Elämän pyhä kolminaisuus

*Sisältää mainoslinkkejä

elämän pyhä kolminaisuus
Farkkupaita täältä.

Täällä sairastuvalla on aikaa miettiä elämää ja sen kulkua. Tyttö sairasti viime viikolla ja nyt on näköjään minun vuoroni. Eilinen meni niin koomassa etten jaksanut edes konetta avata. Vaikka ei tämäkään päivä ole ollut elämäni paras, niin pakko tehdä edes jotain etten tule hulluksi täällä neljän seinän sisällä. Välilä tuntuu, että sopiiko tämä blogi enää edes tänne Fitfashionin alle, kun aiheet ovat kaikkea muuta kuin fittiä ja fashionia, mutta ehkä ne sivuavat jokaisen sporttisen ihmisen elämää jollain tavalla. Elämä kun on paljon muutakin kuin fit ja fashion, ainakin tällä hetkellä. Eilisen elin lähinnä pelkällä leivällä ja juustokakulla (ei niin fit) ja hiihtelen täällä monta päivää pidetyissä vaatteissa ja rasvaisella tukalle (ei niin fashion). Kyllä täältä kuitenkin vielä noustaan!

Pohdiskelin mun uudella videolla mitä on mun elämän pyhä kolminaisuus. Omaa elämää tulee muutenkin pohdiskeltua usein vähän joka kantilta. Välillä tuntuu ettei mitään unelmia ole nää toteutettavana, vaan kaikki haluamani on jo saavutettu ja niin pääpiirteittäin onkin. Unelmia tulee kuitenkin lisää sen mukaan miten elämä kehittyy. Nuorempana olin melkoinen tuuliviiri ja mielipide elämästä ja siitä mitä siltä haluan, muuttui usein. Nykyään ne eivät enää juurikaan muutu, vaan suunta pysyy kutakuinkin samana. Ehkä isompi asunto joskus, eläminen pienemmällä rahalla, säästäminen, matkustelu, nauttiminen elämästä, ehkä downshiftaaminen joskus, turhasta tavarasta luopuminen. Siinäpä ne suurimmat tällä hetkellä.

Mun elämän pyhä kolminaisuus on perhe, koti ja hyvinvointi. Hyvinvointiin kuuluu urheilu eri muodoissaan sekä kehon hyvinvointi ylipäänsä (ruoka, mentaalinen puoli, kehon elastisuus jne). Työ ei mun pyhään kolminaisuuteen kuulu ollenkaan. Se on tärkeää, jotta selviää hengissä ja voi maksaa elämisen, mutta sitä ilman voisi pärjätä joten kuten. Nautin työstäni suunnattomasti, älkää käsittäkö väärin, mutta se ei ole elämäni tärkein asia. Haluaisin joskus pystyä tekemään vähemmän töitä, jotta aikaa jäisi muille elämän osa-aluille. Tämä on yksi suurimmista haaveistani ja siksi olen alkanut ottamaan selvää yhä enemmän ja enemmän rahastoista sekä sijoittamisesta.

Mun oma elämän pyhä kolminaisuus pitää minut hengissä ja liikkeellä. Sen avulla jaksan unelmoida ja tehdä töitä unelmieni eteen. Tällä hetkellä halua päästä toteuttamaan itseäni on niin suuri etten tiedä mistä aloittaa. On niin paljon asioita, joita haluaisin tehdä, mutta en tiedä mistä ottaisin ajan tai mikä olisi listalla tärkeimpänä. Ehkäpä tämäkin asia kirkastuu jossakin vaiheessa. Tällä hetkellä tiedän vain sen, että on aika maksaa laskut pois, jotta tiedän kuinka paljon rahaa voin laittaa säästöön matkustamiseen sekä rahastoon. Välillä tuntuu hölmöltä säästää kaikki ylimääräinen raha käyttämisen sijaan, mutta toisaalta mikä järki kuluttaa rahaa vain sen takia, että sitä on tilillä? Uskon, että pidemmässä aikajuoksussa voin toteuttaa omia unelmiani säästöjeni avulla. Sitten joskus, kun on sen aika.

Mikä on sun elämäsi pyhä kolminaisuus?

Alla video, josta jo mainitsinkin. Julkaisin sen pari päivää sitten ja jos et ole sitä vielä katsonut, niin katso ihmeessä! Mun muita videoita pääset katsomaan täältä. Muistahan tilata myös kanava, se ei maksa mitään 🙂

Edellinen postaus: Onko tässä maailman parhaat protskupatukat!?

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Tällainen minä olen

tällainen minä olen

Tällainen minä olen enkä muuksi muutu. Viittä vaille 35-vuotiaana tunnen jo itseni ja omat tapani kohtuullisen hyvin. Tiedän myös sen, että tuli mun kommenttiboksiin ihan minkälaista kommenttia tahansa, ne eivät minua muuta millään tavalla. Joskus tuntuu, että siellä lukijoiden puolella on ihmisiä, jotka yrittävät kommenteillaan vaikuttaa mun mielipiteisiin, kiinnostuksen kohteisiin tai elämääni, mutta ei se ihan niin mene. Kuten tämä dieettiasia. Montako kommenttia olen saanut, että muutuin sillä sekunnilla tyhmäksi ja tyhjänpäiväiseksi ihmiseksi, kun aloitin dieetin? Aika monta. Ei yksi dieetti kenenkään elämää kovin krittiisesti muuta. Ei se minua muuta millään tavalla (no fyysisesti ehkä kyllä), mutta ajatukset, unelmat ja elämänkatsomus on edelleen täysin sama.

Rakastan treenaamista ja rakastan ruokaa. Testailen mielelläni uutuuksia ja kirjoitan niistä. Olen edelleen äkkipikainen, mutta iloinen ja energinen. En pidä kylmästä, mutta minusta on ihanaa vetää villasukat iltaisin jalkaan. Olen oppinut rakastamaan siivoamista ja puuhailisin kotona aamusta iltaan, jos olisi mahdollisuus. Tykkään kuvata videoita ja kirjoittaa blogia. Rakastan työtäni ja ihmisten kanssa olemista. Haluan kehittää itseäni jatkuvasti ja oppia uutta. Tarvitsen paljon unta, mutta usein en malta mennä iltaisin nukkumaan ajoissa.

Toki elämässä on asioita, jotka muuttuvat koko ajan. Ihminen muuttuu koko ajan monien eri asioiden vaikutuksesta. Perusolemus ja ihmisen sisin ei kuitenkaan koskaan muutu. Jokainen meistä on juuri sellainen kuin on ja hyvä niin. Jokaisella on oikeus olla juuri sellainen kuin on. Ja minä olen juuri tällainen kuin olen eikä sitä kukaan minulta pois vie. Alla video, jonka julkaisin tänään. Mun muita videoita pääset tsekkailemaan tästä ja on siellä ainakin yksi jota en ole blogiin linkittänyt. Muistahan tilata myös kanava, se ei maksa mitään 😉

Rauhallista sunnuntaita!

Ps. Käykääs lukemassa mun kirjoittama postaus Parempaa oloa -blogista!

Dieettiviikko 8: olenko mä edes dieetillä?

*Sisältää mainoslinkkejä

dieettiviikko 8

Dieettiviikko 8 handlattu vähän sutaisten läpi ja nyt mennään jo yhdeksättä viikkoa tätä projektia. Täytyy sanoa, että aika menee todella nopeasti ja tässä sen varsinkin huomaa. Tytön syntymän jälkeen pudottelin raskauskiloja tuplamäärän, kun homma oli niin helppoa. Nyt on ihan sama juttu. Kun olen päässyt vauhtiin niin homma rullaa mielettömän helposti ja vaivatta. Olo on edelleen todella energinen ja jaksava. Nälkä tulee silloin tällöin, mutta ei kovin usein. Nukun hyvin ja jaksan töissä hyvin. Treenit kulkee loistavasti ja omaan silmään lihastakin on tullut lisää. Tai sitten rasvan palaminen aiheuttaa illuusion.

Kahdeksaan viikkoon painoa on lähtenyt tasan 4kg. Viime lauantaina en tsekannut painoa ollenkaan, koska olin siskon luona käymässä. Mun diettaaminen on ollut varsin rentoa. Toissa viikolla kävin raflassa ja a-lehtien influencer illassa, jossa söin juuri sitä mitä oli tarjolla. Siskon luona meni kolme päivää syöden juuri sitä mitä oli tarjolla. En jaksa stressata tällaisista asioista, koska olen huomannut miten suuri vaikutus on jo sillä, että syö säännöllisesti. Aikaisemmin söin miten sattuu ja mitä sattuu, pääasiassa leipää. Nyt mulla on hyvä ruokavalion runko käytössä, jota noudatan pääsääntöisesti. Viikonloppuna otan rennommin ja lauantaina syön juuri sitä mitä huvittaa.

dieettiviikko 8

Treenien osalta ei ole tehty mitään muutoksia. Treenaan sen verran mitä omaan arkeen ja viikkoon sopii. Välillä enemmän ja välillä vähemmän. Viime viikolla treenejä tuli tasan kaksi. Tällä viikolle haaveilen neljästä salitreenistä + parista kävelylenkistä. Ajatuksissa on käyneet myöskin mäkivedot sekä treenin jälkeiset intervallit, mutta katsotaan nyt. Turha ottaa kaikkia valttikortteja heti käyttöön 😉 Mulle tärkeintä on, että saan treenata ja elää terveenä ilman loukkaantumisia ja kipuilevia paikkoja. Polvet kipuilivat hetken, mutta se kipu jäi hierontapöydälle. Reisien sivut olivat aivan jumissa! Tällä hetkellä alaselkä on tosi väsynyt ja semikipeä, mutta se johtuu töistä. Salilla saan kivun hoidettua aina pois. Meidän perheessä on ollut useammalla välilevyn pullistumia selässä ja olen satavarma, että olen itse säästynyt niiltä hyvän lihaskunnon ansiosta.

Koska tämä projekti sitten loppuu? En tiedä vielä itsekään. Sitten kun olen saavuttanut vanhan hyvän olotilan takaisin. Sanoisin, että aika lähellä ollaan jo! Välillä mietin, että haluan pudottaa painon alle 60 kiloon, mutta sinne olisi matkaa vielä kolmisen kiloa. Tuskin elämä olisi sen kummallisempaa siinäkään painossa. Jännä muuten nähdä miten pieni ja siro nainen tuolta kaiken alta kuoriutuu. Päivä päivältä pienenen ja peilikuva näyttää omituiselta. Pituuttahan mulla on vain 163 cm, joten en todellakaan ole mikään iso järkäle! Dieettiviikko 8 meni siis varsin iisisti ja toivottavasti sujuu jatkossakin yhtä helposti…

Reipasta tiistaita toverit!

Ps. Tsekatkaahan Fitnesstukulta pukin joululahjavinkit (jopa -50%) ja osallistukaa samalla Fitnesstukun joulukalenteriin 🙂 Myös Offerillalla on oma joulukalenteri, jonka luukusta tulee joka päivä hyvä tarjous tai mahtava arvonta!

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Älä ole marttyyri

älä ole marttyyri

Muistatteko kun puhuin joku aika sitten teille, että olen selkeästi stressaantunut? Tilanne on muuttunut aika paljon siitä, kiitos teidän erinomaisten vinkkien. Nostin kissan kotona pöydälle ja sain apua kun uskalsin sitä pyytää. Kotona ei enää odota joka ilta toinen työmaa, vaan siellä on tehty paljonkin mun hyväksi ja minun hyvinvointiani ajatellen. Kyse ei ole isoista asioista, mutta sitäkin tärkeämmistä. Töissäkin paine on hellittänyt tai sitten mun ajatusmaailma on muuttunut. Olen ottanut kotona 1-2 päivää viikossa jolloin en tee siellä yhtään mitään. Nostan jalat pöydälle ja otan chillisti. Olen myös hakeutunut välillä uusiin ympyröihin. Periaatteessa en tykkää lähteä arki-iltaisin mihinkään, mutta toisaalta pieni tuulettuminen tekee välillä hyvää. Sen ei tarvitse olla kuin tunnin parin keikka, mutta jo sillä saa lyhyen ulospääsyn arkiympyröistä. Huomaan, että olen viime aikoina ollut taas energisempi ja iloisempi äiti, työkaveri, avovaimo ja ihminen. Päässä ei hakkaa koko aikaa kauhea paine ja mielessä vilistä tekemättömien töiden lista. Olen tehnyt myös mindfulness -harjoituksia ja lueskellut hitaampaan elämään keskittyviä sivustoja sekä tekstejä. Eteenpäin mennään koko ajan, askel askeleelta, mutta kuitenkin!

Alla video, jossa avaan ajatuksiani vielä vähän enemmän aiheesta. Mun kanavalle muita videoita pääset katselemaan tästä, muistahan tilata myös kanava! Se on täysin ilmaista 😉

Messevää maanantaita ihan jokaiselle! Tästä se viikko taas lähtee käyntiin 🙂

6 viikkoa dieettiä pulkassa

6 viikkoa dieettiä pulkassa

6 viikkoa dieettiä pulkassa! Kylläpä aika kuluu nopeasti eikä ole tehnyt edes tiukkaa. Tähän mennessä dieettiin ei ole tehty mitään muutoksia ja olen saanut ihan vapaasti syöpötellä viikonloppuisin. Viime viikonloppuna ehkä liiankin vapaasti 😀 Mutta hyvä vaan jos kroppa toimii ja homma edistyy! Nyt huomaan, että alavatsa on alkanut pikkuhiljaa päästämään rasvasta irti, samoin jalat. Vetäisin lauantaina jalkaani farkut joihin en ole mahtunut pitkiin aikoihin. Voi sitä mahtavaa fiilistä, kun ne sujahtivat päälle kuin sukka! Eipähän tarvitse lähteä farkkuostoksille kun omasta vaatekaapista tekee niin hyviä löytöjä 🙂 Jätin nyt taroituksella pari dieettiviikkoa analysoimatta, koska ei kai nämä viikot tästä kauheasti vaihtele.

Mitä 6 viikossa sitten on tapahtunut? Paino on tippunut 3,5 kiloa mikä on mulle just passeli tahti. Alin paino on ollut 63,7kg enkä muista milloin vaaka olisi näyttänyt tällaisia lukemia. Vaakaa en tuijota orjallisesti, vaan seuraan pääasiassa peilikuvaa. Se on minulle tärkin mittari paremman ja energisemmän olon lisäksi. Toki vaaka näyttää numeroina edistyksen, mutta se ei ole ykkösmittari. Alla olevista kuvista en itse huomaa kauheasti eroa. Reisistä ja vatsasta on toki lähtenyt tavaraa, mutta olisi pitänyt jo aloituskuviin ottaa ihan erilainen vaatetus. Jotenkin vaan hävetti ottaa itsestään kuvia pikkuhepenissä, joten en ottanut. Enkä ottanut viime viikollakaan.

6 viikkoa dieettiä pulkassa

6 viikkoa dieettiä pulkassa

Nälkä vierailee silloin tällöin, mutta ei ole jatkuvasti läsnä. Saa nähdä joudutaanko tämän viikon jälkeen tekemään jo ensimmäiset muutokset vai vieläkö homma toimii näillä. Pakko kehua, että nyt kun motivaatio tähän touhuun on löytynyt, homma tuntuu vähän liiankin helpolta! Puoli vuotta keräsin motivaatiota koko touhun aloittamiseen ja nyt tämä onkin näin iisiä? Hyvillä mielin jatketaan eteenpäin joskin mieliteot ovat alkaneet vaivata. Eilen kävin crossfit Vantaalla lihashuoltotunnilla ja siellä oli tarjolla croissantteja sekä suklaata. Ja nehän sitten huutelivat mun nimeä ihan koko ajan! Huh, kyllä siinä sain tehdä töitä ettei jalat vieneet suoraan kulhojen luokse. Lauantaina saa taas herkutella hyvillä mielin, parhautta 😉

Voimakasta torstaita tyypit! Minäpä lähden kohta salille bodaushommiin. Mites teillä muilla dieettiläisillä homma pelittää?

 

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

 

Rantakunto – olethan jo saavuttanut sen!?

*Sisältää mainoslinkkejä

rantakunto

Terveiset sairastuvalta! Tämä koko päivä on mennyt ihan koomassa, koska tytöllä puhkesi vatsatauti viime yönä yhdeltä ja sain nukuttua noin 10 minuutin pätkissä. Meinasin jättää jo blogin päivittämättä tältä päivältä, mutta en malttanut kuitenkaan. Kai olette jo huomanneet miten lehdet hehkuttaa kuinka voi päästä nopeasti ja helposti kesäkuntoon? Joka vuosi sama juttu! Tuskin tänäkään vuonna on pyörää keksitty uudestaan, päinvastoin. Mua alkaa suorastaan tympimään kaikki nuo laihduttamiseen liittyvät jutut kesän kynnyksellä…

Löysin vuoden vanhan instakuvani, joka on otettu meidän viime vuoden Kreetan matkalla. Siinä kysyn ”eikö edes lomalla voisi olla ajattelematta kilojaan? ”. Kaivelin samaisen postauksen blogistakin ja pääset lukemaan sen halutessasi täältä. Mulla meni pitkään leikkauksen jälkeen ennen kuin aloin taas hyväksyä kroppani ja olen totisesti tehnyt työtä sen sekä ajatusmaailmani eteen. Oli kauheaa katsoa peilistä kun vuosien työ valui sormien välistä enkä pystynyt tekemään asialle mitään. Nyt olen taas päässyt treenien makuun ja itseasiassa vähentänytkin treenaamista todella paljon! Suurin työ on pitänyt tehdä omien korvien välissä ja hyväksyä itsensä tällaisena kuin olen, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Toinen vaihtoehto olisi vihata omaa kroppaa ja sellainen elämä ei kuulosta kauhean houkuttelevalta. Mitä vähemmän stressiä elämässä sen parempi!

rantakunto

Vaatii paljon työtä keneltä tahansa hyväksyä kroppansa sellaisena kuin se on, vaikka ei olisi siihen täysin tyytyväinen. Väitän, että kun työ korvien välissä on saatu tehtyä, alkaa myös fyysisiä muutoksia tapahtua, jos niin vain haluaa. Kesä, rantakunto ja lehtien laihdutusotsikot tuskin saavat ketään riemuitsemaan. Henkilökohtaisesti mua ei vois vähempää kiinnostaa laihduttaminen saati rantakunto. Jokaisen rantakunto on sellainen, kun viskaa vain bikinit niskaan, painelee rannalle ja nauttii kesästä ja auringosta. Miksi sen pitäisi olla mitään muuta? Miksi kaikkien pitäisi olla tiettyjen normien asettamassa ”rantakunnossa”? En ymmärrä laisinkaan sitä, että pitäisi tehdä kauhea duuni kesää varten, jotta ilkeää olla rannalla. Vieraita ihmisiähän siellä on eikä vieraiden mielipiteillä pitäisi olla meille minkäänlaista merkitystä vai mitä?

Tänä kesänä aion toteuttaa tasan samaa mentaliteettiä kuin viime vuonnakin. Nautin kesästä ja omasta kropastani sellaisena kuin se on. Nautin jäätelöstä, juhannuksesta ja lasista viiniä silloin tällöin. Nautin kauniista bikineistä ja rusketuksesta. Nautin uimisesta ja vähissä vaatteissa kulkemisesta. Nautin treenaamisesta sekä löhöämisesti. Nautin just mulle sopivasta rantakunnosta eli siitä samasta, jossa olen ympäri vuoden! Meikäläisen bikinikuvilta tuskin voitte välttyä tänäkään vuonna 😀

Mitä rantakunto sinulle merkitsee vai merkitseekö mitään?

Kannattaa käydä tsekkaamassa Ellokselta* josko aleista löytyisi upeat bikinit kesän swimmailuihin 😉 Elloksen oman valikoiman uikkareista ja biksuista saatte 25% alennusta 19.6 asti. Valikoimaan pääset tästä*.

Lue myös:

Ei jenkkakahvat ihmisestä tee huonompaa 

Ei enää niin tikin

Muutama sananen painosta

Minut löydät myös instasta nimellä jonna_musakka ja snäpistä jonnamusakka.

Tältäkö tuntuu pysyä terveenä?

*Sisältää mainoslinkkejä

Takki: Zara // pallokuosinen paita täältä* // farkut täältä* // kello: Garmin
Elin todella hirveää aikaa noin 3,5 vuotta sitten kun tyttö meni päiväkotiin ja minä palasin takaisin työelämään. Aloin sairastelemaan melkein heti töiden alettua. Tyttö pysyi suhteellisen terveenä ja mies meillä ei muutenkaan ole koskaan kipeänä. Minä sen sijaan elin flunssasta toiseen ja jouduin olemaan järjettömän paljon poissa töistä. Itse asiassa niin paljon, että pelkäsin jo työpaikkani puolesta. Ravasin lääkärillä jos jonkinlaisella, mutta mitään selitettävää vikaa ei löytynyt. Sairastelu alkoi syksyllä ja jatkui pitkälle kevääseen saakka. Jokainen lääkäri lupasi, että kunhan kesä koittaa niin olo ja flunssat helpottaa. Ei se kauheasti lohduttanut, mutta ei auttanut kuin uskoa siihen. Tuona aikana olin terveenä Maximissaan kolme viikkoa kerralla. Ehdin aina päästä juuri ja juuri treeneihin kiinni kun tulin uudestaan kipeäksi ja sitten oltiinkin taas tauolla pari viikkoa. En muistele noita aikoja lämmöllä…

Sitten tuli kesä ja olo tosiaan helpottui. Sairastelin edelleen, mutta en läheskään niin usein kuin aiemmin. Seuraavana keväänä mulla puhkesi paha koivuallergia ja olin asiasta todella ihmeissäni, koska minulla ei ollut koskaan ollut minkäänlaisia allergioita. Koivun ohella sain reaktioita meidän kissoista sekä huonepölystä. Lääkityksellä nämäkin saatiin onneksi kuriin. Jouduin jo tuona aikana käyttämään paljon avaavia suihkeita, koska happi ei kulkenut kunnolla. Vasta tämän vuoden joulun tienoilla selvisi, että yhdessä koivuallergian kanssa minulla puhkesi myös allerginen astma, joka näkyi jo silloisissa astmatesteissä. Mainitsin asiasta meidän sen hetkiselle työterveyslääkärille, mutta hänen mielestään ei ollut mitään syytä huoleen. Olen ihmetellyt miksi olen edelleen sairastellut todella paljon aina viime joulukuuhun saakka ja syy on ilmeisesti astmassa. Voi kun siihen olisi puututtu jo silloin. Olisin säästynyt paljolta!

Viime vuoden lopussa aloin saada omituisia yskänkohtauksia, jotka päättyivät hengenahdistuskohtaukseen. Sitä ennen olin saanut jo edellisenä keväänä mökillä astmakohtauksen keskellä yötä, mutta luulin sen johtuvan jälleen koivusta. Aloin tekemään omatoimisesti pef-puhalluksia ja marssin tulosten kanssa jälleen lääkärille, joka laittoi minut heti keuhkolääkärin vastaanotolle. Siellähän se sitten selvisi, että olen sairastanut tietämättäni astmaa jo useamman vuoden ajan! Sain joulukuussa säännöllisen lääkityksen enkä ole sen jälkeen ollut päivääkään sairaana, vaikka ympärillä olisi vellonut mitä. Tämä viimeinen puoli vuotta on ollut aivan uskomatonta aikaa! Tältäkö tuntuu oikeasti pysyä terveenä!? Onhan tässä toki ollut kaikenlaista muuta kremppaa, mutta kaikki taudit olen välttänyt ja luulen sen olevan vain ja ainoastaan astmalääkityksen ansiota. Työympäristö mulla on nimittäin sellainen, että täällä on pöpöjä tarjolla, vaikka muille jakaa ja voisi luulla että terveenä pysyminen olisi hankalaa. Onneksi näin ei kuitenkaan ole 🙂

Toivottavasti elo jatkuu yhtä auvoisena jatkossakin! Vihaan sairastamista nimittäin yli kaiken…Onko siellä ruudun toisella puolella kohtalotovereita?

Aiheeseen liittyen luettavaa:

Ihan vitsi koko muija

Ja niin repsahti taas ruokavalio

Maailmanlopun meininki

Hukkaan heitetty päivä

Iltavuorojen vaikeus – ruokapäiväkirja

Pakollinen breikki

Flunssa-ajan ruokapäiväkirja

Uuden opettelua

Ja tässä vain murto-osa sairaana tägin postauksista!

 

Herkuton toukokuu

Mies ehdotti viime viikon sunnuntaina, että pidetäänkö ihan vaihtelun vuoksi herkuton toukokuu? Eipä tarvinnut minua ylipuhua, koska ainahan minä lähden tällaisiin mukaan ja kun mies on vielä samassa veneessä niin mikäs siinä! Olen huomannut, että perjantai-iltana sitä alkaa viimeistään miettimään mitä hyvää söisi viikonloppuna. Jäätelöä pitää olla ainakin ja yleensä ainakin yksi ruuista on jokin epäterveellisempi vaihtoehto, joskus kaksikin.

Mietin alkuun, että tämähän on ihan pala kakkua, mutta selkeästi mieli halajaa tänään herkkuja. Ehkä homma on enemmän päästä kiinni kuin mistään muusta tai sitten kroppa tahtoo viikottaisen sokeriannoksensa. Olen kuitenkin päättänyt pitää pääni ja mennä tällä linjalla. Aamulla söin perusleipäset teen kanssa ennen fyssaria ja lounaaksi tein kana-fetasalaattia. Illalla tehdään kuulemma pizzaa, mutta terveellisemmillä täytteillä. Juustokuorrutukset jäävät siis pois tällä kertaa.

Käytiin alkuviikosta keskustelua mikä on herkuttelua ja mikä ei. Mitä saa syödä ja mitä ei. Pääsyttiin siihen, että kaikki hampurilaiset ym mätöt jää pois, samoin sokeripitoiset asiat. Hei hei jädet ja karkit siis! Seuraavaksi aloin miettiä mitä sitten voisin tehdä, koska kyllähän lauantaina ainakin pitää jotain spessua olla! Sen pitää olla terveellistä, mutta kuitenkin ”herkkua”. Niinpä tein äsken jääkaappiin odottamaan suklaa-appelsiinitryffeleitä ja illalla voisin tehdä myös banskujädeä jos siltä tuntuu. Tää koko projekti tuntuu oikeastaan aika mielenkiintoiselta! Hyvä välillä vähän herätellä kroppaa ja itseään ja päästä joka viikkoisista mielihaluista eroon.

Sen unohdin tosin varmistaa, että lasketaanko tumma suklaa herkuksi….? Oletteko te pitäneet aika ajoin herkuttomia kausia?

Miksi kaikkien pitää laihduttaa?

 

Huomaa taas, että kevät on ovella ja ihmiset alkaa taas kiinnittämään huomiota enemmän siihen mitä toppavaatteiden alta löytyy. Kohta saadaan lehdistä lukea kuinka on vielä aikaa ehtiä kesäkuntoon! Jes miten mahtavaa. Kaikkia haluaa laihduttaa, jotta kesällä näyttää hyvältä bikineissä ja voi pitää vähän treenitaukoa. Koska eihän kesällä kannata treenata. Silloin patsastellaan rannalla ja terdellä sidukkalasi kourassa. Syksyllä aloitetaan taas kesäkilojen karistelu ja armoton treenaaminen.

Viime viikkoina mun ympärillä on vellonut melkoinen laihdutusbuumi. Menin minne tahansa niin aina joku laihduttaa ja puhuu siitä. Murehditaan kun kiloja on kertynyt vaikka tekisi mitä. Siis mä en ymmärrä miks oon tämmönen läski, vaikka syön terveellisesti ja treenaan paljon! Siis oon ihan kauhee läski!! No voisko se paino nousta just sen takia, koska hoet ja stressaat tuota asiaa koko ajan!? Ihan normaalipainoiset kauniit ihmiset morkkaa ja haukkuu itseään koko ajan ja sitten ihmetellään, kun mitään ei tapahdu tiukasta ruokavaliosta huolimatta. Sen sijaan, että murehtii painon nousua tai ulkonäköä voisi miettiä miksi niin tekee? Miksi se asiaa tekee niin kovin kurjan olon? Onko ulkonäkö se kaikista tärkein asia maailmassa?

Mä olen niin kyllästynyt laihduttamiseen ja oman ulkomuodon murehtimiseen. Sen kanssa ei oikeastaan ole kuin kaksi vaihtoehtoa: tehdä asialle jotain ja lopettaa valittaminen tai opetella pitämään itsestään sellaisena kuin on. Vaikka en itsekään ole missään uberkireässä kunnossa niin en sellaiseksi myöskään halua. Olen aikapäiviä sitten hyväksynyt sen tosiasian, että mun kroppaa ei ole luotu siihen. Tämän oivaltaminen helpotti elämää aika lailla. Voin satavarmasti luvata, että kun kaiken sen murehtimisen lopettaa tyystin, alkaa asiat rullaamaan ihan itsestään. Kun syö hyvin, terveellisesti ja riittävästi sekä harrastaa liikuntaa josta pitää, niin eihän siloin voi tapahtua kuin hyviä asioita! Turha stressaaminen pilaa kaiken. Onko kaiken pakko pyöriä vaakalukeman ympärillä? Eikö elämässä todellakaan ole mitään muuta? Eikö elämästä voi nauttia kuin tietyn kokoisena? Kuka sen määrittää minkä kokoinen tai näköinen juuri sinun pitää olla? Miksi pitäisi olla mitään muuta kuin on? Niinpä. Ei tarvitsekaan. Itsensä rakastaminen on asia, joka täytyy vain opetella. On ihan ok tykätä itsestään, vaikka vallalla tuntuu olevan ajatus, että itseään pitää vain morkata eikä koskaan saa olla tyytyväinen.

Tiedättekö mitä? Mä olen ainakin varsin hyvä juuri näin! Iloa ja rakkautta sun sunnuntaihin <3

Miksi syömisestä tehdään niin vaikeaa?

Olen viimeisen viikon aikana tehnyt melkoisia oivalluksia oman syömiseni kanssa. Monet teistä ovat kritisoineet minua siitä, että syön liian vähän tai että ruokailuvälit venyvät välillä liian pitkiksi. Kolmisen viikkoa lisäsin systemaattisesti ruuan määrää ja päätin testata mitä tapahtuu. Lisääntyykö energiamäärät, kulkeeko treenit paremmin, nouseeko paino? Ainoa muutos mikä tapahtui oli nimenomaan vaa´alla. Lähtökalorit olivat noin 2400-2500 mikä on mulle ollut jo pitkään varsin passelli määrä ruokaa. Vajaassa kolmessa viikossa treenien osalta ei tapahtunut mitään maata mullistavaa. Treenit kulkivat ihan yhtä hyvin kuin aina ennekin ja olen pitkin päivää energinen. Mutta se vaaka. Tiedän ettei vaakaa pitäisi katsoa, mutta jos olo on koko päivän kuin täyteen ahdetulla sialla eli raskas ja tukala, niin ei mene ihan oikein. Vaakakin sen kertoi, että mun kropalle ruokaa tulee ihan liikaa ja se näkyi +3kg painon lisäyksenä. Mitä tästä opin? Aina voi kokeilla uutta ja kuunnella muita, mutta useimmiten itse tietää parhaiten.

Itse tykkään syödä nälän mukaan ja oli tosi ikävää tuon kokeilun aikana ahtaa esim. iltapalaa nassuun, vaikka illallisen jäljiltä ei ollut nälkä ollenkaan. Mutta kun ruokaa pitää olla enemmän, kaikui päässäni. Syön aika usein illallisen klo 19 maissa ja olen nukkumassa jo klo 21, joten ei siihen iltapalaa kyllä enää mahdu. Uskon, että kroppa kyllä kertoo kun se tarvitsee ravintoa. Jos on ihan täysi olo vielä viiden tunnin päästä edellisestä ateriasta niin miksi on pakko ahtaa ruokaa väkisin? Tänään söin aamupalan seitsemän aikoihin ja vasta puolen päivän jälkeen alkoi olla nälkä. Siispä söin silloin. Toiset tarvitsevat ruokaa parin tunnin välein, toiset taas eivät. On mullakin päiviä milloin nälkä on koko ajan ja silloin myös syön huomattavasti useammin. Toisina päivinä taas ei ole niin usein nälän tunnetta ja silloin syön harvemmin.

Mä en ole myöskään mikään fintess-fanaatikko, joka kyttää jokaista suupalaansa saati makrojakaumaa koko ajan. Tuntuu välillä, että syömisestä on tehty aivan liian vaikeaa. Viikolla ei saisi herkutella, kalaa täytyy olla lautasella kolme kertaa viikossa, einekset ovat ehdoton no no ja älä nyt ainakaan maitotuotteita tai viljoja syö! Kaiken pitäisi olla niin tarkkaan mietittyä, että syömisestä menee ilo. Ja se on muuten ihan paskaa, että ruoka on vain polttoainetta! Ruoka on yksi elämän parhaita nautintoja ja mun elämästä katoaisi ilo kokonaan, jos ruokaa täytyisi miettiä vain polttoaineena. Mä näen punaista joka ikinen kerta, kun joku sanoo ”Ei ruuan tarvitse maistua miltään, se on vain polttoainetta”. Aaaaaargh! Ja anteeksi vaan, mutta aina kun olen tuon lauseen kuullut, on kyseessä ollut fitnesskuplassa asuva ihminen. Ja jokainen näistä on pyörtänyt puheensa myöhemmin…

Toki ruokavalion täytyy olla suhteellisen terveellinen yleisrungoltaan, jotta jaksaa pyörittää arkea, treenata ja käydä töissä. Ruoka tuo energiaa elämään ja pitää ihmisen terveenä. Ihan normaalilla perusruualla pötkii jo pitkälle ja haluan omalle lapsellekin opettaa, että rakkaudella valmistettu kotiruoka on parasta mitä voi olla. Itse olen onneksi löytänyt sen sopivan terveellisen ruokavalion, jossa on riittävästi ruokaa mun tarpeisiin ja jota toteutan rennolla otteella ilman suurempaa niuhottamista. En todellakaan aio potea huonoa omatuntoa, jos duunipaikan kahvipöydässä otan keksin tai pari palaa suklaata. Tai jos syön koko lauantain miten sattuu. Ei elämä siihen lopu, päinvastoin! Kun pitää huolen, että vihanneksia, marjoja ja hedelmiäkin tulee riittävästi päivässä, pääsee jo aika pitkälle. Eikä sekään maata kaada, jos ne joskus jäävät vähemmälle. Kultainen keskitie ihmiset, kultainen keskitie!

Tästä postauksesta piti tulla mun viime viikon ruokapäiväkirja, mutta lähti vähän taas lapasesta. Ruokapäiväkirjaa sitten huomenna!

Miksi verrata itseään muihin?

Olen tässä jo viikon päivät ihmetellyt, kun olotila on ollut kovin alavireinen. Alkuun luulin, että olen tulossa kipeäksi, mutta ei tämä siltä tunnu. Mieli on vähän matala ja viihdyn paremmin tällä hetkellä omien ajatusteni kanssa kuin seurassa. Pikkuhiljaa olen oppinut tunnistamaa tällaiset olotilat ja tiesin heti, että jotain on meneillä mutta en kyennyt hahmottamaan mitä. Päätin odottaa, sillä asioilla on aina tapata selvitä tavalla tai toisella tai haihtua omia aikojaan pois.

Eilen sitten sain ajatuksen päästä kiinni kesken treenien. Tällainen savolaissyntyinen tyyppi on yleensä suuna päänä joka paikassa ja juttua riittää vaikka harjanvarresta. Nyt huomasin kuitenkin olevani hiljainen ja poissaoleva. Tein sen mitä piti, mutta kaikessa hiljaisuudessa. Jossain vaiheessa treeniä huomasin murehtivani miksi olen niin paljon huonompi kuin muut? Miksi mun treenipainot ei ole yhtä isot kuin monella muulla? Miksi olen näin paska edelleen? Silloin tajusin sen. Olen taas alkanut vertaamaan itseäni muihin, vaikka sitä ei todellakaan kannattaisi tehdä. Päätin vajaa kolme kuukautta sitten palatessani takaisin treenien pariin etten tee sitä virhettä enää koskaan, mutta niin sitä vaan ollaan taas tässä tilanteessa näiden ajatusten kanssa. Mitään järkeähän siinä ei ole ja ymmärrän sen itsekin. En koe olevani kovin kilpailuhenkinen, mutta joissain asioissa näköjään olenkin.

Mä en koskaan vertaa itseäni muihin millään muulla elämänalueella niin miksi vertaisin treeneissäkään? Jokainen varmasti tekee parhaansa, niin minäkin. Pitäisi aina muistaa peilata omia tuloksia vain ja ainoastaan omiin tuloksiin. Siinä vaiheessa, kun lähdetään vertaamaan itseään muihin missä tahansa asiassa (talous, ulkonäkö, menestys, treenaaminen…), mennään pahasti metsään. Toki kilpailut on ihan erikseen, mutta harvoin tällaisella vertailulla ainakaan hyvää mieltä itselleen saa! Jouduin käymään itseni kanssa eilen melkoisen keskustelun, että saan ajatukset taas reilaan ja fiiliksen paranemaan. Ei tässä elämässä voi tehdä kuin oman parhaansa, oli kysymys mistä tahansa.

Pikkasen paremmin mielin treeneihin ja viikonlopun viettoon!

Mä olen niin rikki!

Processed with VSCO

*Sis.mainoslinkkejä

Innokkuus ja yrittäminen palkitaan. Mitä vain voi saavuttaa, jos oikein jaksaa yrittää ja tekee duunia sen eteen. Mä olen ollut viime aikoina yli-innokas treenaamaan. Olen yrittänyt ottaa kaiken sen ajan takaisin, jonka menetin olkapään ongelmien vuoksi. Tuloksia tulee koko ajan ja se lisää motivaatiota treenaamiseen entistä enemmän! Tämä on ensimmäinen kuuden viikon treenijakso, jonka olen pysynyt matkassa alusta loppuun. Ja tiedättekö mitä – tunnen sen nahoissani! Joka paikkaa kolottaa ja huomaan miettiväni aivan liikaa treeniasioita. Eilen illalla sain itseni kiinni pohtimasta pitäisikö tehdä lista kaikista asioista, joita mun täytyy alkaa treenaamaan enemmän…No ei!

Mä en ole hetkeen ollut näin rikki kuin nyt. Älkää käsittäkö väärin, en tarkoita että paikat olisi hajalla, vaan tunnen valtavaa kokonaisvaltaista uupumusta. Uupumusta, joka tulee kun kroppa kuormittuu liikaa tai sitä kuormitetaan äärimmilleen. Tässä ja näillä treenivuosilla tunnen oman kroppani ja palautumiskykyni kohtuullisen hyvin. Tunnistan merkit, jotka täytyy ottaa vakavasti. Innostuneena sitä treenaa helposti liikaa, liian pitkään ja liian kovaa. Ilman kunnollista lepoa. En aina huomaa uupumusta kropasta, mutta omat ajatukset ja fiilikset paljastavat sen. Olo on raskas ja toivon vain, että saan nukkua ja olla vain. Mulla oli hieno ajatus mennä tänä aamuna klo 7 treenaamaan. Totesin kuitenkin eilen illalla, että nyt on levon paikka ja laskeskelin eilisen olleen kolmas treenipäivä putkeen. Jos en nyt lepää niin kohta olen todella solmussa sekä henkisesti että fyysisesti. Väsyneen ja ylirasittuneena minusta tulee maailman äkäisin ihminen ja sitä tuskin toivoo kukaan. Vähiten perheväki.

Processed with VSCO

Uskon, että moni muukin on välillä turhan innokas treenaamaan. Treenit kulkevat niin hyvin, että salilla viihdytään päivästä toiseen ja tunnista toiseen. Lepoa pitäisi kuitenkin muistaa ottaa ennen kuin kroppa väsyy totaalisesti! Sanonta kroppa kehittyy levossa on täysin totta. Lepopäivät tekevät todella hyvää sekä henkisesti että fyysisesti. Itse pyrin pitämään viikossa ainakin yhden aktiivisen lepopäivän jolloin käyn esimerkiksi kävelyllä tai teen kotona joogaa tai lihashuoltoa pitkän kaavan mukaan. Tämän lisäksi pidän toisen lepopäivän jolloin en treenijuttuja mieti yhtään! Saa pääkin vähän huokaista kaikista näistä miljoonista ajatuksista ja suunnitelmista.

Lepojaksoja kannattaa suunnitella sekä pitkällä että lyhyellä aikavälillä. Joka viikko tietyt lepopäivät ja lisäksi kevennetty viikko 4-6 viikon välein. Suosittelen merkkaamaan suunnitellut lepojaksot kalenteriin, jotta ne myös tulee tehtuä. Kevyellä viikolla tehdään paljon lihashuoltoa, käydään hierojalla ja osteopaatilla tai kiropraktikolla. Kevyellä viikolla voi toki treenata, mutta tämä on myös hermoston palautumisen aikaa, joten ei kannata mitään kovia treenejä vääntää! Tekniikkatreenit ja kevyet pumppailut ennen lihashuoltoa ovat erinomaista liikuntaa kevyellä viikolla rentouttavien kävelylenkkien lisäksi.

Processed with VSCO
Dr.Denim farkut täältä* Mahtuu munkin reidet näihin! // Huppari täältä*.

Mulla on tänään lepopäivä treeneistä ja jalkoja palautellakseni kävelin 5 km matkan töihin. Illalla on tiedossa vielä lihashuoltoa. Eilen illalla sain kahvakuulan avulla auottua todella hyvin lonkankoukistajia ja selkä on ollut tänään täysin oireeton! Huomenna on tiedossa pilatesta työporukan kanssa ja kuumeisesti tässä mietin josko liittyisin taas yoogaiaan…

Kuinka usein te pidätte lepopäiviä tai kevyitä viikkoja? Millä keinoin palaudutte treeneistä?

Ps. House of Brandonilla vielä 31.1 asti jo alennetuista tuotteista vielä -20% alennusta koodilla JNSLS. Kannattaa tsekata myös sikamageet Aim´n treenitrikoot! Itse niin kovin himoitsen sellaisia…

Millä eroon selkäkivuista?

Processed with VSCO with c1 preset

Vanhuus ei tule yksin, sanotaan. Milloin sitten tietää tulleensa vanhaksi? Olen vahvasti sitä mieltä, että kroppa alkaa ikääntyä noin 33-vuoden iässä. Ensin meni olkapää, sitten puhkesi astma ja nyt on selkä kolmatta viikkoa kipeänä. Väitän, että vanhuus iski sillä sekunnilla kun täytin 33! Parin viikon päästä mittariin tulee vuosi lisää ja odotan kauhulla mitä silloin tapahtuu. Tuntuu, että valitan jostain vaivasta joka päivä. Mies ei jaksa enää kuunnella ja kohta ei enää työkaveritkaan saati te blogin lukijat. Sitten märisen yksinäni jossain kylmässä parvekkeen nurkassa 😀

Mun selkä on kipeänä nyt kolmatta viikkoa. Tai ei voi sanoa, että se on kipeä. Ainakaan koko aikaa. Lähinnä alaselkä on todella jumissa ja alaselässä kulkee noin 10 cm levyinen ”panta”. Istuminen ja seisominen on kaikista pahinta ja aamuisin alaselkä on todella jäykkä. Treenaaminen on ainoa hetki, kun selkä on ihan normaali eikä mitään tuntemuksia sillä alueella ole. Selkää, pakaroita ja jalkoja on nyt hierottu auki ja aion varata taas ajan ensi viikolle. Myös osteopaatilla ja fyssarilla olen käynyt. Olen tehnyt paljon kotona ja treenien yhteydessä lihashuoltoa rullauksen ja venyttelyn muodossa. Tuntuu, että kaikkea on jo kokeiltu, mutta jäkki on ja pysyy. Alkaa pikkuhiljaa ärsyttämään!

Processed with VSCO with c1 preset
Pakaran aktivoimisharjoitukset menossa.

Todennäköisesti vaiva johtuu edelleen jollain tavalla olkapäästä. Oikea pakara ei kuulemma hermotu kunnolla ja saman puolen lonkankoukistaja on todella kireällä. Vasemman puoleinen pakara on jumissa koko ajan hieronnoista ja käsittelyistä huolimatta. Kaikki nämä saavat lantion kääntymään väärään asentoon ja aiheuttavat selän tuntemukset. Selkä on siis koko ajan todella väsyneen oloinen ja suoliluun harjanteet tällä hetkellä hieman tulehtuneet. Muistan, että tällainen samanlainen tilanne oli kun olkapää hajosi, mutta myös vähän sen jälkeen kun meidän tyttö oli syntynyt. Aina esim. selkäkipu ei siis johdu pelkästään selästä, vaan se vika voi olla jossain ihan muualla. Joskus pelkkä lääkärissäkäynti ja lepo auttaa, mutta suosittelen vahvasti visiittiä myös muille asiantuntijoille, jos kivut eivät hellitä!

Mitäs jatkossa tapahtuu? Ensi viikolla hieronta ja mahdollisesti myös visiitti osteopaatille. Teen ahkerasti fyssarin antamia liikkeitä ja yritän saada oikean pakaran toimimaan kunnolla. Se rassukka kun ei oikein tajua tehtäväänsä. Näiden lisäksi pidän itseni liikkeessä ja venyttelen kroppaa paljon liikkuvuusharjoittelun lisäksi. Istun ja seison paikoillani mahdollisimman vähän. Jos vaiva jatkuu vielä niin sitten mennään taas fyssarille!

Onko teillä muilla olkapääleikatuilla ollut samanlaista ongelmaa? Tai ylipäänsä kellään teistä lukijoista?

Startti terveellisempään vuoteen

Processed with VSCO with 4 preset

Periaatteessa yritän välttää kaikenlaisten lupausten tekoa. Varsinkin uuden vuoden lupausten. Ne kun tuppaa unohtumaan heti ensimmäisen viikon jälkeen. Piti ihan etsiä olenko viime vuonna tehnyt mitään lupauksia tätä vuotta varten ja olinhan minä! Katsotaanpa onko mikään niistä toteutunut 😀

1.1.2016 kirjoitin näin:

 Tänä vuonna lupaan:

  • Hoidattaa käteni kuntoon heti alkumetreillä. Olkapään lisäksi mulla on vissiin tenniskyynärpää… (kaikki me tiedämme tämän lopputuloksen, joten sanoisin lupauksen toteutuneen :D)
  • harrastaa enemmän juoksemista ja parantaa peruskuntoa (edellä olevasta syystä johtuen olen joutunut juoksemaan enemmän kuin ennen)
  • tehdä entistä enemmän lihashuoltoa (kyllä vain, tämä on toteutunut!)
  • juoda enemmän vettä (ja itse tehtyjä mehuja, ostin eilen mehulingon! ) (mehulinko on myyty pois ja veden juonnin kanssa on vähän niin ja näin…)
  • Panostaa entistä enemmän ravitsemukseen (kohdasta yksi johtuen ravitsemus ei ole aina ollut päällimmäisenä mielessä. Ei siis toteutunut)
  • stressata vähemmän turhanpäiväisistä asioista (sanoisin, että osaan ottaa iisimmin nykyään!)
  • luopua turhasta tavarasta (todellakin! )
  • laittaa projekti tytölle oma huone alulle (tämä tehty!)
  • laittaa eteinen kuntoon (siirtynee ensi vuodelle :D)
  • tavata enemmän kavereita ja käydä useammin leffassa tai syömässä. (toteutui ehkä puoliksi, tsemppaamisen varaa on)

Processed with VSCO with 4 preset

Olen yllättynyt. En edes muistanut koko listan olemassaoloa, mutta niin vain suurin osa lupauksista on toteutunut! En tiedä onko lupaukset jotenkin jääneet takaraivoon raksuttamaan ja olen ”suorittanut” ne unohtamisesta huolimatta. Hyvä niin! Tähän vuoteen on tosiaan mahtunut paljon asioita, joita en välitä muistella, mutta niistäkin olen aina jotain oppinut. Ihminen olen vain minäkin ja saan olla välillä heikko, haavoittunut ja avun tarpeessa. Kaiken läpi ei tarvitse tarpoa yksin. Olen luonteeltani sellainen etten helposti heikkouttani näytä saati apua pyydä, mutta tänä vuonna olen joutunut opettelemaan senkin taidon. Mies hoiti monet asiat kun surin isääni ja kun toivoin leikkauksesta. En tiedä miten olisin pärjännyt ilman häntä…

Lähitulevaisuudessa aion panostaa taas entistä enemmän ravintoon. Jätän herkkuja vähemmälle ja syön enemmän mun treeniä ja tavoitteita tukevaa ruokaa. Mitään dieettejä en aio vetää, vaikka noista vatsamakkaroista ilo mielin luopuisinkin. Mieluummin syön kunnolla, hankin lisää voimaa ja paranna treenituloksia kuin alan polttamaan rasvaa! Ehkä toi vatsakin tiivistyy siinä samalla, toivoa sopii 😉 Tavoitteena on pitää yksi herkkupäivä viikossa, mutta muulloin syön puhtaasti. Toki viikollakin saan herkutella, mutta herkut on vähän fiksumpia ja terveellisempiä valintoja.

Vuonna 2017 lupaan:

  • saattaa projektin eteinen kuntoon päätökseen
  • vähentää tavaran määrää entisestään
  • vähentää ruokahävikkiä kotona
  • syödä fiksummin ja herkutella maltillisemmin
  • treenata kovaa ja fiksusti
  • vähentää ulkomuodosta murehtimista ja keskittyä itse tekemiseen
  • panostaa edelleen liikkuvusharjoitteluun
  • parantaa peruskuntoa lenkkeilemällä
  • opetella neulomaan ja virkkaamaan
  • opetella tekemään enemmän asioita käsilläni ja askarrella enemmän
  • löytää tytölle mieluisa harrastus
  • käydä miehen kanssa useammin treffeillä

Luulen, että näistä lupauksista selviän suht helposti. Startti terveellisempään, vahvempaan ja parempaan vuoteen 2017 alkaa nyt! Oletteko te tehneet mitään lupauksia ensi vuodelle?

Processed with VSCO with 4 preset