Melkoista matalalentoa

melkoista matalalentoa

Viime päivät ovat olleet kohtuullisen rankkoja. Oikeastaan kaksi viimeistä viikko ovat olleet todella omituisia. Tuntuu, että nyt ollaan siellä aallon pohjalla ja toivonkin, että tämän jälkeen päästään taas aallonharjalle. Elämä menee ylös ja alas. Välillä kaikki rullaa ja on vaivatonta. Välillä taas kaikki menee pieleen ja yleisfiilis on hyvinkin negatiivinen ja apea. Nyt ollaan tuossa jälkimmäisessä vaiheessa. Seesteistä suvantovaihetta kestikin jo turhan pitkään!

Kärsin nuorempana jännitysmigreenistä, joka tuli työstä. Työskentelin silloin pelinhoitajana ravintoloissa ja työasento ja liikkeet olivat hyvin yksipuolisia. Sieltä asti mulla on ollut säännöllisesti ongelmia niskan ja selän kanssa. Nyt niskat ovat olleet todella jumissa jo pari viikkoa. Herään öisinkin monta kertaa siihen, että niskoihin koskee. Niskoja on hierottu useampaan otteeseen ja toissa päivänä kävin osteopaatilla. Kipu on ehkä vähän hellittänyt, mutta olotila ei ole vieläkään normaali. Huomenna on vielä aika fyssarilla ja toivon, että saan häneltä jotain hyviä vinkkejä vaivaan.

Jatkuva niskakipu vaikuttaa paljon yleiseen fiilikseen sekä yöuniin. Herään joka aamu todella väsyneenä. Ihan kuin en olisi nukkunut yöllä ollenkaan. Se taas vaikuttaa työhön sekä treenaamiseen. Salilla en ole tällä viikolla käynyt kuin yhden kerran. En olisi yksinkertaisesti jaksanut. Eilinen oli todellista taistelua töissä, kun en meinannut millään pysyä hereillä. Kotona en saa mitään aikaan, koska väsyttää niin paljon koko ajan. Nukuin viime yönä yli 10h ja siitä huolimatta jouduin menemään unille vielä reiluksi tunniksi sen jälkeen kun olin vienyt tytön päiväkotiin. Päänsärky oli niin jumalaton koko aamun, että soitin töihin tulevani vähän myöhemmin. Onneksi pääkipu sitten hellitti, mutta takaraivossa on koko ajan kevyt jyskytys.

Mies sanoi eilen, että olen taas jonkin aikaa ollut poikkeuksellisen väsynyt. Ihmettelen tätä välillä itsekin. Miksi minua väsyttää koko ajan? Viime lauantaina sain itseni sängystä ylös vasta neljän aikaan. Väsytti vain niin jumalattomasti etten kyennyt tekemään mitään! Vaikuttaako siitepölyt jo? Purenko hampaita niin paljon yöllä että unet häiriintyvät? Vai mitä ihmettä tämä on? Mietin jo, että voisiko nämä olla ylikunnon oireita, koska tällaista väsymystä mulla ei ole koskaan ennen ollut. Mutta ei kai näillä treenimäärillä mitään ylikuntoa voi tulla? En tiedä, mutta onneksi ensi viikolla on lomaa, joten saan nukkua ainakin tarpeeksi ja ottaa muutenkin ihan chillisti. Ehkä tämä on vain elimistön kehotus ottaa rennosti.

Energisempää loppuviikkoa sinulle!

Meidän kotona

meidän kotona

Minusta on ihanaa keskustella ihmisten kanssa ja käydä läpi kotitalouksien erilaisia tapoja. Se oma tapa kun ei välttämättä ole se ainoa (ja paras) tapa. Toisilla syödään joka päivä tiettyyn aikaan ja toisilla taas vähän miten sattuu. Toisilla on määrätyt siivouspäivät ja toisilla taas ei. Tapoja hoitaa kotia ja arkea on yhtä monta kuin on perhettä ja kotitalouttakin. Tässä random asioita mitä meidän kotona tapahtuu.

MEIDÄN KOTONA:

  • hella lämpenee 3-4 kertaa päivässä
  • minä ja tyttö syömme illallisen yhdessä ja mies vasta myöhemmin
  • ei ole tiettyä siivouspäivää, vaan siivotaan silloin kun ehditään ja jaksetaan
  • syödään aivan liian usein olohuoneessa
  • asuu kolme kissaa, jotka kiipeävät heti syliin, kun asetun sohvalle istumaan.
  • kierrätetään kaikki mahdollinen
  • on paljon viherkasveja, koska minä rakastan niitä!
meidän kotona
Uusin hankinta Lidlistä.
  • piirretään ja askarrellaan paljon
  • pitäisi maalata eteisen seinät
  • mies hoitaa tiskit ja minä järjestelen tavarat oikeille paikoilleen
  • oleillaan paljon keittiössä ja rakastetaan ruokaa
  • lauantai pyhitetään yhdessäololle, rentoutumisella ja herkuttelulle
  • katsotaan yhdessä Masterchefiä keskiviikkoisin ja torstaisin
  • äiti venyttelee aina katsellessaan Masterchefiä
  • ei stressata turhasta
  • pestään pyykkiä 3-4 koneellista viikossa
  • mies vie ja hakee pyykit ja minä viikkaan kaappeihin
  • imuroidaan pari kertaa viikossa ja keittiön lattia lakaistaan joka päivä
  • keittiön pöydällä on aina ylimääräistä kamaa
meidän kotona
Keittiönpöydältä löytyy välillä kaikkea hedelmistä astioihin ja askarteluvälineisiin.
  • kylppärissä roikkuu aina tytön kuraisia tai märkiä ulkovaatteita
  • eteisestä löytyy joka päivä ainakin yksi sukkapari riisuttuna (tytön)
  • on aivan liikaa kenkiä
  • pakkasesta löytyy aina jäätelöä, marjoja sekä lihaa
  • haaveillaan aurinkoisista kesäpäivistä ja random piknikistä
  • laitetaan ruokaa ihan joka päivä

meidän kotona

  • peilit pitäisi pyyhkiä pölyistä useammin
  • tytön huone on aina pikkuisen sekaisin
  • ikkunat suorastaan huutavat pesemistä
  • katsotaan paljon Netflixiä
  • on aina joku projekti menossa (nyt eteinen)
  • jääkaapissa on aina maapähkinävoita, oivariinia, kauramaitoa, vihanneksia ja juustoa
  • kissat ovat repineet sohvan, rahin ja sängyn riekaleiksi
  • jotkut asiat jäävät roikkumaan pitkiksi ajoiksi (lightboxissa on edelleen joulun toivotukset)
meidän kotona
Tytön huone näyttää aina vähintään tältä.
  • mietitään viikon ruokalistaa aina yhdessä
  • ikkunassa roikkuu edelleen joulutähdet
  • tavaramäärä vähenee hitaasti, mutta varmasti
  • ollaan ennen kaikkea onnellisia <3

Meidän kotona näin, mites teidän kotona?

Edellinen postaus: Viikon 14 ruokapäiväkirja -Välillä on kauhea nälkä

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Näin mulla menee just nyt

*Sisältää mainoslinkkejä

näin mulla menee just nyt

Mahtavaa keskiviikkoa just sulle! Mä olen päivissä ihan sekaisin sunnuntain työvuoron ansiosta. Tällä viikolla painetaankin kuusi päivää putkeen ja luulen, että perjantaina tuntuukin siltä. Tälle päivälle ei ollut mitään sen kummempaa aihetta mielessä, joten ajattelin kirjata ylös tämän hetken kuulumisia. Mukavaa avata sitäkin puolta välillä. Samalla näkee itsekin, että missäs vaiheessa tässä elämässä oikein mennään. Aallonpohjalla vai jossain vähän korkeammalla.

Ruoka- ja treeniasioiden kanssa olen jotenkin hieman hämmentyneessä tilassa. Harmittaa, kun pistin kaiken ihan lekkeriksi sairastelun aikana. Saan nimittäin nyt tuntea sen kirjaimellisesti nahoissani. Kroppa on edelleen pöhöttynyt ja kaikki housut puristavat ikävästi. Tiedostan vatsan seutuni tällä hetkellä vähän turhankin hyvin. Treeneihin olen vasta päässyt takaisin kiinni. Yritän pitää sen yhtenä hauskana asiana elämässäni, mutta väkisinkin välillä mietin voisinko tehdä jotain vielä paremmin? Voisinko kehittyä jollain keinolla enemmän?

Tällä hetkellä mulla on niin monta innostuksen aihetta, että olen sekaisin niistä kaikista. En tiedä mihin alkaisin panostaa eniten vai voisinko perehtyä kaikkiin kerralla? Inhottavaa, kun on niin paljon asioita joita haluaisi tehdä ja oppia, mutta aika vuorokaudessa ei riitä mihinkään 😀

näin mulla menee just nyt

Koti on hyrskynmyrksyn, koska en ole tällä viikolla ehtinyt siihen juuri panostamaan. Parina iltana olen taistellut tietokoneen kanssa 1,5h ja siinähän se mun kodin hengettärenä olo menikin. Tiedossa on julmetun suuri urakka, mutta mikäs siinä jos on aikaa puunata.

Miksi oi miksi meidän tyttö ei vieläkään nuku omassa huoneessa!? Meidän sängystä hänet on saatu siirrettyä sohvalle nukkumaan, johon viriteltiin patjat sun muut tykötarpeet. En tiedä millä lapsen saisi omaan huoneeseensa. Mikään keino ei tunnu tepsivän.

Olen innoissani lisääntyneestä valosta ja sehän tietää kevättä ja kasvihommia! Ostin Lidlistä pari minikasvihuonetta, joihin laitettiin itämään sarviorvokkia ja harjaneilikkaa. Tänä vuonna aion kasvattaa parvekkeella tomaattia ja kukkia. Kurkkua en sinne enää ota, koska sekin mokoma leviää niin paljon. Satoa tuli kyllä ihan hyvin viime vuonna, mutta kurkku ei ole tämän vuoden listalla. Paitsi mökille voisin laittaa. Aion kasvattaa hyötykasvit tänä vuonna itse siemenestä asti ja säästää samalla muutamat eurot.

näin mulla menee just nyt
Pitkä collegetakki täältä // farkut täältä.

Säästäminen ja talousasiat on entistä enemmän mielessä. Harkitsen tässä pieniä toimenpiteitä oman kulutukseni suhteen. Budjettia saati mitään muutakaan systeemiä menojen seuraamiseen en ole vieläkään saanut aikaiseksi, joten sekin voisi olla ajankohtainen.

Tekisi mieli kotona maalata seinää tai jotain vastaavaa. Pienetkin muutokset kotona piristää kummasti mieltä. Ehkä käyn jossain Kodin terran alelaarilla tapettiostoksilla? Tai kaivan vihdoin sen ompelukoneen vaatehuoneen perukoilta ja ompelen itse parit tyynyt. Se voisi olla piristävää uutta tekemistä!

Olen miettinyt minkälainen olen työkaverina? Olenko hyvä työkaveri vain jotain ihan muuta? Tulin siihen tulokseen, että olen hyvä duunikaveri. Tehokas, reipas, ystävällinen, iloinen ja osaava. Homma hanskassa eikä koskaan hukassa, jos työasioista puhutaan.

Kohta päästään mökille!!!!! Jestas tätä on odotettu. Pikkusen reilu kuukausi vielä lomaan ja mökkeilykauden korkkaamiseen. Ihanaa päästä luonnon keskelle puuhastelemaan ja kuuntelemaan lintujen liverrystä. Ah ja voih. Elämä on jälleen täydellistä.

Mites sulla menee? Hei, käyppä mun instassa osallistumassa patukkakisaan! Siellä on arvottavana kolme laatikkoa Fitnesstukun Star nutrition -herkkupatukoita. Löydät minut instasta tunnuksella @jonna_musakka 🙂 Ja jos ei onni suosi niin laatikollisen eli 12 kpl patukoita saa nyt hintaan 22,50, ei paha!

näin mulla menee just nyt
Tule kesä, tule!

Edellinen postaus: Ärsyttävä asia x 8

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Ärsyttävä asia x 8

*Sisältää mainoslinkkejä

ärsyttävä asia x 8

Aargh! Ärsyttää! Päivästä toiseen huomaan, että samankaltaiset asiat ottaa pattiin, mutta silti niitä vain tapahtuu. Olen luonteeltani kohtuullisen aikaansaava ihminen, jolle sattuu arjessa kaikkea pientä ja välillä vähän isompaakin. Milloin jää avaimet sisälle, millon unohdan bussikortin matkasta ja millon jätän puolet ostoksista kaupan kassalle. Jos ei ihan joka päivä satu jotain niin ainakin pari kertaa viikossa. Vaikka näiden tapahtumien hetkellä ärsyttää, niin kyllä niistä saa pitkään revittyä huumoria. Ainakin mies saa 😀 Olen kuulemma aivan toivoton tapaus. Hänellä onkin nykyään tapana varmistella minun jäljiltäni asioita. Lähdön hetkellä hän mm. kysyy monta kertaa, että onhan avaimet varmasti matkassa? On on. No eipä olleetkaan. Sattuuhan sitä tekevälle kaikenlaista 😀

Alla ärsyttävä asia x 8!

Kun vaihdat puhtaan päiväpeitteen, käännät selkäsi ja huomaat kissan oksentavan peitolle (käynyt parhaillaan kolmena päivänä peräkkäin…)

Kun aamulla lähtiessäsi ovesta mietit, että mikähän jäi ja työpaikan ovella huomaat, että eväiden lisäksi myös avaimet ovat edelleen kotona…(viime viikolla)

Kun alat nälkäisenä tekemään uuniruokaa ja huomaat, että leivinpaperi on loppu.

Kun puet lapsesi talvipakkasella toppapukua myöten ja hän toteaa, että pikkarit tuntuvat inhottavalta eikä niitä voi käyttää. Riisut ja puet lapsen uudelleen…Sama pätee myös pissa/kakkahädän kanssa. Aina, kun on saatu kaikki miljoona vaatekappaletta puettua. Aina. (Tällä viikolla)

Kun menet tapaamiseen ja paikan päälle saavuttuasi tajuat, että olet oikeassa paikassa, mutta aivan väärään aikaan.

Kun unohdat pankkikortin tunnusluvun kaupan kassalla.

Kun käyt ruokakaupassa ja kotimatkalla muistat, että se kaikista tärkein jäi kauppaan.(Melkein joka kerta..)

Kun päätät ettet enää maksa muovipusseista, vaan kuljetat aina matkassa kestokassia, ja kaupan kassalla tajuat kestokassin olevan edelleen kotona. (opettelen kantapään kautta)

Tapahtuuko teille yllä olevia asioita usein?

Ps. House of Brandonilla Vilan, Onlyn, Noisy Mayn ja Vero Modan tuotteet -20% koodilla BRAND1! Tsekkaa valikoima täältä.

ärsyttävä asia x 8

Lue myös:

Kummasti mun elämä ärsyttää taas & Puhelinmyyjien uhri

Edellinen postaus: Sunnuntain vetävien lihasryhmien treeni

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Elämän pyhä kolminaisuus

*Sisältää mainoslinkkejä

elämän pyhä kolminaisuus
Farkkupaita täältä.

Täällä sairastuvalla on aikaa miettiä elämää ja sen kulkua. Tyttö sairasti viime viikolla ja nyt on näköjään minun vuoroni. Eilinen meni niin koomassa etten jaksanut edes konetta avata. Vaikka ei tämäkään päivä ole ollut elämäni paras, niin pakko tehdä edes jotain etten tule hulluksi täällä neljän seinän sisällä. Välilä tuntuu, että sopiiko tämä blogi enää edes tänne Fitfashionin alle, kun aiheet ovat kaikkea muuta kuin fittiä ja fashionia, mutta ehkä ne sivuavat jokaisen sporttisen ihmisen elämää jollain tavalla. Elämä kun on paljon muutakin kuin fit ja fashion, ainakin tällä hetkellä. Eilisen elin lähinnä pelkällä leivällä ja juustokakulla (ei niin fit) ja hiihtelen täällä monta päivää pidetyissä vaatteissa ja rasvaisella tukalle (ei niin fashion). Kyllä täältä kuitenkin vielä noustaan!

Pohdiskelin mun uudella videolla mitä on mun elämän pyhä kolminaisuus. Omaa elämää tulee muutenkin pohdiskeltua usein vähän joka kantilta. Välillä tuntuu ettei mitään unelmia ole nää toteutettavana, vaan kaikki haluamani on jo saavutettu ja niin pääpiirteittäin onkin. Unelmia tulee kuitenkin lisää sen mukaan miten elämä kehittyy. Nuorempana olin melkoinen tuuliviiri ja mielipide elämästä ja siitä mitä siltä haluan, muuttui usein. Nykyään ne eivät enää juurikaan muutu, vaan suunta pysyy kutakuinkin samana. Ehkä isompi asunto joskus, eläminen pienemmällä rahalla, säästäminen, matkustelu, nauttiminen elämästä, ehkä downshiftaaminen joskus, turhasta tavarasta luopuminen. Siinäpä ne suurimmat tällä hetkellä.

Mun elämän pyhä kolminaisuus on perhe, koti ja hyvinvointi. Hyvinvointiin kuuluu urheilu eri muodoissaan sekä kehon hyvinvointi ylipäänsä (ruoka, mentaalinen puoli, kehon elastisuus jne). Työ ei mun pyhään kolminaisuuteen kuulu ollenkaan. Se on tärkeää, jotta selviää hengissä ja voi maksaa elämisen, mutta sitä ilman voisi pärjätä joten kuten. Nautin työstäni suunnattomasti, älkää käsittäkö väärin, mutta se ei ole elämäni tärkein asia. Haluaisin joskus pystyä tekemään vähemmän töitä, jotta aikaa jäisi muille elämän osa-aluille. Tämä on yksi suurimmista haaveistani ja siksi olen alkanut ottamaan selvää yhä enemmän ja enemmän rahastoista sekä sijoittamisesta.

Mun oma elämän pyhä kolminaisuus pitää minut hengissä ja liikkeellä. Sen avulla jaksan unelmoida ja tehdä töitä unelmieni eteen. Tällä hetkellä halua päästä toteuttamaan itseäni on niin suuri etten tiedä mistä aloittaa. On niin paljon asioita, joita haluaisin tehdä, mutta en tiedä mistä ottaisin ajan tai mikä olisi listalla tärkeimpänä. Ehkäpä tämäkin asia kirkastuu jossakin vaiheessa. Tällä hetkellä tiedän vain sen, että on aika maksaa laskut pois, jotta tiedän kuinka paljon rahaa voin laittaa säästöön matkustamiseen sekä rahastoon. Välillä tuntuu hölmöltä säästää kaikki ylimääräinen raha käyttämisen sijaan, mutta toisaalta mikä järki kuluttaa rahaa vain sen takia, että sitä on tilillä? Uskon, että pidemmässä aikajuoksussa voin toteuttaa omia unelmiani säästöjeni avulla. Sitten joskus, kun on sen aika.

Mikä on sun elämäsi pyhä kolminaisuus?

Alla video, josta jo mainitsinkin. Julkaisin sen pari päivää sitten ja jos et ole sitä vielä katsonut, niin katso ihmeessä! Mun muita videoita pääset katsomaan täältä. Muistahan tilata myös kanava, se ei maksa mitään 🙂

Edellinen postaus: Onko tässä maailman parhaat protskupatukat!?

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Jos vain olisi enemmän aikaa

jos vain olisi enemmän aikaa

Heippa! Vietän tällä hetkellä kotipäivää sairaan lapsen kanssa. Ilmoittivat eilen päiväkodista kesken työpäivän, että tytöllä on noussut korkea kuume ja tässä sitä nyt ollaan. Mun on tosi vaikeaa vain olla aloillaan näinäkään päivinä, joten olen touhuillut vähän sitä sun tätä hoitaen samalla tyttöä. Jännä miten nuo lapset jaksavat leikkiä sairaanakin. Tai no eilen jaksoi. Tämä päivä onkin kulunut lähinnä pötkötelleen ja kuumetta pois taistellen. Illaksi menen itse vielä töihin ja hoitovastuu siirtyy miehelle. Toivon syvästi ettei kyseinen tauti ota minuakin valtaansa, sillä aamulla kurkku oli hieman karhea, mutta nyt ei onneksi enää mitään.

Tänään olisi ollut tiedossa kiva Jyskin tapahtuma, jonka joudun nyt skippaamaan sattuneista syistä. Välillä harmittaa, että ne kaikista kivoimmat tapahtumat jää välistä, kun aina juuri silloin sattuu ja tapahtuu jotain. Äsken sohvan nurkassa sukkaa kutoessani mietin mitä kaikkea tekisinkään, jos vain olisi enemmän aikaa. Niitä asioita on loppujen lopuksi aika paljon mistä minäkin haaveilen. Olisi ihanaa, jos joskus taloudellinen tilanne olisi sellainen ettei tarvitsisi ihan viitenä päivänä viikossa tehdä töitä. Tuskin näin tulee koskaan tapahtumaan, mutta ainahan sitä saa haaveilla!

Jos vain olisi enemmän aikaa

..aloittaisin jonkun uuden kielen opiskelun. Ehkäpä venäjän tai saksan. Olen kumpaakin lukenut alkeiskurssin verran, mutta siihenpä se sitten jäi.

..opettelisin remontoimaan asuntoa niin, että osaisin vaihtaa lattiat ja rempata keittiön ja kylpyhuoneen (jonkun avustuksella toki).

..ostaisin sijoitusasunnon (jos olisi enemmän rahaa ajan lisäksi), remppaisin sen itse ja laittaisin vuokralle.

..kävisin aamuisin kävelyllä ja illalla salilla.

..menisin valokuvauskurssille.

..viettäisin päivän lapsen kanssa ulkona.

..tekisin enemmän käsitöitä ja askarteluja kotona.

..osallistuisin erilaisiin koulutuksiin. Esim. Martoilla on kivoja ja hyödyllisiä koulutuksia!

..kävisin enemmän blogitilaisuuksissa.

jos vain olisi enemmän aikaa
Harjoiteltiin helmimassasta askartelua!

..leipoisin ja kokkaisin enemmän kotona. Voisin leipoa tilauksestakin!

..julkaisisin useamman videon viikossa.

..näkisin enemmän ystäviä.

..tekisin vapaaehtoistyötä esim. eläinsuojeluyhdistyksessä.

..opettelisin taas ompelemaan.

..siivoaisin meidän varaston.

..vaihtaisin tapetit olohuoneeseen ja maalaisin eteisen.

..lukisin enemmän!

..opettelisin tekemään erilaisia kukka-asetelmia.

Huomaatteko, aika moni asioista liittyy jollain tavalla käsitöihin tai käsillä tehtäviin asioihin. Minustahan on kuoriutumassa entistä pahempi koti-ihminen!

Mitä sinä tekisit jos vain olisi enemmän aikaa?

Edellinen postaus: Näppärät Nutella-naposteltavat

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Miksi miehet eivät osta kukkia?

*Sisältää mainoslinkkejä

miksi miehet eivät osta kukkia

Pari viikkoa sitten minulle tuli miespuolinen asiakas, joka kantoi kädessään isoa kukkapuskaa. Saatoin olla hiukan kysyvän näköinen, koska hän tuumasi että vaimolle täytyy viedä kukkia. Jutustelin siinä asiakkaan kanssa ja selvisi ettei heillä mitään suurempaa merkkipäivää ole, mutta hän tykkää yllättää vaimon säännöllisin väliajoin kukilla ja pienillä lahjoilla. Siis oikeastiko on vielä olemassa tuollaisia herrasmiehiä, jotka ostavat kukkia ja lahjoja ihan vain rakkauden osoituksena? Kyllä, niitäkin vielä löytyy!

Itsehän olen toivoton romantikko, mutta sellaista en ole toiseksi puoliskoksi saanut. En koe sitä mitenkään huono piirteenä, mutta valehtelisin jos sanoisin etten toivoisi jonkinlaista pyyteetöntä muistamista useammin kuin synttärinä ja äitienpäivänä. Kyllä minä tykkäisin, jos minulle tuotaisiin kukkia silloin tällöin. Mielellään vaikka joka viikko! Mutta ei, siihen pisteeseen ei vielä(kään) ole päästy. Aivopesu jatkukoon edelleen. Ollaan tästä asiasta puhuttu monet kerrat ja kuulemma herra tietää kyllä miten paljon pidän kukista. Hän ei kuulemma vain ole sen tyyppinen, joka muistaa kukkia ostaa tuosta noin vain. Ehkä se on toisilla miehillä synnynnäisempää kuin toisilla. Toiset ovat romantikkoja ja toiset eivät. Toki meillä tehdään muunlaisia pieniä tekoja vaikkei kukkia satelekaan joka viikko. Tai kuukausi.

miksi miehet eivät osta kukkia
Kaunis maljakko täältä.

Saatoin syntymäpäiväni aikoihin huokaista ääneen, että olisipa kiva saada kukkia. Tyttö nokkelana likkana oli laittanut tämän korvan taakse ja viime lauantaina töistä kotiin tullessa minua odottikin kaunis ruusukimppu, jonka tyttö oli halunnut minulle ostaa. Oli kuulemma oikein muistuttanut miestä, että nyt äidille pitää ostaa kukkia <3 Ihana tyttö ja ihana mies! Leikkokukat ovat kauniita ja pidän tunnelmasta minkä ne kotiin tuovat. Haluaisin, että meillä olisi aina tuoreita kukkia olkkarissa, mutta samalla mietin myös rahamäärää, joka niihin uppoaa. Eiväthän kukatkaan mitään ilmaisia ole. Toiset naiset eivät kukista juuri perusta, mutta itse tykkään kovasti sekä leikkokukista että perinteisistä viherkasveista. Minulla on kotona kultaköynnös, joka on matkannut meidän mukana ainakin sen 12 vuotta ellei jo kauemminkin. En edes muista koska olen sen meille ostanut. Minulla on myös flamingokukka, jonka taisin saada mieheltä syntymäpäivälahjaksi 6-7 vuotta sitten ja vieläkin se voi hyvin, kukkii ja kukoistaa. Haluaisin meille paaaaljon kasveja lisää, mutta tila loppuu kesken. Ehkä pitäisi alkaa laittelemaan niitä enemmän seinille ja katosta roikkumaan…

Olisipa kuitenkin ihanaa saada kukkia ainakin kerran kuukaudessa vai mitä olette mieltä? Tuoko teille puoliso usein kukkia ihan pyytämättä?

Julkaisin eilen uuden my day -videon tubeen. Mun muita videoita pääset katsomaan täältä. Muistakaahan tilata myös kanava, se ei maksa mitään 😉

Edellinen postaus: Testissä Vileda Robot VR 101

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Miten sinä arvotat arkesi?

*Sisältää mainoslinkkejä

Miten sinä arvotat arkesi
Paita: fb kirppis, housut: Sportamore ja kengät: täältä.

Meillä on töissä monen eri ammattiryhmän edustajia. Kaikki työskennellään kuitenkin terveydenhuollon parissa ja tunnetaan toistemme toimenkuvat kohtuullisen hyvin. Moniammatillisessa työympäristössä saa usein mielettömän hyviä keskusteluja aikaiseksi ja ruokatunnit ovat varsin rikkaan keskustelun aikaa. Joskus keskustelun taso on mitä on (perjantaina :D), mutta usein niistä jää paljonkin ajattelemisen aihetta. Perjantaina keskusteltiin arvoista ja siitä miten itse kukin arkensa ja elämänsä arvottaa. Mitkä asiat ovat tärkeitä ja mitkä ei niinkään.

Puhuttiin paljon treenaamisesta arjen keskellä. Monille on hankalaa löytää aikaa edes kahteen treenikertaan viikossa ja toiset taas treenaavat helpostikin sen neljä kertaa viikkoon. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen ryhmään. Mulle treenaaminen on niin tärkeää, että arvotan sen omassa elämässäni melkoisen korkealle. Silloin kun joku asia on tärkeää, sitä priorisoidaan ja sille järjestetään aikaa. Uhrataan ehkä jotain muuta sen edestä, mutta niin se elämä vain pyörii. Kaikkea ei voi saada.

Miten sinä arvotat arkesi
Huppari ja housut täältä.

Ennen halusin aina pitää lauantaina välipäivän treeneistä ja viettää koko päivän kotona. Nyt taas treenaan mieluummin lauantaina, kun on aikaa, ja lepään mieluummin viikolla. Arvostan suunnattomasti aikaa, jota saan viikolla viettää kotona. Tarvitsen yksinkertaisesti enemmän lepoa viikolla kuin viikonloppuna ja vietän mielelläni ne vähäiset tunnit viikolla kotona perheen parissa. Omat arvoni muuttuvat selkeästi jaksottain. Nyt korkeimmalla ovat perhe, treenaaminen ja koti ja priorisoin elämäni niiden mukaan. En esimerkiksi juokse kaikenmaailman kekkereissä, koska haluan olla kotona. En käy viikonloppuisin baareissa ja juhlissa, koska haluan pystyä treenaamaan. Joudun työpäiväni aikana tapaamaan kymmeniä eri ihmisiä, joten vapaa-aikana haluan olla vain tuttujen ihmisten ympäröimänä ja pienen hetken mielelläni myös yksin. Tehdä vain omia juttujani.

Nyt keho vaatii selkeästi lepoa, joten salitreenit saavat jäädä pieneksi hetkeksi ja panostan lepoon ja lihashuoltoon. Mulla on vähän semmonen ongelma etten saa kotona tehtyä lihashuoltoa, koska kaikki muut asiat vievät olevinaan huomion pois lihashuollosta. Nyt on pakko priorisoida asiat taas uusiksi ja panostaa enemmän omaan hyvinvointiin ja jättää kotiasiat vähemmälle. Toisaalta haluaisin myös jatkaa kodin tyhjentämisprojektia, mutta nyt ei yksinkertaisesti ole aikaa sille. Se saa siis odottaa hetken.

Miten sinä arvotat arkesi
Paita: fb-kirppis ja housut: sportamore (Nike).

Nämä mainitsemani asiat ovat enemmänkin jokapäiväisiä pienempiä elämänarvoja, jotka tosin ovat läsnä ihan koko ajan. Voisihan näihin vielä lisätä mm. itse tehdyn ruuan, kierrättämisen, hyväntekeväisyyden ynnä muut, mutta halusin nostaa esille nyt vain nämä muutamat asiat, jotka tulivat esille ruokapöytäkeskusteluissa. Jos meidän tyttö vaikkapa harrastaisi jotain lajia, pitäisi taas asiat priorisoida uudestaan hänen harrastuksensa ympärille. Vielä ei siinä vaiheessa olla, joten mennään nyt näillä vain. Tätäkin palettia on välillä haasteellista pyörittää…

Mitkä asiat te arvotatte omassa arjessanne korkeimmalle?

Edellinen postaus: Viikon 5 ruokapäiväkirja – kiitti menkat

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Rullaisipa arki täydellisesti

rullaisipa arki täydellisesti

Jotain uutta ja outoa on tapahtunut mun elämässä. Yhtäkkiä aikaa jää enemmän ja enemmän kaikkeen kivaan ja niitä ikävämpiä juttuja on hoidettavana entistä vähemmän. Aina ei ole ollut näin. On ollut aikoja, jolloin arki ahdistaa ja stressasin pienistäkin asioista suunnattoman paljon. Maanantai oli päivistä pahin, koska silloin raskas arki alkoi ja edessä oli vielä monta raskasta päivää. Töissä oli kiirettä ja kotona odotti kaaos. Oli hankalaa hengittää ja ahdisti koko ajan eikä kyse ollut edes suurista asioista. Silloin ymmärsin, että jotain on pakko tehdä, koska arki on ja pysyy, sitä ei pääse pakoon. Sitä sen sijaan voi muuttaa, jos oikein haluaa. Mietin useasti, että rullaisipa arki täydellisesti. Minkälaista elämä olisi, jos arki rullaisi jouhevasti ilman suuria ponnisteluita. Luulen, että tällaiset ajatukset ovat tuttuja aika monelle perheelliselle ruuhkavuosia elävälle. Vai olenko väärässä?

Tein ajatustyötä aika pitkään. Mietin mitkä ovat sellaisia asioita, jotka eniten ahdistaa. Mitkä asiat vievät eniten päivässä aikaa ja energiaa. Tein listan ja pääsin asioista aika hyvin selville. Meillä suurin aikasyöppö oli kodin kunnossapitäminen ja koska tiesin miten paljon se minun mieltäni painaa, aloin panostamaan siihen eniten. Toinen oli tavaran määrä ja rahankulutus. Olen näistä asioista puhunut aikaisemminkin ja tulen varmasti puhumaan vielä monta kertaa. Sen verran tärkeitä asioita nämä ovat elämässäni ja uskon, että moni teistä painiskelee samojen mietteiden kanssa. Arjen ei pidä olla ahdistavaa, vaan nautinnollista ja ihanaa! Jotta se olisi sellaista, jokaisen pitää miettiä minkälaista arkea arvostaa. Mitä siihen haluaa ja mitkä asiat haluaa karsia pois.

Meillä on pieni asunto ja tavaraa oli jumalattoman paljon. Olen innokas kirppistelijä ja varsinkin myymään niissä, joten otin vastaan kaiken tavaran mitä esimerkiksi miehen sukulaiset meille tarjosi myytäväksi. Ja sitä tavaraahan kuulkaa riitti! Arvostan itse suuresti kierrätystä, mutta en halua mitään käyttökelpoista heittää roskiin. Jätettä tule tässä maailmassa muutenkin ihan riittävästi. Viime aikoina olen päättänyt etten jää mitään tavaroita hilloamaan meille, vaan myymättömät tavarat viedään esim. SPR:lle. Niinpä eilen kuskasin sinne kaksi isoa säkillistä hyväkuntoisia vaatteita ja tänään lähtee iso laatikollinen muuta käyttökelpoista tavaraa. Jännä miten jokaisen tavaran lähdettyä on aina pikkuisen helpompi hengittää. Mitä vähemmän tavaraa on sitä vähemmän on kotona siivottavaa. Ja sitä enemmän on aikaa kaikelle muulle.

Yksi asia minkä haluaisin opetella vielä, on ruokalistan suunnittelu. Sitä en vain jostain syystä osaa tehdä. Olisi niin paljon helpompaa, kun suunnittelisi viikon ruokalistan aina sunnuntaisin, kävisi kaupassa ja tekisi osan jo pakkaseen valmiiksi odottamaan viikkoa. Sillä tavalla säästyisi sekä aikaa että rahaa. Mutta kun ei osaa. En tiedä miten saisin itseni oppimaan vielä tämäkin tavan? Ostan usein ruokia tarjouksesta ja suunnittelen ruuat sen ympärille. Eihän sunnuntaina voi vielä tietää viikon tarjouksia. En tiedä mikä olisi hyvä tapa. Olisiko teillä asiaan vinkkejä?

Minkälainen on teidän mielestänne hyvä arki? Mitä siihen kuuluu?

Alla video mun viime viikon eräästä arki-illasta. Videolla näätte mitä meillä arkena tapahtuu ja mistä haaveilen tällä hetkellä 🙂 Mun muita videoita pääset tsekkailemaan tästä. Muistahan tilata myös kanava, se ei maksa mitään!

Edellinen postaus: Viikon 3 ruokapäiväkirja – Ihan vaan vähän lipesin

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Tällainen minä olen

tällainen minä olen

Tällainen minä olen enkä muuksi muutu. Viittä vaille 35-vuotiaana tunnen jo itseni ja omat tapani kohtuullisen hyvin. Tiedän myös sen, että tuli mun kommenttiboksiin ihan minkälaista kommenttia tahansa, ne eivät minua muuta millään tavalla. Joskus tuntuu, että siellä lukijoiden puolella on ihmisiä, jotka yrittävät kommenteillaan vaikuttaa mun mielipiteisiin, kiinnostuksen kohteisiin tai elämääni, mutta ei se ihan niin mene. Kuten tämä dieettiasia. Montako kommenttia olen saanut, että muutuin sillä sekunnilla tyhmäksi ja tyhjänpäiväiseksi ihmiseksi, kun aloitin dieetin? Aika monta. Ei yksi dieetti kenenkään elämää kovin krittiisesti muuta. Ei se minua muuta millään tavalla (no fyysisesti ehkä kyllä), mutta ajatukset, unelmat ja elämänkatsomus on edelleen täysin sama.

Rakastan treenaamista ja rakastan ruokaa. Testailen mielelläni uutuuksia ja kirjoitan niistä. Olen edelleen äkkipikainen, mutta iloinen ja energinen. En pidä kylmästä, mutta minusta on ihanaa vetää villasukat iltaisin jalkaan. Olen oppinut rakastamaan siivoamista ja puuhailisin kotona aamusta iltaan, jos olisi mahdollisuus. Tykkään kuvata videoita ja kirjoittaa blogia. Rakastan työtäni ja ihmisten kanssa olemista. Haluan kehittää itseäni jatkuvasti ja oppia uutta. Tarvitsen paljon unta, mutta usein en malta mennä iltaisin nukkumaan ajoissa.

Toki elämässä on asioita, jotka muuttuvat koko ajan. Ihminen muuttuu koko ajan monien eri asioiden vaikutuksesta. Perusolemus ja ihmisen sisin ei kuitenkaan koskaan muutu. Jokainen meistä on juuri sellainen kuin on ja hyvä niin. Jokaisella on oikeus olla juuri sellainen kuin on. Ja minä olen juuri tällainen kuin olen eikä sitä kukaan minulta pois vie. Alla video, jonka julkaisin tänään. Mun muita videoita pääset tsekkailemaan tästä ja on siellä ainakin yksi jota en ole blogiin linkittänyt. Muistahan tilata myös kanava, se ei maksa mitään 😉

Rauhallista sunnuntaita!

Ps. Käykääs lukemassa mun kirjoittama postaus Parempaa oloa -blogista!

Uuden vuoden lupaukset vuodelle 2018!

uuden vuoden lupaukset vuodelle 2018

Jösses, tässähän viedään vuoden viimeistä päivää! Ei ihan uskoisi, että huomenna on jo tammikuu sillä näin vielä tänä aamuna orvokkien kukkivan pihamaalla. Minä olen tähän päivään asti päässyt pyöräillen töihin ja vaikka toisaalta kunnon talvea toivonkin, niin silti haluaisin päästä läpi talven pyörällä töihin. Eli en pistä pahakseni vaikkei kunnon talvea tulisikaan missään vaiheessa (näin itsekkäästi ajateltuna) 😀 Tämä vuosi on mulle ollut huomattavasti parempi kuin edellinen, jolloin sattui ja tapahtui vähän liikaakin. Tämän vuoden ikävin sattumus oli ehkä se, kun ranteesta löydettiin kuluma, jonka vuoksi jouduin lopettamaan crossfitin. No, elämä on täynnä muutoksia ja tämä oli vain yksi sellainen muiden joukossa.

Kaivelin esille vuoden 2017 lupaukset, jotka kuuluivat näin:

Vuonna 2017 lupaan:

  • saattaa projektin eteinen kuntoon päätökseen (ei ole tapahtunut vieläkään 😀)
  • vähentää tavaran määrää entisestään (check!)
  • vähentää ruokahävikkiä kotona (check!)
  • syödä fiksummin ja herkutella maltillisemmin (juu ja ei, saattoi karata käsistä jossain vaiheessa…)
  • treenata kovaa ja fiksusti (check!)
  • vähentää ulkomuodosta murehtimista ja keskittyä itse tekemiseen (check!)
  • panostaa edelleen liikkuvusharjoitteluun (alkuvuodesta juu, loppuvuodesta ei niinkään)
  • parantaa peruskuntoa lenkkeilemällä (not gonna happen)
  • opetella neulomaan ja virkkaamaan (todellakin, aloitin juuri villasukkien neulomisen!)
  • opetella tekemään enemmän asioita käsilläni ja askarrella enemmän (check!)
  • löytää tytölle mieluisa harrastus (uiminen, check!)
  • käydä miehen kanssa useammin treffeillä (no saman verran ollaan käyty kuin aina ennenkin eli liian vähän)

Täytyy sanoa, että ihan hyvät lupaukset olin tälle vuodelle tehnyt ja jopa onnistunutkin niissä kohtuullisen hyvin. Eteinen on ikuisuusprojekti, jota en tunnu koskaan saavan päätökseen. Paitsi nyt ollaan lähellä! Saatiin nimittäin joululahjaksi rahat kaappiin, jota olen suunnitellut eteiseen, mutta projektihan on laajentunut alkuperäisestä eli pitäisi maalata seinää jne. No, hyvässä alussa ollaan kuitenkin 😀 Ruokavalio mulla on elänyt elämänvaiheiden mukaan. Kun on ollut huonoja jaksoja elämässä, on ruokailutkin menneet pyllylleen, mutta viime kuukaudethan ovat menneet mallikkaasti. Tällä hetkellä pohdin jatkanko enää dieettiä vai siirtyisinkö plussakaloreille. Jotain muutosta on tulossa, sen lupaan 😉 Vuoden aikana sain laitettua virkkaushommat alulle ja pari päivää sitten aloitin elämäni ensimmäisen villasukkaprojektin. Jännästi koukuttavaa puuhaa! Tänä vuonna tartuin myös härkää sarvista ja opettelin tapetoinnin salat. Tätäkin projektia olin vältellyt vaikka kuinka kauan, koska pelkäsin etten osaa. No, tekemällä oppii ja nyt suunnittelen olohuoneen tapetointia. Kotia varten on mielessä jos jonkinlaista kivaa projektia!

uuden vuoden lupaukset vuodelle 2018
Elämäni ensimmäiset villasukat tulossa!

Uuden vuoden lupaukset vuodelle 2018

Vuodelle 2018 lupaan:

  • hoitaa eteisen vihdoin ja viimein kuntoon
  • toteuttaa enemmän unelmia ja suunnitelmia sen sijaan, että ajattelisin ”sitten kun” ja ”pitäisi
  • kartuttaa kädentaitoja entisestään, rohkeasti!
  • päästä matkustamaan ainakin kaksi kertaa vuoden aikana
  • jatkaa youtube-videoiden tekoa itseäni kiinnostavista aiheista ja miettiä vähemmän mitä muut niistä ajattelevat
  • panostaa entistä enemmän hyvinvointiin, tämä keho kun ei laiminlyöntejä kestä
  • opetella villasukka-mestariksi!
  • kokeilla ainakin yhtä (mielellään useampaa) uutta lajia
  • nauttia treenaamisesta ilman sen suurempia tavoitteita
  • etten pakota itseäni juoksemaan, kuten edellisinä vuosina (en vain pidä siitä)
  • kokeilla rohkeammin uusia reseptejä ja ruokia
  • käydä useammin ravintolassa syömässä
  • ottaa elämän muutokset positiivisemmin vastaan
  • vähentää tavaran määrää kodissa entisestään ja opetella vieläkin säästäväisempää elämäntapaa
  • käyttää rahaa oikeasti tärkeisiin asioihin
  • nauttia elämästä!

Aika pitkä lista, mutta mikään noista kohdista ei ole mahdoton toteuttaa (paitsi ehkä ikuisuusprojekti eteinen 😀). Pakko myöntää, että ensi vuodelta kaipaan taas enemmän ruokaan liittyviä asioita elämääni ja vähemmän rajoituksia. Harmittaa ettei blogiinkaan ole tippunut niin paljon viime aikoina uusia reseptejä kuin olisin halunnut. Mutta kohta tämä projekti on lopussa, siltä alkaa vähän tuntumaan! Ennen kaikkea haluan nauttia elämästä tulevana vuotena ja tehdä asioita, joista oikeasti pidän.

Onko teillä lupauksia vuodelle 2018? Ratkiriemukasta Uutta Vuotta toverit <3

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Edellinen postaus: Viikon 51 ruokapäiväkirja – Jouluruokia, nam!

Lue myös: Startti terveellisempään vuoteen

Haluaisin olla edes jossain asiassa hyvä

Haluaisin olla edes jossain asiassa hyvä

Viime päivinä minut on vallannut vahvat keskinkertaisuuden tunteet. Elämässä on ajanjaksoja jolloin kaikki tuntuu takkuavan ja tuntuu ettei mikään onnistu. Minulla on menossa juuri sellainen elämänvaihe. Suoraan sanottuna vihaan tätä tunnetta, kun tuntuu etten ole missään asiassa hyvä. En edes sellaisissa, joista pidän todella paljon. En tiedä onko tämä joku minun sisäinen keinoni ajaa itseäni eteenpäin vai mitä tämä on, mutta ärsyttävää se on joka tapauksessa. Elämässä täytyy olla haasteita ja niitä tuntuu tällä hetkellä riittävän. Ei, ne eivät ole mitään konkreettisia haasteita, jotka muut voisivat nähdä. Ne ovat haasteita, jotka ovat vain omassa päässäni ja vain minä koen ne.

Tuntuu, että läpi elämäni olen ollut kaikessa vain keskinkertainen. Sanotaan, että jokaisella meistä on asia, jossa tulee todella hyväksi. Vähän niin kuin persoonariippuvainen piirre. Se on meillä kaikilla. Yksi on lahjakas piirtämään tai laulamaan, toinen urheilemaan ja kolmas älykäs tai kielellisesti lahjakas. Minä en ole koskaan ollut missään asiassa hyvä. Koulussa en ollut missään erityisen lahjakas, urheilussa en ole koskaan ollut erityisen hyvä (vaikka kuinka haluan!), sisustuslehtiä rakastan, mutta mulla ei ole minkäänlaista sisustajan silmää, blogi junnaa paikallaan, koska en ole erityisen hyvä kirjoittamaan saati kuvaamaan…Lista on loputon. Miksi en saa olla hyvä asioissa, joista oikeasti pidän?

Ennen kuin tämä menee ihan masisteluksi niin pakko kertoa, että uskon minunkin löytävän joskus sen asian missä olen oikeasti hyvä. Sehän voi olla jokin sellainen mitä en ole koskaan ajatellutkaan ja ajaudun sen pariin ihan sattumalta viiden tai kymmenen vuoden päästä? Minua ei ärsytä mikään muu niin paljon kuin se, että tunnen itseni epäonnistujaksi asioissa, joista pidän. Sen sijaan moni muu onnistuu näissä asioissa vasemmalla kädellä ja se tuntuu välillä epäreilulta. Sekin asia täytyy vain hyväksyä, koska en voi vaikuttaa toisten elämään millään tavoin.

Haluaisin vain niin kovin löytää sen mun ”jutun”. Onko teillä koskaan tällaisia fiiliksiä?

No mutta nyt mutruhuulet piiloon sillä kohta päästään nauttimaan joulusta kaikin siemauksin! Täällä on siivoiltu ja koristeltu kotia koko päivä, mutta hommaa riittää vielä huomisellekin 🙂 Mitä te aiotte leipoa jouluksi?

Edit. Tässä teille vielä mun eilen julkaisema video töllisteltäväksi, jos kiinnostelee! Mun muita videoita pääset tsekkailmaan täältä. Muista tilata myös kanava, se ei maksa mitään 🙂

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Edellinen postaus: Pieleen mennyt parisuhdeviikonloppu