Tuloksia syntyy, kun jaksaa tehdä töitä niiden eteen

*Sisältää mainoslinkkejä

Vielä kolme kuukautta sitten olin rapakunnossa. Olkapään operaatiosta oli kulunut aikaa puolisen vuotta ja yritin treenata silloin ahkerasti salilla. Sydän oli kuitenkin koko ajan muualla ja treenaaminen oli kauheaa pakkopullaa. Menin, tein sen mitä piti ja lähdin. Tiesin kuitenkin, että teen sen kaiken vain päästäkseni takaisin kuntoon ja keksisin jotain muuta kun sen hetki olisi. Tein kotona ja salilla tunnollisesti kaikki liikkeet, jotka fysioterapeutti oli minulle ohjeistanut ja joka viikko yritin nostaa rasitusta aste asteelta. Aloin kuntoutumaan yllättävän nopeasti ja treenikaverin houkuttelemana palasin takaisin crossfitin pariin.

Alkuun pelotti teenkö jotain liikaa tai väärin. Opin todella nopeasti havaitsemaan kropan signaalit ja hölläsin tahtia, jos meno yltyi liian rankaksi. Aloin melkein heti treenaamaan viisi kertaa viikossa ja nautin treenaamisesta suunnattomasti! Joka viikko tapahtui edistystä ja pikku hiljaa pystyin tekemään samoja harjoituksia kuin muutkin. Fyssarin ohjaukset loppuivat ja sitten olinkin omillani. Päätin heti etten lopeta pienten tukiliikkeiden tekemistä enkä ole lopettanut vielä näin kolme kuukautta jälkeenpäinkään niitä. Kun kerran rikkoo itsensä, ei sitä halua tehdä toiste. Harmittaa kuunnella salilla ihmisiä, joilla on olkapäiden kanssa ongelmaa, ja jotka eivät halua hakea siihen apua. Toivotaan vain, että kipu ja ongelmat menee itsekseen ohi. Vähätellään oireita. Näin ajattelin nimittäin itsekin. Vuoden taistelin ja sitten luovutin. Oli pakko hakea apua ja vaikka leikkauspöydälle jouduinkin, en kadu sitä yhtään. Saan ainakin treenata kivuitta! Itselläni, ja monella muullakin, halu treenata on kovempi kuin halu hoitaa itsensä kuntoon. Uskotaan, että se aika on kaikki pois treenaamisesta. Voin kertoa, että kaikki se aika jonka vain kitkuttaa kipujen kanssa, on pois kovalta treeniltä. Kumpa olisin itsekin tajunnut aikaisemmin hakeutua hoitoon! Nyt olen viisaampi ja kuuntelen kropan signaaleja todella tarkkaan. En treenaa väsyneenä ja pidän järjen päässä isojen painojen kanssa, vaikka kuinka tekisi mieli kokeilla mihin pystyy. En ole vieläkään 100% kunnossa enkä tiedä olenko sitä koskaan.

Paita Reebok täältä* // housut Nike (ostettu käytettynä) // Kengät Reebok täältä*(nyt alessa!)
Tuloksia syntyy, kun jaksaa tehdä töitä niiden eteen. Tämän voin allekirjoittaa täysin. Koko kuntoutusprojekti oli ihan itsestäni kiinni ja hoidin sen hemmetin hyvin. Ei pelkkä leikkaus ketään terveeksi tee. Jälkipuinti on hoidettava ihan itse ja moni ei jaksa sitä valitettavasti tehdä. Kun palasin takaisin crossfitin pariin kolmisen kuukautta sitten, me testattiin ykkösmaksimit maastavedossa, kyykyssä ja shoulder pressissä (pystypunnerrus seisten tangolla). Kaikissa liikkeissä painot ovat nousseet kovalla tahdilla ja alan olla vanhoissa kilomäärissä. Mavessa nousi silloin 90kg ja viime viikolla tein kaikkien aikojen uuden peeärrän 120 kilolla! Myös peruskunto on noussut kohisten ja pystyn oikeasti tekemään jo suht kovilla tehoilla kaikki treenit. Ensi viikolla meillä alkaa juoksutreenit, joita odotan pelonsekaisella innolla. Olen aika huono juoksija, mutta tänä kesänä voisin yrittää siinäkin petrata! Olen luonteeltani vähän sellainen, että mun pitää saada nähdä ihan konkreettisia tuloksia sopivin väliajoin jotta motivaatio pysyy huipussaan. Nyt niitä tuloksia on nähty melkeinpä koko vuoden tarpeiksi 😀

Näin positiivisin mielin täällä alkavaan viikkoon! Tänään menen tekemään openin 17.4 lajin uudestaan ja yritän parantaa perjantain tulostani 😉 Saa nähdä onko mun uusi taktiikka parempi vai huonompi…

Hei joko teille on Fitcard tuttu sovellus? Fitcard on siis uusi liikuntasovellus, jonka avulla pääset yhdellä kuukausittaisella maksulla treenaamaan kaikkiin applikaation sisältämiin  liikuntapaikkoihin! Valittavana on yli 100 liikuntapaikkaa ja lajeina on esim. kuntosali, jooga ja ryhmäliikunnat. Hinta alkaen 19e/kk! Hinta määräytyy asettamiesi treenikertojen perusteella eikä Fitcardissa ole sitoutumispakkoa saati jatkuvia maksuja! Ja korttihan kulkee kätevästi mukana puhelimessa 😉 Tsekkaa lisää täältä*.

 

Ensimmäinen paska treeni

PicsArt_01-17-03.16.32

Mun treenaaminen leikkauksen jälkeen on ollut räjähdysmäisen nousujohteista. Viimeiset pari kuukautta voimatasot on nousseet kauhealla vauhdilla, liikkuvuus parantunut ja olkapää vahvistunut. Osan liikkeistä olen joutunut aloittamaan ihan alusta ja joitakin en pysty vielä tekemään ollenkaan. Perustreeniä ja kestävyyttä pystyn paukuttamaan hyvällä tahdilla, mutta edelleen joudun kiinnittämään todella paljon huomiota olkapäähän ja sen asentoihin. Jokaisessa liikkeessä kehitystä on kuitenkin tullut todella nopealla tahdilla ja voimatasot alkavat olla melkein samat kuin vuosi sitten!

Crossfit on siitä jännä laji, että pitkän aikaa treenit saattaa kulkea kuin unelma. Sitten tule seinä vastaan ja tuntuu ettei mikään onnistu. Jokin tekniikka ei natsaa, vaikka kuinka yrittää hioa sitä tai voimatasot eivät nouse, vaikka mitä tekisi. Mä yritän pitää nyt pääni kylmänä ja keskittyä vain vahvistamaan itseäni, mutta se pieni suuruuden hullu huutelee välillä olkapäältä ja vaatii enemmän kuin mihin olisi rahkeita. Näin kävi eilen. Asetin itselleni aivan liian suuret tavoitteet treenissä ja kaikkihan sen tietää miten siinä käy: paska maku ja epäonnistumisen fiilikset taskussa lähdin talsimaan treeneistä kotiin. Ja vaikka ymmärrän oman tilanteeni ja tasoni niin silti epäonnistumista on vaikeaa hyväksyä! Me tehtiin eilen treeneissä clean & jerkiä, jonka tiedän olevan tällä liikkuvuudella mulle todella haastavaa varsinkin nyt, kun olkapää ei ole vielä 100% kunnossa. Se haittaa paljon mm. rinnallevetoa, koska en saa nostettua kyynärpäitä riittävän ylös. Ylös työnnöt tuntuvat varsin hyviltä, mutta rinnallevedot ei edellä mainitusta syystä ja sekös mua kiukutti! Ennen niin helppo liike on nykyään todella vaikea. Lyhyt pinna ja kaikki mulle nyt heti mentaliteetti eivät ole kauhean hyvä yhdistelmä.

Mä tiesin, että ensimmäinen huonon treenin päivä tulee ja nyt se tuli. Itse asiassa hyvä, että tuli. Nyt tiedän mihin täytyy panostaa (yläkropan liikkuvuus & tekniikka), jotta pääsen painonnostossakin takaisin vanhalle tasolle. Treenaaminen on siitä hauskaa, että haasteita tulee eteen koko ajan. Työelämässä haasteita ei enää tule kauhean paljon, joten jostain itsensä kehittämisen kohteita on hankittava. Huomaan, että osaan nyt ottaa epäonnistumiset ihan eri tavalla vastaan kuin vuosi sitten. Jään toki miettimään niitä, mutta pystyn kuittaamaan ne olankohautuksella ja lupauksella kiinnittää huomiota asioihin, joissa epäonnistuin.

Missä asioissa te olette kohdanneet haasteita viime aikoina?

Ps. Videolla pari liikettä, joissa olen onnistunut viime päivinä! Ensimmäiset leuat leikkauksen jälkeen kulki yllättävän kevyesti ja kyykytkin kulki jalkojen väsymyksestä huolimatta 😉