Itseensä tyytymätön typerä ämmä

*Sisältää mainoslinkkejä

itseensä tyytymätön typerä ämmä

Itseensä tyytymätön typerä ämmä, se minä olen. Noin niin kuin rumasti ilmaistuna enkä pidä tästä yhtään. En halua olla itseeni tyytymätön enkä vähätellä itseäni. Haluan voida hyvin omassa pääkopassani sekä kehossani. Tavoittelen siis jonkinlaista kokonaisvaltaista body + brain positivitya. Elämä on kaikinpuolin mukavampaa, kun on tyytyväinen siihen mitä on kokonaisuudessaan. Ei, en tarkoita tässä nyt mitään ulkonäköä, vaan kehoa joka toimii hyvin, on kivuton ja tekee sen mitä pyydän. Sen lisäksi haluan, että pääkoppa on kunnossa ja virkeä. Se tuottaa järkeviä ajatuksia, mieli pysyy kirkkaana ja omat ajatukset ajavat kehoa hyviin ja vahvoihin tekoihin. Toimivat käsi kädessä. Sellaista minä tavoittelen.

Olin joskus vuosia sitten hyvin malttamaton ihminen. Vaadin itseltäni liikaa ja petyin, kun en kyennyt siihen mitä vaadin. Tavoitteet olivat liian kovat eikä mun kroppa vain yksinkertaisesti kyennyt niihin. Ja kun kroppa ei kyennyt, mieli oli maassa. Tietenkin. Nämä olivat niitä fitness-aikoja, kun oli pakko koko ajan kehittyä. Pakko saada lisää lihasta. Pakko ja pakko. Huomasin, että mitä enemmän yritin takoa itseeni lihasta sitä enemmän myös kroppa laittoi vastaan. Mieli ja kroppa eivät tehneet yhteistyötä. Ja kun mieli ei ole oikeasti edesauttamassa tavoitteiden saavuttamista, tavoitteita ei myöskään saavuteta.

Enää en halua vaatia itseltäni liikoja, varsinkaan urheilun parissa. Työ vie multa niin paljon kapasiteettia, että elämässä on oltava asioita, jotka pitävät pään kasassa ja kropan terveenä. Treenaaminen on mulle juuri sellaista omaa aikaa. Eräänlaista hauskanpitoa. Nautin siitä suunnattoman paljon ja olen huomannut, että kehitystä treenaamisen parissa alkoi taas tulla ihan uudella tavalla, kun uskalsin heittää kaiken maailman tavoitteet romukoppaan. Omalla kohdallani toimii parhaiten se, että teen mitä milloinkin huvittaa ilman sen suurempia suunnitelmia. Menen fiilispohjalla treeneissä ihan niin kuin muussakin elämässä. Joskus huvittaa räiskiä sata lasissa ja joskus taas ei yhtään. Ei ihminen ole mikään kone. En minä ainakaan. Enkä edes halua olla. Haluan olla elämääni tyytyväinen ja tasapainoinen ihminen ihan jokaisella elämän osa-alueella. En halua pakottaa itseäni yhtään mihinkään.

Ja eilen minä huomasin olevani itseensä tyytymätön typerä ämmä. Juuri noilla sanoilla itseäni maireasti nimitin. Huomasin, että olin taas alkanut miettimään, että miksi minä olen näin huono, miksi minä en kehity ja sitä samaa vanhaa rataa. Sitten vilkaisin pieleen ja tarkastelin itseäni. Huomasin, että kyllähän sitä kehitystä on tullut, jos vaan viitsii marisemisen sijaan tarkastella asiaa kunnolla. Miettiä lähtökohtia. Puolessa vuodessa on tapahtunut aika paljon ja olen hemmetin ylpeä siitä. Kaikki kehitys on tapahtunut pitämällä hauskaa ja urheilemalla fiilispohjalla, ilman pakottamista tai itsensä ruoskimista. Nyt on aika taputtaa itseään olalle, kiittää pääkoppaakin hyvin tehdystä työstä ja ymmärryksestä mikä on minulle oikea tapaa elää ja tehdä asioita.

Jatkan samaan malliin.

Ps. House of Brandonilla nyt -20% kaikesta!!! Tsekkaa valikoima täältä.

Edellinen postaus: Rullaisipa arki täydellisesti

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Ketään ei kiinnosta pätkääkään

Processed with VSCO with a5 preset

Olen tehnyt tälle viikolla tiukan pläänin treeneihin ja ruokailuihin ja tähän mennessä olen jopa noudattanutkin suunnitelmiani. Tulin siihen tulokseen, että voin jäädä märehtimään nykyistä ulkomuotoani ja tilannetta tai sitten voin alkaa tekemään asialle jotain. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja siitähän se homma lähti taas käyntiin. Kävin maanantaina ortopedillä ja leikkaus on tiedossa. Tällä hetkellä selvittelen, että missä ja milloin minut leikataan, mutta kesän aikana luultavasti. On tämän asian kanssa jo niin pitkään taisteltu, että mitä nopeammin leikkaus on sen parempi. Pääsempähän sitten rauhassa kuntouttamaan olkapäätä ja takomaan siitä uuden veroista.

Kun kuulin leikkauspäätöksen niin oli jotenkin helpompaa asennoitua tämän hetkiseen tilanteeseen. Täytyy vaan tehdä sen minkä pystyy tilanteen huomioon ottaen. Olen käynyt muutamalla juoksulenkillä tällä viikolla ja eilen pääsin salillekin. Peilistä katsoo edelleen vieras ihminen. Lihakset on kadonneet yläkropasta ja tilalle on tullut ihan rehellistä läskiä. Vatsan alueesta en viitsi edes puhua, mutta sanotaanko näin että nyt on miehellä lemmenkahvat mistä ottaa kiiinni…Niin siinä käy kun aktiivisesti treenaava ihminen jää laakereilleen ja syö miten sattuu. Mun on nyt pakko ottaa itseäni niskasta kiinni ennen kuin urakka on liian suuri. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin nimittäin sanoa, että fylliä on todella helppoa kerätä kroppaansa, mutta hemmetin vaikeaa sitä on saada pois! Monen silmään näytän vieläkin varmasti ihan urheilulliselta naiselta, mutta en todellakaan tunne enää itseäni sellaiseksi. Ikävintä on tämä kamppailu pään sisällä. Tekisi mieli huutaa koko salin väelle etten normaalisti näytä tältä, mutta kun tämä olkapää! Tuntuu, että kaikki katsovat että mitähän tuokin täällä yrittää tehdä, kun ei edes treenaa kunnolla. Samalla katselen sivusilmällä hyvin treenattuja naisia ja mietin, että itsekin olin joskus samanlainen, mutta nyt hyvä kun ilkeän treenata tanktopissa. Totuushan kuitenkin on ettei ketään oikeasti kiinnosta salilla pätkääkään miltä minä näytän. Tämä koko juttu on vain mun oman pääni sisällä ja se on saatavat sieltä pois.

Processed with VSCO with a5 preset

Kuvat on vanhoja, ehkä kolme viikkoa sitten otettu ajalta jolloin pystyin vielä treenaamaan selkääkin. Eilen treenailin vähän käsiä ja loppuun tein kuntopiiriä: hyppynarua, boksihyppyjä, erilaisia vatsoja sekä selännostoja. Kiva että edes jotain pystyy tekemään! Tänään vuorossa vaihteeksi jalkoja 😀

Mitä muuta kuin bodausta?

Processed with VSCO with a5 preset

Sain viime viikolle tehtyä jopa kolme liikuntasuoritusta: 2 lenkkiä ja 1 sali. Parempi se on kuin ei mitään, mutta ei ihan sitä mitä haluaisin tai mihin olen tottunut. Kiitos muuten teille kaikille, jotka kommentoitte postaukseen Kun mä en ole enää mä. Paljon tuli teiltä taas hyviä pointteja, olette korvaamaton tuki ja apu, joten kiitos! <3 Joskus en itse näe metsää puilta ja olo tuntuu siltä kuin umpikujassa olisi. Onneksi on blogi ja te mielettömän hienot ihmiset siellä ruudun toisella puolella, jotka autatte vaikeina aikoina näkemään ettei kaikki ehkä olekaan niin huonosti. Joskus asiat vaan on kuultava toisen suusta. Silloin ne ikään kuin kirkastuu itsellekin. Mun elämässä on tällä hetkellä varmasti useampi tekijä, jotka yhdessä saa olotilan tällaiseksi kuin se on. Vaadin vieläkin itseltäni liikaa. Harmittaa totta kai kun muistelen elämääni pari vuotta taaksepäin. Olin urheilullinen ja hyvässä kunnossa. Sain syödä ihan mitä vain eikä se missään näkynyt. Toista se on nyt ison menetyksen jälkeen ja tällaisena käsipuolena. Tuntuu kuin osa minusta olisi riivitty kokonaan pois ja motivaatiota on vaikeaa löytää. Uskon kuitenkin, että pystyn tästä suosta taas nousemaan kunhan en kiirehdi. Baby steps ja rauhalliseen tahtiin 🙂 Kun vaan malttaisi!

Processed with VSCO with a5 preset

No mutta niihin treeneihin. Lenkeistä molemmat vedin tyhjällä vatsalla. Ei niinkään rasvanpoltollisessa mielessä vaan tykkään aamulla lähteä lenkille ilman aamupalaa. On jotenkin kevyempi olo ja edellisen päivän syömingit kyllä takaavat riittävät energiamäärät. En toki pistä pahakseni jos rasvaakin palaa siinä ohessa, mutta se ei ole pääpointti. Tarkoituksena olisi löytää taas pikku hiljaa juoksun ilo, että pystyisin edes jotain urheilemaan. Viikon ensimmäinen lenkki oli ihan vaan kävelyä, koska hengitystiet oli allergian vuoksi kamalan tukossa. Toisen lenkin tein eilen sunnuntaina ja lenkki oli kevyttä hölköttelyä ja välissä kävelyä. Yllätyin miten hyvin jaksoin hölkötellä! Peruskunto ei siis ihan vielä ole nollissa. Jotain sentään on jäljellä 😉 Lauantaina kävin Powerfitillä tekemässä jalkatreenin: heilurihackia, etukyykkykonetta ja reidenojennuksia. Useita sarjoja kaikkia. Ei mitään tapposettejä vaan niin että tuntui! Ja tuntuu muuten vieläkin… Loppuun vatsaa ja kävellen himaan. Täytyy kiitellä Powerfitin suurta laitevalikoimaa nyt kun en edes tangon alle taivu. Kaikenlaiset vapaat kyykyt ovat siis tällä hetkellä pannassa. Onneksi on noita koneita jos jonkinlaisia ja tuo etukyykkykone oli aivan loistava! Katsotaan mitä keksin tällä viikolla takareisille ja ylipäänsä treenirintamalla. Jos tulee hyviä lajivinkkejä mieleen niin laittakaa ideoita tulemaan! Jotainhan tässä pitää uutta keksiä ettei elämä käy tylsäksi. Mitä muuta lajia voisin nyt kokeilla? Sellaista jossa ei kauheasti yläkroppaa tarvita 😀 Helppo tapaus..

Nyt mä istun täällä kuin tulisilla hiilillä. Tänään on se päivä, kun selviää mitä mu lähitulevaisuudessa tapahtuu. Leikataanko olkapää vai mitä tehdään? Leikkaus sanana kuulostaa jotenkin hirveältä, vaikka niitä tehdäänkin päivittäin ja onhan meidän tyttökin syntynyt sektiolla. Mutta kun siinäkin on ne omat hyvät ja huonot puolensa ja aina voi sattua jotain. Toisaalta siitä voi olla myös todella suuri apu ja olen kunnossa ennemmin kuin arvaankaan. Eilen pyykkejä ripustellessani yhdellä kädellä manasin olkapään alimpaan helvettiin. Miks just mulle piti käydä näin? Noh, muutaman tunnin päästä olen taas viisaampi!

Wish me luck!

Mitä minä oikeasti haluan?

Processed with VSCO with a6 preset

Mun treenaaminen on ollut viime aikoina vähän sitä sun tätä. Ei mitään kummempia tavoitteita. Olen tehnyt se mikä on sattunut minäkin päivänä huvittamaan. Kuukauden olen seilannut kahden salin väliä ja pohdiskellut mitä oikeastaan haluankaan tehdä. Olkapää asettaa rajoituksia crossfittiin, mutta samalla tavalla se rajoittaa myös salitreenejä. Mun on pakko päästä treenaamaan säännöllisesti ettei pää hajoa. Rakastan sitä ilmapiiriä, joka salilla vallitsee.

En ole vielä oikein kotiutunut Powerfitille, mutta tykkään paikasta kovasti. Sen sijaan Crossfit Vantaa tuntuu kodilta. Siellä on tutut ihmiset, parhaat läpät ja huiput valmentajat. Ihmiset, jotka tsemppaavat joka kerta parempiin ja parempiin suorituksiin. Siellä voin vapaasti olla oma hölmö itseni ja heittää paskaläppää kelle vaan. Mua on harmittanut todella paljon ajatus, että täytyisi valita vain toinen näistä saleista. Rahaa ei ole kuin kroisoksella, joten olisi vain järkevää käydä yhdessä paikassa. Meinasin jo irtisanoa mun jäsenyyden cf-salille, mutta jokin esti. En vain pysty siihen, enkä kyllä haluakaan. Mietin, että on pakko olla jokin ratkaisu tähän hommaan ja eilen se ratkaisu taisi löytyä. Jos jotain oikein haluaa niin siihen kyllä löytää ratkaisun. Täytyy vain istua alas ja miettiä.

Processed with VSCO with a6 preset

Meillä alkaa ensi viikolla uusi treenijakso, joka on hyvin painonnosto painotteinen. Ajattelin jo etten pääse koskaan treenaamaan, koska juuri painonnosto multa on nyt kielletty. Istuin alas valmentajan kanssa ja pähkäiltiin asiaa ja siitä se ajatus sitten lähti. Vaikka mä en pysty painonnostoa nyt tekemään niin ei se tarkoita etten pysty tekemään mitään. Voin edelleen kyykätä, penkata, vetää leukoja, harjoitella skilssejä ja tehdä shoulder pressiä. Voin tehdä näitä kun muut tempaa. En halua bodata, haluan kehittää voimaa ja crossfitille ominaisia piirteitä. Pää on ollut niin sumua täynnä etten edes ole tajunnut tätä. Ei mun tarvitse tehdä samoja kuin muut. Pääsen silti 2-3 kertaa viikossa tekemään treeniä muiden kanssa. Siihen päälle loikkatreenit, avustavat liikkeet ja kuntoutusliikkeet (alla video yhdestä). Ehkä juoksuakin.Tekemistä riittää kyllä!

Mitäs sitten salikortille tapahtuu? Pidän sen toistaiseksi ja kuukauden päästä tarkistan tilanteen uudestaan. Powerfitillä voin käydä ainakin iltavuoropäivinä ja joskus miehen kanssa yhdessä viikonloppuna. Vaihtelu virkistää ja Powerfitillä on todella hyvät tilat ja edellytykset voimatreeniin ja oikeastaan kaikkeen mitä omassa ohjelmassani teenkään. Kyllä tästä kuulkaa hyvä tulee vielä!

Ja eikös se kuuluisa lausahdus mene, että vahvista vahvuuksiasi eli ei muuta kuin lisää kyykkyä 😉

Paita: Taffer (saatu)

Housut: Adidas

Kengät: Reebok

Kun salitreeni ei tunnu missään

Processed with VSCO with a6 preset

Tälle viikolle kaksi treeniä taputeltu. Toinen omalla ”kotiboksillani” eli Crossfit Vantaalla ja toinen Powerfit Vantaalla, jonne otin olkapään hajottua kuukausikortin. Ennen crossfitin aloittamista salitreeni oli mulle se ainoa ja oikea. En voinut kuvitellakaan tekeväni mitään muuta. Päivästä ja viikosta toiseen jaksoin pumpata rautaa ja kyllähän niitä tuloksiakin tuli vaikken tainnut niitä itse silloin huomatakaan. Muistan, että treenit olivat tehokkaita ja hikisiä. Sain itsestäni kaiken mahdollisimman irti mitä vaan voi saada. Osasin treenata kovaa.

Nyt olen treenannut crossfittiä reilut kaksi vuotta ja olen tottunut koviin perusnostoihin sekä hikisiin ja sykkeet tappiin nostaviin metconeihin. Olen jopa oppinut tykkäämään siitä tunteesta, kun sydän meinaa kivuta kurkkua pitkin ylös. Olen oppinut puskemaan itseäni kovempaa vaikka sykkeet on tapissa ja tekisi mieli luovuttaa. Olen oppinut tykkäämään siitä kun tuntuu pahalta. En uskonut, että joutuisin palaamaan takaisin salitreeneihin, koska crossfitistä on tullut mulle se ainoa ja oikea. Sitten tuli kuitenkin se päivä, kun kroppani petti mut ja paluu salille oli väistämätön jos halusin ylipäänsä jotain treeniä tehdä.

Processed with VSCO with a6 presetProcessed with VSCO with a6 preset

Tänään kävin treenaamassa rintaa ja selkää. Snadisti hauiksiakin. Uskaltauduin tekemään vinopenkkiä käsipainoilla ja vetämään jopa leukojakin. Tein myös alataljaa ja ylätaljaa ja olen ihan varma, että noissa taljoissa on jotenkin normaalia kevyemmät pakat. En ole kahteen vuoteen kyseisiä liikkeitä tehnyt ja vähän ihmetytti miten hyvän tuntuman sain niissä selkään, mutta ennen kaikkea ihmetytti ne painomäärät joilla pystyin tekemään! Hauiskääntöjä muutama sarja, mutta niistä tuo kyynärvarsi ei tykkää yhtään. Sit mobbausta ja himaan. Ihan hyvä setti, mutta jotain jäi kuitenkin puuttumaan.

Tuntuu etten saa salitreenistä niin paljon irti kuin crossfitistä. Kun on tottunut hikoilemaan ja huohottamaan niin saliliikkeiden hinkkaaminen tuntuu turhauttavalta. Mulle ei tullu ees kunnolla hiki! Olen kyllä syönyt viime päivinä huonosti eikä energiatasot olleet ihan normaalit joten se viimeinen silaus saattoi jäädä puuttumaan senkin takia. Mutta kyllä mä tartten sen kunnon hikipuuskutuksen, että tunnen tehneeni jotain! Täytyy nyt vaan muistaa, että käyn salilla kuntoutusmielessä ja yritän saada tukilihaksia olkapään ympäriltä parempaan kuntoon. Tiedä vaikka joskus olisin taas kunnossa. Ehkä jopa paremmassa kuin ennen 😉

Miten te saatte salitreenistä kaiken irti?

Kaikki nauraa mulle

Processed with VSCOcam with c1 preset

Tällä viikolla olen päässyt treenaamaan kolme kertaa. Pari treenikertaa enemmän oli suunnitelmissa, mutta kroppa sanoi ei. Maanantaina en vielä selkeestikään ollut ihan normaaleissa voimissani ja se kostautui tiistaina jumalattomana väsymyksenä. Lepäsin sit tiistain ja vasta keskiviikkona tein seuraavan treenin. Voimaosuutena tein tiistain push pressit ja olin sivusilmällä vilkaissut ohjelmassa olevan myös rinnallevetoja. Latasin painot tankoon ja olin jo aloittelemassa treeniä kun tajusin, että taululla ei suinkaan lue clean vaan snatch… damn!

Processed with VSCOcam with c1 preset

Olin koko päivän henkisesti valmistautunut ja latautunut tekemään rinnallevetoja, mutta nyt pitikin yhtäkkiä orientoitua tempauksen saloihin. En halunnut, en sitten yhtään! Mä tykkään tehdä tempauksia porukassa, mutta en todellakaan yksin. Olen vieläkin hyvin epävarma tekniikan kanssa, vaikka se onkin parantunut huimasti. Tiedän omat virheeni ja yritän päästä niistä eroon. Ajatus tempaamisesta open gymissä, jossa jengi ehtii hyvin katsomaan toisten tekemisiä, ei innostanut yhtään! Koko ajan oli sellainen fiilis, että joku katsoo varmasti ja nauraa mulle katketakseen miettien miten voin vielä kahden vuoden jälkeenkin olla näin paska…

Processed with VSCOcam with c1 preset

Processed with VSCOcam with c1 preset

Vaivihkaa yritin silmäillä nauraako joku mulle, mutta en huomannut kenenkään kiinnittävän mun tekemiseen sen eeityisempää huomiota. Jälleen kerran oma epävarmuus teki tepposet ja sai ajatukset laukkaamaan. Kyselin kokeneemmilta miltä mun tekniikka näyttää ja oli kuulemma ihan ok! Kuvista tosin huomasin, että kädet lähtee edelleen vetämään pikkasen liian aikasin ja siitä yritän päästä eroon. Milli kerrallaan eteenpäin 🙂

Meillä alkoi tällä viikolla uusi jakso treeneissä mikä tietää myös uusia voimaliikkeitä! Voimaliikkeissä vaihdetaan viikoittain toistomääriä ja tällä viikolla kyykättiin 4 x 12 (video yllä), tehtiin push pressiä 8 x 2 toistoa räjähtävästi ja mavetettiin 4 x 8 (video alla). Painonnostoa ei ole unohdettu, mutta sitä tehdään lähinnä openeissa itsenäisesti sekä metconeissa säännöllisesti. Mä tykkään näistä uusista voimaliikkeistä todella paljon ja oon taas superinnoissani treenaamisesta 🙂

Tänään mä toivon pääseväni edes pienelle juoksulenkille, jos aikataulut vaan antaa myöten. Mies ehti varata iltatreenin itselleen niin mun on tyydyttävä siihen mitä saan. Ainakin mobbausta tiedossa, koska eilisen mavet junttas alaselän ja takareidet kivaan jäkkiin! Mavet tein muuten pitkästä aikaa Origymillä Orivedellä. Oli ilo huomata, että sieltäkin löytyi vähän isompia painolevyjä, joita käytetään crossfitissä 🙂 Pienemmilläkin painoilla pystyy esim tempaukset tekemään maasta, kun kiekot on riittävän suurikokoiset!

Stressin tappaja nro 1!

OI000195-1

Oon ollut kaksi päivää loman jälkeen töissä ja tuntuu kuin lomaa ei olis ollutkaan! Oon aina ollut sellainen tyyppi etten vie työasioita kotiin saati ota töistä stressiä,  mutta nyt voin sanoa että on yhdellä pienellä ihmisellä liian paljon tekemistä. Ei mitään kovin suurta hommaa mut monta miljoonaa pientä. Olin tänään töiden jälkeen ihan puhki. Tiedättekö tunteen kun pää on aivan liian täyteen ahdettu muistettavia asioita ja to do- lista tuntuu kilometrin pituiselta? Mulla ei liikkunut kotiin päästessä mielessä kuin yksi ajatus: treenaamaan ja helvetin äkkiä!

Kyykkäsin salilla niin että perse soi! Tarkoituksena vain ja ainoastaan saada työasiat mielestä ja mikään ei auta pään tyhjentämiseen paremmin  kuin kunnon treeni. Suosittelen kunnon hikitreeniä aina kun stressiä pukkaa ja pää vaatii tyhjennystä. Juoskaa, tanssikaa, kyykätkää tai mitä vaan kunhan tympeät työasiat poistuu mielestä! Jälkeenpäin fiilis on loistava eikö seuraava työpäivä ahdista ollenkaan 😉 Loppuillan aion vain rentoutua, vähän siivoilla ja katsella vaikka pari jaksoa Fitnesspäiväkirjoja!

Onko teillä stressaava työ tai elämänvaihe ja kuinka pidätte stressin kurissa?

Kova kolmen kopla

Tällä viikolla olen päässyt kahdesti treenaamaan ja punnerrushaasteesta on eilinen tekemättä. Loppuviikko näyttää vähän siltä, että ainakaan tänään enkä kyllä huomennakaan treenaamaan eksy. Pikkujoulut nimittäin ohjelmassa tänä iltana 😀 Katsotaan sitten sunnuntaina mikä on fiilis! Mulle on aika epätavallista jumpata näin vähän, mutta joskus viikot vain menee näin. Eilisen treenin skippasin lapsen takia. Hän itki ikäväänsä jo aamulla enkä olisi häntä ehtinyt nähdä illallakaan jos olisin salille mennyt. Tyttö on mulle tärkeintä elämässä eli hänen ehdoillaan mennään täysin <3

kuvia 008kuvia 007kuvia 003kuvia 004

Koska treenikertoja on tällä viikolla näin vähän niin pyrin alkuviikon treeneissä panostamaan raskaisiin perusliikkeisiin. Bodausaikoina ihmettelin miten jotkut pystyy tekemään treeneissään vain perusliikkeitä. Itse kun olin tottunut, että täytyy treenata jokaista lihasta eristetysti ja välillä olkapään etu-, keski- ja takaosalle oli omat liikkeet ja treenit 😀 Nykyään perusliikkeet ja voiman hankinta on kaiken a ja o ja teen aina voimaliikkeet ensimmäisenä. Sitten jos treenikertoja on enemmän niin panostan wodeihin sekä skilleihin, kuten käsilläkävelyyn, pistoolikyykkyihin, kippileukoihin ja mitä näitä nyt on. Oma neuvoni onkin ihan jokaiselle sali- sekä crossfittreenaajalle että tehkä aina ensin voimaliikkeet ja jos jaksuja on niin sit vasta muut tilpehöörit.

kuvia 013kuvia 014kuvia 015

Tällä viikolla olenkin kahteen treeniin ympännyt kolme kovaa eli maastavedon, kyykyn sekä leuat. Bonarina push jerk voimana sekä wodina benchmarktreeni Diane. Maastavetoa en ole tehnyt kuukausiin ja se näkyi voimatasoissa. Vikassa setissä tein vissiin 90kg ykkösen. Kyykyssä vikan kolmosen tein 70kg ja push jerkissä 45 kilolla. Leukoja vetelin 4-5 toiston sarjoissa 5kg lisäpainolla. Dianessa tehtiin 21-15-9 toistoa maastavetoa (mulla 60kg) sekä handstand pushuppeja (tein kipaten yhdellä abmatilla). Aikaraja oli 8 minuuttia enkä saanut alle sen tehtyä.  Ihan hyviä treenejä, mutta huomasin miten on voimatasot hakusessa kyykyissä sekä maastavedossa ja tekniikka push jerkissä. Semmosta se on välillä 😉

http://youtu.be/xMVUlKrkTYU?list=UUtB6DxaSAv46QIxntH8tiVw

No, ens viikolla lupaan olla reippaampi treenien osalta! Tänään on reipas vain tanssilattialla 😀 Onkos muita pikkujoulustelijoita liikkeellä tänään?

Onko 3-kymppisen treenattava joka päivä pysyäkseen kunnossa?

Mua on peloteltu jo pitkään, että kyllä sinäkin alat löysistyä ja rupsahtaa kunhan 30 täytät. No, tässä mennään jo kohta kolmekakkosta ja kondis tuntuu vaan paranevan sitä mukaa kun löydän munlaisia uusia juttuja treeneihin ja ruokavalioon. Tiedän, että mulla on todella hyvä pohja kunnossa pysymiseen, kiitos vuosikausien salitreenin mutta ihan rehellisesti sanottuna joudun minäkin aika paljon tekemään duunia etten leviä leivinuunin kokoiseksi!

kuvia 002kuvia 001

Jos olisin ollut fiksu niin olisin alkanut kiinnittää enemmän huomiota ruokavaliooni jo 15 vuotta sitten. Muutin juuri silloin pois kotoa eikä mulla ollut minkäänlaista ruuanlaittotaitoa. Söin kumipizzoja ja valmisruokia. Aamiaiseksi pelkkää sokerijogurttia ja välipalaksi keksejä ja suklaata. Lihoin parissa kuukaudessa 10 kiloa ja niitä kiloja kertyi pikku hiljaa vielä enemmänkin. Olisipa ollut silloin joku neuvomassa! Kotoa en siis saanut minkäänlaisia taitoja ruuanlaiton maailmaan vaan kaikki on pitänyt opetella kantapään kautta. Ehkä just sen takia olenkin nykyään todella kiinnostunut ruuasta ja kaikkeen siihen liittyvästä 🙂

kuvia 003kuvia 004

Tässä vuosien aikana on tullut vedettyä dieetti jos toinenkin ja kokeiltua vaikka mitä ruokavaliosäätöjä. Pikku hiljaa olen rakentanut lihasmassaa ja rakentanut kroppaa haluamaani malliin vaikkei aina ole ollutkaan hajua mikä se malli on 😀 Nyt 3-kymppisenä en enää stressaa treenaamisesta ja syömisistä juuri ollenkaan ja luulen, että juuri se on kunnossa pysymisen salaisuus! Kun ruokavalio on kunnossa viitenä päivänä viikosta niin kahtena voi syödä vähän sinne päin. Aikaisemmin en luistanut yhdestäkään treenipäivästä ja mun oli suorastaan pakko treenata kuutena päivänä viikosta, koska muutenhan lihoisin aivan varmasti! Nyt pyrin treenaamaan vähintään kolmena päivänä viikosta, loput on vain plussaa. Ja ihan hyvässä kunnossa pysyn koko ajan. Sitten jos alkaa hanuri leviämään ja jenkkikset kasvamaan liikaa niin katsotaan entistä tarkemmin ruokajuttuja ja treenejäkin lisätään.

kuvia 005kuvia 006

Niinhän sitä sanotaan, että abs are made in kitchen ja olen tässä aivan samaa mieltä. Hyvä ja terveellinen ruokavalio on kaiken a ja o. Jos syö laadukasta ruokaa ja sopivia annoksia niin treenimäärienkään ei tarvitse olla kovin hurjia. Edes meillä 3-kymppisillä, saati 4-kymppisillä 😉 Jos ruokailuissa on parantamisen varaa niin aloita tasoittamalla ruokarytmejä (ateria 3-4 tunnin välein) ja lisäämällä veden määrää. Kun nämä ovat kunnossa ala kiinnittää enemmän huomiota lautasen sisältöön. Kämmenen kokoinen määrä proteiinia (kanaa, kalaa, lihaa), puolet lautasesta kasviksia eri muodoissa (kypsennettyä ja raakaa) ja loput hiilihydraatteja. Painota hiilihydraattipitoiset ateriat treenien ympärille. Jos treenaat vasta illalla niin et tarvitse heti aamusta hirveää hiilaripläjäystä vaan pieniä määriä tasaisesti pitkin päivää. Kun ruoka-aineet ja hyvät määrät juuri sinulle alkavat olla hyppysissä niin voit alkaa enemmän pelailla noilla hiilarien ajoituksilla ja määrillä. Ei tämä niin vakavaa ole! Oma peilikuva ja ennen kaikke fiilis omasta kropasta ovat parhaita mittareita.

kuvia 008kuvia 009

Mitä treenaamiseen tulee niin oli ikää kuinka vähän tai paljon tahansa niin tärkeintä on treenata juuri sen verran kuin hyvältä tuntuu. Itse en suosittele sitä, että treenataan joka päivä vaan viikossa täytyy olla vähintään yksi lepopäivä jolloin tehdään korkeintaan lihashuoltoa. Ammattiurheilijat ovat sitten asia erikseen! Mun mielestä kolme treenikertaa viikossa on jo aika hyvä normitallaajalle, kunhan noilla kerroilla tulee kunnolla hiki ja syke nousee 😉 Mikä teidän mielestä on hyvä määrä? Mä aloin viime viikolla olemaan ihan selkeästi todella väsynyt treeneistä. Kroppa oli jumisen oloinen ja voimatasot jumahti oikein kunnolla. En saanut treeneissä itsestäni todellakaan kaikkea irti ja sykkeetkin nousi tosi korkealle helposti. Pidin suosiolla koko viikonlopun taukoa treeneistä ja voi olla että pidän vielä tänäänkin yhden lepopäivän. Bodausaikoina tällainen kolmen päivän suunnittelematon tauko olis ollut ennen kuulumatonta! Olisin vetänyt treenit läpi hampaat irvessä vaikka väkisin. Nykyään osaan kuunnella kroppaa enemmän ja haluan säilyttää hyvän fiiliksen liikkumisessa. Pitäkää siis lepoa aina kun siltä tuntuu! Liikkumisen pitää olla ennen kaikkea hauskaa 🙂

kuvia 010kuvia 011kuvia 012

Pistetäänpä tähän pika-arvonta! Koska Tafferin sponssaamat krippersit eivät koskaan löytäneet uutta omistajaa niin laitetaan ne uudestaan jakoon kaikkien teidän kesken, jotka postauksen luitte tänne asti. Arvonta-aikaa on tämä päivä eli 13.10 klo 21 asti ja osallistua voit kertomalla tai kommentoimalla jotain omasta treenisysteemeistäsi! Good luck 🙂

IMG_20140801_091920

Kuvituksena toimii eräs viime viikon treeneistä, jossa näköjään tehtiin ainakin boksihyppyjä ja push jerkkiä. Jerkit ei todellakaan ole mun suuria suosikkeja, koska en tajuu sitä allemenoa. Yritys oli kuitenkin hyvä ja tuli sieltä kuulemma joku varsin onnistunutkin!

Uskalla epäonnistua niin onnistut

Tällä viikolla tulee näköjään todella diippiä treenipohdiskelua ja välillä sitä olisi hyvä tehdä itse kenenkin. Itse olen ainakin huomannut, että kun antaa välillä ajatusten virrata niin ymmärtää monia asioita omasta käyttäytymisestään ja jo totutuista tavoistaan. Mulla tuntuu nyt olevan menossa jokin syvä pohdiskelun vaihe nimenomaan treenien osalta. Eilen ymmärsin taas muutamia seikkoja mitä mun täytyy selkeästi alkaa työstämään. Yksi on maanantaina jo mainitsemani omalta mukavuusalueelta pois pyrkiminen ja toinen on epäonnistuminen ja niistä selviäminen.

collage
Liikkuvuusharjoittelua Eastbody Malmilla aamulla.

Rauta nöyryytti mua toden teolla eilen. Tai no tempaus ja rauta. Meillä oli treeneissä tarkoituksena etsiä uusi PR tulos tempaukseen ja olin odottanut kyseistä treeniä pelonsekaisin tuntein. Tempaus on mulle edelleen täysi mysteeri. Välillä se kulkee oikein mainiosti ja kaikki napsahtaa kohdilleen. Välillä koen niin suuria epäonnistumisen ja turhautumisen tunteita etten tiedä miten niihin täytyisi reagoida. Itkeä, paiskoa kamoja vai purra itseään kieleen?

IMG_20141001_150058

Tein siis todella huonon treenin enkä todellakaan saanut mitään uusia ennätyksiä. Mun olis oikeasti tehnyt mieli itkeä ja lähteä kotiin jo ekan setin jälkeen. Olin siis jo luovuttanut ennen kuin alotinkaan. Alussa tekniikka tuntui ihan hyvältä, mutta mitä enemmän laitoin kiloja tankoon niin sitä enemmän tekniikkaan alkoi tulla puutteita. Harmitti todella kovasti ja vannoin, että mun painonnostotreenit oli tässä. Miksi vaivautua kun joka kerta on samanlaista paskaa?

Maanantain hölköttelin 5km lenkin ja sen jälkeen oltiin vielä tytön kanssa ulkona pitkä tovi!
Maanantain hölköttelin 5km lenkin ja sen jälkeen oltiin vielä tytön kanssa ulkona pitkä tovi!

Treenin jälkeen polkaisin pyörällä kotiin ja samalla mietin miksi reagoin epäonnistumiseen noin vahvasti? Harrastushan toi vaan on. Kun aloin miettiä omaa treenihistoriaani niin ymmärsin, että mä tarvitsen välillä totaalisen epäonnistumisen kehittyäkseni! Epäonnistumisesta voi lannistua tai sen voi kääntää vahvuudeksi. Minä aion kääntää sen vahvuudeksi. Ottaa opikseni, käsitellä asioita, työstää teknikkaa ajatuksen tasolla ja onnistua! Uskon, että onnistuminen tapahtuu vasta sitten kun olen siihen henkisesti ja fyysisesti valmis, mutta se tapahtuu. Jonain päivänä. Toisilla ajatteluprosessi saattaa olla helpompaa ja ajatus siirtyy tekemiseksi pienemmällä efortilla kuin mulla.

Tätä ajatusta epäonnistumisesta voi käyttää melkein millä elämän osa-alueella tahansa. Jos et uskalla yrittää ja epäonnistua, et myöskään voi onnistua. Asiat harvemmin tapahtuu sit joskus. On tehtävä töitä unelmiensa ja haluamiensa asioiden eteen, ehkä epäonnistuttava kerran pari, noustava jalkeille, jatkaa yrittämistä ja onnistua! Miten paljon makeammalta unelmansa toteuttaminen maistuu kun on joutunut tekemään töitä sen eteen? Voin sanoa että paljon makeammalta! Uskaltakaa siis unelmoida, yrittää, epäonnistua ja feilata täysin välillä. Silloin voin mahdollisesti saavuttaa jotain suurempaa 😉 Näin mä ainakin uskon. Mä jatkan tempauksen tekniikan työstämistä taas vähän eteenpäin. Teen töitä sen eteen vaikka se välillä ärsyttää ja turhauttaakin. Tähän mennessä olen jättänyt oheistreenit tekemättä, koska olen ajatellut etten onnistu kuitenkaan vaikka ne tekisin. Väärin! Nyt tanko nöyrään ja rakkulaiseen käteen ja snatch balancea tekemään 😉 Vaikka tempaukset menikin mönkään niin sain entistä paremman tatsin kippileukoihin! Alla video onnistumisesta 🙂 Seuraavaksi kohti chest to bareja!

Tänään kävin ennen iltavuoroa Eastbody Malmilla tekemässä kyykkytreenin sekä liikkuvuustreeniä. Tarkoituksena oli tehdä kyykkyjen päälle bencmark-wod Fran, mutta mulla aukes kädet eilisissä tempauksissa sen verran pahasti että ensimmäisen kuuden leuan jälkeen vanhat haavat aukes oikein kunnolla ja homma jäi siihen. Täytyy yrittää vähän säästellä noita käsiä, koska viikonloppuna olis tarkoitus tehdä Unbroken-kilpailun karsintalaji! Voimaliikkeenä tein etukyykkyä 3 x 5, painot 50, 55 ja 60kg. Ihan hyvä setti, ei valittamista! Viimeks oonkin kyykkäillyt joskus kolmisen viikkoa sitten ja vähän siltä se tuntukin 😀 Pääasia, että takareisi on nyt kunnossa ja voin treenata ihan normaalisti.

Thrustereita! Ei mikään lempiliike, mut ihan ok kuitenkin. Tehokas ainakin ;)
Thrustereita! Ei mikään lempiliike, mut ihan ok kuitenkin. Tehokas ainakin 😉 Kylläpäs on tälle mammalle kasvanut pyöreät pakarat! Jee 🙂

kuvia 002kuvia 003

kuvia 004Treenin loppuun tein aika paljon liikkuvuusharjoittelua vetokumilla ja lisäksi squat therapya ja egyptiläistä kyykkyä. Oon edelleen tosi jäykkä ja noita liikkeitä ärsyttää tehdä, mutta uskon että kun jatkan vaan niiden tekemistä niin liikkuvuuskin alkaa parantua entisestään! Näinhän se menee, että ne liikkeet mitkä ärsyttää ja ovat raskaita/vaikeita ovat niitä tehokkaimpiakin 😉 Alla vielä video squat therapysta niin näette miten notkea joku voikaan olla 😀

Huomenna ruokapäiväkirjaa tulossa!

Puntti-Pirkosta crossfittaajaksi

Blogin lukija Saara toivoi mun kertovan mitä muutoksia on tapahtunut sen jälkeen kun vuosi sitten siirryin tavoitteellisen kuntosalitreenin jälkeen crossfitin pariin. Punttitaustaahan mulla on noin 10 vuodelta ja pari kertaa ehdin kisaamaankin. Ensimmäiset kisat kävin bodyfitneksessä 2007 ja toiset naisten classicissa 2010. Molemmilla kerroilla kunto jäi aavistuksen liian pehmeäksi eikä menestystä kisoista tullut. Noista kerroista opin kuitenkin sen, että olen ehdottomasti kilpailija tyyppiä! Suuri haave oliskin saada omat crossfittailut sille tasolle, että voisin alkaa kisaamaan ihan säännöllisesti. Aloitin muistaakseni toukokuussa 2013 crossfit-tyyppiset treenit ensin itsenäisesti Malmin East bodylla ja heinäkuussa siirryin juuri avatulle crossfit Vantaan boksille.

kuvia+010
Huhtikuu 2013.

Ihan ensimmäinen muutos minkä huomasin omassa kropassa vaihdettuani lajia oli aineenvaihdunnan kiihtyminen. Puntilla käydessäni mun piti olla tosi tarkka ruokamääristä ja kaloreista ettei paino olis noussut kauhealla tahdilla ylös päin. Crossfitin kanssa tätä ongelmaa ei ollut eikä ole vielä tänäkään päivänä. En enää laske ollenkaan kaloreita ja saan viikonloppuisin herkutella ihan huoletta. Tällä hetkellä yritän järkevästi hilata kaloreita ylös päin voimatasojen lisäämiseksi ja palautumisen parantamiseksi. Vaikea homma!

kuvia-00713-623x800
Toukokuussa 2013 treenasin kotona käsilläseisontapunneruksia 😀

Mulla alkoi aika nopsaan kroppa muuttua crossfitin aloittamisen jälkeen. Peruslihasmassaa oli punttitreenien jäljiltä ihan kivasti, mutta nyt lihasta alkoi tulla sellaisiin paikkoihin mihin sitä ei aikaisemmin tullut kovin herkästi eli yläselkään, epäkkäisiin ja forkkuihin. Raskaat kyykyt ja maastavedot ilman vyötä tehtynä on leventäneet keskikroppaa jonkun verran, mutta ei mitenkään häiritsevästi. Vastaavasti ainakin hauikset on surkastuneet lähes olemattomiin, koska crossfitissä ei kauheasti hauksilla töitä tehdä. Punttiaikoina tunsin oloni välillä aikamoiseksi mölliksi. Nyt kroppa on vahvan näköinen muttei liian massiivinen, tykkään!

kuvia-0155-532x800
Maastavetoa elokuussa 2013.

Crossfittiä ajatellen punttitreenillä sain suht hyvät voimatasot ja kaikki yksinkertaiset voimaliikkeet on edelleen mun suosikkeja. Punttitreenien ohessa kaikki liikkuvuusharjoittelu oli lähes nollassa eli olin (ja olen edelleen) notkea kuin rautakanki crossfitin aloittaessa. Kaikki tekniset liikkeet on edelleen vaikeita hahmottaa ja kun on vuosikausia vetänyt leuat kroppa jäykkänä ja mahdollisimman paljon lihaksilla työskennellen niin on aika hemmetin vaikeaa opetella rennoksi ja kippaamaan lantion avulla 😀 Ei ota onnistuakseen! Olkapäiden kanssa oli ongelmia jo bodausaikoina ja on edelleenkin eli mun olkapäät ei ole menneet crossfit-treeneissä vaikka moni sitä epäileekin.

kuvia-0062-800x533
Perhosleukoja joulukuussa 2013.

Crossfit on kehittänyt mun liikkuvuutta kyllä huimasti kun vertaa esimerkiksi mun kyykkytekniikkaa nyt ja vaikka pari vuotta sitten. Kyykkäsin silloin varmaan 10kg enemmän kuin nyt, mutta millä tekniikalla ja missä asennossa! Polvet kipuili sillon paljon ja jouduin käyttämään polvitukia sekä painonnostovyötä jatkuvasti. Nyt en ole koskenut kumpiinkaan todella pitkään aikaan. Puristusvoima on kasvanut aivan hillittömästi sen jälkeen kun heitin vetoremmit nurkkaan 🙂 Nykyään käytän remmejä todella harvoin, ehkä pari kertaa olen niitä tarvinnut viimeisen vuoden aikana.

kuvia-0072-800x732
Handstand push uppeja helmikuussa 2014.

Mullahan meni viime loppuvuosi ja tämä kevät ihan harakoille treenien osalta, kun olin jatkuvasti sairaana. Nyt olen ollut muutaman kuukauden terveenä ja kehitystä on alkanut tulemaan niin teknisissä liikkeissä, liikkuvuudessa kuin voimaliikkeissäkin. Vielä on paljon matkaa siihen ”pisteeseen” missä voin harkita lähteväni kisaamaan. Winter warin karsintoihin osallistun tänäkin vuonna satavarmasti!

kuvia-0028-800x630
Maastavetoja toukokuussa 2014.

Loppuun täysyy sanoa, että crossfit on vienyt mun sydämen ihan täysin! Kehitystä tapahtuu koko ajan, treenit on vaihtelevuutensa vuoksi todella kivoja ja ihmiset lajin parissa aivan mahtavia! Suosittelen lämpimästi 🙂

 

 

Lapseton viikko

Meillä on lapsivapaa viikko menossa. Tyttö lähti sunnuntaina mumman ja paapan kanssa mökille lomailemaan ja me saadaan viettää miehen kanssa kahden keskistä elämää. Aika omituista. Mä olen niin tottunut, että tyttö on koko ajan vaatimassa jotain ja puuhaa on aamusta iltaan. Kotona vallitsee syvä hiljaisuus ja se on aika rauhoittavaa ja rentouttavaa 🙂 Telkkaristakaan ei tule kesäaikaan mitään katsomisen arvoista niin voi vaan nautiskella ja lukea kirjaa. Olla puhumatta mitään ja kuunnella ulkoa tulevia ääniä. En edes muista aikaa, kun oltiin miehen kanssa vain kahdestaan! Toisaalta voi heittä ihan hervotonta läppääkin kun ei ole ylimääräisiä korvia kuuntelemassa. Sitä mä olen ikävöinyt. Härskejä vitsejä, levotonta läppää ja toiselle leikkimielistä naljailua. Tyttö on nyt niin herkässä iässä ja imee itseensä kaiken mahdollisen ettei kotona voi puhua ihan mitä vaan. Nautitaan nyt kun voi!

20140719_143644Viikonloppu meni treenatessa, kokatessa ja siivotessa. Sitä normaalia lapsiperheen arkea. Kaikki mitä ei viikolle ehdi tekemään, tehdään sit viikonloppuna. Sopii mulle. Lauantaiaamuna heräsin niin aikasin, että keksin leipoa pullaa boksille vietäväksi. Coachi oli aika mielissään 🙂 Perjantain mobbausten jäljiltä paikat oli niin hyvin auki, että uskaltauduin kokeilemaan vähän split jerkiä. Mun olkapäät alkaa yleensä vihloa siinä heti alkumetreillä enkä ole koskaan pystynyt jerkkaamaan enempää kuin 30kg. Paitsi nyt, vikassa setissä kiloja oli jo 40! Jee 🙂 Lauantaina sain myös wallballit vihdoin ja viimein kulkemaan. Aikaisemmin otin jostain tuntemattomasta syystä pallon vastaan rystyset alas päin niin että pallo läsähti rintakehän päälle jokaisella toistolla. Siitä on aika vaikeaa lähteä heittämään ylöspäin 😀

Valkulle bullaa :)
Valkulle bullaa 🙂

IMG_20140719_095123

20140719_11221920140719_112210Kuvat on kännykällä otettuja, joten kuvanlaatu saattaapi olla mitä on. Alla vielä video kun treenasin vähän split jerkin tekniikkaa. Pitkä matka on vielä oikeaan tekniikkaan, mut eteen päin mennään koko ajan.

Loppuun treenasin vielä toes to baria, joka ei meinaa ottaa onnistuakseen. Pieniä edistymisiä siinäkin tulee kuitenkin koko ajan. Miks se on niin vaikee tajuta!? Lauantaina meillä syödään aina vähän rennommin ja herkutellakin saa jos siltä tuntuu. Iltaruuaksi tehtiin pitkästä aikaa tortilloja, ehkä parasta ”mättöruokaa” mitä voi olla! Tokihan tortilloista saa todella terveellisiäkin, mutta meillä ne kuuluu yleensä herkutteluun. Ostin jälkiruuaksi Pirkan panna cotta jätskiä, mutta sen maistaminen jäi pariin ruokalusikalliseen. Oli aika outoa. En oikeasti teidä tykkäsinkö vai vihasinko, mut syömättä jäi. Ehkä se kertoo jo jotain?

Leivoin aamulla pullaa ja mies tuli tämmösten kanssa kauppareissulta kotiin. Hmm.. :D
Leivoin aamulla pullaa ja mies tuli tämmösten kanssa kauppareissulta kotiin. Hmm.. 😀

20140719_19262220140719_194937IMG_20140721_111636

Sunnuntaina herättiin jo kukonlaulun aikaan viemään tyttö mummalle ja paapalle. Eipä tuo tuntunut olevan moksiskaan asiasta, hyvä kun huomasi meidän lähtevän. Sunnuntai menikin sitten ruokaostosten, ruuanlaiton ja treenaamisen parissa. Sunnuntai on aina mulla viikon touhukkain päivä. Silloin on energiaa tehdä kaikki ne hommat mitkä on viikolla jääneet tekemättä ja aika usein just sunnuntaisin kokkailen monen päivän ruuat valmiiksi, pesen pyykkiä, järjestelen kaappeja ym erittäin mukavaa puuhaa. Onko teillä joku tietty päivä viikosta, jonka käytätte kotihommien tekoon?

IMG_20140720_13294820140720_09222820140720_134042Cittarissa kannattaa selkeästi käydä aina viikonloppuisin ostoksilla. Silloin on tarjoukset parhaimmillaan! Tälläkin reissulla kannettaan vihanneksi, rahkaa, hedelmiä, kissanruokaa ja marjoja halvennushinnoilla. Lisäksi löysin nuo Luhdan valkoiset korit, joita olen jo pitkään himoinnut 7e/kpl! Niin ja manga-ripsarin, loisto tuote 🙂 Mä olen sellainen tarjoushaukka ettei mitään rajaa. Tarjouksia kun jaksaa tutkia, selailla ja juosta niiden perässä niin säästää pitkän pennin varsinkin ruuassa.

kuvia 020 kuvia 021

Sunnuntaina kävin myös open gymissä ja päivän ohjelmassa oli pistoolikyykyt sekä vähän lisä toes to bareja. Vajaa pari viikkoa sitten sain pari pistoolikyykkyä oikealla jalalla painolevy kantapään alla. Nyt meni molemmilla jaloilla ilman mitään painolevyjä! Toki oli painonnostokengät jalassa mut silti. Seuraavaks alan treenaamaan sitä ilman kenkiä 😉 Toes to barit olisin voinut jättää tekemättä, koska eilen oli olkapäät niin kipeinä etten kyennyt treeneihin. Ei se määrä vaan laatu! Hyvähän se on rykiä kun paska on jo housussa 😀

kuvia 022kuvia 023

Tässä vielä videoo mun epätoivoisista toes to bar räpiköinnistä. Mulla on liian lyhyet jalat!

Ilta meni sitten seuraavan päivän ruokia tehdessä. Tällä kertaa kesäkurpitsalasagnea! Se on kyllä hyvää se 🙂

Ohjelmassa kesäkurpitsojen itketys.
Ohjelmassa kesäkurpitsojen itketys.
Valmista kamaa suuhun lapattavaksi.
Valmista kamaa suuhun lapattavaksi.

Eilinen lepopäivä teki todella hyvää. Meinasin lähteä juoksulenkille, mut ei huvittanut yhtään joten annoin itselleni luvan ihan vaan olla. Mulla on edelleen penikat niin kipeät ettei juokseminen juuri innosta tällä hetkellä. En tiedä miten sen juoksutapahtuman hoitaisin….? Se olis vajaan kahden viikon päästä 😀 Innostuin illalla loppujen lopuksi siivoamaan vaatehuonetta ja laitoin tytön vanhoja vaatteita varastoon ja myyntiin. Vielä kun sais tehtyä saman omille vaatteille. Mikähän siinä on aina niin vaikeeta? Alottaminen?

IMG_20140721_142928

Muksaa tiistaita! <3

Ps. Onko teille Ostohyvitys.fi tuttu? Itse olen sitä nyt ahkerasti käyttänyt nettishoppailun yhteydessä. Käytännössä kun teet ostokset nettikauppoihin ostohyvityksen kautta niin saat ostoksistasi rahaa takaisin!

Liittyessäsi Ostohyvitykseen saat 5e ilmaista alkusaldoa ja ajalla 15.-31.7.2014 etukoodin R-kioskin ilmaiseen jädetuuttiin!

*postaus sisältää mainoslinkin

Fitnessbuumi jyllää

Vieläkin vaan jaksaa aihe fitness ihmisiä puhututtaa. Lue esim. Marissan loistavia pohdintoja aiheesta täältä. Mä olen pessyt käteni aiheesta aika hyvin. Uskon, että omat kisakokemukseni vaikuttaa tähän välinpitämättömään suhtautumiseen aika paljon, koska tiedän mitä kisaaminen fitnesslajeissa vaatii ja mitä se antaa. Monet sanoo ettei esimerkiki bodyfitness tai kehonrakennus ole urheilua, mutta kyllä ne kuulkaa urheilua on! Kilpailuissa haetaan asioita, jotka ei mua itseäni enää motivoi millään tavalla treenaamaan, mutta tiedän kuinka paljon töitä on tehtävä sen lihasmassan ja kireyden eteen mikä kisoihin vaaditaan. Kunnioitan toki niitä, jotka jaksavat vuodesta toiseen salilla treenata, syödä säntillisesti ja vetää useita kisadieettejä, mutta samalla ymmärrän myös sen ettei ne ole enää mua varten. Minä arvostan nykyään tuloshakuista treenaamista eikä fitnesslavoilla todellakaan tulla kysymään paljonko kyykkäät tai vedät rinnalle. Sama pätee toisin päin: crossfit-kisoissa selän leveydellä tai kireällä sixpackilla ei ole mitään merkitystä, vain tuloksilla on merkitystä! Crossfit-kisoja seuratessani olen huomannut että ulkonäkö voi hämätä aika paljonkin..

kuvia 004

kuvia 005

Mitä tulee tuohon Marissan hiukan provosoivaan otsikkoon Fitness on vähän sama kuin olisi syömishäiriö niin kyllähän siellä varmasti totuuden siemen piilee. Lajin pariin eksyy valitettavasti henkilöitä, joilla on taipumus oman elämän tiukkaan kontrolliin ja altiste syömishäiriölle. Ihan kenelle tahansa syömishäiriö ei tosiaankaan puhkea, mutta aika vaarallisilla vesillä ollaan jos ei osata kuunnella omaa kroppaa ja sen signaaleja vaan annetaan toisen henkilön päättää kaikesta. Ei ole normaalia voida huonosti – edes dieetillä! Mä en henkilökohtaisesti jaksa enää lukea mitään kisaajien blogeja, jossa aiheet pyörii dieetin, riisin ja kanan sekä kiristyvän kropan ja mielialavaihteluiden ympärillä. Niiden aikakausi on mun elämässä ohi. Käyn toki edelleen katsomassa fitnesskisoja, mutta en todellakaan jaksa enää lukea mistään dieeteistä. Älkääkä käsittäkö väärin, on myös sellaisia kisaajien blogeja (kuten Outin fitnesselämää <3) joissa on aidosti muitakin kiinnostavia aiheita ja niitä kyllä luen edelleen 🙂

Keskiviikon juoksulenkin jälkeen.
Keskiviikon juoksulenkin jälkeen.

Eräs lukija kommentoi tovi sitten, että mun kaikista blogiin laittamista ruokaohjeista näkee sen ettei lähiömutsi voi koskaan saada unelmavartaloaan. Repesin aika totaalisesti. Tarkoittaako kaikilla unelmavartalo revittyä kuntoa, sixpackia ja suonikkaita käsiä? Ilmeisesti kommentin kirjoittajalla oli tämä oletus. Totta kai aina olisi mukavempaa olla vähemmissä rasvoissa tai viisi kiloa kevyempi, mutta mä en ole valmis tekememään kauheaa duunia ja kärvistelemään sellaisen asian eteen. Mä olen tällä hetkellä omaan kroppaani ja olotilaani enemmän kuin tyytyväinen. Olen pysynyt suht terveenä ja treenit kulkee. Elämä maistuu eikä huolta huomisesta! Ehkäpä lähiömutsi on jo saavuttanut unelmavartalonsa 😉 Ei mua haittaa yhtään etten ole yhtä hyvässä kunnossa kuin esim vuosi sitten. Tulokset treeneissä on se mikä merkkaa eniten ja että samat vanhat vaatteet mahtuu päälle ja voin syödä mitä haluan ja milloin haluan. En jaksa enää sitä järjetöntä kalorien laskemista ja ruoka-aineista stressaamista! Rentoa ja stressitöntä elämää, that´s what I call a LIFE <3

Perjantaina tehtiin itse bageleita!
Perjantaina tehtiin itse bageleita!

kuvia 002

Lauantain jälkiruoka: mutakakkua, jätskiä, mansikoita, kermavaahtoa, kinuskikastiketta ja nonparelleja <3
Lauantain jälkiruoka: mutakakkua, jätskiä, mansikoita, kermavaahtoa, kinuskikastiketta ja nonparelleja <3

Elämästä treenielämään. Viime viikolla mun treenit painottui kyykkäämiseen ja aerobisen kunnon nostamiseen sekä liikkuvuuden parantamiseen. Tiistaina kyykättiin vitosen sarjoja ja metconissa tehtiin pistoolikyykkyjä sekä burbeita. Mä en taivu edelleenkään kunnolla pistooleihin ja niissä on vielä paljon työstämistä. Oikealla jalalla pystyn tekemään pieni painolintti kantapään alla, vasemmalla en. Metconissa skaalasin pistoolit boxin päälle, mut ne tuntu vähän liian helpoilta. Ens kerralla sit matalemman painopinkan päälle 😉

100714 2014-07-08 001

100714 2014-07-08 002

100714 2014-07-08 003

100714 2014-07-08 004

100714 2014-07-08 006

100714 2014-07-08 007

100714 2014-07-08 009

100714 2014-07-08 011

Keskiviikkona tein pelkän juoksutreenin salilla eli juoksua 1 kierros: 800m, 1 min huili, 800m, 1 min huili, 400m, 1 min huili ja 400m. Aikaa meni 16 minsaa. Loppuun vielä kunnon liikkuvuustreenit nilkoille ja pohkeille. Perjantaina mun vasen olkapää vihoittelin niin paljon, että päätin jättää jerkkitreenit välistä. Olisin halunnut tehdä sen lauantaina, mutta olkapää oli edelleen todella kipeä, semisti varmaan tulehtunut 🙁 Päädyin sitten kyykkämään mun uuden PR:n eli 82,5kg! Jei 🙂 Loppuun liikkuvuustreeniä, josta noi postauksen ensimmäiset kuvatkin on. Sunnuntain treeni oli 10 kilsan pyörälenkki suoraan sängystä, piristi kummasti!

100714 2014-07-08 015

100714 2014-07-08 017

Tällä viikolla meillä on deload-viikko eli kevennellään treenejä ja annetaan kropan palautua. Tänään tiedossa fudista, jännää! 🙂

Ps. Tuossa oikealla sivupalkissa on linkki mun ruokablogiin (pääset myös tästä), jota herättelen henkiin ja muokkailen taas pikku hiljaa. Osittain reseptit on samoja kuin täälläkin, mutta yritän vähän jakaa ohjeita niin että täällä olis ne ”vähän terveellisemmät” ja tuolla toisessa ”ne toiset” 😀

Pss. Fitfashionilla on käynnissä kesäskaba, johon voit osallistua instagrammissa tägäämällä oman kesäisen treenikuvasi hashtagilla #fitfashionfi sekä käyttäjänimellä @fitfashionfi. Parhaimpia, pirteimpiä ja motivoimpia kesätreenikuvia palkitaan viikottain tuotepalkinnoin aina heinäkuun loppuun saakka 🙂 Kiva päästä näkemään teidän lukijoidenkin treenikuvia! Ei muuta kuin kuvailemaan ja tägäilemään 😉 Ja minuthan löytää instasta nimimerkillä jonnam1983!

Miten menee allergioiden kanssa?

Heippa! Olettekos jaksaneet treenata näin kesähelteillä? Me ollaan päivisin nautittu tytön kanssa lämpimästä säästä ja eilenkin vietettiin parituntinen läheisellä uimarannalla. Hommasin vihdoin ja viimein pyörään lastenistuimen ja nyt päästään nopeasti pyöräilemään lähialueille. Avartaa elämää kummasti! Tiesin, että aika lähellä meitä on suosittu uimaranta, mutta että 10 minuutin pyörämatkan päässä?! Kävellen sinne olisi kestänyt vaikka kuinka kauan ja bussillakin kävelymatka olisi jäänyt aika pitkäksi. Nyt voi pyöräillä vaikka pikaiselle iltauinnille 😉 Suunitelmissa on nyt myös alkaa pyöräilemään töihin!

080714 2014-07-04 001 080714 2014-07-04 002

Turkoosi sekä musta paita (alla): Nike, shortsit: Reebok, sukat: Zero Point ja kengät: Adidas. Tukkapanta: Lorna Jane.
Turkoosi sekä musta paita (alla): Nike, shortsit: Reebok, sukat: Zero Point ja kengät: Adidas. Tukkapanta: Lorna Jane.

 

Maanantain treeneissä huomasin, että ensimmäisen kerran allergioiden puhkeamisen jälkeen pystyin jatkamaan treeniä vaikka hengästyin. Aikaisemmin jouduin himmaamaan vauhtia todella paljon ja tasaamaan sykettä. Näin kauan kropan palautumiseen meni! Tuntuu, että tuo aikaväli on pidentynyt jokaisen sairastelun jälkeen ja nyt meni melkein pari kuukautta ennen kuin kroppa alkoi olla ennallaan. En ole enää pariin viikkoon joutunut syömään allergialääkkeitä ollenkaan eli homma alkaa olla aika hyvin hallinnassa 🙂 Ainoastaan silloin tulee oireita kun siivouksesta alkaa olla liian kauan ja pölyä kertyy tasoilla ja kodin nurkkiin. Nenän kutiaminen ja aivastelu on hyvä vinkki siivouksen aloittamiseen 😀

080714 2014-07-04 004 080714 2014-07-04 005 080714 2014-07-04 007 080714 2014-07-04 006 080714 2014-07-04 008

Viime perjantaina sain treeneihin matkaan mun kummitytön ja kiitos hänen, kamera oli täynnä hyviä treenikuvia! Ei tarvinnut kiusata treenikavereita kuvian ottamisella tällä kertaa 😀 Alussa tehtiin 10 minuutin emom, jossa liikkeinä cleaneja hangista ja taskusta, etukyykkyä ja jerkkejä edestä ja niskan takaa. Mä oon tosi vähän päässyt tekemään split jerkkejä kipuilevien olkapäiden takia, mutta tällä kertaa kaikki meni nappiin eikä olkapäät vihoitelleet ollenkaan! Aika huikee fiilis vaikke painot isot olleetkaan. Suuri harppaus eteen päin mulle 🙂 Metconissa liikkeinä oli squat clean ja rengasdippi, joissa toistot kasvoi joka kierroksella (2, 4, 6, 8 jne). Painoa cleaneissa 42,5kg joka oli mulle jo aika paljon!

080714 2014-07-04 011 080714 2014-07-04 010 080714 2014-07-04 013 080714 2014-07-04 012 080714 2014-07-04 015

Treenin jälkeen palauttava cokis :D
Treenin jälkeen palauttava cokis 😀

Aika mahtavaa jos nyt pääsis treenaamaan kunnolla koko ajan ja vihdoin ja viimein kehittymäänkin! Ainakin viime treenit on lupailleet hyvää 🙂 Täytyy muistaa panostaa myös lihashuoltoon kunnolla ettei paikat mene jumiin saman tien. Varsinkin olkapäät ärtyy mulla todella nopeasti jos laiminlyön lihashuollon. Viime aikoina oon mobbaillut kotona jokainen ilta, mutta saas nähdä kuinka käy kun loma loppuu…

080714 2014-07-07 007 080714 2014-07-07 005 080714 2014-07-07 006

Maanantaina oli perinteisesti tempauspäivä. Etsittiin hang snatchin ykkösmaksimia ja ihan yhtä surkeasti se kulki kuin aina ennenkin. Odotan edelleen sitä maagista hetkeä, että pääsisin tuohon liikkeeseen edes vähän jyvälle.. Jouduin jokaisella yrityksellä tekemään kaksi toistoa, koska ensimmäinen meni aina powerina ja vasta toinen kyykkyyn asti. En ymmärrä. Kaipa mä sit edelleenkin pelkään sitä allemenoa vaikken sitä tiedostakaan. Päivän loistelias tulos oli kaikki 27,5kg 😀 Ei edisty ei! Päivän metcon oli 10 minuutin amrap: 4 x strict HSPU (handstand push up) + 8 x power snatch + 12 x toest to bar. Tuloksena 3 kierrosta ja jokunen snatch siihen päälle. HSPU:t tein kahdella abmatilla (oli vähän liian kevyt), snatchissa 22,5kg ja toes to bareissa en saa varpaita napautettua tankoon vaikka kuinka yritän. Mulla on liian lyhyet jalat 😀 Kipin sain tosin niissä jo sujumaan joten kuten mut se viimeinen silaus vielä puuttuu 🙂

080714 2014-07-07 003 080714 2014-07-07 004

Toes to bareja. Vaatteet: Nike.
Toes to bareja. Vaatteet: Nike.

080714 2014-07-07 002

Tällaisia treenejä tällä suunnalla! Kroppa tuntuu jotenkin heränneen eloon ja turhat nesteetkin on alkaneet hävitä. Hämmästyin maanantaiaamuna kun katsoin itseäni peilistä ja vatsatkin pilkisti jo kivasti esiin ja reidet lohkeili semisti. Ihan kiva että silläkin saralla alkaa jotain tapahtumaan, koska ruokakin on maittanut aika mukavasti viime aikoina. Nälkä on huutava koko ajan!

Jos on jotain mistä haluatte täällä blogissa lukea niin ideoita saa heittää ilmaan! Mulla on nyt tällainen vaihe menossa, että postaan silloin kun ehdin ja jaksan. Eilenkin käytin blogin kirjoittamiseen tarkoitetun ajan ruuanlaittoon mikä on varsin antoisa harrastus sekin. Kaipa näitä hiljaisempia ajanjaksoja bloggaamisen osalta tulee välillä itse kullekin…

 

No excuses

Eilen pääsin taas treenaamaan ja treeniviikko aloitettiin kivasti ystävälläni tempauksella. Olin kotoa lähtiessä intoa täynnä, koska olen kokenut melkoisia valaistumisia viime aikoina tempauksen tekniikassa. Omaan nilkkaan kalahti taas se innostus, koska mun kohdalla tempaus on sellainen liike jonka pariin täytyy lähteä nöyrin mielin ja ilman odotuksia. Silloin onnistuu! Heti alussa tuntui, että tanko meni menojaan eikä kroppa totellut yhtään. Allemenot tuntui kauheilta, kyykyt kankeilta ja ranteet huusi hoosiannaa. Erittäin hyvä päivä siis 😀

IMG_1065 IMG_1069

Otettiin ensin kunnon lämmöt alle juoksemalla, loikkimalla ja hyppimällä bokseja. Sit itse treenin pariin, jossa ensin tehtiin 8 minsan emom (every minute of the minute):

  • Even minutes: hang snatch + 3 x OHS (valakyykky)
  • Odd minutes: 2 x hi-hang snatch
  • painoa kaikki 20kg
Jäykkää valakyykkyä.
Jäykkää valakyykkyä.

IMG_1105

Päivän metcon oli kaksiosainen. Ensin 5 minuutin amrap (as many rounds as possible):

  • Powersnatch x 6
  • bar over burpees x 8

2 minuutin lepo, jonka jälkeen toinen 5 minuutin amrap:

  • Overhead squat x 6
  • Double unders x 20

Kierroksia molemista yhteensä kuusi täyttää ja jotain toistoja päälle. Ei voi minkään, pumppu piiputti taas suunnilleen ekan toiston kohdalla ja samaa rataa jatkui loppuun asti. Huomasin, että tempaukset oli metconin aikana jopa helppoja kun ei turhia ajatellut vaan paiskoi vaan menemään. Valakyykyt meni kevyesti, niissä ei mitään kummempia ongelmia.

IMG_1075 IMG_1077 IMG_1078 IMG_1079 IMG_1081

Huomasin kyllä itsekin, että kroppa oli jotenkin normaalia jäykempi, mutta vasta sitten kiinnitin asiaan enemmän huomiota kun valmentaja huomautti asiasta. Mulla nousee kantapäät todella helposti tempauksissa maasta väärissä kohdissa ja polvet menee varpaiden yli. Kuulemma vika on jäykissä nilkoissa ja nyt sainkin sitten tehtäväksi mobbailla nilkkoja päivittäin. Tänään tönötin kotona ensimmäiset 10 minuuttia kyykkyasennossa. Ei ollu kovin mukavat 10 minuuttia 😀 Nyt ei auta mitkään selittelyt vaan on pakko mobbailla enemmän jos mielin saada liikeratoja paremmaksi. Samaa koskee juoksun aloittamistakin. Ei se juoksukunto tai -tekniikka kotisohvalla makaamalla parane. No excuses!

IMG_1127 IMG_1129 IMG_1132 IMG_1138

Hain eilen Hyvinvoinnin tavaratalon paketin postista. Tykkään kovasti nyt leipoa gluteenittomia ja viljattomiakin juttuja niin tilasin sieltä leivontaa varten testiin  luomu hasselpähkinäjauhoja. Hasselpähkinäjauho on valmistettu paahtamattomista hasselpähkinöistä ja se soveltuu erinomaisesti gluteenittomaan leivontaan. Jauho sisältää 17% hasselpähkinäöljyä, kasviproteiineja sekä 23% kuitua. Oletteko koskaan kokeilleet tätä jauhoa leivonnassa? Miten käyttäytyy ja miltä maistuu? Oon aikasemmin tilannut mantelijauhoja ja ne ainakin soveltuu todella hyvin leivontaan! Makeutukseen soveltuu muuten tosi hyvin agavesiirappi, jota käytin esimerkiksi suklaisen pähkinäfudgen makeutukseen 🙂 Oletteko koskaan kokeilleet?

IMG_1139

IMG_1140

Huomasin samalla että Hyvinvoinnin tavaratalo myy myös Puhdas+ Caps tuotteita ja klikkailin samaan tilaukseen loppumaan päässeen saccharomyces boulardiin (hiivaprobiootti). En tiedä mikä tuossa tuotteessa on, mutta en suostu siitä enää luopumaan! Aloitin noiden käytön kun sairastelujaksot oli pahimmillaan päällä ja ainakin vatsa on pysynyt kunnossa lukuisista antibioottikuureista huolimatta. Btw, 60 kpl purnukan tilanneille extra 30 kpl kaupan päälle! En itse tuota tarjousta edes huomannut ja yllätys oli varsin positiivinen kun avasin paketin. Ilmaislahjat on pop 🙂 Tilasin myös tuollaisen uuden Leaderin Barebarin maisteltavaksi, mutta säästelen sen huomiselle junamatkalle. Ei mitään hajua onko edes syötävää… Patukka on ainakin gluteeniton, viljaton ja maidot. Minttu toimii yleensä missä vaan, mut huomenna Jonnan ankara makutesti selvittää onko tästä patukasta mihinkään 😉

IMG_1142

No jotta postaus ei olisi pelkkä minäminäminä-juttua niin myös te lukijat saatte 24.6 – 29.6 hyvinvoinnin tavaratalosta 10% alennusta koodilla JONNA1983. Eli nyt kannattaa tilata jos jotain on hankintalistalla! Itsekin voisin uutta tilausta laittaa ja ostoskoriin eksyisi ainakin luomu kissanruokaa, kasvojenhoitopaketti sekä Urtekramin aloe vera vartalovoide ja ehkä muitakin saman sarjan tuotteita. Luonnonkosmetiikka kiinnostaa paljon!

*postaus sisältää mainoslinkkejä