Ärsyttävä asia x 8

*Sisältää mainoslinkkejä

ärsyttävä asia x 8

Aargh! Ärsyttää! Päivästä toiseen huomaan, että samankaltaiset asiat ottaa pattiin, mutta silti niitä vain tapahtuu. Olen luonteeltani kohtuullisen aikaansaava ihminen, jolle sattuu arjessa kaikkea pientä ja välillä vähän isompaakin. Milloin jää avaimet sisälle, millon unohdan bussikortin matkasta ja millon jätän puolet ostoksista kaupan kassalle. Jos ei ihan joka päivä satu jotain niin ainakin pari kertaa viikossa. Vaikka näiden tapahtumien hetkellä ärsyttää, niin kyllä niistä saa pitkään revittyä huumoria. Ainakin mies saa 😀 Olen kuulemma aivan toivoton tapaus. Hänellä onkin nykyään tapana varmistella minun jäljiltäni asioita. Lähdön hetkellä hän mm. kysyy monta kertaa, että onhan avaimet varmasti matkassa? On on. No eipä olleetkaan. Sattuuhan sitä tekevälle kaikenlaista 😀

Alla ärsyttävä asia x 8!

Kun vaihdat puhtaan päiväpeitteen, käännät selkäsi ja huomaat kissan oksentavan peitolle (käynyt parhaillaan kolmena päivänä peräkkäin…)

Kun aamulla lähtiessäsi ovesta mietit, että mikähän jäi ja työpaikan ovella huomaat, että eväiden lisäksi myös avaimet ovat edelleen kotona…(viime viikolla)

Kun alat nälkäisenä tekemään uuniruokaa ja huomaat, että leivinpaperi on loppu.

Kun puet lapsesi talvipakkasella toppapukua myöten ja hän toteaa, että pikkarit tuntuvat inhottavalta eikä niitä voi käyttää. Riisut ja puet lapsen uudelleen…Sama pätee myös pissa/kakkahädän kanssa. Aina, kun on saatu kaikki miljoona vaatekappaletta puettua. Aina. (Tällä viikolla)

Kun menet tapaamiseen ja paikan päälle saavuttuasi tajuat, että olet oikeassa paikassa, mutta aivan väärään aikaan.

Kun unohdat pankkikortin tunnusluvun kaupan kassalla.

Kun käyt ruokakaupassa ja kotimatkalla muistat, että se kaikista tärkein jäi kauppaan.(Melkein joka kerta..)

Kun päätät ettet enää maksa muovipusseista, vaan kuljetat aina matkassa kestokassia, ja kaupan kassalla tajuat kestokassin olevan edelleen kotona. (opettelen kantapään kautta)

Tapahtuuko teille yllä olevia asioita usein?

Ps. House of Brandonilla Vilan, Onlyn, Noisy Mayn ja Vero Modan tuotteet -20% koodilla BRAND1! Tsekkaa valikoima täältä.

ärsyttävä asia x 8

Lue myös:

Kummasti mun elämä ärsyttää taas & Puhelinmyyjien uhri

Edellinen postaus: Sunnuntain vetävien lihasryhmien treeni

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Puhelinmyyjien uhri

*Sisältää mainoslinkkejä

Paita Mango // Housut House of Brandon, täältä*.

Kevään tulon huomaa monestakin asiasta. Valo alkaa lisääntyä, nurmikko tulla esiin ja meidän nurkalla näkyy jo krookuksen alkuja. Koiran kakka haisee ja lapset viihtyvät pidempään ulkona. Sormenjäljet paljastuvat ikkunoista ja paksut toppatakit saa vaihtaa kevyisiin kevät takkeihin. Niin ja puhelin alkaa laulamaan kuin viimeistä päivää. Aamusta iltaan se soi ja näytössä vilkkuu tuntematon numero. Ei taas, miksi ne soittelee!?

Mulle on aina tullut paljon lehtiä kotiin, mutta nyt olen vähentänyt niiden tilaamista ihan selkeästi. Tykkään lukea lehtiä ja tulisihan ne tilattuna paljon halvemmaksi kuin irtonumeroina ostettuna. Mutta nykyään aikaa on melko rajallisesti enkä ehdi lukea kuin töissä lounaalla. Siksipä olen karsinut tilaukset minimiin ja kohta lähtee taas uusi karsintakierros. Tilaan aina halpoja lyhyitä jaksoja ja lopetan tilauksen, kun se muuttuu täydelle summalle. Jotkin lehdet olen silti halunnut pitää kotiin kannettuina. Tällä hetkellä mulle tulee Kodin kuvalehti, Maku, Kotivinkki ja Unelmien talo&koti. Niin ja lyhyet jaksot parista muusta sisustuslehdestä. Ne lopetankin heti kun halvempi tilausjakso päättyy. Töihin tulee onneksi myös hyviä lehtiä niin saan lukea niitä ihan ilmaiseksi työaikana 😀

Nyt on taas puhelinmyyjät mönkineet esiin koloistaan. Mun puhelin laulaa 3-4 kertaa päivässä. Olen harkinnut markkinointikieltoa, mutta toisaalta haluan välillä tilata niitä lyhyitä jaksoja. Jätän nykyään kylmänviileästi vastaamatta ja tarkistan numeron myöhemmin netistä. Suurin osa soittelee päiväaikaan jolloin olen töissä enkä edes pysty vastaamaan, mutta sitten on näitä jotka soittavat illalla yhdeksän aikaan tai viikonloppuna! Sitä en ymmärrä yhtään. Ihmisille ei anneta mitään rauhaa! Joku roti noissakin ammateissa pitäisi olla ettei soitella ihmisille ihan milloin tahansa. Muutaman kerran olen katsonut puhelinta kiukkua kihisten juurikin noihin aikoihin, mutta jättänyt vastaamatta, koska suusta olisi tuskin tullut mitään kovin kaunista tekstiä.

Ehkä harkitsen vielä sitä markkinointikieltoa.

 

Sano silloin kun on jotain sanottavaa

Processed with VSCO with acg preset

Kävin eilen salilla. Tympäisi koko touhu ihan jonkun verran, koska taas piti treenata jalkoja. Päätin tehdä takareisipainotteisen treenin. Liikkeistä ei mitään hajua. Päätin miettiä lämmittelyn aikana treenin valmiiksi ettei aikaa menisi miettimiseen itse treenin aikana. Ja niinhän minä tein. Valmis suunnitelma päässäni suunnistin ensin takareisilaitteelle ja siitä ns. toiminnalliselle puolelle. Toiminnallisella puolelle on mm. rata kelkan työntöä varten, vieressä vielä suurempi rata esim. renkaan pyöritystä varten, köysiä, kahvakuulia, leuanvetorigit ja niissä renkaat, bokseja ym toiminnallisen treenin oheistuotteita. Katselin hetken ympärilleni ja kun totesin ettei ketään ole treenaamassa kelkkaradalla, kannoin siihen kahvakuulat ja viereen otin boksin ajatuksena tehdä ensin askelkyykkykävelyä ja heti perään boksihyppyjä. Lämmittelin ja otin parit tuntumasarjat. Ja sitten alkoi tapahtua. Eräs wannabe-crossfittaaja tuli ja alkoi asentelemaan omia treenejään samalla puolella. Meitä oli jo siinä useampi tyyppi tekemässä omia juttujaan ja minä aloittelemassa omaa treeniäni. Niin hän siinä hetken asetteli painojaan, siirsi mun käsipainot syrjään, koska hänen piti päästä juuri sille radalle kantamaan levypainoja. Hän oli jo varannut itselleen viereisenkin radan overhead askelkyykkyjä varten eikä sit näköjään voinut kannella painojaan samalla radalla. Ei voinut ei. Niin tämä tyyppi tuli ja siirteli mun kamojen lisäksi myös muiden kamat ”koska hän nyt tarvitsee vähän enemmän tilaa”. Kukapa ei?

Processed with VSCO with acg preset

Tiedätte, että mä treenasin aika pitkään crossfittiä ja tiedän mitä laji on ja rakastan sitä edelleen. En siis todellakaan halua morkata lajia tai sen harrastajia, mutta joku roti pitää olla tässäkin touhussa. Jos haluaa treenata crossfittiä normisalilla niin on myös rakennettava treeninsä sen mukaan. Jos ei kykene niin varsin lähellä on ihan virallisia crossfit-saleja (joilla itsekin treenaisin jos vaan pystyisin). Kun itse menin ns. normisalille tekemään crossfit-treeniä niin rakensin treenini niin, että pystyn sen tekemään mahdollisimman pienessä tilassa ja häiritsemättä muita. Minun mielestä se on kohteliasta. Ilmeisesti kaikki eivät kuitenkaan ajattele niin. Toiset valtaavat kaiken mahdollisen alan miljoonille eri liikkeilleen. Ja juuri silloin kun sali on muutenkin täynnä väkeä! Mutta tiedättekö mikä tässä kaikessa on silti ärsyttävintä? Se, että annoin jonkun toisen määrätä mun treeniä ja siirrellä mun kamoja hänen mielensä mukaan. Se etten sanonut mitään. Aivan liian usein myötäilen muita ja hymyilen vain nätisti, vaikka mielessäni huudan ”et saatana koske mun kamoihin! Mä olin tässä ensin ja myös pysyn tässä!” Mutta ei. Mekaanisesti hymyillen siirryin muualle ja annoin toisen ihmisen pilata mun treenin. Mitä tästä opimme? Sano silloin kun on jotain sanottavaa ja pidä puolesi. Aina.

Lopputreenin ärsyttikin niin paljon etten viitsinyt kameraakaan kaivaa repusta treenikuvia varten. Halusin vaan pois. Ihania pukkarikuvia siis <3

*itun puhelinmyyjä

Processed with VSCOcam with hb2 preset

Heräsin tänään aivan liian myöhään ja olin juuri aamupalaa laittelemassa, kun puhelin pärähti soimaan. Vieras numero, mutta päätin kuitenkin vastata. Melkein arvasin, että kyseessä on puhelinmyyjä ja sellainenhan siellä aivan liian pirteänä soittelikin. Tiesin mitä tuleman pitää, koska samasta firmasta soitettiin myös viime viikolla. Tämä epeli se vaan oli pikkasen sinnikäämpi kuin muut…

”Päivää, osallistuitte netissä tutkimukseen ja minulla olisi pari lisäkysymstä. Olisiko aikaa minuutin verran?” tiedusteli herra puhelimen toisessa päässä.

”Joo, just se minuutti on, mutta mitään en kyllä tilaa.” Hän siinä kyseli pari kysymystään mun mielenkiinnon kohteista ja haluaisinko lähteä risteilylle, jos siihen olisi mahdollisuus. ”Juu, kukapa nyt ei risteilylle lähtisi. Oliko tää nyt tässä?” kysyin herralta.

”Nyt minulla olisi sinulle todella hyvä tarjous Apu-lehdestä…” En tilaa mitään. ”No, vaihdetaan tarjous Kotivinkkiin.” En tilaa, peruin sen just. ”Niin no sitten en pysty sitä sinulle laittamaankaan. Laitetaan Eeva-lehti sinulle tulemaan.” En lue Eevaa. En tilaa mitään lehtiä. Entisetkin on lukematta. Kiitos ei. ” No Apua varmasti lukisit.” Anopille tulee, en tilaa mitään nyt kiitos. ”No mutta anoppi täyttää ristikot eikä sinulle jää mitään luettavaa. Laitetaan sinulle nyt oma Apu tulemaan.” En tilaa mitään lehtiä. En Apua enkä Eevaa. ”Avotakka sitten. Laitan tästä saman tarjouksen kuin muistakin.” Ei kiitos, mulle tulee se jo. En tila mitään lehtiä nyt, ymmärrätkö? ”Eevasta tykkäisit varmasti. Laitan sinulle tästä tilauksen tulemaan.” Ihan oikeasti, etkö ymmärrä? En tilaa nyt mitään lehteä. En tilaa. ”No mutta tässä olisi tämä risteily, jonka saat jos nyt tilaat. Joten eiköhän laiteta sinulle nyt tästä Apu tai Eeva tulemaan.” Tuut tuut tuut..

Processed with VSCOcam with hb2 preset

Ei jumankekka! Tätä rallia käytiin oikeasti 12 minuutin ajan. Mä en ole koskaan ollut niin törkeä ihminen, että olisin vieraalle luntannut luurin korvaan, mutta nyt oli vaan pakko. Kun ei ymmärtänyt niin ei ymmärtänyt. Mä odotan aina, että toinen osapuoli toteaa ”joku toinen kerta sitten, hyvää päivänjatkoa” tai jotain vastaava, mutta tämä jannu vaan jankutti ja jankutti. Luulis noillakin menevän jossain se raja, minkä jälkeen ei oikeasti enää kannata yrittää.

Eikä tämä mun juttu vielä mitään. Erään ystäväni isälle tapahtui jotain todella törkeää. Hän oli juuri menettänyt vaimonsa ja hautajaiset olivat seuraavana päivänä. Puhelinmyyjä soitti hänelle ja tarjosi jotain lehteä. Hän vastasi ettei jaksa nyt sellaisia asioita miettiä, vaimo haudataan huomenna. ”Mitä, etkö muka tykkää lukea lehtiä yksin?” oli myyjän vastaus… En ymmärrä miten joku ihminen voi olla noin ajattelematon ja törkeä! Joku roti tuossakin hommassa täytyy olla. En voi kuin kuvitella ystäväni isän ajatuksia tuossa tilanteessa..

Mun kohdalle sattuneet puhelinmyyjät ovat 99% olleet todella ystävällisiä ja mukavia. Sellaisilta aika usein olen lehden tilannutkin. Mutta sattuu näitä outojakin tapauksia näköjään silloin tällöin…

Minkälaisia kokemuksia teillä on puhelinmyyjistä?

 

Hottikset – siis ihan oikeasti!?

hottikset

Katsoin eilen ensimmäisen jakson sarjasta Hottikset. Mut valtasi niin hirveä myötähäpeän määrä etten ole ihan äskettäin samanlaista tuntenut. Sarjassa tuntui olevan vain yksi täysipäinen ihminen, kaimani Jonna, mutta menohan voi muuttua tästä vaikka kuinka paljon. Mä en oikeasti diggaa yhtään ihmisiä, jotka pitävät itseään parempana kuin muut eikä heille kelpaa mikään. Nämäkin ”hottikset” ovat asettaneet kumppanilleen niin järkyttävät kriteerit etteivät varmasti tule niillä ketään koskaan löytämään. It´s gonna be a very lonely life…

Toivon koko sydämestäni, että suurin osa sarjasta on valmiiksi kirjoitettua provosointia, koska eihän kukaan oikeasti voi ajatella niin kuin nuo sarjaan osallistuneet ihmiset, eihän!? Musta on aina hienoa, että ihminen laittaa itsensä likoon ja uskaltaa etsiä elämänkumppania, mutta se että mahdollinen kumppani tuomitaan jo ulkonäön perusteella (esim. pieni tummentuma etuhampaassa…), on pikkasen liikaa. Nämä sarjan ihmiset tuntuvat olevan niin täynnä itseään ettei mikään kelpaa. He etsivät täydellistä kumppania, mutta ovatko he itse täydellisiä? Eivät todellakaan, vaikka niin tuntuvatkin ajattelevan. Mulle ehdoton turn off on tuollainen järjetön itserakkaus ja oman paremmuuden korostaminen. Moni kakku päältä kaunis, mutta silkkoa sisältä. Toivottavasti näiden tyyppien pilvilinnat romahtaa jossain vaiheessa, koska guess what, täydellistä ihmistä ei ole olemassakaan! Meissä kaikissa on omat virheemme ja se jos mikä tekee ihmisestä mielenkiintoisen.

Ärsyttävä ohjelma ja ärsyttävät ihmiset. Pakko siis jäädä seuraamaan ja sehän tämän formaatin tarkotus varmasti onkin. Mites te, oletteko katsoneet Hottiksia ja mitä mielipiteitä herätti?

Ps. Käykääs äänestämässä mun lomakuva voittoon täällä. Äänestäneiden kesken Lomamatkan arpoo kasan palkintoja, mm. 500e matkalahjakortteja! Mun kuvan löydät nimimerkillä JonnaM.

Jenkkakahvat – mistä noi tuohon ilmestyivät?

Processed with VSCOcam with c1 preset

Mä olen ollut ruumiinrakenteeltani aina sellainen, että läski kertyy ensimmäisenä vatsaan ja sieltä se lähtee viimeisenä poiskin. Nyt kun ikää on alkanut tulemaan lisää niin olen huomannut,  että vatsa kerää ylimääräistä entistä herkemmin! Mielestäni syön kuitenkin suht terveellisesti ja treenaan säännöllisesti ja silti rasvavarasto on viime aikoina kasvanut ihan näkyvästi vai onko se vain tämä loma!? Toki täällä olen syönyt enemmän kunnon ruokaa ja herkut päälle, mut jostain noi jenkkikset on hypänneet mun kylkiin! Vuosi sitten olin huomattavasti paremmassa tikissä ja vatsapalatkin sentään erotti. Nyt ne on tuolla jossain pehmeän alla. Kuvia ottaessa täytyy muistaa vetää vatsaa sisään jos ei halua muistuttaa tynnyriä. Ärsyttävää!

Nähtävästi täytyy aloittaa melkoinen kurinpalautus, kun pääsen kotiin. Ei kai tässä muukaan auta! Meidän salilla on mua monta vuotta vanhempia leidejä, jotka on aivan jäätävässä tikissä (terveisiä vaan Petralle ja Katrille!), joten ehkä mullakin on vielä mahkuja päästä entiseen kondikseen 😉

Suurimmaksi osaksi en jaksa välittää enää ulkonäöstä, mutta välillä ulkonäköasiatkin näköjään puskee väkisin pintaan (varsinkin täällä biksuissa tepastellessa). Tässä iässä on jo vähän pakko katsella mitä suuhunsa pistää ellei halua havahtua 10 vuoden päästä siihen, että on vetänyt homman herkuilla överiksi.  Läski kun on siitä vekkuli kaveri, että se pesiytyy kroppaan pikku hiljaa, ihan huomaamatta. Mieluummin pieni kurinpalautus nyt kuin täydellinen elämäntaparemontti nelikymppisenä!

Onko teillä herännyt koskaan samanlaisia fiiliksiä? Onko peilikuvassa näkynyt yhtäkkiä jotain omituista tai ylimääräistä?

Ps. Yritän vastailla teidän kommentteihin mahdollisimman pian! Tää netti ei jostain syystä tahdo wörkkiä kommenttien kohdalla 🙁 tökkii, tökkii…

Ja sitten meni kuppi totaalisesti nurin

ilmeelläParisuhde & kotityöt. Kaksi asiaa, jotka ovat totaalisen solmussa aika ajoin. Olen koukuttunut viime aikoina hömppäsarjaan nimeltä Vaimot vaihtoon. Katsooko teistä kukaan sitä? Siinähän vaimoa täysin erilaisista perheistä vaihtaa kahdeksi viikoksi paikkoja keskenään. Ensin eletään perheen säännöillä viikko ja sen jälkeen viikko uuden vaimon säännöillä. Se mikä tässä ohjelmassa on pistänyt silmään – kotitöiden jako perheessä. Suurimmassa osassa perheistä kotitytö tekee joko äiti tai sitten isä, ei koskaan molemmat yhdessä. Joissakin perheissä kotityöt on jätetty lasten harteille, mutta ei mennä nyt siihen ollenkaan.

Mä ihan oikeasti kadehdin niitä naisia, joiden mies tekee valtaosan kotitöistä. Se olisi mulle kuin unelma! Omani tekee kyllä vähän, mutta siis vain vähän ja sille päälle sattuessaan. Silloin kun innostuu niin hommat hoituu tehokkaasti ja jopa paremmin kuin minulta. Mutta mennään siihen kun kuppi meni totaalisesti nurin eli eiliseen. Olin kotona hoitanut perussiivoukset, ruuanlaitot ja monta miljoonaa muuta asiaa. Herra sitten päätti illalla, että se ainoa asia eli pyykkien vienti, kuuluisi myös minulle. Toisaalta ihan ymmärrettävää, koska olenhan minä lomalla ja hän ei, mutta silti. Jumankekka mä kilahdin! Koko päivän puuhastellut ja just kun oon nukkumaan menossa rättiväsyneenä, niin vielä pitäisi pyykkejä lähteä viemään. Suutuspäissäni sit todellakin vein ne pyykit ja siivosin päälle vielä keittiön. Marttyyrimeininkiä. Joksus sitä vaan kaipaisi vähän apua, varsinkin silloin kun on itse väsynyt. Mut hei, kun vetäsee kunnon kilarit niin johan on energiaa pyykkien vientiinkin!

Jo on ihmisellä isot ongelmat, tiedetään.

Mites teillä, kuka tekee kotityöt vai teettekö yhtä paljon? Tuleeko siivouskilareita vai sujuuko arki harmonisissa merkeissä?

Heteroiden avioliitto tae lapsen onnellisuudelle?

Processed with VSCOcam with c1 preset
Sipulin leikkaaminen on melkein yhtä raivostuttavaa kuin kansalaisaloite tasa-arvoista avioliittolakia vastaan!

Kukaan ei varmasti ole voinut välttyä uutisoinnilta kansalaisaloitteesta tasa-arvoisen avioliitto kumoamiseksi. Jostain syystä tämä on aihe, joka pistää mulla veren kiehumaan ja pahasti. Vain puoli vuotta sitten eduskunta hyväksyi tasa-arvoisen avioliittolain ja nyt sitä ollaan jo kumoamassa, mutta millä perustein? Sillä, että isää ja äitiä ei voi korvata juridisella vanhemmuudella. Kun ei muuta en keksitä niin vedetään lapsikortti esiin. Niin ja tietysti uskonto: avioliitto on vain naisen ja miehen välinen liitto. Homopari ”ei voi täydentää” (lue: saada lapsia luonnollisesti) toisiaan, kuten nainen ja mies. Jestas!

Mulla on huono tapa joskus kirjoittaa postauksia suorastaan raivon vallassa. Nyt ajattelin tehdä poikkeuksen ja lukea asiasta ja pohtia ihan rauhassa. Mutta ei, mun raivo vaan ei laimene. Mun mielestä jokaisella ihmisellä on oikeus onneen ja rakkauteen. Oikeus mennä kirkossa naimisiin ja solmia lainvoimainen liitto rakastamansa ihmisen kanssa. Oli sitten homo tai hetero. Mä en pysty käsittämään miten jotkut ihmiset ovat vielä tänäkin päivänä niin kapeakatseisia etteivät suo samaa onnea kaikille.

Kaiken huippuna on tämä, että vedotaan lapsen oikeuksiin, kun ei muuta enää keksitä. Itse ajattelen asian niin, että lapsella on ennen kaikkea oikeus onnelliseen elämään, oli perheessä sitten isä ja äiti, kaksi äitiä tai kaksi isää. Naisen ja miehen välinen avioliitto ei todellakaan ole tae lapsen onnellisuudesta tai perusturvasta. Viime vuosina on paljon uutisoitu lapsiin kohdistuvista väärinkäytöksistä ja lapsisurmista. Monissako näistä tapauksista vanhempina on ollut homopari? Niinpä, en muista yhtäkään. Miksi ajatellaan, että sellainen pariskunta, joka ei luonnollisesti voi saada lapsia (homopari), olisi jollain tapaa huonompi vaihtoehto lapsen vanhemmiksi kuin sellainen joka voi saada lapsia (heteropari)? Uskon, että nimenomaan pariskunnat, joille lapsen saaminen on vaikeampaa, rakastaa lasta jopa enemmän kuin ne jotka sikiää kuin aropuput. Onko näin, että lapsi joka ei synny avioliiton sisällä, olisi jollain tavalla onnettomampi tai saisi huonomman elämän? Tai vastaavasti avioliiton sisällä syntynyt lapsi olisi onnellisempi, kaikin puolin fiksumpi ja menestyisi elämässä paremmin kuin naapurin Irmeli, jonka isä ja äiti ovat naimisissä? Mun mielestä aika turha vedota siihen, että naisen ja miehen välisessä avioliitossa syntynyt lapsi saisi yhtään sen parempia eväitä elämään kuin homoparin avioliitossa syntynyt. Nää on taas näitä hihhuleiden hommia, kun yritetään pitää kynsin ja hampain vanhoista uskomuksista kiinni. Uudistuminen ja kehittyminen, ne on kuulkaas pahasta!

Lue lisää aiheesta esim. täältä. Kannattaa lukea myös kommentit!

Voi olla, että itselläni tässä pää kiehuessä on jäänyt jotain huomaamatta tai sanomatta niin haluaisin kuulla myös teidän mielipiteitä asiaan. Onko perusteltua vedota lapsen onnellisuuteen ja oikeuksiin tässä asiassa? Onko naisen ja miehen välinen avioliitto tae lapsen onnellisuudesta, perusturvasta ja elämässä pärjäämisessä? Entä onko siellä ruudun toisella puolella joku, joka vastustaa tasa-arvoista avioliittolakia?

Ps. Brandnew storen arvonnassa 50 euron lahjakortin voitti Sanna kommentilla ”uusille collegehousuille olisi tarvetta :)”. No nyt pääset ostamaan uudet collarit! Olen ilmoittanut sähköpostiosoitteesi Brandnew storen väelle!

Onko se niin vaikeaa pitää pennut kurissa?

juna

Junamatka täydessä junassa. Sunnuntai-iltapäivä. Monella rankka ja touhun täyteinen viikonloppu takana. Liikaa lapsia pienessä tilassa. Kauhea mekkala. Ja aina se yksi kakara, jota ei saada ojennukseen… Mä olen tyttäreni kanssa matkustellu aika paljon junalla ja joka kerta päädyn ihmettelemään samaa: miksi on aina se yksi mukula, jota vanhemmat ei saa kuriin? Se yksi joka terrorisoi muita, huutaa, kiroilee ja pomottaa. Menomatka meillä sujui ihan ongelmitta, mutta tulomatka.. Puolessa välissä matkaa leikkivaunuun tuli muita lapsia selkeästi isompi poika, ehkä 8-vuotias. Poika, joka luuli omistavansa koko hemmetin leikkivaunun. Poika, joka käytiin vaan viskaamassa sinne, jonka jälkeen isä/ukki (en tiedä kumpi) lähti pois vaunusta ja jätti penskan terrorisoimaan muita lapsia.

juna3

Ei se tuo meidänkään tyttö aina mikään herran enkeli ole, mutta kyllä mulla sentään sen verran auktoriteettia riittää, että saan hänet kuriin. Mua ei haittaa, että lapsi itkee tai huutaa sen takia, että häneltä kielletään jotain. Se kuuluu vain asiaan. Minäkin jouduin kerran tytön istuttamaan matkan aikana omalle paikalleen, kun ei osannut käyttäytyä liukumäessä niin kuin kuuluisi. Huutohan siitä tuli, mutta annoin huutaa niin pitkään kuin ymmärsi ettei leikkipaikalla saa käyttäytyä miten haluaa. Sen jälkeen kaikki sujui hyvin, ilman mitään ongelmia.

juna2

Mutta tämä yksi mukula. Häntähän ei kukaan ollut kieltämässä. Siellä kiroili ja töni muita. Teki just sitä mitä halusi. Uskoi kyllä kun väärinkäytöksistä mainittiin, mutta lyhyt oli muisti. Mä en kovin helpolla komentele vieraita lapsia, mutta teen sen kyllä jos on pakko. Jos omat vanhemmat ei ymmärrä, että lapsi voi satuttaa toisia lapsia niin mun mielestä se on ihan ok, että joku muu komentaa. En pistäisi pahakseni vaikka joku komentaisi meidänkin tyttöä. Monet vanhemmat vaan tuntuvat olevan aika arkoja puuttumaan vieraiden lasten käyttäytymiseen. Minä puolustan omaani haukan lailla. En tosiaankaan halua, että joku tuntematon mukula tulee ja tönäisee tytön alas liukumäestä niin että pää kolisee laitoihin. Ja ei muuten töninyt tämäkään toista kertaa. Miksi noita kurittomia kakaroita on junassa joka ikinen kerta? Onko se nyt niin helvetin vaikeaa pistää oma mukula kuriin? Näille vanhemmille/isovanhemmille ilmeisesti oli, koska hävisivät sen siliän tien…

Mitä te olette mieltä: onko ok komentaa muiden lapsia?

Ps. Kuvat on otettu meidän edellisiltä junamatkoilta.

Keskellä ihmissuhde soppaa

jonna

Mä olen kotoisin pienestä reilun 3000 asukkaan kylästä, jossa toiset ”tiesivät” mun asiat paremmin kuin minä itse. Paskapuheita kuuli harva se päivä ja vielä vuosien jälkeenkin olen kuullut aivan ihmeellisiä juttuja itsestäni. Villeimpinä huhuina kuulin, että olin muuttanut paikkakunnalta pois, koska olin a) raskaana ja b) jouduin vieroitukseen. Kumpaakaan ei omien tietojeni mukaan tapahtunut.

Omasta mielestäni vietän hyvinkin rauhaisaa elämää omissa pikku ympyröissäni. Teen asioita, joista tykkään ja olen rehellinen sekä itselleni että muille. Sanon jos on jotain sanottavaa ja osaan ottaa kritiikkiä vastaan. En puhu paskaa ihmisistä selän takana, koska mielestäni se ei kuulu aikuisen fiksun ihmisen piirteisiin. Jos on jotain hampaankolossa toista ihmistä vastaan niin turha siitä on lähteä kylille huutelemaan. Helpommalla pääsee kun sanoo sen asianomaiselle itselleen. Puhumalla voi selvittää asioita yllättävän helposti. Puhumalla voi myös saada aikaan täydellisen sekasotkun ja aiheuttaa pahaa mieltä toisille. Näin kävi minulle eilen.

Heräsin aamulla viestiin, joka tuli henkilöltä jota tapailin yli 10 vuotta sitten. Aikaa ennen nykyistä miestäni. Olin kuulemma haukkunut häntä ja puhunut hänestä kauheita asioita. Ensireaktiona oli jumalaton hämmennys! Ei voi olla mitenkään totta, oon taas keskellä sitä paskaa, josta jo kerran pääsin eroon muuttaessani pois Kuopiosta. Mua syytetään taas asiasta, jota en todellakaan ole tehnyt. Aikamme siinä asiaa selviteltiin ja kiihdyttiin puolin ja toisin. Puhuttiin rehellisesti ja vyyhti alkoi selvitä.  Tiesin tasan tarkkaan mitä olen kenellekin puhunut ja mitä tosiaankaan en ole puhunut. Onneksi vastassa oli sen verran järkevä aikuinen ihminen, joka ymmärsi että puhun täysin totta.

imagesCAJW11R1

Hämmentävintähän tässä on se, että ihminen joka on väittänyt minun näitä asioita puhuneen ei edes tunne minua! En edes tiennyt kuka hän on, mutta niin vain tämä pikku-kottarainen otti oikeudekseen puhua asioista niin kuin minä olisin niitä puhunut. Meillä on yhteisiä tuttavia, mutta siinäpä se. Toki täytyy muistaa, että tässä oli vielä neljäskin henkilö mukana, joten en tiedä kuka puhuu ja mitä puhuu. Yksi syyttää yhtä ja toinen toista. Tää touhu on oikeasti jo kunnon teinimeininkiä ja ihan mielelläni haluaisin tietää kyseisen henkilön motiivin teolleen. Eikö ihmiset oikeasti tajua, että näistä jää aina kiinni? Eikö tule mieleen, että toiset on exiensä kanssa hyvissäkin väleissä ja kissa voidaan nostaa pöydälle jos siihen on tarvetta? Jos tarkoituksena oli pönkittää omaa egoa ja tuoda omaa erinomaisuuttaan esille mustamaalamalla minua niin pieleen meni. Todella säälittävää ja pikkusieluista toimintaa.

Adults-Meme

Mikä on tarinan opetus? Älä seurustele kenenkään kanssa, koska 10 vuoden päästä joku nobody saattaa ottaa siitä nokkiinsa. Wtf ihan oikeasti. En pysty kuin ihmettelemään miten joku tuntematon ihminen vihaa minua, 32-vuotiasta tavallista perheen äitiä, niin paljon että päättää puuttua mun elämään ihan tuosta noin vaan ja mustamaalata minua toisella puolella Suomea tuntemalleni ihmiselle. Kiitos sinulle kolmen ihmisen päivän pilaamisesta, toivottavasti pilasit samalla myös omasi.

Oletteko te joutunut mukaan tällaisiin turhan päiväisiin sotkuihin?

Ps. Oon repeillyt koko päivän meemeille (googlasin) ja nyt alkaa ketutuskäyrä jo laskemaan. Taattua hyvän mielen viihdettä!

 

Kylläpä ärsytti.

Huh, miten huono päivä oli eilen. Eikä oikein minkään takia. Aamu ja iltapäivä meni oikein hienosti töissä, ei mitään ongelmaa. Kotona odotti kauhea siivousurakka ja olin päättänyt, että jos en saa urakkaa hoidettua tiettyyn pisteeseen asti niin perun illan treenin ja jatkan siivousta. Viikonloppureissu mökille tiedossa enkä halua palata sotkuiseen kotiin. Niinhän siinä kävi etten saanut urakkaa hyvälle mallille ja jouduin perumaan illan treenin. Tein uuden pelisuunnitelman: siivoan, laitan ruuan ja leivon banskuleivän. Kun leipä on uunissa niin lähden käymään juoksulenkillä. Uusiksi meni sekin suunnitelma. Mun rakas Samsung päätti sanoa sopimuksensa irti ihan tuosta vaan. Jumahti vaan eikä mikään auttanut. Ei muuta kuin Jumboon puhelinkauppaan viemään kännykkä huoltoon. Huollossa kaksi viikkoa. Stana. Huollon mukana puhelimesta tulee häviämään ihan kaikki. Tässä vaiheessa *itutuskäyrä alkoi nousta ihan huolella. Kännykässä oli nimittäin aika paljon mulle tärkeää matskua. Miksi noi vekottimet ei voi koskaan toimia niin kuin niiden pitäis!?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seuraavaksi kauppaan. Tyttö kiukuttelee ja mies äyskii ja tiuskii. Hermot palaa. Ihan sama, en osta mitään. Oon vaikka syömättä. Nappaan tytön kainaloon ja painelen kaupasta ulos. Mies tulee kaupasta tuppisuuna ja kiitää puolijuoksua autolle. Me tytön kanssa perässä. Tyttö huutaa autossa. Pää meinaa räjähtää. Kotona katselen ympärilleni ja mietin mistähän urakkaa jatkaisin. Päässä jyskyttää. Raivosiivoan sen minkä ehdin. Nälkä on kauhea. Ei jaksa laittaa ruokaa. Tyttö ja mies syö kanaa ja pastaa. Mulle ei maistu. Eikä kyllä tarjotakaan. Jatkan siivoamista. Mies menee tytön kanssa nukkumaan. Seison jääkaapilla ja mietin mitä söisin. Leipää. Haluan leipää. Teen lämpimät leivät ja kampean sohvalle katsomaan Klikkaa mua ja syömään. Muistan, että kaapissa on täysi Geisha-paketti. Haen muutaman suklaan ja mussutan ne tyytyväisenä. Mieli paranee, *itutuskäyrä laskee. Suklaa auttaa aina.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Välillä on vähän hankalaa olla nainen 😀 Niin ja se banskuleipä jäi muuten tekemättä.

Tänään toivottavasti parempi päivä! Iloista ja aurinkoista viikonloppua kaikille 🙂

Kuivaushuoneessa tapahtuu kummia

 

OI0001701-e1424695597215Mua nyt taas vähän ärsyttää. Ihan tavalliset ja jokapäiväiset asiat, jotka joskus vaan tulvii yli. Meidän talossa on kuivaushuone, suht tilava vieläpä. Sinne mahtuu helposti isokin määrä pyykkiä ja meidän koneellinen vie kolmas osan naruista. Mä laitan aina pyykit siististi, mutta melko tiiviisti jotta muidenkin vaatteet mahtuisivat kuivumaan. Ärsyttää suunnattomasti, että kaikki ei näin tee. Useammin kuin kerran joku talosta on nostellut meidän pyykit aivan narun laitaan päällekkäin (joskus jopa kosteatkin pyykit) ja latonut omansa tilalle. Niin että jokaisen paidan välissä on noin metri. Ja ne kaikki omat pyykit pitää saada just niille tietyille naruille, jotka ovat kuivaimen edessä. Muiden pyykit siirretään härskisti sivuun. Ei tässä mitään. Kyllä mä kestän se jos meidän pyykit on jo kuivia niin se on ihan fine siirtää ne pois, kunhan ei ruttaa niitä. Toissapäivänä mulla palo päreet aivan totaalisesti. Miehellä kun on noin 400 mustaa, mutta kuitenkin erilaista sukkaparia, ja mulla meni sika kauan etsiä jokaiselle sukalle pari ja ripustaa ne kuivumaan. Eikö joku hemmetin aasi ollut taas nostellut meidän pyykkejä narulla ja sekoittanut joka hiivatun sukkaparin! Taas sain lajitella ne 400 sukkaparia….

Toinen asia mikä silloin tällöin vähän käy mun nupin päälle on roskien lajittelu. Juu, luitte ihan oikein 😀 Mä kierrätän oikeasti kaiken mahdollisen, koska se on meidän taloyhtiössä tehty todella helpoksi. On omat kipot lasille, metallille, sekajätteelle, energiajätteelle, pahveille, paperille ja biojätteelle. Mä en ymmärrä miks ihmiset ei viitsi edes sitä vaivaa nähdä, että laittaisivat biojätteensä biopussiin tai sanomalehteen. Joka kerta siellä seassa on muovipusseja. Vai eikö ihmiset oikeasti tiedä ettei muovipussit ole maatuvia? Usein sekajätteeseen on myös laitettu iso kasa lehtiä ja pahveja muovipussissa. Miksi nähdä hirveä vaiva kotona lajitteluun jos ne kuitenkin tunkee väärään paikkaan? En ymmärrä. Ehkä mä olen valveutuneempi kuin moni muu. Ehkä muita ei vaan kiinnosta? Jos ei niin se on kyllä harmillista 🙁

Mites te, kierrätättekö vai ette?

Missä on käytöstavat?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ärsyttää suunnattomasti kun oma kroppa ei tee just niin kuin tahdon. Heräsin viime yönä jäätävään päänsärkyyn ja korvakipuun. Vähän aikaa oikutellut peukalokin särki ja sykki ikävästi. En saanut nukuttua, joten nousin ja nappasin särkylääkkeen. Sain unen päästä kiinni, mutta säryt olivat aamulla tallella. Suoraan sanottuna *itutti oikein urakalla ja varasin ajan lääkärille. Korvassa on mahdollisesti alkava korvatulehdus, mutta ei vielä ihan selvä. Peukalo sen sijaan herätti lääkärin mielenkiinnon ja sitä testailtiin oikein kunnolla. Nähtävästi kyseessä on vain rasitusvamma,  joka vaatii nyt levon ettei pahene tai kroonistu. Mähän en pysty nostamaan vasemmalla kädellä mitään, en edes maitopurkkia. Vetoketjun kiinni vetäminen on silkka mahdottomuus ja tytönkin joudun nostamaan syliin yhdellä kädellä. Nyt vaan lepoa, särkylääkettä ja toivomus käden kuntoon saamisesta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tänään on luonnollisesti ottanut päähän ihan kaikki. Revin pelihousuni jo päiväkodilla kun ihmiset olivat jättäneet rattaansa katokseen miten sattuu eikä meidän rattaat sen takia mahtuneet sinne ollenkaan. Onhan se suunnattoman vaikeaa työntää rattaat katokseen siistiin riviin muiden kanssa kun ne voi paljon helpommin jättää poikittain oviaukkoon niin ettei muiden rattaat mahdu ollenkaan. Säästää aikaa huomattavasti nääs. For real!?

Toinen asia mikä alkoi ärsyttämään suunnattomasti,  on ihmisten käytöstapojen puuttuminen. Hyppäsin täpötäyteen bussiin, johon tuli paljon myös vanhuksia. Laskin vanhukset edelleni ja istumaan koska niin vain kuuluu tehdä. Yhdellä paikalla nainen istui käytävän puoleisella penkillä ruokakassi ikkunan puoleisella penkillä eikä ollut huomaavinaan vanhusta joka pysähtyi hänen kohdalleen. Ei niin mitään reaktiota vaikka vanhus pyysi häntä siirtymään. Vasta takana tulleen naisen kehotus päästää vanhus istumaan sai tähän ihmiseen liikettä. Kuulossa ei tuntunut olevan mitään vikaa. Ilmeestä päätellen kyseessä oli vain erittäin töykeä ja huonot käytöstavat omaava ihminen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Musta on vähän surullista miten huonosti ihmiset nykyaikana käyttäytyvät. En tiedä onko kyse huonosta kasvatuksesta vai pelkästään välinpitämättömyydestä. Ei nähdä juuri omaa nenää pidemmälle. Onko niin vaikeaa sanoa kiitos tai anteeksi? Mun mielestä hyviin käytöstapoihin kuuluu tervehtiä ja kiittää kaupankassalla ja bussissa, luovuttaa paikka bussissa vanhuksille, sairaille ja raskaana oleville, pyytää anteeksi jos loukkaa tai satuttaa toista, jättää tippiä ravintolassa hyvästä palvelusta, puhua asiallisesti ja olla kiroilematta julkisilla paikoilla, kunnioittaa toisia ihmisiä ja mitä näitä nyt on. Asioita, jotka jokaisen pitäisi ymmärtää. Toivon, että saisin tuon omankin mukulani kasvatettua hyville käytöstavoille. Mikään ei ole kauheamman kuuloista kuin 12-vuotias lapsi hokemassa vittua kaupan kulmalla.

Noh, tällaisia ärsytyksen aiheita tänään. Eikä ole edes suklaata lieventämään tätä ärsytystä ja turhautumista….