Hyvä palkka vai onnellisuus – kumpi on tärkeämpää?

Opiskeluaikana olin varma etten koskaan tule työskentelemään asiakaspalvelussa. Olin sisäänpäin kääntynyt juro, joka ei juuri välittänyt uusien ihmisten tapaamisesta. Olin mieluummin yksin ja tein sitä omaa hommaani hiljaa ja muiden huomaamatta. Haaveilin tutkimustyöstä ja päätin hakeutua mikrobiologian, hematologian tai patologian labraan töihin, koska niissä saisin vain olla ja tehdä sitä omaa juttuani. Kuinkas sitten kävikään? Täällä minä olen työssä, jossa kohtaan monia kymmeniä ihmisiä päivässä ja rakastan sitä!

Asiakaspalvelussa parasta on juuri ihmiset. Näen päivän aikana todella monenlaisia persoonia, joista osa jää mieleen ja osa ei. Toisten kanssa juttua riittää vaikka kuinka, kun taas toiset haluavat olla hiljaa ja se on ihan okei. Mahtavinta tässä kaikessa on ne kaikki lukuisat elämäntarinat, joita kuulen päivittäin. Ihmisille tapahtuu kummallisia asioita. Toiset tarinat ovat rankkoja ja toiset taas iloisia. Molemmista saa perspektiiviä omaan elämään sekä paljon ajattelun aihetta. Tässä iässä ajatukset eivät ole enää kääntyneet oman navan sisään, vaan elämä tuntuu kiinnostavalta ja asioita jakaa mielellään myös ventovieraiden kanssa. Sitä kautta voi saada vertaistukea omaan elämään. Huomaa ettei ole ihan yksin näiden ajatusten kanssa.

Viime viikolla kohtasin eräänä päivänä asiakkaan, jonka kanssa minulla ei päällisin puolin ole mitään yhteistä. Olemme aivan eri ikäisiä, eri ammateissa ja erilaisessa elämäntilanteessa. Silti tämä henkilö oli mielenkiintoisin ihminen aikoihin. Huomasin heti, että hänellä on sellainen elämänasenne, joka meillä kaikilla pitäisi olla. Elämä ei aina meni niin kuin suunnittelee, mutta sen ei pidä antaa lannistaa. Kaikesta huonosta vai löytyä myös hyvääkin, jos oikein jaksaa kaivaa. Tämä henkilö oli ollut ennen kovapalkkaisessa työssä, mutta työ oli armottoman stressaavaa ja hänellä oli enemmän vastuuta kuin toimenkuvaan oikeastaan kuuluikaan. Illat ja yöt meni murehtiessa työasioita. Sitten tuli yt:t ja hänen työsuhteensa irtisanottiin. Ensin tuli paniikki, mutta pian sen jälkeen ymmärrys että näin tämän piti mennäkin. Nyt hän saa puolet vähemmän palkkaa, mutta työ ei stressaa eikä vie yöunia. Työasiat voi unohtaa samalla kun painaa työpaikan oven takanaan kiinni. Ei huolta eikä murhetta. Hän kertoi olevansa onnellisempi kuin aikoihin, vaikka palkka on pienempi.

Nämä elämäntarinat on mun työni parasta antia. Ne valavat minuun itseenikin uskoa, että elämä kyllä kantaa ja asiat järjestyvät parhain päin. Huonot ja ikävät asiat voivat muuttua hyviksi ja tehdä elämästä paremman. Raha ei todellakaan tuo onnea, vaikka se elämää helpottaakin. Ihminen tulee toimeen loppujen lopuksi aika vähällä. Tällaiset ajatukset on viime aikoina pyörineet mun päässä ja ihan aiheestakin. Meilläkin on todennäköisesti tulossa jossain vaiheessa yt:t eikä koskaan voi olla varma tuleeko lähtö vai ei. Mutta jos tulee niin edessä voi olla jotain paljon parempaa!

Kumpi on sinun mielestäsi tärkeämpää: hyvä palkka vai onnellisuus?

Jonna

5 vastausta artikkeliin “Hyvä palkka vai onnellisuus – kumpi on tärkeämpää?”

  1. Tuohon kysymykseen ei tarvitse edes miettiä vastausta . Minä mieluummin teen minimipalkalla työtä ja olen onnellinen kuin kärsin jossain Kova palkkaisessa duunissa, missä en viihdy pätkääkään.
    Aivan ihana ja niin hyvä kirjoitus. Me ajatellaan niin samallalailla monista asioista.

    ” Kaikesta huonosta voi löytyä myös hyvääkin, jos oikein jaksaa kaivaa. ” !!!! Tää on hyvä motto. Itse löydän kaikesta jotain positiivista. Usein huomaa vuosien jälkeen, että asioiden piti mennäkin näin. Meni ne sitten hyvin tai huonosti . Uskon vaan niin , että kaikella on tarkoitus . Moni asia kasvattaa kummasti aikuistakin 🙂

    • Mä opiskelin lukion jälkeen TeKussa insinööriksi, koska isä halusi niin ja tiesin alalla olevan hyvän palkan. Noh, kyllästyin aika nopeasti ja jätin koulun kesken. En olisi koskaan voinut tehdä sitä työtä. Nyt palkka on pienempi, mutta työ paljon antoisampaa 🙂

      Positiivisuus on asia, jota täytyy itsekin opetella enemmän!

  2. Aivan mahtava bloggaus taas kerran. Ehottomasti yhyn sanoihis, liian palio saa kuulla tarinoita että kilipaillaan tyyhlin kene työkalenteri on täysin ja puhuthan että mie sit eläkhelä teen sitä ja tätä ja pahimmisa taphauksisa ei ehitty ees nähä niitä eläkepäiviä…😥

  3. Mä oon aina ollut lähtökohtaisesti sitä mieltä, että onnellisuus ennen kaikkea ja etenkin ennen rahaa. Edelleen olen vahvasti tätä mieltä. Mutta kun lapsiperheessä rahat on nykyään aika tiukalla niin kyllä, olen alkanut valikoida töitä sen palkankin suhteen. Työni on kuitenkin pätkähommaa, joten eri asia olisi loppuiän pestiä valitessa. Hauska muuten tuo sun ”kehitys”, koska itselläni mennyt just toisin päin. Oon aina tehnyt töitä ihmisten parissa (koska hoitotyö), mutta nykyään joku ns. yksinäinen työ olis vaihteeksi niin ihanaa vaihtelua! 🙂

    • Oikeassa muuten olet. Kun on perhettä niin myös rahaa on pakko ajatella. Toisaalta niin kuin sanoit niin loppuelämän ammattia valitessa tärkeämpää on se onnellisuus, koska harva meistä viihtyy kovin kauan ammatissa, josta ei pidä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 16
Tykkää jutusta