Tehdäänkö yhdessä ruokalista arkeen?

tehdäänkö yhdessä ruokalista arkeen?

Arki ja mitä tänään syötäisiin? Vakioajatus ainakin minun päässäni joka viikko. Samat ruuat pyörivät viikosta toiseen ja jos tytöltä kysyttäisiin, niin miellä syötäisiin vain ja ainoastaan spagettia ja jauhelihakastiketta. Tiedän, että on olemassa paljon hyviä, helppoja ja monipuolisia arkiruokia. Jännästi niistä yksikään ei kuitenkaan juolahda mieleen kauppaan astuessa. Haluaisin tehdä vaihtelevasti kalaa ja kasviksia, välillä toki lihaakin, kun sitäkin meillä syödään. Miehen mielestä ihmiset jotka eivät syö lihaa, ovat outoja. Olen hiukan eri mieltä asiasta, mutta ymmärrän myös vannoutuneen lihansyöjä-korstoni aivoituksia. Häntä tuskin saisi koskaan käännytettyä kasvissyöjäksi ellei lihansyönti uhkaisi akuutisti henkeä. Jokainen tallatkoon tällä maapallolla omien mieltymystensä mukaisesti ja itse pidän ruuasta ihan kaikissa sen skaaloissa.

Huomaan, että tyttö on alkanut nirsoutua pikku hiljaa. Ennen hän söi ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä, mutta nyt ei tunnu kelpaavan kuin tutut ja turvalliset asiat. Kyllä hän onneksi maistaa kaikkea ja se on tärkeintä. En halua pakottaa häntä mihinkään, mutta aion ohjata kuitenkin syömään joskus sellaisiakin asioita, joista ei välttämättä niin pidäkään. En nimittäin voi rakentaa koko meidän ruokalistaa pelkästään hänen mielipiteensä ja -halujensa perusteella ja senkin vuoksi olen alkanut pakastaa nyt ruokia enemmän. Jos teen ruokaa mikä ei hänelle maistu, niin pakkasesta varmasti löytyy parempi vaihtoehto.

Omassa ruokavaliossani on vähän kaikkea. Maitotuotteita en käytä enää kauheasti, mutta rahkaa voisin ostaa taas joku päivä välipalaksi. Kasvisruokiakin tekisin mielelläni entistä enemmän ja haluaisin opetella käyttämään papuja ja linssejä. Jostain syystä en pidä pavuista, mutta uskon että oppisin, jos vain tekisin niistä jotain hyvää. Ehkäpä kasvistortillojen väliin ne voisivat sopia jonkin soosin kanssa? Ajattelin, että voitaisiin porukalla koostaa kattava lista arkiruuista ja lataan sen tuohon blogin sivupalkkiin, josta jokainen löytää sen helposti. Mitäs olette mieltä asiasta? Tehdäänkö yhdessä ruokalista arkeen? Jos teillä on linkata myös johonkin hyvään reseptiin, niin linkatkaa ihmeessä! Suunnitelmissa on myös alkaa kasaamaan kaikki mun julkaisemat reseptit yhdelle sivulle tuohon blogin yläpalkkiin. Hommaahan siinä on, mutta pikku hiljaa saisin sen varmasti kokoon 🙂

Mun ehdotuksia arkiruokiin:

  • lohi ja perunamuussi, kylkeen esim. porkkanaraaste
  • kasvissosekeitto
  • täytetyt paprikat
  • täytetyt kesäkurpitsat
  • jauhelihakastike ja spagetti
  • makkarakastike ja perunat (resepti)
  • jauhelihakeitto
  • lohikeitto
  • kinkkukiusaus (resepti)
  • pyttipannu
  • savulohipasta (resepti) tai savulohi-pinaattipasta (resepti)
  • pinaattiletut (resepti)

Jatkakaahan listaa kommentteihin niin kasaan näistä vielä oman postauksensa, jota voi jatkaa loputtomiin 🙂 Tehdään tästä lista, josta on kaikille hyötyä kauppareissulla ja viikon ruokalistaa suunnitellessa!

Edellinen postaus: Selätin yhden pahimmista peloistani

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Miten sinä arvotat arkesi?

*Sisältää mainoslinkkejä

Miten sinä arvotat arkesi
Paita: fb kirppis, housut: Sportamore ja kengät: täältä.

Meillä on töissä monen eri ammattiryhmän edustajia. Kaikki työskennellään kuitenkin terveydenhuollon parissa ja tunnetaan toistemme toimenkuvat kohtuullisen hyvin. Moniammatillisessa työympäristössä saa usein mielettömän hyviä keskusteluja aikaiseksi ja ruokatunnit ovat varsin rikkaan keskustelun aikaa. Joskus keskustelun taso on mitä on (perjantaina :D), mutta usein niistä jää paljonkin ajattelemisen aihetta. Perjantaina keskusteltiin arvoista ja siitä miten itse kukin arkensa ja elämänsä arvottaa. Mitkä asiat ovat tärkeitä ja mitkä ei niinkään.

Puhuttiin paljon treenaamisesta arjen keskellä. Monille on hankalaa löytää aikaa edes kahteen treenikertaan viikossa ja toiset taas treenaavat helpostikin sen neljä kertaa viikkoon. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen ryhmään. Mulle treenaaminen on niin tärkeää, että arvotan sen omassa elämässäni melkoisen korkealle. Silloin kun joku asia on tärkeää, sitä priorisoidaan ja sille järjestetään aikaa. Uhrataan ehkä jotain muuta sen edestä, mutta niin se elämä vain pyörii. Kaikkea ei voi saada.

Miten sinä arvotat arkesi
Huppari ja housut täältä.

Ennen halusin aina pitää lauantaina välipäivän treeneistä ja viettää koko päivän kotona. Nyt taas treenaan mieluummin lauantaina, kun on aikaa, ja lepään mieluummin viikolla. Arvostan suunnattomasti aikaa, jota saan viikolla viettää kotona. Tarvitsen yksinkertaisesti enemmän lepoa viikolla kuin viikonloppuna ja vietän mielelläni ne vähäiset tunnit viikolla kotona perheen parissa. Omat arvoni muuttuvat selkeästi jaksottain. Nyt korkeimmalla ovat perhe, treenaaminen ja koti ja priorisoin elämäni niiden mukaan. En esimerkiksi juokse kaikenmaailman kekkereissä, koska haluan olla kotona. En käy viikonloppuisin baareissa ja juhlissa, koska haluan pystyä treenaamaan. Joudun työpäiväni aikana tapaamaan kymmeniä eri ihmisiä, joten vapaa-aikana haluan olla vain tuttujen ihmisten ympäröimänä ja pienen hetken mielelläni myös yksin. Tehdä vain omia juttujani.

Nyt keho vaatii selkeästi lepoa, joten salitreenit saavat jäädä pieneksi hetkeksi ja panostan lepoon ja lihashuoltoon. Mulla on vähän semmonen ongelma etten saa kotona tehtyä lihashuoltoa, koska kaikki muut asiat vievät olevinaan huomion pois lihashuollosta. Nyt on pakko priorisoida asiat taas uusiksi ja panostaa enemmän omaan hyvinvointiin ja jättää kotiasiat vähemmälle. Toisaalta haluaisin myös jatkaa kodin tyhjentämisprojektia, mutta nyt ei yksinkertaisesti ole aikaa sille. Se saa siis odottaa hetken.

Miten sinä arvotat arkesi
Paita: fb-kirppis ja housut: sportamore (Nike).

Nämä mainitsemani asiat ovat enemmänkin jokapäiväisiä pienempiä elämänarvoja, jotka tosin ovat läsnä ihan koko ajan. Voisihan näihin vielä lisätä mm. itse tehdyn ruuan, kierrättämisen, hyväntekeväisyyden ynnä muut, mutta halusin nostaa esille nyt vain nämä muutamat asiat, jotka tulivat esille ruokapöytäkeskusteluissa. Jos meidän tyttö vaikkapa harrastaisi jotain lajia, pitäisi taas asiat priorisoida uudestaan hänen harrastuksensa ympärille. Vielä ei siinä vaiheessa olla, joten mennään nyt näillä vain. Tätäkin palettia on välillä haasteellista pyörittää…

Mitkä asiat te arvotatte omassa arjessanne korkeimmalle?

Edellinen postaus: Viikon 5 ruokapäiväkirja – kiitti menkat

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Rullaisipa arki täydellisesti

rullaisipa arki täydellisesti

Jotain uutta ja outoa on tapahtunut mun elämässä. Yhtäkkiä aikaa jää enemmän ja enemmän kaikkeen kivaan ja niitä ikävämpiä juttuja on hoidettavana entistä vähemmän. Aina ei ole ollut näin. On ollut aikoja, jolloin arki ahdistaa ja stressasin pienistäkin asioista suunnattoman paljon. Maanantai oli päivistä pahin, koska silloin raskas arki alkoi ja edessä oli vielä monta raskasta päivää. Töissä oli kiirettä ja kotona odotti kaaos. Oli hankalaa hengittää ja ahdisti koko ajan eikä kyse ollut edes suurista asioista. Silloin ymmärsin, että jotain on pakko tehdä, koska arki on ja pysyy, sitä ei pääse pakoon. Sitä sen sijaan voi muuttaa, jos oikein haluaa. Mietin useasti, että rullaisipa arki täydellisesti. Minkälaista elämä olisi, jos arki rullaisi jouhevasti ilman suuria ponnisteluita. Luulen, että tällaiset ajatukset ovat tuttuja aika monelle perheelliselle ruuhkavuosia elävälle. Vai olenko väärässä?

Tein ajatustyötä aika pitkään. Mietin mitkä ovat sellaisia asioita, jotka eniten ahdistaa. Mitkä asiat vievät eniten päivässä aikaa ja energiaa. Tein listan ja pääsin asioista aika hyvin selville. Meillä suurin aikasyöppö oli kodin kunnossapitäminen ja koska tiesin miten paljon se minun mieltäni painaa, aloin panostamaan siihen eniten. Toinen oli tavaran määrä ja rahankulutus. Olen näistä asioista puhunut aikaisemminkin ja tulen varmasti puhumaan vielä monta kertaa. Sen verran tärkeitä asioita nämä ovat elämässäni ja uskon, että moni teistä painiskelee samojen mietteiden kanssa. Arjen ei pidä olla ahdistavaa, vaan nautinnollista ja ihanaa! Jotta se olisi sellaista, jokaisen pitää miettiä minkälaista arkea arvostaa. Mitä siihen haluaa ja mitkä asiat haluaa karsia pois.

Meillä on pieni asunto ja tavaraa oli jumalattoman paljon. Olen innokas kirppistelijä ja varsinkin myymään niissä, joten otin vastaan kaiken tavaran mitä esimerkiksi miehen sukulaiset meille tarjosi myytäväksi. Ja sitä tavaraahan kuulkaa riitti! Arvostan itse suuresti kierrätystä, mutta en halua mitään käyttökelpoista heittää roskiin. Jätettä tule tässä maailmassa muutenkin ihan riittävästi. Viime aikoina olen päättänyt etten jää mitään tavaroita hilloamaan meille, vaan myymättömät tavarat viedään esim. SPR:lle. Niinpä eilen kuskasin sinne kaksi isoa säkillistä hyväkuntoisia vaatteita ja tänään lähtee iso laatikollinen muuta käyttökelpoista tavaraa. Jännä miten jokaisen tavaran lähdettyä on aina pikkuisen helpompi hengittää. Mitä vähemmän tavaraa on sitä vähemmän on kotona siivottavaa. Ja sitä enemmän on aikaa kaikelle muulle.

Yksi asia minkä haluaisin opetella vielä, on ruokalistan suunnittelu. Sitä en vain jostain syystä osaa tehdä. Olisi niin paljon helpompaa, kun suunnittelisi viikon ruokalistan aina sunnuntaisin, kävisi kaupassa ja tekisi osan jo pakkaseen valmiiksi odottamaan viikkoa. Sillä tavalla säästyisi sekä aikaa että rahaa. Mutta kun ei osaa. En tiedä miten saisin itseni oppimaan vielä tämäkin tavan? Ostan usein ruokia tarjouksesta ja suunnittelen ruuat sen ympärille. Eihän sunnuntaina voi vielä tietää viikon tarjouksia. En tiedä mikä olisi hyvä tapa. Olisiko teillä asiaan vinkkejä?

Minkälainen on teidän mielestänne hyvä arki? Mitä siihen kuuluu?

Alla video mun viime viikon eräästä arki-illasta. Videolla näätte mitä meillä arkena tapahtuu ja mistä haaveilen tällä hetkellä 🙂 Mun muita videoita pääset tsekkailemaan tästä. Muistahan tilata myös kanava, se ei maksa mitään!

Edellinen postaus: Viikon 3 ruokapäiväkirja – Ihan vaan vähän lipesin

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Älä ole marttyyri

älä ole marttyyri

Muistatteko kun puhuin joku aika sitten teille, että olen selkeästi stressaantunut? Tilanne on muuttunut aika paljon siitä, kiitos teidän erinomaisten vinkkien. Nostin kissan kotona pöydälle ja sain apua kun uskalsin sitä pyytää. Kotona ei enää odota joka ilta toinen työmaa, vaan siellä on tehty paljonkin mun hyväksi ja minun hyvinvointiani ajatellen. Kyse ei ole isoista asioista, mutta sitäkin tärkeämmistä. Töissäkin paine on hellittänyt tai sitten mun ajatusmaailma on muuttunut. Olen ottanut kotona 1-2 päivää viikossa jolloin en tee siellä yhtään mitään. Nostan jalat pöydälle ja otan chillisti. Olen myös hakeutunut välillä uusiin ympyröihin. Periaatteessa en tykkää lähteä arki-iltaisin mihinkään, mutta toisaalta pieni tuulettuminen tekee välillä hyvää. Sen ei tarvitse olla kuin tunnin parin keikka, mutta jo sillä saa lyhyen ulospääsyn arkiympyröistä. Huomaan, että olen viime aikoina ollut taas energisempi ja iloisempi äiti, työkaveri, avovaimo ja ihminen. Päässä ei hakkaa koko aikaa kauhea paine ja mielessä vilistä tekemättömien töiden lista. Olen tehnyt myös mindfulness -harjoituksia ja lueskellut hitaampaan elämään keskittyviä sivustoja sekä tekstejä. Eteenpäin mennään koko ajan, askel askeleelta, mutta kuitenkin!

Alla video, jossa avaan ajatuksiani vielä vähän enemmän aiheesta. Mun kanavalle muita videoita pääset katselemaan tästä, muistahan tilata myös kanava! Se on täysin ilmaista 😉

Messevää maanantaita ihan jokaiselle! Tästä se viikko taas lähtee käyntiin 🙂

Tavallinen arkipäivä kanssani

tavallinen arkipäivä kanssani

Minulta toivottiin päivä kanssani -postausta ihan tavallisesta arkipäivästä. No, tämä on melkein tavallinen arkipäivä! Tai kyllähän tämä voisi olla minun tavallinen arkipäivä. Suorastaan toivoisin että on 😀 Yritän olla suunnittelematta mitään menoja viikolle, mutta tämä päivä teki poikkeuksen, koska minulla oli yksi lahjakortti käytettävänä. Kyseinen lahjakortti olisi mennyt viikon päästä vanhaksi, joten nyt oli viimeiset hetket tuhlata se…No näette kohta itse mistä on kyse! Tässä teille tavallinen arkipäivä kanssani 🙂

3.05 Herään kesken unien sisäreiden kramppiin. Sinkoan ylös sängystä, koska en tiedä mihin suuntaan jalkaani vääntäisin. Pompin tuskissani sängyn edessä herättäen miehenkin. Nilkutan keittiöön ottamaan teelusikallisen suolaa ja painun sänkyyn jatkaen uniani. Kramppi pysyy poissa loppu yön.

tavallinen arkipäivä kanssani

tavallinen arkipäivä kanssani

5.00 Herään umpiväsyneenä miehen herätyskellon pirinään. En viitsi enää nykyään laittaa omaa herätystä, koska heräämme samaan aikaan melkein joka aamu. Väsyttää suunnattoman paljon öisen heräämisen jäljiltä. Laahustan vessaan putsaamaan nassun ja laittamaan ripsiväriä ja kulmageeliä. Siinä mun joka aamuinen ehostukseni. Laitan aamupalaksi perinteisesti munia ja vihanneksia. Teehen lurautan tänään kookosöljyn sijaan alppi-gheetä. Aamupalan nautiskelen kera Love islandin. Mulle tämä pieni oma hetki aamulla on äärimmäisen tärkeä. Välillä mietin pitäisikö herätä vieläkin aikaisemmin että saisin enemmän omaa aikaa aamuisin. Pidemmät unet vie tässä asiassa kuitenkin voiton.

tavallinen arkipäivä kanssani

tavallinen arkipäivä kanssani

6.40 Pestään hampaat, laitetaan kamat kasaan ja lähdetään tytön kanssa kohti päiväkotia. Hän pyörällä ja minä poikkeuksellisesti kävellen. Minulla on iltapäivällä aika varattuna Helsinki day spa:n, jonne täytyy töistä mennä junalla. Katson kellosta, että aikaa päiväkodille meiltä menee noin 8 minuuttia. Ei paha. Ollaan ajoissa ja ehdin aiempaan bussiinkin.

tavallinen arkipäivä kanssani

7.18 Saavun töihin ja vaihdan duunivaatteet päälle. Mietin miten paljon mukavempaa on tulla töihin pyörällä, koska viimeistään pyöräillessä herää päivään kunnolla. Noh, ei auta. Työkaveri on jo paikalla ja käytävässä istuu muutama asiakas. Nopeasti kone auki ja työn touhuun!

8.30 Asiakkaita on virrannut tasaiseen tahtiin eikä yhtään huonosuonista ole tullut vastaan. Saan kovasti kiitosta eräältä asiakkaalta näytteenottotaidoistani. Jälleen kerran huomaan, että olen oikeassa ammatissa. Vaikka välillä on raskasta niin rakastan tätä duunia yli kaiken. Olen tehokkaimmillani heti aamulla ja myöhään illalla, joten teen heti aamusta kaikki paperihommat alta pois ja vastailen sähköposteihin. Laitan näytteitä sentrifuugiin ja käsittelen asiakkaiden tuomia näytteitä. Tsekkaan läpi kaikki kontrollit ja selaan uuden laitteen ohjekirjaa.

tavallinen arkipäivä kanssani

9.10 Kaikki hommat on sen verran hyvin paketissa, että pääsen käymään aamuteellä. Tämä on harvinaista herkkua! Aamupäivät on usein tohinaa ja hommaa täynnä, joten istahdan työkamujen seuraksi 10 minuutiksi höpöttelemään niitä näitä.

tavallinen arkipäivä kanssani

11.15 Aamuteen jälkeen hommat jatkuivat normaalina. Oli spiroa, näytteenottoa ja ekg:tä. Huomaa, että on flunssakausi sillä sairaita riittää! Pääsen syömään suht ajoissa ja vetäisen lounaaksi tutun puuro+marjat+maapähkinävoi -kombon. Lehden lukemisen sijasta jutustelen työkavereiden kassa ja juttujen taso on näin loppuviikosta aika lennokasta. Meillä on hitokseen hyvä työporukka ja juttu lentää aina kun on aikaa pysähtyä. Onneksi välillä on.

tavallinen arkipäivä kanssani

12.30-13.30 Otan näyttökokeet kahdelta sairaanhoitajalta ja käydään samalla toimintatapoja läpi. Tykkään ohjata muita, koska tiedän osaavani hommani, mutta en koe että minusta olisi esimieheksi. Varsinkaan jos työ muuttuisi paperien pyörittelyksi. Olen toiminnan ihminen ja pidän siitä, että koko ajan saa olla liikkeessä.

tavallinen arkipäivä kanssani

tavallinen arkipäivä kanssani

15.00 Työaika loppuu ja sinkoan raketin lailla vaihtamaan vaatteet. Käyn nopeasti Glitteristä ostamassa itselleni joulukalenterin ja riennän odottamaan junaa kohti keskustaa. Junamatkalla kuuntelen Bookbeatista Anna Janssonin Haudankaivajaa. Anna Janssonit on mielettömän hyviä ja jännittäviä! Tsekkaan hsl:n sivuilta vielä tarkemmat reittiohjeet. Voitin vuosi sitten valokuvauskilpailussa lahjakortin Helsinki day spa:h ja vasta nyt sain aikaiseksi varata ajan. Lahjakortti olisi mennyt viikon päästä vanhaksi…Miksi kaikki jää aina viime tippaan!?

tavallinen arkipäivä kanssani

15.50 Harhailen tuttuun tapaani keskustassa. Hsl ei taaskaan ohjeistanut minua oikeaan paikkaan. Toki vika voi olla ohjeiden tulkitsijassa. En koskaan muista mitään kadun nimiä keskustassa ja eksyn lähes aina kun menen sinne. Niin tälläkin kertaa. Soitan miehelle ja kysyn mihin suuntaan pitäisi mennä. Juuri kriittisten neuvojen kohdalla hänen puhelimestaan loppuu akku enkä saa enää häneen yhteyttä. Onneksi löydän perille omin neuvoin ja tunnen taas itseni todella typeräksi. Olen pyörinyt samoilla nurkilla vaikka kuinka monta kertaa aiemminkin….

tavallinen arkipäivä kanssani

16.15 Syön nopean välipalan ennen Luxurious body treatmentin alkua ja menen HDS:n upeaan loungeen odottelemaan vuoroani. Minulle tehdään 90 minuutin hoito, jossa koko kroppa kuoritaan ensin ja siihen levitetään paksu kosteuttava maski. Minut kääritään muovikääreeseen, jossa saan pötkötellä 15 minuutin ajan. Sen jälkeen tehdään vielä koko kropan hieronta vaahdolla, joka sisältää mm. hyaluronihappoa. Hoitaja on todella mukava ja juttelemme koko hoidon ajan.

tavallinen arkipäivä kanssani

tavallinen arkipäivä kanssani

18.15 Kipaisen nopeasti vieressä olevassa Granitissa ihastelemassa sistusjuttuja ja joulutähtiä, vaikka minulla ei oikeasti olisi aikaa. Mies odottaa kotona salille pääsyä ja kipitän nopeasti rautatieasemalle. Matkalla näen myös Lushin liikkeen, josta päätän käydä myöhemmin ostamassa parit joululahjat. Kävellessä totean taas miten kaunis Helsinki oikeastaan onkaan ja mietin, että pitäisi useammin tehdä tällaisia pieniä irtiottoja arjesta. Tunnen olevani täysin rentoutunut ja iho on pehmeä kuin vauvan peppu! Hyppään bussiin ja huristelen kotiin.

tavallinen arkipäivä kanssani

19.15 Kotona laitan heti riisit kiehumaan, koska nälkä on hirmuinen! Tyttö kärttää pelaamaan peliä ja kokoamme syömisen lomassa muutaman palapelin. Istahdan sen jälkeen sohvalle ja kirjoitan tätä postausta aamun tapahtumista. Huomenna saadaan nukkua pidempään, koska mulla on iltavuoroon meno. On ollut kiva päivä. Mukavaa saada välillä päiviin vähän jotain erilaista. Keskustassa pitäisi kyllä käydä pyörimässä useammin. Samalla istumalla vastaan myöntävästi ammattiosaston syyskokouksen kutsuun, joka tullaan pitämässä keskustassa pari viikkoa myöhemmin.

tavallinen arkipäivä kanssani

21.00 Putsaan kasvot ja pestään hampaat. Yöpuvut päälle ja sänkyyn pötköttelemään. Otan sänkyyn mukaani pari uutta lehteä, joita selailen. Tyttö tykkää myös lukea Maku-lehteä ja mietitään samalla leivotaanko jotain viikonloppuna. Isi saa päättää koska on isänpäivä, mietin. Luetaan hetki vielä iltasatua ja käydään vaille kymmenen unille.

Tällainen oli tavallinen arkipäivä kanssani! Käyttekö te paljon kasvo- tai vartalohoidoissa tai ylipäänsä arkena missään?

 

Elämä on puhelimessa

*Sisältää mainoslinkkejä

elämä on puhelimessa

Kuvaan päivittäin puhelimella. Yleensä ruokia, mutta usein jotain muutakin. Tulin taas siihen lopputulokseen, että pitäisi kuvat enemmän arkea, koska silloinhan se elämä tapahtuu. Snäppään ja kuvaan instastooriin, mutta ne kuvat poistuvat vuorokauden sisällä ja painuvat unholaan. Ei niitä asioita ja aikoja enää kukaan muista. Kuvien välityksellä muistot tulvivat taas mieleen ja huomaan kuinka nopeasti aika huristaa. Löysin vähän aikaa sitten kuvia, jotka oli otettu meidän tytöstä 2015. Miten pieneltä ja pulleaposkiselta hän niissä näyttikään! Löysin myös kuvia työkaverin halloween-bileistä, erilaisista blogitapahtumista, mökiltä ja kotoa. Tällaisiakaan asioita ei muista ellei kuvia olisi. Nykyaikana elämä on puhelimessa ja tietokoneella. Siellä missä kuvatkin ovat. Harvoin tulee enää teetettyä kuvia, vaikka pitäisi. Tietokoneelle ne unohtuvat eivätkä välttämättä löydy koskaan.

Mennäänpä sitten tsekkamaan mitä mun puhelimen kätköistä oikein löytyikään!

elämä on puhelimessa

Lenkillä eilen anoppilan maastoissa. Teki hyvää ulkoilla ja miettiä syntyjä syviä. Yskän takia en ole uskaltanut mennä salille, mutta jo kävelylenkki piristi mieltä kummasti!

elämä on puhelimessa

Viime viikonlopun herkkuja. Kumpikaan ei pahemmin sykäyttänyt tai singonnut herkkujen top 3:een, mutta menihän nuo!

elämä on puhelimessa

Salilla viime viikolla. En juurikaan harrasta salilla peiliselfieitä, mutta kun kukaan ei ollut näkemässä….

elämä on puhelimessa

Blog awardseissa Katrin kanssa kuvausseinällä ja ruuatkin oli mielettömän hyvät!

elämä on puhelimessa

Mun uusi kamera! Siinä on niin monta vipua ja vipstaakkelia etten ole ehtinyt kaikkea edes opettelemaan // Annan kanssa kimppaselfie Blog awardseissa.

elämä on puhelimessa

Even ylisöpö Ingrid. Haluan meille samanlaisen söpöläisen <3

elämä on puhelimessa

Tein tytölle kasvomaalauksen halloweeniksi. Ihan hyvä näin ensikertalaiselle!

elämä on puhelimessa

Blog awardseissa sai käydä ottamassa bilehileet ja minähän otin!

elämä on puhelimessa

Ikeassa haaveilemassa ihanista keittiöistä, uudesta sohvasta ja eteisen kaapista // Anopin orkideat kukkivat aina vaan, oli vuodenaika mikä tahansa!

elämä on puhelimessa

Jos tekisi lehdistä yhden ison kasan ja hyppäisi sinne…?

elämä on puhelimessa

Kisumisut köllöttävät lempipaikallaan sohvan selkänojalla. Tiivistii kylki kyljessä niin kuin aina.

elämä on puhelimessa

Olen pikku hiljaa järjestellyt kotona kaappeja ja tässä keittiön yksi laatikoista. Nyt sieltä löytää etsimänsä helposti!

elämä on puhelimessa

Tekaisin työpaikan syysbrunssille amerikkalaisen porkkanakakun ja pääsin samalla testaamaan Tupperwaren kakkukupua. Kätevä oli!

Kuvaatteko te paljon puhelimella vai jääkö kuvat ottamatta arjen tiimellyksessä?

Ps. Nyt House of Brandonilla KAIKKI -20% (paitsi kosmetiikka) eli kannattaa mennä tsekkaamaan ainakin treenivaatteet ja ulkovaatteet! Voimassa 13.11 asti.

 

Kuinka saada ystäviä aikuisena?

Kuinka saada ystäviä aikuisena?

Kuinka saada ystäviä aikuisena?

Niin, siinäpä asia, jota olen viime päivinä miettinyt. Lapsena ystävystyy helposti. ”Voitko olla mun kaveri” Ja siinä se on. Ystävyyssuhde on juuri luotu. Entä jos aikuisena menet kysymään saman kysymyksen? Todennäköisesti sinulle käännetään selkä ja pidetään outona. Aikuisena ystävyyssuhteiden luominen vie aikaa ja vaatii kärsivällisyyttä. Mulla on paljon kavereita, mutta vain vähän oikeita ystäviä. Siis sellaisia, joihin voin luottaa ja joille voin kertoa ihan kaiken. Osaksi tämä on ihan omaa syytäni, koska en pysty päästämään ihmisiä kovin lähelle. Joskus elämä tuntuu aivan hemmetin yksinäiseltä. Kun tätä arkea paahtaa eteenpäin niin hyvä kun välillä ehtii edes omaa perhettään kunnolla näkemään. Tai ainakaan niin paljon kuin haluaisi. Alla video ystävyydestä aiheella Kuinka saada ystäviä aikuisena? Katso ja kommentoi onko sinulla samoja fiiliksiä! Videon näet myös täältä. Muista tilailla kanava 😉

Tapasin tinderissä härkätaistelijan

tapasin tinderissä härkätaistelijan

Perjantaissa mennään jo ja kohta on loma taputeltu. Laskeskelin eilen illalla, että 3 viikon lomasta ollaan oltu kolme päivää kotona. Onneksi meillä on huippumahtavat naapurit, jotka ovat käyneet kastelemassa meidän parvekkeen kasveja. Muutenhan se koti pysyy pystyssä ihan pitämättäkin. Onneksi siivosin taas ennen mökille lähtöä niin on kiva palata kotiin. Mutta olishan siellä taas tekemistä! Olen loman aikana lueskellut konmari -juttuja ja into tavaran karsimiseen on kova. Olisi mahtavaa kokea sama fiilis kuin ihmisillä, jotka ovat jo marittaneet kotinsa. Aikaa kuulemma jää kaikelle muulle paljon enemmän kun siivoamiseen ei mene kuin 15 minuuttia aikaa. Meilläkin tavaraa on edelleen liikaa, vaikka olen sitä heittänyt jo paljon menemään. Toki pääsisin paljon helpommalla, jos vain veisin kaiken kierrätykseen, mutta haluan myydä osan tavaroista ja laittaa rahat meidän matkakassaan. Siksi kai tämä on niin hidasta. No, hauskaa hommaahan tämä on!

Jos mietitte postauksen ostikkoa niin se liittyy videoon, jonka julkaisin juuri tänään. Perjantain iloksi jaan teille siis videon, olkaapa hyvät 🙂 Jos video näyttää blogissa hassulta niin suosittelen katsomaan sen täältä. Muista tilata myös kanava!

Mukavaa viikonloppua ystäväiseni!

Masentava maanantai // My day

maanantai

Viime maanantai ei ollut mikään maailman mahtavin päivä mulle. Joskus päivä lähtee huonoille urille heti aamusta ja jatkuu samalla tavalla läpi päivän. Maanantaiaamun starttasin astumalla kissan oksennukseen keittiössä ja toiseen heti kylppärissä. Töissä päivä oli hemmetin kiireinen ja alaselkä vaivasi koko päivän. Olin jo bussissa matkalla salille, kun totesin ettei tule kauppoja. Jätin treenin välistä ja menin sen sijasta Plantageniin kasviostoksille. Koko illan kotona vaivasi ärsyttävä mikään ei huvita -fiilis. Noh näitä päiviä tulee aina välillä ja onneksi niihin mahtuu myös niitä kivoja hetkiä!

Tässä video mun masentavasta maanantaista, enjoy! Tein muuten kameraan uusia välinehankintoja. Ehkä jo ensi viikolla pääsen testailemaan niitä 😉

Jos kiinnostelee niin muita videoita voi katsella ja kanavaa tilata täältä 🙂

Treenaaminen ei ole kaikki kaikessa

treenaaminen

Joku tuolla jo kyseli, että eihän tästä blogista tule mitään höpö höpö Fitness -blogia kun olen innostunut vähentämään sokeria ruokavaliostani. Ei todellakaan tule, sen lupaa! Ihmisten elämäntavat järkyttää -postauksessa minulle kommentoitiin, että elän fitnesskuplassa ja oletan, että kaikki muutkin elävät samalla tavalla. Ei, en todellakaan elä missään fitnesskuplassa enkä oleta, että kaikki elävät näin niin kuin minä. Jokainen saa elää juuri sellaista elämää kuin haluaa, ei se ole minulta pois. Toisaalta, välillä tuntuu että minun elämäntapani on toisilta pois, koska siitä tulee silloin tällöin kommenttia. Että kaikki on minulle niin helppoa. Tällä hetkellä on helppoa, se on pakko myöntää, mutta tähänkin pisteeseen pääsemiseksi on tehty tuhansia tunteja töitä! Treenaaminen ja (suhteellisen) terveellinen ruokavalio on muodostunut minulle pikku hiljaa elämäntavaksi, mutta minä olenkin opetellut tätä tapaa elää jo 14 vuotta. Ehkä siinä tarttuu jo jotain oppeja käytäntöön.

treenaaminen

treenaaminen

No se siitä. Ainakin itse koen eläväni ihan normaali elämää. En mitään superterveellistä tai kilpaurheilijan arkea. Treenaan silloin kun pystyn ja syön niin kuin hyvältä tuntuu. Tästä saadaankin hyvä aasinsilta treeniasioihin. Viime viikolla pääsin salille neljästi, joka on mulle aika lailla passeli määrä. Olen nyt tehnyt vähän aikaa pelkkää voimatreeniä ja huomaan sen sopivan mun kropalle todella hyvin. Viime viikolla tein myös yhden pidemmän crossfit-treenin voimatreenien lisäksi. Olen pistänyt merkille etten oikeasti voi tehdä montaa kertaa viikossa kauheita tykityksiä, koska kroppa ei yksinkertaisesti kestä. Ehkä sen voisi pikku hiljaa totuttaa korkeampiin treenimääriin, mutta jos totta puhutaan niin ei mua edes kiinnosta treenata tämän enempää. Rajansa kaikella. Vaikka se todella rakasta ja hauskaa puuhaa onkin niin on mulla muutakin elämää ja se muu elämä on mulle todella tärkeää.

Treenaaminen ei todellakaan ole mulle kaikki kaikessa. Perhe on mulle kaikki kaikessa ja elän täysin sen ehdoilla. Jos viikolla on perheen omia menoja, synttärijuhlia tai tytön harrastuksia, niin treenit väistyvät aina niiden tieltä. Viime viikolla oli niin paljon kaikkea häppeninkiä, että ohjelmoin itselleni vähän pidemmän treenivapaan. Olin siis treenaamatta 5 päivää putkeen. Teki hyvää! Henkilökohtaisesti rakastan myös kotona olemista ja siellä touhuilua ja joskus huvittaa enemmän puuhailla kotona kuin mennä treenaamaan. Silloin ollaan kotona. Ei se niin vakavaa ole eikä sali tai treenit mihinkään katoa! Mutta. Aina on olemassa myös mutta. Joskus joudun myös rajoittamaan henkilökohtaista elämääni että pääsen treenaamaan. Senpä vuoksi olen vähentänyt blogitilaisuuksissa ja -tapahtumissa juoksemista todella paljon. Totta kai haluisin niissäkin käydä, mutta elämää joutuu usein priorisoimaan. Huomiselle ja ensi viikolle olisi useampi tapahtuma joihin haluaisin kovasti mennä, mutta en yksinkertaisesti voi. Elämä on valintoja tässäkin asiassa 😉

treenaaminen

Kuinka te saatte sovitettua treenaamisen ja arjen viikkoon? Onnistuuko helposti?

Tottumuksien muuttaminen – Miksi se on niin hankalaa?

tottumuksien muuttaminen

Tottumuksien muuttaminen, oli kyse sitten elämäntavoista tai mistä vain, on aikamoinen projekti. Liikunnan aloittaminen on hankalaa ja työläältä tuntuvaa, jos siihen ei ole tottunut. Ruokailutottumuksissa lipsuu helposti vanhoihin tapoihin, jos ajatus ei ole hommassa mukana. Tarvitaan järjetön määrä toistoja, että uusista opeteltavista tavoista tulee tottumuksia, jotka ovat syvällä selkärangassa. Mä tiedän henkilökohtaisesti, että omassakin elämässä on paljon muutoskohteita. Tuskailen usein sekaista kotia, koska meillä ei ole vieläkään joka päiväistä säännöllistä rutiinia kotiaskareisiin. Muistan suunnitelmat aina muutaman päivän kerrallaan ja sitten ne unohtuvat, kunnes koko koti on aivan mullin mallin.

Sama pätee ruokailuihin. Niissäkin on petrattavaa ajanhallinnan sekä laadun kanssa. Teen aika usein ruokaa suurempia annoksia kerralla jolloin ei tarvitse joka ilta olla kokkaamassa. Ongelma on ennemminkin aamu- ja iltapalojen kanssa. En ehdi aamulla tekemään mitään pitkän kaavan kautta, joten mun perusaamupala on pari leipää ja teetä. Se vaan kun ei ole minulle riittävä aamupala. Nyt on yrityksenä alkaa tekemään edellisenä iltana smoothie valmiiksi jääkaappiin, jolloin mun ei tarvitse tehdä sitä aamulla ja herättää koko taloa blenderin surinaan. Toinen on iltapala. Tiedän ettei Ehrmannin vanukas ja mysli ole mitään ravintoarvoiltaan parasta safkaa, mutta sen vetäisen usein koska se on helppo ja nopea valmistaa. Ongelma on ennemminkin se ettei minulla ole aikaa alkaa valmistamaan mitään tai muistan iltapalan juuri ennen nukkumaanmenoa.

Millä ihmeellä saisin muutettua omia tapojani niin, että muistaisin tehdä aamu- ja iltapalat ajoissa? Silloin saisin niistäkin entistä ravinteikkaampia ja parempia. Täytyy varmaan alkaa laittamaan puhelimeen muistutusta tai liimailla jotain post-it lappuja ympäri kotia. En halua olla koko iltaa hellan ääressä sillä muutakin tekemistä olisi ihan riittämiin. Ehkä alan iltaisin vääntämään jättisatsin smoothieta tai smoothiebowlin, josta syön sekä illalla että aamulla. Nyt vain pitäisi saada homma toteutettua ja selkärankaan asti…Joku hyvä systeemi pitäisi saada kodin puhtaana pidon suhteenkin. Muistan juuri ennen nukkumaanmenoa, että ne kattilat jäi sinne tiskialtaaseen ja kaikki muukin ihan levälleen.

Mietin vain, että miten vaikeaa oikeasti on tehdä elämäntaparemonttia kun jo parin asian muuttaminen on näin vaikeaa? Miksi tottumuksien muuttaminen vaatii niin hemmetisti ylimääräistä energiaa ja muistikapasiteettia!?

Kumpi on tärkeämpää – uni vai lihashuolto?

Mun viikkorytmi on välillä vähän turhankin tiukka. Tuntuu etten ehdi kotona käymään kuin syömässä ja nukkumassa ja taas täytyy mennä johonkin suuntaan. Sellainen meinaa ottaa välillä luonnon päälle. Elämässä on asioita, jotka vaan on pakko tehdä ja asioita, joita haluaisi tehdä enemmän. Viikolla harvoin ehdin tekemään kovin montaa asiaa, joita oikeasti haluaisin tehdä. Aikaa vuorokaudessa on yksinkertaisesti liian vähän. Melkein joka päivä joudun tekemään kompromisseja. Siivoanko vai askartelenko tytön kanssa? Kokkaanko jotain spesiaalia vai lähdenkö ulos? Kirjoitanko blogia vai köllötänkö sohvalla katsellen töllöä? Menenkö ajoissa nukkumaan vai teenkö lihashuoltoa?

Perhe on mulle ykkössijalla, joten jos toisena vaihtoehtona on tytön kanssa puuhastelu, valitsen aina sen. Sen toisen homman teen hutaisten tai jätän tekemättä. Tänään täytyisi laitella taas tavaraa myyntiin, mutta sen sijaan joudun lähtemään palauttamaan yhden paketin vähän kauemmaksi. Ärsyttää suunnattomasti, että elämän täytyy olla yhtä valitsemista. Miksi kaikkea ei voisi saada? En kuitenkaan pyydä paljon, vain lisää tunteja vuorokauteen 😀 Ikuisuusongelmana on nukkumaanmenon ja lihashuollon yhdistäminen. Molemmat ovat äärimmäisen tärkeitä, mutta joka ilta joudun joustamaan jommasta kummasta.

Mulle passeli unimäärä on 8h, mutta käytännössä nukun 7h tai alle. Se valitettavasti näkyy arjessa ja eilen menin treenaamisen sijaan kotiin nukkumaan päiväunet. Mun suurin ongelma on iltavirkeys ja melkeinpä joka ilta mietin alanko venyttelemään vai menenkö aikaisemmin nukkumaan. Koska olen niin virkeä ja energinen, valitsen lihashuollon mikä taas kostautuu aamulla väsymyksenä. Minä pidän lihashuollon merkitystä todella suurena. Mun kroppa tarvitsee sitä todella paljon, jotta se pysyy toimintakuntoisena. Toisaalta, tarvitsen myös riittävästi unta, jotta pysyn toimintakuntoisena. Olen myös huomannut, että venyttely ennen nukkumaanmenoa rauhoittaa kivasti ja tuo unenkin helpommin. Mutta se aika. Kun en pysty venyttelemään aikaisemmin. Kummastako siis pitäisi nipistää? Vai pitäisikö yrittää tässäkin asiassa löytää kompromissi?

Venyttelettekö te iltaisin ja kumpaa te pitäisitte tärkeämpänä?

Saikkupäivä mun matkassa

Jouduin olkapään takia täksi viikoksi kotiin huilille ja hoksasin aamulle etten ole pitkään aikaan tehnyt Päivä mun matkassa -postausta. Päivä oli siinä mielessä poikkeuksellinen etten ollut töissä enkä käynyt treeneissä. Tein siis kaikkea muuta. Leikattu olkapää on alkanut oireilla ikävästi ja oireet eivät todellakaan johdu treeneistä niin kuin joku pallopää kommentoi tuossa taannoin. Olen itse ihminen, jota harmittaa suunnattomasti jäädä kotiin, kun periaatteessa mulla on kaikki hyvin, mutta ei sitten kuitenkaan. Välillä unohdan koko olkapään särkylääkkeiden vuoksi, kunnes aamulla herään taas järkyttävään jyskyttävään kipuun olkapäässä…Mutta se olkapäästä, mennäänpä katsomaan mitä eiliseen päivään kuului!

7.45 Avaan silmäni ja näen kolme silmäparia (kissojen) tuijottamassa minua. Kissat pakottavat mut ylös sängystä ja täyttämään ruokakipponsa. Ihmettelen hetken aikaa maailmanmenoa ja menen herättämään tytön, joka on kääriytynyt muumioksi peittonsa sisään. Valmistan meille aamiaista. Tytölle puuroa ja itselleni omeletin ja teetä. Aamiaisen valmistuksen ohella yritän siivota hieman keittiötä siinä kovinkaan hyvin onnistumatta. Päätän jättää sen homman myöhemmälle.

9.30 Lähdetään päiväkodille, tyttö potkulaudalla ja minä kävellen. Matkaan menee noin 10 minuuttia. Yritän opettaa tyttöä potkuttelemaan tien reunassa siinä kuitenkaan onnistumatta. Neuvot menevät kuin kuuroille korville, koska hänellä on niin kova kiire päästä leikkimään kavereiden kanssa. Takaisinpäin kävellessä kuuntelen Lars Keplerin Kaniinin metsästäjää äänikirjana ja mietin pitäisikö koukata mutkan kautta niin saisin kuunnella kirjaa pidempään. Olen ihan koukussa äänikirjoihin! Loppujen lopuksi teen pienen pienen lisämutkan sillä kotona odottaa vielä hommia..

Kotiin tullessa käyn välittömästi keittiön kimppuun. Laitettiin edellisenä iltana astianpesukone päälle ja sillä välin on taas kasautunut pino astioita tiskipöydälle. Vihaan meidän keittiössä vähäistä laskutilaa ja siksi se näyttää aina sotkuiselta, jos on yhtään astioita pöydällä. Otan puhtaat astiat koneesta, laitan likaiset tilalle ja pesen isoimmat astiat käsin. Seuraavaksi siivoan kissanhiekkalaatikon ja imuroin koko kämpän. Järjestelen kamoja ja otan  pari kuvaa blogipostausta varten. Sitten onkin aika lähteä liikenteeseen.

Keittiö ennen siivousta.

Kävelen bussipysäkille ja menen yhdellä bussilla + junalla Tikkurilaan omalle duunipaikalleni ultrattavaksi. Aika on 11.50, mutta olen normaaliin tapaani ajoissa paikalla. Käyn moikkaamassa labrassa duunikavereita ja selvittelen pari asiaa samalla. Pääsen ultraan ajallaan ja jännitän helvetisti mitä sieltä oikein löytyy. Jännitys ei ole turhaa sillä limapussissa on taas tulehduksen aiheuttamana nestettä ja lisäksi olkapäästä löytyy kalkkia. Radiologi pohtii kortisonipiikin laittamista, mutta päätetään yhteistuumin jättää sen nyt välistä. Saan ohjeistuksen jatkoa varten varata ajan ortopedilla, joka saa päätää jatkosta. Täysin musertuneena menen kauppakeskuksen puolelle ja käyn ostamassa kirjakaupasta askartelutarvikkeita ja Picnicistä salaatin sekä kinuski-maapähkinävoikakkua.

Menen taas junalla Puistolaan ja marssin suurimpaan vitutukseen ostamaan ärrältä Mars-patukan ja kaksi Kinder bueno -patukkaa. Mietin Marsin patukoita avatessani, että mulla on joku ongelma selkeästi. Aina kun tulee vastoinkäymisiä, menen ja ostan herkkuja. Kai niistä saa sitten jotain mielihyvää. Mietin onko se mun tapa yrittää parantaa oloa? Senhän se toki hetken tekeekin, kunnes iskee morkkis. Miksi teen näin aina?

Kotona kaikki se paha olo purkautuu itkuna. Mietin miksi mulle käy taas näin? Tuleeko taas pitkä sairasloma ja treenikielto? Mitä helvettiä mä olen tehnyt tälle maailmalle, että mua kohdellaan näin? En ymmärrä. Muutama kuukausi sitten päätin, että jos joskus joudun taistelemaan olkapään kanssa niin tiedän miten toimia. Nyt en osaa kuitenkaan toimia niin kuin suunnittelin. Pistän töllöstä Suitsin pyörimään, syön salaattia ja puolet Picnicistä ostetusta kakkupalasta. Kello näyttää puoli kaksi.

Naputtelen päivän blogipostauksen valmiiksi ja vastailen muutamiin viesteihin. Pyörittelen asioita taas hetken päässäni, puen ja lähden hakemaan tytön päiväkodista. Asiat eivät murehtimalla parane, tuumaan, vaikka tiedän pyöritteleväni asiaa päässäni kunnes pääsen ortopedille.

Kotiinpäin kävellessä naputan tytön tarhakaverin isälle viestin josko tytöt voisivat leikkiä tänään meillä. Homma on ok ja ilmoitan tytölle kohta saapuvasta leikkikaverista. Laitan kotona vaihteeksi pyykkikoneen päälle ja vaihdan petivaatteet. Laitan tytölle myös välipalaa ennen kuin kaveri saapuu. Tytöt haluavat maalata ja askarrella, joten istahdan katselemaan keittiön pöydän ääreen heidän touhujaan. Jestas miten kova ääni noin pienistä ihmisistä lähtee!

Kello on tässä vaiheessa iltaa jo seitsemän ja huomaan etten ole syönyt yhden jälkeen mitään. Teen itselleni pari kauraleipää. Tytölle ei kelpaa mikään ruoka ja hän menee omaan huoneeseensa pötköttämään. Oletan hänen olevan vain väsynyt päiväkodin leikeistä ja kaverin kanssa puuhailuista. Syön leipäni ja katson yhden jakson Skamia. Ihmettelen, kun talossa on niin hiljaista. Menen tytön huoneen ovelle ja huomaan, että hän on nukahtanut sikiöasentoon päiväpeiton päälle. Laitan hänelle viltin päälle ja päätän antaa hänen nukkua hetken. Yritetään herätellä tyttö puolen tunnin päästä, mutta hän on niin sikeässä unessa ettei herää mihinkään. Päätetään miehen kanssa yhteistuumin antaa hänen nukkua.

Teen päivän venyttelysetin Romwodista. Onneksi aina voi edes venytellä jos muuta ei kykene. Pitäisi alkaa juoksemaan, mutta ei huvita. Ehkä huomenna sitten, mietin. Venyttelyt kestävät 25 minuttia. Laitan Sohvaperunat Areenasta pyörimään töllöön. Mies oli lähdössä hakemaan pyykkejä, mutta erehtyi jäämään hetkeksi seuraamaan ohjelmaa ja siihen muuten jäikin. Aivan loistava ohjelmaa, nauretaan molemmat maha kippurassa! Tyttö herää puoli kymmeneltä ja näyttää jotenkin kalpealta. Kysyn haluaako hän jotain iltapalaa, mutta ei kuulemma maistu. Pesen hampaat, putsaan nassun, käyn suihkussa ja vaihdan yövaatteet. Menen katsomaan tyttöä, joka pötköttää edelleen sängyssään. Paha olo, hän sanoo. Ryntään keittiön hakemaan muovikipon ja ehdin juuri ja juuri ennen kuin oksennus tulee… Seuraava tunti meneekin vähemmän iloisissa merkeissä.

Sellainen oli saikkupäivä mun matkassa. Miten sun päivä sujui?

Lue myös:

Päivä mun matkassa

Lauantaipäivä mun matkassa

Kaksi erilaista päivää

Toiminnan täyteinen lauantai mun matkassa

Ihan tavallinen maanantai mun matkassa

Kotipäivä

Tavallinen tiistai mun matkassa