Tapasin mieheni kanssa…

Te kysyitte ja nyt minä vastaan! Hei, superisti kiitos kaikista kysymyksistä. Niiden pohjalta on aika helppoa tehdä kokonainen postaus, koska kysymyksiä tuli enemmänkin kuin yksi 😀 Kysymyspostaukset on mun mielestä aina mielettömän hauskoja, koska niissä tulee esille asioita joista ei välttämättä muuten juuri kirjoittele. Mennäänpä samoin tein pidemmittä puheitta suoraan asiaan!

1. Lempiruoka?

Tää on vaikee, koska kaikki ruoka on hyvää, mutta sanoisin melko tylsästi lasagne ja kaikki kalaruuat.

2. Lempiherkku?

Jäätelö kaikissa muodoissaan! Mä niin rakastan jätskiä <3

3. Lempitreeni?

Tällä hetkellä kaikki voimaan liittyvät eli kyykky, mave, leuat jne. Tykkään siis tehdä enemmän voimatreeniä kuin varsinaisia syketreenejä.

4. Lempibiisi tällä hetkellä?

Kaikki, joissa on rytmiä. Ed Sheeranin Shape of you, Antti Tuiskun Rahan takii ja The Offspringin You´re gonna go far, kid on kovia just nyt.

5. Miten tapasitte miehesi kanssa?

Ensimmäisen kerran törmäsin häneen salilla Kuopiossa. Hän oli varattu vielä tuonnoin ja petyin toki kovasti. Ei onneksi mennyt kauankaan kuin kaverini, joka oli samalla luokalla mieheni kanssa, kertoi että tuo ihana lihasköntti on vapailla markkinoilla!

6. Miten urheilit raskauden aikana?

Kävin aktiivisesti salilla silloinkin. Viimeiset kolme kuukautta treenasin jalkoja vain kevyesti, koska selkä oireili väljien nikamien ja issiasvaivojen takia paljon. Aloin myös raskauden aikana uimaan ahkerasti, koska se helpotti selvästi liitoskipuja.

7. Koetko työsi sellaiseksi, että sitä jaksaa tehdä eläkeikään saakka?

Ehdottomasti kyllä! Tykkään työstäni todella paljon ja jos kroppa vaan pysyy kasassa niin tuskin on tarvetta vaihtaa ammattia 🙂

8. Mikä on ammattisi?

Olen ammatiltani bioanalyytikko eli vähemmän hienolla nimellä laboratoriohoitaja.

9. Jos pitäisi valita jokin ihan muu ammatti, minkä valitsisit?

Se liittyisi todennäköisesti jollain tavalla eläimiin tai ruokaan. Hmm… ehkä kallistuisin ruokaan ja varsinkin leipomiseen. Kondiittori ehkäpä?

10. Missä ammatissa et voisi kuvitella itseäsi?

En missään sellaisessa, jossa päivät kuluisi koneella istuen ja naputellen jotain yksin ja hiljaisuudessa. En missään nimessä haluaisi olla myöskään nostokurjen kuljettaja! En vain kestäisi niin korkeita paikkoja…

11. Koetko eläväsi elämäsi parasta aikaa tällä hetkellä?

Kyllä vain! Vaikka arki on hektistä eikä rahaakaan ole kuin roskaa niin en vaihtaisi mitään pois  <3

12. Missä näet itsesi 10 vuoden päästä?

Ainakin mulla on silloin 15-vuotias tytär, joten jossain hermoparantolassa varmaan olen 😀 Ei vaan, toivon että olisin ainakin hetken ulkomailla töissä ja me asuttais hieman isommassa asunnossa kuin nyt. Ehkä ansaitsen silloin blogilla ja tubettamisella sen verran, että voin tehdä varsinaista päivätyötäni yhtenä päivänä vähemmän. Tai ehkä olen lopettanut ne hommat jo silloin, kuka tietää? Meillä on silloin myös koira ja mulla oma kasvihuone.

13. Minkälainen urheiluhistoria sinulla on?

Ratsastin aktiivisesti elämäni ensimmäiset 19 vuotta. Ala-asteella harrastin aktiivisesti yleisurheilua ja varsinkin korkeushyppy oli mun juttu. Yläasteella pelasin aktiivisesti kaikkea mahdollista: jalkapalloa, pesäpalloa, lentopalloa…Yläasteella aloitin myös karaten ja siitä mulla on suoritettuna vihreä vyö ja plakkarissa joku sm-mitalikin. Karate loppui lukion aikana, kun opettajamme muutti pois paikkakunnalta. Salilla käynnin aloitin 20-vuotiaana ja silloin harrastin jonkun aikaa myös jujutsua, josta mulla on keltainen vyö. Crossfitin aloitin nelisen vuotta sitten.

14. Muistelen että jossain vaiheessa kirjoitit että otat tavoitteeksi vitnesskisat oliko nyt ehkä vuonna 2018. Miten kävi niiden suunnitelmien, vieläkö on ajankohtaista?

Joo se idea taisi pälkähtää päähän kun treenasin punttia olkapääleikkauksen jälkeen. Mulla pitää olla aina jokin tavoite ja se ehkä oli se helpoin. Suunnitelma ei tällä hetkellä ole ajankohtainen. Mun kroppa on crossfitin myötä muokkautunut ei niin fitnessmäiseksi, joten luulen ettei lavoille kannata mennä, vaikka mahdollisuus siihen joskus tulisikin 😀

15. Mitä kirjoja kuuntelet aina matkoillasi? Suosituksia? 

Mulla on ladattuna bookbeat ja kuuntelen sieltä koko ajan jotain kirjaa tai välillä useampaakin. Calndar girlit on mukavaa ajanvietettä, joiden aikana ei tarvitse juuri miettiä mitään. Hauskaa ja kevyttä viihdettä! Olen kuunnellut jokusen Kristine Ohlssonin kirjan ja ne on taattua jännitystä! Myös Keplerin kaikki kirjat olen lukenut tai kuunnellut. Viimeisin eli Kaniininmetsästäjä on toooooodella jännittävä…Tykkään itse kuunnella vuorotellen jännitystä ja hömppää, mutta jos pitäisi valita vain toinen niin valitsisin jännärit.

16. tää ei oo kysymys, mutta mua kiinnostaisi postaus ”fitness ajoistasi” 🙂 ja kuvia! 

Tämä on toteuttamisen arvoinen juttu! Laitan muistiin 🙂

Mitä minulle oikeasti kuuluu?

*Sisältää mainoslinkkejä

Yritän aina jakaa blogiin mun rehellisiä tuntemuksia ja fiiliksiä, mutta joskus aiheet ovat siitä huolimatta kovin pinnallisia. Mä olen kirjoittajana hyvin spontaani eli kirjoitan aina fiiliksellä. Mulla on todella harvoin mitään valmiita aiheita mietittynä saati kirjoitettuna. Olen ollut tällainen spontaani kirjoittaja kouluajoista asti. Silloinkin tein kaikki esitelmät, esseet ja muut tehtävät viimeisenä iltana, koska työskentelen parhaiten ja tehokkaimmin paineen alla. Moni ihmetteli tätä tapaa, mutta ei se ainakaan arvosanoja huonontanut! Viime päivinä mielen päällä on ollut jos jonkinlaista ja oikeastaan päällimmäisenä velloo selkeä uupumus. Pidin viime viikolla treenit todella vähissä ja keskityin vain palautumaan siitä kauheasta väsymyksestä, joka velloi päiväkausia. Olin koko loppu viikon väsynyt ja pääkipuinen, mutta nyt väsymys alkaa ainakin selkeästi helpottaa.

Mä huomaan selkeästi olevani loman tarpeessa. Normaalisti töihin lähtö on sujunut ongelmitta ja olen lähtenytkin liikenteeseen iloisin mielin. Nyt huomaan, että töihin lähtö ja työnteko muutenkin on todella tahmeaa. Ei vain jaksaisi. Tässä on koko pitkä talvi paukutettu menemään ilman minkäänlaisia lomia ja se alkaa vaatimaan veronsa. Ensi perjantaina minulla on vapaapäivä töistä, mutta se menee täysin valmistellessa tytön synttäreitä. Vasta huhtikuun lopussa minulla on viikon mittainen loma ja silloin aloitetaan mökkeilykausi! Sitä päivää odotan todella paljon, koska silloin tiedän että kevät on oikeasti täällä ja kesäkin ihan kulman takana.

Arki on nyt niin tasapaksua ja harmaata, että jotain uutta ja virkistävää pitäisi saada aikaiseksi, ihan mitä vain! Olen suunnitellut kylpyläreissua ja pientä kodin remppaakin. Ainoa semmoinen pienen pieni probleema on raha 😀 Kauheasti ei passaisi tuhlata, jos meinataan päästä syksyllä jonnekin reissuun. Mutta jotain uutta minä kaipaan, että piristyisin ja jaksaisin paahtaa reilun kuukauden ajan lomaan. Jotain muutosta kaipaan, kun vain keksisi mitä? Treeni-innostuskin on jotenkin ihan nollassa. Ei jaksaisi oikein sitäkään, mutta tiedän treenien aina piristävän, joten tänäänkin nokka kohti crossfit Vantaata. Jotta ei ihan negailuksi menisi koko postaus niin pakko on iloita tästä ihanasta lisääntyneestä valon määrästä! Käytiin tytön kanssa eilen ulkoilemassa Pajamäen Patterimäessä. Tutkiskeltiin ja vallihautoja ja ihmeteltiin nurmikkoa, joka paistoi jo joissain kohti lumen alta. Kesää kohti mennään hei!

Onko muilla kevätväsymystä ilmassa? Millä saatte sen hellittämään?

Jos shoppailu toimii sulle piristyksenä niin Sportamorella saat vielä tänään Niken ja Addun kaikista tuotteista -20% koodilla 20BRANDS. Valikoimaan pääset tästä*

Tsekkaa myös House of Brandonin ihanat kevätuutuudet ja treenivaatteet! Shoppaamaan pääset tästä*.

Kannatan viisipäiväistä viikonloppua!

Niin se viikonloppu taas hurahti ohi hetkessä. Tällä hetkellä odotan lomaa kuin kuuta nousevaa, mutta siihen on vielä pitkälti yli kuukausi aikaa. Jotenkin alkaa tuntua, että on oikeasti välillä aika loppu ja kaipaisi enemmän vapaa-aikaa ja lepoa. Ihan vain kotona olemista. Mun salainen haaveeni lottovoitto ei ole vieläkään toteutunut, mutta pari riviä on vetämässä joka viikko siskon kanssa. Oletteko muuten koskaan miettineet mitä tekisitte, jos voittaisitte lotossa? Jatkaisitteko töissä vai heittäytyisittekö ihan vapaaherrattariksi? Minä lyhentäisin todennäköisesti oman työaikani pariin kolmeen päivään viikossa. Kolme voisi olla sopiva määrä. Elämä pysyisi mielenkiintoisena, ammattitaito yllä ja vapaa-aikaakin olisi riittävästi. Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että viikonlopun pitäisi olla viisipäiväinen ja arjen kaksipäiväinen 😀 Jo omista ajatuksista huomaa, että lomalle olisi käyttöä!

Itse tehtiin kortti kummipojalle!

Viikonloppuna tehtiin kaikkea mukavaa. Lauantaina käytiin kummipojan 6-vuotissynttäreillä, jossa oli tarjolla ihania herkkuja! Söin hyvällä omalla tunnolla pizzaleipiä, täytekakkua ja porkkanakakkua ja pohdiskelin niitä mussuttaessani mitä kaikkea hyvää leipoisin tytön synttäreille. Synttäreiden jälkeen mentiin Tapanilan sisustuskauppaan tsekkaamaan mun arvonnassa voittama hylly. Valitsin siihen haluamani värin ja kannattimet ja ensi lauantaina saankin käydä noutamassa sen kotiin. Samalta reissulta tarttui vähän turhan monta hyvä ideaa kotiin toteutettavaksi! Vaikka Tapanilan sisustuskauppa on suhteellisen lähellä meidän kotia niin en ole koskaan aiemmin siellä käynyt. Suosittelen lämpimästi piipahtamaan, koska sieltä löytyy vaikka mitä ihanaa. Loppulauantai kuluikin saunoessa, venytellessä ja ihan vain ollessa. Mies oli käynyt ostamassa meille kevyen 1,8kg irtarisäkin, koska halpoja, ja mikäs sen parempaa kuin lueskella lehtiä sängyllä toinen käsi irtaripussissa! Iltaruuaksi mies teki meille pitaleipiä falafelillä, vihanneksilla ja itse tehdyllä soosilla. Katsottiin Putousta ja nautiskeltiin hyvästä ruuasta. Lauantain tykkään itse pitää treenivapaana päivänä, mutta ensi lauantaina joudun ehkä luistamaan tästä periaatteessa…

Eilinen olikin touhua täynnä, koska sunnuntai on mun virallinen siivouspäivä. Aloitin heti aamusta, keskeytin treenien ajaksi ja jatkoin vielä illalla. Pyrin aina sunnuntaisin tekemään kaikki ikävät hommat pois alta, kuten lehti-ja pahviroskien tyhjennykset ym. Tein ison satsin ruokaa viikkoa varten ja nyt saan jopa osan siitä pakkaseen pahan päivän varalle! Meille tulee tänään illalla Makuviikon ruokaboksi eli tällä viikolla on taas ruokalistalla jotain uutta ja erilaista. Eilen tein salilla open lajin, joten tämä päivä on kulunut syödessä ja palautellessa. Skippaan päivän varsinaisen treenin ja menen tekemään jotain vähemmän hengästyttävää ja polvia rasittavaa. Mun polvi ei kauheasti tykkäillyt kaikista niistä lajin sisältämistä askelkyykyistä. Vanha vaiva, jonka tiedän helpottavan parissa päivässä!

Mulla oli tosi kiva ja aktiivinen viikonloppu. Toivottavasti sullakin? 🙂

Eniten pelottaa epäonnistuminen

Mulla on nyt joku kummallinen tunteiden myllerryskausi menossa. Ehkä näitä tulee aika ajoin itse kullekin ja mulla se on vuorossa nyt. Mä en muista, että meillä olisi kotona juuri tunteista koskaan puhuttu ja siksi varmaan olinkin nuorena ja pitkälle aikuisikäänkin melko sulkeutunut tapaus. Mun nuoruus oli muutenkin melko rikkinäistä enkä yhtään ihmettele, että olen näin jälkeenpäin joutunut opettelemaan tunteiden ilmaisua. Ulospäin olin varmasti ihan normaali, mutta kaikki se mitä sisälläni kannoin.. Ihme etteivät ne tunteet koskaan räjähtäneet käsiin. Vasta nykyisen mieheni tullessa kuvioihin jouduin oikeasti opettelemaan miten ilmaista tunteita ja vaikka en siinä vieläkään mikään maailman paras ole niin yritän kuitenkin. Tyttärelleni haluan antaa erilaisen mallin mitä kotoa sain. Kerron esimerkiksi rakastavani häntä ihan joka päivä mitä en itse muista kuulleeni kertaakaan lapsena saati nuorena. Toki voi olla etten vain muista.

Nuorempana tunsin epäonnistuvani ihan kaikilla elämän osa-alueilla. Perhesuhteet oli mitä oli, lopetin koulun kaksi kertaa kesken ja kaikki parisuhteet kariutuivat. Näin jälkikäteen ajateltuna melko normaali elämää. Tuskin olen ensimmäinen, joka tietää heti teininä mikä minusta tulee isona saati avioituu ensimmäisen poikaystävänsä kanssa. 18-vuotiaalla tai vielä 20-vuotiaallakaan ei ole elämästä vielä kauheasti hajua eikä pidä ollakaan. Se on aikaa, kun etsitään omaa polkua ja rakennetaan omanlaista elämää ja minäkuvaa. Minä pääsin TeKuun opiskelemaan lukion jälkeen ja isä oli riemuissaan. Perheeseen saataisiin edes yksi oikea insinööri! Mutta se ei ollut mun juttu, vaikka kuinka yritin. Oli kauheaa aiheuttaa isälle pettymys ja epäonnistua. En vain halunnut sille alalle ja niin lopetin koulun kesken. Silloin jouduin oikeasti miettimään mikä minussa on vikana. Olin 23-vuotias enkä vieläkään tiennyt mikä minusta tulee isona, mutta onneksi olin fiksu ja päätin pitää välivuoden ja etsiä itseäni. Se kannatti!

Epäonnistuminen pelottaa edelleen suunnattomasti ja näitä pelon tunteita olen käynyt läpi viimeiset kolme neljä päivää. Olen oppinut sen ettei tunteita pidä pelätä, vaan ne täytyy läpikäydä ja miettiä mistä ne johtuvat. Tiedän, että nämä fiilikset johtuvat tällä hetkellä vain ja ainoastaan crossfit openeista, joihin osallistun. Vaikka teen treenit helpotettuna niin haluan onnistua niissä. Itse koen, että epäonnistuminenkin on välillä vain hyvästä. Millään muulla tavalla ei opi käsittelemään epäonnistumista ja sen tuomia fiiliksiä kuin epäonnistumalla. Eihän se hauskaa ole, mutta opettavaista kyllä. Melkein jätin koko openit tekemättä, koska pelotti liikaa. Entä jos feilaan täysin? Entä jos kaikki nauravat minulle? Entä jos en osaa? Mutta mitä väliä. Jokainen epäonnistuu joskus ja se on vain elämää. Treenaaminen on kuitenkin vain harrastus ja pienet epäonnistumiset vain kasvattavat luonnetta ja puskee eteenpäin. Hauska huomata, että tällaisia fiiliksiä tulee vielä. Mun elämä on muuten niin tasaista, että harvoin koen näitä tunteita. Oikeastaan aika jännää!

Oletko sinä epäonnistunut jossain viime aikoina?

Miksi verrata itseään muihin?

Olen tässä jo viikon päivät ihmetellyt, kun olotila on ollut kovin alavireinen. Alkuun luulin, että olen tulossa kipeäksi, mutta ei tämä siltä tunnu. Mieli on vähän matala ja viihdyn paremmin tällä hetkellä omien ajatusteni kanssa kuin seurassa. Pikkuhiljaa olen oppinut tunnistamaa tällaiset olotilat ja tiesin heti, että jotain on meneillä mutta en kyennyt hahmottamaan mitä. Päätin odottaa, sillä asioilla on aina tapata selvitä tavalla tai toisella tai haihtua omia aikojaan pois.

Eilen sitten sain ajatuksen päästä kiinni kesken treenien. Tällainen savolaissyntyinen tyyppi on yleensä suuna päänä joka paikassa ja juttua riittää vaikka harjanvarresta. Nyt huomasin kuitenkin olevani hiljainen ja poissaoleva. Tein sen mitä piti, mutta kaikessa hiljaisuudessa. Jossain vaiheessa treeniä huomasin murehtivani miksi olen niin paljon huonompi kuin muut? Miksi mun treenipainot ei ole yhtä isot kuin monella muulla? Miksi olen näin paska edelleen? Silloin tajusin sen. Olen taas alkanut vertaamaan itseäni muihin, vaikka sitä ei todellakaan kannattaisi tehdä. Päätin vajaa kolme kuukautta sitten palatessani takaisin treenien pariin etten tee sitä virhettä enää koskaan, mutta niin sitä vaan ollaan taas tässä tilanteessa näiden ajatusten kanssa. Mitään järkeähän siinä ei ole ja ymmärrän sen itsekin. En koe olevani kovin kilpailuhenkinen, mutta joissain asioissa näköjään olenkin.

Mä en koskaan vertaa itseäni muihin millään muulla elämänalueella niin miksi vertaisin treeneissäkään? Jokainen varmasti tekee parhaansa, niin minäkin. Pitäisi aina muistaa peilata omia tuloksia vain ja ainoastaan omiin tuloksiin. Siinä vaiheessa, kun lähdetään vertaamaan itseään muihin missä tahansa asiassa (talous, ulkonäkö, menestys, treenaaminen…), mennään pahasti metsään. Toki kilpailut on ihan erikseen, mutta harvoin tällaisella vertailulla ainakaan hyvää mieltä itselleen saa! Jouduin käymään itseni kanssa eilen melkoisen keskustelun, että saan ajatukset taas reilaan ja fiiliksen paranemaan. Ei tässä elämässä voi tehdä kuin oman parhaansa, oli kysymys mistä tahansa.

Pikkasen paremmin mielin treeneihin ja viikonlopun viettoon!

Vanhenemisesta ja syyllisyyden tunteista

Processed with VSCO with 4 preset

Keskiviikkona vanhenin taas vuodella ja tauluun pärähti kokonaista 34-vuotta. Kuulostaa paljolta, mutta ei tunnu siltä! Parikymppisenä ajattelin, että yli kolmekymppinen on todella vanha. Nyt ajattelen, että parikymppinen on todella nuori. Ainakaan itse en tiennyt elämästä juuri mitään, vaikka silloin niin kovasti luulinkin. Moni sanoi, että tulen ajattelemaan asioista ihan eri tavalla vanhempana, mutta luulin tietäväni paremmin. Nyt täytyy myöntää etten tiennyt! Kyllä se näin on, että ikä tuo elämänkokemusta ja vasta tässä iässä alkaa oikeastaan vasta tuntemaan itsensä ja se ei ole ollenkaan huono asia. Mieluummin tämän ikäinen ja fiksumpi kuin tytön hupakko, joka olin parikymppisenä! Enkä nyt tällä sano, että kaikki parikymppiset ovat keskenkasvuisia. Puhuin ihan vain itsestäni 😉 Toki tässäkin iässä on ne omat murheensa ja välillä vaihtaisin ne mielelläni nuoruuden huolettomuuteen. Siitä huolimatta en vaihtaisi päivääkään pois tästä elämästä. On ollut hyviä ja huonoja aikoja, mutta kaikista niistä on opittu jotain. Mä olen luonteeltani vähän sellainen, että asiat täytyy oppia kantapään kautta. Vaikka joku sanoisi, että älä tee näin, niin teen silti ja totean myöhemmin itse ettei olisi kannattanut 😀 Iän myötä olen tasaantunut luonteeltani aika paljon, mutta kyllä minusta edelleen löytyy see temperamenttinen mimmi, joka kiihtyy sekunnissa nollasta sataan ja omaa välillä aika kärkkäänkin kielen. Kaikkea en sentään enää möläytä samoin tein suusta ulos, vaan olen oppinut miettimään ja rauhoittumaan hetken. Iän tuomaa viisautta ehkä tämäkin!

Mä olen nyt pari päivää ollut tytön kanssa kotona. Keskiviikkona soitettiin kesken päivän päiväkodista, että tyttö on kuumeessa. Viimeinen puolitoista kuukautta on ollut meidän perheessä melkoista sairastelun aikaa. On ollut flunssaa ja vatsatautia. Välillä tyttö ja välillä minä. Tuntuu, että vähän väliä joutuu olemaan töistä poissa enkä pääse kunnolla työrytmiin kiinni. Harmittaa aiheuttaa lisäkuormitusta työkavereille ja tunnen tällä hetkellä järjetöntä syyllisyyttä siitä. Kaiken muun stressaamisen lisäksi vielä tämäkin. Yritä tässä nyt pitää stressilevelit alhaalla! Eilen minusta tuntui siltä, että olen sairastumassa itsekin ja vedin sen sortin tropit nassuun että kuolee kaikki hevosen kokoisetkin. Tänään olo on ollut ihan normaali, joten hetken saan huokaista helpotuksesta. Vielä kun tuon lapsen saisin vielä kuntoon.

Processed with VSCO with 4 preset

Eilinen meni omalta osalta ruokailuiden suhteen päin pylperiä. Olo oli niin huono ja väsynyt etten jaksanut juuri välittää. Tänään olen taas skarpannut senkin asian suhteen ja sain hoidettua kaikki eilisenkin rästihommat. Miten tätä hommaa aina kotona riittääkin? Laskujen maksun jälkeen on taas innostusta laittaa kamaa kirpparille myyntiin. Sen verran vähiin meni taas meikäläisen rahavarannot. Helmikuusta tulee siis varsinainen nuukailukuukausi ja se ei muuten ole mikään huono asia se! Tekee hyvää välillä itse kullekin 🙂 Huomenna lähden Tampereelle katsomaan Winter wareja ja kannustamaan meidän porukkaa voittoon. On siellä tosin monta muutakin hurrattavaa. Mahtavaa päästä pitkästä aikaa kisafiilikseen

Hyvää viikonloppua! Mitäs teillä on suunnitelmissa?

Koskaan ei tiedä mitä pinnan alla oikeasti on

Processed with VSCOKuva: Katri Viirret

Blogeja seuratessa blogin kirjoittajasta saa aina tietynlaisen kuvan. Ehkä kyseinen henkilö on juuri sellainen tai hän vain haluaa antaa itsestään tarkkaan harkitun kuvan. Blogin välityksellä on oikeastaan aika vaikeaa antaa itsestään realistista kuvaa ellei halua jakaa ihan kaikkia asioita ja ajatuksia elämästään. En minä ainakaan halua. On paljon asioita, joista en koskaan puhu täällä, koska en halua tai osaa kirjoittaa niistä. Rakastan itse blogeja, joissa kirjoittaja on hyvin samaistuttava ja samankaltainen ihminen kuin minä. En pidä blogeista, joissa kaikki on pelkkää pintaliitoa, juhlia, täydellisiä meikkejä ja uusia vaatteita sekä kalliita huonekaluja. Elämä ei ole täydellistä, joten en itse halua esittää, että se olisi täydellistä.

En tiedä minkälaisen kuvan te olette saaneet esimerkiksi minusta? Täältä puuttuu kaikki tuo pintaliito, koska en halua antaa nuorille lukijoille sitä kuvaa, että tavaraa tulee ovista ja ikkunoista ja elämä olisi helppoa näppisten näpyttelyä. Rahaa on vaikka muille jakaa ja jokainen viikonloppu yhtä juhlaa. Oikea elämä on minulle ihan jotain muuta. Se on tehtyjä työtunteja, maksettuja laskuja, rahahuolia, ajankäytön priorisointia, kotitöitä, välillä murehtimista, mutta on se myös iloa pienistä asioista! Olen itse henkeen ja vereen arki-ihminen ja vaikka siitä välillä natisenkin, niin mun mielestä se on sitä oikeaa elämää. Toki voisin jättää kaiken tämän blogin ulkopuolelle ja opetella kuvailemaan hienoja ja eteerisiä kuvia ja kirjoittaa blogiin vain kauniita korulauseita tai lainattuja mietteitä. Mutta kun minä haluan antaa itsestäni ja ajatuksistani juuri sellaisen kuvan minkälainen oikeasti olen. En tahdo feikata.

Entä kuinka moni meistä tietää mitä ystävälle tai työkaverille oikeasti kuuluu? Mitä hänen päänsä sisällä liikkuu? Veikkaan, että aika harva. Suomalainen kulttuuri on sellainen, että kavereita on paljon, mutta oikeita ystäviä aika vähän. Siis sellaisia ystäviä, joille voi kertoa ihan mitä tahansa. Itselläni tällaiset ihmiset ovat aika harvassa. Ihmisistä ei aina edes huomaa, jos heillä on isoja huolia tai murheita. Itse haluaisin, että olisi aina ihminen, jolle voisin kertoa suurimmatkin murheeni ja onneksi minulla sellaisia onkin, mutta kaikilla ei ole. Kysymys mitä kuuluu on helppoa kuitata sanoilla ihan hyvää, mutta entä jos ottaisikin toista kädestä kiinni ja kysyisi mitä sulle oikeasti kuuluu? Saisiko vastaukseksi jotain muuta? Olisiko helpompaa avautua?

Tämä koko teksti oli vain tällaista tajunnanvirtaa, joka lähti liikkeelle kun luin netistä mun suosikkibloggaajien Annan ja Sebastianin eronneen. Enpä olisi ikinä arvannut! Blogimaailmassa (saati oikeassa elämässä) ei koskaan tiedä mitä siellä pinnan alla oikeasti tapahtuu. Harmillista, tykkäsin heistä kovin.

Aamulla annetut lupaukset eivät pidä koskaan

Processed with VSCO

Olin ennen illan virkku ja aamun torkku. Nykyään olen aamun virkku ja illan vielä virkumpi. Energisimmilläni olen myöhään illalla tai aikaisin aamulla heti aamupalan jälkeen. Joka aamu mietin miten ihanaa olisi jäädä kotiin touhuilemaan sen sijaan, että työt kutsuvat. Herään nykyään arkiaamuisin 5.15, mutta olen miettinyt pitäisikö kello laittaa herättämän vieläkin aikaisemmin, jotta ehtisin puuhastella vähän omia juttujani. Ennen mua ei saanut viikonloppuisin sängystä ylös ennen kymmentä, mutta nykyään kello herättää myös lauantaina seitsemältä. Tähän ratkaisuun olen päätynyt joka lauantaisen migreenin myötä. Siitä kirjoittelin enemmän täällä.

Koska aamulla ei aikaa jää millekään ylimääräisille askareille niin olen kova tekemään listaa asioista, jotka täytyy hoitaa töiden jälkeen. On siivousta, kaapin järjestelyä, pyykinpesua, tavaroiden myyntiin laittamista, joogaamista, lukemista. Ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä! Pää on täynnä lauseita ”tuon teen heti kun tulen kotiin”. Iltapäivällä olo on kuitenkin jo niin nuupahtanut, että pötkähdän sohvalle ja usein jään niille sijoilleni. Ja taas kaikki ne omassa päässäni luvatut asiat jää tekemättä ja siirtyvät seuraavan päivään. Miten sitä onkaan välillä näin saamaton?

Processed with VSCO with a8 preset

Mä olen tosissani miettinyt palkkaavani meille siivoajan. Suurin osa näistä mun petetyistä lupauksista koskee kodin siistimistä, koska minusta olisi kiva jos olisi aina suht siistiä. Aika vain ei tahdo riittää siivoamiseen pientä pintarapsuttelua lukuun ottamatta. Suurin syy miksi en ole vielä siivoajaa meille palkannut, on häpeä. Meillä on oikeasti vaivaiset 65 neliötä kunnossa pidettävänä enkä saa edes sen kokoista asuntoa pysymään siistinä kolmea päivää enempää. Ei vain riitä aika eikä energia. Mutta ehkä alan pitämään kirjallista listaa kaikista näistä aamulupauksistani ja hoidan hommat alta pois ennen kuin istahdan sohvalle!

Tai ehkä alan siivoamaan lauantaisin klo 7, kun kuitenkin herään jo siihen aikaan.

Lauantaipäivä mun matkassa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viime lauantaina heräsin jumalattomaan päänsärkyyn, joten jo perjantai-iltana laitoin kellon soimaan seitsemäksi lauantaiaamuna. Tiesin, että väsyttää mutta tärkeintä oli testata kärsisinkö taas päänsärystä. Kellon pärähtäessä soimaan olin tikkana ylhäällä. Väsytti toki vähän, mutta pää oli kunnossa ja mieli kirkas. Muu perhe tuhisi sängyssä täyttä häkää, joten vetäisin hiljaa makkarin oven kiinni, laitoin villatakin päälle ja hipsuttelin aamupesuille. Pesujen jälkeen laitoin kahvin tippumaan ja paistoin aamupalaksi munia ja pilkoin kylkeen vähän vihanneksia.

Processed with VSCO with c1 preset

Ehdin syödä aamupalan ja katsoa pari jaksoa Downsiftaajia ennen kuin mies heräsi. Laitoin pyykinpesukoneen päälle ja siivoilin keittiötä. Tyttö kömpi vihdoin sängystään ja veti saman tien prinsessamekon päälle. Laitoin hänelle aamupalan ja lastenohjelman pyörimään. Päätettiin, että lähdetään päivällä ravintolaan syömään, koska löysin edellisenä päivänä lahjakortin, joka olisi voimassa enää viikon. Aina pitää jättää viime tippaan! Mies ilmoitti lähtevänsä salille yhdeksitoista, joten kaivelin lenkkikamat kaapista ja lähdin juoksulenkille.

Processed with VSCO with c1 preset

En ole juossut pitkään aikaan, joten päätin aloittaa kevyesti. Juoksin minuutin ja kävelin kaksi minuuttia. Alkulenkistä mua vastaan juoksi blogin lukija, joka pysähtyi hetkeksi juttelemaan. Ihanaa, että pysähdyit! Tuli todella hyvä mieli ja koko lenkki sujui kevyin askelin. Lenkille tuli kestoa 50 minuuttia ja kotona tein vielä vatsat ja venyttelin. Kylläpä muuten teki hyvää hikilenkki heti aamusta!

Processed with VSCO with c1 preset

Treenin jälkeen kaivelin silitysvehkeet kaapista ja silitin paidan, jonka päätin laittaa raflaan päälle. Totesin, että silitys on varsin hauskaa puuhaa ja mietin pitäisikö alkaa silittämään kaikki vaatteet….Vaan mistä aika siihen? Ennen silitin kaikki petivaatteet, mutta nykyään en ole jaksanut. Päätin alkaa silittämään ainakin petivaatteet, koska se fiilis kun pääset silitettyihin ja pehmeisiin petivaatteisiin, on aivan mahtava!

Processed with VSCO with c1 preset

Processed with VSCO with c1 preset

Söin välipalaksi omenaa ja mantelivoita ja samalla inspiraation blogipostaukseen. Olin miettinyt etten postaisi ollenkaan lauantaina,  mutta vision iskiessä halu kirjoittaa vei voiton. Postauksen jälkeen etsin hetken uusia reseptejä testattavaksi ja leikin tytön kanssa. Laitettiin kamat kasaan meidän raflareissua varten. Mies tulikin saman tien ja lähdettiin viemään tyttö miehen siskon Le hoitoon hetkeksi. Hypättiin Munkkiniemessä bussiin ja köröteltiin täpötäydessä bussissa Kamppiin ravintola Coloradoon Simonkadulle.

picsart_09-25-01-04-10

En edes muista millon oltais käyty kahdestaan jossain. Jos saadaan tyttö hoitoon jonnekin niin mennään usein juuri syömään tai ollaan kotona kahdestaan, laitetaan ruokaa ja katsotaan leffaa. Baariin ei lähdetä koskaan kahdestaan. Ei vaan osata olla siellä eikä kumpikaan oikeastaan halua lähteä. Mukavampaa olla kahdestaan silloin harvoin kun siihen on tilaisuus! Tilattiin alkuruuaksi Southwest railroad trip, jossa oli makkaraa, pekoniin käärittyjä jättiravunpyrstöillä ja tuorejuustolla täytettyjä tulisia jalopenoja, cheddarjuustolla ja pekonilla täytettyjä perunankuoria, porsaan baby back-kylkiriviä, maissilastuja, bbq-soossia ja tomaattisalsaa. Me ollaan melkoisia suursyömäreitä molemmat, joten tämmönen satsi oli meille pala kakkua 😀

Processed with VSCO with c1 preset

Pääruuaksi tilattiin Fajitas lajitelma kahdelle, jossa oli tortilloja, paistettua sipulia ja paprikaa, jalapenoja, guacamolea, ranskankermaa, tomaattisalsaa, kanan rintafileetä, jättiravunpyrstöjä sekä naudan lihaa. Tämä setti oli todella hyvää! Onnistuin tosin kaivamaan jostain haarukkaani todella tulisen chilin ja sitä poltetta yritettiinkin sit hetki saada pois 😀 Jälkiruokaa ei jaksettu enää ottaa, joten kipitettiin bussiin ja haettiin tyttö matkaan.

Processed with VSCO with c1 preset

Kotona mietin menisinkö hetkeksi päiväunille ennen saunaa vai mitä tekisin. Päädyin silittämään olohuoneeseen uudet Vallilan verhot, jotka ovat odottaneet ripustamista jo hetken. Mietittiin hetki mitä tehtäisiin ruuaksi sanan jälkeen, laitettiin kamat kasaan ja paineltiin saunaan. Meillä kun ei ole omaa saunaa niin käydään aina lauantaisin taloyhtiön saunassa omalla vuorolla. Seuraavassa asunnossa on satavarmasti oma sauna! Saunan jälkeen lueskelin hetken blogeja ja päätin lähteä ostamaan kaupasta vichyä ja yhden siiderin Haluatko miljonääriksi-ohjelmaa varten. Joskus vaan tekee mieli sidukkaa! Mietin kaupassa pitkään minkä sidukan ottaisin. Päädyin alkoholittomaan mansikka-limeen ja marssin kassalle, jossa myyjä kysyi multa paperit. Olin vähän aikaa kuin puulla päähän lyöty ja sanoin, että toihan on alkoholiton…Hän repesi nauramaan ja kyllä muakin siinä vähän hymyilytti. Totesin ettei mulla mitään papereita olisi matkassa ollutkaan. No, onneksi ei tarvinnut yhden siiderin takia lähteä papereita hakemaan 😀 Kotimatkalla jäin suustani kiinni, kun useampi naapuruston perhe oli kokoontunut lapsineen pihalle. Meillä on tosi kivoja tyyppejä naapureina ja aika usein jutustellaan porukalla lasten leikkiessä omia leikkejään. Ollaan monesti mietitty, että pitäisi kantaa pihalle pöydät ja tuolit ja keittää kahvit. Ei huono idea ollenkaan! Onni on loistava naapurusto 🙂 Kotona mies oli taikonut meille espanjalaisen munakkaan ruuaksi. Vitsi miten hyvää toisen tekemä ruoka onkaan! Mies oli tytön kanssa närpinyt ruuan jo niin pahasti ettei mun kuvaamisesta tullut mitään. Olin ajatellut laittavani reseptin jakoon, mutta se jäi nyt toiseen kertaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Katsottiin tytön hyppyesitystä ja Haluatko miljonääriksi. Mies on kunnon turhan nippelitiedon mestari ja loisti taas tiedoillaan. Aina se meuhkaa miten kilpailijat eivät tiedä mitään, mutta ei silti halua itse ilmoittautua mukaan! Taidan ilmottaa se salassa…Litkin ohjelmaa katsoessa siiderini ja maistettiin uutta Ben&Jerry’siä. Hitsi miten hyvää oli tämäkin maku! Kahvin makuista jäätelöä ja seassa suklaapaloja ja vaahtokarkkikastiketta. Taisi olla jotain kinuskikastikettakin 😉

Processed with VSCO with c1 preset

Aika pian paineltiin tytön kanssa hampaiden pesulle ja lukemaan iltasatua. Mä kun en jaksa viikonloppunakaan valvoa paljon yli kymmenen….

 

10 randomia asiaa minusta

picmonkey-collage3

En muista olenko koskaan tehnyt tällaisia random-postauksia. Ehkä vähän saman tyyppisiä olen joskus julkaissut, mutta päätinpä nyt korkata tämänkin. Tykkään itse lukea blogeista postauksia, joissa bloggaajat kertovat satunnaisia asioita itsestään. Niissä tulee monesti esille asioita, joita ei välttämättä olisi henkilöstä koskaan kuvitellutkaan! Mulla puskee tällä hetkellä flunssaa kovasti päälle ja pää on tukossa, joten tämä on hyvä ja kevyt aihe näin tiistaipäivään. Kuvituksena noin kuukauden takaisia instagram-kuvia. Instasta löydät minut nimellä jonnam1983!

  1. Minulla on hillosipuli-trauma. Mummoni pakotti minut lapsena syömään hillosipulia ja siitähän se kammo jäi. Kyseisen kerran jälkeen en ole kyseistä tuotetta suuhun laittanut. Enkä laita.
  2. Kuljen villasukat jalassa kesät talvet. Pikkuserkkuni neuloi minulle ihanat varrelliset villasukat ja olen kohta kuluttanut ne puhki. En voisi kuvitellekaan nukkuvani ilman sukkia!
  3. Olen opiskellut ruotsia, englantia, venäjää, saksaa, ranskaa ja espanjaa. Sujuvasti tai vähintään auttavasti puhun kahta ensimmäistä.

picmonkey-collage4. Nuoruudessani vedin känniöverit, jonka jälkeen en ole pystynyt juomaan olutta enkä greippilonkeroa. Jo haju saa voimaan pahoin!

5. Ratsastin aktiivisesti elämäni ensimmäiset 19 vuotta. Sitten tuli muutto Kuopioon, jolloin ratsastus jäi. Rakastan edelleen hevosia, mutta hevosen selässä en ole noiden ikävuosien jälkeen käynyt. Haaveena on aloittaa ratsastaminen jossakin vaiheessa uudestaan.

6. Minulla on vihreä vyö karatessa ja osaan edelleen tyylisuuntaani kuuluvat lyönnit ja potkut. Myös karaten aloitusta uudelleen olen harkinnut jo pidempään!

picmonkey-collage17. Meinasin hukkua lapsena ja siitä on jäänyt kammo sukeltaa. En vielä tänäkään päivänä uskalla olla pitkiä aikoja veden alla.

8. Ällöttävin haju maailmassa on lämpimän pahvin haju, joka ilmenee esimerkiksi pizzaa kotiin tilattaessa. Hyi!

9. Tämän olen ehkä kertonut aiemminkin, mutta kerron uudestaan: Minulla ei ole ajokorttia eikä tule. Äkkipikaisen luonteeni vuoksi en mielestäni sovellu auton rattiin. Sinne minne en pääse julkisille, sinne ei tarvitse mennä.

10. Ennen bioanalyytikoksi valmistumista opiskelin vähän aikaa parturi-kampaajaksi, mutta totesin aika nopeasti ettei ole minun alani. Lukion jälkeen opiskelin myös 2 vuotta ympäristöteknologiaa TeKussa, mutta totesin senkin olevan minulle väärä ala.

picmonkey-collage2Tuliko esille uusia tai yllättäviä asioita minusta? Olisiko näitä postauksia kiva lukea jatkossakin?

Se on kaikki tai ei mitään

Processed with VSCO

Oltiin eilen miehen serkun ihanissa häissä. Rakastan yli kaiken hääjuhlia, mutta aivan liian harvoin pääsen sellaisiin. Edellisestä kerrasta on aikaa…öö, no niin paljon etten edes muista! Tykkään siitä, että juhla on iloinen ja rakkauden täyteinen. Pidän hyvästä ruuasta ja jutustelusta ihmisten kanssa. Pidän siitä, että voin ottaa pari lasia viiniä ruuan kanssa ja lähteä jatkamaankin iltaa vielä jonnekin jos huvittaa. Pidän tanssimisesta ja hauskanpidosta, koska niitä tulee nykyään harrastettua aivan liian harvoin.

Processed with VSCO with c3 preset

Processed with VSCO with c3 preset

Mitä vanhemmaksi olen tullut niin sitä enemmän mua aina harmittaa viinin lipittäminen seuraavana päivänä. Tämänkin asian suhteen olen hyvin mustavalkoinen ihminen. Joko ei oteta ollenkaan tai sit otetaan kunnolla. Otin eilen muutaman lasin viiniä ja lonkero ja sehän tarkoittaa sitä ettei tänään ainakaan salille lähdetä. Lähdettiin kymmenen jälkeen kotiin, joten tuntuu että join nekin viinit ikään kuin turhaan. Väsyttää ja harmittaa, kun en pääse salille. Olisi pitänyt olla ottamatta kokonaan tai sit lähteä yökerhoon. Nyt tämä päivä on tällainen blaah.

Processed with VSCO with c3 preset

Processed with VSCO with c3 preset

Pitäisi ajatella asiaa ehkä eri tavalla. Aina ei tarvitse lähteä baariin. Silloin tällöin voi nauttia muutaman lasin viiniä silläkin uhalla, että seuraava päivä kuluu lorvien. Sekin on välillä vaan hyvästä! Varsinkin tällaiselle joka paikan höylälle. Seura oli hyvää ja meillä oli hauskaa. Häät oli kauniit ja mä nautin niistä. Ja ruoka ja juomakin oli hyvää. Ehkä voisin ajatella niin enkä miettiä että ”jos en olisi…”

Huomenna uusi päivä ja uusi viikko! Tänään vaan ollaan.

Ps. Hääkutsuja voi laittaa osoitteeseen [email protected]

Pss. Ihan kommelluksitta en selvinnyt eilisestäkään. Onnistuin pudottamaan uuden puhelimeni nurmikolle autosta noustessani. Siellä se ehti pötkötellä märällä nurtsilla kaatosateessa ennen kuin tajusin, että jotain puuttuu…saa nähdä toimiiko miehen idea puhelimen riisikippoon upottamisesta vai tuliko siitä entinen kallis puhelin 🙁

Arki iski avarilla naamaan

Processed with VSCO with c2 preset

Tällä puksutetaan kolmatta päivää töissä. Sanotaanko näin, että paluu arkeen on ollut karu ja raskaampi kuin odotin. Töissä sinänsä on ollut hiljaista, mutta huomaan ettei olkapää ole todellakaan vielä täysillä mukana tässä touhussa. Vasen lapa on näytteiden ottamisesta aivan tuhannen jumissa enkä tiedä millä sen saisi taas auki. Ehkä lihashuolto vois olla hyvä ja ajankohtainen juttu? Sairaslomalla sain nukkua niin pitkään kuin huvittaa ja nyt kello soittaa viiden jälkeen joka aamu. On sanomattakin selvää, että aamuisin väsyttää ihan vaan pikkasen.

Tänä aamuna kun kello herätti 5.15, olin kuoleman väsynyt. Aamuherätykset vaatisivat aikaisemman nukkumaanmenon, mutta kun olen tällainen iltavirkku niin kukun edelleen yhteentoista asti illalla.. Tästä pitäisi päästä eroon, mutta kun on niin mukavaa kuljeskella hiljaisessa kodissa ja katsoa töllöä ihan rauhassa. Niin ja ne kotityöt. Mystisesti ne ei enää hoidukaan päivän aikana, vaan nekin pitäisi jonkun tehdä vielä työpäivän päälle. Pyykkäämistä, siivoamista ja ruunalaittoa. Taas on opeteltava joku systeemi, jolla saadaan hommat hoidettua. Ei ne ainakaan hoidu mun tyylillä eli painumalla töiden jälkeen sohvalle pariksi tunniksi Gracelandia katsomaan 😀 Testasin eilen.

Neitokainen ylpeänä uuden Frozen-potkulaudan kanssa.
Neitokainen ylpeänä uuden Frozen-potkulaudan kanssa.

Näin puoli kahden maissa päivällä alan keksiä tekosyitä miksi lähtisin salitreenin sijasta suoraan töistä kotiin. Kun ei katsokaas jaksa. Arki on niin rankkaa. Väsyttää ja selkä jumissa. Se varmasti vetreytyy siellä sohvan pohjalla! Tänään en kuitenkaan tekosyitä hyväksy, vaan painun tekemään selkätreenin ja sen päälle venyttelemään. Uskon sen tekevän parempaa selälle ja olkapäille kuin pelkän lööbailun. Illalla saa sitten luvan kanssa maata sohvalle. Kunhan on taas pyykätty, siivottu ja tehty ruokaa. Niin ja leikitty tytön kanssa.

Tätä kai tämä nyt taas sitten on. Arki.

Jännästi kävi taas näin

Processed with VSCO with c1 preset

Sis.mainoslinkin. Kävin työpaikalla pyörähtämässä keskiviikkona ja duunikaverit kyseli, että käykö mulla aika pitkäksi kotona? Ehei, ei todellakaan, vastasin. Mullahan on tuhat ja yksi asiaa koko ajan tehtävänä ja hommia aamusta iltaan ja totta se on. Mä puuhastelen kotona koko ajan jotakin ja koko sairasloma on ollut mulle yhtä juhlaa, kun oon saanut olla kotona ja tehdä täällä yhtä sun toista. Mutta nyt tuli seinä vastaan. Mua niin kyllästyttää! Kaikki ne ihanat arkiaskareet, joita tein innolla, ottaa suunnattomasti päähän. Ei huvita tehdä yhtään mitään. Kaikki tuntuu vain tylsiltä velvollisuuksilta, jotka jättäisin mieluiten tekemättä.

Näihin tylsiin velvollisuuksiin oli tulossa kiva pikku breikki. Meidän piti lähteä tänään aamupäivällä junalla siskon luokse Kuopioon. Itse asiassa mun pitäisin juuri tällä hetkellä istua junan leikkivaunussa ja kuunnella lapsukaisten ilakointia. Mutta ei, täällä mä istun kotisohvalla kirjoittamassa. Jännästi kävi taas näin, että tyttö sairastui eilen vatsatautiin ja jouduttiin perumaan reissu. Miten tässä voikin aina käydä näin!? Ihan aina on joku kipeänä, kun on jotain kivaa tulossa tai reissuun lähtö. Saimaan reissukin meinasi jäädä tekemättä, kun tytöllä nousi edellisenä aamuna korkea kuume. Se onneksi meni päivässä ohi ja päästiin lähtemään matkaan.

Täällä mä nyt istun sohvalla naama norsun*itulla ja mietin, että mitähän tekisin vai tekisinkö yhtään mitään. Leipoa ainakin vois, mutta sitä ennen pitäisi lähteä vesisateessa kauppaan. Ei kyllä huvita. Taidan delegoida miehelle. Olen itsekin ollut koko viikon jäätävässä flunssassa ja suunnitellut salitreenitkin on jääneet tekemättä. Ehkä seuraavassa elämässä sitten! Ehkä mä alan taas jumppaamaan tuota kättä, sitä ei kai voi tehdä liikaa…

Onko teillä jotain kivoja suunnitelmia viikonlopulle? Laitan huomenna tulemaan kotitekoisen puikkojätskin ohjetta!

Ps. Offerillassa on pari niin hyvä tarjousta, että pakko vinkata! Crossfit Kehällä (joiden omistajat muuten tunnen 😉 ) OnRamp-kurssi + treenioikeus 10.8 asti nyt 45e!! Tämä on todella edullinen näin pääkaupunkiseudulla. Crossfit Kehä on huhtikuussa avattu boksi, joka sijaitsee todella hyvien liikenneyhteyksien päässä Vantaalla osoitteessa Martinkyläntie 53. Tarjoukseen pääset tästä. Eli jos olet ajatellut crossfitin aloitusta niin nyt on sen hetki!

Toinen hyvä tarjous on Eva Solon kaunis 0,7 litran sporttipullo hintaan 13,90 + pk. Tykkään itse kovasti Eva Solon tuotteiden muotoilusta, joten tämä osui silmiin heti. Tarjoukseen pääset tästä.

Ei olis kannattanut edes herätä

PicsArt_05-28-05.53.55

Sis.mainoslinkin.Tämä on taas näitä päiviä, kun olisi pitänyt jatkaa unia aamusta suoraan iltaan. Helou mood swings! Aamupalaan saakka kaikki oli ihan ok, mutta siitä se matalalento sitten alkoi. Koko päivän on ärsyttänyt, masentanut, raivostuttanut, väsyttänyt ja ärsyttänyt vähän lisää. Päällimmäisenä fiiliksenä on tämä jumalaton turhautuneisuus yksikätisyyteen. Jos ette ole jo huomanneet niin mä olen varsin puuhasteleva tyyppi ja koko ajan on monta asiaa menossa. Nyt kun ei pysty tekemään edes yhtä kunnolla niin turhaudun totaalisesti ja kukas muukaan siitä saa loat niskaansa kuin mies. En haluaisi koko ajan käskyttää ja naputtaa, mutta kun on tottunut että asiat tapahtuu tietyssä aikataulussa ja tietyllä tavalla niin riitahan siitä tulee! Kumpikaan kun ei mielellään anna periksi…

Snapchat-6515512914369129699

Moni teistä varmasti ajattelee, että mun pitäis vähän rauhottua ja antaa itselleni aikaa, mutta on vaikeaa olla muuta kuin minä. Murehdin tekemättömiä kotitöitä, repsahtanutta ruokavaliota ja omaa mielialaan, vaikka kuka sanoisi ja mitä. Yritän koko ajan puhua itselleni järkeä ja ajatella asioita positiivisesti, koska lopulta ne auttaa. Olkapää alkaa olla sen verran hyvässä kuosissa, että varovainen toivomus olisi aloittaa kävelylenkit maanantaina. Samalla toivottavasti myös ruokavalio asettuu taas uomiinsa. Viikonlopulta olenkin kuvaillut teille ruokapäiväkirjaa ja se on karua katsottavaa se!

Tämmönen sekava fiilipostaus tähän iltaan! Aina ei ole elo ruusuilla tanssimista – joskus ottaa päähän aika rankastikin 😀

Mä meen nyt paistelemaan kinkkupiirakan, jos mies leppyisi mulle edes vähän… Kuvat snäpin antia (jonnamusakka) tällä erää!

Ps. Oon kattonu Netflixistä kaikki Suitsin jaksot, mitä kannattaa katsoa seuraavaksi!?

Pss. Ellokselta saatte vielä huomiseen sunnuntaihin 29.5 asti -30% koko tilauksen loppusummasta koodilla 335729. Kannattaa tsekata varsinkin treenivaatteet täältä!

Alennus koskee uutta tilausta Elloksen valikoimasta. Alennus koskee normaalihintaisia vaatteita, kenkiä, asusteita, kodintekstiilejä, sisävalaisimia, tapetteja ja mattoja. Alennus on voimassa 29.5.2016 asti, ja sen voi käyttää vain kerran. Toimituskulut lisätään tilauksen loppusummaan. Alennusta ei voi yhdistää muihin alennuksiin tai tilaajaetuihin, ale-/kampanjahintaisiin tuotteisiin, huonekaluihin, elektroniikkatuotteisiin ja -tarvikkeisiin, Design by -tuotteisiin eikä Ei alennusta -tuotteisiin. =

Kyllä apua saa kun sitä uskaltaa pyytää

Processed with VSCO with f2 preset

Mä olen luonteeltani todella jääräpäinen ihminen ja kun jotain saan päähäni niin se pitää. Teen asiat mieluiten itse niin kotona kuin töissäkin, koska sillä varmistan että jälki on mun standardien mukaista. Mä pyydän todella harvoin apua, mutta silloin kun pyydän, tarvitsen sitä oikeasti. En haluaisi millään pyytää kotona mieheltäkään jeesiä, vaikka en tällä hetkellä kykene tekemään kovin kummoisia asioita. Vaatteiden päälle laittaminen on yhdellä kädellä melkoinen haaste ja eilen taistelin ties kuinka kauan rintsikoiden kanssa ennen kuin oli pakko antaa periksi ja pyytää mies laittamaan ne mulle. Mihinkähän kaikkeen sekin vielä joutuu 😀

Mulle ei ole koskaan tarjottu apua näin paljon kuin tämän viikon aikana. Lähikaupassa kyseltiin huolestuneena pääsisinkö varmasti ostosten kanssa kotiin. Päiväkodissa kyselivät pärjäänkö tytön kanssa kotona. Tänään bussikuski odotti niin pitkään, että pääsin istumaan ennen kuin lähti jatkamaan matkaa. Jotenkin tämä ihmisten vilpitön hyvyys sai minut tänään pyytämään Jumbon reissulla apua useampaankin kertaan. Ja kaikilla oli aikaa auttaa. En halua olla kenellekään vaivaksi – näin olen ajatellut! Mutta ihan selkeästi on myös olemassa ihmisiä, jotka haluavat auttaa silkkaa hyvyyttään.

Ja tästä lähtien minä otan sen avun kiitollisuudella vastaan.