Miksi syömisestä tehdään niin vaikeaa?

Olen viimeisen viikon aikana tehnyt melkoisia oivalluksia oman syömiseni kanssa. Monet teistä ovat kritisoineet minua siitä, että syön liian vähän tai että ruokailuvälit venyvät välillä liian pitkiksi. Kolmisen viikkoa lisäsin systemaattisesti ruuan määrää ja päätin testata mitä tapahtuu. Lisääntyykö energiamäärät, kulkeeko treenit paremmin, nouseeko paino? Ainoa muutos mikä tapahtui oli nimenomaan vaa´alla. Lähtökalorit olivat noin 2400-2500 mikä on mulle ollut jo pitkään varsin passelli määrä ruokaa. Vajaassa kolmessa viikossa treenien osalta ei tapahtunut mitään maata mullistavaa. Treenit kulkivat ihan yhtä hyvin kuin aina ennekin ja olen pitkin päivää energinen. Mutta se vaaka. Tiedän ettei vaakaa pitäisi katsoa, mutta jos olo on koko päivän kuin täyteen ahdetulla sialla eli raskas ja tukala, niin ei mene ihan oikein. Vaakakin sen kertoi, että mun kropalle ruokaa tulee ihan liikaa ja se näkyi +3kg painon lisäyksenä. Mitä tästä opin? Aina voi kokeilla uutta ja kuunnella muita, mutta useimmiten itse tietää parhaiten.

Itse tykkään syödä nälän mukaan ja oli tosi ikävää tuon kokeilun aikana ahtaa esim. iltapalaa nassuun, vaikka illallisen jäljiltä ei ollut nälkä ollenkaan. Mutta kun ruokaa pitää olla enemmän, kaikui päässäni. Syön aika usein illallisen klo 19 maissa ja olen nukkumassa jo klo 21, joten ei siihen iltapalaa kyllä enää mahdu. Uskon, että kroppa kyllä kertoo kun se tarvitsee ravintoa. Jos on ihan täysi olo vielä viiden tunnin päästä edellisestä ateriasta niin miksi on pakko ahtaa ruokaa väkisin? Tänään söin aamupalan seitsemän aikoihin ja vasta puolen päivän jälkeen alkoi olla nälkä. Siispä söin silloin. Toiset tarvitsevat ruokaa parin tunnin välein, toiset taas eivät. On mullakin päiviä milloin nälkä on koko ajan ja silloin myös syön huomattavasti useammin. Toisina päivinä taas ei ole niin usein nälän tunnetta ja silloin syön harvemmin.

Mä en ole myöskään mikään fintess-fanaatikko, joka kyttää jokaista suupalaansa saati makrojakaumaa koko ajan. Tuntuu välillä, että syömisestä on tehty aivan liian vaikeaa. Viikolla ei saisi herkutella, kalaa täytyy olla lautasella kolme kertaa viikossa, einekset ovat ehdoton no no ja älä nyt ainakaan maitotuotteita tai viljoja syö! Kaiken pitäisi olla niin tarkkaan mietittyä, että syömisestä menee ilo. Ja se on muuten ihan paskaa, että ruoka on vain polttoainetta! Ruoka on yksi elämän parhaita nautintoja ja mun elämästä katoaisi ilo kokonaan, jos ruokaa täytyisi miettiä vain polttoaineena. Mä näen punaista joka ikinen kerta, kun joku sanoo ”Ei ruuan tarvitse maistua miltään, se on vain polttoainetta”. Aaaaaargh! Ja anteeksi vaan, mutta aina kun olen tuon lauseen kuullut, on kyseessä ollut fitnesskuplassa asuva ihminen. Ja jokainen näistä on pyörtänyt puheensa myöhemmin…

Toki ruokavalion täytyy olla suhteellisen terveellinen yleisrungoltaan, jotta jaksaa pyörittää arkea, treenata ja käydä töissä. Ruoka tuo energiaa elämään ja pitää ihmisen terveenä. Ihan normaalilla perusruualla pötkii jo pitkälle ja haluan omalle lapsellekin opettaa, että rakkaudella valmistettu kotiruoka on parasta mitä voi olla. Itse olen onneksi löytänyt sen sopivan terveellisen ruokavalion, jossa on riittävästi ruokaa mun tarpeisiin ja jota toteutan rennolla otteella ilman suurempaa niuhottamista. En todellakaan aio potea huonoa omatuntoa, jos duunipaikan kahvipöydässä otan keksin tai pari palaa suklaata. Tai jos syön koko lauantain miten sattuu. Ei elämä siihen lopu, päinvastoin! Kun pitää huolen, että vihanneksia, marjoja ja hedelmiäkin tulee riittävästi päivässä, pääsee jo aika pitkälle. Eikä sekään maata kaada, jos ne joskus jäävät vähemmälle. Kultainen keskitie ihmiset, kultainen keskitie!

Tästä postauksesta piti tulla mun viime viikon ruokapäiväkirja, mutta lähti vähän taas lapasesta. Ruokapäiväkirjaa sitten huomenna!

Jonna

22 vastausta artikkeliin “Miksi syömisestä tehdään niin vaikeaa?”

  1. Allekirjoitan joka sanan! Järjenkäyttö on sallittua näissäkin asioissa. Kroppa kyllä kertoo, jos homma menee överiks…suuntaan tai toiseen 🙂

    • No näinpä! Täytyy vaan oppia luottamaan kehon signaaleihin 😊

  2. Oikein hyvä postaus! Syöminen on nykyään tosi vaikeaa ja kaikkea pitäisi vältellä. Mun mielestä maalaisjärkeä saa käyttää ja ihan normaalia ruokaa pitää syödä. Itse kärsin Ärtyneestä suolesta joten se rajoittaa jonkun verran. Jos syö ohi ruokavalion niin oma vika ja itse saa kärsiä 🙂

    • Maalaisjärki olisi tosiaan tässäkin asiassa se paras vaihtoehto. Itsekin olen kokeillut jos jonkinlaista ruokavaliota ja aina palannut vanhaan ja hyväksi havaittuun 😊

  3. Just näin! Välillä huomaan itsekin sortuvani turhaan miettimiseen siitä että tuliko nyt syötyä päivässä tarpeeksi hiilareita tai proteiinia tai onko herkkuja mennyt liian monena päivänä, mutta mitä rennommin osaa ottaa niin sitä paremmin menee. Ja en myöskään pysty ymmärtämään sitä että ruoka on joillekin vain polttoainetta! Miksi sen edes pitäisi olla? Terveellisesti voi syödä ja samalla nauttia siitä. Rakastan hedelmiä ja marjoja, salaatteja ja vihanneksia. Mutta myös suklaata ja pullaa. Kaikelle on tilaa, kunhan perusrunko on kunnossa. Ja ainakin omalla kohdalla näkyy se, että mitä enemmän ruokaan panostan, ja mitä enemmän sitä arvostan, sitä paremmin syön. Kun esim kipeänä mikään ei maistu ja syö vain kun on pakko ja tarvii sitä polttoainetta, niin jälkikin on kyllä sen näköistä… juuri se rakkaudella laitettu maistuva ruoka voi tehdä niin onnelliseksi, ja auttaa jaksamaan paljon paremmin.
    Nimimerkillä ruokatauot on päivän parhaita hetkiä😁

    • Haha, ruokatauot todellakin on päivän parhaita hetkiä! Aamupäivällä jo kuola valuu kun tietää, että lounaalla on jotain todella hyvää ruokaa odottamassa 😄

  4. Mie oon just kattonut että syöt aika runsaasti (siis sen ollen cf-treenaajalla positiivinen juttu) ja vain sillon kuin et treenannut niin kauhistelin aina niitä päiviäsi, kun et oikein ollut syönyt mitään. Mutta en kuitenkaan usko, että perustreenaajalla 2600 yli ei kannata hirveästi mennä, ellei tavoitteena ole massan kasvatus.

    • Se onkin ihmeellinen juttu, että lepopäivinä en tunne nälkää kovin usein. Joudun ihan miettimällä miettimään ruoka-ajat ja joskus ne unohtuukin:(

  5. Ei kun JUST näin. Kukin tavallaan. Ite vedän suuria annoksia kerrallaan koska päivän rytmi ja treenaus vaatii välillä sen, ettei vaan koko ajan voi olla syömässä. Yleensä syön neljä kertaa päivässä, mutta joskus vaan kolme. Annokset on isoja ja kerran laskin mielenkiinnosta että aamupalasta tuli noin 800 kalorin setti. Jonkun toisen kroppa menis varmaan ihan solmuun ja energiat heittelis, mutta meikä tykkää. Muutenkin pienet välipalat saa mut vaan kiukkuiseksi ja välttelen niitä viimeiseen asti. Kerralla ja kunnolla 🙂

    • Mitä sä syöt aamulla? Joskus vois kokeilla tuonkin systeemin. Testaamallahan se selvii mikä sopii ja mikä ei 😉

  6. Mielestäni olet saanut ihan hyvää rakentavaa palautetta syömisistä. Muutenkin turha vertailla muihin. Olemme kaikki erilaisia kuten sanoit joku tarvitsee 2h välein joku harvemmin. Itse kuulun harvempiin syön mieluummin 4krt isoja annoksia kun 6krt pikkunapostelua. Syön iltapalankin vasta kl21 ja nukkumaan menen heti sen jälkeen, ei ehkä järkevää? Mutta ei se ole minusta lihavaa tehnyt tai aiheuttanut närästystä tms. Aamupala maistuu 2h jälkeen en voisi ikinä syödä heti herättyäni. Mielestäni hienoa kun haluat opettaa lapsellesi hyvät tavat ja kultaisen keskitien. Ruoka=myös nautintoa ja ennen kaikkea sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Lapsuudesta parhaat muistot on juuri yhteiset kello viiden ateriat, kokkailut, nuotioretket ja piknikit. Katoava perinne, harmi. ”kroppa kyllä kertoo kun se tarvitsee ravintoa”->jos on säästöliekillä tai jättänyt syömättä nälästä riippumatta näläntunnetta ei välttämättä ole. ei välttämättä toimi silloin. Toiv jatkat ruokapväkirjan postauksia ja omien tottumusten noudattamista<3

    • Mulla venyy viikonloppuisin aamupala, mutta viikolla syön melkein heti herättyäni. Mä odotan jo innolla kesää ja mökkeilyä. Saunassa paistettu makkara on parasta, sitä on ikävä! Minusta on mahtavaa, että ruokaan liittyy niin paljon hyviä muistoja. Mutta toi on ihan totta, että jos on pitänyt itseään kauan säästöliekillä niin kroppa ei osaa enää edes vaatia ruokaa. Siitä on haastavaa oppia pois.

  7. Minä myös allekirjoitan kaiken tuon 😉
    JOkainen tavallaan . Itsekin syön aamiaisen todella ajoissa ja PALJON ! Joten ei minulla ole nälkä todellakaan 3-4 tunnin kuluttua ja koko aamupäivän menen kuin höyryjuna töissä 🙂 Se on paljon siitäkin kiinni mitä syö ja milloin. Itsellä nyt jäänyt syömiset vähän heikoksi ja kyllä on huomannut, mutta nyt parempaan suuntaan taas.

    Jee, odotan jo sun ruokapäiväkirjaa.

    • Päivän energiatasot kertoo aina miten on syönyt. Tankataan silloin kun on tarve ja himmataan kun siltä tuntuu 😊

  8. Tosi hyvä postaus! Ymmärrän, että laji kuin laji niin ammattiurheilijat joutuvat kisakaudella tekemään tarkkaa treeniä ja syömään rajoitetummin, mutta tämän ei pitäisi olla kenellekään koko elämän kestävä pakko(mielle). Toki se on ok, jos jollekin muulle on ihan sama miltä hänen ruokansa maistuu, mutta valtaosalla ruoka on kuitenkin nautinto ja elämys sen lisäksi, että se on välttämätöntä polttoainetta. Minäkin menen tuohon syön, kun on nälkä kategoriaan. Välillä se tarkoittaa kahden tunnin ruokaväliä, välillä kuuden tunnin. Kunhan energiaa riittää ja on itsellä hyvä olla, ruokaväli on varmasti ok. 🙂

    Nora / https://dreamerachiever.com

    • Juu, ammattiurheilu on asia erikseen! Silloin täytyykin katsoa tarkasti kaikki ruuat, mutta näin omaksi ilokseen treenaavalle ei ole niin just 🙂

  9. Hei,

    Olenkin useaan otteeseen kiinnittänyt huomiota noihin kommentteihin. Mun mielestä syöt todella hyvin (itse joudun kyl tankkaan ennen treenejä, ei lähtisi crossfittreenit alkuunkaan, jos olisi vain välipala alla, mutta mulla vaikuttaa kasvissyönti siihen, että pitää tankkailla vähän enemmän). Täällä samassa portaalissa jengi jakaa kuitenkin näitä iso salaattix2 ja pikkuiset välipalat ja treenaa aktiivisesti. Sulla on selkeä ateriarytmi ja ihan oikeaa ruokaa. Turha ahtaa, jos tulee paha olo. Kyllä oma kroppa tietää. Toisinaan ei maistu niin paljon ja sitten tulee niitä päiviä, kun mikään määrä ruokaa ei tunnu riittävän.

    En ole siis oikein ymmärtänyt kommentteja alkuunkaan.

    • No nyt on ainakin testattu, että tää oma systeemi toimii!

      Mä taas en pysty antamaan isoa ateriaa ennen treeniä. Nälkä täytyy lähteä, mutta treenatessa pitää olla suht kevyt olo. Riisikakut ja smoothie toimii. Puuro on liian raskas, jää vellomaan vatsaan. Tai sit pitäisi olla pidempi aika treeneihin.

  10. Kiitos aivan ihanista ruokapäiväkirjoista ja kirjoituksistasi! Oot oiva roolimalli monille, etenkin täällä fitfashionin blogeissa pyöriville. IHANAA, miten joku kirjoittaa syövänsä irtokarkkia ja laskiaspullia herkkuina eikä elä mukamas pelkällä rasvattomalla maitorahkalla ja kalorittomilla keinomakeuttajilla. Nykyään on oikeaa rohkeutta myöntää olevansa ihminen ja syövänsä mitä ihmiset syövät. Hirveän moni tavan bloggaajakin sortuu kirjotuksissaan pienentämään ruokamääriään ja värittelemään totuuksia.
    Itse olen syömishäiriöstä parantuva nuori nainen ja tunnen paljon muita syömishäiriöön sairastuneita, jotka ovat juuri saaneet innoituksensa mini fitness -blogin kaltaisista fitness-blogeista, joissa joku kirjoittelee miten vähän syö. Ikään kuin siinä olisi jotain ihailtavaa! Tykkään paljon blogistasi ja siitä, miten positiivinen! Jatka tuolla linjalla, please!

    • Moi Jenna ja kiitos mielettömän ihanasta palautteesta!

      Mä olen monta kertaa miettinyt mitä ihmiset ajattelee, kun syön kuitenkin ihan normaalia ruokaa ja herkuttelenkin jonkin verran. Tuntuu, että suurimmalla osalla bloggaajista on ravinnon kanssa ”the juttu” oli se sitten gluteeniton, maidoton, vegaani tai mitä vain. Ja mä olen vain tällainen tavallinen 😀 Meitä tavallisesti syöviä ihmisiä on kuitenkin aika paljon! Ruoka on ehkä parasta mitä maailmassa voi olla. Elämä olisi kovin köyhää ilman kaikkia niitä ihania makuja 😉

      Hurjasti tsemppiä sulle paranemiseen! Toivottavasti säkin löydät saman ruuan ilon kuin minäkin <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 36
Tykkää jutusta