Miksi verrata itseään muihin?

Olen tässä jo viikon päivät ihmetellyt, kun olotila on ollut kovin alavireinen. Alkuun luulin, että olen tulossa kipeäksi, mutta ei tämä siltä tunnu. Mieli on vähän matala ja viihdyn paremmin tällä hetkellä omien ajatusteni kanssa kuin seurassa. Pikkuhiljaa olen oppinut tunnistamaa tällaiset olotilat ja tiesin heti, että jotain on meneillä mutta en kyennyt hahmottamaan mitä. Päätin odottaa, sillä asioilla on aina tapata selvitä tavalla tai toisella tai haihtua omia aikojaan pois.

Eilen sitten sain ajatuksen päästä kiinni kesken treenien. Tällainen savolaissyntyinen tyyppi on yleensä suuna päänä joka paikassa ja juttua riittää vaikka harjanvarresta. Nyt huomasin kuitenkin olevani hiljainen ja poissaoleva. Tein sen mitä piti, mutta kaikessa hiljaisuudessa. Jossain vaiheessa treeniä huomasin murehtivani miksi olen niin paljon huonompi kuin muut? Miksi mun treenipainot ei ole yhtä isot kuin monella muulla? Miksi olen näin paska edelleen? Silloin tajusin sen. Olen taas alkanut vertaamaan itseäni muihin, vaikka sitä ei todellakaan kannattaisi tehdä. Päätin vajaa kolme kuukautta sitten palatessani takaisin treenien pariin etten tee sitä virhettä enää koskaan, mutta niin sitä vaan ollaan taas tässä tilanteessa näiden ajatusten kanssa. Mitään järkeähän siinä ei ole ja ymmärrän sen itsekin. En koe olevani kovin kilpailuhenkinen, mutta joissain asioissa näköjään olenkin.

Mä en koskaan vertaa itseäni muihin millään muulla elämänalueella niin miksi vertaisin treeneissäkään? Jokainen varmasti tekee parhaansa, niin minäkin. Pitäisi aina muistaa peilata omia tuloksia vain ja ainoastaan omiin tuloksiin. Siinä vaiheessa, kun lähdetään vertaamaan itseään muihin missä tahansa asiassa (talous, ulkonäkö, menestys, treenaaminen…), mennään pahasti metsään. Toki kilpailut on ihan erikseen, mutta harvoin tällaisella vertailulla ainakaan hyvää mieltä itselleen saa! Jouduin käymään itseni kanssa eilen melkoisen keskustelun, että saan ajatukset taas reilaan ja fiiliksen paranemaan. Ei tässä elämässä voi tehdä kuin oman parhaansa, oli kysymys mistä tahansa.

Pikkasen paremmin mielin treeneihin ja viikonlopun viettoon!

Arjen inhottavat aikasyöpöt

Suunnittelen joka aamu pari kolme pientä hommaa, jotka haluan saada illalla tehdyksi ennen nukkumaanmenoa. Arkena ei ole juurikaan ylimääräistä aikaa millekään ylimääräiselle ja kaikki suuremmat urakat täytyy suosiolla jättää viikonloppuun. Voin ihan rehellisesti kertoa, että viikolla meidän keittiö on oikea hävityksen kauhistus, kun kukaan ei sitä ehdi siivoamaan. Joo, pitäisi opetella laittamaan tavarat paikoilleen, mutta aina ei jaksa sitäkään ja oravanpyörässä ollaan. Olen jo kauan aikaa sitten todennut, että me olleen kohtuullisen sotkuinen perhe tai sitten vaan priorisoidaan enemmän elämän muita osa-alueita. Molemmat vanhemmat treenaa aktiivisesti ja siihen kun lisätään päivittäiset ulkoilut/uintireissua/leikit/pelailut ym tytön kanssa niin aika kotitöille on melkoisen rajallinen.

Ihmettelin vähän aikaa sitten miksi mulle jää yhä vähemmän aikaa kotona järjestelylle ja kotitöille. Tuntui etten saa edes yhtä askaretta tehtyä saati montaa pientä. Nukkumaanmeno venyi aina yli kymmeneen ja olin aamuisin todella väsynyt. Herätyskello  herättää joka aamu 5.15 eli nukkumassa pitäisi olla mielellään jo klo 21. Koti näytti koko ajan kuin ydinpommin jäljiltä enkä saanut kotitöihin mitään otetta. Hommia vaan kasaantui ja kasaantui. Aloin kiinnittämään enemmän huomiota iltatoimiini. Mitä teen ja kuinka kauan? Arvata saattaa, että aikaa meni aivan liikaa kännykän räpeltämiseen. Huomasin, että roikun todella paljon somessa ja vaikka tein sitä pari kolme minuuttia kerrallaan niin pienistä puroista kasvaa tässäkin asiassa iso joki. Vastailin kommentteihin, latasin kuvia instaan, käsittelin kuvia ja latasin niitä blogiin, jutskasin watsupissa, katsoin snapchatin videoita, tsekkasin facebook-kirppareita…Kyllähän netissä nähtävää riittää!

Tein kertaheitolla stopin tähän hommaan ja aloin jättämään kännykän eteiseen. Päätin, että teen ensin kaikki sovitut hommat ja jos aikaa jää, niin sitten voi somettaa. Tyttökin katsoisi mielellään lastenohjelmia vaikka koko illan, mutta se ei todellakaan helpota nukkumaanmenoa iltaisin. Hänen kanssaan sovittiin, että televisio menee kiinni viimeistään puoli kahdeksan ja koko perhe alkaa rauhoittumaan nukkumaanmenoa varten. Leikkiä saa leluilla ja pelata lautapelejä, mutta mitään ruutua ei enää tuon ajan jälkeen tuijoteta. Tämä systeemi on toiminut meillä aika hyvin. Itse saatan selata kännykkää vielä hetken kun tyttö on jo nukkumassa, mutta muuten aikaa on jäänyt yllättävän paljon kaikelle muulle. Ei meillä silti kovin siistiä arkena ole, mutta ehdinpähän vaikka lukea iltaisin lehteä jos siltä tuntuu! Kaikki elektroniikkavempeleet vie yllättävän paljon aikaa, vaikka niitä käyttäisi vain muutamia minuutteja kerrallaan. Mutta kun sitä tekee monta kertaa päivässä, niihin käytetty aika onkin yllättävän suuri.

Oletteko te huomanneet saman?