meillä on tapana pitää brunssi nyyttärimeiningillä muutaman kerran vuodessa. Jokainen saa tuoda sitä mitä itse haluaa minä olen useimmiten tuonut jonkun kakun. Tälläkin kertaa tarkoituksena oli tehdä juustokakku, mutta lueskelin viime viikolla anoppilassa MeNaisia ja bongasin sieltä mielettömän hyvän ja helpon rocky roadin ohjeen. Tässä ohjeessa käytettiin Sunnuntain valmista kakkutaikinapussia mikä helpotti hommaa huomasti. Ei muuta kuin pussin sisältö kippoon, nesteet perään, sekoitus ja lisukkeet vielä päälle. Helppoa kuin mikä! Onnistuu tumpelommaltakin leipurilta 😉

Mä olen jostain syystä aina vähän karsastanut kaiken maailman valmispusseja, mutta on ne joskus ihan paikallaan. Me ostetaan silloin tällöin valmiita pizzapohjia ja tämän jälkeen varmasti myös näitä Sunnuntain pusseja. Mulla on tällä hetkellä sen verran paljon erilaisia jauhoja kotona kaapissa, että täytyy käytellä niitä taas pois sieltä etteivät vanhene. Sen jälkeen voidaan välillä ostaa näitä valmiita sekoituksiakin. Tämä rocky road tai brownie tai miksi kukakin haluaa tätä kutsua, sopii hyvin myös juhlapöytään sekä viikonlopun herkutteluun! Toimisi varmasti lämpöisenä vaniljajäätelön kaverina 😉

rocky road

Ystävänpäivän rocky road

10 palaa, valmistusaika 10 minuuttia + paisto n. 25 minuuttia

  • 1 pss suklaan makuista kakkumixiä (esim. Sunnuntai)
  • 1 dl öljyä
  • 2 dl vettä
  • 100g suklaata
  • 100g pätkiksiä
  • 1 dl pähkinöitä (meillä cashewpähkinöitä)
  • 1 dl minivaahtokarkkeja

Vuoraa uunivuoka leivinpaperilla. Kaada jauhoseos kulhoon. Sekoita öljy ja vesi pakkauksen ohjeen mukaan. Rouhi suklaat, pätkis, pähkinät ja vaahtokarkit veitsellä. Sekoita kaikki taikinaan. Paista rocky road pussin ohjeen mukaan (175 astetta ja n. 25 minuuttia).

Anna leivonnaisen jäähtyä hyvin ja leikkaa palasiksi. Jos haluat, niin sulata vielä valkosuklaata mikrossa ja lorottele palojen päälle raidoiksi. Yritä koota kaunis kasa taroiltavaksi vain huomataksesi, että kohta kaikki on tuhottuja jäljellä on vain muruset….

Onko rocky road teidän juhlapöydän vakiotarjottava?

PS. Ruokapäiväkirja tulee huomenna!!

Pss. Jos herkuttelu kiinnostaa ja ruoka on sun juttusi niin tsekkaa nää tarjoukset:

Makoisaa viikonloppua 😉

Edellinen postaus: Miksi kotona treenaaminen on niin vaikeaa?

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

 

Miksi kotona treenaaminen on niin vaikeaa?

Miksi kotona treenaaminen on niin vaikeaa?

Mulla on menossa kevyt viikko treeneistä. Suunnitelmana oli, että teen kotona paljon lihashuoltoa, mutta tähän mennessä en ole tehnyt yhtään. Tytön ollessa pieni pudottelin osan raskauskiloista hyödyntäen kotitreenejä. Teistä ehkä jotkut muistaakin mun kotitreenipostaukset! Treenasin silloin 3-4 kertaa viikossa ja lisäksi tein pari kotitreeniä viikossa. Tein kotitreenit kehonpainolla Bodyrockin videoiden tahtiin. Ne oli kyllä tehokkaita ja hauskoja! Crossfittiä treenatessa taas tein todella paljon kehonhuoltoa kotona. Rullasin, möyhin pallolla ja lisäksi mulla oli ladattuna puhelimeen Romwod (kehonhuolto-ohjelma). Oi niitä aktiivisia aikoja!

Nykyään tuntuu etten saa kotona mitään treenaamiseen tai kehonhuoltoon liittyvää aikaiseksi. En sitten millään. Eilisellekin suunnittelin rullausta ja joogaa, arvatkaa teinkö kumpaakaan? No en. Yhdeksän aikaan havahdun aina siihen, että olen puuhastellut kaikkea muuta, mutta en kehonhuoltoa. Joskus teen pikaiset rullaukset, usein en. Mihin hemmettiin aika kotona oikein katoaa!? Millä ihmeellä saisin taas kehonhuollon iltarutiineihin? Kauhean vaikealta tuntuu koko juttu. Mullakin on kotona kaikki mahdollinen välineistö. On monta rullaa, palloa, joogamatto ja joogatiili. Löytyy leuanvetotankoa, luistelumattoa, jumppapalloa ja kahvakuulaa. Ja silti ei vain onnistu, koska se tärkein puuttuu: aika. Tai no, aikaahan on, eli ehkä ennemminkin toteutus uupuu. Jännästi pyykit, tiskit ja kaikki muu syö ajan kehonhuollolta ja kotitreeneiltä. Pitäisi oppia laittamaan tässäkin asiassa oma hyvinvointi kotitöiden edelle.

Kehonhuolto olisi siinä mielessä tärkeää näin kevyellä viikolla, että se edistäisi kehon palautumista. Pelkkä lepo ei sitä tee, vaan lihaksia ja kroppaa pitäisi myös oikeasti huoltaa. Rullaaminen ja venyttely onnistuu helposti esim. televisiota katsellessa illalla, mutta siitä pitäisi saada taas itselle rutiini. Muuten se unohtuu. Ehkä pitää vaan laittaa tästä lähtien muistutus puhelimeen ja välineet esille. Tänään aion rullata koko kropan läpi. Joogaa teen lisäksi, jos siihen tulee mahdollisuus eli saan lapsen hetkeksi pihalle. Liian monta kertaa olen tehnyt joogan noin tuhannessa osassa kun minuutin välein kuuluu: Äiti, mulla on jano. Äiti, mulla on nälkä. Äiti, kissa oksensi lattialle. Äiti, kissa on television edessä. Äiti, tuu pyyhkimään!

Olisipa hauskaa taas alkaa tekemään kotitreenejä välillä. Siis sellaisia sykkeitä nostavia kehonpainotreenejä. Ehkä alan sulattelemaan tätä ajatusta taas ja valmistautumaan samalla mökkeilyyn ja kesätreeneihin. Mökillähän tällaisia settejä joutuu (saa) tekemään usein, koska lähimmälle salille on melkein 30km matkaa…

Onnistuuko teillä kotona treenaaminen tai lihashuolto?

Edellinen postaus: Miksi miehet eivät osta kukkia?

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Miksi miehet eivät osta kukkia?

*Sisältää mainoslinkkejä

miksi miehet eivät osta kukkia

Pari viikkoa sitten minulle tuli miespuolinen asiakas, joka kantoi kädessään isoa kukkapuskaa. Saatoin olla hiukan kysyvän näköinen, koska hän tuumasi että vaimolle täytyy viedä kukkia. Jutustelin siinä asiakkaan kanssa ja selvisi ettei heillä mitään suurempaa merkkipäivää ole, mutta hän tykkää yllättää vaimon säännöllisin väliajoin kukilla ja pienillä lahjoilla. Siis oikeastiko on vielä olemassa tuollaisia herrasmiehiä, jotka ostavat kukkia ja lahjoja ihan vain rakkauden osoituksena? Kyllä, niitäkin vielä löytyy!

Itsehän olen toivoton romantikko, mutta sellaista en ole toiseksi puoliskoksi saanut. En koe sitä mitenkään huono piirteenä, mutta valehtelisin jos sanoisin etten toivoisi jonkinlaista pyyteetöntä muistamista useammin kuin synttärinä ja äitienpäivänä. Kyllä minä tykkäisin, jos minulle tuotaisiin kukkia silloin tällöin. Mielellään vaikka joka viikko! Mutta ei, siihen pisteeseen ei vielä(kään) ole päästy. Aivopesu jatkukoon edelleen. Ollaan tästä asiasta puhuttu monet kerrat ja kuulemma herra tietää kyllä miten paljon pidän kukista. Hän ei kuulemma vain ole sen tyyppinen, joka muistaa kukkia ostaa tuosta noin vain. Ehkä se on toisilla miehillä synnynnäisempää kuin toisilla. Toiset ovat romantikkoja ja toiset eivät. Toki meillä tehdään muunlaisia pieniä tekoja vaikkei kukkia satelekaan joka viikko. Tai kuukausi.

miksi miehet eivät osta kukkia
Kaunis maljakko täältä.

Saatoin syntymäpäiväni aikoihin huokaista ääneen, että olisipa kiva saada kukkia. Tyttö nokkelana likkana oli laittanut tämän korvan taakse ja viime lauantaina töistä kotiin tullessa minua odottikin kaunis ruusukimppu, jonka tyttö oli halunnut minulle ostaa. Oli kuulemma oikein muistuttanut miestä, että nyt äidille pitää ostaa kukkia <3 Ihana tyttö ja ihana mies! Leikkokukat ovat kauniita ja pidän tunnelmasta minkä ne kotiin tuovat. Haluaisin, että meillä olisi aina tuoreita kukkia olkkarissa, mutta samalla mietin myös rahamäärää, joka niihin uppoaa. Eiväthän kukatkaan mitään ilmaisia ole. Toiset naiset eivät kukista juuri perusta, mutta itse tykkään kovasti sekä leikkokukista että perinteisistä viherkasveista. Minulla on kotona kultaköynnös, joka on matkannut meidän mukana ainakin sen 12 vuotta ellei jo kauemminkin. En edes muista koska olen sen meille ostanut. Minulla on myös flamingokukka, jonka taisin saada mieheltä syntymäpäivälahjaksi 6-7 vuotta sitten ja vieläkin se voi hyvin, kukkii ja kukoistaa. Haluaisin meille paaaaljon kasveja lisää, mutta tila loppuu kesken. Ehkä pitäisi alkaa laittelemaan niitä enemmän seinille ja katosta roikkumaan…

Olisipa kuitenkin ihanaa saada kukkia ainakin kerran kuukaudessa vai mitä olette mieltä? Tuoko teille puoliso usein kukkia ihan pyytämättä?

Julkaisin eilen uuden my day -videon tubeen. Mun muita videoita pääset katsomaan täältä. Muistakaahan tilata myös kanava, se ei maksa mitään 😉

Edellinen postaus: Testissä Vileda Robot VR 101

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Miten sinä arvotat arkesi?

*Sisältää mainoslinkkejä

Miten sinä arvotat arkesi
Paita: fb kirppis, housut: Sportamore ja kengät: täältä.

Meillä on töissä monen eri ammattiryhmän edustajia. Kaikki työskennellään kuitenkin terveydenhuollon parissa ja tunnetaan toistemme toimenkuvat kohtuullisen hyvin. Moniammatillisessa työympäristössä saa usein mielettömän hyviä keskusteluja aikaiseksi ja ruokatunnit ovat varsin rikkaan keskustelun aikaa. Joskus keskustelun taso on mitä on (perjantaina :D), mutta usein niistä jää paljonkin ajattelemisen aihetta. Perjantaina keskusteltiin arvoista ja siitä miten itse kukin arkensa ja elämänsä arvottaa. Mitkä asiat ovat tärkeitä ja mitkä ei niinkään.

Puhuttiin paljon treenaamisesta arjen keskellä. Monille on hankalaa löytää aikaa edes kahteen treenikertaan viikossa ja toiset taas treenaavat helpostikin sen neljä kertaa viikkoon. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen ryhmään. Mulle treenaaminen on niin tärkeää, että arvotan sen omassa elämässäni melkoisen korkealle. Silloin kun joku asia on tärkeää, sitä priorisoidaan ja sille järjestetään aikaa. Uhrataan ehkä jotain muuta sen edestä, mutta niin se elämä vain pyörii. Kaikkea ei voi saada.

Miten sinä arvotat arkesi
Huppari ja housut täältä.

Ennen halusin aina pitää lauantaina välipäivän treeneistä ja viettää koko päivän kotona. Nyt taas treenaan mieluummin lauantaina, kun on aikaa, ja lepään mieluummin viikolla. Arvostan suunnattomasti aikaa, jota saan viikolla viettää kotona. Tarvitsen yksinkertaisesti enemmän lepoa viikolla kuin viikonloppuna ja vietän mielelläni ne vähäiset tunnit viikolla kotona perheen parissa. Omat arvoni muuttuvat selkeästi jaksottain. Nyt korkeimmalla ovat perhe, treenaaminen ja koti ja priorisoin elämäni niiden mukaan. En esimerkiksi juokse kaikenmaailman kekkereissä, koska haluan olla kotona. En käy viikonloppuisin baareissa ja juhlissa, koska haluan pystyä treenaamaan. Joudun työpäiväni aikana tapaamaan kymmeniä eri ihmisiä, joten vapaa-aikana haluan olla vain tuttujen ihmisten ympäröimänä ja pienen hetken mielelläni myös yksin. Tehdä vain omia juttujani.

Nyt keho vaatii selkeästi lepoa, joten salitreenit saavat jäädä pieneksi hetkeksi ja panostan lepoon ja lihashuoltoon. Mulla on vähän semmonen ongelma etten saa kotona tehtyä lihashuoltoa, koska kaikki muut asiat vievät olevinaan huomion pois lihashuollosta. Nyt on pakko priorisoida asiat taas uusiksi ja panostaa enemmän omaan hyvinvointiin ja jättää kotiasiat vähemmälle. Toisaalta haluaisin myös jatkaa kodin tyhjentämisprojektia, mutta nyt ei yksinkertaisesti ole aikaa sille. Se saa siis odottaa hetken.

Miten sinä arvotat arkesi
Paita: fb-kirppis ja housut: sportamore (Nike).

Nämä mainitsemani asiat ovat enemmänkin jokapäiväisiä pienempiä elämänarvoja, jotka tosin ovat läsnä ihan koko ajan. Voisihan näihin vielä lisätä mm. itse tehdyn ruuan, kierrättämisen, hyväntekeväisyyden ynnä muut, mutta halusin nostaa esille nyt vain nämä muutamat asiat, jotka tulivat esille ruokapöytäkeskusteluissa. Jos meidän tyttö vaikkapa harrastaisi jotain lajia, pitäisi taas asiat priorisoida uudestaan hänen harrastuksensa ympärille. Vielä ei siinä vaiheessa olla, joten mennään nyt näillä vain. Tätäkin palettia on välillä haasteellista pyörittää…

Mitkä asiat te arvotatte omassa arjessanne korkeimmalle?

Edellinen postaus: Viikon 5 ruokapäiväkirja – kiitti menkat

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Viikon 5 ruokapäiväkirja – kiitti menkat

viikon 5 ruokapäiväkirja

Perjantaina kunniaksi viikon 5 ruokapäiväkirja taas ilmi! Viime viikko oli melkoista vuoristorataa. Olen yrittänyt pitää suht siististä ruokavaliosta kiinni, koska mä nyt vain olen sitä tyyppiä, joka menettää koko pelin, jos antaa pikkusormen. En halua olla mikään natsi, vaan löytää sopivan rentouden koko touhuun. Tähän oman haasteensa tuo ah niin ihanat hormonit. Kun tässä jo aikuisia ollaan, niin uskallan puhua täällä menkoistakin. Täysin normaali asiahan ne ovat. Se miten itse kunkin keho niihin reagoi, onkin ihan eri juttu. Vasta viime vuosien aikana olen oppinut huomaamaan omasta olotilastani menkkojen lähestymisen. Ensin iskee pahantuulisuus ja sen jälkeen jumalaton väsymys ja saamattomuus. Väsymys on oikeasti sitä luokkaa ettei mitään kykenisi tekemään. Mikään normaali ruoka ei innosta ja päädyn usein syömään lähinnä leipää ja jäätelöä. Kerran kuussa tämä ei toki mitenkään vaarallista ole, mutta mulla tällaisetkin jää helposti päälle. No niin, mennäänpäs katsomaan mitä viime viikon sapuskat pitivät sisällään.

Viikon 5 ruokapäiväkirja

viikon 5 ruokapäiväkirjaTöissä 12-20

7.30 kauraleipää juustolla ja kananmunalla, mandariini, marjoja ja teetä gheellä

11.40 puolet smoothiesta, jossa banaania, heraa, mustikoita, lehtikaalia, kauramaitoa ja kuorittuja hampunsiemeniä sekä avocadoa

14.30 lohi-fetasalaatti

16.00 Lidlin bcaa-juoma

18.15 loput smoothiesta + pähkinöitä

20.45 miehen tekemään makaronilaatikkoa ja vihanneksia

TIISTAI

viikon 5 ruokapäiväkirjaTöissä 7.30-15.30

5.20 paistettuja munia, vihanneksia ja teetä gheellä

11.00 puuroa marjoilla ja maapähkinävoilla

14.45 hera ja banaani

16-17.30 treeni salilla

treenin aikana malto + bcaa ja jälkeen palkkari (hera+kreatiini)

19.00 sunnuntaina tehtyä pizzaa

21.15 omena

KESKIVIIKKO

viikon 5 ruokapäiväkirjaTöissä 7.30-15.30

5.20 paistettuja munia, hapankaalia, vihanneksia ja teetä gheellä

11.00 salaatti, jossa kalkkunaleikettä, raejuusto, avocadoa ja vihanneksia

14.30 Valion Profeel proteiinipirtelö ja pähkinä-marjasekoitusta

17.00 cappucino ja pari palaa tummaa suklaata

19.30 mysliä, omenaa ja kauramaitoa

TORSTAI

viikon 5 ruokapäiväkirjaTöissä 7.30-15.30 kauraleipää kalkkunaleikkeellä, juustolla ja kurkulla + cappucino

11.00 puuroa marjoilla ja cashewtahnalla

14.30 hera ja banaani

meinasin mennä salille, mutta enpäs mennytkään, koska jäätävä väsymys

18.00 pakkasesta edellisen viikonlopun pizzaa

puolet Tescon cookie dough -jädestä

aikaisin nukkumaan

PERJANTAI

viikon 5 ruokapäiväkirja

Töissä 7.30-15

5.20 kauraleipää kalkkunaleikkeellä, juustolla ja kurkulla sekä cappucino

11.00 puuroa herukkasekoituksella ja maapähkinävoilla

16.30 kolme riisipiirakkaa päällisillä + teetä

19.00 paistoin itselleni pannulla makaronilaatikkoa (sunnuntailta), mutta jouduinkin syömään tytöllle tarkoitetun pizzan (ei kelvannut hänelle) + puolet makaronilaatikosta. Ei muuten jäänyt nälkä….

LAUANTAI

viikon 5 ruokapäiväkirja9.00 kauraleipää juustolla ja paistetulla kananmunalla, marjoja, porkkanaa ja teetä gheellä

10.30-12.30 leffassa vähän popkornia, prodepatukka sekä banaani

13.30-15.00 salitreeni: selkä, olkapäät + kädet

treenin aikana malto + bcaa ja jälkeen palkkari

16.15 feta-pinaattipastaa (resepti täällä)

pari namia jälkiruuaksi

19.15 kanaa, ranskalaisia, risitkkoperunoita ja salaattia

jälkkäriksi jotain toista Tescon jädeä, en muista enää mitä…

SUNNUNTAI

viikon 5 ruokapäiväkirja10.00 kauraleipää juustolla ja paistetulla kananmunalla, marjoja ja pähkinöitä Valion vadelmagurtilla ja teetä gheellä

14.15 anoppilassa kalakeittoa, jossa kuhaa ja lohta + pari leipää

jälkiruuaksi vähän myöhemmin pannaria marjoilla ja kermavaahdolla

16.00 teetä + keksi

17.30-19.00 salilla jalat: kyykky 5 x 5 á 65kg, takareidet maaten 5 x 8, askelkyykkykävely5x  ja pohkeet istuen 4 x 10

kävely kotiin 25 minsaa

treenin aikana malto + bcaa ja jälkeen palkkari

20.30 lohkoperunoita, kanaa, parsakaalia ja riisipiirakka päällisillä + pari palaa miehen tekemään gluteenitonta leipää

Torstain ja perjantain olin niin koomassa etten halunnut mennä siinä olotilassa treenaamaan. Makasin vain sohvalla ja katsoin töllöä. Molempina päivinä mun kello ei herättänyt kännykässä ollenkaan ja vetäisin kiireessä aamupalaksi vain leipää ja cappucinon. Kerettiin ihan hyvin, vaikka heräsin samaan aikaan miehen kanssa, mutta en kyllä halua aamujani hoitaa noin kiireessä. Mieluummin herään 40 minuuttia ennen muuta perhettä ja syön aamupalani ihan rauhassa. Nämä on niitä elämän pieniä valintoja. Lauantaina käytiin tytön kanssa pitkästä aikaa leffassa katsomassa Super-marsu, kun mies oli saanut leffalippuja duunistaan. Aika vähän meni loppujen lopuksi mitään herkkuja koko viikolla vaikka tuntui että söin miten sattuu. Töissä kyllä söin jotain mitä oli tarjolla, mutta en muista enää mitä. Varmaan karkkia. Semmoinen viikko tällä kertaa!

Miltäs viikon 5 ruokapäiväkirja näyttää?

Ps. Huomaatteko, että olen siirtynyt Lidlin halvempiin bcaa-juomiin 😉

Edellinen postaus: Ruuanlaiton kuuluu olla hauskaa, ei pakko!

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

 

 

Ruuanlaiton kuuluu olla hauskaa, ei pakko!

ruuanlation kuuluu olla hauskaa, ei pakko

Niin monesti sitä miettii, että hitto kun pitää tänäänkin laittaa ruokaa. Kun on aikaa, kokkaaminen on hauskaa, mutta arkena se on usein lähinnä rasite. Siltä se ainakin välillä tuntuu. Raskainta on keksiä mitä tänäänkin syötäisiin. Olen jo pitkään miettinyt, että pitäisi tehdä puhelimeen lista hyvistä ja helpoista arkiruuista. Mystisesti pää lyö nimittäin tyhjää juuri sillä sekunnilla kun astun sisälle kauppaan. Puff vaan ja sinne hävisi kaikki ideat! Kauppalistaakaan en osaa tehdä, joten usein puolet suunnitelluista ostoksista jää kaupanhyllylle odottamaan seuraavaa kertaa.

Katselin eilen Kaappaus keittiössä -ohjelmaa miehen kanssa. Se on yksi parhaista ruokaohjelmista ja ylipäänsä ohjelmista mitä televisiosta tällä hetkellä tulee. Kape on niin hauska ja rento tyyppi ja ohjelmassa laitetaan aina suhteellisen helppoa, mutta herkullista ruokaa. Mua kiinnostaa suunnattomasti tarinat ihmisten takana ja on ollut ilo nähdä miten monen ruokailutottumukset muuttuvat ohjelman ansiosta. No, ainakin vähäksi aikaa, koska eihän katsojille näytetä mikä tilanne on esim. puolen vuoden päästä. Toivottavasti yhtä innostunut kuin ohjelman aikanakin!

ruuanlation kuuluu olla hauskaa, ei pakko

ruuanlation kuuluu olla hauskaa, ei pakko

ruuanlation kuuluu olla hauskaa, ei pakko
Jos ei huvita kokkailla kuitenkaan, niin Ärrältä saa nykyään myös vegaanisia välipaloja! Tässä vegaaninen falafel wrap sekä kvinoavanukas. Oli superhyvää!

Eilisestä jaksosta (oli tullut töllöstä jo maanantaina) mieleen jäi osuva lausahdus: ruuanlaiton kuuluu olla hauskaa, ei pakko! Se on ihan totta, mutta välillä arjen keskellä niin helppoa unohtaa. Ruuanlaitto on oikeasti hauskaa ja mahtavaa puuhaa ja se pitäisi muistaa huonoinakin päivinä. Ruuanlaiton kuuluu antaa enemmän kuin ottaa ja tähän vaikuttaa pitkälti oma suhtautuminen. Meidän tyttö ei ole kauhean kiinnostunut vielä kokkaamisesta, mutta yritän hänellekin aina pieniä tehtäviä antaa, kuten vihannesten pilkkomista, ainesten sekoittelua ym helppoa. Yhdessä kokkaaminenkin on hauskempaa kuin yksin ja on mahtavaa nähdä miten pieni ihminen innostuu uusista asioista. Eilen ei olisi yhtään huvittanut laittaa ruokaa, mutta olin luvannut tehdä kasvissosekeittoa. Muistin ohjelman lausahduksen ja kas kummaa kun alkoi heti innostaa! Ruuanlaitto on mukavaa kun siitä tekee itselleen sellaista. Mikäs siinä on pilkkoessa vihanneksia kun tietää kohta saavansa itse tehtyä edullista ja hemmetin hyvää ruokaa lautasellisen eteensä 🙂 Ja maistui muuten jälkikasvullekin!

Millä keinoin te pidätte ruuanlaiton hauskuutta yllä? Tai miten helpotatte ruuanlaitto arkena?

Meillä oli muuten vähän aikaa sitten jääkaappi aivan täyteen ahdettu ja siivottomassa kunnossa. Sieltä ei meinannut löytää mitään ja ruuat jäivät hyllyille vanhenemaan. Päätin eräs kaunis päivä hoitaa homman kuntoon ja nappasinpa operaatiosta myös videon 🙂 Mun muita videoita pääset tsekkaamaan tästä. Muista tilata myös kanava, se ei maksa mitään!

Edellinen postaus: Kasvisruokaa: Feta-pinaattipasta

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

*R-kioskin jutskat saatu testattavaksi.

Kasvisruokaa: feta-pinaattipasta

feta-pinaattipasta

Hei, pitkästä aikaa kasvisruokareseptiä ja tällä kertaa mun keittiössä on valmistunut feta-pinaattipasta! Mun on pakko kertoa yksi asia kasvisruuan tiimoilta, vaikka se on vasta ajatuksen asteella. Olen ajatellut pitää jossain vaiheessakasvisruokaviikon sekä vegaaniviikon. En tiedä vielä milloin, mutta jossakin vaiheessa on tulossa. Myös paleoviikko kiinnostaa kovasti. Tällaisten teemaviikkojen avulla saisin taas testailtua uusia reseptejä sekä makuja. Nämä ovat asioita, jotka innostavat kovasti kokeilemaan kaikkea uutta!

Olen monta kertaa ostanut kaupasta Kokkikartanon feta-pinaattipastaa, joka on valmisruoista ihan mun ykkössuosikki! Viime viikonloppuna kävin pitkästä aikaa treenaamassa lauantaina (normaalisti mulla välipäivä) ja treenin jälkeen teki ihan hirveästi mieli kavisruokaa ja mieleen tupsahti ensimmäisenä feta-pinaattipasta, mikäs muukaan. En halunnut tällä kertaa ostaa valmisruokaa, joten ei muuta kuin reseptiä hakemaan ja kaupan kautta kotio. Reseptin löysin Soppa365:n sivuilta, joka on muuten yksi mun suosikki reseptisivustoista!

Feta-pinaattipasta (4 annosta)

  • pastaa syöjien mukaan (ohjeessa 400g)
  • 1 sipuli
  • 2 valkosipulin kynttä
  • 2 rkl öljyä
  • 2 pss pakastepinaattia (yht. 300g)
  • 2 dl kermaa
  • 200g fetajuustoa
  • suolaa ja mustapippuria

Keitä pasta ohjeen mukaan runsaassa suolatussa vedessä.

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulit. Kuumenna öljy pannulla ja kuullota sipuleita siinä pari minuuttia. Lisää pannulle pakastepinaatit ja kypsennä viitisen minuuttia, kunnes pinaatti sulaa. Kaada joukkoon kerma ja kiehauta.

Murenna kastikkeeseen fetajuustoa. Anna sulaa hetki ja mausta suolalla ja mustapippurilla.

Sekoita kastike pastan kanssa ja yritä ehtiä syömään annoksesi ennen kuin joku muu tulee apajille.

Meillähän kävi niin, että mies tuli vain ”maistamaan” ja ennen kuin ehdin kissaa sanoa, niin herra oli vedellyt nassuun koko mun annokseni. Meni muuten koko kattilallinen kerralla meillä!

Edellinen postaus: Olenko minä someaddikti?

Tsekkaa myös:

Savulohi-pinaattipasta

Kana-aurapasta

Vuohenjuusto-tomaattipasta

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Olenko minä someaddikti?

someaddikti
Mekko täältä ja kengät täältä. Housut täältä.

Some ja älypuhelimet

Some räjähti suorastaan käsiin älypuhelinten tulon jälkeen. Yhtäkkiä kaikki mahdollinen oli käden ulottuvilla puhelimessa. Enää ei tarvittu tabletteja tai tietokoneita facebookin päivittämiseen, uutisten lukemiseen tai instagramin selaamiseen. Kaikki oli saatavilla heti ja nyt. Sosiaalisessa mediassa -niin kuin kaikessa muussakin -on ne omat hyvät ja huonot puolensa. Hyvänä puolena pidän nimenomaan sitä, että asiat voi tarkistaa heti netistä, ostaa lippuja ja maksaa laskuja. Huono puoli taas on se, että some vie liikaa aikaa oikealta elämältä. Kuka enää katselee ohikiitäviä maisemia, kun voi tuijottaa puhelimesta hienoja kuvia? Kuka juttelee enää vierustoverin kanssa bussissa, kun voi keskustella kaverin kanssa puhelimen välityksellä? Kuka lähettää enää kortteja, kun voi lähettää onnittelut facebookin kautta? Kaikki en ihanat pienet tosielämän teot jäävät tekemättä somen vuoksi. Tämä on asia, josta en todellakaan pidä.

Mikä on someaddikti?

Someaddiktiosta voidaan puhua, jos et pysty lopettamaan somen selaamista tai päivittämistä ja pelkäät jääväsi jostain paitsi ellet ole somessa koko ajan. Pakko myöntää, että itsellä on joskus ollut juuri tuollaisia fiiliksiä. Tuntui, että minulta menee jotain todella tärkeää ohi ellen selaa somea koko ajan ja ole sen kautta saatavilla. Olen kuullut myös useasti varsinkin miehen suusta, että räplään puhelinta aivan liikaa ja havahtunut siihen, kun tyttö kutsuu minua useaan kertaan. Luulen, että tämä on monella bloggaajalla varsin yleinen ilmiö muista ihmisistä puhumattakaan. Kaikki vain on liian helposti saatavilla ja someen on niin helppoa uppoutua. Klikkailla paikasta toiseen, tykkäillä kuvista, lukea tilapäivityksiä ja jakaa omia. Koemme, että olemme jotenkin parempia ihmisiä, jos päivityksemme ja kuvamme saavat paljon tykkäyksiä. Instagram on tässä asiassa melkeinpä pahin. Oli aikoja jolloin sain hepulin, jos olin menettänyt seuraajia! Se oli maailmanlopun paikka.

someaddikti

Olenko minä nykyään someaddikti?

Kauas on tultu noista päivistä, kun puhelin oli melkeinpä kasvanut käteeni kiinni. Käytän edelleen instagramia ja snäppiä ja harvakseltaan Facebookia. Tykkään ottaa kuvia ja katsella niitä, joten instagram on mulle ehkä se tärkein. Ennen tosiaan sain hepulin, jos menetin seuraajia, mutta nykyään sillä ei ole juurikaan väliä. Latailen sinne kuvia ja videoita fiiliksen mukaan. Joskus saattaa mennä päiviäkin etten lataa mitään. Facebookiin linkitän lähinnä blogipostaukset ja silloin tällöin luen sieltä päivityksiä. Snäppiä käytän myös päivittäin ja YouTubestakin katson melkeinpä joka päivä jonkun videon. Mutta olenko addikti? No en. Joskus ehkä olin, mutta olen jo kauan aikaa sitten ymmärtänyt, että haluan elää oikeaa elämää, en elämää puhelimen kuvaruudulla. Some on mulle työkalu, ei muuta. Pystyn olemaan erossa siitä jos on tarvis, mutta en koe käyttöä mitenkään ongelmana. Puhelin jää kotona eteisen senkin päälle enkä sitä vilkuile illan aikana, paitsi ohikulkiessa saatan tarkistaa sähköpostin ja what´s upin.

Omalla kohdallani en siis usko olevan mitään huolta someriippuvuuden kannalta. Huomasin tosin, että kun mies sai vihdoin ja viimein ostettua älypuhelimen, alkoi se plärääminen jo ärsyttää minuakin. Voin siis hyvin samaistua miltä hänestä tuntui minun kännykällä naputteluni…Tytöllä ei vielä omaa kännykkää, mutta hän saa välillä pelata kännyllä tai katsoa netflixiä tabletilta. Hän saa oman puhelimen vasta kun siihen on oikeasti tarve ja silloinkin sen käyttöä valvotaan. Olen huomannut miten kiukkuinen ja itkuinen hänestä tulee, jos hän saa katsoa kännykkää liian pitkään. Niinpä on parempi ettei illalla kukaan räpellä kännyköitä kotona.

Ei enempää somea, kiitos!

Mä en ehkä voisi tehdä päätyökseni somea. En vain jotenkin jaksa sitä, että koko ajan pitäisi olla joka paikassa esillä ja hallinoida monia eri sovelluksia. Kevyt somettaminen on hauskaa, mutta jos sitä tekisi työkseen? Ei ehkä ole minua varten. Huomaan itsekin, jos olen somessa liian kauan. Olo on väsynyt, nuutunut ja kärttyinen ja sellainen ihminen en tosiaankaan halua olla. Asensin itselleni puhelimeeni juuri sovelluksen, joka mittaa kännykän ja somen käyttöä päivän aikana. Mielenkiintoista nähdä kuinka paljon siellä oikeasti viettääkään aikaa!

Oletko sinä someaddikti? Mitä sovelluksia käytät eniten?

Ps. Ellokselta saatte nyt -25% kalleimmasta tuotteesta, myös merkkituotteista! Aktivoi tarjous täällä. Myös alusvaatteet ja kosmetiikka nyt alennuksessa 😉

Edellinen postaus: Testissä Valion kasvipohjaiset uutuudet!

Lue myös:

Testissä Hoviruoan Kasvispiirakka

Testissä Alpron uudet välipalat

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka