Entä jos tulee ero?

entä jos tulee ero?

En ole pitkään aikaan nähnyt painajaisia. En oikeastaan mitään unia. Painajaisia näen silloin kun mieltäni painaa jokin asia, joten tästä voitanee päätellä että viime aikoina on eletty suhteellisen huoletonta elämää. Mun painajaiset liittyy nykyään aina parisuhteeseen ja olen tainnut siitä asiasta mainita täällä blogissakin aiemmin. Nuorempana näin aina unta, jossa me asuimme vielä vanhassa kotitalossa. Lähdin hämärällä viemään roskia vähän matkan päähän roskalaatikolle ja kun käännyin takaisin kotiin, oli talo ilmiliekeissä. Joku tumma hahmo lähti kävelemään minua kohti ja yritti saada minut kiinni. Uni päättyi aina siihen, kun mies oli tarttumassa minuun kiinni. Viime yönä heräsin kahden aikaan aivan järkyttävään puristuksen tunteeseen kurkussa. Haukoin henkeä ja itkin. Tällaista ei ole tapahtunut ihan hetkeen. Vihaan painajaisia, koska tunteen niiden aikana ovat niin voimakkaita!

Mies kävi viime viikonloppuna laivalla ja painajainen liittyi siihen. Olin nuorempana todella mustasukkainen, mutta olen tästä ominaisuudesta päässyt 97% eroon. Jostain syystä laivareissun jälkeen pieni piru olkapäälläni alkoi ilkkua ja oli pakko kysyä mieheltä että oliko hän ollut ihmisiksi. Tiedän ettei tämä ihminen loukkaisi minua koskaan sillä pahimmalla tavalla, mutta siitä huolimatta pieni huoli kaikui takaraivossa. Niin kuin se tekee aina näiden reissujen jälkeen. Tiedän nimittäin että minunkin miehellä ottajia riittäisi kyllä kun ei ole mistään rumimmasta päästä ja luonteeltaankin hän on joka naisen unelma.

No kahdelta yöllä heräsin painajaiseen, jossa hän olikin tavannut laivalla jonkun toisen ja sanoi haluavansa eron. Ilkkui vielä oikein kuinka paljon onnellisempi hän on tämän uuden naisen kanssa. Aikani pyörin sängyssä miettien asiaa ja yrittäen haihduttaa unta pois mielestäni. Uni kuitenkin jatkui ja kolmen jälkeen heräsin siihen uudestaan. Aloin miettiä mitä jos tulee ero? Siis ihan oikeasti. Miten mun elämä muuttuisi? Sehän muuttuisi todella paljon. Menettäisin rakastamani ihmisen ja parhaan ystäväni. 12 yhteisen vuoden jälkeen elämääni tulisi ammottavan suuri aukko. En pääsisi enää mökille ja joulun vietot pitäisi miettiä uudestaan. Ehkä vaihtaa asuntoakin, koska en pystyisi yksin maksamaan lainaa. Rahat olisivat todella tiukilla ja joutuisin huolehtimaan kaikesta yksin. Siis ihan yksin. Ulkomaan matkoista olisi turha haaveilla. Miten lapsen huoltajuus sovittaisiin? Vuoro viikoin? Löytäisinkö koskaan enää ketään? Haluaisinko edes? Tällaisia ajatuksia kun pyörittelin tunnin verran päässäni niin itkuhan siinä tuli.

Koko aamu on mennyt melko alavireisissä tunnelmissa. Tällaisten unien ja ajatusten hetkellä vasta ymmärtää kuinka paljon oikeastaan toista rakastaakaan. Arjen keskellä se joskus unohtuu, mutta on hyvä että se palautuu välillä rankemmalla kädellä mieleen. Tiedän, että mun on ihan turha pelätä tai miettiä tällaisia asioita, mutta mietin silti. Päätä ei voi kääntää yhtäkkiä off -asentoon. Mielikuvitus on liian vilkas ja tällä hetkellä kiroan sen juuri sinne minne päivä ei paista. Liikaa ajatuksia päässä. Ihan turhia ajatuksia!

Huh, kyllä tästäkin päivästä vielä selvitään voittajana!

Hei, Elloksen Black Tuesday -tarjoukset ovat voimassa vain 24h! Kannattaa tsekata läpi, siellä on mm. treenivaatteita alessa (joista itse maksoin täyden hinnan…) Tsekkaa tarjoukset tästä.

Lue myös:

Kuinka teillä riidellään?

Mistä löytyy täydellinen kumppani?

Miksi puolison exää vihataan?

Helvetin parisuhde

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

 

Älä ole marttyyri

älä ole marttyyri

Muistatteko kun puhuin joku aika sitten teille, että olen selkeästi stressaantunut? Tilanne on muuttunut aika paljon siitä, kiitos teidän erinomaisten vinkkien. Nostin kissan kotona pöydälle ja sain apua kun uskalsin sitä pyytää. Kotona ei enää odota joka ilta toinen työmaa, vaan siellä on tehty paljonkin mun hyväksi ja minun hyvinvointiani ajatellen. Kyse ei ole isoista asioista, mutta sitäkin tärkeämmistä. Töissäkin paine on hellittänyt tai sitten mun ajatusmaailma on muuttunut. Olen ottanut kotona 1-2 päivää viikossa jolloin en tee siellä yhtään mitään. Nostan jalat pöydälle ja otan chillisti. Olen myös hakeutunut välillä uusiin ympyröihin. Periaatteessa en tykkää lähteä arki-iltaisin mihinkään, mutta toisaalta pieni tuulettuminen tekee välillä hyvää. Sen ei tarvitse olla kuin tunnin parin keikka, mutta jo sillä saa lyhyen ulospääsyn arkiympyröistä. Huomaan, että olen viime aikoina ollut taas energisempi ja iloisempi äiti, työkaveri, avovaimo ja ihminen. Päässä ei hakkaa koko aikaa kauhea paine ja mielessä vilistä tekemättömien töiden lista. Olen tehnyt myös mindfulness -harjoituksia ja lueskellut hitaampaan elämään keskittyviä sivustoja sekä tekstejä. Eteenpäin mennään koko ajan, askel askeleelta, mutta kuitenkin!

Alla video, jossa avaan ajatuksiani vielä vähän enemmän aiheesta. Mun kanavalle muita videoita pääset katselemaan tästä, muistahan tilata myös kanava! Se on täysin ilmaista 😉

Messevää maanantaita ihan jokaiselle! Tästä se viikko taas lähtee käyntiin 🙂