Sotkuinen koti kertoo laiskuudesta

sotkuinen koti

Sotkuinen koti – tuttu juttu?

Perjantaina päätin, että viikonlopun aikana siivoan kodin priimakuntoon. Tuli kuitenkin kaikkea muuta ja ehdin tekemään vain muutaman pienen homman. Koti on siis edelleen sotkuinen ja sellaisena se tulee varmasti pysymäänkin vielä muutaman päivän. Ahdistaako? No ehkä vähän, jos ajattelen asiaa. Ei, jos en mieti koko asiaa. Olen oppinut sulkemaan silmäni sotkuilta ja keskittymään tärkeämpiin asioihin, kuten lapseni kanssa pelaamiseen, parisuhteeseen ja työviikosta palautumiseen. Rakastan kyllä siistiä ja kiiltävän puhdasta kotia, mutta usein en yksinkertaisesti jaksa enää työpäivän päätteeksi alkaa puunaamaan tai siivouspäivänä tuleekin jotain muuta.

Sotkuinen koti kertoo laiskuudesta

Luin jostain lehdestä ihmisten kommentteja kodin siisteyteen liittyen. Ihmiset saivat kertoa mitä kodin siisteys heille edustaa ja mistä kodin sotkuisuus heidän mielestään taas johtuu. Osan mielestä sotkuinen koti kertoo vain ja ainoastaan laiskuudesta ja välinpitämättömyydestä ja osan mielestä taas siitä, että elämässä on muutakin. Jutussa esiintyneen psykologin mukaan sotkuisuus johtuu harvoin laiskuudesta ellei kyseessä ole vakava voimat vievä sairaus. Mun on pakko myöntää, että kyllä mua välillä hävettää kun on aina sotkuista ja vaikka kuinka järjestelen niin hetkessä paikat ovat taas mullin mallin. Pohdin tätä asiaa taas viikonloppuna (sen sijaan että olisin siivonnut) ja tulin siihen lopputulokseen, että a) elämässä on tällä hetkellä paljon muutakin ja b) meillä asuu yksinkertaisesti sotkuista porukkaa. Pahin ongelma meidän perheessä on se ettei kukaan laita tavaroita paikoilleen käytön jälkeen. Siitähän se sekasotku aina syntyy. Keittiössä on vähän laskutilaa ja jo muutama kippo ja kappo saa sen näyttämään sotkuiselta. Olohuoneeseen kerääntyy mystisesti astioita (kaikkien), leluja ja koruja (tytön), kameravehkeitä ja lehtiä (minun) ja limupulloja ja vaatteita (miehen). En halua tunnustaa, että olisin ainakaan laiska sillä touhuan kotona koko ajan jotain. Ehkä omissa siivoustavoissakin saattaa olla petrattavaa, koska välillä tuntuu että olen siivonnut tunnin eikä se näy yhtään missään!

Koti siistiksi pienin askelin

Jutussa kerrottiin myös, että siivoamisrutiinit ja siisteyskäsitykset voivat juontaa lapsuudesta. Jos kotona on ollut sotkuista, vanhempanakin sietää sekasortoa paremmin. Tämä ei päde meidän kohdalla ei sitten yhtään. Muistan, että meillä oli aina kotona siistiä ja miehen kotona siistiä vasta on ollutkin!  Mä en vaadi, että pinnat kiiltäisi kotona niin että niiltä voisi syödä, mutta haluaisin oppia pitämään kodin sen verran siistinä ettei tasaisin väliajoin menisi hermot sotkuun ja tarvitsisi raivosiivota. Haluaisin, että meistä jokainen oppisi laittamaan tavarat paikoilleen ja astianpesukoneen ajoissa päälle. Likaisen vaatteet oikeaan paikkaan ja puolipitoiset sinne minne kuuluu. Olisi ihanaa, jos koko perhe innostuisi kodin siisteydestä niin, että kerran viikkoon pidettäisiin siivouspäivä ja muina päivinä vain siistittäisiin paikkoja ja laitettaisiin tavarat pakoilleen. Päätin aloittaa tämän projektin itsestäni. Olen nyt reilun viikon ihan systemaattisesti opetellut siivoamaan jälkeni ja palauttamaan tavarat paikoilleen ja tiedättekö mitä? Jos siitä on ollut suuri apu ja koti on hivenen siistimpi. Olen myös päättänyt joka aamu mitkä ovat kyseisen päivän askareet. En haukkaa liian suurta palaa kerrallaan vaan otan maximissaan kaksi asiaa, jotka hoidan päivän aikana. Tiistain käytin pyykkihuoltoon, keskiviikkona siivosin kylppärin, torstaina imuroin jne. Pienin askelin niin ettei yhtenä päivänä tarvitsisi tehdä kaikkea. Seuraavaksi alan kouluttamaan muunkin perheen tähän 😉

Onko teillä joku tietty siivousrutiini? Olisi kiva kuulla minkälainen ja saada samalla vinkkejä itselleni!

Lue myös:

Siivousvartti

Kuka hullu rentoutuu siivoamalla?

Ollappa mies niin ei tarvitsisi siivota

Elämä ilman lasta on ihanan helppoa

elämä

Tämä viikko on varsin omituinen. Tyttö lähti mökille eilen ja me vietetään miehen kanssa siis kaksistaan aikaa kotona. Outoa, kun koti on niin rauhallinen ja hiljainen. Normaalisti tyttö höpöttää koko ajan jotakin tai meillä on hänen kavereitaan kylässä. Lastenohjelma pauhaa iltaisin televisiossa ja koko ajan joku on pyytämässä jotain. Omaa ruokaa saa harvoin yhdeltä istumalta syödä loppuun saati katsoa mitään ohjelmaa televisiosta silloin kun haluaa. Aina on jokin tavara hukassa tai joku paikka myllätty mullin mallin. Tekemistä riittää näinkin pienessä kodissa aamusta iltaan eikä se siihenkään lopu.

Tyttö meni ensin maanantai-iltana serkulleen yöksi ja sieltä lähtivät eilen aamulla junalla mökille. Jo maanantaina havahduin siihen etten tajunnut ajankulua kotona ollenkaan. Normaalisti ruuat, pisut ja pesut rytmittää illat kellon tarkasti, mutta nyt yhtäkkiä ei ollutkaan mitään pakollisia menoja. Katselin töllöä ja puoli kymmenen aikaan huomasin, että vielä on seuraavan päivän ruuat laittamatta ja suihkussa käymättä. Normaalisti olen jo hampaiden pesulla tuohon aikaan. En edes muista koska olisin viimeksi ennen nukkumaanmenoa lukenut lehteä sängyssä. Normaalisti mun iltalukeminen koostuu My little ponysta tai Frozenista. Jo näinkin pienistä asioista olen repinyt iloa jo kahtena iltana peräkkäin!

Ihanaa kun saa päättää ihan itse mitä syö ja laittaa ruuaksi. Ei tarvitse miettiä suostuuko jälkikasvu syömään samaa vai pitääkö laittaa kaksi eri ruokaa. Kukaan ei kinua jäätelöä jälkkäriksi tai tekemään jääpaloja myöhään illalla. Eilen illalla lähdin lenkille kuuden aikaan illalla, ihan tuosta noin vain! Ei tarvinnut miettiä kuka katsoo tytön perään tai koska täytyy olla takaisin. Tällaistako elämä oli ennen lasta? Olin unohtanut tämän vapauden tunteen aivan kokonaan. Ei rajoituksia, vaatimuksia tai sen suurempia velvollisuuksia. Saan siivoilla kotona silloin kun huvittaa tai olla siivoamatta. Pyykätä täytyy vasta kun alusvaatteet loppuu, ei silloin kun lempimekko on likaisena. Tänään aion laittaa aikuisten ruokaa. Mieli on tehnyt pestopastaa jo kauan, mutta tyttö ei sitä suostu syömään, joten on jäänyt laittamatta. Tänään menen muutenkin ihan fiiliksellä. Jos huvittaa vain köllöttää ja katsoa netflixiä, teen sen. Jos huvittaa alkaa repimään tytön huoneesta tapetteja pois, teen sen, mutta tänään en stressiä ota mistään.

Tiedättekö, päivääkään en vaihtaisi tästä elämästä pois! Vaikka välillä on raskasta niin elämä antaa enemmän kuin ottaa 🙂 Tän viikon mä kuitenkin nautin täysin siemauksin!