Sukupuolineutraalius puhututtaa ja mietityttää

sukupuolineutraalius

Olen mielenkiinnolla lueskellut Umpun blogissa käytävää keskustelua sukupuolineutraalisuudesta (vai sukupuolineutraaliudesta…?). Toki aihe on vilahtanut tuon tuosta mediassa, mutta en ole perehtynyt aiheeseen sen enempää. Olen muodostanut oman (ehkä liiankin jyrkän) mielipiteeni vain sen tiedon perusteella mikä minulla on jo ollut olemassa. Lähtökohtaisesti ajattelin, että koko asia on taas turhanpäiväistä vouhotusta. Ihan jonnin joutavaa tietyn ryhmän ajamaa huuhaata. Mutta mutta. Huomasin taas miten paljon omaan mielipiteeseeni vaikuttaa kun etsin ja luen asiasta enemmän.

Sukupuolineutraalius – mitä se on?

Koin asian negatiiviseksi, koska en yksinkertaisesti ymmärtänyt asiaa. Perustin mielipiteeni muiden sanomisiini ilman sen kummempaa miettimistä. Koin, että sukupuolineutraalius on minulta pois, koska tutut ja turvalliset asiat muuttuvat jälleen enkä ymmärtänyt käsitteen sisältöä. Ajattelin, että on epäreilua ettei tyttöni saa enää olla tyttö vaan hänestä tehdään muuhun massaan uppoava ”henkilö”. Kysehän ei kuitenkaan ole siitä ja ymmärsin sen asioita hetken pohdittuani. Tytöt saavat olla tyttöjä ja pojat poikia, mutta ilman stereotypioita. Ei ajatella, että tytöt leikkivät kotileikkiä ja pojat pelaavat jalkapalloa, vaan lapsi on lapsi, joka voi tehdä mitä haluaa sukupuolestaan huolimatta ja se on ihan ok. Että pyritään olla ajattelematta että tyttö on tietynlainen ja poika tietynlainen. Jokainen lapsi ja ihminen voi olla minkälainen vain sukupuolestaan huolimatta. On jännää miten huomaan, että olen itse ajatellut juuri näin ihan tiedostamattani tai tietämättäni mistään sukupuolineutraaliudesta. Olen itsekin ollut nuorempana poikatyttö, joka pelaa mieluummin palloa ja pukeutuu ”äijämäisesti” kuin virkkaa ja pukeutuu pinkkiin mekkoon. Tätä asiaa olen miettinyt näin vanhemmallakin iällä. Miksi en viihdy mekoissa ja tykkää meikata, vaan pelaan mieluummin konsolipelejä ja pukeudun tennareihin ja lököhousuihin? Miksi en ole niin nainen kuin moni muu? Olen aina pitänyt itseäni vähän kummallisena, mutta persoonastahan se vain on kiinni. Minua on kiinnostanut yksinkertaisesti eri asiat kuin monia muita. Oma tyttöni taas on niin prinsessa kun vain voi olla! Ja molemmat asiat on ihan ok ja meidän molempien on annettu olla sellaisia kuin olemme.

Tämä aihe herättää todella paljon tuntemuksia puoleen jos toiseen. Toiset kiistävät asian ja toiset kannattavat sitä fanaattisesti. Itse olin ensin vastaan, mutta nyt olen siirtynyt kannattajiin, mutta on vielä paljon asioita joita en ymmärrä enkä pysty sisäistämään. On esimerkiksi outoa ajatella, että perinteisistä ammattinimikkeistä poistuu esimerkiksi mies-sana (palomies, sähkömies jne). Tähänkin varmasti tottuu, mutta kyllä se kummalliselta kuulostaa. Tai että neuvolassa saa sukupuolineutraalin neuvolakortin eikä tytöille tai pojille tarkoitettua. Entäs äitiyspakkaukset? Tuleeko niihinkin (vai onko jo tullut) sukupuolineutraalit vaatteet? Entä jos haluaa tyttöjen vaatteita tai poikien vaatteita? Tuntuu väärältä ettei sellaista saa (vai saako?). Entä onko lapselle helpompaa olla sukupuolineutraali vai hämmentääkö se vain lasta, kun hän ei tiedä mikä hän on? Tullaanko lapsia, joilla on sukupuolineutraali nimi, kiusaamaan päiväkodissa ja koulussa enemmän kuin muita juuri nimen vuoksi? Korvataanko uimahalleissa naisten ja miesten osastot unisex-osastoilla? Entä vaateliikeet: tuleeko naisten ja miesten vaatteille yhteinen osasto, jossa aikuisten vaatteet ja lapsille lasten vaatteet? En tiedä, kuulostaa varmasti oudolta, mutta tällaisia asioita mietin ja uskon, että moni muukin miettii ja pohtii näitä ja onhan tässä miettimistä!

Uskon, että kasvava sukupolvi kasvaa sukupuolineutraaliin ajattelumalliin eikä se ole heille mitenkään kummallinen asia. Meillä vanhemmilla sukupolvilla taas on asiassa paljonkin sulateltavaa. Mielestäni on vain hyvä, jos ihmisiä ei arvoteta heidän sukupuolensa perusteella vaan jokaisella on samat lähtökohdat, mutta voiko joku väittää että tämä muutos tulee olemaan kaikille helppo? Osalle meistä varmasti on, mutta isolle osalle ei. Asiat eivät ole aina niin mustavalkoisia ja minullakin on miljoonia kysymyksiä mielessä ja huolen aiheitakin. Ymmärrän, että tämä asia on hyvä niiden ihmisten kannalta, jotka eivät koe olevansa perinteisesti naisia tai miehiä, mutta itse en ole koskaan pitänyt outona tai vähemmän hyväksyttävänä sitä ettei mahdu perinteiseen muotiin: ei tunne olevansa mies eikä nainen. Tai on syntynyt naiseksi, mutta tunteekin olevansa mies ja toisinpäin. Olen aina ollut sitä mieltä, että kaikilla ihmisillä täytyy olla samat lähtökohdat sukupuolesta, iästä tai perimästään huolimatta. Olenko siis tietämättäni kannattanut aina sukupuolineutraaliutta? Äh, nyt alkaa olla mieli jo niin solmussa näiden ajatusten kanssa, että parempi lopettaa tähän. Enivei, on hyvä että asiasta puhutaan, jotta kaikki saavat tietoa tästä. On hyvä, että ihmisiä herätellään kärkkäämmilläkin kirjoituksilla ja kyseenalaistetaan asioita. Vai mitä olette mieltä?

Mitä mieltä aiheesta? Onko mun ajatukset ihan hakoteillä? Mietityttääkö sinuakin sukupuolineutraalius? Korjaa ihmeessä, jos ymmärrän jotain väärin!

 

Jonna

19 vastausta artikkeliin “Sukupuolineutraalius puhututtaa ja mietityttää”

  1. Omasta mielestäni sukupuolineutraalius ei tarkoita sitä, että sukupuolista tehtäisiin näkymättömiä vaan että ihmistä ei suoraan arvoteta ja oleteta toimivan tietyllä tavalla hänen ilmentämänsä sukupuolen takia. Tämä on vähän kuin jatkoa sukupuolten tasa-arvon ajalle.

  2. Mä en käsitä sukupuolineutraaliutta niin, että sukupuolet jotenkin poistettaisiin ja oltaisiin kaikki vaan jotain yhtä ja samaa. Mä käsitän sen niin, että lapset (ja ihmiset ylipäänsä) saa tehdä valintoja ilman, että niitä ohjaa yleinen käsitys henkilön sukupuolesta. Jos poika haluaa leikkiä barbeilla ja laittaa kynsilakkaa, niin sen pitäisi olla ihan yhtä jees kuin sen, että poika haluaa leikkiä autoilla. Ei ole tarkoitus kieltää autoilla leikkimistä, vaan hyväksyä myös nukkeleikit. Ja se, ettei se tarkoita sitä, että kyseinen lapsi olisi jotenkin erikoinen. Tästä asiasta on varmasti paljon erilaisia tulkintoja. Mutta me aikuisethan kuitenkin kasvatetaan lapsia tiettyyn sukupuoleen. Kehummeko yhtä luontevasti esimerkiksi poikien hienoja vaatteita tai kivasti laitettuja hiuksia kuin tyttöjen? Entä jos tyttö haluaa alkaa harrastamaan ns. poikamaisia lajeja, kannustammeko siihen? Voiko tytölle viedä synttärilahjaksi auton ja pojalle nuken? Ajavathan naisetkin autolla ja monista pojista tulee tulevaisuudessa isiä. Tälläisiä ajatuksia täällä…

    • Juuri lasten kasvatuksen kohdalla täytyykin olla tarkkana ettei ohjata liikaa tiettyyn suuntaan, vaan antaa lapsen itse päättää mitä haluaa tehdä. Henkilökohtaisesti en kyllä ole koskaan pitänyt outona jos poika haluaa leikkiä nukeilla tai tyttö autoilla.

  3. Moikka Jonna!

    Luin ensin tämän sinun postauksesi ja sitten kävin lukemassa Umpun molemmat postaukset aiheesta kaikkine kommentteineen ja sen jälkeen palasin vielä lukemaan uudestaan tekstisi. Olit ensin Umpun tekstiin kommentoinut melko kärkkäästi ja selkeästi asiaa vielä ymmärtämättä, ja sinulle oli siihen vastattu. Asiaan enemmän perehdyttyäsi olit käynyt vastaamassa tavalla, josta jo näki, että olit ehtinyt asiaa enemmän tutkia/pohtia. Vaikka menitkin ensin hieman hölmöstikin ”möläyttämään” asiasta, sinä kuitenkin päätit olla asialle avoin ja selvittää mistä oikeastaan onkaan kysymys, ja olit valmis muuttamaan asiaan suhtautumistasi. Tästä tulin hyvin iloiseksi, sillä nykyään etenkin nettikeskusteluissa näkee paljon joutavaa jankkaamista oman asian puolesta, ja tälläistä on lopulta todella turhauttavaa lukea. Ja hei, kukapa meistä ei joskus olisi ilman enempää tietoa jotain vähän hölmöäkin möläytellyt 😀 Tärkeintä on, että olemme valmiita oppimaan ja avartamaan näkemystämme. Oi kumpa kaikki tähän pystyisivät, niin maailma olisi jo aika paljon parempi paikka 🙂

    Tekstistäsi huomaa, että olet jo paljon sisäistänyt asiasta, mutta paljon on vielä kysymyksiä. Uudet asiat luonnollisesti tuntuvat monesti vaikeilta ja välillä pelottaviltakin. Ilman sen enempää tieteellistä pohjaa asiasta tietämättä uskoisin, että meihin on sisäänrakennettu ennakkoluulo uusia asioita kohtaan. Se on joskus aikanaan pitänyt meidät hengissä. Siitä ei pidä potea huonoa omatuntoa, mutta pelkoja ja ennakkoluuloja hälventääkseen asioista täytyy ottaa selvää, jolloin useimmiten huomaa, että pelko onkin ollut turhaa. Olet päässyt tämän uuden asian kanssa jo todella pitkälle, ja se että monet asiat vielä huolestuttavat ja mietityttävät, on mielestäni täysin normaalia.

    Yritän vastata tai antaa oman mielipiteeni joihinkin mieltäsi askarruttaviin asiohin, ja aloitetaan vaikka äitiyspakkauksesta. Sehän on aina ollut sukupuolineutraali ja siihen on koottu vaatteita, jotka eivät selkeästi määrity mihinkään yleisiin stereotypioihin tyttöjen ja poikien vaatteista (useimmiten punainen/sininen). Kaikki vanhemmat eivät selvitä lapsensa sukupuolta etukäteen, joten pakkausta ei siksikään voitaisi koota erikseen ns. ”tyttövärein” ja ”poikavärein”.
    Edelleen on täysin ok pukea lapsensa ihan mihin väriin tahansa, mutta luopuessamme ajattelusta tyttöjen värit ja poikien värit, niin se poika, joka haluaa pukeutua pinkkiin, ei olekaan enää poika, joka pukeutuu tyttöjen väreihin, vaan vain poika/lapsi, joka pukeutuu pinkkiin. Nykyisellä sterotyyppisellä jaottelulla sitä pinkkiin pukeutuvaa poikaa ehkä kiusattaisiin ”tyttöjen vaatteisiin” pukeutumisesta. Tästä huolimatta, myös tytöt saavat pinkkiä edelleen käyttää ja hekin ilman mitään erityistä leimaa.

    Onko neuvolakortin väreillä lopulta väliä? Korjaa jos olen väärässä, mutta eivätkö ne ole aiemmin ollut punainen tytöille ja sininen pojille? Se, että ne ovat aina olleet tietyn väriset ei varmaan tarkemmin asiaa pohdittuasi olekaan enää niin tärkeää. Eihän se kortin väri lopulta kuitenkaan mitään määritä, vaikka se olisi ruskea tai neonkeltainen 🙂

    Onko lapselle helpompaa olla sukupuolineutraali vai hämmentääkö se lasta? En ole tutkija tai muuten asiaan vihkiytynyt ammattilainen, mutta mitä asiasta luettuani olen ymmärtänyt, ei ole tarkoitus hävittää sukupuolia, vaan kuten jo itse tekstissäsi kirjoitit, tytöt saavat edelleen olla tyttöjä ja pojat poikia, mutta ilman sterotypioita. Kun näin toimitaan, ei aseteta ketään ulkoisten ominaisuuksien perusteella valmiiseen stereotyyppiseen muottiin. Ei ohjata esim. päiväkodissa tyttöjä/tytöiksi oletettuja nukkeleikkeihin ja poikia/pojiksi oletettuja vaikkapa leikkimään leikkiautoilla.
    Kun toimitaan näin, eivät ne ”erilaiset tytöt” tai ”erilaiset pojat” koe ahdistusta siitä, että heitä ohjataan toimimaan tavalla, joka ei ole heille mieleistä. Tytöt saavat edelleen leikkiä nukeilla ja pojat autoilla, mutta esim tytön leikkiessä autoilla, häntä ei ajateltaisi tyttönä leikkimässä poikien leikkejä tai toisinpäin, vaan hän olisi vain tyttö/lapsi leikkimässä.
    Tämä voi kuulostaa helposti ”liian pitkälle viedyltä”, mutta lopultahan se ei ole keneltäkään mitään pois, vaan näin vältetään niiden lapsien ahdistus asiasta, jotka eivät sovikaan ”perinteiseen muottiin” oli sitten kyseessä lapsesta, joka ei koe olevaansa ulkoista sukupuoltaan tai siitä ”poikatytöstä”.
    Tähän liittyen voisin vielä kertoa yhdestä näkemästäni dokumentista. Siinä tyttölapsia/vauvoja puettiin stereotyyppiisiin pojan vaatteisiin ja toisin päin, ja tuntematon lastenhoitaja alkoi leikkiä lapsen kanssa. Lapsi ja hoitaja olivat matolla, johon oli levitetty erilaisia leluja. Lähes kaikki hoitajat automaattisesti tarjosivat tytöiksi olettamilleen lapsille lähinnä pehmoleluja ja muita söpöjä leluja, kun taas poikalapsiksi olettamilleen he tarjosivat teknisempiä lapsen kehitystä ja motoriikkaa tukevia leluja.
    Kun heille myöhemmin paljastettiin mistä kokeessa oli kysymys, olivat he yllättyneitä ja totesivat, että olivat aivan tiedostamattaan valinnut lelut olettamansa sukupuolen mukaan, sillä eri sukupuolille on touttu tarjoamaan erilaisia leluja. Tämä stereotyyppinen ajattelutapa on monesti niin syvään juurtunutta, ettemme sitä edes huomaa ellemme erikseen kiinnitä asiaan huomiota. Jos asiaa tarkastelee tunnistaen ongelman, jokainen varmasti tajuaa, että niin tytöille kuin pojille tulisi tarjota monenlaisia eri osa-alueita tukevia ja kehittäviä leluja.

    Meillä tulee varmasti aina olemaan ns. tyttöjen/naisten sekä poikien/miesten nimiä, mutta nimistökin uudistuu koko ajan. Jos esimerkiksi mainitsemasi sukupuolineutraalit nimet nykyisestä (niitä on ollut jo iät ajat) yleistyvät, niistä tulee ihan normaaleja nimiä, ja miksipä ketään normaalista nimestä kiusattaisiin 😉

    Jos meillä ei olisikaan miesten- ja naistenvaateliikkeitä, niin kauppaan mennessämme löytäisimme varmasti silti ne vaatteet, jotka juuri meitä miellyttävät. Tässä tosin tulee lopulta jo biologiakin hieman vastaan, sillä miehet ja naiset ovat vartaloiltaan erilaisia, joten heille senkin vuoksi suunnitellaan hieman erimallisia vaatteita. Itse en tähän oikein osaa ottaa kantaa. En lopulta ehkä itse tätä kovin suurena kysymyksenä, ja uskoisin, että jatkossakin tulee olemaan myös näitä ”eriytettyjä” kauppoja, sillä sukupuolineutraaliuuden ei ole tarkoitus kuitenkaan poistaa käsitteitä eri sukupuolista, vaan luopua stereotyyppisistä muoteista.

    Unisex-pukuhuoneet on itsellenikin vaikea kysymys, mutta ketään ei varmasti olla pakottamassa olemaan alasti vastakkaiseksi sukupuoleksi kokemiensa henkilöiden kanssa. Nykyinen tilanne kuitenkin on vaikea trans- ja muunsukupuolisille. Pitäisikö koko konsepti kahdelle sukupuolelle suunnatuista avoimista pukuhuoneista romuttaa? Voisiko olla yksi pukuhuonetila, jossa olisi riisumista ja pukeutumista varten näkösuojatut kopit? Entä suihku- ja saunatilat? Näkösuojatut suihkukopit ja saunaan pyyhe päällä?
    Näillä keinoinhan saataisiin kohtuullisen helposti asia ehkä ratkaistua, mutta häivyttäisikö se jotain olennaista kulttuuristamme, jossa on aina ollut luonnollista kylpeä ja saunoa alasti? Itselleni juurikin uimahallit ovat olleet voimaannuttavia paikkoja kärsiessäni aiemmin erittäin heikosta itsetunnosta vartaloni suhteen. Uimahalleissa näin ja opin, että meitä on kaiken muotoisia ja kokoisia, ja siellä me samoilla lauteilla kaikki istumme ilman muhkuja tai muhkujemme kanssa, pienet ja isot pyllyt vierekkäin, tasa-arvoisina yksilöinä. Tästä en haluaisi luopua, enkä lopulta ehkä uskokaan, että sitä kukaan vaatisi, mutta en toisaalta mitään järkevän kuuloista ratkaisua tähän myöskään osaa tarjota.

    Noita ammattinimikkeitä juuri eilen pohdimme ystävieni kanssa, ja kuten sinäkin, myös me tulimme siihen tulokseen, että oudolta se tuntuu, mutta siihen varmasti tottuu. Lopulta kukaan tuskin vanhoja mies-päätteisiä nimikkeitä osaa edes kaivata. Eihän se ole keneltäkään mitään pois, jos lähiesimies onkin jatkossa vaikkapa lähijohtaja. Jossain vaiheessa se ei sitten kuulostakaan enää oudolta, vaan aivan normaalilta.

    Jatka näiden mieltäsi askarruttavien kysymyksien pohtimista, jos se tuntuu sinulle tärkeältä, mutta älä turhaan ahdistu, jos et kaikessa mihinkään lopputulemaan pääsekään. Aika vie meitä lopulta eteenpäin.

    • Vielä edelliseen lisäisin kommenttina, että Umpullahan oli hieman sekoittunut tasa-arvo- ja sukupuolineutraaliuskysymykset keskenään, mutta koska sinun postauksesi käsitteli selkeästi vain jälkimmäistä, niin sitä toki lähdin tässä vain avaamaan 🙂

    • Tämä oli aivan mahtava kommentti, kiitos Saara! Mulla on aina ollut tapana kiihtyä ja möläyttää, mutta näin vanhemmiten olen myös oppinut että asioista täytyy ottaa selvää ja täytyy myös osata sanoa: Hei, mä olin väärässä!

      Nythän pinnalla on sosiaaliturvatunnus kysymykset. Saa nähdä minkälaiseen lopputulokseen tässä päädytään 🙂

  4. Hmmm haluisko joku selventää mikä idea tolla sitte on, jos kerran pointtina ei ole hävittää sukupuolia vaan pelkästään olla lokeroimatta ja tekemättä ennakko oletuksia? Ekse oo jo nykypäivää, että monet ihmiset (ainakin täällä ”modernissa pääkaupungissa”) jo ajattele tollain, hyväksyy tai ainaki antaa olla rauhassa ihmisten, jotka on naisia tai miehiä tai jotain muuta? Ja oletuksethan on paljon myös ihmisestä itsestä kiinni, kuinka paljon joku aate voi siihen vaikuttaa etenki jos on erittäin tiukkalinjainen henkilö asian suhteen. Toki ympäristö muovaa ajattelua, mutta mutta, mikä ton homman pointti oikein on…
    Sen voin myöntää et kovin avoin en oo sanojen muuttamiselle, kuulostaa niin turhalta ja pilkunviilaamiselta, vaikee käsittää esimerkiks, että miten palomies tarkottais jolleki vaan miestä…. sehän nyt vaan on sana, joka tarkoittaa henkilöä joka toimii palotehtävissä 😀

    • Itse mietin myös samaa, koska olen ajatellut noin jo pitkään. Mutta ehkä se on juuri sen takia, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät ajattele samalla tavalla ja nimenomaan että näistä asetelmista lähdettäisiin jo syntymästä sekä esim. päiväkodissa.

      Itse odotan mielenkiinnolla mitä meidän henkilötunnuksille käy..

  5. Mä oon itse sitä mieltä, että tässä on taas yksi asia josta ei kannata puhua mitään! Tää on vähän niinkuin vegaanius: Esität mielipiteesi, niin n.10 000 vegaania on yht äkkiä sun kimpussa haukkumassa ja uhkailemassa. Ehkä Umpun postaus on kärjistetty, mutta ei kaikkien kanssa tarvitse olla samaa mieltä! On paljon ihmisiä jotka esimerkiksi vastustavat maahanmuuttoa, homoparien avioliittolakia ym.asioita, joista ei saa puhua ääneen.
    Käsittääkseni Suomessa saa kuitenkin vielä vuonna 2017 olla eri mieltä asioista.

    Toivottavasti tää hemmetin höösäys menee pian ohi ja ihmiset keskittyy ihan todellisiin epäkohtiin meidän yhteiskunnassa.

    • Palomies tekee muutakin kuin sammuttaa tulipaloja kuten pelastaa ihmisiä vaikeista tilanteista, joten pelastaja on kuvaavampi nimi. Palomiestä voi edelleen käyttää arkikielessä.
      Ja jännä juttu miten nainen- päätteisiä nimiä ei ole käytössä miesten nimikkeissä vaan on heti otettu korvaava nimi käyttöön kuten stuertti. Myös äitiyspakkauksen nimeä ollaan muuttamassa, koska se miehiäkin hiertää. Ja itse pakkauksen sisältöön: sehän on tarkoitus ollakin kaikille sopiva ja kaikkien makuun sopiva. Jokainen voi omilla rahoilaan ostaa sitten mieleisiä vaatteita.

    • Jep, tämä aihe on vagaaniuden ohella kyllä sellainen että tunteita syntyy! Ja tärkeintä mun mielestä on nimenomaan se, että hyväksytään kaikkien mielipiteet. Eikös sitä niin sanota, että mielipide on kuin persreikä – jokaisella omansa 😀

  6. Tässä just huomaa toisten kommenteista sen, että jos se ei omasta mielestä ole ongelma, niin tälläisestä asiasta on turha puhua ja pitäisi keskittyä ns. oikeisiin ongelmiin. Jos lähdetään ihan niinkin arkiselta kantilta asiaa ajattelemaan niin en itse henkilökohtaisesti ymmärrä, miksi pitää olla erikseen naisten ja miesten vessoja. Se on jo käytännön kannaltakin ärsyttävää, kun naisena saa jonottaa 10 minuuttia vessaan. Kävin Ruotsissa tänä kesänä ja siellä oli monissa ostoskeskuksissa unisex vessoja eli ihan pelkät wc kyltit ovissa, ei merkintöjä naisista ja miehistä. Toiseksi juurikin tämä, että me osittain tiedostamattamme kasvatamme lapset tytöiksi ja pojiksi. Tytöille ostetaan koruja ja nukkeja, pojille autoja ja action figuureja. Pojat saa leikkiä rajuja leikkejä, tyttöjen pitää leikkiä kiltisti. Jos poika tai mies itkee, häntä torutaan siitä ja sanotaan, että yritä ryhdistäytyä. Sitten ihmetellään, kun aikuiset miehet eivät halua puhua tunteistaan. Kärjistettyjä esimerkkejä mutta ei ihan tuulesta temmattuja esimerkkejä kuitenkaan.

    • Tuo wc-asia on muuten niin totta (muiden mainitsemiesi asioiden ohessa)! Naisten vessaan saa jonottaa vaikka kuinka kauan, mutta miesten puolelle pääsee heti…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 16
Tykkää jutusta