Kolme on jo ihan liikaa

kolme on jo ihan liikaa
Kuva: Kaisa K.

Kolme on jo ihan liikaa, todellakin.

Kun puhutaan lapsista. Istun juuri junassa kohti Tikkurilaa. Hypättiin tytön kanssa perjantaina junaan ja matkustettiin siskon tykö Kuopion liepeille. Tämä oli ainoa mahdollinen viikonloppu ennen joulua millon kummallakaan ei ollut mitään menoja. Jännästi nämä joulun ajan viikonloput täyttyy ennätystahtia. Tekemistä on enemmän kuin riittävästi ja levätäkin pitäisi jossain vaiheessa. Mielenkiintoinen yhtälö!

Meidän tytöllä on serkkuja useampikin Kuopion seudulla ja päätettiin iskeä useampi kärpänen samalla iskulla. En ole pitkään aikaan nähnyt veljenpoikaa ja otettiin hänet siskoineen myös minun siskoni luokse yökylään, jotta serkukset saavat tutustua taas toisiinsa. Ja pääsinhän itsekin siinä samalla rakentamaan jonkinlaista sidettä veljenpoikaan, joka on jo 2,5-vuotiaana melkoisen hauska ja vekkuli tyyppi! Viime kerralla matkustin Kuopioon ihan yksin ja saatiin siskon kanssa vain olla ja chillata. Tällä kertaa tehtiin kaikkea muuta. Voin sanoa, että tällä hetkellä väsyttää niin helvetisti.

Ihan liikaa kaikkea

Pakko nostaa hattua teille kaikille, joilla muksuja on perheessä useampi. Henkilökohtainen mielipiteeni tällä hetkellä on, että kolme lasta on mun mielenterveydelle ihan liikaa. Koko ajan on jotain kitinää ja kärhämää käynnissä. Aina on joku, joka ei ole tyytyväinen vallitseviin olosuhteisiin. Koko ajan saa laittaa ruokaa ja siivota jälkiä. Pyyhkiä pyllyä ja vaihtaa vaippaa. Viihdyttää tai komentaa. Pukea ja riisua. Aamusta iltaan ja koko ajan. Ei hetken rauhaa missään vaiheessa. Ehkä olen tottunut liian hyvälle, mutta ei olis mun juttu. Tykkään meidän elämästä juuri tällaisena kuin se nyt on. Toisaalta, lapsista on toisilleen myös seuraa, mutta on niissä hommaakin. Ehkä omaan elämääni sopisi maximissaan kaksi lasta ja onhan se toinen ollut suunnitelmissa jo kauan, mutta katsotaan nyt miten käy.

Ihan varmasti myös kolmen muksun kanssa elämiseen tottuisi ja kuulemma kolme on helpompi kuin kaksi. Mene ja tiedä. Ei ole kokemusta niin olen aika jäävi sanomaan tähän mitään. Lapset ovat ilo ja rikkaus, mutta ei minusta suurperheen äidiksi olisi. Haluan myös omaa aikaa ja rauhaa joka päivä. Muulloinkin kuin aamu viideltä tai ilta yhdeltätoista. Eilen illalla, kun lapset oli saatu yksi toisensa jälkeen nukkumaan, istuttiin siskon kanssa aivan umpiväsyneinä sohvalla ja vain tuijotettiin jotain laihdutusleikkauksista kertovaa ohjelmaa. Ei puhettakaan mistään henkevistä keskusteluista. Vain kaksi naista ja lasittuneet ja väsyneet katseet suunnattuna kohti telkkaria.  Kun sain pään tyynyyn, nukahdin sillä sekunnilla. Kunnes heräsin yöllä kun toinen tytöistä pyöri kylmissään sängyssä pudotettuaan peiton. Ja toisen kerran kun toinen halusi vessaan. Ja kolmannen kerran kun joku halusi taas vessaan. Ei ehkä ihmekään, että odotan pääsyä omaan sänkyyn ja töihin 😀 Kyllä, kolme on jo ihan liikaa.

Miten te useamman lapsen vanhemmat oikein pyöritätte koko palettia? Jääkö itselle aikaa päivässä ollenkaan?

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Pitäisikö tuntea syyllisyyttä?

Kerroin keskiviikon postauksessa tavallinen tiistai mun matkassa, että vien tytön mun iltavuoropäivinä tarhaan aamupäivällä ja käyn itse vielä salilla ennen töihin lähtöä. Käytännössä tällaisia päiviä on 1-2 viikossa. Eräs lukija kommentoi, että potisi itse varmasti syyllisyyttä jos veisi itse lapsen tarhaan ja painelisi itse salille. Aloin miettiä asiaa omalle luonteelleni ominaisesti pidemmän kaavan mukaan.

C360_2014-11-14-16-13-39-021

Mun mielestä lapsen arjessa kaikista tärkeintä on säännöllisyys ja rytmit. Varsinkin näin pienellä lapsella kuin meilläkin on. Lapsen elämä on huomattavasti tasapainoisempaa kun samat asiat tapahtuvat päivittäin samoihin aikoihin. Meillä mun vuorotyöhön siirtyminen on itseasiassa tuonut helpotusta aamuihin, koska silloin tyttökin saa nukkua niin pitkään kuin unta riittää. Minä vien tytön aamupäivällä tarhaan niin että hän ehtii mukaan päiväkodin askareisiin, lounaalle ja päiväunille. Mies hakee vastaavasti tytön sitten iltapäivällä kun minä olen töissä. Sanokaa vaikka itsekkääksi tai miksi vain, mutta kyllä mä tahdon viettää hieman omaa aikaa myös iltavuoropäivinä ja tahdon myös treenata tietyn verran viikon aikana. Käytännössä tämä tarkoittaa, että myös iltavuoropäivinä täytyy mennä salille ja luonnollisesti ennen töitä, koska illalla on miehen vuoro treenata.

C360_2014-11-14-16-14-41-993

Mä en ole yhtään kertaa potenut syyllisyyttä siitä, että vien tytön tarhaan ja painelen itse salille tai omille asioilleni. Kyse on kuitenkin vain parista kolmesta tunnista. Sitä en ymmärtäisi, että lapsi viedään tarhaan kun itsellä on vapaapäivä. Tuskin kukaan iltavuorolainen potee huonoa omaatuntoa jos itse menee kahteen töihin mutta lapsi täytyy viedä kahdeksaksi kouluun? Täytyy muistaa ettei päiväkotiinkaan voi laukata lapsen kanssa ihan miten sattuu vaan täytyy ottaa huomioon myös päiväkodin päivärytmi sekä muut lapset. Ihan samalla tavalla en voi iltapäivällä mennä tyttöä hakemaan millon sattuu vaan täytyy miettiä onko käynnissä esim. välipala. Kyllä meillä on niitäkin aamuja kun vien tytön myöhempään tarhaan ja on todellakin niitäkin päiviä jolloin kumpikaan ei treenaa ja ollaan tytön kanssa ihan koko päivä.

C360_2014-11-14-16-15-04-293

Musta ei kyllä koskaan saa sellaista vanhempaa joka unohtaa täysin itsensä ja elää vain lasta varten. Minä tarvitsen omat hetkeni ja treenini pysyäkseni järjissäni ja energisenä lastani varten. Jos joku tahtoo elää vain lastaan varten eikä pidä sen vuoksi itsestään huolta niin be my guest vaan. Ei oo multa pois. Mites teillä muilla vuorotyöläisillä,  viettekö lapsen ennen töitä kouluun/päiväkotiin ja menette itse treenaamaan ennen töitä vai jätättekö treenit tekemättä?

Eilen pirteänä töissä 7.20. Omg,  oli aikaa ottaa selfie!
Eilen pirteänä töissä 7.20. Omg, oli aikaa ottaa selfie!

Käsitelläänpä tähän samaan syssyyn nyt mun työn määrä työvuoron aikana kun joku lukija on niin kovin huolissaan samaisen postauksen kommenttiboksissa mun työmäärästä. Kyseisenä tiistainahan mulla siis oli iltavuoro ja silloin oli todella hiljainen ilta,  koska talossa oli vain yksi lääkäri. Muistakaa nyt hemmetti vie sellainen yksi pieni seikka, että kyse oli YHDESTÄ työvuorosta! Kertooko se mitään mun muista duunipäivistä? No ei. Kyseisen työvuoron aikana mulla olo parikymmentä asiakasta ja jos verrataan tähän päivään niin tänään oli reilusti puolet enemmän. Mun työvuorot siis vaihtelee hektisyytensä puolesta todella paljon. Ja kyllä, hiljaisina päivinä ehtii kirjoittaa blogia ja etsiä joulukorttimalleja. Kiireisinä päivinä saa olla onnellinen jos ehtii syömään (kuten tänään). Eli kyllä mä palkkani eteen töitä teen, tiedoksi vain sinulle jonka mielestä on surullista että minulle maksetaan palkkaa tuollaiselta illalta. Ja vaikka ilta hiljainen oliskin niin labranhoitaja läsnäolo on pakollinen. Vai miltä tuntuisi menettää oma lapsi/puoliso/vanhempi sen vuoksi, koska lääkärissä ei voitu ottaa sydänkokeita labranhoitajan puuttuessa? Kysynpä vaan. Järki käteen hei näissäkin asioissa!

Peace&Love ja hyvää viikonloppua kaikille.

Äiti, podetko huonoa omatuntoa?

Muistan kun tyttö oli ihan vauva.  Heräsin monta kertaa yössä tarkistamaan, että hengittääkö vauva varmasti.  Olin huolissani 24/7 koska mitä tahansahan voisi sattua. Nyt en enää herää tarkistamaan tytön hengitystä,  mutta edelleen käyn kerran yössä tsekkaamassa että kaikki on kunnossa, tyyny hyvin ja varpaat peiton alla. Nyt kun en enää ole huolesta sekaisin koko ajan niin olen kehittänyt itselleni huonon omantunnon melkeinpä kaikesta. Poden huonoa omatuntoa kun laitan ruokaa enkä leiki tytön kanssa. Tai kun täytyy siivota palapelin kokoamisen sijaan. Tai kun lähden treeneihin vaikka mies onkin tytön seurana. Tai kun joudun olemaan töissä kun tyttö lähti Vaasaan miehen ja paapan kanssa. Voin sanoa että tää huonon omantunnon poteminen ottaa jo voimille! 

20140610_183723

 

20140610_183713

 

Nyt oon päättänyt opetella tuosta ajattelumallista eroon. En voi lopun elämääni kärvistellä näissä ajatuksissa ja stressata näin olemattomasta ja pienestä asiasta. Mä en kuitenkaan tee pitkää päivää duunissa,  treenaa tuntikausia tai ryyppää viikonloppuisin. Miks mun pitäisi potea huonoa omatuntoa tavallisten arjen askareiden tekemisestä? Ruokaa kun on pakko laittaa ja siivotakin täytyy välillä. Joskus sitä vaan yrittää olla täydellisempi kuin mitä on edes tarvetta. Luulen, että moni äiti sortuu täydellisyyden tavoitteluun vai olenko väärässä? Itse olen huomannut ettei koti voi olla aina täysin siisti ellei sitten tosiaan tahdo uhrata kaikkea vapaa-aikani siivoamiseen.  Mä en halua vaan vietän senkin ajan mieluummin tytön kanssa. Sitten podenkin huonoa omatuntoa siitä kun koti on niin sekaisin 😀 ympäri mennään ja yhteen tullaan. 

C360_2014-06-10-18-35-54-208

 

20140610_183619

 

20140610_183640

 

20140610_183852

 

Tiedättekö sen tunteen kun on kauhea ikävä toista vaikka se toinen olisi ihan vieressä? Eilen oli juuri sellainen päivä ja olisin voinut vain halia ja rutistella tyttöä koko illan. Ehkä se oli jotain ennakkoikävää,  koska mies ja tyttö lähtivät reissaamaan pariksi päiväksi. Tehtiin illalla tytön mielen mukaan kaikkea kivaa: koottiin palapelejä,  pelattiin muistipeliä ja katsottiin yhtä ja samaa Muumien jaksoa ainakin kolme kertaa 😀 ihanaa on välillä unohtaa kaikki omat velvollisuudet ja vain olla ja leikkiä. Viettää aikaa oman pienen käkkäräpään kanssa <3

20140610_195542

 

IMG_20140610_191130

 

20140610_200514

 

20140610_183757

 

Tänään onkin aikaa tehdä niitä omia juttuja vaikka koko ilta. Käyn treenaamassa ja sen jälkeen alkaa ruuanlaitto- ja leivontasessio. Jos sattuu huvittamaan 😉

Samaan konkurssiin.

Tiedättekö kun tiettyyn aikaan kuusta mieli laahaa maassa ja pää kehittelee mitä ihmeellisimpiä ajatuksia. Kroppa turpoaa ja jokainen vaatee puristaa päällä. Kaikki ärsyttää ja koko maailma on sua vastaan! Tämä aika on jotenkin omituista. Tiedät mistä kaikki oudot ajatukset johtuu, mutta silti niille antaa vallan. Näissä merkeissä mentiin viikonloppu. Perjantaina matkasin taas mökille ja tällä kertaa sain pidettyä itseni kurissa herkkujen osalta, mutta olo oli koko ajan kauhean turvonnut ja mieli vähän matala.

Perjantaiaamun smoothie. Kippis!
Perjantaiaamun smoothie. Kippis!

Mieli oli ehkä senkin takia vähän matalalla, koska mulle tuli neljä treenitöntä päivää putkeen. Torstaina oli tarkoitus mennä aamulenkille ja tehdä vielä kotijumppakin siihen päälle, mut ensin nukuin univelkoja pois pitkälle aamupäivään ja sit loppupäivä menikin siivoillessa, leipoessa ja pakatessa mökkikamoja. Treenaamattomuus vaikuttaa mulla heti mielialaan ja vaikka kuinka yritän selittää itselleni että lasketaanhan hyötyliikuntakin (siivous) liikunnaksi niin ei se nyt jostain syystä mulle kelvannut selitykseksi. Jotenkin sitä vaan tuntee itsensä välillä niin laiskaksi ja saamattomaksi, mut ei ”pakkotreenaaminenkaan” kivaa ole. Sitä en enää harrasta. Mökillä oli niin huono keli läpi viikonlopun ettei tehnyt juuri mieli ulkona treenata. Vuorotellen tuli vettä, räntää ja rakeita. Kylmäkin oli kuin Siperiassa. Pöh!

Välipalaa torstaina siivouksen lomassa.
Välipalaa torstaina siivouksen lomassa.

Oli kuitenkin ihanaan nähdä viikon erossa olon jälkeen mun murut. Miten kauheaksi ikävä voikaan kasvaa viikossa!? Olisin halunnut vain halia ja rutistaa tyttöä, mutta se mokomahan oli päiväunilla kun pääsin mökille.

IMG_20140502_171608IMG_20140502_165636IMG_20140502_195446Tiiättekö kun mä olen aina ajatellut etten halua olla sellainen äiti joka ostaa lapselleen kaiken mahdollisen, mutta niinpä vaan tajusin kantavani hillitöntä lelusäkkiä mökille. Pääasia, että tyttö tuli mun viemisistä iloiseksi, mutta joku järki näissäkin jutuissa täytyy jatkossa pitää. Ainakin vanhoista leluista täytyy luopua jos uutta tulee tilalle. Muuten me hukutaan kohta leluvuoreen… Mä oon muutenkin melkoinen himohamstraaja ja kaapeista löytyy yhtä sun toista turhaa kamaa. Millähän sais kaiken turhan kaapeista pois?

IMG_20140503_112846 IMG_20140504_144404 IMG_20140503_183901Lauantaina käytiin perinteiseen tapaan Orivedellä kaupoille. Kokeilin noita oransseja leggareita Löytötexissä ja olisivat olleet mahdottoman hyvät jalassa, mutta kaikki tavara kyllä paistoi niistä läpi 😀 Harmillista! Olisivat olleet kivat jalassa. Mä tykkään että mulla on ihan hyvän malliset reidet ja sen takia tykkään pitää paljon leggareita sekä sekä tosi tiukkoja farkkuja. Jos bongaatte jostakin leggareita kivoilla kuoseilla niin vinkkiä tälle suunnalle, kiitos 🙂 Oriveden reissulla piti tietysti maistaa uutta Magnumin jätskiä ja arvion siitä löydätte mun instatililtä (jonnam1983). Tehtiin jälkkäriksi myös mustikkapiirakka, joka ahmaistiin porukalla nassuun kahvin kera. Tällaisista pienistä herkkuhetkistä hyvässä seurassa mä tykkään, en niinkään mistään suunnattomista mässäilyistä yksinään sohvan nurkassa.

kuvia 004 kuvia 012Lauantai-iltana oli hetken aikaa keli niin hyvä että eräät hullut päättivät lähteä uimaan! Musta on tullut niin kauhea vilukissa iän myötä etten tasan järveen mene ennen heinäkuuta ja helteitä 😀 Mä tyydyin nyttenkin vetämään tsiljoona kerrosta vaatetta päälle ja ihastelemaan järvimaisemia. Kalalle kyllä jo tahtoisin, mut uimaan ei ole mitään kiirettä.

kuvia 029 kuvia 030 kuvia 021 kuvia 031 kuvia 020Musta on ihanaa seurata miten luonto herää pikku hiljaa eloon talven jälkeen. Oon aika innokas luontokuvaaja ja kuvaan mielelläni erilaisia kasveja ja eläimiä. Vielä kun saisi kameraan tarkemman tötterön tai kokonaan uuden kameran niin mun harrastus kasvaisi ihan uusiin ulottuvuuksiin! Muutamat kukat ovat mönkineet esille jo mullan alta ja mökkikanikin on taas löytänyt tiensä takaisin mökin läheisyyteen. Herra Kani on nähtävästi huomannut ettei meistä kukaan halua hänella pahaa ja aika lähelle hän antaa jo tulla itseään ihmettelemään. On ne luontokappaleet vaan aina niin kauniita ja erityisiä!

kuvia 023 kuvia 024 kuvia 028Yksi tytölle viemistä leluista oli tuollainen patterilla toimiva saippuakuplakone, mahtava vehje! Innostuttiin puhaltelemaan sillä niin paljon että siihen tarkoitetut aineet kului loppuun ihan hetkessä 🙂 Ei mun nuoruudessa vaan tuollaisia ollut! Yksi lapsuuden kova hitti, hula hula vanteen pyöritys, on muuten nyt äärimmäisen vaikeeta. Ei vaan onnistu enää ollenkaan. Ootteko kokeilleet?

IMG_20140504_175128 IMG_20140504_195651Mun pikku taimet oli kasvaneet hurjasti viikonlopun aikana. Kohta saadaan chilejä, tomaatteja ja kesäkurpitsaa! Onko teillä paljon kasveja itämässä? Musta on ihana kasvatella kaikenlaista, mut oon aika huono hoitamaan niitä….

Onko teille muuten tuttu ajatus tuo otsikon ”samaan konkurssiin”? Mulla se liittyy yleensä sunnuntaihin kun lauantain jäljiltä kaapissa on vielä herkkuja ja ne pitäis tuhota pois arjen tieltä. Poissa silmistä, poissa mielestä 😉 Aina sitä vaan ajattelee, että samaan konkurssiin ne herkut menee sunnuntainakin kun kerta viikonloppu on mennyt jo herkutellessa. No, tällä kertaa ei herkkuja ollut jäljellä ja yritän päästä tuosta ajattelutavasta muutenkin eroon. Mikäs pakko niitä loppuja on kitusiinsa ahtaa vain sillä tekosyyllä kun ei halua niitä seuraavana päivänä enää nähdä. Itsekuria nainen!