Miksi kaikkien pitää laihduttaa?

 

Huomaa taas, että kevät on ovella ja ihmiset alkaa taas kiinnittämään huomiota enemmän siihen mitä toppavaatteiden alta löytyy. Kohta saadaan lehdistä lukea kuinka on vielä aikaa ehtiä kesäkuntoon! Jes miten mahtavaa. Kaikkia haluaa laihduttaa, jotta kesällä näyttää hyvältä bikineissä ja voi pitää vähän treenitaukoa. Koska eihän kesällä kannata treenata. Silloin patsastellaan rannalla ja terdellä sidukkalasi kourassa. Syksyllä aloitetaan taas kesäkilojen karistelu ja armoton treenaaminen.

Viime viikkoina mun ympärillä on vellonut melkoinen laihdutusbuumi. Menin minne tahansa niin aina joku laihduttaa ja puhuu siitä. Murehditaan kun kiloja on kertynyt vaikka tekisi mitä. Siis mä en ymmärrä miks oon tämmönen läski, vaikka syön terveellisesti ja treenaan paljon! Siis oon ihan kauhee läski!! No voisko se paino nousta just sen takia, koska hoet ja stressaat tuota asiaa koko ajan!? Ihan normaalipainoiset kauniit ihmiset morkkaa ja haukkuu itseään koko ajan ja sitten ihmetellään, kun mitään ei tapahdu tiukasta ruokavaliosta huolimatta. Sen sijaan, että murehtii painon nousua tai ulkonäköä voisi miettiä miksi niin tekee? Miksi se asiaa tekee niin kovin kurjan olon? Onko ulkonäkö se kaikista tärkein asia maailmassa?

Mä olen niin kyllästynyt laihduttamiseen ja oman ulkomuodon murehtimiseen. Sen kanssa ei oikeastaan ole kuin kaksi vaihtoehtoa: tehdä asialle jotain ja lopettaa valittaminen tai opetella pitämään itsestään sellaisena kuin on. Vaikka en itsekään ole missään uberkireässä kunnossa niin en sellaiseksi myöskään halua. Olen aikapäiviä sitten hyväksynyt sen tosiasian, että mun kroppaa ei ole luotu siihen. Tämän oivaltaminen helpotti elämää aika lailla. Voin satavarmasti luvata, että kun kaiken sen murehtimisen lopettaa tyystin, alkaa asiat rullaamaan ihan itsestään. Kun syö hyvin, terveellisesti ja riittävästi sekä harrastaa liikuntaa josta pitää, niin eihän siloin voi tapahtua kuin hyviä asioita! Turha stressaaminen pilaa kaiken. Onko kaiken pakko pyöriä vaakalukeman ympärillä? Eikö elämässä todellakaan ole mitään muuta? Eikö elämästä voi nauttia kuin tietyn kokoisena? Kuka sen määrittää minkä kokoinen tai näköinen juuri sinun pitää olla? Miksi pitäisi olla mitään muuta kuin on? Niinpä. Ei tarvitsekaan. Itsensä rakastaminen on asia, joka täytyy vain opetella. On ihan ok tykätä itsestään, vaikka vallalla tuntuu olevan ajatus, että itseään pitää vain morkata eikä koskaan saa olla tyytyväinen.

Tiedättekö mitä? Mä olen ainakin varsin hyvä juuri näin! Iloa ja rakkautta sun sunnuntaihin <3