Näin mulla menee just nyt

*Sisältää mainoslinkkejä

näin mulla menee just nyt

Mahtavaa keskiviikkoa just sulle! Mä olen päivissä ihan sekaisin sunnuntain työvuoron ansiosta. Tällä viikolla painetaankin kuusi päivää putkeen ja luulen, että perjantaina tuntuukin siltä. Tälle päivälle ei ollut mitään sen kummempaa aihetta mielessä, joten ajattelin kirjata ylös tämän hetken kuulumisia. Mukavaa avata sitäkin puolta välillä. Samalla näkee itsekin, että missäs vaiheessa tässä elämässä oikein mennään. Aallonpohjalla vai jossain vähän korkeammalla.

Ruoka- ja treeniasioiden kanssa olen jotenkin hieman hämmentyneessä tilassa. Harmittaa, kun pistin kaiken ihan lekkeriksi sairastelun aikana. Saan nimittäin nyt tuntea sen kirjaimellisesti nahoissani. Kroppa on edelleen pöhöttynyt ja kaikki housut puristavat ikävästi. Tiedostan vatsan seutuni tällä hetkellä vähän turhankin hyvin. Treeneihin olen vasta päässyt takaisin kiinni. Yritän pitää sen yhtenä hauskana asiana elämässäni, mutta väkisinkin välillä mietin voisinko tehdä jotain vielä paremmin? Voisinko kehittyä jollain keinolla enemmän?

Tällä hetkellä mulla on niin monta innostuksen aihetta, että olen sekaisin niistä kaikista. En tiedä mihin alkaisin panostaa eniten vai voisinko perehtyä kaikkiin kerralla? Inhottavaa, kun on niin paljon asioita joita haluaisi tehdä ja oppia, mutta aika vuorokaudessa ei riitä mihinkään 😀

näin mulla menee just nyt

Koti on hyrskynmyrksyn, koska en ole tällä viikolla ehtinyt siihen juuri panostamaan. Parina iltana olen taistellut tietokoneen kanssa 1,5h ja siinähän se mun kodin hengettärenä olo menikin. Tiedossa on julmetun suuri urakka, mutta mikäs siinä jos on aikaa puunata.

Miksi oi miksi meidän tyttö ei vieläkään nuku omassa huoneessa!? Meidän sängystä hänet on saatu siirrettyä sohvalle nukkumaan, johon viriteltiin patjat sun muut tykötarpeet. En tiedä millä lapsen saisi omaan huoneeseensa. Mikään keino ei tunnu tepsivän.

Olen innoissani lisääntyneestä valosta ja sehän tietää kevättä ja kasvihommia! Ostin Lidlistä pari minikasvihuonetta, joihin laitettiin itämään sarviorvokkia ja harjaneilikkaa. Tänä vuonna aion kasvattaa parvekkeella tomaattia ja kukkia. Kurkkua en sinne enää ota, koska sekin mokoma leviää niin paljon. Satoa tuli kyllä ihan hyvin viime vuonna, mutta kurkku ei ole tämän vuoden listalla. Paitsi mökille voisin laittaa. Aion kasvattaa hyötykasvit tänä vuonna itse siemenestä asti ja säästää samalla muutamat eurot.

näin mulla menee just nyt
Pitkä collegetakki täältä // farkut täältä.

Säästäminen ja talousasiat on entistä enemmän mielessä. Harkitsen tässä pieniä toimenpiteitä oman kulutukseni suhteen. Budjettia saati mitään muutakaan systeemiä menojen seuraamiseen en ole vieläkään saanut aikaiseksi, joten sekin voisi olla ajankohtainen.

Tekisi mieli kotona maalata seinää tai jotain vastaavaa. Pienetkin muutokset kotona piristää kummasti mieltä. Ehkä käyn jossain Kodin terran alelaarilla tapettiostoksilla? Tai kaivan vihdoin sen ompelukoneen vaatehuoneen perukoilta ja ompelen itse parit tyynyt. Se voisi olla piristävää uutta tekemistä!

Olen miettinyt minkälainen olen työkaverina? Olenko hyvä työkaveri vain jotain ihan muuta? Tulin siihen tulokseen, että olen hyvä duunikaveri. Tehokas, reipas, ystävällinen, iloinen ja osaava. Homma hanskassa eikä koskaan hukassa, jos työasioista puhutaan.

Kohta päästään mökille!!!!! Jestas tätä on odotettu. Pikkusen reilu kuukausi vielä lomaan ja mökkeilykauden korkkaamiseen. Ihanaa päästä luonnon keskelle puuhastelemaan ja kuuntelemaan lintujen liverrystä. Ah ja voih. Elämä on jälleen täydellistä.

Mites sulla menee? Hei, käyppä mun instassa osallistumassa patukkakisaan! Siellä on arvottavana kolme laatikkoa Fitnesstukun Star nutrition -herkkupatukoita. Löydät minut instasta tunnuksella @jonna_musakka 🙂 Ja jos ei onni suosi niin laatikollisen eli 12 kpl patukoita saa nyt hintaan 22,50, ei paha!

näin mulla menee just nyt
Tule kesä, tule!

Edellinen postaus: Ärsyttävä asia x 8

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Haluaisin olla edes jossain asiassa hyvä

Haluaisin olla edes jossain asiassa hyvä

Viime päivinä minut on vallannut vahvat keskinkertaisuuden tunteet. Elämässä on ajanjaksoja jolloin kaikki tuntuu takkuavan ja tuntuu ettei mikään onnistu. Minulla on menossa juuri sellainen elämänvaihe. Suoraan sanottuna vihaan tätä tunnetta, kun tuntuu etten ole missään asiassa hyvä. En edes sellaisissa, joista pidän todella paljon. En tiedä onko tämä joku minun sisäinen keinoni ajaa itseäni eteenpäin vai mitä tämä on, mutta ärsyttävää se on joka tapauksessa. Elämässä täytyy olla haasteita ja niitä tuntuu tällä hetkellä riittävän. Ei, ne eivät ole mitään konkreettisia haasteita, jotka muut voisivat nähdä. Ne ovat haasteita, jotka ovat vain omassa päässäni ja vain minä koen ne.

Tuntuu, että läpi elämäni olen ollut kaikessa vain keskinkertainen. Sanotaan, että jokaisella meistä on asia, jossa tulee todella hyväksi. Vähän niin kuin persoonariippuvainen piirre. Se on meillä kaikilla. Yksi on lahjakas piirtämään tai laulamaan, toinen urheilemaan ja kolmas älykäs tai kielellisesti lahjakas. Minä en ole koskaan ollut missään asiassa hyvä. Koulussa en ollut missään erityisen lahjakas, urheilussa en ole koskaan ollut erityisen hyvä (vaikka kuinka haluan!), sisustuslehtiä rakastan, mutta mulla ei ole minkäänlaista sisustajan silmää, blogi junnaa paikallaan, koska en ole erityisen hyvä kirjoittamaan saati kuvaamaan…Lista on loputon. Miksi en saa olla hyvä asioissa, joista oikeasti pidän?

Ennen kuin tämä menee ihan masisteluksi niin pakko kertoa, että uskon minunkin löytävän joskus sen asian missä olen oikeasti hyvä. Sehän voi olla jokin sellainen mitä en ole koskaan ajatellutkaan ja ajaudun sen pariin ihan sattumalta viiden tai kymmenen vuoden päästä? Minua ei ärsytä mikään muu niin paljon kuin se, että tunnen itseni epäonnistujaksi asioissa, joista pidän. Sen sijaan moni muu onnistuu näissä asioissa vasemmalla kädellä ja se tuntuu välillä epäreilulta. Sekin asia täytyy vain hyväksyä, koska en voi vaikuttaa toisten elämään millään tavoin.

Haluaisin vain niin kovin löytää sen mun ”jutun”. Onko teillä koskaan tällaisia fiiliksiä?

No mutta nyt mutruhuulet piiloon sillä kohta päästään nauttimaan joulusta kaikin siemauksin! Täällä on siivoiltu ja koristeltu kotia koko päivä, mutta hommaa riittää vielä huomisellekin 🙂 Mitä te aiotte leipoa jouluksi?

Edit. Tässä teille vielä mun eilen julkaisema video töllisteltäväksi, jos kiinnostelee! Mun muita videoita pääset tsekkailmaan täältä. Muista tilata myös kanava, se ei maksa mitään 🙂

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Edellinen postaus: Pieleen mennyt parisuhdeviikonloppu

Monday mood

*Sisältää mainoslinkkejä

monday mood
Tänä vuonna tein joulukalenterin tytölle itse.

Väärässä paikassa

Jännä juttu, että entisestä inhokkipäivästä on tullut yksi suosikeista. Vihasin ennen maanantaita yli kaiken, mutta jotain on naksahtanut päässä oikeaan (vai väärään?) asentoon ja lähden aina uuteen viikkoon positiivisin mielin. Okei, tänäkin aamuna ensimmäinen ajatus oli, että miksi pitää aina herätä näin aikaisin, mutta siitä se päivä vaan lähti käyntiin. Ihan kommelluksitta ei tämäkään päivä ole sujunut. Marssin väärään toimipaikkaan töihin ja juoksin kielivyön alla muutaman sadan metrin päähän toiseen paikkaan, kunnes tajusin että kaikki työvaatteet ja -kengät ovat mun normipaikassa. Ei muuta kuin takaisin hakemaan ne ja kunnon hiet päälle hölkötellessä päivän työpisteelle. Olin lahjakkaasti 10 minuuttia myöhässä, vaikka alunperin olin 15 minuuttia etuajassa. Mutta väärässä paikassa 😀 Tämmöistähän tämä välillä on, kun on liikaa asioita mielessä!

monday mood
Eilisen iltapala: Kokkikartanon riisipuuroa tuunattuna.

Viikonlopun menot

Viikonloppu lipui taas aivan liian nopeasti ohi. Pidin koko viikonlopun vapaata treeneistä, että ehdin tehdä kotosalla juttuja pois alta. Me pidettiin joulukorttitalkoot ja käytiin Jumbossa ostamassa viimesiä joululahjoja. Kymmenen aikaan aamulla ei kauheasti ollut muita ihmisiä liikenteessä, mutta puolilta päivin väkeä oli niin paljon että hyvä kun sekaan mahtui! Onneksi olin siinä vaiheessa hoitanut pakolliset menot pois alta ja vain istuskeltiin tytön kanssa ja nautiskeltiin jäätelöistä. Mä en jaksa olla kaupoissa, jos on paljon väkeä. Mieluummin teen sitten vaikka useamman lyhyen reissun kun yhden pitkän. Ei kestä hermot! Saattoi siinä ihmispaljoudessa itseltäkin päästä pari ärräpäätä… Olin alunperin miettinyt etten herkuttelisi viikonloppuna ollenkaan, mutta päädyinkin vetämään kunnon herkkuähkyt. Päivällä jädeä Jumbossa ja illalla mäkkäristä ruokaa + lisää jädeä + itse tehtyä rocky roadia. Vatsa oli aivan kipeä ja pinkeä illalla nukkumaan mennessä. Eilen oltiin perinteisesti anoppilassa ja sen jälkeen jatkoin joulukorttien parissa ja väkerin joulukalenteria tytön seinälle ja ikkunaan joulutähteä. Vuorokaudessa on aivan liian vähän tunteja ja olisin voinut jatkaa noita pieniä kivoja näpertelyitä vaikka kuinka kauan! Niin vain piti mennä nukkumaan ajoissa jotta jaksaa herätä tänään virkeänä. Hyvät unet kannattaa aina 🙂

monday mood
Jädehetki Jumbossa.

Energinen viikon alku

Maanantaissa rakastan eniten sitä, että virtaa on aivan mielettömästi! Tällä viikolla on suunniteltuna kaikkea tytön joulujuhlasta Ultra bran konserttiin ja välipäivinä sitten treenataan ja puuhastellaan kotona. Tänään olisi tarkoituksena mietiskellä taas vähän blogin tulevaisuutta ja kirjoitella ideoita ylös. Olen huomannut, että kun tekee edes vähän luonnoksia kalenteriin, aiheitakin syntyy blogiin paljon paremmin. Olisiko teillä toiveita blogin aiheiden tai postausten osalta? Kiinnostaako kotiin liittyvät jutut, treenaaminen tai joulujutut? Huomaan, että muutun itse koko ajan enemmän ja enemmän mummomaisemmaksi ja tavallaan aikuisemmaksi. Minua kiinnostaa paljon kodin asiat, kodin laittaminen ja järjestäminen, talous, säästeliäisyys, käden taidot jne. Toki myös treenaaminen, terveellinen elämäntapa, hyvinvointi ja ruoka! Niin sitä ihminen muuttuu elämän myötä. Enpä olisi uskonut 10 vuotta sitten, että nyt miettisin tällaisia asioita ja intopinkeänä järestelisin kotia parempaan uskoon kaappi kaapilta ja laatikko laatikolta. Kaikkeen sitä ihminen hurahtaakin… Kotihiiri mikä kotihiiri!

Oikein reipasta ja energistä viikon alkua ihan jokaiselle 🙂

Ps. house of Brandonilla nyt SUPERALE eli -20% pois jo alennetuista tuotteista koodilla CHRTMS. Tsekkaa valikoima täältä. Offerillan joulukalenterin 11.luukussa on arvonta, jossa voit voittaa Eatokseen Helsingin keskustaan 3 ruokalajin menun kahdelle! Kelepais. Tsekkaa joulukalenteri täältä.

Löydänkö täältä itseni?

Yritän olla läsnä, mutta olen jossain muualla. Välillä pysyn hetken juuri tässä, kunnes luisun taas jonnekin pois. Jo vähän aikaa olen elänyt jonkinlaista murrosta. Jotain on meneillään, mutta en tiedä mitä. En tiedä mikä minua odottaa, mutta jotain erilaista on tulossa. Sen vain tuntee. Olen jo hetken ollut todella väsynyt. En niinkään fyysisesti vaan henkisesti. Ei, en tarkoita että olisin masentunut tai mikään olisi vialla. Jotain on…eri tavalla. Jotain on tulossa. Jotain on pakko tulla.

Olen väsynyt töissä. Väsynyt ihmisiin, joiden parissa rakastan työskennellä. Väsynyt kirjoittamaan ja keksimään aina vain uusia ja mielenkiintoisa aiheita. Mun pää ei tuota tällä hetkellä mitään järkevää tai julkaisukelpoista. Tätäkin postausta mietin jo eilisillasta asti. Mistä kirjoitan? Miksi en keksi mitään kirjoitettavaa? Sitten päätin vain purkaa sydäntäni. Selaan blogeja ja ihmettelen mistä kirjoittajat ammentavat kaikki mahtavat ja oivaltavat aiheensa. Minä en keksi mitään. Istun töissä ja mietin miksi en jaksa enää kuunnella ketään? Miksi minua ei kiinnosta? Miksi vaellan koko ajan omiin ajatuksiini kuin odottaen jotain uutta? Sulkien kaiken muun ympäriltäni. Tuntuu ettei minulla ole tällä hetkellä mitään annettavaa.

Minulla alkoi perjantaina kahden viikon loma ja lähdettiin heti mökille. Täällä olen saanut ajatella omiani, kuljeskella sienimetsässä ja ilostua kanttarelleista ja suppilovahveroista. Olen ollut taas kipeänä enkä ole uskaltanut vieläkään treenata. Ehkä sekin tuo oman alakulonsa. Huomaan etten ole vähään aikaan ollut sinut oman kroppani kanssa, mutta tällä hetkellä en tee asialle mitään. Me lähdetään nimittäin ensi torstaina viikoksi Turkin lämpöön ja sinne en aio kantaa mukanani tätä olotilaa tai kroppa-ahdistustani. Vasta loman jälkeen mietin asiat uusiksi. Voihan olla, että fiilikset ovat aurinkoenergian ansiosta aivan erilaiset?

Ehkä löydän itseni täältä metsän keskeltä tai viimeistään Turkin lämmöstä? Siihen asti vaellan omissa maailmoissani.

Ilman yrittämistä ei voi epäonnistua

epäonnistumisen pelko

Jo vuosia mua on jokin estänyt tekemästä asioita. Se jokin on epäonnistumisen pelko. Olen jättänyt asioita tekemättä sen vuoksi, että pelkään epäonnistuvani. Olen tiennyt jo pitkään, että tuosta tunteesta täytyy päästä eroon keinolla millä hyvänsä. En voi koko elämääni pysyä mukavuusalueella ja huomaamatta olen itseasiassa osa-alua kerrallaan ottanut tilanteen haltuun. Nyt olen päättänyt selättää viimeisetkin möröt. Miksi juuri nyt? Ehkä siksi, että olen jo epäonnistunut elämäni aikana riittävän montaa kertaa ja huomannut ettei elämä siihen lopu, päinvastoin. Jokainen meistä epäonnistuu joskus. Olisi outoa jos ei epäonnistuisi!

Pelkäsin pitkään esiintymistä ja välttelin sitä kaikin keinoin. Sitten aloin kirjoittamaan blogia ja ottamaan kuvia. Esiintymistähän sekin on tavallaan. En ole mallina vieläkään kovin luonteva eikä minusta sellaista varmasti koskaan tulekaan. Pääasia, että kuvat ovat ihan ok ja menevät oman seulani läpi. Viime aikoina olen kunnostautunut myös vlogimaailmassa (tästä mun vlogiin) ja viimeisetkin esiintymispelot ovat kaikonneet. Videolla osaan olla luontevampi kuin kuvissa ja se on aika outoa! Olen sitä mieltä, että ihminen voi päästä peloistaan eroon ja kehittyä asioissa, jos vain oikein kovasti haluaa. Toisilla nämä tapahtuvat luonnostaan ja pikku hiljaa ja toiset joutuvat tekemään tosissaan töitä niiden eteen. Omalla kohdallani sekä että. Esiintymispelon olen selättänyt huomaamattani, mutta yksi pelko on vielä jonka eteen joudun tekemään oikeasti töitä ja se on epäonnistumisen pelko.

Olen halunnut jo vuosia osata tehdä kaikenlaisia remonttihommia kotona ja muutenkin tehdä asoita käsillä. Olen pikku hiljaa opetellut käsitöitä ja nyt pitäisi ottaa haltuun vielä erilaiset kodin nikkaroinnit. En tiedä miksi olen pelännyt niiden opettelua niin paljon etten ole halunnut edes alkaa opettelemaan. Syynä ei voi olla mikään muu kuin epäonnistumisen pelko. En uskalla edes aloittaa, koska olen varma että pyllylleen menee ja sanomista tulee. Nyt otin sitten itseäni niskasta kiinni ja päätin aloittaa silläkin uhalla, että epäonnistun ja joudun tekemään koko homman alusta. Kysyin joskus töissä eräältä asiakkaalta, joka harrastuksenaan remppaa asuntoja, että mistä kannattaa aloittaa. Hän sanoi, että rohkeasti vain tekemään. Hän itsekin on oppinut yrityksen ja erehdyksen kautta. Suurin sysäys tälle koko asialle oli isäni kuolema 1,5 vuotta sitten. Isä oli todella taitava kirvesmies, joka osasi mitä vain. Ihailin isän käden taitoja jo pienenä tyttönä ja halusin oppia yhtä taitavaksi kuin hän. Kun isä kuoli, totesin että nyt on aika ottaa itseään niskasta kiinni ja lopettaa jossittelu ja epäröinti. Ehkä teille tällainenkin olisi ihan pala kakkua, mutta ei minulle. Jokaiselle meistähän on ne omat mörkömme. Noh, päätin aloittaa pienellä mutta haastavalla projektilla eli tytön huoneen laitolla. Eilen revin tapetit seinästä ja tänään raahasin miehen Bauhausiin ostamaan tapetointi tarvikkeita. Tänään on vuorossa seinän kittaus ja myöhemmin ensi viikolla hiominen. Koko homma kulminoituu ensi viikon loppuun jolloin ryhdyn ensimmäistä kertaa elämässäni tapetointihommiin.

Vaikka epäonnistuisin, jatkan silti!

Ei mitään sanottavaa

Se aika kuusta, kun aivot on sumussa ja järki ei juokse. Koko kroppa päästä jalkoihin on aivan turta eikä toimi vaikka kuinka käskee. Aamulla on vaikeaa nousta. Väsyttää kahdeksan tunnin yöunista huolimatta. Töihin ei huvita mennä, mutta on pakko. Jokainen hetki on yhtä tuskaa ja vilkuilen kelloa aivan liian usein. En meinaa pysyä hereillä ja joudun miettimään kaiken tarkasti mitä teen, koska pää ei ole yhtään tässä hetkessä mukana. Tuntuu taas helvetin vaikealta olla nainen. Kerran kuussa kaikki on silkkaa paskaa enkä jaksaisi ihmisiä saati itseäni ollenkaan. Voi kun voisi vaan mönkiä peiton alle ja herätä viikon päästä. Tällaisia ajatuksia pyörittelin päässäni koko aamupäivän.

Sitten tuli puolipäivä, jota olin jännittänyt ja stressannut koko aamun. Tiedossa oli tilanne töissä, josta en välttämättä selviäisi ihan kunnialla. Vaikka tiedän olevani hyvä työssäni, on asioita ja asiakkaita, joiden kanssa ammattitaito toden teolla testataan ja tänään oli yksi niistä hetkistä. Ei ihme, että vähän stressasi. Kaikki sujui kuitenkin todella hyvin. Paremmin kuin koskaan ennen. Olin jopa itsekin yllättynyt tilanteesta ja se jos mikä piristi mieltä. Ehkä tämä ei olekaan niin huono päivä?

Asiakkaat ovat ihan parasta työssäni ja kun tätä duunia tekee päivästä toiseen viitenä päivänä viikosta, on tästä pakko tykätä. Ihmisistä on pakko tykätä. Huonoinakin päivinä ihmisten takia tätä työtä jaksaa tehdä ja heistä saa positiivista energiaa päivään. Keskusteltiin erään asiakkaan kanssa siitä miksi jotkut asiakaspalvelutyössä olevat vaikuttavat ennemminkin ihmisvihaajilta kuin halukkailta tekemään työtään. Näitä ihmisiä löytyy ihan jokaisesta ammattiryhmästä. Itse olen aina miettinyt miksi 90% bussikuskeista on niin nyreitä? Vaikka toivottaa hyvää huomenta, kuski ei edes käännä päätään minua kohti. Mikä siinäkin olisi niin vaikeaa vastata? En ymmärrä.

Ei mitään sanottavaa? Taisi kuitenkin jotain olla tällekin päivälle! Mukavaa torstaita tyypit! Joskus on huonoja päiviä, mutta niistäkin löytyy aina jotain hyvää 🙂

Rakas päiväkirja

Rakas päiväkirja,

Tämä päivä on ollut minulle aivan liian rankka. Ei tietoakaan enää vapaiden tuomasta rentoutumisen tunteesta. Aamulla heräsin jo valmiiksi väsyneenä. Nukuin pääsiäisen seutuun 10h yössä ja viime yönä sain nukuttua ”vain” 8h. Ensimmäiset heräämisen jälkeen päähän pälkähtäneet ajatukset eivät todellakaan olleet mitään kovin positiivisia. Jos jotain positiivista pitää tästä hakea niin sain sentään nukkua 45 minuuttia pidempään kuin normaalisti sillä mies ja tyttö ovat lomalla jo tämän viikon. Mulla alkaa loma ensi viikolla ja päästään starttaamaan mökkeilykausi 🙂 On onneksi jotain mitä odottaa.

Meillä on ollut töissä jo pari viikkoa todella kiire ja tuntuu, että tämä tilanne vain pahenee tästä. Olkapää oireilee koko ajan ja olen jo sen takia aivan hermo kireällä koko ajan. Olkapää ei asettunut edes viiden päivän levon aikana ja työ tuntuu taas vain pahentavan sen tilannetta. Arvasin, että tämä päivä tulee olemaan kiireinen, mutta tämä on ollut ihan pommi aamusta lähtien. Ei mitään järkeä. En tiedä kannattaako tästä lähteä treenaamaan vai ei. Pahentaako tilannetta vai parantaako? Periaatteessa urheilu auttaa aina tällaiseen fiilikseen, mutta samalla murehdin kuitenkin olkapäätä. Päivän treeniä en joka tapauksessa kykene tekemään, se on selvää. Nyt en halua riskeerata terveyttäni tekemällä mitään mikä voi vahingoittaa olkapäätä enemmän. Fyssarille on vaikeaa saada aikoja, joten joudun nyt vain kärvistelemään.

Tytön skuutistaakin irtosi jokin mutteri, kuka senkin hankkii ja asentaa? Koti vaatisi siistimistä ja kissat silitystä. Minuakin vois joku vähän silittää niin jaksaisin taas huomenna herätä hymyssä suin. Elämä on nyt vähän rankkaa, mutta tiedän tämän vielä helpottavan. Nyt kun vain keksisin treenata vai eikö?

Rakas päiväkirja, eihän tällaisia päiviä tulee enää ihan heti?

Mitä minulle oikeasti kuuluu?

*Sisältää mainoslinkkejä

Yritän aina jakaa blogiin mun rehellisiä tuntemuksia ja fiiliksiä, mutta joskus aiheet ovat siitä huolimatta kovin pinnallisia. Mä olen kirjoittajana hyvin spontaani eli kirjoitan aina fiiliksellä. Mulla on todella harvoin mitään valmiita aiheita mietittynä saati kirjoitettuna. Olen ollut tällainen spontaani kirjoittaja kouluajoista asti. Silloinkin tein kaikki esitelmät, esseet ja muut tehtävät viimeisenä iltana, koska työskentelen parhaiten ja tehokkaimmin paineen alla. Moni ihmetteli tätä tapaa, mutta ei se ainakaan arvosanoja huonontanut! Viime päivinä mielen päällä on ollut jos jonkinlaista ja oikeastaan päällimmäisenä velloo selkeä uupumus. Pidin viime viikolla treenit todella vähissä ja keskityin vain palautumaan siitä kauheasta väsymyksestä, joka velloi päiväkausia. Olin koko loppu viikon väsynyt ja pääkipuinen, mutta nyt väsymys alkaa ainakin selkeästi helpottaa.

Mä huomaan selkeästi olevani loman tarpeessa. Normaalisti töihin lähtö on sujunut ongelmitta ja olen lähtenytkin liikenteeseen iloisin mielin. Nyt huomaan, että töihin lähtö ja työnteko muutenkin on todella tahmeaa. Ei vain jaksaisi. Tässä on koko pitkä talvi paukutettu menemään ilman minkäänlaisia lomia ja se alkaa vaatimaan veronsa. Ensi perjantaina minulla on vapaapäivä töistä, mutta se menee täysin valmistellessa tytön synttäreitä. Vasta huhtikuun lopussa minulla on viikon mittainen loma ja silloin aloitetaan mökkeilykausi! Sitä päivää odotan todella paljon, koska silloin tiedän että kevät on oikeasti täällä ja kesäkin ihan kulman takana.

Arki on nyt niin tasapaksua ja harmaata, että jotain uutta ja virkistävää pitäisi saada aikaiseksi, ihan mitä vain! Olen suunnitellut kylpyläreissua ja pientä kodin remppaakin. Ainoa semmoinen pienen pieni probleema on raha 😀 Kauheasti ei passaisi tuhlata, jos meinataan päästä syksyllä jonnekin reissuun. Mutta jotain uutta minä kaipaan, että piristyisin ja jaksaisin paahtaa reilun kuukauden ajan lomaan. Jotain muutosta kaipaan, kun vain keksisi mitä? Treeni-innostuskin on jotenkin ihan nollassa. Ei jaksaisi oikein sitäkään, mutta tiedän treenien aina piristävän, joten tänäänkin nokka kohti crossfit Vantaata. Jotta ei ihan negailuksi menisi koko postaus niin pakko on iloita tästä ihanasta lisääntyneestä valon määrästä! Käytiin tytön kanssa eilen ulkoilemassa Pajamäen Patterimäessä. Tutkiskeltiin ja vallihautoja ja ihmeteltiin nurmikkoa, joka paistoi jo joissain kohti lumen alta. Kesää kohti mennään hei!

Onko muilla kevätväsymystä ilmassa? Millä saatte sen hellittämään?

Jos shoppailu toimii sulle piristyksenä niin Sportamorella saat vielä tänään Niken ja Addun kaikista tuotteista -20% koodilla 20BRANDS. Valikoimaan pääset tästä*

Tsekkaa myös House of Brandonin ihanat kevätuutuudet ja treenivaatteet! Shoppaamaan pääset tästä*.

Töissä lepäämässä

Processed with VSCO with 6 preset

Kotielämä on tällä hetkellä aivan hemmetin rankkaa ja uuvuttavaa. Sanotaanko näin, että meillä asuu pieni piru, joka raastaa mun hermoja pala palalta. Ja kyllä, kyse on meidän ainokaisesta! Kolmen ikävuoden uhmaikä ei ole mitään verrattuna tämänhetkiseen tilanteeseen. Voisin palata parin vuoden takaiseen aikaan milloin vain ja sen tuntuisi silkalta lomailulta nykyiseen verrattuna. Tyttö kokeilee selkeästi nyt rajojaan ja pyrkii ylittämään ne aina kuin mahdollista ja nimenomaan minun kanssani. Isänsä hän on kietonut tiukasti pikkusormensa ympärille aikapäiviä sitten, mutta minä voimakkaana persoonana en anna milliäkään periksi. Ja sekös neitiä harmittaa! Pakko myöntää, että tyttö on selkeästi perinyt luonteensa minulta mikä tietää hankaluuksia tulevaisuudessa…No, itseppä olen soppanut keittänyt! Täytän parin viikon päästä 34, mutta tällä hetkellä tunnen oloni 10 vuotta vanhemmaksi.. Onneksi pääsen päivittäin töihin lepäämään 😀

Tiistaina kävin viimeisen kerran fyssarilla olkapäätä kuntouttamassa!
Tiistaina kävin viimeisen kerran fyssarilla olkapäätä kuntouttamassa!

Jos ihmettelette miksi mun blogissa näkyy niin vähän kotikuvia niin syynä on se, että meillä asuu sottapyttyjä. Tein suursiivouksen sunnuntaina. Järkkäsin kaikki kamat paikoilleen, imuroin ja pyyhin pölyjä. Joka ilta järjestelen tavarat paikoilleen ja yritän ylläpitää siisteyttä, mutta siitä huolimatta paikat on taas hyrskynmyrskyn! Välillä tuntuu, että teen ihan turhaa työtä ja kaikki energia menee siivoamiseen. En tiedä millä saisin kaksi talon muuta asukkia huolehtimaan omista jäljistään. Voitte vain arvata minkälainen siivo kotona odotti eilen, kun kaksikko oli viettänyt siellä päivän yhdessä. Hyvä kun en pyörtynyt heti ovelle. Hurahdin itsekin jokin aika sitten Konmariin, mutta en ole toteuttanut sitä kirjan oppien mukaan. Otan aina osa-alueen kerrallaan läpi käytäväksi ja etenen pikku hiljaa kodin muihin paikkoihin. Viikon sisällä olen saanut taas paljon meille turhaa tavaraa liikenteeseen ja tänään lähtee lisää. Sain vihdoin ja viimein käytyä läpi myös treenivaatteita ja latasin ison kasan toppeja eilen myyntiin. En edes tajunnut miten paljon mulla on treenivaatteita ennen kuin levittelin kaikki keittiön lattialle. Heitin kymmenkunta toppia pois ja laitoin vajaa 30 myyntiin ja vielä niitä jäi kaappiin aika monta!

Processed with VSCO with 6 preset
Nyt on treenipaidat maritettu!

Pienistä elämän rasitteista huolimatta koen eläväni tällä hetkellä varsin onnellista aikaa. Saan treenata, mulla on hyvä työpaikka, unelmia ja rakastava perhe. Mitään kauhean suurta tai mullistavaa ei ole juuri nyt meneillään. Elämä etenee ihan omalla painollaan ja jokaisesta päivästä selvitään kuitenkin hyvillä mielin. Elämä saakin välillä olla hieman haastavaa, mutta jos se olisi sitä ihan koko ajan niin voimavarat olisivat varmasti vähissä. Tällä hetkellä haen haasteita treeneistä sekä käsitöistä, joista on tullut mulle joka iltainen rutiini.  En voinut edes kuvitella miten rentouttavaa virkkaaminenkin voi olla! En yhtään ihmettele miksi ihmiset hurahtaa siihen. Mulla on nyt työn alla vauvan peitto. Ei tosin oman, vaan tytön vauvanuken 😀 Ja olishan sitä kaikennäköistä mitä haluaisin värkätä kotona, mutta kun ei riitä vuorokaudessa tunnit!

Tää oli vähän tällainen sillisalaatti mitäminulleoikastikuuluu postaus, mutta väliäkö sillä.

Ps. Jos joku teistä etsii itselleen hyvää fysioterapeuttia niin erittäin iso ja lämmin suositus: Forever Hiekkaharjussa Pasi Pitkänen!

 

Tällä viikolla olen…

Processed with VSCO with a6 preset

*Sis.mainoslinkkejä.

..nauttinut suunnattomasti lomailusta ja omasta ajasta.

..värissyt kylmästä ja harrastanut kerrospukeutumista.

..todennut lämpömittarin näyttäessä -5 astetta kesän olevan virallisesti ohi.

..treenannut fiiliksen mukaan ja tehnyt kehonpainotreenejä, käynyt lenkillä ja salilla sekä joogannut.

Processed with VSCO with a6 preset

Processed with VSCO with a6 preset

..löytänyt haaveilemani joogamaton naurettavan halvalla.

..ostanut kasan askartelutarvikkeita.

..fiilistellyt jo vähän joulua.

..leikkinyt barbeilla tytön kanssa tuntitolkulla.

Processed with VSCO with a6 preset

Processed with VSCO with a6 presetProcessed with VSCO with a6 preset

Processed with VSCO with a6 preset

..viihtynyt keittiössä enemmän kuin laki sallii!

..suunnitellut blogin tulevaisuutta.

..herännyt aamuisin yksi kissa tyynyllä kasvojen vieressä, yksi kyljessä peiton alla ja yksi rinnan päällä. Siis jokaikinen aamu!

Processed with VSCO with a6 preset

Processed with VSCO with a6 preset

..hiihdellyt menemään ilman meikkiä mökkivaatteissa.

..syönyt aivan liian paljon herkkuja!

..lukenut järjettömän kasan sisustuslehtiä.

Processed with VSCO with a6 preset

..voittanut pariin otteeseen arvonnoista.

..katsonut mielenkiintoisia dokkareita.

..päättänyt vähentää herkuttelua ja sokerin käyttöä. Jälleen kerran.

..todennut, että kohta talvi on virallisesti täällä, koska mökkeilykausi päättyy tähän viikkoon.

Processed with VSCO with a6 preset

Rentouttavaa viikonloppua!

ps. Sekä Sportamorella että House of brandonilla urheiluvaatteista nyt hyvät alennukset! Käytä House of brandonilla koodia SPORT. Kuvaa klikkaamalla suoraan aletuotteisiin.

Sportamorelta saatte nyt -25% alennusta uutuustuotteista! Suoraan uutuustuotteisiin tästä*.

Smoothiekulho kuin aurinko

Processed with VSCO with c2 preset

Tänään on ollut tämän viikon mukavin päivä. Flunssa alkaa olla selätetty ja muutkin huolet käsitelty pois alta. Olen itse ihminen, joka elää hyvin pitkälti tunteella ja kun tunne-elämä on solmussa tai mieli mustana, niin se vaikuttaa minuun hyvin voimakkaasti. Kun saan minua huolettavat asiat käsiteltyä niin elämä alkaa taas näyttää varsin valoisalta. Niinpä olen taas energiaa, riemua ja valoa täynnä! Tänään kävin kaverin kanssa I love me-messuilla pyörähtämässä, mutta edes valtava ihmispaljous ei saanut mua ahdistumaan. Kierreltiin ja ihmeteltiin ihan rauhassa ja sain hankittua kaiken mitä lähdinkin hakemaan eli Familonilta itselleni uuden peiton, Leaderilta raakasuklaata (paljon!!!) ja Foodinilta ceyloninkanelia. Mitäpä sitä ihminen muutakaan tarvitsee? 🙂

Eilen mun alkoi pitkästä aikaa tekemään mieli kunnon smoothieta. Sainkin eräältä lukijalta hyvän vinkin, että kannattaa ostaa pakkaseen mangokuutioita valmiiksi ja minähän ostin. Halusin tehdä jonkun todella raikkaan ja hedelmäisen smoothien, joten tästä smoothiesta tulikin kirkas ja valoisa kuin aurinko keltaisten ainesten ansiosta. Halusin myös smoothiestani lusikoitavaa, joten jätin nesteen vähemmälle ja nautiskelin välipalani kulhosta. Tämän terveellisen ja pirtsakan smoothien saat surautettua vain viidestä raaka-aineesta!

Processed with VSCO with c2 preset

Smoothiekulho kuin aurinko

  • 1 dl jäisiä mangokuutioita
  • puolikas pakastettu banaani
  • 3-4 rkl jäisiä lakkoja (valinnainen)
  • 1 dl ananspaloja + nesteeseen 3-4 rkl ananaksen mehua
  • 1 mitallinen vaniljan makuista heraa

Laita kaikki ainekset blenderiin nestettä (ananasmehu) lukuunottamatta. Laita aluksi nesteestä vain puolet ja lisää sitä sen mukaan kuinka paksua tai juoksevaa smoothiestasi haluat. Itse jouduin kaapimaan aineksia muutamaan kertaan blenderin seinuksilta ennen kuin sain tasaista massaa, joten ole kärsivällinen!

Nautiskele aamupalaksi tai välipalaksi kera teekupposen 🙂

Maailmanlopun meininki

Kuva: Katri Viirret
Kuva: Katri Viirret

Tämä kulunut viikko on ollut mulle todella rankka sekä henkisesti että fyysisesti. Sairastuin tosiaan tiistaina ja niin kuin aina, mun mieli mustenee heti kun joudun vuoteen omaksi. Ensimmäisenä kaivelen kaiken maailman herkut ja mässyt esille ja hautaudun niiden kanssa sohvalle sarjoja katselemaan. Eihän siinä mitään järkeä ole, koska a) ei ne oloa paranna ja b) ne ei maistu miltään. Mieskin ihmetteli, että miksi lyön läskiksi aina kaiken ruokavaliota myöten, kun sairastun? Niin, hyvä kysymys johon edes mulla ei ole vastausta. Näissä merkeissä on kuitenkin menty tiistaista saakka, kunnes eilen tuli ensimmäinen ajatus, että eiköhän tämä riitä. Siitä tiedän, että alan kohta olla kunnossa. Vakaasta päätöksestä huolimatta nappasin kaupasta mukaani herkullisen suklaamuffinssin ja nautiskelinkin sen loppujen lopuksi hyvällä fiiliksellä, koska yllättäen asiat alkoivat taas loksahdella kohdalleen.

Tämä kuukausi on ollut mulle rahallisesti todella haastava ja samanlaisena tulee jatkumaan ensi kuukin. Rahat on todella tiukilla ja se ahdistaa. En osaa edes kuvitella tilannetta, että elämä olisi tällaista koko ajan. Ja silti toisilla on. Perustason palkkaisella ihmisellä jo pari yllättävää suurempaa menoa tai laskua voi kaataa koko talouden hetkeksi ja juuri näin mulle on käynyt. En halua elää mieheni rahoilla, vaan tahdon ihan yhtä lailla ostaa ruokaa kotiin ja pitää kodista huolta kuin hän. Harvoin pyydän häneltä edes rahaa, vaikka hän sitä varmasti antaisi tällaisina kuukausina. Haluan edes osittain pysyä omillani ja kun tili näyttää jo tässä vaiheessa kuuta nollaa, niin on laitettava mietintämyssy päähän. Koska en halua koskea säästötiliinkään ellei ole aivan pakko niin ladoin taas tavaraa myyntiin ja onnekseni sain niistä vähän ylimääräistä. Pikkusen kun käyttää päätä ruokaostoksilla niin selviää aika vähällä. Punaiset laput kunniaan!

Tänään onneksi olo helpottui, kun huomasin tilille tulleen rahaa! Huh, miten hyvä fiilis. Hyvä kun en kattoon hyppinyt siltä seisomalta.  Vaikka sanotaan, että rahalla ei ole merkitystä, niin kyllä sillä vaan tiettyyn pisteeseen on. Tuskin kenenkään mielestä on kivaa laskea laskimella kaupassa pennosia ja miettiä mitä kauppalistan asioista voi ostaa ja mitkä täytyy jättää pois. Mun loppuvuosi tulee olemaan aika lailla pennosien laskemista, mutta toivottavasti sen jälkeen taas helpottaa. Tänään kävinkin ensitöikseni kaupassa ja aion testata paria uutta reseptiä. Se jos mikä saa minut iloiseksi! Kokkaaminen ja leipominen ovat parasta mitä tiedän 🙂 Niin ja tänään varmistui, että palaan ensi viikolla myös crossfitin pariin! Alkuun vain parina päivänä viikossa, mutta katsotaan miten muijan käy 😉 Niin ja blogin nimi tulee muuttumaan lähiaikoina! Siitä lisää kunhan asiat varmistuvat. Jännää!

Ihanaa viikonloppua kaikille! Toivottavasti teille on ollut kivempi viikko <3

ps. Huomasitteko uuden bannerin? Eikö olekin hieno! Se on Katrin käsialaa. Mä niin tykkään 🙂

 

Munlainen sunnuntai

Processed with VSCO with c1 preset

Mä olen saanut nautiskella tänään ihan omasta rauhastani, koska mies jäi vielä tytön kanssa mökille jatkamaan lomailua. Mun lomat on lusittu ja huomenna koittaa taas töihin ja arkeen paluu. Tuntuu kuin olisin ollut jo ikuisuuden lomalla eli varsin virkein mielin otan työt taas vastaan. Ja mikäs tässä on palatessa duuniin, josta tykkää! On siellä kuulemma jo odoteltukin 😉

Eilen kävin mun nuoruuden ystävän synttäreillä Hakaniemessä ja tuli siinä pari sidukkaakin otettua. Oli ihanaa nähdä kamua yli kymmenen vuoden tauon jälkeen. Aika rientää eteenpäin aivan järkyttävää vauhtia! Mulle iski kauhea hiuko jo ennen puolta yötä ja kävin nappaamaassa mäkkäristä säkin matkaan ja köröttelin bussilla kotiin katselemaan töllöä ja syömään mäkkimättöä. Olipa muuten hyvää pitkästä aikaa! Edellisestä kerrasta onkin taas ainakin pari kuukautta. Yhden maissa olin nukkumassa ja tänä aamuna nousin 7.30 tikkana ylös 😀

Processed with VSCO with c1 preset

Mun oli tarkoitus mennä tänään habitareen, mutta innostuin laittamaan taas omaa kotia niin tohkeissani järjestykseen, että koko messuilu unohtui täysin. Siis mä olen oikeasti raatanut täällä kuin hullu ja ihmetellyt jälleen kerran tätä järjetöntä tavaran määrää. Mä ”maritin” tänään meidän kirjahyllyn ja tein vielä loppusilauksen vaatehuoneeseen. En ole vieläkään itse KonMaria lukenut, mutta sitäkin innokkaammin oon seurannut suomen konmari-facebookryhmiä. Niistä olen saanut todella paljon vinkkejä ja ideoita, mutta aion kyseisen kirjankin vielä joku päivä kahlata läpi. Melkein jo luovutin ton vaatehuoneen kanssa päivällä, mutta pikku selailu fb-ryhmään ampaisi motivaation niin kovaan nousuun, että homma hoitui silmänräpäyksessä loppuun. Vitsi mä olen ylpeä itsestäni!

Processed with VSCO with c1 preset

Processed with VSCO with c1 preset

Sunnuntai ja kotipäivähän ei olisi mitään ilman kunnon ruokaa ja pientä herkuttelua. Tein ruuaksi jumalaisen hyvää pestopastaa, jonka reseptin laitan lähipäivinä tännekin. Se olikin melkoista halpisruokaa, koska kaikki ainekset löytyi omasta kaapista! Jälkkäriksi vetäisin vadelma-chili-lakritsijäätelöä, joka kuulostaa hyvin epäilyttävältä, mutta oli todella hyvää! Se on jotain s-kauppojen omaa merkkiä. Sinkkuillallista katsellessa saatoin syödä myös puolikkaan suklaalevyn, mutta en ole ihan varma olinko se kuitenkaan minä..

Tulin juuri lenkiltä ja mä ehkä ansaitsen loput pestopastasta palauttavaksi ateriaksi ja sittenhän sitä onkin jo käytävä unille jotta jaksaa herätä aamulla ajoissa tekemään treenin ennen duunia! Kuinkas sun sunnuntai on sujunut?

Aallon harjalla

IMG-20160822-WA0019

Elämä osaa välillä olla yhtä aallokkoa. Välillä ryvetään pohjamudissa ja välillä vedetään sellaista surffausta aallon harjalla ettei mitään rajaa! Itselläni viime ajat ovat olleet pitkälti siellä pohjamudissa mönkimistä, mutta pikku hiljaa olen noussut pinnalle ja tänään tuntui ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, että elämähän oikeastaan aika siistiä! Tiesin, että tämäkin aika vielä koittaa kun vaan jaksaa porskuttaa ja nyt se on vihdoin tullut. Hitokseen hieno fiilis 🙂

Sinänsä aika jännää, että tää fiilis tuli just tänään. Ulkona sataa vettä ja on muutenkin synkkää. Olen yksin kotona ja mulla olis kauhea urakka odottamassa. Mutta silti mulla on todella onnellinen ja energinen olo! Luulen, että yksi suuri tekijä oli meidän pitkään odotettu lomareissu sekä eiliset havainnot treenin lomassa. Pystyin ensimmäistä kertaa aikoihin vetämään melko lailla täysipainoiset jalkatreenin ja sain itseni myös kyykkytangon alle! Vielä en uskalla kyykkäillä kauheasti, koska puolieroa on mutta kuitenkin. Vihdoin ja viimein näen selvää edistymistä leikkauksen jälkeen ja elämä alkaa tuntua normaalilta. Tää riemu, joka mun sisällä kuplii tällä hetkellä, on ihan mieletön! En voi edes sanoin kuvailla sitä. Se on jotain aivan mielettömän huikeeta ja toivon, että muistan tämän olotilan kun seuraavan kerran kaikki tuntuu kaatuvan päälle. Muistuttakaa mua!

Tää oli nyt vaan tällainen lyhyt fiilispostaus. Oli pakko tulla purkamaan suurimmat riemun kiljahdukset tänne ja jakaa teidän kanssanne! Haluan vain sanoa sinulle, joka tällä hetkellä ryömit siellä pohjamudissa, että tämä päivä koittaa vielä sinullekin <3

Kuva: Kaisa K.

Itkisinkö onnesta, jos mavettaisin kunnolla?

Processed with VSCO with a6 preset

Kyllä. Kyllä. Kyllä. KYLLÄ!! Eilen oli se hetki, kun tuntui ettei olkapää vaivannut salilla yhtään. Kyllähän sen mukanaolon toki koko ajan tuntee eikä se suinkaan normaali vielä ole, mutta pätkääkään se ei treeniä haitannut. Ensimmäisen kerran sitten…ööö…maaliskuun? Se kireys, mikä on aikaisemmin vaivannut muun muassa alataljassa, oli tipotiessään. Sain lasetella menemään ihan huolella! Mitään isoja painoja ei vielä liikutella, koska olkapäätä ympäröivät pikkulihakset eivät ole vielä samassa vahvuudesta kuin oikealla puolella. Haluan saada ne kondikseen ennen kuin alan nostaa sarjapainoja tavoitteellisesti. Tuntumakin oli selkeästi parantunut vasemmalla puolen eli eteenpäin mennään!

Processed with VSCO

Mä olin niin haltioissani eilen, että tanssahtelin sarjojen välissä, mutta toivottavasti en laulanut 😀 Pystyin tekemään jo kolme eri alhaalta vedettävää liikettä selälle. Kävin istuskelemassa ja roikkumaan myös pulldown-laitteessa ja pienellä painolla olisin pystynyt sitäkin jo tekemään, mutta en tahtonut ahnehtia. Se kun tuppaa aina kostautumaan pahemman kerran. Mutta ens kerralla sit! Saa olkapää ja selkä siinä hyvää venytystä kun varovasti tekee. Mutta arvatkaa mistä olin kaikista iloisin ja eniten liekeissä? Mavesta! Pystyin tekemään sitä ihan ongelmitta, mutta olkapää asentoon piti kiinnittää koko ajan tiukasti huomiota. Vielä ei lapa jaksaisi varmasti kannatella isompia painoja, joten 50kg oli mulle eilen passeli kilomäärä.

Vitsi miten onnellinen mä olen! Vihdoin ja viimein alkaa tuntua siltä, että elämä alkaa hymyillä, treenit kulkea ja toivottavasti pääsen jo ensi viikolla töihinkin! Mutta nyt mä meen osteopaatille hoidattamaan olkapäätä ja huomenna on vuorossa fysioterapeutti 😉