Kotipihan ilkeät tytöt

*Sisältää mainoslinkkejä

ilkeät tytöt

Olen päässyt seuraamaan todella läheltä valtataistelua, jota meidän pihassa käydään. Samalla mietin olenko itsekin ollut samanlainen? Pieni ja kieroileva kiharapää. Lasten maailma vastaa isolta osin aikuisten maailmaa, mutta asiat unohdetaan nopeasti ja toteutetaan suorasukaisemmin. Asioita ei kierrellä, vaan ne kerrotaan suoraan päin naamaa ”Sä et ole kaunis, me ei leikitä sun kanssa.” Ajatelkaa, jos aikuiset puhuisivat samalla tavalla tai lapset reagoisivat asioihin samalla tavalla kuin aikuiset. Miten sinä toimisit tuollaisessa tilanteessa, jos vaikka työkaveri tulisi sanomaan ”Sä oot ruma, et saa tulla kahville meidän kanssa”? Sotahan siitä syttyisi. Pitkä ja kylmä sota. Lapset itkevät ja harmittelevat hetken, kohauttavat olkiaan ja leikki jatkuu niin kuin ennenkin.

Näitä pieniä tyttöjä iältään 5-6 vuotta riittää meidän pihapiirissä. Voitte ehkä kuvitella minkälainen sotatanner meillä välillä vallitsee. Milloin ei olla jonkun kavereita, milloin juostaan toista karkuun tai haukutaan kaulakorua tai mekkoa rumaksi. Näitä tilanteita tulee vastaan joka ikinen päivä. Siis ihan joka ikinen! Meidän pihapiirissä on tyyli kaikki kasvattaa kaikkia lapsia. Olen todennut tämän varsin hyväksi systeemiksi, koska silloin paikalla on aina joku aikuinen, kun näitä konflikteja sattuu. Lapsissakin osa on vahvaluonteisia ja osa kiltimpiä ja myötäilevämpiä, joten aina on joku napit vastakkain tai leikin ulkopuolella.

Kauheinta kuunneltavaa on kuitenkin lasten ilkeys toisiaan kohtaan ja nimenomaan tytöillä. Haukkumista, toisten vähättelyä ja ulkopuolelle jättämistä. Kunnon Mean girls meininkiä! Puhutaan tytön kanssa näistä asioista paljon kotona ja toivon, että edes osa asioista menee päähän ja käytäntöihin asti. Muistan itsekin miten kauheaa oli jäädä kaveriporukan ulkopuolelle, koska olin nuorin. Tytöllä on vähän sama tilanne. Hän on nuorin tytöistä ja helposti hänet jätetään (tai ainakin yritetään jättää) ulkopuolelle. Sitkeästi hän kuitenkin menee leikkiin mukaan ja joinain päivinä leikit koko porukalla meneekin todella hyvin. Eilen viimeksi sain tyttöä lohdutella kun joku oli haukkunut hänen kaulakoruaan rumaksi. Pienenä tyttönä sitä ottaa herkästi tuollaiset itseensä, mutta myös unohtaa sellaiset.

On tuo pienen lapsen elämä välillä vaikeaa ihan samalla tavalla kuin aikuistenkin. Murheet ovat tosin pienemmät, vaikka niissä kovin paljon aikuismaisia piirteitä onkin. Ehkä tämä on juuri sitä elämää millä on itsekin joskus pienenä oppinut tapoja sekä käyttäytymistä porukassa.

Ps. Nyt Elloksella lastenvaatteet alessa! Saat -25% lasten ja vauvojen vaatteista, kengistä & asusteista – myös merkkituotteista! Shoppailemaan tästä.

Jonna

6 vastausta artikkeliin “Kotipihan ilkeät tytöt”

  1. Mielestäni aikuisen tulee puuttua kiusaamiseen välittömästi ja valvoa lasten leikkejä. Meidän pihalla tuollainen käytös saatiin vanhempien yhteistyöllä kitkettyä pois. Vaikka tyttö leikkiikin ulkona usein ilman minua, käyn säännöllisesti parvekkeella tai pihalla kuulostelemassa sujuuko leikkiminen sovussa 🙂

    • Joo, näihin tilanteisiin puututaan aina ja pihalla on aina joku aikuisista vahtimassa. Niin vaan joku kuitenkin onnistuu aina toista nälväisemään. Eihän tässä muuta voi kuin puhua asiasta!

  2. Lasten keskinäinen maailma voi olla niin julma! Kyllä aikuisillakin, mutta se on enemmän sitä selän takana puhumista. Todella rumaa sekin, ja vaikka siihen itsekin välillä sortuu, yritän kovasti kitkeä tapaa pois, enkä missään nimessä ikinä loukkaisi toista ihmistä päin naamaa. Lapset vasta opettelevat empatiakykyä, joten käytös toisia kohtaan ei ole sitä hienotunteisinta. Sehän siinä on se vaikein osa, että miten saa omalle lapselle taottua päähän, että on rohkeasti oma itsensä ja seisoo omien mielipiteidensä ja mieltymystensä takana, vaikka muut pilkkaisi. Koska kyllä se pilkkaaminen loppuu, kun on itsevarma. Mutta sehän on helpommin sanottu kuin tehty. Kun haluaa kuulua joukkoon, niin sitten ei enää välttämättä osaa tykätä siitä muiden haukkumasta mekosta. Kun kaikki aikuiset toimisivat tässä yhdessä, opettaisivat että erilaisuus on rikkaus ja kaikkien kanssa on tultava toimeen, ketään ei saa kiusata eikä haukkua, niin kyllä se siitä paranisi. Mutta sitten kun on valitettavasti yhtä lailla niitä aikuisia jotka haukkuvat ja kiusaavat muita ihmisiä kuin pikkulapset…että mitäköhän lapset heiltä oppivat?

    Omalle tytöllesi vaan tsemppiä, kaulakoru takaisin kaulaan ja pihalle toteamaan muille penskoille että hänellä se näyttää hemmetin upealta!

    • Onneksi en ole havainnut oman tyttöni kohdalla minkäänlaista epävarmuutta näiden keissien jälkeen. Kyllä me nämäkin kiusaamiset saadaan porukalla kitkettyä ja toivottavasti kasvatettua lapsista järkeviä ja kaikki ihmiset hyväksyviä yksilöitä 🙂

  3. kiusaamista en suvaitse, en missään muodossa. Me suomalaiset olemme maailmanmestareita erityisesti kahdessa lajissa: alkoholin kittaamisessa ja kiusaamisessa. lapset heijastavat omalla käytöksellään sitä mitä kotoaan ovat saaneet ja millaiseen kohteluun ovat tottuneet. Toisille kiusaaminen ja arvosteleminen tuntuu olevan ihan peace of kakku, arkea. Omalle lapselleni haluan esimerkilläni opettaa ja ohjata: kaikki mahtuvat mukaan, kaikki me olemme tärkeitä, tosille ei puhuta rumasti, ei arvostella, ei kiusata. Kiusaajalla on paha olla, mutta sille tulee tehdä jotain. sen ei tule pilata ja pahimmassa tapauksessa traumatisoida toisen elämää.

    • Juuri näin! Näistä asioista ollaan kotona kovasti puhuttu ja keskusteltu myös muiden vanhempien kanssa. Toivotaan, että saadaan tällainen toiminta kitkettyä tyttöjen keskuudesta pois heti alkuunsa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 9
Tykkää jutusta