Lasten pakkonukuttaminen – melko outoa touhua!

Luin muutama päivä sitten jutun suomalaisesta äitibloggaajasta, jonka perheessä on käytössä heräämissääntö. Lapset eivät saa nousta aamulla sängystään ennen kello kahdeksaa, mutta ajasta voidaan joskus joustaa äidin vireystilan mukaan. Äiti kertoi, että hänen lapsuudessaan käytettiin samaa systeemiä, joten se tuntui luonnolliselta myös omien lasten kasvatuksessa. Juttu oli linkattuna Facebookiin, mutta kävin lukemassa myös alkuperäisen kirjoituksen Hutimeni-blogista. Mä en ole henkilökohtaisesti kuullut koskaan, että missään perheessä olisi tällaista käytäntöä ja mun korvaan se kuulostaa melkoiselta natsismilta.

Meillä sai lapsena herätä juuri silloin, kun silmät aukesivat. Toki jos muut nukkuivat, oli ihan ymmärrettävää ettei silloin metelöity ja herätetty muita. Kauheaa ajatellakin, että olisi passitettu takaisin sänkyyn sen vuoksi, että vanhemmat saisivat nukkua rauhassa pidempään. Kuulostaa aika itsekkäältä toiminnalta. Jos lapsien täytyy maata sängyssä hereillä sen vuoksi ettei äiti ole nukkunut riittävästi, äidin ehkä aika katsoa peiliin. Ei kai lasten pidä kärsiä siitä ettei äiti älyä mennä ajoissa sänkyyn? Jos ajattelen omalle kohdalleni hetkeä etten saisi nousta sängystä ennen kuin siihen annetaan lupaa niin kyllähän se aika perseestä olisi vain maata siellä ja odotella lupaa.

Ymmärrän toki sen, jos lapsi herää viideltä ja on selkeästi väsynyt. Silloin yrittäisin itsekin laittaa lapsen unille. Jos lapsi herää kuudelta ja on virkeä niin miksi ihmeessä pakottaisin hänet makaamaan sänkyynsä vain siksi, että saisin itse nukkua pidempään? Menee sitten vain illalla aikaisemmin nukkumaan tai ottaa päiväunet, jos siihen on mahdollisuus. Itse en saisi enää edes unta, jos toinen herättää kuuden aikaan. Olisipahan enemmän aikaa tehdä päivän askareita. Joo, lapset toki tarvitsevat unta enemmän kuin aikuiset, mutta ei se unimäärä siitä lisäänny jos lapsi pakotetaan makaamaan sängyssään, vaikka hän olisi hereillä. Anteeksi vain, mutta mä en ymmärrä tätä kasvatusmetodia yhtään. Todella itsekästä toimintaa äidiltä, jonka pitäisi kuitenkin laittaa lapsen tarpeet omien edelle.

Oletteko te kuulleet koskaan pakkonukuttamisesta ja mitä mieltä olette siitä? Valaiskaa ihmeessä tämän kasvatusperiaatteen ideologiaa, koska en ymmärrä sitä yhtään….Jutun luin alunperin täältä.

 

Jonna

4 vastausta artikkeliin “Lasten pakkonukuttaminen – melko outoa touhua!”

  1. Heippa, on kyllä aika outo tapa ja kyllähän ne lapset voi opettaa tosiaan hipismään hlljaa ja tekemään iitekseen jotain aamuisin, silloin kun itse haluaa nukkua vähän pitempään. Joskus toimii ja joskus ei 🙂 Mulla tuli tuosta pakkonukutuksesta heti mieleen päiväkodin päiväunet, jotka olivat kummallekkin lapsellemme täyttä kidutusta. Päiväkodissa kyllä viihtyivät muuten, mutta tuo pakollinen paikallaan 1,5 tunnin makaaminen pimeässä joka päiväkotipäivä aiheutti keskusteluja, ahdistusta ja itkuakin melkein joka päivä. Raukat lopettivat päiväunet tosi pieninä ja kaupungin päiväkodissa ei voitu joustaa kyllä yhtään, koska tauot piti pitää juuri päikkäriaikaan. Ei lapsena oleminen ole aina helppoa ja aikuiset monesti tekee asioita täysin muista lähtökohdista kuin lapsen hyvinvoinnista. Sekin on toki välillä hyvinkin ymmärrettävää. Mutta pakkonukutusta en kyllä kannata! Ihanaa kevättä!

    • Meilläkin tyttö nurisi jossain vaiheesa kun on pakko nukkua päiväunet päiväkodissa. Onneksi siellä voi valita myös lepohetken eli pötköttelyä patjalla…Lapsia kyllä pallotellaan välillä täysin aikuisten omien mielihalujen mukaan ja se on aika surullista..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 25
Tykkää jutusta