Elämän pyhä kolminaisuus

*Sisältää mainoslinkkejä

elämän pyhä kolminaisuus
Farkkupaita täältä.

Täällä sairastuvalla on aikaa miettiä elämää ja sen kulkua. Tyttö sairasti viime viikolla ja nyt on näköjään minun vuoroni. Eilinen meni niin koomassa etten jaksanut edes konetta avata. Vaikka ei tämäkään päivä ole ollut elämäni paras, niin pakko tehdä edes jotain etten tule hulluksi täällä neljän seinän sisällä. Välilä tuntuu, että sopiiko tämä blogi enää edes tänne Fitfashionin alle, kun aiheet ovat kaikkea muuta kuin fittiä ja fashionia, mutta ehkä ne sivuavat jokaisen sporttisen ihmisen elämää jollain tavalla. Elämä kun on paljon muutakin kuin fit ja fashion, ainakin tällä hetkellä. Eilisen elin lähinnä pelkällä leivällä ja juustokakulla (ei niin fit) ja hiihtelen täällä monta päivää pidetyissä vaatteissa ja rasvaisella tukalle (ei niin fashion). Kyllä täältä kuitenkin vielä noustaan!

Pohdiskelin mun uudella videolla mitä on mun elämän pyhä kolminaisuus. Omaa elämää tulee muutenkin pohdiskeltua usein vähän joka kantilta. Välillä tuntuu ettei mitään unelmia ole nää toteutettavana, vaan kaikki haluamani on jo saavutettu ja niin pääpiirteittäin onkin. Unelmia tulee kuitenkin lisää sen mukaan miten elämä kehittyy. Nuorempana olin melkoinen tuuliviiri ja mielipide elämästä ja siitä mitä siltä haluan, muuttui usein. Nykyään ne eivät enää juurikaan muutu, vaan suunta pysyy kutakuinkin samana. Ehkä isompi asunto joskus, eläminen pienemmällä rahalla, säästäminen, matkustelu, nauttiminen elämästä, ehkä downshiftaaminen joskus, turhasta tavarasta luopuminen. Siinäpä ne suurimmat tällä hetkellä.

Mun elämän pyhä kolminaisuus on perhe, koti ja hyvinvointi. Hyvinvointiin kuuluu urheilu eri muodoissaan sekä kehon hyvinvointi ylipäänsä (ruoka, mentaalinen puoli, kehon elastisuus jne). Työ ei mun pyhään kolminaisuuteen kuulu ollenkaan. Se on tärkeää, jotta selviää hengissä ja voi maksaa elämisen, mutta sitä ilman voisi pärjätä joten kuten. Nautin työstäni suunnattomasti, älkää käsittäkö väärin, mutta se ei ole elämäni tärkein asia. Haluaisin joskus pystyä tekemään vähemmän töitä, jotta aikaa jäisi muille elämän osa-aluille. Tämä on yksi suurimmista haaveistani ja siksi olen alkanut ottamaan selvää yhä enemmän ja enemmän rahastoista sekä sijoittamisesta.

Mun oma elämän pyhä kolminaisuus pitää minut hengissä ja liikkeellä. Sen avulla jaksan unelmoida ja tehdä töitä unelmieni eteen. Tällä hetkellä halua päästä toteuttamaan itseäni on niin suuri etten tiedä mistä aloittaa. On niin paljon asioita, joita haluaisin tehdä, mutta en tiedä mistä ottaisin ajan tai mikä olisi listalla tärkeimpänä. Ehkäpä tämäkin asia kirkastuu jossakin vaiheessa. Tällä hetkellä tiedän vain sen, että on aika maksaa laskut pois, jotta tiedän kuinka paljon rahaa voin laittaa säästöön matkustamiseen sekä rahastoon. Välillä tuntuu hölmöltä säästää kaikki ylimääräinen raha käyttämisen sijaan, mutta toisaalta mikä järki kuluttaa rahaa vain sen takia, että sitä on tilillä? Uskon, että pidemmässä aikajuoksussa voin toteuttaa omia unelmiani säästöjeni avulla. Sitten joskus, kun on sen aika.

Mikä on sun elämäsi pyhä kolminaisuus?

Alla video, josta jo mainitsinkin. Julkaisin sen pari päivää sitten ja jos et ole sitä vielä katsonut, niin katso ihmeessä! Mun muita videoita pääset katsomaan täältä. Muistahan tilata myös kanava, se ei maksa mitään 🙂

Edellinen postaus: Onko tässä maailman parhaat protskupatukat!?

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Sukupuolineutraalius puhututtaa ja mietityttää

sukupuolineutraalius

Olen mielenkiinnolla lueskellut Umpun blogissa käytävää keskustelua sukupuolineutraalisuudesta (vai sukupuolineutraaliudesta…?). Toki aihe on vilahtanut tuon tuosta mediassa, mutta en ole perehtynyt aiheeseen sen enempää. Olen muodostanut oman (ehkä liiankin jyrkän) mielipiteeni vain sen tiedon perusteella mikä minulla on jo ollut olemassa. Lähtökohtaisesti ajattelin, että koko asia on taas turhanpäiväistä vouhotusta. Ihan jonnin joutavaa tietyn ryhmän ajamaa huuhaata. Mutta mutta. Huomasin taas miten paljon omaan mielipiteeseeni vaikuttaa kun etsin ja luen asiasta enemmän.

Sukupuolineutraalius – mitä se on?

Koin asian negatiiviseksi, koska en yksinkertaisesti ymmärtänyt asiaa. Perustin mielipiteeni muiden sanomisiini ilman sen kummempaa miettimistä. Koin, että sukupuolineutraalius on minulta pois, koska tutut ja turvalliset asiat muuttuvat jälleen enkä ymmärtänyt käsitteen sisältöä. Ajattelin, että on epäreilua ettei tyttöni saa enää olla tyttö vaan hänestä tehdään muuhun massaan uppoava ”henkilö”. Kysehän ei kuitenkaan ole siitä ja ymmärsin sen asioita hetken pohdittuani. Tytöt saavat olla tyttöjä ja pojat poikia, mutta ilman stereotypioita. Ei ajatella, että tytöt leikkivät kotileikkiä ja pojat pelaavat jalkapalloa, vaan lapsi on lapsi, joka voi tehdä mitä haluaa sukupuolestaan huolimatta ja se on ihan ok. Että pyritään olla ajattelematta että tyttö on tietynlainen ja poika tietynlainen. Jokainen lapsi ja ihminen voi olla minkälainen vain sukupuolestaan huolimatta. On jännää miten huomaan, että olen itse ajatellut juuri näin ihan tiedostamattani tai tietämättäni mistään sukupuolineutraaliudesta. Olen itsekin ollut nuorempana poikatyttö, joka pelaa mieluummin palloa ja pukeutuu ”äijämäisesti” kuin virkkaa ja pukeutuu pinkkiin mekkoon. Tätä asiaa olen miettinyt näin vanhemmallakin iällä. Miksi en viihdy mekoissa ja tykkää meikata, vaan pelaan mieluummin konsolipelejä ja pukeudun tennareihin ja lököhousuihin? Miksi en ole niin nainen kuin moni muu? Olen aina pitänyt itseäni vähän kummallisena, mutta persoonastahan se vain on kiinni. Minua on kiinnostanut yksinkertaisesti eri asiat kuin monia muita. Oma tyttöni taas on niin prinsessa kun vain voi olla! Ja molemmat asiat on ihan ok ja meidän molempien on annettu olla sellaisia kuin olemme.

Tämä aihe herättää todella paljon tuntemuksia puoleen jos toiseen. Toiset kiistävät asian ja toiset kannattavat sitä fanaattisesti. Itse olin ensin vastaan, mutta nyt olen siirtynyt kannattajiin, mutta on vielä paljon asioita joita en ymmärrä enkä pysty sisäistämään. On esimerkiksi outoa ajatella, että perinteisistä ammattinimikkeistä poistuu esimerkiksi mies-sana (palomies, sähkömies jne). Tähänkin varmasti tottuu, mutta kyllä se kummalliselta kuulostaa. Tai että neuvolassa saa sukupuolineutraalin neuvolakortin eikä tytöille tai pojille tarkoitettua. Entäs äitiyspakkaukset? Tuleeko niihinkin (vai onko jo tullut) sukupuolineutraalit vaatteet? Entä jos haluaa tyttöjen vaatteita tai poikien vaatteita? Tuntuu väärältä ettei sellaista saa (vai saako?). Entä onko lapselle helpompaa olla sukupuolineutraali vai hämmentääkö se vain lasta, kun hän ei tiedä mikä hän on? Tullaanko lapsia, joilla on sukupuolineutraali nimi, kiusaamaan päiväkodissa ja koulussa enemmän kuin muita juuri nimen vuoksi? Korvataanko uimahalleissa naisten ja miesten osastot unisex-osastoilla? Entä vaateliikeet: tuleeko naisten ja miesten vaatteille yhteinen osasto, jossa aikuisten vaatteet ja lapsille lasten vaatteet? En tiedä, kuulostaa varmasti oudolta, mutta tällaisia asioita mietin ja uskon, että moni muukin miettii ja pohtii näitä ja onhan tässä miettimistä!

Uskon, että kasvava sukupolvi kasvaa sukupuolineutraaliin ajattelumalliin eikä se ole heille mitenkään kummallinen asia. Meillä vanhemmilla sukupolvilla taas on asiassa paljonkin sulateltavaa. Mielestäni on vain hyvä, jos ihmisiä ei arvoteta heidän sukupuolensa perusteella vaan jokaisella on samat lähtökohdat, mutta voiko joku väittää että tämä muutos tulee olemaan kaikille helppo? Osalle meistä varmasti on, mutta isolle osalle ei. Asiat eivät ole aina niin mustavalkoisia ja minullakin on miljoonia kysymyksiä mielessä ja huolen aiheitakin. Ymmärrän, että tämä asia on hyvä niiden ihmisten kannalta, jotka eivät koe olevansa perinteisesti naisia tai miehiä, mutta itse en ole koskaan pitänyt outona tai vähemmän hyväksyttävänä sitä ettei mahdu perinteiseen muotiin: ei tunne olevansa mies eikä nainen. Tai on syntynyt naiseksi, mutta tunteekin olevansa mies ja toisinpäin. Olen aina ollut sitä mieltä, että kaikilla ihmisillä täytyy olla samat lähtökohdat sukupuolesta, iästä tai perimästään huolimatta. Olenko siis tietämättäni kannattanut aina sukupuolineutraaliutta? Äh, nyt alkaa olla mieli jo niin solmussa näiden ajatusten kanssa, että parempi lopettaa tähän. Enivei, on hyvä että asiasta puhutaan, jotta kaikki saavat tietoa tästä. On hyvä, että ihmisiä herätellään kärkkäämmilläkin kirjoituksilla ja kyseenalaistetaan asioita. Vai mitä olette mieltä?

Mitä mieltä aiheesta? Onko mun ajatukset ihan hakoteillä? Mietityttääkö sinuakin sukupuolineutraalius? Korjaa ihmeessä, jos ymmärrän jotain väärin!

 

On oltava enemmän läsnä

on oltava enemmän läsnä

Viime viikolla vietin kotona neljä päivää flunssaa potien. Niistä päivistä kolmena tyttö oli myös kotona. Oli outoa olla arkena kotona koko päivän, koska en ole sairastanut viimeiseen yhdeksään kuukauteen ollenkaan. Päivät meni aika lailla makoillessa ja itseään parannellessa. Oli aikaa olla ja ajatella. Havahduin taas siihen miten nopeasti aika vierii ohi. Lapsen kasvusta ja taitojen kehittymisestä sen huomaa. Toki siitäkin, että aina on joko maanantai tai perjantai ja kuukin tuntuu vaihtuvan joka viikko. Nyt ollaan jo syyskuussa ja meidän ulkomaanreissuun on aikaa pikkusen reilu kaksi viikkoa. Matkaan, jota on odotettu jo monta kuukautta.

Arjessa sitä uppoutuu helposti omiin askareisiin ja kulkee automaatiolla aamusta iltaan. Moni tapahtunut asia unohtuu, koska ei ole läsnä siinä hetkessä. Aina on olevinaan liian kiire jo seuraavaan asiaan. Ei muista pysähtyä ja nauttia niistä pienistä ohikiitävistä hetkistä. Hetkistä, jotka oikeasti ovat elämässä tärkeintä. Sohvalla pötköttäessä tajusin, että on oikeasta oltava enemmän läsnä. Kun on oma perhe, kaikki muu on toisarvoista. Tästä syystä jätin esimerkiksi blogin lepäämään viikonlopuksi. Halusin tehdä asioita perheeni kanssa enemmin kuin istua koneen ääressä naputtamassa. Remppasin tytön huonetta ja sain kaksi vuotaa tapettia jo seinälle. Tänään jatkan urakkaa töiden jälkeen. Käytiin anoppilassa syömässä ja jätin tietokoneen kotiin. Otin pienet nokoset ja kävin illalla salilla. Tyttö oppi viime viikolla ajamaan polkupyörällä ja ollaan vietetty sen jälkeen ulkona aikaa tuntitolkulla. Outoa kun tytön voi ottaa vaikka lenkille mukaan eikä tarvitse enää perässä raahata. Tänään mentiin ekaa kertaa myös päiväkotiin pyörillä. Tyttö ajoi edessä ja minä takana. Ihan hullua, mutta samalla helpottavaa!

on oltava enemmän läsnä

on oltava enemmän läsnä

on oltava enemmän läsnä
Paita täältä / housut täältä / kengät ikivanhat (Aleksi13).
Kotona keskityn nykyään kaikkeen muuhun paitsi someen ja siihen mitä netissä tapahtuu. Saatan toki katsella ruokaa laittaessani tubesta videoita, mutta siihenpä se aika lailla jää. Haluan käyttää sen vähäisen aikani iltaisin ennemmin itseeni ja perheeseeni kuin asioihin, joilla ei ole niin paljon merkitystä. Asioihin, jotka voivat odottaa huomiseen. Läsnäoloa ja keskittymistä olen oppinut selkeästi joogasta ja pidän tästä piirteestä todella paljon. Ehkä jo tänään aion hihhaloitua vähän lisää ja tehdä mindfulness-tunnin kotona. Mä olen ollut viime aikoina todella väsynyt. En ymmärrä miksi tai mihin se liittyy, mutta väsymys on hyvin kokonaisvaltaista. Ihan jo senkin vuoksi yritän tosissani keskittyä pieniin hetkiin kotona: yhteisiin ruokailuhetkiin, lautapelien pelaamiseen ja ulkoiluun. Ehkä tämä on vain jotain syysväsymystä, en tiedä, mutta en jaksa ainakaan alkaa siitä stressaamaan. Mieluummin nautin niistä asioista, jotka ovat hyvin juuri nyt.

Rentouttavaa maanantaita!

Kuvat: Katri Gruner.

Ps. Ellokselta saatte nyt -30% tilauksen kalleimmasta tuotteesta koodilla 365413.

Alennus koskee uutta tilausta Elloksen valikoimasta. Alennus koskee normaalihintaisia vaatteita, kenkiä, asusteita, kodintekstiilejä, sisävalaisimia, tapetteja ja mattoja. Alennus on voimassa 10.9.2017 asti, ja sen voi käyttää vain kerran. Toimituskulut lisätään tilauksen loppusummaan. Alennusta ei voi
yhdistää muihin alennuksiin tai tilaajaetuihin, ale-/kampanjahintaisiin tuotteisiin, huonekaluihin, elektroniikkatuotteisiin ja -tarvikkeisiin, Design by -tuotteisiin eikä tuotemerkkeihin Odd Molly, Vagabond, UGG, Odd Molly Home, Spanx,
Morris ja Marimekko.

Tänään myös viimeinen päivä saada -30% alennusta treenivaatteista!

Lasi on aina puolityhjä

Olen aina kuulunut niihin ihmisiin, jotka ajattelevat että ”pessimisti ei pety”. En tiedä mistä tämä ajatusmaailma on lähtöisin, ehkä kotoa ehkä jostain muualta. Ehkä se kuuluu minun perusluonteeseeni? Ajattelen usein ettei tästä mitään kuitenkaan tule, kun jotain uutta ja jännittävää on tapahtumassa. Valmistaudun näin mahdolliseen pettymykseen. Enpähän ainakaan tipu niin korkealta pilvilinnoista. Otan pettymykset usein todella raskaasti. Märehdin jonkin aikaa huonoa tuuriani ja mietin miksi aina minulle käy näin? Vähän aikaa asioita pyöriteltyäni huomaan kuitenkin ettei tilanne ollutkaan niin paha kuin ensin luulin.

Mies on melkoinen positiivisuuden perikuva. Ajattelee aina asioista hyviä puolia ja kannustaa positiivisuuteen. Tässä asiassa vastakohdat todellakin täydentävät toisiaan! Mies on monta kertaa sanonut, että minunkin elämä voisi olla paljon helpompaa jos lasi olisi joskus puoliksi täynnä eikä aina puolityhjä. Se on ihan totta ja olen kovasti yrittänytkin. Omaa ajatusmaailmaa vain on kovin vaikeaa muuttaa sormia napsauttamalla. Mikään asia ei tapahdu yhdessä yössä ja voin rehellisesti kertoa, että olen makustellut tätä asiaa jo todella pitkän tovin. Tiedän mitä pitäisi tehdä, mutta tiedän myös senkin että muutos vie aikaa. Todella paljon aikaa.

Viime lauantaina heräsin niskat jumissa, väsyneenä ja päänsärkyisenä. Lähtökohdat päivän alulle olivat siis jo valmiiksi huonot. Äyskin ja kiukuttelin, vaikka eihän niin kannattaisi tehdä. Kukaan muu ei ollut syyllinen olotilaani. Olo tuntui epäreilulta. Miksi taas yksi lauantai menee näissä merkeissä? Mies kysyi lähdenkö metsään ja meinasin jo jättää menemättä. Kuka muka haluaisi pääkipuisena lähteä metsään rämpimään? Lähdin kuitenkin mustikan kuvat silmissäni mukaan ja joku asia metsässä kävellessä naksahti päässäni. En ole koskaan aiemmin osannut miettiä ajatusteni muuttamista konkreettisesti juuri siinä hetkessä. Mielessä olivat vielä edellisen päivän kauheat uutiset Turusta ja siinä mustikkapuskan ääressä kyykistellessä tajusin ettei oma olotila tai elämä todellakaan parane ainakaan voivottelemalla. Niinpä päätin kääntää ajatuksiani toiseen suuntaan. Ok, päähän koskee ja olo on kurja, mutta olisiko tässä päivässä jotain iloista, positiivista ja ihanaa? Kyllä. Rauhallinen hetki metsässä. Upea luonto. Ilmaiset marjat. Hyvä sää. Lauantai ja vapaapäivä. Hyvä seura. Iloinen lapsi. Olen elossa. Ymmärsin, että näin aikoina jokainen hetki voi olla viimeinen, joten niistä kannattaa oikeasti nauttia. Täytyy keskittyä hyviin asioihin, ei huonoihin. Nauttia siitä mitä on, ei murehtia siitä mitä ei ole. Näin. Askel ja ajatus kerrallaan.

Ehkä vähän ajan päästä minunkin lasi on puoliksi täynnä. Ainakin suurimman osan ajasta.

Ruttureisinen vanaha akka

ruttureisinen vanaha akka

Viime aikoina olen huomannut ettei tässä enää mitään teinejä olla. Sen lisäksi, että nassu alkaa rypistyä niin myös kroppa toimii ihan eri tavalla kuin ennen. Tämä on samalla sekä mielenkiintoista että harmittavaa. Palautuminen kestää nykyään jumalattoman kauan eikä voi syödä enää ihan mitä sattuu ja niin paljon kuin haluaa. Kroppa kerää helposti selluliittiä ja vyötärökin alkaa kiristää varsin nopeasti, jos ei palauta itseään vikkelästi herkutteluputken jälkeen ruotuun. Mutta eläämähän tämä vain on ja siihen täytyy yrittää tottua, kun muutakaan ei voi. Ikä tuo myös monia positiivisia asioita. Halu huolehtia itsestään ja nimenomaan terveydestään on kovempi kuin nuorena. Minulla on kokemusta sellaisista asioista, joista nuoremmilla ei ole vielä minkäänlaista tietoa. Se on sitä elämänviisautta! Olen oppinut se että elämä opettaa ja tiedän tasan mitä se tarkoittaa. Tiedän myös mitkä asiat elämässä ovat tärkeitä ja tunnen itseni jo suhteellisen hyvin. Nuorena näin ei ollut. Odotan innolla uusia kokemuksia elämässä!

Alla video, joka on kuvattu viime viikonloppuna. Toivottavasti pidätte siitä! Muistakaahan tilailla myös kanavaa 🙂 Kanavalleni suoraan tästä.

Mukavaa sunnuntaita!

Mä oon tosi hyvin säilynyt

*Sisältää mainoslinkkejä

Käväisin lauantaina pitkästä aikaa baarissa treenikamujen kanssa. Hotelli Vantaalla aka ruotsinlaivasimulaattorissa oli ysäribileet käynnissä ja jengiä aika hyvin liikenteessä. Tykkään käydä hyvässä porukassa ulkona, koska nimenomaan ne ihmiset tekevät illasta hauskan ja mielenkiintoisen. En mene baariin etsiäkseni uusia tuttavuuksia, vaan viettääkseni aikaa juuri niiden ihmisten kanssa kenen kanssa sinne olen mennytkin.

Mun on kauhean vaikea hahmottaa ihmisten ikiä, koska harvoin kukaan näyttää juuri oman ikäiseltään. On tosi vaikeaa hahmottaa myöskään sitä minkä ikäiseltä itse näyttää eikä sillä ole mulle juuri merkitystäkään. Tunnen olevani ja näyttäväni juuri oman ikäiseltäni eli 34-vuotiaalta. Illan aikana tuli useampi minulle tuntematon miespuolinen henkilö juttelemaan kanssani. Ikää kysyttäessä vastasin, että todennäköisesti olen vanhempi kuin sinä, koska nuorilta he minun silmissäni näyttivät. Ja niinhän se asia loppujen lopuksi olikin. Olin näitä kysyjiä noin vuotta vanhempi ja aina sain kommentiksi ”No et varmasti ole 34!” No juu, kyllä vain olen. ”Sä oot todella hyvin säilynyt. Et näytä yhtään yli kolmekymppiseltä!” Aha. En tiedä olisiko pitänyt olla imarreltu vai mitä, mutta minua lähinnä nauratti.

Muistan kuinka nuorempana oli niin siistiä, kun joku kehui vanhemman näköiseksi. Nyt sillä ei oikeastaan ole mitään väliä. Olen sen ikäinen kuin olen ja tunnen itseni juuri sen ikäiseksi. Tykkään, että ajatusmaailma on ihan erilainen kuin 18-vuotiaana jolloin halusin näyttää kaksivitoselta. Eikä mua pari ryppyä silmäkulmassa haittaa, päinvastoin. Elämä saa näkyä niin ulkonäössä kuin luonteessa ja ajatusmaailmassakin. Se on vain normaalia. On ollut hauskaa huomata miten nuorempana kolmekymppinen oli sikavanha, mutta nykyään en todellakaan ajattele samalla tavalla. Tällä hetkellä 40 ei edes ole kaukana eikä mua ahdista sekään millään tavalla. Mitä vanhemmaksi tulee sitä vähemmän ikää miettii. Tiedän, että ikä tuo vain kokemusta ja erilaisia asoita elämään ja se on vain hienoa. Ikä ei varsinaisesti kerro ihmisestä mitään. Tunnen monia alle 20-vuotiaita, jotka ovat todella kypsiä ajatusmaailmaltaan, mutta myös monia yli 30-vuotiaita jotka ovat ihan keskenkasvuisia vieläkin. iän perustella ihmisestä ei siis varsinaisesti voi sanoa yhtään mitään vai mitä olette mieltä?

Mutta onhan se silti mahtavaa kuulla olevansa hyvin säilynyt edes sen pari kertaa vuodessa kun käy baarissa 😀

Jos säkin haluat näyttää tosi hyvin säilyneeltä niin klikkaappa ittes House of Brandonille Mid season alennusmyynteihin* ja shoppaa sieltä tosi vetävät vermeet kesän menoihin!

Elämä on valintoja

Processed with VSCO with c1 preset

Päivä alkaa valitsemalla aamupalan. Valitaan vaatteet ja kulkuväline töihin. Lounas. Kulkuväline kotiin. Treeni vai kotona olo? Treenivaatteet. Illallinen. Kotityöt ja lapsen kanssa leikkiminen. Pyykin pesu? Telkkari, puuhastelu tai kirja. Yö unille meno. Ehkä valvon kuitenkin? Usein pystyn valitsemaan jopa mielialani heti aamusta. Varsinkin kun päivä lähtee huonosti käyntiin, pystyy sen omilla valinnoillaan muuttamaan hyväksi. Valitsenko sittenkin mukavan ja energisen päivän huonon fiiliksen sijaan?

Processed with VSCO with c1 preset

Elämä on välillä niin monia valintoja täynnä, että on vaikeaa löytää se oikea. Luotan kuitenkin siihen, että tunnen itseni ja osaan ohjata itseäni oikeaan suuntaan. Elän usein tunteiden mukaan ja valitsen asioita järjen sijasta tunteella. Olen ollut melkein viikon treenaamatta ja lähdin eilen illalla kävellen hakemaan pakettia reilun kilsan päästä postista. Silloin se fiilis taas iski – on pakko päästä treenaamaan! Tekemään asioita, joita oikeasti rakastan. Selkä on vieläkin snadisti kipeä ja sen ehdoilla mennään. Mun tämän päivän alkuperäiseen suunnitelmaan kuului yksi blogitilaisuus ilalla, mutta asia johti toiseen, matkanvarrelle tuli pari muuttujaa ja lopputulema on se ettei meille voi mennä kotiin ennen viittä, koska putkiremppa, ja kaikki mun iltakamppeet olisi olleet siellä. Toisekseen iltameno olisi aiheuttanut mulle kauhean kiireen ja vihaan kiirettä yli kaiken. Siispä tein valinnan. Jätän iltariennot välistä ja panostan asiaan, jota rakastan eli treenaamiseen. Treenin jälkeen saan rauhassa puuhailla kotona ja leikkiä mun rakkaan tylleröiseni kanssa.

Processed with VSCO with c1 preset

Harmikseni siskon tytöt lähtivät tänään omille teilleen ja meidän elo jatkuu varsin normaalinan ja rauhallisena (!?). Kotona häärää tällä hetkellä siis työmiehet ja odotan mielenkiinnolla minkälainen sotku siellä on odottamassa. Tämäkään homma ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä ja ilmoituksen mukaan työmiesten piti tulla vasta huomenna, mutta sisällehän ne olivat paukasseet jo kahdeksan aikaan aamulla. Huomenna on kuulemma vain vesikatko koko päivän… Tällaista tämä elämä välillä on, varsinaista säätämistä!

Ps. Löysin eilen kirpparilta vaikka mitä kivaa! Taidan tehdä niistä ihan oman postauksena 😉 Kaikki tämän postauksen kuvat on otettu samaisella reissulla.

Pss. Ihanaa naistenpäivää!

Kuvat: Kaisa K.

Just another day at the office

Processed with VSCO with a6 preset*postaus sisältää mainoslinkkejä.

Tänään nukuttiin tytön kanssa pitkään. Kahdeksan aikaan kuului jotain mölyä, mutta äänet vaimeni aika nopeasti ja jatkettiin vielä unia. Heräsin puoli kymmeneltä, kun kissa rapsutti kynnellä kylkeä. Halusi ilmeisesti peiton alle. Nousin ja keittelin kahvit ihan rauhassa. Nautiskelin rauhallisesta aamusta. Yleensä aamut on aina kauheaa härdelliä ja säntäilyä paikasta toiseen, joten otan kaiken irti näistä iltavuorojen aamuista. Vähän olin suunnitellut jotain urheilutoimintaa aamulle, mutta koska herääminen ja tytön tarhaan vienti meni melkein yhteentoista niin jätin salille lähdöt sikseen.

Processed with VSCO with a6 preset

Processed with VSCO with a6 preset

Processed with VSCO with a6 preset

Viime päivinä on taas ollut jotenkin pirteämpi mieli. Mulla vaikuttaa heti mielialaan negatiivisesti jos en pääse kunnolla treenaamaan. Eilen töissä sain taas hyvän muistutuksen siitä miten pitää olla onnellinen että on näinkin terve. Kuulin monta todella surullista ihmiskohtaloa ja tajusin samalla, että mullahan on kaikki kuitenkin ihan hyvin. En ole kuoleman sairas eikä kukaan lähipiiristäkään ole. Katto on pään päällä ja säännöllinen työ. Ruokaakin saadaan aina silloin tällöin ostettua pöytään eikä kukaan näe nälkää. Saa siis olla ihan tyytyväinen elämäänsä!

Processed with VSCO with a6 preset

Processed with VSCO with a6 preset

Tänään oli aamusella sen verran hyvä fiilis, että päätin kävellä töihin! Oli kivan rapsakka keli ja viiden kilsan matka taittui nastiksilla melko sutjakkaasti. Noudatin muuten teidän neuvoa ja harrastin kerrospukeutumista eikä todellakaan ollut kylmä koko matkan aikana. Ja spotify pauhas täysillä koko ajan. Oon ihan koukussa siihen! Että kiitosta vaan taas kerran teille blogin lukijoille hyvistä neuvoista, olette huippujengiä <3

Pipo: Seppälä

Kaulaliina: Stockmann

Villatakki: Junkyard (*saatu)

Raidallainen paita: Junkyard (*saatu)

Farkut: kirppis

Kengät: Timberland

PS. Junkyardilla on menossa vielä hyvät alet!

Missä on käytöstavat?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ärsyttää suunnattomasti kun oma kroppa ei tee just niin kuin tahdon. Heräsin viime yönä jäätävään päänsärkyyn ja korvakipuun. Vähän aikaa oikutellut peukalokin särki ja sykki ikävästi. En saanut nukuttua, joten nousin ja nappasin särkylääkkeen. Sain unen päästä kiinni, mutta säryt olivat aamulla tallella. Suoraan sanottuna *itutti oikein urakalla ja varasin ajan lääkärille. Korvassa on mahdollisesti alkava korvatulehdus, mutta ei vielä ihan selvä. Peukalo sen sijaan herätti lääkärin mielenkiinnon ja sitä testailtiin oikein kunnolla. Nähtävästi kyseessä on vain rasitusvamma,  joka vaatii nyt levon ettei pahene tai kroonistu. Mähän en pysty nostamaan vasemmalla kädellä mitään, en edes maitopurkkia. Vetoketjun kiinni vetäminen on silkka mahdottomuus ja tytönkin joudun nostamaan syliin yhdellä kädellä. Nyt vaan lepoa, särkylääkettä ja toivomus käden kuntoon saamisesta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tänään on luonnollisesti ottanut päähän ihan kaikki. Revin pelihousuni jo päiväkodilla kun ihmiset olivat jättäneet rattaansa katokseen miten sattuu eikä meidän rattaat sen takia mahtuneet sinne ollenkaan. Onhan se suunnattoman vaikeaa työntää rattaat katokseen siistiin riviin muiden kanssa kun ne voi paljon helpommin jättää poikittain oviaukkoon niin ettei muiden rattaat mahdu ollenkaan. Säästää aikaa huomattavasti nääs. For real!?

Toinen asia mikä alkoi ärsyttämään suunnattomasti,  on ihmisten käytöstapojen puuttuminen. Hyppäsin täpötäyteen bussiin, johon tuli paljon myös vanhuksia. Laskin vanhukset edelleni ja istumaan koska niin vain kuuluu tehdä. Yhdellä paikalla nainen istui käytävän puoleisella penkillä ruokakassi ikkunan puoleisella penkillä eikä ollut huomaavinaan vanhusta joka pysähtyi hänen kohdalleen. Ei niin mitään reaktiota vaikka vanhus pyysi häntä siirtymään. Vasta takana tulleen naisen kehotus päästää vanhus istumaan sai tähän ihmiseen liikettä. Kuulossa ei tuntunut olevan mitään vikaa. Ilmeestä päätellen kyseessä oli vain erittäin töykeä ja huonot käytöstavat omaava ihminen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Musta on vähän surullista miten huonosti ihmiset nykyaikana käyttäytyvät. En tiedä onko kyse huonosta kasvatuksesta vai pelkästään välinpitämättömyydestä. Ei nähdä juuri omaa nenää pidemmälle. Onko niin vaikeaa sanoa kiitos tai anteeksi? Mun mielestä hyviin käytöstapoihin kuuluu tervehtiä ja kiittää kaupankassalla ja bussissa, luovuttaa paikka bussissa vanhuksille, sairaille ja raskaana oleville, pyytää anteeksi jos loukkaa tai satuttaa toista, jättää tippiä ravintolassa hyvästä palvelusta, puhua asiallisesti ja olla kiroilematta julkisilla paikoilla, kunnioittaa toisia ihmisiä ja mitä näitä nyt on. Asioita, jotka jokaisen pitäisi ymmärtää. Toivon, että saisin tuon omankin mukulani kasvatettua hyville käytöstavoille. Mikään ei ole kauheamman kuuloista kuin 12-vuotias lapsi hokemassa vittua kaupan kulmalla.

Noh, tällaisia ärsytyksen aiheita tänään. Eikä ole edes suklaata lieventämään tätä ärsytystä ja turhautumista….

 

Muistatko onnen hetket?

Meidän perhe-lehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli onnellisuudesta. Arjen kiireiden keskellä usein uppoutuu asioiden suorittamiseen niin vahvasti, että ne pienetkin onnen hetket unohtuvat täysin. Suomalaisen perheen onnenhetki on vapaailta, uunissa tuoksuva omatekoinen pizza ja koko perheen yhteinen ohjelma telkkarissa. Voin allekirjoittaa täysin tuon kuvaelman, koska voiko oikeasti parempaa olla? Ei mun mielestä!

C360_2014-11-18-14-10-48-841

C360_2014-11-18-14-11-21-023

Lehden teettämän kyselyn mukaan 88% vastaajista kertoi olevansa onnellisia juuri nyt. Kyselyyn vastasi 134 vanhempaa, joilla on alle 10-vuotiaita lapsia.  Oletko sinä onnellinen juuri nyt? Minä koen olevani erittäin onnellinen. Totta kai on välillä kiirettä, tiukkaa rahasta, väsymystä ja muuta turhaa stressiä, mutta kaiken kaikkiaan en voisi olla onnellisempi kuin nyt 🙂

C360_2014-11-18-14-10-16-480

C360_2014-11-18-14-09-55-806

C360_2014-11-18-14-08-53-975

Kiinnitättekö koskaan huomiota niihin pieniin arjen asioihin, jotka tekevät onnelliseksi? Pikku lasten vanhemmilla touhua ja tohinaa riittää aivan varmasti ja joskus pelkkä vartin hiljaisuuskin saattaa tehdä suunnattoman onnelliseksi. Koettu on 😀 Aloin eilen oikein fiilistelemään mitkä hetket mut tekee onnelliseksi päivän aikana ja niistä useimmat liittyivät jollain tavalla tyttöön tai sitten rentoutumiseen omassa ylhäisessä yksinäisyydessä. Nautin myös siitä, että saadaan miehen kanssa köllöttää sohvalla ihan kaksistaan tytön mentyä unille. Ihanaa kun voi vaan pötköttää toisen kanssa ilman, että tarvitsee sanoakaan mitään erityistä. Olla vaan 🙂

C360_2014-11-18-14-09-23-779

C360_2014-11-18-14-08-19-918

Mun onnenhetkiä olivat pienen pienet varpaat jotka piti riisua paljaaksi ja tunkea äidin syliin muumeja katsellessa, välipalahetki tytön kanssa, iltasatuhetki tytön kanssa, omaa aikaa töllön ja lehden parissa, hyvä lehti ja kirja ennen nukkumaanmenoa sängyssä, tänään aamulla rauhallinen aamupala blogeja selaillessa sekä kissojen rapsutteluhetki töistä tullessa. Ja kyllähän toki hyvä treenikin mut tekei onnelliseksi!

Mitkä on olleet eilen ja tänään sun onnen hetkiä?

Mihin tämä maailma on menossa?

Mä en kauheasti tykkää mitään kovin negatiivisia tai järkyttäviä juttuja postata, mutta nyt on ihan pakko. Mulla on pari juttua mielen päällä, jotka on tällä hetkellä ihan pakko sylkeä ulos. Toisesta jutusta ajattelin tehdä ihan oman postauksensa, mutta menköön nyt tähän samaan syssyyn toisenkin kanssa. Monet teistä on varmaan jo lukeneet karmeasta Rautavaaran jutusta, jossa äiti ja kolme lasta kuolivat henkilöauton ja bussin yhteen törmäyksessä. Uusimpien tietojen mukaan turmabussissa oli matkustajana lasten isä ja henkilöautossa olleet äiti ja lapset kuolivat onnettomuudessa välittömästä. Aamulla uutisissa kerrottiin, että äiti ajoi henkilöauton tahallaan bussin alle! Kysynpä vaan, että miten sairas täytyy ihmisen olla että tappaa tahallaan omat lapsensa!? Mun ymmärrykseen ei mene se, että jos haluaa kostaa tai on epätoivoinen tai mitä tahansa niin miksi lapset täytyy vetää siihen mukaan? Jumalauta, tappaisivat itsensä jos on niin paha olla, mutta antaisivat viattomien pienien lasten olla! Mä en vaan ymmärrä tällaisten ihmisten ajatusmaailmaa. Kyllä varmasti nyt hänen kosto tai mikä lie onnistui. Voin vain kuvitella minkälainen elämä lasten isällä on nyt. Tietenkään en tiedä taustoja tälle tapahtumalle, mutta mun mielestä mikään aikuisten välinen draama ei oikeuta tekemään tällaista pienille lapsille! Jos ette ole juttuun vielä törmänneet niin voitte lukea siitä esim. Iltalehden sivuilta. Täytyy sanoa että aika kaamean muiston jätti tämä nainen itsestään…

kuva 4

Toinen asia, josta haluan avautua on alkoholi ja lasten vanhemmat. Kävin lauantaina kummitytön kanssa International horse showssa ja tulomatkalla kiinnitin huomiota erääseen pariskuntaan, jotka matkustivat kahden pienen lapsen ja rattaiden kanssa. Sekä äiti että isä oli ympäripäissään! Lapsista kumpikin oli varmasti alle 5-vuotiaita. Ihan oikeasti, eikö niitä kännejä voi vetää kun lapset ovat nukkumassa tai niin, että toinen jää vahtimaan lapsia selvinpäin ja toinen lähtee vetämään viinaa jonnekin muualle? Miksi täytyy pienten lasten kanssa liikkua tuhannen kännissä? Örmytä ja mongertaa täydessä bussissa? Mä en hyväksy tuollaista en sitten ollenkaan ja tiedättekö miksi? Sen vuoksi, että olen itse kokenut ihan saman. Moni varmasti ajattelee ettei lapset sellaista muista, mutta kyllä lapsi muistaa. Minä muistan.

kuva 3

Mulla on omasta lapsuudestani sellaisia muistoja, joita en haluaisi kellään olevan. Muistan kuinka minut jätettiin pienenä yksi isoon taloon, kun vanhemmat lähtivät baariin. Ei auttanut huudot tai itkut. Sinne menivät ja palasivat joskus yöllä. Muistan kuinka piilottelin mutsin viinapulloja teininä kun tajusin, että taas on ryyppyputki päällä. Muistan kuinka mutsi lähti mun perään juoksemaan kun nappasin sen pullon ja juoksin roskiskopille piilottamaan pullon ettei se jois enempää. Muistan kun se kaatui kännipäissään jahdatessaan pullooan ja syytti sen jälkeen mun pahoinpidelleen hänet. Harrastinhan silloin karatea. Olin 45 kiloinen nuori tyttö ja oma äiti väittää minun hakanneen hänet. Asuin pienellä kylällä ja voin vaan kuvitella mitä muut ihmiset ajattelivat näistä huhuista mitä oma äitini minusta levitteli.

kuvia-022-e1405182673200

Muutin kotoani pois 16-vuotiaana. En sen takia, että se oli siistiä vaan sen takia etten kestänyt enää asua siellä. En osannut laittaa ruokaa tai tiennyt elämästä juuri mitään, mutta oli pakko opetella pärjäämään omillaan. Onneksi oli sisko apuna! <3 Tiedän, että monella muullakin on samanlainen nuoruus kuin minulla ja monella muulla elämä on sen vuoksi mennyt aika paljon huonompaan suuntaan kuin minulla. Väitän, että tällaisen nuoruuden eläneistä aika moni on alkoholisti, narkkari, linnassa tai kuollut. Jostain syystä mä olen ollut monia muita vahvempi. On mullakin ollut elämässäni niitä vaiheita, joista olisi helppo ollut lähteä väärään suuntaan, mutta en ole lähtenyt. En tiedä miksi, mutta olen viime hetkellä onnistunut aina tekemään oikean valinnan. Ehkä nyt ymmärrätte miksi mä en juuri biletä tai läträä viinan kanssa? Toki pikkujouluissa otan aina muutaman, mutta siihen se jääkin. Olen nähnyt mitä alkoholi voi ihmisille tehdä enkä todellakaan halua omalle tyttärelleni samanlaista alkuelämää kuin itselläni oli.

kuva 2

Mikä tän koko jutun pointti sitten oli? Miettikää miten vaikutatte oman lapsenne tulevaisuuteen omilla valinnoillanne ja teoillanne. Lapsen ei todellakaan pidä kärsiä vanhempana teidän tekemistä ratkaisuista tai tavasta elää elämäänne. En sano, että täällä mitään alkoholisteja pyörii tai syyttele ketään, mutta jos joku tuntee piston rinnassaan niin asialla kannattaa reagoida heti! Kaikilla meillä ei lähtökohdat ole samanlaiset ja lapsuuden huonot kokemuset voi johtaa pahimmillaan kauheisiin tekoihin ja huonoon elämään. Mulle oman nuoruuden painolasti on tehnyt sen etten pysty helposti luottamaan ihmisiin ja pysyn aika pitkään etäisenä. Mun luottamusta tai ystävyyttä ei ole helppo saavuttaa ja olen uusien ihmisten seurassa todella varautunut. Jotkut ovat sanoneet mua koppavan oloiseksi, mutta varautuneisuus saattaa helposti näyttää juurikin siltä.

kuva 5

Mä olin todella hämmästynyt ja ihmeissäni kun tutuistin mieheeni ja näin miten läheinen hän on oman perheensä kanssa. Tuntui todella oudolta, että heidän perhe kokoontuu yhdessä syömään pari kertaa viikossa ja soittelevat päivittäin. Mä näen omia vanhempiani ehkä kerran vuodessa. He asuvat siis erillään, mutta samalla paikkakunnalla. Mutsin kanssa olen ollut viimeksi puheissa kesäkuussa. Isän kanssa soitellaan useammin. Mun kohdalla suhde vanhempiin on siis olematon ja mä olen aika ajoin melko surullinen siitä. Tällä iällä on kuitenkin todella vaikeaa alkaa korjata asiaa vaikka yritetty on. Tällainen vaikutus huonolla nuoruudella siis voi olla. Tuskin kukaan meistä haluaa, että oma lapsi ei kuuluisi aikuisena enää meidän elämään? En mä ainakaan. Se, että musta on tullut suht koht normaali ja täysjärkinen, on aika pitkälti sekä mun siskon että miehen ansiota. Ilman heitä tuskin olisin tässä… En halua edes ajatella missä olisin ja minkälaista elämää eläisin!

kuva 6

Tulipa vähän negatiivissävytteinen postaus, mutta jokainenhan meistä tietää ettei elämä ole aina ruusuilla tanssimista. Vain sillä on merkitystä mihin elämän antaa johtaa, missä on nyt ja miten kokee oman elämäntilanteensa. Itse olen erittäin onnellinen juuri tässä ja nyt. Juuri tässä elämäntilanteessa. Omine painolasteineni. Toisilla elämä menee näin ja toisilla jollain muulla tavalla. Ei ollut mitään aiheeseen sopivia kuvia tällä kertaa niin napsin kaikki kuvat viime kesän postauksista. Ehkä niistä välittyy pientä iloa kaiken negatiivisen tekstin keskellä 🙂 Huomenna iloisempii aiheisiin, I promise!

Edit. Haluan vielä korostaa ettei isälläni ole mitään tekemistä huonon nuoruuteni kanssa. Hänen en ole juuri alkoholia nähnyt käyttävän tuon yhden lapsuuden muiston lisäksi jolloin jäin yksin kotiin kun vanhemmat lähtivät ravintolaan. Faija on hyvä tyyppi ja onneksi olen häneen tullutkin luonteenpiirteiltäni. Vaikka hän ei ollut läsnä juuri ollenkaan mun nuoruudessani niin arvostan ja kunnioitan häntä ihmisenä. Mutsista en voi sanoa samaa…