En taida olla yhtä terhakka kuin ennen

Processed with VSCO with c1 preset

*Sis. Mainoslinkin.

Aivan mahtavaa, on taas perjantai ja mulla alkaa loma! En olisi vielä yhtään loman tarpeessa, mutta en kyllä vastaankaan laita 😀 Ihan ensimmäisenä haluan kertoa teille, että blogin nimi vaihtuu ensi viikon maanantaina! Olen jo pitkään miettinyt nimen vaihtoa, mutta sopivaa ei ole tullut mieleen. Tuo Katrin ottama bannerikuva sai kuitenkin idean päähäni ja siinähän se tuleva nimi oikeastaan jo lukee: Palasia arjestani. Eli ensi viikosta lähtien Jonna1983 on historiaa ja tilalla on osuvampi ja minua kuvaavampi nimi Palasia arjestani. Mä olen niin innoissani!

Eilen oli taas melkoinen päivä. Sattui ja tapahtui kaikenlaisia ja koin olotiloja, joita en ole kokenut vähään aikaan. Minusta tuntuu, että olen jollain tasolla muuttunut vähän ajan sisällä. Enkä ehkä parempaan suuntaan. Tai no miten sen nyt ottaa. En ainakaan sellaiseksi joka haluaisin olla. Mä olen aina ollut urheilullinen ja rakastan treenaamista. Se tuskin on jäänyt teiltäkään huomaamatta. Ennen lasta treenasin todella ahkerasti 5-6 kertaa viikossa salilla ja siihen lenkkiä päälle. Raskauskilot pudotin tuplana ja jatkoin treenaamista entiseen tahtiin. Sitten tuli kyllästyminen salilla puurtamiseen ja vaihdoin crossfitiin. Siellä jatkui sama tahti melkein kolme vuotta, kunnes oli pakko pysähtyä loukkaantumisen vuoksi. Siitäpä se alamäki oikeastaan alkoi.

Processed with VSCO with c1 preset

Mun on nykyään todella vaikeaa motivoitua treenaamaan. Teen suunnitelmia, mutta en saa pidettyä niistä kiinni. Innostun valtavasti, mutta kyllästyn yhtä nopeasti. Olkapääleikkauksen jälkeen aloitin kuntosalitreenin suurella motivaatiolla, mutta pala palalta motivaatio on laskenut. Yhdellä viikolla treenaan ihan innoissani ja seuraavalla ei voisi vähempää kiinnostaa. Viime viikolla olin taas energiaa ja innostusta täynnä, koska päätin palata crossfitin pariin ja sen teinkin. Olin koko alkuviikon riemuissani ja tein selkeät suunnitelmat itselleni. Päätin käydä salilla 2 x viikossa ja crossfitissä 2 x viikossa. Lisäksi joogaa ja lenkkeilyä sen verran kuin ehtii ja jaksaa.

Eilen mulla meni töissä pidempään ja jouduin perumaan cf-treenit. Päätin lähteä salille. Menin kotiin, pakkasin salikamat ja olin jo vetämässä kenkiä jalkaan, kun kyllästys iski taas. En halunnut lähteä ja salikortin umpeutumisen varjolla jäin kotiin. Ajattelin etten halua ostaa uutta korttia, koska edessä on 1,5 viikon reissu mökille. Niin jäi taas treenit tekemättä. Mietin kotona asiaa ja yritin patistaa itseäni liikkeelle. Tiesin, että treenaamisesta tulee hyvä fiilis, mutta ei. Keskustelu itseni kanssa ei johtanut mihinkään. En ymmärrä mikä mua vaivaa, kun ei kiinnosta. Ennen sitä oli niin terhakkana treenaamassa, mutta nykyään kaikki muu menee edelle. Sain mä itseni sentään joogaamaan illalla eli ihan turhan panttina en ollut. Ihmetyttää vaan, että mistä nyt tuulee ja mikä minua vaivaa? Mukavuudenhaluko? Miehelle asiasta avauduin ja hän kehotti tekemään juuri sitä mikä kiinnostaa. Mitä sitä itseään pakottamaan asioihin, joita ei halua tehdä?

Niinpä, mutta kun mä haluaisin haluta! Treeni-into, missä olet!?

Ps. Sportamorella on alet käynnissä! Ihania treenivaatteita edullisesti vaikka millä mitalla. Jos on tarvetta uusille treenikamoille niin aleen pääset tästä*.

Keskellä ihmissuhde soppaa

jonna

Mä olen kotoisin pienestä reilun 3000 asukkaan kylästä, jossa toiset ”tiesivät” mun asiat paremmin kuin minä itse. Paskapuheita kuuli harva se päivä ja vielä vuosien jälkeenkin olen kuullut aivan ihmeellisiä juttuja itsestäni. Villeimpinä huhuina kuulin, että olin muuttanut paikkakunnalta pois, koska olin a) raskaana ja b) jouduin vieroitukseen. Kumpaakaan ei omien tietojeni mukaan tapahtunut.

Omasta mielestäni vietän hyvinkin rauhaisaa elämää omissa pikku ympyröissäni. Teen asioita, joista tykkään ja olen rehellinen sekä itselleni että muille. Sanon jos on jotain sanottavaa ja osaan ottaa kritiikkiä vastaan. En puhu paskaa ihmisistä selän takana, koska mielestäni se ei kuulu aikuisen fiksun ihmisen piirteisiin. Jos on jotain hampaankolossa toista ihmistä vastaan niin turha siitä on lähteä kylille huutelemaan. Helpommalla pääsee kun sanoo sen asianomaiselle itselleen. Puhumalla voi selvittää asioita yllättävän helposti. Puhumalla voi myös saada aikaan täydellisen sekasotkun ja aiheuttaa pahaa mieltä toisille. Näin kävi minulle eilen.

Heräsin aamulla viestiin, joka tuli henkilöltä jota tapailin yli 10 vuotta sitten. Aikaa ennen nykyistä miestäni. Olin kuulemma haukkunut häntä ja puhunut hänestä kauheita asioita. Ensireaktiona oli jumalaton hämmennys! Ei voi olla mitenkään totta, oon taas keskellä sitä paskaa, josta jo kerran pääsin eroon muuttaessani pois Kuopiosta. Mua syytetään taas asiasta, jota en todellakaan ole tehnyt. Aikamme siinä asiaa selviteltiin ja kiihdyttiin puolin ja toisin. Puhuttiin rehellisesti ja vyyhti alkoi selvitä.  Tiesin tasan tarkkaan mitä olen kenellekin puhunut ja mitä tosiaankaan en ole puhunut. Onneksi vastassa oli sen verran järkevä aikuinen ihminen, joka ymmärsi että puhun täysin totta.

imagesCAJW11R1

Hämmentävintähän tässä on se, että ihminen joka on väittänyt minun näitä asioita puhuneen ei edes tunne minua! En edes tiennyt kuka hän on, mutta niin vain tämä pikku-kottarainen otti oikeudekseen puhua asioista niin kuin minä olisin niitä puhunut. Meillä on yhteisiä tuttavia, mutta siinäpä se. Toki täytyy muistaa, että tässä oli vielä neljäskin henkilö mukana, joten en tiedä kuka puhuu ja mitä puhuu. Yksi syyttää yhtä ja toinen toista. Tää touhu on oikeasti jo kunnon teinimeininkiä ja ihan mielelläni haluaisin tietää kyseisen henkilön motiivin teolleen. Eikö ihmiset oikeasti tajua, että näistä jää aina kiinni? Eikö tule mieleen, että toiset on exiensä kanssa hyvissäkin väleissä ja kissa voidaan nostaa pöydälle jos siihen on tarvetta? Jos tarkoituksena oli pönkittää omaa egoa ja tuoda omaa erinomaisuuttaan esille mustamaalamalla minua niin pieleen meni. Todella säälittävää ja pikkusieluista toimintaa.

Adults-Meme

Mikä on tarinan opetus? Älä seurustele kenenkään kanssa, koska 10 vuoden päästä joku nobody saattaa ottaa siitä nokkiinsa. Wtf ihan oikeasti. En pysty kuin ihmettelemään miten joku tuntematon ihminen vihaa minua, 32-vuotiasta tavallista perheen äitiä, niin paljon että päättää puuttua mun elämään ihan tuosta noin vaan ja mustamaalata minua toisella puolella Suomea tuntemalleni ihmiselle. Kiitos sinulle kolmen ihmisen päivän pilaamisesta, toivottavasti pilasit samalla myös omasi.

Oletteko te joutunut mukaan tällaisiin turhan päiväisiin sotkuihin?

Ps. Oon repeillyt koko päivän meemeille (googlasin) ja nyt alkaa ketutuskäyrä jo laskemaan. Taattua hyvän mielen viihdettä!

 

Ei ylipainoinen voi mennä kuntosalille

Mä olen pitkään ihmetellyt erästä asiaa ja nyt se on tullut minua monena päivänä peräkkäin vastaan ja on melkeinpä pakko ottaa puheeksi täällä blogissakin. Mulla käy päivän aikana kymmeniä asiakkaita ja juttelen heidän kanssaan melko paljon. Viimeksi tänään minulla kävi asiakkaana ylipainoinen henkilö, joka on aloittamassa elämäntaparemonttia. Ruokavalio on jo mennyt uusiksi ja sisäänajossa, mutta treenaaminen tuottaa tuskaa. Tai oikeastaan sen aloittaminen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suurin laihduttajan työ tehdään keittiössä, mutta lisäbuustia täytyy hakea myös liikunnasta ja onhan liikunta jo terveyden kannalta erittäin tärkä asia. Melkeinpä kaikkien ihmisten kohdalla, joiden kanssa aiheesta on tullut puhetta, ovat sanoneet ettei voi alkaa treenaamaan ennen kuin on laihtunut. Eihän ylipainoinen voi mennä salille. Jaa miksi ei? Kunto ei kuulemma ole riittävän hyvä aloittaakseen salitreenin. Tämä on selitys jota en ymmärrä. Siis ei voi aloittaa laihtumista tukevaa treenaamista ennen kuin kunto on parantunut? Eikös sinne salille juurikin lähdetä parantamaan kuntoa, tiristämään rasvaa ja kasvattamaan lihasmassaa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mä olen itse ollut nuoruudessani lievästi ylipainoinen ja raskaudenkin jälkeen kiloja oli ihan kiitettävästi. Raskauden jälkeen mulla toki oli jo vuosien kuntosalitreeneistä kokemusta, mutta ei niiden kilojen ja hyllyvän mahan kanssa salille lähteminen mitään herkkua ollut. Niinpä vain lähdin, koska halusin pudottaa painoa ja päästä entisiin mittoihin. En todellakaan välittänyt mitä muut minusta ajattelee, vaan keskityin vain omaan hyvinvointiini ja saamaan entisen kroppani takaisin. Suunittelin treenit huolella aina viikoksi eteenpäin ja toteutin ne. Pidin dieettiä muistaakseni neljä kuukautta ja siinä ajassa pudotin 14kg ja sain taas selän kuntoon. Selkä ja polvet oireilivat kertyneen painon vuoksi, mutta kaikki kivut hävisivät kun olin taas normaalipainossani ja saanut vanhan lihasmassan takaisin. Jos olisin odotellut sitä parempaa kuntoa kotona niin olisin odottelemassa sitä vieläkin…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mun mielestä ylipaino ei saa olla selitys liikkumattomuudelle. Aivan varmasti liikunnan aloittaminen on aluksi pakkopullaa, koska kroppa ei ole tottunut tekemään mitään. Sama se on ruokavalionkin kanssa. Alku on hankalaa, mutta kun oppii uudet ja terveellisemmät tavat, ne tuntuvatkin oikeilta eikä vanhaan ole enää paluuta. Jokaisen pitäis vain aloittaa jostain. Jos ei halua mennä kuntosalille niin sitten vaikka kotitreeniä, kävelyä ja vaikka uimista, jos polvet ovat kovilla. Siitä voi pikku hiljaa siirtyä muihin lajeihin. Mä nostan isosti hattua kaikille ylipainoisille, jotka rohkaistuvat tulemaan crossfit-treeneihin. Ihan jokainen on saanut mielettömiä tuloksia lyhyessäkin ajassa, mutta se on vaatinut nimenomaan sen, että tekosyyt on heitetty nurkkaan ja lähdetty rohkeasti liikkeelle! Crossfit on vielä siitä hieno laji, että treenit pystyy keventämään just oman tasoisiksi. Ei siellä ketään polvi- tai selkäkipuista laiteta kyykkäämään isoilla painoilla, vaan liikkeet katsotaan jokaiselle sopivaksi.

Jos vielä mietit ettet voi aloittaa treenaamista, koska olet ylipainoinen, niin todennäköisesti vain valehtelet itsellesi. Aloita pienestä ja etene askel kerrallaan. Tai ole rohkea ja rysäytä kerralla isosti! Mene salille ja treenaa just niin kovaa kuin suinkin kykenet tai tule crossfit-tunnille ja kehity ja laihdu huimaa tahtia 😉 Mutta se on varmaa, kotona voivottelemalla tuloksia ei tule. Jos ei ole mitään hajua mistä aloittaa niin suosittelen palkkaamaan ammattilaisen avuksi.

Oletteko te törmänneet tähän samaan ilmiöön tai onko omakohtaisia kokemuksia aiheeseen liittyen?

Surullista käytöstä aikuisilta ihmisiltä

Nyt kun Temptation island on loppunut niin mun uudeksi ohjelmasuosikiksi on noussut Fitnesspäiväkirjat. Tykkään ohjelmasta ihan hulluna! Musta on todella motivoivaa seurata tyttöjen treenejä ja kuulla heidän ajatuksiaan ravinnosta ja urheilullisesta elämäntavasta. Saan joka ohjelman jälkeen mielettömät motivaatiobuustit ja tekee mieli lähteä treenaamaan saman tien, vaikka harrastankin ihan eri lajia. Aika usein olen innostunut ohjelmaa katsoessa tekemään liikkuvuusharjoittelua ja rullaamaan kroppaa läpi foamrollerilla. Kyllähän se kertoo paljon ohjelmasta jos sillä on tällainen vaikutus ihmiseen 😉

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eksyin kautta rantain vauva-palstalle lukemaan juttuja Fitnesspäiväkirjoista ja oikeasti tulin todella surulliseksi ihmisten kirjoituksista. Siis kenellä on oikeasti aikaa kirjoittaa sellaista paskaa ja arvostella ihmisiä asioista joille he eivät mitään mahda? Ihan esimerkkinä, niin haukkumisen kohteena oli mm Mari Valosaaren äitiys (koska hän jumppasi samalla kun leikitti lastaan), Eevin nauru, Nannan puhetyyli sekä nimi. Ihan oikeesti! Siellä haukuttiin urheilullinen elämäntyyli, sporttinen kroppa, työpaikat, ystävät, kumppanit, matkustaminen…Ihan kaikki!

Minusta jo ohjelman nimi kertoo mitä siltä on odotettavissa. Monelle tuntui silti olevan yllätys, että ohjelma on täynnä fitnesstä. Miksi katsoa ohjelmaa, joka on omasta mielestä tylsä, teennäinen ja täynnä treenaamista ja sporttisia ihmisiä, jos oma elämäntapa on ihan toisenlainen? Keitä nää vauva-palstalle kirjoittavat ihmiset oikein on? Moni sanoo, että siellä kirjoittelee vaan itseensä kyllästyneet kotiäidit, joilla on liikaa aikaa. Ei mulla ainakaan ollut kotona ollessa liikaa aikaa! Enkä olis sitä tuhlannut haukkumalla muita ihmisiä tai jotain ohjelmaa pitkin nettiä. Ohjelmaahan ei ole pakko katsoa jos ei kiinnosta… Mua se kiinnostaa ja olen todella iloinen,että tällainen on tehty. Toki palstalla oli ohjelmaa puolustaviakin kommentteja ja juuri sellaisia kirjoittaisin itsekin. Jos kirjoittaisin. Pitäisköhän ottaa itselleen uusi aluevaltaus 😀

Noh, mä katselin eilisen jakson tänään toiseen kertaan (katson kaikki jaksot moneen kertaan! ) ja mulla se johti taas tällaiseen motivaatiopläjäykseen:

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Arvatkaapa montako kertaa sain yrittää tuota käsilläseisontaa ennen kuin onnistui!? Jostain syystä en meinaa uskaltaa sitä tehdä kotona ollenkaan. Kädet hikoaa heti ja sydän tykittää miljoonaa! Hassua, koska salilla sen kanssa ei ole mitään ongelmia.

Mitäs te tykkäätte Fitnesspäiväkirjoista? Entä vierailetteko usein Vauva-palstalla kommentoimassa? 😀

Miksi päiväkoti vaikenee täiepidemiasta?

Mä olen tainnut jo moneen kertaan kertoa miten hyvässä päiväkodissa meidän tyttö on. Hoitajat on todella mukavia ja heidän kanssaan on helppo tulla toimeen. Ruoka on laadukasta ja maukasta. Päiväkodissa on paljon aktiviteetteja, askartelua, voimistelua, ulkoilua ja musisointia. Tyttö viihtyy siellä kerrassaan loistavasti ja puhuu paljon päiväkodista, kavereistaan ja hoitotädeistä. Kaikkiin kysymyksiin olen saanut aina vastauksen ja hommat ovat sujuneet loistavasti. Mutta nyt. Mulla meinaa palaa hihat. Totaalisesti.

kuvia 005

Reilu viikko sitten löysin pienen ötökän kävelemästä tytön vaalealla tukalla. Aloin tutkailemaan tytön päätä tarkemmin ja sieltä löytyi reilu kymmenen pienen pientä mustaa saivaretta eli täin munaa. Muita ötököitä en löytänyt eli tartunta oli aika tuore. Sain kaikki saivareet kerralla pois ja pestiin kaikkien tukat täishampoolla. Meiltä vanhemmilta ei ötököitä löytynyt eikä myöskään muilta joiden kanssa ollaan oltu lähemmissä tekemisissä. On siis täysin selvää, että täi oli hypännyt tytön tukkaan päiväkodista. Pesin kaikki mahdolliset petivaatteet, sohvatyynyt, pipot ja kypärämyssyt eikä ötököitä ole sen koommin näkynyt.

kuvia 007

Ilmoitin asiasta päiväkotiin ja kysyin onko muilta lapsilta löytynyt. Sieltä kerrottiin, että joskus pari kuukautta sitten on ollut yksi tapaus. Tuli heti sellainen fiilis, että meiltäkö nämä nyt muka on lähteneet liikkeelle? Vietiin vielä oikein sivuun juttelemaan ja hyssyteltiin, kun sanoin että tästä on nyt ilmoitettava lasten vanhemmille ettei täit leviä eteenpäin. Arvatkaa mitä sain vastaukseksi? Päiväkoti ei saa ilmoittaa täistä toisille vanhemmille, koska Helsingin kaupunki kieltää sen! Kysyin, että miten aiotte sitten estää täiden leviämisen, koska on täysin selvää että tyttökin sai sen päiväkodista. Ainoa mitä he kuulemma voivat tehdä asialle, on lasten päiden tutkiminen päivän mittaan. Eivätpä kuitenkaan sitäkään olleet tehneet kun tyttöä hakiessa kysyin löytyikö muilta.

kuvia 008

Hauskintahan tässä on se, että meillekin tosiaan sanottiin ettei kenelläkään muulta täitä ole löytynyt. Mutta kun juttelin enemmän päiväkodin muiden lasten vanhempien kanssa niin tapauksia onkin aika paljon! Kaikille annetaan sama vastaus tilanteesta kysyttäessä: ei ole ollut kellään mulla tai joskus pari kuukautta sitten oli yksi tapaus. Miksi valehdellaan näin räikeästi!? Mun mielestä täit on ihan normaali asia ja mullakin on niitä joskus muksuna ollut. Ne on vaarattomia, mutta kiusallisia. Siksi en tosiaankaan halua niitä meille uudelleen, mutta vaikeaahan tämä on kun päiväkoti ei suostu yhteistyöhön ollenkaan. Miksi ei voida laittaa vaikka lappua ilmoitustaululle ”ryhmässä täitä liikkeellä”. Olisko se nyt niin paha juttu? Ei mun mielestä. Tajuais sitten jokainen vanhempi tarkistaa sen oman mukulansa päänupin. Tiedän, että monissa päiväkodeissa ilmoitetaan vesirokoista, kihomadoista, täistä ja märkäruvesta juuri tällä tavalla. Mutta ei meillä. Meidän päiväkodissa hyssytellään, vaietaan ja valehdellaan asiasta päin naamaa. Katsotaan nyt mihin tilanne vie. Nyt ollaan kuivilla vesillä (tarkistin tytön pään viimeksi eilen ja puhdas oli), mutta jos ötököitä löytyy lähiakoina uudelleen niin nostan kyllä asiasta ison haloon. Ja niin on sanonut aika moni muukin nostavansa. Tuskin kukaan haluaa monta kertaa kuukaudessa ostella 25 euron täishampoita?

Älytöntä touhua sanon minä. Mitä te olette asiasta mieltä? Kuuluuko päiväkodin ilmoittaa tällaisesta asiasta vai vaieta ja valehdella päin naamaa? Miten teidän päiväkodeissa toimitaan?