En halua enää laihduttaa

En halua enää laihduttaa

Sunnuntaina vietettiin Älä laihduta -päivää. Mun mielestä sellainen voisi olla vaikka koko kuukauden aiheena. Näin kesän korvilla laihdutusjutut alkavat tulla taas korvista ulos, koska jokainen lehti tuuttaa niitä otsikot kirkuen. Olen tullut siihen tulokseen, että laihduttaminen on aivan helvetin turhaa touhua. Ymmärrän kisaamisen ja painoluokkalajit ja toki terveyden vuoksi painon pudottamisen, mutta kaikki muu onkin sitten ihan turhaa. Diettasin itse joitakin kuukausia sitten 5 kiloa pois ja kolme niistä on tullut jo takaisin. Mun keho pyrkii aina noin 65 kilon painoon ja siinä ollaan taas. Se on paino, jonka pystyn pitämään ilman suurempia ponnisteluita ja saan elää kaikin puolin normaalia elämää. Toki voisin kituuttaa ja pysyä hyvässä kunnossa, jos niin tahtoisin, mutta se ei ole minulle mielekästä elämää.

Voin rehellisesti myöntää etten ole sinut oman kroppani kanssa tällä hetkellä. Tuntuu, että nuo dieetin jälkeen palautuneet kilot ovat kaikki päätyneet taas vyötärölle mikä saa taas olon tukalaksi. Vihaan sitä, että housut kiristää ja joudun miettimään voinko laittaa jotain tiettyä paitaa salille päälle. Mietin jo, että pitääkö tässä taas alkaa dieetille jotta saa tuon alavatsaröllön pois. Sitten tulin järkiini. En jaksaisi taas siitä tiukkaa ruokavaliota ja lukkoon lyötyjä treenipäiviä. Paniikkia, jos ei pääsekään treenaamaan tai jos tiettyä ruoka-ainetta ei ole saatavilla. Haluan elää normaalia elämää, en laihduttaa. Vaihtoehdoksi ei siis jää muuta kuin totutella uuteen tilanteeseen ja hyväksyä se. Crossfittiä treenatessani näitä asioita ei tarvinnut miettiä. Kunnossa pysyi vaikka söi mitä ja kuinka paljon. Salitreeni ei kuluta niin paljon ellei tee lisäksi myös aerobista. Olen niiden kanssa vähän laiska, sen myönnän. Haluan treenata koska se on hauskaa, en se vuoksi että saisin pienemmän mahan tai kiinteämmät pakarat.

Mietin onko tärkeämpää näyttää hyvältä vai voida hyvin ja elää ponnistelematta koko ajan? Monet pystyvät valitsemaan molemmat, mutta mun on pakko valita jompikumpi. En yksinkertaisesti pysy alhaisissa rasvoissa ilman järjetöntä ponnistelua. Minä haluan elää rentoa elämää ilman, että jokaista suupalaa täytyy miettiä. Haluan poiketa hetken mielijohteesta kahvilaan ja ottaa palan kakkua jos siltä tuntuu. Tai tilata perjantai-iltana pizzaa. Elän toki terveellisesti muutenkin. Syön hyvin ja treenaan aktiivisesti. Siksipä olen päättänyt nauttia juuri niistä asioista ja lakata miettimästä miltä mun vatsa näyttää tai minkälainen vararengas siellä töpsöttää. Siellähän se tulee perässä ihan miettimättäkin.

En halua enää laihduttaa

Jos jotain tiedän varmaksi niin sen, että en halua enää laihduttaa. Ja sen, etten halua vihata omaa kehoani. Tiedän, että moni saattaa ajatella, että mitä mä tässä oikein valitan vatsastani, mutta täytyy muistaa se että meillä jokaisella on ne omat ongelmakohdat, joista ei kauheasti pidä. Nyt minä yritän vain opetella elämään asian kanssa ja jos vatsa ahdistaa, niin suunnataan katse jonnekin muualle. En halua enää joutua miettimään, että mitä vaatteita voin käyttää ettei vatsa näkyisi ja treenata ilman, että mietin asiaa koko ajan. Todennäköisesti kukaan muu ei sitä huomaa ja teen vain asiasta liian suuren omassa päässäni. En halua enää vihata omaa kehoani tai laihduttaa vain sen takia, että tuntisin oloni paremmaksi. Todennäköisesti löytäisin jonkun toisen asian, josta en pitäisi. Niinpä parasta on nyt vain olla kiltti itselleen ja opetella elämään tämän kropan kanssa 🙂

Vai mitä olette mieltä asiasta?

Julkaisin muuten eilen uuden videon! Nyt videoita on tullut aika hyvällä tahdilla, koska en tee enää niistä niin kauhean pitkiä. Arkea on mukava kuvata ja sitä tulee varmasti näkymään jatkossakin. Mietin, että pitäisiköhän ottaa tänne blogin puolelle kokeilu ja tehdä vähän aikaa vanhoja kunnon päiväkirjamaisia postauksia? Niitä mitä ennen aikaan tehtiin. Mä niin tykkäsin niistä! No, mietitään asiaa 😉 Videoihin vielä sen verran, että mun muita videoita pääset katselemaan täältä. Muistahan tilata myös kanava. Se ei maksa mitään!

Edellinen postaus: Viikon 17 ruokapäiväkirja – Mökkimättöä

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Miksi kaikkien pitää laihduttaa?

 

Huomaa taas, että kevät on ovella ja ihmiset alkaa taas kiinnittämään huomiota enemmän siihen mitä toppavaatteiden alta löytyy. Kohta saadaan lehdistä lukea kuinka on vielä aikaa ehtiä kesäkuntoon! Jes miten mahtavaa. Kaikkia haluaa laihduttaa, jotta kesällä näyttää hyvältä bikineissä ja voi pitää vähän treenitaukoa. Koska eihän kesällä kannata treenata. Silloin patsastellaan rannalla ja terdellä sidukkalasi kourassa. Syksyllä aloitetaan taas kesäkilojen karistelu ja armoton treenaaminen.

Viime viikkoina mun ympärillä on vellonut melkoinen laihdutusbuumi. Menin minne tahansa niin aina joku laihduttaa ja puhuu siitä. Murehditaan kun kiloja on kertynyt vaikka tekisi mitä. Siis mä en ymmärrä miks oon tämmönen läski, vaikka syön terveellisesti ja treenaan paljon! Siis oon ihan kauhee läski!! No voisko se paino nousta just sen takia, koska hoet ja stressaat tuota asiaa koko ajan!? Ihan normaalipainoiset kauniit ihmiset morkkaa ja haukkuu itseään koko ajan ja sitten ihmetellään, kun mitään ei tapahdu tiukasta ruokavaliosta huolimatta. Sen sijaan, että murehtii painon nousua tai ulkonäköä voisi miettiä miksi niin tekee? Miksi se asiaa tekee niin kovin kurjan olon? Onko ulkonäkö se kaikista tärkein asia maailmassa?

Mä olen niin kyllästynyt laihduttamiseen ja oman ulkomuodon murehtimiseen. Sen kanssa ei oikeastaan ole kuin kaksi vaihtoehtoa: tehdä asialle jotain ja lopettaa valittaminen tai opetella pitämään itsestään sellaisena kuin on. Vaikka en itsekään ole missään uberkireässä kunnossa niin en sellaiseksi myöskään halua. Olen aikapäiviä sitten hyväksynyt sen tosiasian, että mun kroppaa ei ole luotu siihen. Tämän oivaltaminen helpotti elämää aika lailla. Voin satavarmasti luvata, että kun kaiken sen murehtimisen lopettaa tyystin, alkaa asiat rullaamaan ihan itsestään. Kun syö hyvin, terveellisesti ja riittävästi sekä harrastaa liikuntaa josta pitää, niin eihän siloin voi tapahtua kuin hyviä asioita! Turha stressaaminen pilaa kaiken. Onko kaiken pakko pyöriä vaakalukeman ympärillä? Eikö elämässä todellakaan ole mitään muuta? Eikö elämästä voi nauttia kuin tietyn kokoisena? Kuka sen määrittää minkä kokoinen tai näköinen juuri sinun pitää olla? Miksi pitäisi olla mitään muuta kuin on? Niinpä. Ei tarvitsekaan. Itsensä rakastaminen on asia, joka täytyy vain opetella. On ihan ok tykätä itsestään, vaikka vallalla tuntuu olevan ajatus, että itseään pitää vain morkata eikä koskaan saa olla tyytyväinen.

Tiedättekö mitä? Mä olen ainakin varsin hyvä juuri näin! Iloa ja rakkautta sun sunnuntaihin <3