Ei mitään sanottavaa

Se aika kuusta, kun aivot on sumussa ja järki ei juokse. Koko kroppa päästä jalkoihin on aivan turta eikä toimi vaikka kuinka käskee. Aamulla on vaikeaa nousta. Väsyttää kahdeksan tunnin yöunista huolimatta. Töihin ei huvita mennä, mutta on pakko. Jokainen hetki on yhtä tuskaa ja vilkuilen kelloa aivan liian usein. En meinaa pysyä hereillä ja joudun miettimään kaiken tarkasti mitä teen, koska pää ei ole yhtään tässä hetkessä mukana. Tuntuu taas helvetin vaikealta olla nainen. Kerran kuussa kaikki on silkkaa paskaa enkä jaksaisi ihmisiä saati itseäni ollenkaan. Voi kun voisi vaan mönkiä peiton alle ja herätä viikon päästä. Tällaisia ajatuksia pyörittelin päässäni koko aamupäivän.

Sitten tuli puolipäivä, jota olin jännittänyt ja stressannut koko aamun. Tiedossa oli tilanne töissä, josta en välttämättä selviäisi ihan kunnialla. Vaikka tiedän olevani hyvä työssäni, on asioita ja asiakkaita, joiden kanssa ammattitaito toden teolla testataan ja tänään oli yksi niistä hetkistä. Ei ihme, että vähän stressasi. Kaikki sujui kuitenkin todella hyvin. Paremmin kuin koskaan ennen. Olin jopa itsekin yllättynyt tilanteesta ja se jos mikä piristi mieltä. Ehkä tämä ei olekaan niin huono päivä?

Asiakkaat ovat ihan parasta työssäni ja kun tätä duunia tekee päivästä toiseen viitenä päivänä viikosta, on tästä pakko tykätä. Ihmisistä on pakko tykätä. Huonoinakin päivinä ihmisten takia tätä työtä jaksaa tehdä ja heistä saa positiivista energiaa päivään. Keskusteltiin erään asiakkaan kanssa siitä miksi jotkut asiakaspalvelutyössä olevat vaikuttavat ennemminkin ihmisvihaajilta kuin halukkailta tekemään työtään. Näitä ihmisiä löytyy ihan jokaisesta ammattiryhmästä. Itse olen aina miettinyt miksi 90% bussikuskeista on niin nyreitä? Vaikka toivottaa hyvää huomenta, kuski ei edes käännä päätään minua kohti. Mikä siinäkin olisi niin vaikeaa vastata? En ymmärrä.

Ei mitään sanottavaa? Taisi kuitenkin jotain olla tällekin päivälle! Mukavaa torstaita tyypit! Joskus on huonoja päiviä, mutta niistäkin löytyy aina jotain hyvää 🙂

Ei olis kannattanut edes herätä

PicsArt_05-28-05.53.55

Sis.mainoslinkin.Tämä on taas näitä päiviä, kun olisi pitänyt jatkaa unia aamusta suoraan iltaan. Helou mood swings! Aamupalaan saakka kaikki oli ihan ok, mutta siitä se matalalento sitten alkoi. Koko päivän on ärsyttänyt, masentanut, raivostuttanut, väsyttänyt ja ärsyttänyt vähän lisää. Päällimmäisenä fiiliksenä on tämä jumalaton turhautuneisuus yksikätisyyteen. Jos ette ole jo huomanneet niin mä olen varsin puuhasteleva tyyppi ja koko ajan on monta asiaa menossa. Nyt kun ei pysty tekemään edes yhtä kunnolla niin turhaudun totaalisesti ja kukas muukaan siitä saa loat niskaansa kuin mies. En haluaisi koko ajan käskyttää ja naputtaa, mutta kun on tottunut että asiat tapahtuu tietyssä aikataulussa ja tietyllä tavalla niin riitahan siitä tulee! Kumpikaan kun ei mielellään anna periksi…

Snapchat-6515512914369129699

Moni teistä varmasti ajattelee, että mun pitäis vähän rauhottua ja antaa itselleni aikaa, mutta on vaikeaa olla muuta kuin minä. Murehdin tekemättömiä kotitöitä, repsahtanutta ruokavaliota ja omaa mielialaan, vaikka kuka sanoisi ja mitä. Yritän koko ajan puhua itselleni järkeä ja ajatella asioita positiivisesti, koska lopulta ne auttaa. Olkapää alkaa olla sen verran hyvässä kuosissa, että varovainen toivomus olisi aloittaa kävelylenkit maanantaina. Samalla toivottavasti myös ruokavalio asettuu taas uomiinsa. Viikonlopulta olenkin kuvaillut teille ruokapäiväkirjaa ja se on karua katsottavaa se!

Tämmönen sekava fiilipostaus tähän iltaan! Aina ei ole elo ruusuilla tanssimista – joskus ottaa päähän aika rankastikin 😀

Mä meen nyt paistelemaan kinkkupiirakan, jos mies leppyisi mulle edes vähän… Kuvat snäpin antia (jonnamusakka) tällä erää!

Ps. Oon kattonu Netflixistä kaikki Suitsin jaksot, mitä kannattaa katsoa seuraavaksi!?

Pss. Ellokselta saatte vielä huomiseen sunnuntaihin 29.5 asti -30% koko tilauksen loppusummasta koodilla 335729. Kannattaa tsekata varsinkin treenivaatteet täältä!

Alennus koskee uutta tilausta Elloksen valikoimasta. Alennus koskee normaalihintaisia vaatteita, kenkiä, asusteita, kodintekstiilejä, sisävalaisimia, tapetteja ja mattoja. Alennus on voimassa 29.5.2016 asti, ja sen voi käyttää vain kerran. Toimituskulut lisätään tilauksen loppusummaan. Alennusta ei voi yhdistää muihin alennuksiin tai tilaajaetuihin, ale-/kampanjahintaisiin tuotteisiin, huonekaluihin, elektroniikkatuotteisiin ja -tarvikkeisiin, Design by -tuotteisiin eikä Ei alennusta -tuotteisiin. =

Kylläpä ärsytti.

Huh, miten huono päivä oli eilen. Eikä oikein minkään takia. Aamu ja iltapäivä meni oikein hienosti töissä, ei mitään ongelmaa. Kotona odotti kauhea siivousurakka ja olin päättänyt, että jos en saa urakkaa hoidettua tiettyyn pisteeseen asti niin perun illan treenin ja jatkan siivousta. Viikonloppureissu mökille tiedossa enkä halua palata sotkuiseen kotiin. Niinhän siinä kävi etten saanut urakkaa hyvälle mallille ja jouduin perumaan illan treenin. Tein uuden pelisuunnitelman: siivoan, laitan ruuan ja leivon banskuleivän. Kun leipä on uunissa niin lähden käymään juoksulenkillä. Uusiksi meni sekin suunnitelma. Mun rakas Samsung päätti sanoa sopimuksensa irti ihan tuosta vaan. Jumahti vaan eikä mikään auttanut. Ei muuta kuin Jumboon puhelinkauppaan viemään kännykkä huoltoon. Huollossa kaksi viikkoa. Stana. Huollon mukana puhelimesta tulee häviämään ihan kaikki. Tässä vaiheessa *itutuskäyrä alkoi nousta ihan huolella. Kännykässä oli nimittäin aika paljon mulle tärkeää matskua. Miksi noi vekottimet ei voi koskaan toimia niin kuin niiden pitäis!?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seuraavaksi kauppaan. Tyttö kiukuttelee ja mies äyskii ja tiuskii. Hermot palaa. Ihan sama, en osta mitään. Oon vaikka syömättä. Nappaan tytön kainaloon ja painelen kaupasta ulos. Mies tulee kaupasta tuppisuuna ja kiitää puolijuoksua autolle. Me tytön kanssa perässä. Tyttö huutaa autossa. Pää meinaa räjähtää. Kotona katselen ympärilleni ja mietin mistähän urakkaa jatkaisin. Päässä jyskyttää. Raivosiivoan sen minkä ehdin. Nälkä on kauhea. Ei jaksa laittaa ruokaa. Tyttö ja mies syö kanaa ja pastaa. Mulle ei maistu. Eikä kyllä tarjotakaan. Jatkan siivoamista. Mies menee tytön kanssa nukkumaan. Seison jääkaapilla ja mietin mitä söisin. Leipää. Haluan leipää. Teen lämpimät leivät ja kampean sohvalle katsomaan Klikkaa mua ja syömään. Muistan, että kaapissa on täysi Geisha-paketti. Haen muutaman suklaan ja mussutan ne tyytyväisenä. Mieli paranee, *itutuskäyrä laskee. Suklaa auttaa aina.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Välillä on vähän hankalaa olla nainen 😀 Niin ja se banskuleipä jäi muuten tekemättä.

Tänään toivottavasti parempi päivä! Iloista ja aurinkoista viikonloppua kaikille 🙂

Huonosti alkoi, hyvin päättyi

No olipahan lauantai. Yleisesti ottaen tykkään lauantaista todella paljon, onhan se vapaapäivä töistä. Eilinen kuitenkin alkoi niin huonosti, että yleensä päivä jatkuukin yhtä huonosti. Aika jännä juttu miten huono aamu vaikuttaa koko päivään. Ehkä sitä vaan on jo luovuttanut koko päivän suhteen jo heti herättyään ja loppupäiväkin menee päin honkia. Mikään ei onnistu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mä heräsin eilen aamulla aivan jäätävään päänsärkyyn. Ei ole hetkeen niin kovaa hedaria ollutkaan. Kärsin joskus nuorempana jännitysmigreenistä ja tämä oli vähän samankaltainen ärsyttävän kova jyskytys. Äkkiä buranaa naamaan ja takaisin peiton alle. Puoli tuntia manasin nuppiani ja odotin lääkkeen tehoamista. Olin varmaan nukkunut jossain ihme asennossa ja kiitoksena siitä sain päänsäryn. Söin aamupalaa, selasin sähköpostit ja mietin josko postaisin blogiin mun viime viikon ruokapäiväkirjan. Söin viime viikolla tosi monipuolisesti ja hyvin ja sain kaikki ruuat kuvattuakin! Aloin tekemään kollaaseja ja… mitä helvetti!? Puhelin oli minuutin sisällä hävittänyt kaikki mun kuvat viimeisen viikon ajalta! Hienosti valikoiden tosin eli pari kuvaa sieltä täältä oli tallella. Kuvia ei löytynyt mistään eikä löydy vieläkään. Minuutti sitten ne vielä olivat puhelimella ja yhtäkkiä kaikki oli hävinneet. Siinä meni viiden postauksen kuvat ja viikon työ hukkaan. Tytöstäkin otetut kuvat hävisivät kuin tuhka tuuleen. Harmitti todella paljon! Harmittaa vieläkin. Kuvia vaan ei löydy mistään 🙁

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kauppareissu sentään sujui rauhallisissa tunnelmissa, mutta kotiin palatessa tajuttiin,  että osa porkkanakakun aineksista jäi kauppaan. Ei muuta kuin soveltamaan. Onneks se sujuu multa varsin hyvin 😀 Olin satavarma, että kakusta tulee katastrofi, mutta siitä tulikin todella hyvää! Laitan teillekin reseptiä tulemaan 🙂 Leipominen ja ruuanlaitto on mulle samanlaista terapiaa kuin treenaaminenkin. Saan keskittyä vain tekemiseen, tyhjentää päätä ja alentaa verenpainetta. Kun kakku oli uunissa niin fiiliskin oli taas normaali! Homma viimeisteltiin vielä päikkäreillä <3

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Loppuillan haaveilin treeneihin paluusta ja nautin hyvästä ruuasta. En jaksanut edes välittää ympärillä vallitsevasta kaaoksesta! Aamu meni niin huonoissa fiiliksissä, että suorastaan nautin siitä kun illalla ei tarvinnut tehdä mitään erikoista. Sain olla vaan. Tällä hetkellä näyttää jopa siltä, että huomenna pääsen treeneihin. Alkaahan noi seinät jo vähän päälle kaatuakin 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Onni on hyvä ruoka ja sen tuoma parempi fiilis! Herkuteltiin eilen itse tehdyillä paneroiduilla broiskun fileillä, raneilla ja home made chilisoosilla. Jälkkäriksi sitä amerikkalaista porkkanakakkua. Vaikka eilen maailma tuntui kaatuvan päälle ja kuvien häviäminen harmitti todella paljon niin tänään tajuan, että aika pieniä murheitahan noi on. Asiat vois olla paaaaaaljon huonomminkin! Melkein hävettää nillittää näin pienistä asioista, mutta mun elämäähän tämä on.

Kuinkas teidän viikonloppu on sujunut?