Tältäkö tuntuu pysyä terveenä?

*Sisältää mainoslinkkejä

Takki: Zara // pallokuosinen paita täältä* // farkut täältä* // kello: Garmin
Elin todella hirveää aikaa noin 3,5 vuotta sitten kun tyttö meni päiväkotiin ja minä palasin takaisin työelämään. Aloin sairastelemaan melkein heti töiden alettua. Tyttö pysyi suhteellisen terveenä ja mies meillä ei muutenkaan ole koskaan kipeänä. Minä sen sijaan elin flunssasta toiseen ja jouduin olemaan järjettömän paljon poissa töistä. Itse asiassa niin paljon, että pelkäsin jo työpaikkani puolesta. Ravasin lääkärillä jos jonkinlaisella, mutta mitään selitettävää vikaa ei löytynyt. Sairastelu alkoi syksyllä ja jatkui pitkälle kevääseen saakka. Jokainen lääkäri lupasi, että kunhan kesä koittaa niin olo ja flunssat helpottaa. Ei se kauheasti lohduttanut, mutta ei auttanut kuin uskoa siihen. Tuona aikana olin terveenä Maximissaan kolme viikkoa kerralla. Ehdin aina päästä juuri ja juuri treeneihin kiinni kun tulin uudestaan kipeäksi ja sitten oltiinkin taas tauolla pari viikkoa. En muistele noita aikoja lämmöllä…

Sitten tuli kesä ja olo tosiaan helpottui. Sairastelin edelleen, mutta en läheskään niin usein kuin aiemmin. Seuraavana keväänä mulla puhkesi paha koivuallergia ja olin asiasta todella ihmeissäni, koska minulla ei ollut koskaan ollut minkäänlaisia allergioita. Koivun ohella sain reaktioita meidän kissoista sekä huonepölystä. Lääkityksellä nämäkin saatiin onneksi kuriin. Jouduin jo tuona aikana käyttämään paljon avaavia suihkeita, koska happi ei kulkenut kunnolla. Vasta tämän vuoden joulun tienoilla selvisi, että yhdessä koivuallergian kanssa minulla puhkesi myös allerginen astma, joka näkyi jo silloisissa astmatesteissä. Mainitsin asiasta meidän sen hetkiselle työterveyslääkärille, mutta hänen mielestään ei ollut mitään syytä huoleen. Olen ihmetellyt miksi olen edelleen sairastellut todella paljon aina viime joulukuuhun saakka ja syy on ilmeisesti astmassa. Voi kun siihen olisi puututtu jo silloin. Olisin säästynyt paljolta!

Viime vuoden lopussa aloin saada omituisia yskänkohtauksia, jotka päättyivät hengenahdistuskohtaukseen. Sitä ennen olin saanut jo edellisenä keväänä mökillä astmakohtauksen keskellä yötä, mutta luulin sen johtuvan jälleen koivusta. Aloin tekemään omatoimisesti pef-puhalluksia ja marssin tulosten kanssa jälleen lääkärille, joka laittoi minut heti keuhkolääkärin vastaanotolle. Siellähän se sitten selvisi, että olen sairastanut tietämättäni astmaa jo useamman vuoden ajan! Sain joulukuussa säännöllisen lääkityksen enkä ole sen jälkeen ollut päivääkään sairaana, vaikka ympärillä olisi vellonut mitä. Tämä viimeinen puoli vuotta on ollut aivan uskomatonta aikaa! Tältäkö tuntuu oikeasti pysyä terveenä!? Onhan tässä toki ollut kaikenlaista muuta kremppaa, mutta kaikki taudit olen välttänyt ja luulen sen olevan vain ja ainoastaan astmalääkityksen ansiota. Työympäristö mulla on nimittäin sellainen, että täällä on pöpöjä tarjolla, vaikka muille jakaa ja voisi luulla että terveenä pysyminen olisi hankalaa. Onneksi näin ei kuitenkaan ole 🙂

Toivottavasti elo jatkuu yhtä auvoisena jatkossakin! Vihaan sairastamista nimittäin yli kaiken…Onko siellä ruudun toisella puolella kohtalotovereita?

Aiheeseen liittyen luettavaa:

Ihan vitsi koko muija

Ja niin repsahti taas ruokavalio

Maailmanlopun meininki

Hukkaan heitetty päivä

Iltavuorojen vaikeus – ruokapäiväkirja

Pakollinen breikki

Flunssa-ajan ruokapäiväkirja

Uuden opettelua

Ja tässä vain murto-osa sairaana tägin postauksista!

 

Turhanpäiväistä haihattelua?

Processed with VSCO with j3 preset

Parin päivän mässäilyn jälkeen pääsin tänään taas treenien makuun. Tuli syötyä parina päivänä sen verran reilusti, että näillä energoilla vedetään taas aika monet jumpat! Lähdin eilen iltapäivällä kävelylle, joka yltyi kuitenkin juoksulenkiksi kun askel tuntui niin kevyeltä. Tuli fiilis, että voisihan sitä lenkkeillä useamminkin ja kohottaa pikku hiljaa peruskuntoa entiselle tasolle. Kuulostaa mun suusta omituiselta, mutta kaipaan juoksemista! Tuli näköjään tämäkin päivä vastaan 😀

Mä olen luonteeltani kova haaveilemaan ja unelmoimaan. Päässä vilisee koko ajan ideoita, joita haluaisin toteuttaa, mutta mieli ja suunnitelmat muuttuu ennen kuin ehdin toteuttaa ne. Olen itse tähän jo tottunut, koska olen ollut tällainen aina. Suunnitelmat ja unelmat ajavat mua koko ajan eteenpäin, motivoivat ja saavat tekemään enemmän duunia. Varsinkin treenaamisessa tarvitsen koko ajan suunnitelmia ja päämääriä. Mies lueskeli eilen netistä mun horoskooppia ja nauroin katketakseni kun kuulin sen. Vesimies pyrkii koko ajan kohti suurempia päämäriä ja menee vaikka läpi harmaan kiven saavuttaakseen haluamansa. Eipä voisi paremmin pitää paikkansa! Työelämässä mä olen tällä hetkellä täysin tyytyväinen tavallisena rivityöntekijänä, mutta treenaamisessa mä kaipaan koko ajan haasteita, että jaksan pysyä motivoituneena.

Olen kuntouttanut olkapääni kohtuullisen nopeassa tahdissa. Leikkauksesta saakka tämä oli selkeä päämäärä. Kun aloin toipumaan, asetin seuraavan tavoitteen. Aloin työstämään järjestelmällisesti liikkuvuutta sekä lihasmassaa takaisin. Nyt jatkan tätä kunnes olen saavuttanut haluamani päämäärän. Sen jälkeen otan ohjelmistoon liikkeet, joita en pysty vielä tekemään ja otan ne haltuun. Täytän vuoden alussa 34-vuotta ja kuulin vähän aikaa sitten, että crossfitissä on otettu myös yksi masters-luokka lisää, nimittäin yli 35-vuotiaat! Palo kisaamiseen on edelleen olemassa, vaikka luulin että se on kuollut ja kuopattu. Jos tästä nyt toivun täysin ja saan astman mokomankin hyvin hallintaan niin pistän lisää pökköä pesään ja lähden tavoittelemaan jossain vaiheessa mastersien kisapaikkaa. Tähän voi mennä useampikin vuosi, mutta niin kuin sanoin. Unelmia pitää olla!

Onko siellä ruudun toisella puolella muita unelmoijia kuin minä?

Ps. Jos kiinnostaa niin mun kaikki treenivideot löydätte täältä.

Diagnoosina astma

Processed with VSCO with 6 preset

Tätä blogia pidempään seuranneet tietää, että mulla on ollut välillä todella pitkiä sairastelujaksoja. Olen saanut flunssan toisensa perään ja niistä paraneminen on vienyt joka kerta luvattoman pitkän ajan. Mulla on ollut ajoittaista hengenahdistusta ja välillä kauankin jatkunutta yskää. Muutama vuosi sitten sain osakseni kovan koivuallergian ja viime keväänä mökillä heräsin keskellä yötä siihen kun en saanut henkeä. Oli muuten ehkä elämäni pisimmät minuutit miettiessä täytyykö sieltä keskeltä ei mitään lähteä 60 kilometrin päähän Tampereelle päivystykseen. Onneksi tilanne rauhoittui ja sain seuraavana aamuna lääkäriltä avaavat lääkkeet lähimpään apteekkiin. Näin kun muistelen taaksepäin niin onhan näitä oireita ollut jo pitkään, mutta reilu kuukausi sitten hengenahdistukset ja kauheat yskänpuuskat alkoi olla jo päivittäisiä. Henki ei kulkenut kunnolla ja päätin hakeutua lääkärille. Tiistaina kävinkin keuhkolääkärin vastaanotolla ja diagnoosi oli varsin selvä: minulla on astma. Ollut ilmeisesti hoitamattomana vuodesta 2014. En oireile niin kuin monet muut astmaatikot, mutta oireilen kuitenkin.

Processed with VSCO with 6 preset

Mä olen jo vuosia ihmetellyt miksi mun keuhkot eivät pysy treeneissä matkassa. Kroppa jaksaisi puskea vielä vaikka kuinka pitkään, mutta hengitys ei kulje. Olen ajatellut olevani vain poikkeuksellisen huonokuntoinen ja kovalla treenillä aloin pikkuhiljaa saada hengityselimistöäkin parempaan kuntoon. Kunnes tuli kevät, koivun siitepölyt ja siihen vielä olkapään rikkoutuminen. Siihen loppui kovat treenit ja keskityin lähinnä kevyisiin hölkkälenkkeihin ja kuntosalitreeniin. Kun aloitin taas uudestaan crossfitin niin huomasin heti ensimmäisessä treenissä, että kaikki ei ole kunnossa. Sain välittömästi treenin jälkeen kauhean yskänpuuskan joka kesti kokonaisuudessaan yli tunnin. Siitä oireet vain paheni päivä päivältä ja homma päättyi keuhkolääkärin vastaanotolle. Nyt tehdään vielä muutamat tutkimukset ennen säännöllisen lääkityksen aloittamista ja sen jälkeen elämä alkaa toivottavasti vähän helpottaa.

Processed with VSCO with 6 preset

Aloitin taas eilen treenit flunssan jäljiltä ja pitäydyin pitkälti voimapuolessa. Tällä hetkellä kauheat sykehässäkät ei tunnu ajatuksena hyvältä, mutta voimatreeneissä harvoin hengästyy kauheasti. Kyykkäsin pitkästä aikaa ja jalat on olleet ihan muussina tänään! Huomaa ettei kyykkykertoja ole kertynyt leikkauksen jälkeen kovin montaa…Testasin taas mitä olkapää kestää ja nyt pystyn jo tekemään ylös työntöjä ja muutamat sarja vedin vetokumin avulla leukojakin. Pikku hiljaa kohti normaalia 😉 Nyt kun vielä saan nuo keuhkot kuntoon niin voin elää jo suht normaalia aktiivisesti urheilevan ihmisen arkea!

Onko siellä ruudun toisella puolella muita astmaatikoita? Saa jakaa kokemuksia!

Ps. Vlogin puolella uusi video julkaistu. Pääset vlogiin tästä.