Vähän iloa murheiden keskelle

Vähän iloa murheiden keskelle

Nyt alkaa näyttää siltä, että tunnelin päässä on jälleen valoa näkyvissä. Aikamoista matalalentoa tässä on eletty jo viisi viikkoa. Kävin tällä viikolla parina päivänä töissä eikä käsi kestänyt sitä ollenkaan. Se vähä mitä sain sitä jo parannettua, tuhoutui parissa päivässä. Pääsinkin jo torstaina magneettikuvaan ja perjantaina sain diagnoosin. Positiivista oli se, ettei epäiltyä kulumaa löytynyt kolmiorustosta. Yksi luu on mulla kädessä pidempi kuin normaalisti ja se ilmeisesti hankaa muihin käden rakenteisiin ja on aiheuttanut ranteeseen ison tulehduksen. Lisäksi siellä näkyi kolme gangliota eli sellaista nestepalleroa. Nyt vain seuraillaan tilannetta ja annetaan sille edelleen lepoa. Saan treenata kevyesti kunhan tuen ranteen hyvin. Lokakuussa kädelle on annettavaa lisää kuormitusta ja jos se ei sitä kestä, laitetaan kortisonia. Jos oireilu jatkuu senkin jälkeen, on edessä todennäköisesti leikkaus, jossa luuta lyhennetään. Toivotaan ettei siihen tarvitsisi mennä! On kuitenkin helpottavaa tietää missä mennään ja että siellä ei mikään ole rikki.

Vähän iloa murheiden keskelle

Vähän iloa murheiden keskelle

Pari treeniä olen tällä viikolla käynyt tekemässä ja se jos mikä on piristänyt mieltä! Fiilis on ihan erilainen, kun pääsee edes hetkeksi kotoa pois ja vähän hikoilemaan. Olen treenannut nyt Eevskun Strong woman pro ohjelmalla (joka on enää tänään myynnissä btw!) ja tykkään siitä aivan hitokseen paljon. Vähän olen joutunut soveltamaan käden takia, mutta tykkään ohjelman liikkeistä, vaihtelevuudesta sekä progressiosta. Myös lämmittelyihin, tominnalliseen treeniin ja lihashuoltoon on panostettu kunnolla. Tykkään! Turhan pitkään treenasin vähän sinne päin ja ilman selkeää progressiota, joten motivaatio tällä hetkellä on täysi kymppi.

Eilen juhlittiin kaverin neljäkymppisiä ja oli ihanaa päästä ulos ja tuulettumaan. Sain laittautua (miehen mielestä aivan liian pitkään), ottaa vähän skumppaa ja nauttia hyvästä seurasta. Luikautettiin Wallisissa päivänsankarille Aikuinen nainen, oltiin ja höpöteltiin. Bongattiin julkkiksia ja joku vanhempi nainen haukkui meidät pissiksiksi 😀 Pitihän tämäkin päivä nähdä! No, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Olin jo puoli kahden aikaan kotona, joten sain siihen lisäksi vielä hyvät yöunet. Tänään vietettiin kolme tuntia tytön eskarikaverin synttäreillä ja oli ehkä hauskimmat lasten synttärit aikoihin. Synttärit pidettiin erään koulun jumppasalissa ja siinä lasten temmellystä katsoessa tuli ihan omat kouluajat ja jumppatunnit mieleen. Muksut tykkäsivät tosi paljon eikä meidän aikuistenkaan todellakaan tarvinnut tumput suorina istua. Koko ajan piti olla antamassa vauhtia renkaissa tai valvomassa köysissä kiipeilyä.

Vähän iloa murheiden keskelle

Vähän iloa murheiden keskelle

Nyt huomaan, että mieliala alkaa tosissa nousta, kun ymmärsin että ei tämä kipu loppuelämän juttu ole. Tämä menee ohi tavalla tai toisella. Jos ei ajan kanssa niin sitten operaation myötä. En aio niitä asioita miettiä nyt ollenkaan, sillä mulla alkaa torstaina loma ja me lähdetään silloin Turkkiin samaan paikkaan kuin viimekin vuonna. Tiedossa siis lämpöä ja köllöttelyä viikon verran!

Onko teillä reissuja suunnitelmissa vielä tälle vuodelle?

Joko olet katsonut uusimman videoni?? Tuttuun tapaan kanavan pääset tilaamaan täältä ja samalla voit katsella aiempia videoitani 🙂

Edellinen postaus: Suosikkiresepti: Kikherneet appelsiinikastikkeessa

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Henkilökohtainen kriisi

henkilökohtainen kriisi

Heimoi, täällä ollaan vielä! Tällä viikolla postaustahti on ollut normaalia vähäisempi, kuten olette jo ehkä pistäneetkin merkille. Olen yrittänyt parannella tuota käden raatoani ja antaa sille mahdollisimman paljon lepoa. No, enpä voi sanoa että kirjoittamattomuus olisi sitä ainakaan parantanut millään tavalla. Ihan se on samanlainen koko ajan teki mitä tahansa. Aamulla saattaa olla täysin oireeton, mutta iltaa kohti kipeytyä. Seuraavana päivänä saattaa olla toisinpäin. Syön koko ajan tulehduskipulääkkeitä ja olen käynyt tällä viikolla kolme kertaa lämpöhoidossa. Lämpö auttaa selkeästi käteen ja kivut  ja jäykkyys ovat sen jälkeen useamman tunnin poissa. Mutta se kädestä. Paranee jos ja kun paranee. Toivotaan parasta, sormet ristiin ja sitä rataa. Ensi viikolla joka tapauksessa töihin, koska ei tämä levossakaan ole yhtään sen paremmaksi mennyt. Katsotaan mitä tapahtuu.

Käden takia mulla on tällä hetkellä päällä henkilökohtainen kriisi. Motivaatio on hukassa ja mieliala alhaalla. Kun perusrutiinit ovat poissa, päivät ovat melkoista pyristelyä. En saa mitään aikaiseksi, vaikka kuinka yritän. Illalla mietin, että miten tämä voi olla mahdollista? Osan päivistä vain istun lamaantuneena sohvalla miettimättä mitään. Kaipaan arkea, treenaamista ja niitä illan myöhäisiä tunteja, kun yritän saada arkiaskareet ja seuraavan päivän ruuat valmiiksi. Teen suunnitelmia, joita en kuitenkaan saa toteutettua. Poden huonoa omatuntoa siitä etten saa niitä toteutettua. Tuntuu, että huono omatunto ja totaalinen epäonnistumisen fiilis on koko ajan läsnä. Miksi minä olen tällainen epäkelpo ihmisraato, joka ei saa itseään niskasta kiinni, kun arki vähänkään muuttuu? Yritän pakottaa itseni tekemään asioita ja ruoskin itseäni, koska en saa niitä kuitenkaan tehtyä. Pitäisi ottaa rennommin, mutta en kykene.

Kuuntelin tänä aamuna kävelyllä Katariina Tunturin instastooreja ja totesin, että siinäpä viisas nainen. Hän puhui siitä miten pitäisi välillä pysähtyä kuuntelemaan itseään. Kuunnella mitä asioita sisältä kumpuaa ja mitä minä oikeasti haluaisin tehdä. Monesti me asetamme itsellemme järjettömiä odotuksia, jotka voi kummuta jostain aivan muualta kuin meistä itsestämme. Entä jos välillä oikeasti kuuntelisi vain itseään? Olen jo monta viikkoa yrittänyt saada itseni juoksemaan tai tekemään sellaisia treenejä mitä pystyn. Ne on kuitenkin jääneet tekemättä, koska en ole vain halunnut. Kiinnostus on ollut täysi nolla, samoin kuin ruokavalion kanssa. Kun tällaisia kausia tulee, niin olisiko vain hyvä antaa olla hetken, rauhoittua ja tehdä jotain muuta? Sali ei häviä Tikkurilantieltä minnekään eikä lihakset katoa minnekään. Aloin miettimään myös omia ihanteita samalla. Mitä minä oikeastaan haluankaan treenaamiselta? Treenaanko ulkonäön vuoksi? En. Haluanko olla vahva? Kyllä. Haluanko olla liikkuva? Kyllä. Haluanko hengästyä ja parantaa suorituskykyä? Kyllä. Haluanko liikkua ennemmin hyvän olon kuin ulkonäön vuoksi? Kyllä. Ehkä tässä kohtaa voisi juurikin kysyä välillä itseltään miten oikeastaan haluaisinkaan liikkua tänään? Kaipaanko ennemmin rauhoittavaa joogahetkeä tai kävelylenkkiä kuin kovaa salitreeniä? Entä olisiko urheilun sijasta paikallaan kunnon hikinen hyötyliikunta siivoamisen muodossa?

Viimeinen kuukausi on ollut melkoista kipuilua niin treenaamisen kuin ruokienkin suhteen, mutta nyt alkaa pikku hiljaa tuntua siltä, että ajatukset alkavat taas muotoutua päässä ja siirtyä ajatuksista tekoihin. Mun ei tarvitse olla muiden silmissä yhtään mitään, kunhan olen hyvä itselleni. Kunhan vain teen minulle sopivia valintoja ja nautin siitä mitä teen. Kunhan vain en pakota itseäni mihinkään. Siitä ei nimittäin seuraa muuta kuin pahaa mieltä. Eilen ja tänään on ollut hyvä fiilis. Pari viikkoa tässä menikin lähinnä huutaessa, raivotessa ja mököttäessä. Ei ole ollut mukavaa residenssin muillakaan asukkailla. Jospa tämä henkilökohtainen kriisi olisi kohta selätetty.

Rentouttavaa viikonloppua just sulle! Muista kuunnella itseäsi 😉

Entä jos työkyky menisi kokonaan?

 jos työkyky menisi kokonaan

Heräsin ja laitoin tytölle aamupalaa. Etsin hänelle vaatteet ja pesin hampaat. Vein päiväkotiin ja tulin takaisin kotiin laittamaan itselleni aamupalaa. Istuin sohvalla ja katsoin telkkaria. Olisi hommia tehtävänä vaikka kuinka paljon, mutta mitään ei huvita tehdä. On täysin lamaantunut olo. Ei huvita edes katsoa televisiota. Pitäisi mennä kauppaan, viedä pulloja ja ostaa ruokaa. Pitäisi valmistaa jotain ruokaa, mutta sekään ei huvita yhtään. Pää on täynnä tyhjää. Pitäisi tehdä asioita, mutta keho pistää vastaan. En vain pysty. Olen siis kotona tällä hetkellä sairaslomalla. Kädestä löydettiin vuosi sitten kolmioruston kuluma, joka ärtyilee silloin tällöin. Tällä hetkellä se on harvinaisen kipeä ja estää työn teon täysin. Se estää tekemästä myös monia muita asioita, kuten treenaamasta ja kantamasta asioita sillä kädellä. Kaikki vähänkään painavempi putoaa kädestä välittömästi. Kun vihdoin ja viimein pääsin päivällä kauppaan asti, mietin että entä jos työkyky menisi kokonaan? Minkälaista elämä olisi silloin?

Olen siitä onnekkaassa asemassa etten ole koskaan ollut työttömänä, jos ei joitain opiskelukesiä oteta huomioon. Sain töitä heti valmistuttuani ja tein töitä aina opiskellessani. Minun alallani töitä on aina, koska laboratorionhoitajaa ei voi korvata automaatiolla. Tälläkin hetkellä Helsingissä on suuri pula laboratorionhoitajista ja tänne muuttaessani sain valita työpaikkani. Nautin työstäni suunnattomasti, mutta kun näitä vaivoja on alkanut välillä olemaan, niin joutuu väkisinkin miettimään, että mitäs jos työkyky menisi kokonaan? Tarvitsen käsiäni työssäni ja erilaiset käsien vaivat ovat yleisiä minun ammatissani. Nyt oireileva käsi on juuri se, jolla vaihdan veriputkia. Sitä liikettä kun tekee satoja kertoja päivässä, ei ole ihmekään, että paikat alkaa kulua. Toisille se aiheuttaa vaivoja ja toisille ei. Itse kuulin valitettavasti siihen ryhmään, joka jo tässä iässä saa kärsiä näistä.

En todellakaan väitä, että tietäisin miten ahdistavaa on luopua työstään tai joutua kokonaan työttömäksi. Minulla ei ole sellaisesta minkään valtakunnan kokemusta. Minulla on työ johon palata ensi viikolla, mutta silti mietin minkälaista arki ja elämä on, jos todella joutuisin pois työstäni? Tältä pohjaltahan sitä miettii, että kävisin vähän treenailemassa, laittelisin kotia ja pitäisin huolta itsestäni ja perheestäni. Voihan se niinkin olla, mutta ihminen voi myös lamaantua täysin tuollaisessa tilanteessa. Elämältä katoaa pohja kokonaan. Saisinko muodostettua uudenlaista arkea tai jaksaisinko edes yrittää muodostaa sellaista? Tällainen ihminen, niin kuin minä, lamaantuu jo muutamassa päivässä. Mitä se olisi, jos elämä olisi aina sellaista? Tasaisen harmaata ja päämäärätöntä haahuilua ilman tietoa paremmasta huomisesta. Kyvyttömyyttä tehdä asioita, joita rakastaa. Löytyisikö uusia asioita, joista saisi elämäänsä iloa?

Kaikki tämä pohdinta on täysin hypoteettista. Ei minulla ole kokemusta sellaisesta elämästä enkä voi edes kuvitella sitä elämää, mutta yritän myös miettiä asiaa. Entä jos? Kaikkihan tässä elämässä on mahdollista. Sen, jos jotain, olen oppinut pienen elämäni aikana. Olen aina ollut vähän pessimisti ja varaudun pahimpaan. Ehkä se on hyvä asia, ehkä ei. Äitini joutui aikanaan luopumaan työstään sairauden vuoksi. Se voi sattua kenen tahansa kohdalle. Jos näin kävisi, kouluttautuisinko uudelleen? Minkälaisiin tehtäviin? Jaksaisinko edes miettiä sellaista? Lamaantuisinko täysin ja makaisin vain kotona? Toisiko elämä eteen pelkkää kurjuutta vai jotain uutta ja mahtavaa?

Kertokaa te, jotka tiedätte! Mitä tapahtuu, kun jää työttömäksi tai joutuu sairauden takia pois työelämästä? Miten se muuttaa arkea ja ihmistä? Miten siitä selviää?

Edellinen postaus: Ärsyttävät naapurit, onko niitä?

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Rentouttava viikonloppu mökillä

Rentouttava viikonloppu mökillä

Vietettiin viime viikonloppu mökillä koko perheen voimin. Mökillä on ihan parasta olla, kun on sopivasti lämmintä ja pientä puuhaa koko ajan. Aina kun me mennään mökillä, käyn ensimmäisenä läpi kaikki kukkaistutukset sekä kasvimaan. On hauskaa seurata mitkä kasvit kukkivat mihinkin aikaan kesästä ja miten kasvimaalla hommat etenevät. Nyt on ollut niin jumalattoman kuumaa ja kuivaa, että kasvimaalta taitaa tulla tänä vuonna todella surkea sato. Kurkun taimet ovat vieläkin ihan minejä eikä kesäkurpitsa jaksa kunnolla edes kukkia. Tilleistä ja muista nyt puhumattakaan. Ainoat mitkä rehottavat tyytyväisinä, on rikkaruohot.

Koko perjantain mulla oli jo töissä vähän jännä olo. Ei varsinaisesti kipeä,  mutta ei ihan normaalikaan. Lauantaiaamuna heräsin aivan tukkoisena ja flunssaisena. Pää oli kuin haminan kaupunki ja väsytti aivan jumalattomasti. Manasin siinä sitten, että pitääkin viikonlopuksi sairastua ja painuin aamupalan jälkeen takaisin sänkyyn. Otin parin tunnin nokoset ja lähdettiin uimaan. Meinasin ensin jättää uimareissun välistä, mutta onneksi lähdin virkistäytymään. Mielenkiintoista kyllä, että uintireissun jälkeen mun olo normalisoitui eikä mistään flunssan oireista ollut tietoakaan! Mietin, että voisiko oireet johtua ihan vain kovista treeneistä? Nostin tovi sitten treenimääriä kolmesta salikerrasta neljään viikossa ja kovensin treenejä entisestään. Ehkä tuo oli vain jokin elimistön signaali hiljentää tahtia?

Rentouttava viikonloppu mökillä

Rentouttava viikonloppu mökillä

Rentouttava viikonloppu mökillä

Lainattiin kirjastosta yksi peli, jota oli tarkoitus tahkota viikonloppuna. Siinä oli kuitenkin niin jumalattoman pitkät ohjeet ettei kukaan jaksanut saati viitsinyt opetella. Niinpä päädyttiin pelaamaan tuttua ja turvallista monopolia, jota tyttö rakastaa yli kaiken. Äärimmäisen tylsä peli pelata kahdestaan, mutta mitäpä sitä ei lapsensa vuoksi tekisi 😀 Haaveilin koko lauantaipäivän, että saisin jossain vaiheessa istua rauhassa mökin edustalla riipputuolissa ja kuunnella kirjaa. Sopiva väli löytyi kuuden maissa illalla ja vietin ihan issekseen reilun puoli tuntia Eve Hietamiehen Tarhapäivää kuunnellen. Pähkäilin kuumeisesti kolmen eri kirjan välillä, mutta päädyin Tarhapäivään, koska olin vasta kuunnellut Yösyötön. Mielettömän hyviä kirjoja molemmat! Tällaiset pienet omat hetket päivän aikana on mulle äärimmäisen tärkeitä. Oli se sitten pieni hetki töllöä katsellen tai sukkaa kutoen, mutta pääasia kunhan saa tehdä edes jotain omaa. Tehtiin illalla sikahyviä hamppareita ruuaksi. Laitoin omani väliin Apetitin kasvisjauhis crispy chic -pihvin, ketsuppia, vegemajoneesia, punasipulia, tomaattia ja kurkkua. Jestas miten hyvää! Vaikka itse sanonkin, niin enpä ole hetkeen yhtä hyvää hampurilaista syönyt. Kylkeen vielä tuoretta ananasta niin aijai. Käytettiin kisuja myös ulkona pitkästä aikaa valjaissa. Ei olla kauheasti niitä ulkoilutettu, koska yksi saa aina silmätulehduksen (ei onneksi saanut nyt!) ja kaksi muuta ei muuten vain tykkää olla ulkona. Ehkä jos niitä käyttäisi joka päivä, niin tottuisivat ja ehkä jopa tykkäisivät.

Rentouttava viikonloppu mökillä

Rentouttava viikonloppu mökillä

Rentouttava viikonloppu mökillä

Rentouttava viikonloppu mökillä

Minusta on ihanaa kun mökillä ollessa ei tarvitse miettiä mitään kotona odottavia hommia. Katselen youtube-videoita ja tv-ohjelmia, luen kirjoja ja lehtiä, kudon sukkaa ja vain olen. Toki leijonan osa päivästä menee tytön kanssa puuhastellessa, mutta nuo on niitä mun omia juttuja. Tuollaisen rentouttavan viikonlopun jälkeen on ilo palata kotiin ja arkeen täysin levänneenä ja virkistäytyneenä. Ehkä olettekin jo huomanneet, että meidän perhe viihtyy todella hyvin mökillä ja luonnon helmassa 😉

Sellainen oli mun rentouttava viikonloppu mökillä. Muksaa keskiviikkoa just sulle!

Ps. Kävin maanantaina ensimmäistä kertaa elämässäni sokeroinnissa (brassi). En ole aikaisemmin uskaltanut mennä, koska kaikki ovat pelotelleet miten paljon se sattuu! Joko tekijä oli todella hyvä tai mun kipukynnys hyvin alhainen (epäilen suuresti tätä), mutta en voi kyllä sanoa, että sattui! Ostin ensimmäisen käynnin Offerillan kautta, mutta Mirja sai minusta kyllä vakioasiakkaan. En voi muuta kuin suositella suurella lämmöllä 🙂 Tsekkaa tarjous täältä.

Mielen päällä juuri nyt

Mielen päällä juuri nyt

Mielessä harhailee pitkin päivää kaikenlaisia asioita aina pyykin pesusta treeniohjelmaan. En ole vähään aikaan tehnyt kuulumispostausta, joten ajattelin toteuttaa sen nyt, kun ei ole oikeastaan muutakaan asiaa. Ruuasta tuskin haluaa kukaan lukea joka päivä, joten välillä jotain muuta. En tosin lupaa etteikö nytkin joku sananen olisi aiheesta sanottavana 😀

Arki. Arki rullaa tällä hetkellä jotenkin todella jouhevasti. En tiedä onko syynä kesäkuun alussa pidetty loma vai mikä, mutta jotenkin kaikki tuntuu niin hyvältä nyt. Stressaan normaalisti äärettömän paljon tytön kuskaamisesta kesäpäiväkotiin, mutta nyt en. Kesäpäiväkoti on ihan meidän lähellä eikä matka sinne kestä pyörällä kuin muutaman minuutin. Arvostan! Lapsikin tuntuu jotenkin kasvaneen entisestään kesän aikana eikä ole samanlainen kiukkuperse kuin vielä talvella. Silloin hermoja koeteltiin ja kaikki oli välillä liian vaikeaa.

Mielen päällä juuri nyt
Mun uusin karviaispuska mökillä.

Mielen päällä juuri nyt

Koti. Totesin eilen miehelle nukkumaan mennessä, että haluaisin vähän freesata meidän kotia. Kuulostin kuulemma ihan joltain paremmaltakin sisustussuunnittelijalta. Jotain kivaa sinne olisi keksittävä. Ei jaksa tuijottaa vuodesta toiseen niitä samoja seiniä, huonekaluja ja tauluja. En todellakaan ole lähdössä minnekään sohvaostoksille, vaan joku pieni uusi ja erilainen juttu voisi tehdä terää. Ehkä uudet tapetit tai struktuuriseinä olkkariin (jossa myös nukumme). Tai pari uutta taulua television päälle. Ehkä jokin uusi ruukkukasvi tai ilmakasvi? Vesikasvi ei meillä kauan elänyt. Kaunishan se oli, mutta ei taida oikein lasipurkissa viihtyä tai sitten hoidin sitä väärin. Haaveilen edelleen akvaariosta, mutta sellainen ei mahdu mihinkään tällä hetkellä. Isompaa asuntoa ollaan edelleen katseltu, mutta mikään ei oikein nappaa. Aina niissä on joku vika. Jotain meidän kotona on tapahtunut, koska koti ei ole kuin pommin jäljiltä koko ajan.

Treenit. En voi ymmärtää miten hyvin mun treenit kulkee tällä hetkellä! Tämä on jotain aivan käsittämätöntä. Voin ehkä kuvitella vain, mutta tuntuu siltä, että vegaaniseen ruokavalioon siirtymisen jälkeen jotain kropassa naksahti kohdalleen. Jotain mikä on aiemmin ollut vähän virheasennossa. Kroppa toimii kuin unelma. Painoja saa latoa koko ajan enemmän ja enemmän eikä paikat ole kovinkaan montaa päivää enää kipeänä. Ensi viikolla pidän lepoviikon, koska ahneudesta ei yleensä seuraa mitään hyvää. Kolme kovaa viikkoa putkeen on mulle hyvä tahti. Sen jälkeen viikko lepoa ja taas mennään. Tykkään! Lihashuollolle toivoisin kyllä hieman enemmän aikaa ja sehän onnistuu vain priorisoimalla arkea eri tavalla.

Mielen päällä juuri nyt
Samanlaiset letit on tilattu tällekin vuodelle 😀
Mielen päällä juuri nyt
Tein tytölle nimipäivän kunniaksi herkkupirtelön.

Matkakuume. Oi mä niin odotan syyskuuta, kun suunnataan viikoksi kohti Turkin Sideä. Päädyttiin samaan paikkaan kuin viime vuonna, koska se vain on niin jumalattoman hyvä lapsen kanssa. On liukumäet ja altaat, hyvä ruoka, lämmintä ja paljon kaikenlaista aktiviteettia. Toisaalta uuteen paikkaan matkustaessa on ihanaa tutustua paikkoihin, mutta toisaalta taas on kiva kun tietää jo paikat valmiiksi. Aiotaan kyllä käydä tällä kertaa sellaisissa paikoissa mihin ei viime vuonna ehditty mennä, joten jotain uutta on edes luvassa! Josta tulikin mieleen, että pitäisi varmaan maksaa loput matkan summasta…

Raha ja talous. Tällä hetkellä on rahallisesti vähän tiukempaa, koska säästetään koko ajan matkaa varten. Rahastoihin menee koko ajan tietty summa kuukaudessa, mutta mitään osakkeita en ole vähään aikaan ostellut. Olen taas alkanut laittamaan tavaraa myyntiin, jotta saataisiin matkakassaa kerrytettyä. Tämä on vähän sellaista hommaa, että välillä on hiljaisia jaksoja ja välillä olen todella aktiivinen. No, raha on vain rahaa ja sitä on turha murehtia. Onni on tietää, että aina on taustalla jokin pieni pesämuna, jos akuutti tarve tulee. Veikkaan, että matkan jälkeen tulee taas suuri into alkaa säästämään ensi vuoden reissua varten ja taas koti tyhjenee 😀

Muu elämä. Tiedättekö kun elämässä tulee jaksoja, milloin menee todella hyvin ja jaksoja, jolloin menee todella huonosti. Sanoisin, että tällä hetkellä ollaan kohtuullisen hyvin plussan puolella. Ei ihan siellä ääripäässä, mutta riittävästi kuitenkin. Elämä tuntuu jokseenkin helpolta. Eräs ihana lukijani vinkkasi pari päivää sitten, että Love islandin 3.tuotantokausi on Katsomossa ja sekös piristi mun päiviä entisestään! Mielenkiinnolla odotan suomen versiota kyseisestä formaatista. Huomenna lähdetään pitkästä aikaa mökille viikonlopuksi ja salaa toivon, että edes osa marjoista olisi kypsiä. Ihan sama onko punaisia vai mustia, kunhan on! Mökillä on tällä hetkellä niin kuivaa ettei edes kaivossa ole vettä. Joudutaan siis kantamaan saunaan ja sisälle käyttövedet jostain huitsin Nevadasta ja ostamaan juomavedet. Sinne kun ei ole vedetty putkia ollenkaan. Vähän säälittää kaikki ne ihanat kukat, jotka varmasti nääntyvät kohta pihaan. Ajattelin, että otan kotoa 1,5 litran limupulloihin vettä, että saan kukat kasteltua.

Mitäs vielä? No eipä tule muuta mieleen. Kysy jos joku asia kiinnostaa! 😉

Kuvat vähän sieltä sun täältä.

Edellinen postaus: 3 x helppo ja herkullinen välipala (muutakin kuin leipää)

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

10 x asia, jonka haluaisin oppia

10 x asia, jonka haluaisin oppia

En ole opiskellut bioanalyytikko-tutkinnon jälkeen päivääkään ja huomaan, että alan kaipaamaan haasteita elämässäni. Arvostan asioiden oppimista ihan eri tavalla kuin opiskeluaikana, kun kaikki oli pakkopullaa ja odotin vain opintojen päättymistä. Jokunen vuosi menikin ihan tyytyväisenä perusarkea tallatessa. Olin onnellinen, kun ei tarvinnut ponnistella minkään uuden eteen. Nyt kädet ja aivot kaipaavat uutta tekemistä ja oppimista, joten tässäpä 10 ensimmäisenä mieleen juolahtanutta asiaa, jotka haluaisin oppia. Mieluiten heti.

10 x asia, jonka haluaisin oppia

1.Elämään enemmän hetkessä. Välillä ärsyttää suunnattomasti, kun jotain asiaa tehdessä ajatus harhailee jo ihan jossain muualla ja seuraavassa tehtävässä asiassa. Olisi ihanaa, kun voisi nauttia vain siitä jutusta mikä on juuri sillä hetkellä meneillään. Ehkä joku mindfulness-tyyppinen harjoittelu voisi auttaa asiaan.

2. Spagaatti. Joskus nuorempana taivuin vaivatta spagaattiin, mutta tällä hetkellä se ei ole edes lähellä. Olisi ihanaa olla niin notkea, että voisi heittää spagaatin milloin vain. Ja tietysti ottaa hienoja peiliselfieitä salilla spagaatissa 😀

3. Viron kieltä. Meillä käy todella paljon virolaisia asiakkaita töissä ja joskus kommunikointi heidän kanssaan on enemmän kuin hankalaa. Itsensä kehittäminen ja uusien asioiden oppiminen on parasta mitä tiedän, joten tämä voisi olla varsin hyvä taito moneltakin eri kantilta!

4. Leikkimään niin kuin lapsi. Miksi aikuisena on niin vaikeaa heittäytyä mielikuvituksen valtaan ja leikkiä samalla tavalla kuin lapsi? Antaisi leikin viedä eikä mikään olisi liian noloa? Oi sitä huolettomuutta! Sitä kaipaan todella. En ole mikään hyvä leikkimään barbeilla, mutta pelaamisesta tykkään.

5. Luopumaan asioista. Tykkään, että kodissa on siistiä ja avaraa eikä tavaroita saa olla liikaa. Silti välillä on todella vaikeaa päästää irti esineistä, vaikka niillä ei olisikaan enää mitään käyttöä tai tunnearvoa. Ikinä kun ei voi tietää, jos sitä tarvitsee….

6. Kasvattamaan orkideoja. Miksi oi miksi orkideat (ja oikeastaan kaikki kukat) kukkivat anopilla ja isovaarilla, mutta ei meillä? He istuttavat orkideat mustaan multaan läpinäkymättömään ruukkuun ja pitävät ne litimärkinä mitä ei kaikkien taiteen sääntöjen mukaan juuri saa tehdä! Silti orkideat kukkivat 365 päivää vuodessa. Minulla ne säilyvät hengissä, mutta eivät mokomat kuki.

7. Tekemään erilaisia kastikkeita ja sooseja. Tykkään todella paljon kastikkeiden tuomasta mausta ja kosteudesta ruuassa, mutta en osaa niitä itse tehdä. Aina tulee pahaa tai vähintäänkin epämääräistä lirua, jota ei syö kukaan.

8. Menemään nukkumaan ajoissa. Joka aamu ajattelen, että tänään menen nukkumaan viimeistään yhdeksältä. Kuitenkin löydän itseni kukkumasta vielä yhdentoista maissa, koska ei väsytä. Paitsi seuraavana aamuna. Mun sisäinen kello ei ole tehty aikaisia aamuja ja aikaisin nukkumaanmenoa varten. Nyt nukun noin 7h yössä, kun optimaalinen unimäärä olisi mulle 8-9 h.

10 x asia, jonka haluaisin oppia

9. Virkkaamaan asioita. Osaan juuri ja juuri perussilmukoita, mutta mitään kovin järkevää en saa koskaan aikaiseksi. Paitsi lomalla ampiaisenpesiä ja niitä tulikin tehtyä sitten paljon. Olisi ihanaa osata virkata tytölle hattuja, pehmoleluja ja keppareita. Kotiin tiskirättejä, tyynynpäällisiä ja mattoja. Jostain syystä virkkaaminen on minulle miljoona kertaa vaikeampaa ymmärtää kuin kutominen!

10. Tekemään hienoja lettejä ja kampauksia. Tyttö haluaisi kovasti, että tekisin hänelle joka aamu päiväkotiin jonkun kauniin kampauksen tai hienon letin. En saa useinkaan edes perusranskanlettiä tehtyä näillä nakkisormillani. Aina on sormet solmussa ja hermot menee. Toisilta se taas käy todella näppärästi. Viimeiset pari viikkoa eräs päiväkodin aikuinen on taikonut tytölle kauniita lettejä. Kateellisena ihastelen niitä iltaisin. Minäkin haluan osata!

Mitä asioita sinä haluaisit oppia?

Edellinen postaus: Kermainen nyhtökaura-curry

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Kanafajitaksia ilta-auringossa

kanafajitaksia ilta-auringossa

Tyyntä myrskyn jälkeen pitää tässä kohtaa hyvin paikkansa meidän elämässä. Lomalta arkeen paluu ei ole ollut mitään ruusuilla tanssimista. Kinasteltu on koko perheen voimin enemmän kuin viimeiseen kolmeen kuukauteen yhteensä. En tiedä oliko jännitystä vai mitä, mutta nukkumaanmenot ovat olleet suorastaan helvetillisiä viime päivinä. Kun on aika mennä unille, tyttö aloittaa jumalattoman shown: riekkuu, tönii, määräilee, ilkkuu, juoksee pois sängystään, huutaa, riehuu…Ihan kaikkea mitä nyt 6 vee voikaan keksiä. Voin sanoa, että on ollut hermot tiukalla meillä kaikilla. Jopa niin tiukilla, että ollaan miehenkin kanssa tiuskittu toisillemme ja tilanne kulminoitui siihen, että mun piti toissa iltana mennä 15 minuutiksi vessaan lukkojen taakse ”vähän hengittelemään” ja rauhoittumaan.

Eilen aamulla umpiväsyneenä päätin, että tän rallin on loputtava ennen kuin se menee pidemmälle ja ollaan kaikki ihan zombieita. Niinpä vietettiin rauhallinen ilta ja koska tyttö pyyteli eväsretkeä, me syötiin kanafajitaksia ilta-auringossa. Pakattiin ruuat kylmälaukkuun ja paineltiin ulos syömään. Sää oli lämmin ja piha rauhallinen, joten mikäs siinä oli istuskellessa ja nautiskellessa hyvää ruokaa. En tiedä rauhoittiko tämä hetki jotenkin tyttöä vai mikä oli, mutta ilta sujui ilman minkäänlaisia kiukutteluita. Pelasin varman päälle ja laitoin tytön lämpimään kylpyyn ennen nukkumaanmenoa. Iltasatu hänen sängyssään ja hetki vierekkäin köllöttelyä. Okei, heräsin puolen yön aikaan hänen sängystään 😀 Mutta kuitenkin, vihdoin saatiin kaikki nukkua rauhallisesti ja herätä tähän aamuun virkein mielin.

kanafajitaksia ilta-auringossa

Ei tällä postauksella ole minkäänlaista uutisarvoa, mutta halusin tulla jakamaan kanssanne mukavan tapahtuman. Jos lapsi kinuaa eväsretkeä, miksipäs ei koko illallinen ulkosalla? Oli niin mukavaa, että saletisti tehdään uudestaan! Oli kiva kuulla pieneltä tänään aamulla: Äiti, mulla oli tosi kivaa eilen <3 Tällaiset pienet ja ihanat hetket arjen keskellä ovat äärimmäisen tärkeitä hyvinvoinnille. Jos koko ajan on kiire ja rankkaa, siitä harvoin seuraa mitään hyvää. Jo pienikin pako normaalista tekee ihmeitä. Kun saa vain keskittyä ystävään,puolisoon, lapsiin tai koko perheeseen ja vain olla ja nauttia.

Onko sulle tapahtunut jotain erityisen mukavaa tällä viikolla?

Edellinen postaus: Ollaanko yhdessä vegaaneja (edes viikko?)

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Minäkö muka täti-ihminen?

*Sisältää mainoslinkkejä

täti-ihminen

Täällä istutaan junassa tällä kertaa matkalla Kuopiosta takaisin mökille. Juhlittiin siskon tytön valmistujaisia eilen ja kemut olivat oikein onnistuneet. Kyllähän ne vaativat taas jokusen työtunnin, mutta kaikki oli sen arvoista. Uskon, että itse juhlakalukin oli varsin tyytyväinen juhliin 😉 Autoin siskoa valmisteluissa sen minkä pystyin ja mitä hommia mulle annettiin. Rakastan kaikkea pikkunäpertelyä ja sainkin koristella gluteenittoman kasvisvoileipäkakun oman mieleni mukaan. Voileipäkakut eivät ole mun ominta alaani, joten ei muuta kuin google laulamaan ja tekemään koristeluita sen opeilla! Hyvä tuli vaikka itse sanonkin. Laitan ohjetta tänne bloginkin puolelle tulemaan myöhemmin.

täti-ihminen

täti-ihminen

täti-ihminen

Näissä sukujuhlissa huomaan miten nuoret aikuistuvat, mutta samalla tuntuu ettei itse vanhene ollenkaan. Toki ikää tulee lisää, mutta mieli on edelleen sama kuin parikymppisenä. Tätä asiaa ei voi tietää ennen kuin on itse tässä iässä. Muistan kun oli itse parikymppinen ja tällainen kolmevitonen tuntui ikälopulta tapaukselta. Sitä ajatteli, että yli kolmekymppiset on ihan vanhuksia. Elämä takana ja sitä rataa. Jännästi on mieli muuttunut. Elämä sen kuin paranee koko ajan mitä enemmän vuosia tulee mittariin. Niin kuin sanoin, mieli on edelleen sama kuin 15 vuotta sitten enkä näe tässä iässä kuin hyviä puolia. Ehkä muutama ryppy on tullut silmäkulmaan lisää ja lisää järkeä päähän, mutta muuten olen tasan sama tyyppi kuin nuorempanakin.

täti-ihminen

täti-ihminen

täti-ihminen

Kun katselin nuorempien juhlintaa eilen, niin tajusin miten pihalla oikeastaan olenkaan heidän jutuistaan. Ei ne enää tän ikäistä ota mukaan juttuihinsa. Joskus muutama vuosi sitten olin tunkemassa itseäni mukaan kaupunkiin baariin nuorempien mukaan, mutta yritykseni tyrmättiin lempeästi, mutta jämäkästi: ”ei me mitään täti-ihmisiä mukaan huolita”. Täti-ihminen. Totta, sehän minä olen heihin verrattuna. Itse sitä on olevinaan ihan yhtä nuori kuin hekin ja niin mielellään heidän jutuissaan mukana, mutta toiset taitavat nähdä asian vähän eri tavalla 😀 Ja se on kuulkaas ihan ok. On ihan ok olla täti-ihminen. Mua se ei haittaa yhtään. Tykkään itsestäni ja elämästäni juuri nyt hullun paljon. Kaikki on hyvin näin. Enkä mä sitä paitsi jaksaisi enää valvoa ja remuta nuorempien matkassa. Menen varsin mielelläni myös viikonloppuisin viimeistään 22.30 nukkumaan.

täti-ihminen
Mekko: Dress like Marie.

Kiitos ja kumarrus, tää täti-ihminen menee nyt lepäämään mökille!

Kuvat: Kaisa Karhunen

Edellinen postaus: Viikon 22 ruokapäiväkirja

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Viime päivinä olen… (+ uusi video!)

viime päivinä olen..

Meillä alkoi juuri loma ja tultiin sunnuntaina tänne mökille. Vaikka rakastan meidän arkeakin, niin kyllä loma on aina loma ja ihmisen parasta aikaa. Saa tehdä juuri sitä mitä huvittaa, valvoa myöhään, leipoa vaikka iltakymmeneltä, pelata pelejä ilman aikatauluja ja ihan vain olla. Melkein kolme viikkoa tätä ihanuutta vielä jäljellä! Kelpaa 😉

No mitäs täällä sitten onkaan tehty?

Viime päivinä olen…

..päässyt täysillä lomailun makuun.

..käynyt Orivedellä ja Länkipohjassa ostoksilla (lähinnä ruokaa).

..lähtenyt kirpparilta tyhjin käsin.

..istuttanut itse kasvatettuja orvokkeja sekä neilikoita ruukkuihin.

..ostanut Tokmannilta mökille uuden karviaispuskan (koska karviaiset <3)

viime päivinä olen..

..tehnyt ulkotreenejä miehen kanssa.

..loukannut jalkani niin etten voi tehdä juoksu- tai kävelylenkkejä (energiajuomatölkit ovat vaarallisia!!!)

..lukenut kirjaa yömyöhään muiden jo nukkuessa.

..hengaillut uudessa riipputuolissani.

..toivonut sadetta, koska joka paikassa on niin kuivaa ja mökkitie kauheassa kunnossa kuivuuden vuoksi.

..nauttinut hitaista aamuista.

..päässyt villiyrttien makuun ja lukenut etteivät astmaatikot saa syödä kuusenkerkkiä 🙁

..virkannut monta ampiaispesää.

viime päivinä olen..

..nauranut kaikille kommelluksille mitä mökillä on tapahtunut.

..myhäillyt anopin lihapatojen ääressä.

..lueskellut minimalismista, omavaraisuudesta sekä zero waiste -ideologiasta.

..kuunnellut yömyöhällä käen kukkumista.

..ihmetellyt mitä kaikkea aitan uumenista löytyykään (paljon kamaa).

viime päivinä olen..

viime päivinä olen..

..odottanut kuin kuuta nousevaa uusia kankaita.

..aloittanut tekemään itselleni uudet villasukat.

viime päivinä olen..

..katsonut miljoona jaksoa Netflixistä Clien listiä (niin hyvä!!)

..leiponut raparperipiirakkaa.

..pelannut monopolia ja afrikan tähteä.

..etsiskellyt mökille pihakalusteita (pöytää, tuoleja sekä aurinkotuolia), jotka myös anoppi hyväksyy.

viime päivinä olen..

viime päivinä olen..

..tehnyt miehen kanssa mäkivetoja (ennen kuin jalka otti osumaa).

..ostanut junaliput Kuopioon.

..todennut, että unohdin kaikki juhlavaatteet kotiin (lauantaina tarttis).

..huomannut, että unelmieni asunto tuli juuri myyntiin! (jos tuuri käy ja se on edelleen myynnissä, kun loma loppuu, mennään katsomaan sitä)

..miettinyt, että onkohan tuo asunto tarkoitettu juuri meille?

..kantanut vettä kukille saunan takana solisevasta purosta.

..seurannut silmä tarkkana koska pionit puhkeavat kukkaan (todennäköisesti kun ollaan Kuopiossa).

..ihmetellyt miten köynnöspinaatti kasvaa täällä (on kuulemma hyvin nirso kasvi)

viime päivinä olen..

..lueskellut paljon villiyrteistä.

..nukkunut pitkiä yöunia (parasta!)

..hämmästellyt miten hitaasti netti täällä toimiikaan (ei tee yhtään huonoa!).

..nauttinut elämästä ja aikatauluttomuudesta.

..tallustellut päivät pitkät vanhoissa crocseissa!

Mitäs sinä olet tehnyt viime päivinä?

Tässä teille myös eilen julkaisemani uusi video! Kerrankin jotain muuta kuin pelkkää arkea 😉 Mun muita videoita pääset katselemaan täältä. Muistahan tilata myös kanava, se ei maksa mitään!

Edellinen postaus: Paljonko ja mihin rahaa kului viime viikolla?

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

My happy place

happy place

Viime aikoina olen miettinyt paljon onnellisuutta. Mistä asioista onnellisuus koostuu ja mitkä asiat tekevät minusta onnellisen? Mitkä asiat taas vähentävät onnellisuutta? Välillä kuluu pitkiäkin aikoja, että ajelehdin melkoisessa onnellisuuskuplassa. Kaikki elämässä tuntuu silloin olevan todella hyvin. Elämä rullaa niin sanotusti omalla painollaan ja kaikki asiat sujuvat ilman ponnisteluita. Elämä on jatkuvaa aallokkoa. Välillä on juuri noita tasaisia aikoja, välillä valutaan pohjaan ja noustaan taas ryminällä ylös. Parasta on ehkä se, että osaan odottaa näin tapahtuvan. Takaiskut eivät siis tunnu enää niin pahoilta, koska tiedän niiden olevan vain yksi vaihe elämässä. Nuorempana takaiskut tuntuivat maailmanlopulta. Kaikki asiat tuntuivat niin paljon suuremmilta ja vakavemmilta kuin nykyään. Ehkä olen itsekin tasoittunut. En ole niin temperamenttinen kuin ennen. Elämä on saanut aivan erilaiset mittasuhteet. Kaikkea ei tarvitse aina ottaa niin vakavasti.

Ihmisellä on hyvä olla arjessa niin sanottu happy place eli paikka, jossa tuntee olevansa turvassa ja onnellinen. Mun happy placeja on itse asiassa kolme: koti, treenisali sekä mökki. Kaikki toisistaan poikkeavia ja erilaisia onnellisuuden tasoja tuovia. Koti on turvasatama, jossa saan olla perheen kanssa ja tehdä omia arkisia juttujani. Arki tuo elämään tasapainoa ja pitää elämän mielenkiintoisena. Toki arki voi olla tylsääkin, mutta jokainen voi itse yrittää tuoda siihen uusia juttuja, jolloin jokainen päivä ei ole tasaisen harmaata. Salilla saan olla aivan yksin omien ajatusteni kanssa ja päästää päivän höyryt ulos. Olen onnellinen, kun saan hikoilla ja puskea itseni äärirajoille. Saan välillä treenin aikanakin järjettömiä onnellisuuspuuskia. Juuri niitä, kun tuntuu että haluaisi vain itkeä ja tanssia ympäriinsä onnesta. Ja sitten on mökki. Täällä pääsee irti arjesta ja saa relata luonnon keskellä. Rakastan luontoa, kasveja, puita ja linnun laulua. Aamuteetä pihakeinussa ja lämpimiä iltoja aitan rappusilla istuen. Kukkapenkkien kuopsutusta, tytön kanssa pelailua ja hetkiä omien ajatusteni kanssa.

Olen viime aikoina kriiseillyt itseni kanssa, mutta tänään pihakeinussa istuessani ja lintujen laulua kuunnellessani tajusin, että kriiseilyt taitavat olla taas hetkeksi ohi. Näitä hetkiä tulee ja menee. Niitä ei kannata säikähtää, vaan antaa kaikkien ajatusten ja tunteiden tulla sellaisenaan. Kaikki tunteet ja ajatukset – myös ne epämukavat – käsittelen pikkuhiljaa. Näin tein myös nyt, kun kriiseilin oman kroppani kanssa. Kyselin ja kyseenalaistin. Kävin sisäistä keskustelua itseni kanssa ja sain asian päätökseen. Parhaimmat päätökset syntyy juurikin mun happy placessa. Aina.

Mikä on sun happy place?

Alla mun uusin video, jonka julkaisin juuri tänään. Toivottavasti tykkäätte ja pistäkäähän ihmeessä kommenttia mitä tykkäsitte! Mun muita videoita pääset katselemaan täältä. Muistahan tilata myös kanava, se ei maksa mitään 😉

Edellinen postaus: Viikon 18 ruokapäiväkirja – Olen syönyt liian vähän!

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

 

Aikuinen, uuden oppiminen pitää mielen virkeänä

uuden oppiminen pitää mielen virkeänä

Muistan elävästi sen hetken, kun valmistuin koulusta. Tajusin, että tässähän pitäisi lähteä työelämään ja tuntui etten oikeasti osaa mitään. Onneksi olin tehnyt paljon koulun ohella oman alan töitä, joten tiesin mitä odottaa. Mutta oli se hirveää ajatella, että niillä tiedoilla ja taidoilla pitäisi olla ammattilainen. Vasta vähän myöhemmin ymmärsin, että ammattilaiseksi kehitytään vasta työelämässä ja koulu antaa vain alustavat eväät ammattilaisuuteen. Nyt oman alan töitä on jo vuosikausia takana ja voin sanoa olevani ammattilainen. Ainakin sillä osa-alueella, jolla itse työskentelen. Kouluttautumisen mahdollisuudet tässä työpaikassa ovat rajalliset ja olen miettinyt, että mitäs nyt? Mitä nyt kun työ on hallussa eikä sieltä uuden oppimisen riemua enää juuri tule. Rakastan työtäni, älkää käsittäkö väärin, mutta melko rutinoitunutta hommaahan se alkaa jo olla.

Uuden oppiminen pitää mielen virkeänä, joten olen alkanut opetella uusia asioita työn ulkopuolella. Vapaa-aikana mahdollisuudet ovat rajattomat ja itse kukin voi opetella uutta omien mielenkiinnon kohteiden mukaan. Minä olen opetellut mm. tapetoimaan, virkkaamaan, kutomaan ja nyt vielä ompelemaankin. Tykkään myös testailla uusia reseptejä ja laajentaa osaamistani silläkin saralla. Olin nuorempana hyvä piirtämään ja minulla on myös hyvä kielipää. Tykkäisin myös tanssia eli tässä varmasti ne seuraavat asiat, joita lähden opettelemaan. Hirveää ajatellakin, että pitäisi jämähtää tähän missä olen. Elämä olisi tasapaksu puuroa päivästä toiseen. Pelkkää tylsää rutiinia, jonka loppua ei näy. En yhtään ihmettele, että niin moni lähtee nykypäivänä opiskelemaan vanhemmalla iällä uuden ammatin. Olen itsekin miettinyt, että mitäs sitten jos nykyinen työ alkaa kyllästyttää tai en pystyisi sitä enää tekemään? Luulen, että mun uusi ammatti liittyisi jotenkin ruokaan tai eläimiin. Ehkä eläintenhoitaja tai kokki tai leipuri. Tai ehkä jotain ihan muuta!

uuden oppiminen pitää mielen virkeänä
Ihan itse tehty pipo 🙂

Muutama vuosi sitten en olisi uskonut, että alkaisin tekemään minkäänlaisia käsitöitä saati remontoimaan omaa kotia. Ei nimittäin kiinnostanut pätkääkään. Ennen tytön huoneen tapetointiprojektia mietin asiaa pitkään, mutta en uskaltanut alkaa toimeen, koska pelkäsin epäonnistumista. Niin vain sain itseni rohkaistua ja aloin opettelemaan. Hyvä tuli jo ensimmäisellä kerralla ja nyt tekisi mieli opetella jotain lisää! Ehkä jokin kodin seinien maalausprojekti voisi olla seuraava etappi. Innostus käsitöihin tuli ihan puskista. Ensin opettelin virkkaamista ja sen jälkeen hurahdin kutomiseen. Parit sukat olen saanut jo tehtyä ja nyt on työn alla lapaset, jotka saattaa kyllä jäädä kesken. Kuka nyt kesällä lapasia tarvitsee? Sukkia on hurjan kiva kutoa ja mielessä on miljoona erilaista mallia, joita haluaisin kokeilla. Kutominen on todella rauhoittavaa puuhaa. Siinä mieli lepää ja aivot kirkastuu. Samalla voi ajatella ihan omia juttuja ja suunnitella tulevia. Itse en vielä niin taitava ole, että pystyisin samalla katsomaan telkkaria, mutta suomenkielisiä ohjelmia kuuntelen ja seuraan sujuvasti. Olen jo pitkään miettinyt myös ompelukoneen käyttöön ottoa. Sellainen minulla on ollut jo vuosikausia, mutta en osannut laittaa siihen uudestaan lankoja. Lomalla päätin, että nyt muuten tapahtuu, ja sain koneen ihan hetkessä käyttöön. Mökillä ompelin tytölle pipon ja itselleni lenkille leveän pannan korvien suojaksi. Viime lauantaina kävin ostamassa itselleni saumurin ja odotan vain hetkeä, että pääsen harjoittelemaan lisää! Suunnitelmissa on tehdä tytölle mekko ja legginssit ja itselleni jokin kiva mekko, kunhan löydän hyvän kankaan. Ihanaa olla näin innoissaan jostakin asiasta!

Minulla on edelleen menossa myös tytön huoneen laittoprojekti ja olin mukana myös lastenhuoneen järjestelykurssilla, mutta siitä lisää myöhemmin kunhan saadaan huone kuosiin. Eilen saatiin vihdoin ja viimein tytön vanha sänky pois huoneesta ja tänään aloitan kasaamaan uuden parvisängyn. Nippeliä, nappelia ja ruuvaamista siis tiedossa! Mikäs sen mukavempaa, kun huomenna ei ole kiire mihinkään 🙂

Omalla kohdallani rohkeus on ehkä ollut se suurin asia uusien asioiden oppimisen tiellä. En vai ole uskaltanut edes kokeilla. Olen ajatellut etten kuitenkaan onnistu, joten turha edes yrittää. Väärin! Aina kannattaa yrittää ja vaikka menisikin mönkään niin mitä sitten? Eli jos olet haaveillut valokauvauskurssista, kutomisen opettelusta, pt:n palkkaamisesta tai mistä vain, niin rohkeasti kiinni toimeen! Ei siitä voi seurata muuta kuin hyvää. Tavalla tai toiselle. Kuten ehkä olette huomanneetkin, niin minä olen mielettömän innoissani näistä uusista asioista, joita opettelen koko ajan. Ihan mieletön fiilis <3

Mitä uusia asioita sinä haluaisit oppia tai olet ihan vasta opetellut?

Edellinen postaus: En halua enää laihduttaa

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Miksi muiden mielipiteillä olisi väliä?

Miksi muiden mielipiteillä olisi väliä?

Hävettää myöntää, että teen eräitä asioita. Toisaalta mietin, että miksi pitäisi hävetä yhtään mitään. Aikuinen ihminen saa tehdä juuri sitä mitä haluaa ilman, että pitäisi miettiä mitä muut siitä ajattelevat. Ehkä se onkin juuri se, että pelkää toisten reaktiota tai että heidän kuvansa minusta muuttuisi. Näin netin välityksellä varsinkin ihmisistä ei saa mitenkään ihan oikeaa kuvaa. Väitän, että aika harva teistäkään tietä minkälainen ihminen oikeasti olen. Jotkut teistä ovat suuttuneet vain yhden lauseen tai sanan vuoksi ja väittäneet, että olen sen perusteella hirveä ihminen. Jos olisimme jutelleet kasvotusten, tuskin olisi tullut samaa fiilistä. Mutta näin se menee, kun ihmiset muodostavat toisistaan kuvia vain kirjoitusten perusteella. Mun huumorintaju esimerkiksi jää näin blogin kautta monilta oppimatta. Olen hyvin sarkastinen ihminen ja olen huomannut, että luettuna sarkasmi johtaa helposti vääriin käsityksiin. Ilman ilmeitä ja eleitä siltä katoaa pohja. En osaa olla hauska, jos en pysty käyttämään sarkasmia. Ehkä siksi minusta saattaa saada melko vakavan kuvan. No jaa, mistäpäs minä sen tietäisin minkälainen kuva teillä on minusta.

Huomaan silloin tällöin häpeäväni jotain asioita. Miksi me mietitään niin paljon mitä muut meistä ajattelevat? Miksi muiden mielipiteillä olisi väliä? Ihmiset hakevat hyväksyntää ja haluavat kuulua joukkoon. Ehkä siksi hävettää myöntää tiettyjä asioita. Nuorena oli pakko pukeutua samalla tavalla kuin kaverit ja käyttäytyä samalla tavalla. Muuten ei kuulunut joukkoon. Yläasteella ja lukiossa ollessani hävetti myöntää, että kävin ostamassa vaatteita kirpparilta. Silloin olisi pitänyt olla koko ajan uusia ja hienoja vaatteita. Jos ei ollut, sinua saatettiin kiusata tai sorsia. Valhetelin monestakin vaatteesta, että olin ostanut sen juuri uutena. Ei meillä ollut varaa ostella jatkuvasti uutta ja häpesin kotiolojani muutenkin. Harvoin vein kotiini ketään kaveria, koska pelkäsin että minulle naurettaisiin.

Nykyään on ihan sama mitä minusta ajatellaan enkä juuri välitä muiden mielipiteistä. Vain läheisten ihmisten mielipiteet merkitsevät jotain. Aikuisuus on saanut aikaan sen, että tiedän kuka olen eikä sitä muiden mielipiteet juuri hetkauta. Silti on muutama asia, jotka vähän hävettää kertoa ääneen. Kuten se, että latasin pari päivää sitten Jodelin ja luen säännöllisesti vauva-palstaa. Niissä on oikeasti kuran joukossa myös mielettömän hyviä ja inspiroivia keskusteluita! Tietyssä seurassa hävettää myöntää ääneen, että katson Temppareita ja tällä hetkellä myös Exiä rannalla Ruotsia Ruutu+:sta. Rakastan realitysarjoja, mutta monetkaan eivät niitä arvostan ja leimaavat niitä katsovat tyhmiksi. No, tiedän etten ole tyhmä, joten voin nämä asiat nyt ihan ääneen myöntää 😀 Hävettää myöntää myös etten ole ajanut säärikarvoja 3 viikkoon enkä lakannut varpaankynsiä aikoihin. Ehkä näin naisena pitäisi pitää huolta näistä asioista, mutta on ollut kaikkea muuta. Bisneksiä ja sen sellaista 😀 Niihin on aina hyvä vedota!

Mitä asioita sinä häpeät kertoa ääneen?

Edellinen postaus: Hyvän treenin meriitit

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

 

20 asiaa, jotka olen oppinut elämäni aikana

20 asiaa, jotka olen oppinut elämäni aikana

Oletteko koskaan pohtineet, että oli ikää paljon tahansa, juuri se elämänvaihe tuntuu aina parhaimalta? Mulle on käynyt juuri niin. Näin jälkeenpäin ajateltuna on vuosia, joista voisin luopua ihan mielelläni, mutta toisaalta nekin ovat tuoneet elämään uusia vivahteita ja ainakin järkeä päähän, jos ei muuta. 18-vuotta täyttäessäni luulin olevani aikuinen, mutta miten väärässä olinkaan. Ei elämästä tiennyt juuri mitään silloin. Elämä oli niin kovin erilaista, mutta opettavaisia vuosia olivat nekin. Noina vuosina tein oikeastaan kaikki ne virheet, jotka silloin pitikin tehdä, jotta minusta kasvoi juuri tämä ihminen kuin nyt olen. Piti kokea huonot parisuhteet, liika bilettäminen, opiskelut, itsensä etsiminen, ammatin etsiminen, petolliset ihmissuhteet, itse tehdyt virheet ja niiden selvittäminen. Olihan se vähän sellaista aikaa, että jotain olisi voinut tehdä toisinkin. Opin asioita kantapään kautta. Kaikki piti tehdä juuri päinvastoin kuin sanottiin ja ehkä se on vain minun tapani oppia.

Oppiminen on koko elämän mittainen prosessi. Ihan joka päivä tulee jotain uutta eteen ja se on vain hyvä asia. Pysyy ainakin mieli virkeänä, jos ei muuta. Elämässä on vielä paljon opittavaa, mutta tässä joitakin asioita, jotka olen jo oppinut ja sisäistänyt:

20 asiaa, jotka olen oppinut elämäni aikana

  • ole aina rehellinen, myös itsellesi!
  • elä elämääsi niin kuin itse haluat, ei niin kuin muut haluavat sinun sitä elävän
  • älä puhu pahaa toisista, he saavat sen kuitenkin tietää ennen pitkää
  • älä jää kiinni huonoon tai tylsään parisuhteeseen
  • opettele olemaan myös yksin, aina ei tarvita kumppania vierelle
  • tee asioita, jotka tuottavat sinulle hyvää mieltä ja positiivista energiaa
  • tutkiskele itseäsi: mitä mielen päällä on juuri nyt?
  • kehitä itseäsi ja uskalla tehdä asioita: jos olet aina halunnut opiskella espanjaa, ilmoittaudu kielikurssille! Jos olet aina halunnut oppia remontoimaan kotia, aloita jostakin pienestä asiasta, kuten seinän maalaamisesta. Uskallus lisää innostusta ja päinvastoin!
  • Välillä on ihan hyvä olla tekemättä mitään
  • Pidä huolta perheestäsi

20 asiaa, jotka olen oppinut elämäni aikana

  • Jokainen tällä maapallolla on saman arvoinen ihonväristä, kotimaasta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai poliittisesta näkemyksestä viis
  • Uskalla rohkeasti olla sinä ja seistä omien mielipiteitesi takana
  • Mielipide on kuin persereikä – jokaisella on omansa
  • Vaikka et olisi aina samaa mieltä asioista, kunnioita toisen mielipidettä, siitä voi saada perspektiiviä itsellekin
  • Odota päivä ennen kuin vastaat negatiiviseen viestiin/blogikommentiin tai vastaavaan
  • Paista vappumunkit aina itse! Tulee noin miljoona kertaa parempia 😉
  • Älä koskaan mene suuttuneena nukkumaan
  • Sano anteeksi ja kiitos
  • Muista kertoa läheisillesi, että välität ja rakastat. Usein.
  • Tee puutarhahommia, se rentouttaa ja tyhjentää mieltä! Oikeasti. Marjapuskien leikkaaminen ja rikkaruohojen kitkeminen on tähän mitä parhainta hommaa 😉

Tässäpä oli mun 20 asiaa, jotka olen oppinut elämäni aikana. Toki niitä on paljonkin enemmänkin (kuten panosta aina omaan hyvinvointiisi), mutta nämä ensimmäisenä mielen päällä. Osuiko yksiin omien oppiesi kanssa?

20 asiaa, jotka olen oppinut elämäni aikana

Edellinen postaus: Viikon 16 ruokapäiväkirja – Huonoin viikko aikoihin

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Parasta just nyt

parasta just nyt

Voi että tämä pieni ihminen voikaan nauttia tällä hetkellä olostaan. Pari viikkoa kestänyt väsymys sekä niskasärky on poissa ja elämä hymyilee muutenkin. Kävin meidän salilla fyssarilla, joka löysikin vian ihan muualta kuin itse niskasta. Lantion seutu oli aivan jumissa varsinkin vasemmalta puolelta mikä taas heijastui selkään ja suoraan niskaan. Jos kiinnostaa asiantunteva hoito niin tsekkaa Peetun sivut täältä. Vastaanottoa hän pitää Powerfit Vantaan tiloissa. Jännä miten paljon valoisammalta elämä tuntuu, kun pää kääntyy normaalisti eikä satu mihinkään. Tultiin mökille toissa päivänä ja ollaan porukalla puuhasteltu kaikenlaista ja vietetty aikaa pelaten ja ihan vain rentoutuen. On tämä vain mahtavaa elämää!

parasta just nyt

Parasta just nyt

  • 30 orvokin taimea + 10 harjaneilikan taimea, jotka sain vihdoin ja viimein istutettua
  • tämä aurinko ja valo!
  • ensimmäiset löylyt mökkisaunassa
  • juuri valmistuneet villasukat

parasta just nyt

parasta just nyt

  • uusi Tokmannilta löytynyt ripsari vanhan ja melkein kuivuneen tilalle
  • maasta puskevat kukat ja muut kasvit
  • metsätieltä löytyneet karhun jäljet (jännää!)
  • yhdessä tehty pannari
  • porukalla tehty kävelyretki järven rantaan
  • Miehen riemu: kohta pääsee uimaan! (hullu)
  • anopin tekemä ruoka

parasta just nyt

  • maanantairetki ja kauppakierros Orivedelle
  • mahtavat kirppislöydöt
  • päiväunet kisujen kanssa
  • herkuttelu hyvällä omalla tunnolla
  • yhteiset kahvi (ja tee) hetket
  • Polar-juuston uusi sulkusysteemi
  • uusien ruoka-aineiden maistelu

parasta just nyt

parasta just nyt

parasta just nyt

  • innostus opetella taas uusia asioita
  • voitto yazyssa miestä vastaan (kaksi kertaa)
  • rennot köllöttelyhetket kera realitysarjojen (nyt seurannassa Exiä rannalla Ruotsi)
  • että saa pitää villasukkia koko ajan, koska kylmät lattiat
  • ilo lapsen kasvoilla, kun saa olla ulkona niin paljon kuin sielu sietää

parasta just nyt

  • kukkapenkissä myllääminen
  • lenkkeily hiekkateillä, joita täällä riittää!
  • LOMA

Mikä sun mielestä on parasta just nyt?

Melkoista matalalentoa

melkoista matalalentoa

Viime päivät ovat olleet kohtuullisen rankkoja. Oikeastaan kaksi viimeistä viikko ovat olleet todella omituisia. Tuntuu, että nyt ollaan siellä aallon pohjalla ja toivonkin, että tämän jälkeen päästään taas aallonharjalle. Elämä menee ylös ja alas. Välillä kaikki rullaa ja on vaivatonta. Välillä taas kaikki menee pieleen ja yleisfiilis on hyvinkin negatiivinen ja apea. Nyt ollaan tuossa jälkimmäisessä vaiheessa. Seesteistä suvantovaihetta kestikin jo turhan pitkään!

Kärsin nuorempana jännitysmigreenistä, joka tuli työstä. Työskentelin silloin pelinhoitajana ravintoloissa ja työasento ja liikkeet olivat hyvin yksipuolisia. Sieltä asti mulla on ollut säännöllisesti ongelmia niskan ja selän kanssa. Nyt niskat ovat olleet todella jumissa jo pari viikkoa. Herään öisinkin monta kertaa siihen, että niskoihin koskee. Niskoja on hierottu useampaan otteeseen ja toissa päivänä kävin osteopaatilla. Kipu on ehkä vähän hellittänyt, mutta olotila ei ole vieläkään normaali. Huomenna on vielä aika fyssarilla ja toivon, että saan häneltä jotain hyviä vinkkejä vaivaan.

Jatkuva niskakipu vaikuttaa paljon yleiseen fiilikseen sekä yöuniin. Herään joka aamu todella väsyneenä. Ihan kuin en olisi nukkunut yöllä ollenkaan. Se taas vaikuttaa työhön sekä treenaamiseen. Salilla en ole tällä viikolla käynyt kuin yhden kerran. En olisi yksinkertaisesti jaksanut. Eilinen oli todellista taistelua töissä, kun en meinannut millään pysyä hereillä. Kotona en saa mitään aikaan, koska väsyttää niin paljon koko ajan. Nukuin viime yönä yli 10h ja siitä huolimatta jouduin menemään unille vielä reiluksi tunniksi sen jälkeen kun olin vienyt tytön päiväkotiin. Päänsärky oli niin jumalaton koko aamun, että soitin töihin tulevani vähän myöhemmin. Onneksi pääkipu sitten hellitti, mutta takaraivossa on koko ajan kevyt jyskytys.

Mies sanoi eilen, että olen taas jonkin aikaa ollut poikkeuksellisen väsynyt. Ihmettelen tätä välillä itsekin. Miksi minua väsyttää koko ajan? Viime lauantaina sain itseni sängystä ylös vasta neljän aikaan. Väsytti vain niin jumalattomasti etten kyennyt tekemään mitään! Vaikuttaako siitepölyt jo? Purenko hampaita niin paljon yöllä että unet häiriintyvät? Vai mitä ihmettä tämä on? Mietin jo, että voisiko nämä olla ylikunnon oireita, koska tällaista väsymystä mulla ei ole koskaan ennen ollut. Mutta ei kai näillä treenimäärillä mitään ylikuntoa voi tulla? En tiedä, mutta onneksi ensi viikolla on lomaa, joten saan nukkua ainakin tarpeeksi ja ottaa muutenkin ihan chillisti. Ehkä tämä on vain elimistön kehotus ottaa rennosti.

Energisempää loppuviikkoa sinulle!