Miksi aina pitää jännittää!?

Miksi aina pitää jännittää

Jos jotain piirrettä olen aina itsessäni vihannut ylitse muiden, niin se on jännittäminen. En tiedä milloin tämä on alkanut ja miksi näin aina tapahtuu, mutta jännitän aina todella paljon asioita: vieraalle ihmiselle soittamista, vieraaseen paikkaan menemistä, vieraiden ihmisten tapaamista, esiintymistä, itseni esittelyä, kisaamista, you name it. Jännittäminen ei missään nimessä ole väärin, mutta välillä mietin miksi juuri minä? Miksi en voisi olla se cool tyyppi, joka handlaa tilanteen kuin tilanteen? Mua siis ihan oikeasti jännitti tänään jopa mennä lääkärille näyttämään tuota kipeytynyttä rannettani! Miettikää. Vielä tutulle lääkärille! Ja sitten piti vielä soittaa esimiehelle (jonka kanssa olen työskennellyt ainakin 5 vuotta) ja meinasin paskoa housuihini, kun jännitti niin paljon. Että näin.

Mulla jännittäminen ilmenee niin, että ensin hermostun ja kädet ja  jalat alkaa vispaamaan joka suuntaan. Jos istun tuolilla, jalat väpättää koko ajan. Kädet hikoaa, sydän hakkaa. Lopulta vatsa menee aivan sekaisin. Niinpä mun on aina tiedettävä missä on lähin wc, jos menen johonkin vieraaseen paikkaan. Todella raivostuttavaa! Joskus kyyneleet alkavat valua ihan vain jännittämisen vuoksi. Näin on käynyt joskus koulun pääsykokeissa sekä lääkärin vastaanotolla. Tunnen miten itku alkaa puskea pintaan enkä mahda sille mitään. Olen aina ollut muutenkin todella herkkävatsainen, niin sitten vielä tämä. Vielä näin 35-vuotiaanakin nämä samat asiat tapahtuvat, mutta ehkä hieman pienemmässä mittakaavassa eikä vatsa ole viime aikoina mennyt jännityksestä sekaisin. Lähellä on kyllä ollut. Välillä saatan jännittää sitä, että alanko jännittämään. On kauheaa miettiä asiaa jo useita päiviä etukäteen. En halua pitää mitään esitelmiä tai esitellä itseäni suurella joukolle ihmisiä ellei ole aivan pakko. Jos joudun sen tekemään, teen sen ääni väristen ja kädet täristen.

Niin että voisiko tämä joskus helpottaa tästä? Onko olemassa mitään keinoja miten helpottaa jännittämistä? Olen huomannut, että ennen urheilusuoritusta pieni jännittäminen on vain hyvästä, mutta muuten en pysty saamaan sitä yhtään hallintaan. Ei auta vaikka olisin kuinka hyvin valmistautunut tilanteeseen tai miettinyt asiat sata kertaa etukäteen. En pysty syömään enkä juomaan vähään aikaan ennen tapahtumaa, jota jännitän. Enkä kyllä sen jälkeenkään. Kroppa on aivan turta ja tyhjä. Videoiden tekemistä ja kuvaamista en jännitä ollenkaan ja blogin kirjoittaminen on mulle arkipäivää. Tänne voin kertoa asiat suoraan ilman jännittämistä tuhansille ihmisille, mutta samaa en voisi koskaan tehdä livenä. Tapaan työssäni kymmeniä ihmisiä päivittäin enkä jännitä yhtään, mutta jo pizzeriaan soittaminen saa mun vatsan pyörähtämään ympäri. Siksipä mies hoitaa aina tällaiset tilanteet tai sitten tilataan netin kautta. Töissä voin soitella työhön liittyviä puheluita vaikka sata päivässä, mutta henkilökohtaisen puhelun soittaminen saa kädet hikoamaan ja pulssin nousemaan kahteen sataan.

Niin että miksi aina pitää jännittää!? Onko siellä muita jännittäjiä? Saatteko jännitystä millään keinoilla edes vähän haltuun?