Ruttureisinen vanaha akka

ruttureisinen vanaha akka

Viime aikoina olen huomannut ettei tässä enää mitään teinejä olla. Sen lisäksi, että nassu alkaa rypistyä niin myös kroppa toimii ihan eri tavalla kuin ennen. Tämä on samalla sekä mielenkiintoista että harmittavaa. Palautuminen kestää nykyään jumalattoman kauan eikä voi syödä enää ihan mitä sattuu ja niin paljon kuin haluaa. Kroppa kerää helposti selluliittiä ja vyötärökin alkaa kiristää varsin nopeasti, jos ei palauta itseään vikkelästi herkutteluputken jälkeen ruotuun. Mutta eläämähän tämä vain on ja siihen täytyy yrittää tottua, kun muutakaan ei voi. Ikä tuo myös monia positiivisia asioita. Halu huolehtia itsestään ja nimenomaan terveydestään on kovempi kuin nuorena. Minulla on kokemusta sellaisista asioista, joista nuoremmilla ei ole vielä minkäänlaista tietoa. Se on sitä elämänviisautta! Olen oppinut se että elämä opettaa ja tiedän tasan mitä se tarkoittaa. Tiedän myös mitkä asiat elämässä ovat tärkeitä ja tunnen itseni jo suhteellisen hyvin. Nuorena näin ei ollut. Odotan innolla uusia kokemuksia elämässä!

Alla video, joka on kuvattu viime viikonloppuna. Toivottavasti pidätte siitä! Muistakaahan tilailla myös kanavaa 🙂 Kanavalleni suoraan tästä.

Mukavaa sunnuntaita!

Mä oon tosi hyvin säilynyt

*Sisältää mainoslinkkejä

Käväisin lauantaina pitkästä aikaa baarissa treenikamujen kanssa. Hotelli Vantaalla aka ruotsinlaivasimulaattorissa oli ysäribileet käynnissä ja jengiä aika hyvin liikenteessä. Tykkään käydä hyvässä porukassa ulkona, koska nimenomaan ne ihmiset tekevät illasta hauskan ja mielenkiintoisen. En mene baariin etsiäkseni uusia tuttavuuksia, vaan viettääkseni aikaa juuri niiden ihmisten kanssa kenen kanssa sinne olen mennytkin.

Mun on kauhean vaikea hahmottaa ihmisten ikiä, koska harvoin kukaan näyttää juuri oman ikäiseltään. On tosi vaikeaa hahmottaa myöskään sitä minkä ikäiseltä itse näyttää eikä sillä ole mulle juuri merkitystäkään. Tunnen olevani ja näyttäväni juuri oman ikäiseltäni eli 34-vuotiaalta. Illan aikana tuli useampi minulle tuntematon miespuolinen henkilö juttelemaan kanssani. Ikää kysyttäessä vastasin, että todennäköisesti olen vanhempi kuin sinä, koska nuorilta he minun silmissäni näyttivät. Ja niinhän se asia loppujen lopuksi olikin. Olin näitä kysyjiä noin vuotta vanhempi ja aina sain kommentiksi ”No et varmasti ole 34!” No juu, kyllä vain olen. ”Sä oot todella hyvin säilynyt. Et näytä yhtään yli kolmekymppiseltä!” Aha. En tiedä olisiko pitänyt olla imarreltu vai mitä, mutta minua lähinnä nauratti.

Muistan kuinka nuorempana oli niin siistiä, kun joku kehui vanhemman näköiseksi. Nyt sillä ei oikeastaan ole mitään väliä. Olen sen ikäinen kuin olen ja tunnen itseni juuri sen ikäiseksi. Tykkään, että ajatusmaailma on ihan erilainen kuin 18-vuotiaana jolloin halusin näyttää kaksivitoselta. Eikä mua pari ryppyä silmäkulmassa haittaa, päinvastoin. Elämä saa näkyä niin ulkonäössä kuin luonteessa ja ajatusmaailmassakin. Se on vain normaalia. On ollut hauskaa huomata miten nuorempana kolmekymppinen oli sikavanha, mutta nykyään en todellakaan ajattele samalla tavalla. Tällä hetkellä 40 ei edes ole kaukana eikä mua ahdista sekään millään tavalla. Mitä vanhemmaksi tulee sitä vähemmän ikää miettii. Tiedän, että ikä tuo vain kokemusta ja erilaisia asoita elämään ja se on vain hienoa. Ikä ei varsinaisesti kerro ihmisestä mitään. Tunnen monia alle 20-vuotiaita, jotka ovat todella kypsiä ajatusmaailmaltaan, mutta myös monia yli 30-vuotiaita jotka ovat ihan keskenkasvuisia vieläkin. iän perustella ihmisestä ei siis varsinaisesti voi sanoa yhtään mitään vai mitä olette mieltä?

Mutta onhan se silti mahtavaa kuulla olevansa hyvin säilynyt edes sen pari kertaa vuodessa kun käy baarissa 😀

Jos säkin haluat näyttää tosi hyvin säilyneeltä niin klikkaappa ittes House of Brandonille Mid season alennusmyynteihin* ja shoppaa sieltä tosi vetävät vermeet kesän menoihin!

Vanhenemisesta ja syyllisyyden tunteista

Processed with VSCO with 4 preset

Keskiviikkona vanhenin taas vuodella ja tauluun pärähti kokonaista 34-vuotta. Kuulostaa paljolta, mutta ei tunnu siltä! Parikymppisenä ajattelin, että yli kolmekymppinen on todella vanha. Nyt ajattelen, että parikymppinen on todella nuori. Ainakaan itse en tiennyt elämästä juuri mitään, vaikka silloin niin kovasti luulinkin. Moni sanoi, että tulen ajattelemaan asioista ihan eri tavalla vanhempana, mutta luulin tietäväni paremmin. Nyt täytyy myöntää etten tiennyt! Kyllä se näin on, että ikä tuo elämänkokemusta ja vasta tässä iässä alkaa oikeastaan vasta tuntemaan itsensä ja se ei ole ollenkaan huono asia. Mieluummin tämän ikäinen ja fiksumpi kuin tytön hupakko, joka olin parikymppisenä! Enkä nyt tällä sano, että kaikki parikymppiset ovat keskenkasvuisia. Puhuin ihan vain itsestäni 😉 Toki tässäkin iässä on ne omat murheensa ja välillä vaihtaisin ne mielelläni nuoruuden huolettomuuteen. Siitä huolimatta en vaihtaisi päivääkään pois tästä elämästä. On ollut hyviä ja huonoja aikoja, mutta kaikista niistä on opittu jotain. Mä olen luonteeltani vähän sellainen, että asiat täytyy oppia kantapään kautta. Vaikka joku sanoisi, että älä tee näin, niin teen silti ja totean myöhemmin itse ettei olisi kannattanut 😀 Iän myötä olen tasaantunut luonteeltani aika paljon, mutta kyllä minusta edelleen löytyy see temperamenttinen mimmi, joka kiihtyy sekunnissa nollasta sataan ja omaa välillä aika kärkkäänkin kielen. Kaikkea en sentään enää möläytä samoin tein suusta ulos, vaan olen oppinut miettimään ja rauhoittumaan hetken. Iän tuomaa viisautta ehkä tämäkin!

Mä olen nyt pari päivää ollut tytön kanssa kotona. Keskiviikkona soitettiin kesken päivän päiväkodista, että tyttö on kuumeessa. Viimeinen puolitoista kuukautta on ollut meidän perheessä melkoista sairastelun aikaa. On ollut flunssaa ja vatsatautia. Välillä tyttö ja välillä minä. Tuntuu, että vähän väliä joutuu olemaan töistä poissa enkä pääse kunnolla työrytmiin kiinni. Harmittaa aiheuttaa lisäkuormitusta työkavereille ja tunnen tällä hetkellä järjetöntä syyllisyyttä siitä. Kaiken muun stressaamisen lisäksi vielä tämäkin. Yritä tässä nyt pitää stressilevelit alhaalla! Eilen minusta tuntui siltä, että olen sairastumassa itsekin ja vedin sen sortin tropit nassuun että kuolee kaikki hevosen kokoisetkin. Tänään olo on ollut ihan normaali, joten hetken saan huokaista helpotuksesta. Vielä kun tuon lapsen saisin vielä kuntoon.

Processed with VSCO with 4 preset

Eilinen meni omalta osalta ruokailuiden suhteen päin pylperiä. Olo oli niin huono ja väsynyt etten jaksanut juuri välittää. Tänään olen taas skarpannut senkin asian suhteen ja sain hoidettua kaikki eilisenkin rästihommat. Miten tätä hommaa aina kotona riittääkin? Laskujen maksun jälkeen on taas innostusta laittaa kamaa kirpparille myyntiin. Sen verran vähiin meni taas meikäläisen rahavarannot. Helmikuusta tulee siis varsinainen nuukailukuukausi ja se ei muuten ole mikään huono asia se! Tekee hyvää välillä itse kullekin 🙂 Huomenna lähden Tampereelle katsomaan Winter wareja ja kannustamaan meidän porukkaa voittoon. On siellä tosin monta muutakin hurrattavaa. Mahtavaa päästä pitkästä aikaa kisafiilikseen

Hyvää viikonloppua! Mitäs teillä on suunnitelmissa?