Vähän iloa murheiden keskelle

Vähän iloa murheiden keskelle

Nyt alkaa näyttää siltä, että tunnelin päässä on jälleen valoa näkyvissä. Aikamoista matalalentoa tässä on eletty jo viisi viikkoa. Kävin tällä viikolla parina päivänä töissä eikä käsi kestänyt sitä ollenkaan. Se vähä mitä sain sitä jo parannettua, tuhoutui parissa päivässä. Pääsinkin jo torstaina magneettikuvaan ja perjantaina sain diagnoosin. Positiivista oli se, ettei epäiltyä kulumaa löytynyt kolmiorustosta. Yksi luu on mulla kädessä pidempi kuin normaalisti ja se ilmeisesti hankaa muihin käden rakenteisiin ja on aiheuttanut ranteeseen ison tulehduksen. Lisäksi siellä näkyi kolme gangliota eli sellaista nestepalleroa. Nyt vain seuraillaan tilannetta ja annetaan sille edelleen lepoa. Saan treenata kevyesti kunhan tuen ranteen hyvin. Lokakuussa kädelle on annettavaa lisää kuormitusta ja jos se ei sitä kestä, laitetaan kortisonia. Jos oireilu jatkuu senkin jälkeen, on edessä todennäköisesti leikkaus, jossa luuta lyhennetään. Toivotaan ettei siihen tarvitsisi mennä! On kuitenkin helpottavaa tietää missä mennään ja että siellä ei mikään ole rikki.

Vähän iloa murheiden keskelle

Vähän iloa murheiden keskelle

Pari treeniä olen tällä viikolla käynyt tekemässä ja se jos mikä on piristänyt mieltä! Fiilis on ihan erilainen, kun pääsee edes hetkeksi kotoa pois ja vähän hikoilemaan. Olen treenannut nyt Eevskun Strong woman pro ohjelmalla (joka on enää tänään myynnissä btw!) ja tykkään siitä aivan hitokseen paljon. Vähän olen joutunut soveltamaan käden takia, mutta tykkään ohjelman liikkeistä, vaihtelevuudesta sekä progressiosta. Myös lämmittelyihin, tominnalliseen treeniin ja lihashuoltoon on panostettu kunnolla. Tykkään! Turhan pitkään treenasin vähän sinne päin ja ilman selkeää progressiota, joten motivaatio tällä hetkellä on täysi kymppi.

Eilen juhlittiin kaverin neljäkymppisiä ja oli ihanaa päästä ulos ja tuulettumaan. Sain laittautua (miehen mielestä aivan liian pitkään), ottaa vähän skumppaa ja nauttia hyvästä seurasta. Luikautettiin Wallisissa päivänsankarille Aikuinen nainen, oltiin ja höpöteltiin. Bongattiin julkkiksia ja joku vanhempi nainen haukkui meidät pissiksiksi 😀 Pitihän tämäkin päivä nähdä! No, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Olin jo puoli kahden aikaan kotona, joten sain siihen lisäksi vielä hyvät yöunet. Tänään vietettiin kolme tuntia tytön eskarikaverin synttäreillä ja oli ehkä hauskimmat lasten synttärit aikoihin. Synttärit pidettiin erään koulun jumppasalissa ja siinä lasten temmellystä katsoessa tuli ihan omat kouluajat ja jumppatunnit mieleen. Muksut tykkäsivät tosi paljon eikä meidän aikuistenkaan todellakaan tarvinnut tumput suorina istua. Koko ajan piti olla antamassa vauhtia renkaissa tai valvomassa köysissä kiipeilyä.

Vähän iloa murheiden keskelle

Vähän iloa murheiden keskelle

Nyt huomaan, että mieliala alkaa tosissa nousta, kun ymmärsin että ei tämä kipu loppuelämän juttu ole. Tämä menee ohi tavalla tai toisella. Jos ei ajan kanssa niin sitten operaation myötä. En aio niitä asioita miettiä nyt ollenkaan, sillä mulla alkaa torstaina loma ja me lähdetään silloin Turkkiin samaan paikkaan kuin viimekin vuonna. Tiedossa siis lämpöä ja köllöttelyä viikon verran!

Onko teillä reissuja suunnitelmissa vielä tälle vuodelle?

Joko olet katsonut uusimman videoni?? Tuttuun tapaan kanavan pääset tilaamaan täältä ja samalla voit katsella aiempia videoitani 🙂

Edellinen postaus: Suosikkiresepti: Kikherneet appelsiinikastikkeessa

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Jonna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta