Elämäni paskin vuosi

img-20160819-wa0001-800x450

Meinasin jo jättää koko vuoden muistelot tekemättä, mutta päätinpä sitten kuitenkin avata sanaisen arkkuni. Niin kuin otsikostakin voi päätellä, mulle tämä vuosi ei todellakaan ole ollut mikään maailman parhain. En valehtele yhtään kun sanon, että tämä on ollut elämäni paskin vuosi. En muista yhtä paljon vastoinkäymisiä yhden vuoden ajalle kuin tälle pahamaineiselle vuodelle 2016. On aika paljon asioita, joita en jää kaipaamaan. Siirryn ilolla uuteen vuoteen ja vastaanottamaan iloisempia ja positiivisempia asioita!

picsart_05-24-10_20_56-450x800

Olen jo monta kertaa sanonut leikilläni, että mun alamäki alkoi siitä kun täytin 33, mutta oikeastaan se alkoi paria viikkoa aikaisemmin. Isäni kuoli tammikuun puolessa välissä ja se oli todella suuri isku minulle. Siitä suosta rämmittiin ylös aika pitkään enkä taida vieläkään olla pinnalla. Kuulemani mukaan ei sieltä koskaan täysin noustakaan, asian kanssa vain oppii elämään. Juuri kun olin päässyt vähän jaloilleni ja elämään taas kiinni niin loukkasin olkapääni. Parin kuukauden kärvistelyn jälkeen pääsin leikkaukseen toukokuun lopussa. Henkisesti tuo aika oli todella rankkaa ihmisellä, joka on tottunut treenaamaan aktiivisesti. Yhtäkkiä en pystynyt tekemään juuri mitään. Mieli oli alakuloinen ja tuntui ettei mistään tule mitään. Positiivisia asioita oli vaikea hakea mistään. Nyt pääsen jo treenaamaan suhteellisen hyvin vaikkei olkapää vielä mikään 100%:nen olekaan. Fiilis on kuitenkin nykyään positiivinen ja energinen, ihan eri luokkaa kuin kesällä! Niin ja sitten on se astma, joka todettiin vajaa 2 kk sitten. Sen kanssa nyt ei onneksi ole kummempia ongelmia ollut ja sen kanssa opin kyllä elämään. En tosin olisi kaivannut sitäkään enää tähän elämänvaiheeseen, mutta eipä multa kauheasti taas kyselty..

2015-08-28-05_03_05-2-800x600

2016-05-30-01_18_08-1-800x600

2015-08-28-05_03_07-1-800x600

Täytyy kyllä myöntää, että on tähän vuoteen mahtunut paljon ihaniakin asioita, onneksi! Saatiin tytön kanssa viettää paljon aikaa yhdessä kesällä mun sairasloman aikana. Noina aikoina opin myös huomattavasti kärsivällisemmäksi ihmiseksi. Asiat kun eivät tapahtuneet ihan käden käänteessä. Opin myös armollisuutta itseäni ja omaa kroppaani kohtaan. Se ei todellakaan kestä ihan kaikkea ja vaatii huoltoa ja rakkautta. Motivaatio on seilannut ylös ja alas, mutta olen huomannut että se palaa kyllä takaisin kun sen aika on. Huomasin kesän aikana, että on olemassa paljon muutakin kuin treenaaminen. Tytön kanssa oltiin vain ja nautittiin kesästä. Vietettiin vähän pidempiä jaksoja mökillä, syötiin hyvin, pelailtiin ja ulkoiltiin. Nuo hetket olivat ehdottomasti tämän vuoden kohokohtia! Niin ja olihan meillä se ihana Kreetan reissukin. Oltiin viikko Makrigialoksessa mun siskon tyttöjen kanssa ja voisin lähteä vaikka heti uudestaan. Kreeta on aivan ihana paikka, ruoka on mielettömän hyvää ja lämpöä riittää. Olenhan minä toki paljon laittanut ihania ruokia vuoden aikana ja järkännyt kotia uuteen uskoon. Luopunut turhasta tavarasta ja väsännyt tytölle oman huoneen.

Nyt kun mietin kaikkia noita ikäviä ja mukavia juttuja niin vuosihan kallistuu oikeastaan kevyesti plussan puolelle. Mulle on tapahtunut asioita, joille en oikeasti voi mitään ja ne tuntuu edelleen ikävältä. Eihän tuollaisia toivo kenellekään. Mutta on tapahtunut myös paljon ihania asioita ja ehkä nyt pitäisi vain keskittyä niihin ja unohtaa ikävät jutut kokonaan…

Hauskaa Uutta Vuotta! Kuinka te aiotte juhlistaa sitä huomenna? Meillä on tortillabileet 😉

Jonna

10 vastausta artikkeliin “Elämäni paskin vuosi”

  1. Tuntuu että tää vuosi on ollu itselläkin kaikista paskin, joten ei muutaku suunta ylöspäin ens vuonna! Tortillabileet täälläkin 😀

  2. Läheisten kuolema on aina paha, otan osaa ja osaan samaistua. menettänyt myös tänä vuonna yhden perheenjäsenen. onneksi kuitenkin pystyt löytämään hyviäkin asioita ja ajatella positiivisesti. toivokaamme ensi vuodesta parempaa? teetkö lupauksia? entä mitä odotuksia ja toiveita ensi vuodelle? Itse nukun uudenvuoden (olen aamuvirkku ja iltatorkku en jaksa valvoa) hauskaa uuttavuotta ja kiitos blogista jota olen nyt kohta vuoden ajan lukenut=)

    • Tästä vuodesta on pakko tulla parempi! Ei ole muuta mahdollisuutta. Nukkua pitäisi ainakin enemmän. Ehkäpä aloitan heti tänään…

  3. Hei!

    Ensimmäistä ketrtaa taidan Sinulle nyt kommentoida. Olen Sinua huomattavasti vanhempi (51v) mutta olen nauttinut näistä blogi kirjoituksistasi. On tavallaan helpotus huomata ettei tämä kaikki ikävä elämässä ole vain iästä kiinni. Mutta sinun kanaltasi ikävää on se, että aina on jotain ”ei niin mukavaa”. Valitettavasi se kuuluu elämään. Eron tekee se miten siihen osaa suhtauta. Olet mielestäni terveellä järjellä varusteettu nuorehko nainen. Pidä oma linjasi ja ole hyvänä esimerkkinä tyttärellesi ”naisena olemisesta”. Jatka samaan malliin myös ensi vuonna ja usko itseesii. Olet juuri nyt paras itsesi. Näin minä ainakin uskon muutaman vuoden enemmän eläneenä.

    Mukavaa tulevaa vuotta 2017!

    T.Airi

    • Hyvä kirjoitus Airi.
      Minäkin Jonna seuraan sun blogia päivittäin 🙂 Se on ihana, tunteella ja järjellä varustettu.
      tuo on totta niin kuin Airi sanoi, että on paljosta kiinni miten vastoinkäymisiin suhtautuu.

      Minullakin huono vuosi. Ja nyt se kärjistyi vielä näin lopuksi muuttoon omilleen. 🙁 Mutta elämä kantaa, kun osaa ottaa sen niin. Minä uskon, että kaikki mitä vastaa tulee opettaa ja sen huomaa joskus, vuosien päästä että kaikella on tarkoitus. Ilman kaikkea tapahtunutta en olisi Minä 🙂

    • Juuri näin, ikävät asiat kuuluvat valitettavasti elämään, mutta niiden avulla myös oppii nauttimaan enemmän elämän hyvistä puolista. Aivan ihana kirjoitus Airi, kiitos siitä! Mahtavaa alkanutta vuotta sinullekin <3

    • Ulla: voi ei, sulla onkin suuri elämänmuutos edessä 🙁 Mutta niin kuin sanoit, elämä kantaa ja uusia ovia avautuu. Näin on pakko uskoa ja luottaa! Loistavia juoksusäitä 😉 Tykkäätkö juosta myös pakkasilla? Millä varusteilla juokset?

  4. KYllä tulee juostua niin pakkasilla kuin vesisateellakin 🙂 Nautin oikein kunnon lämpimästä vesisateesta aamuisella lenkillä 🙂 . Mutta parasta on kesäinen, pouta aamu kun aurinko nousee.
    Juoksuun laitan kerroksittain vaatetta kovilla pakkasilla.
    Taas vaan tuli pieni stoppi juoksuu, mutta onneksi kävely tekee myös hyvää. Antaa virtaa koko päivään .

    Kuinkas juoksu siellä sujuu ? Montako lenkkiä viikossa ?

    • Mä teen ehkä sen 1-2 lenkkiä viikossa, ei riitä tällä hetkellä aika enempään vaikka ei olisi kyllä pahitteeksi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.