Ruuanlaiton kuuluu olla hauskaa, ei pakko!

ruuanlation kuuluu olla hauskaa, ei pakko

Niin monesti sitä miettii, että hitto kun pitää tänäänkin laittaa ruokaa. Kun on aikaa, kokkaaminen on hauskaa, mutta arkena se on usein lähinnä rasite. Siltä se ainakin välillä tuntuu. Raskainta on keksiä mitä tänäänkin syötäisiin. Olen jo pitkään miettinyt, että pitäisi tehdä puhelimeen lista hyvistä ja helpoista arkiruuista. Mystisesti pää lyö nimittäin tyhjää juuri sillä sekunnilla kun astun sisälle kauppaan. Puff vaan ja sinne hävisi kaikki ideat! Kauppalistaakaan en osaa tehdä, joten usein puolet suunnitelluista ostoksista jää kaupanhyllylle odottamaan seuraavaa kertaa.

Katselin eilen Kaappaus keittiössä -ohjelmaa miehen kanssa. Se on yksi parhaista ruokaohjelmista ja ylipäänsä ohjelmista mitä televisiosta tällä hetkellä tulee. Kape on niin hauska ja rento tyyppi ja ohjelmassa laitetaan aina suhteellisen helppoa, mutta herkullista ruokaa. Mua kiinnostaa suunnattomasti tarinat ihmisten takana ja on ollut ilo nähdä miten monen ruokailutottumukset muuttuvat ohjelman ansiosta. No, ainakin vähäksi aikaa, koska eihän katsojille näytetä mikä tilanne on esim. puolen vuoden päästä. Toivottavasti yhtä innostunut kuin ohjelman aikanakin!

ruuanlation kuuluu olla hauskaa, ei pakko

ruuanlation kuuluu olla hauskaa, ei pakko

ruuanlation kuuluu olla hauskaa, ei pakko
Jos ei huvita kokkailla kuitenkaan, niin Ärrältä saa nykyään myös vegaanisia välipaloja! Tässä vegaaninen falafel wrap sekä kvinoavanukas. Oli superhyvää!

Eilisestä jaksosta (oli tullut töllöstä jo maanantaina) mieleen jäi osuva lausahdus: ruuanlaiton kuuluu olla hauskaa, ei pakko! Se on ihan totta, mutta välillä arjen keskellä niin helppoa unohtaa. Ruuanlaitto on oikeasti hauskaa ja mahtavaa puuhaa ja se pitäisi muistaa huonoinakin päivinä. Ruuanlaiton kuuluu antaa enemmän kuin ottaa ja tähän vaikuttaa pitkälti oma suhtautuminen. Meidän tyttö ei ole kauhean kiinnostunut vielä kokkaamisesta, mutta yritän hänellekin aina pieniä tehtäviä antaa, kuten vihannesten pilkkomista, ainesten sekoittelua ym helppoa. Yhdessä kokkaaminenkin on hauskempaa kuin yksin ja on mahtavaa nähdä miten pieni ihminen innostuu uusista asioista. Eilen ei olisi yhtään huvittanut laittaa ruokaa, mutta olin luvannut tehdä kasvissosekeittoa. Muistin ohjelman lausahduksen ja kas kummaa kun alkoi heti innostaa! Ruuanlaitto on mukavaa kun siitä tekee itselleen sellaista. Mikäs siinä on pilkkoessa vihanneksia kun tietää kohta saavansa itse tehtyä edullista ja hemmetin hyvää ruokaa lautasellisen eteensä 🙂 Ja maistui muuten jälkikasvullekin!

Millä keinoin te pidätte ruuanlaiton hauskuutta yllä? Tai miten helpotatte ruuanlaitto arkena?

Meillä oli muuten vähän aikaa sitten jääkaappi aivan täyteen ahdettu ja siivottomassa kunnossa. Sieltä ei meinannut löytää mitään ja ruuat jäivät hyllyille vanhenemaan. Päätin eräs kaunis päivä hoitaa homman kuntoon ja nappasinpa operaatiosta myös videon 🙂 Mun muita videoita pääset tsekkaamaan tästä. Muista tilata myös kanava, se ei maksa mitään!

Edellinen postaus: Kasvisruokaa: Feta-pinaattipasta

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

*R-kioskin jutskat saatu testattavaksi.

Junior masterchef – ketä nää oikein on!?

junior masterchef

Olen ruokaohjelmien suurkuluttaja. Masterchefit, Mitä tänään syötäisiin, Keittiöelämää, Leila leipoo…you name it, kaikkea katson! Katson kokkausohjelmia, koska haen niistä vinkkejä eri tekniikoihin ja ideoita resepteihin. Mun suosikkeja on enemmänkin amatöörikokkien kokkailut, koska ammattikokkien piperrykset menevät usein täysin ohi hilseen. En saa yksinkertaisesti niistä mitään irti ellei niitä ole selostettu todella selkokielisesti ja vaihe vaiheelta. Joka tapauksessa, tällaiselle ruuanrakastajalle kokkausohjelmat ovat rentoutumista parhaimmillaan!

Mutta ketä nää huippulahjakkaat Junior masterchefit oikein on? Katselin ohjelmaa tänään aamupalan lomassa ja hyvä kun en taas aamuteetä väärä kurkkuun vetänyt. Sen sortin asiapenttejä oli taas ohjelma täynnä! Muksut tietävät enemmän ruuanlaitosta ja ovat lahjakkaampia kokkeja kuin minä potenssiin sata, vaikka olen heitä about 25 vuotta vanhempi. Mistä tuo kokemus oikein tulee? Pohdittiin tänään facebookin puolella, että ainakin ohjelman klippien perusteella nämä lapsukaiset tulevat vähän paremmista perheistä. Taustalla on aina hieno koti ja kannustavat vanhemmat. Lapset ovat jo pienellä iällä perehtyneet ruuanlaiton saloihin ja taitavat ruuan kuin ruuan. No, tiedä tuosta ”paremmasta perheestä”, mutta varmasti näiden perheiden vanhemmat ovat kannustaneet lapsiaan kokkailuun ja lapsilla itselläänkin on ollut kiinnostusta asiaa kohtaan. Mutta silti, en itse tunne henkilökohtaisesti yhtäkään tuon ikäistä lasta, joka osaisi yhtä hyvin laittaa ruokaa.

Minä olin 16-vuotias muuttaessani pois kotoa enkä rehellisesti sanottuna osannut edes perunoita keittää. Meillä ruuanlaiton hoiti äiti eikä muilla ollut juuri keittiöön asiaa. Äiti leipoi myös paljon, mutta en muista että olisin päässyt hommaan mukaan. Vai enkö vain halunnut, kuka tietää. Voi kumpa olisin ollut samanlainen superkokki niin kuin nämä ohjelman lapsukaiset. Alku omalle elämälle olisi ollut muutakin kuin kumipizzaa, säilykelihapullia ja ylimääräiset 10kg vyötärölle kahden kuukauden aikana. Niin hyvä kokki olin. Oma tyttäreni katsoi ohjelmaa myös mielenkiinnolla ja kysyikin saisiko hän alkaa opettelemaan kokkaamista minun kanssani. Arvatkaa laitoinko vastaan? No en! Tänään tai huomenna aloitellaan nokkospastalla, jonka ainekset minulla on jo valmiina. Alku on varmasti hankalaa ja aikaa vievää, mutta riittävällä harjoittelulla tuostakin lapsesta kuoritaan esiin Junior masterchef!

Niin ja hei, onhan mullakin tää mun oma kokkiohjelma. Youtubessa siis. Siellä kuka vain voi olla oman elämänsä masterchef ja huippukokki ja minähän olen! Alla mun uusin video, jossa kokkaillaan! Mun kanavalle pääset tästä tsekkailemaan myös muita videoita. Muistahan tilata myös kanava, se ei maksa mitään 🙂

Asuuko teillä Junior masterchef? Entä onko lapset ylipäänsä kiinnostuneita ruuanlaitosta?

Mahtavaa maanantaita tyypit!

Lue myös:

Minun ruokavalioni kulmakivet

Pois mukavuusalueelta!

Mausteinen broileripata

Ateriaideoita viikolle 45

Tämä ruoka ei kelvannut koirillekaan

Tältä sen olisi pitänyt näyttää..
Tältä sen olisi pitänyt näyttää..

Mä laitan ruokaa päivittäin ja leivon todella usein. Silloin kun tapasin mieheni reilu 11 vuotta sitten, en osannut laittaa ruokaa oikeastaan ollenkaan. Broilerinkoivet uunissa ja keitetty riisi taisi olla mun bravuuri ja nekin usein täysin maustamattomina. Mies oli aivan järkyttynyt, kun laitettiin ekaa kertaa meillä yhdessä ruokaa. Asuin silloin kämppikseni kanssa ja meidän maustehyllystä taisi löytyä paprikajauhetta ja joku vanhaksi mennyt kuivattu yrtti. Ei suolaa eikä mitään muitakaan mausteita. Tästä asiasta saan kuulla vielä tänäkin päivänä 😀

Kauaksi ollaan tultu noista ajoista. Sanomattakin lienee selvää etten juuri osannut leipoakaan noihin aikaan. Ruuanlaitto ja leipominen alkoi kiinnostaa pikkuhiljaa ja tekemällä olen oppinut nämä hommat. Olen erehtynyt, kokeillut uudestaan ja onnistunut. Nykyään leipoessa heittelen aineksia sekaan ihan perstuntumalla ja sama pätee päivittäiseen kokkailuun. Raaka-aineita ei tarvitse juuri mittailla ellen kokeile jotain aivan uutta reseptiä tai raaka-ainetta. Väitän, että onnistun 99,9% kokkailuissani. Aina mun sössöt ei toki maistu muulle perheelle, mutta pääasia kunhan mulle maistuu. En edes muista koska olisin viimeksi tehnyt oikeasti pahaa ruokaa tai joutunut heittämään jotain pois sen vuoksi, että ruoka on syömäkelvotonta. Siitä on vuosia ja muistaakseni tein jotain viljattomia muffinsseja, joista tuli todella kuivia. Söin ne silti.

..mutta tältä se näytti lautasella.
..mutta tältä se näytti lautasella.

Sunnuntaina päätin kokkailla Makuviikon reseptin mukaan kasviscurrya, jota olen tehnyt joskus aikaisemminkin hyvällä menestyksellä. Tämä resepti ei vaan ihan klikannut. Tein kaiken tasan ohjeiden mukaan ja tuloksena oli kauniin oranssinvärisen kiinteän curryn sijaan asfaltinharmaata vetistä ja mautonta litkua. Yritin paikata mauttomuutta tuplamäärällä mausteita, mutta ei se tätä ruokaa pelastanut. Ruoka oli täysin syömäkelvotonta ja niin luotaantyöntävän näköistä ettei sitä tehnyt edes mieli syödä. Harmillista kyllä, mutta tämä ruoka päätyi suoraan biojätteeseen. Rahat meni siis hukkaan tämän aterian osalta tai oikeastaan jouduin maksamaan tuplasumman, koska jouduin kauppareissulle ostamaan ainekset toiseen ruokaan. Voihan toki vika olla minussakin. Ehkä joku muu pitää tällaisesta ruuasta? Haukuttiinhan mun blogihistoriani suosituin resepti eli vadelmainen raakasuklaakakkukin muutama päivä sitten aivan lyttyyn, vaikka kaikki muut ovat sitä ylistäneet 😀

Sanotaanko näin, että jonkun verran otti päähän, kun ruokaa meni ihan hukkaan. Teettekö te usein pahaa ruokaa?

Mitä syötäisiin kun ei keksi mitä syötäisiin?

Processed with VSCO with c1 preset

Processed with VSCO with c1 preset

Arki, tuo ihana kiireen ja sekasotkun aika. Näin ainakin meillä. Arki vie usein niin kovasti mennessään, että pyhät lupaukset ihanista gourmetaterioista, värikkäistä salaateista, silitetyistä pyykkipinoista ja puhtautta kiiltävät kodista unohtuu viimeistään tiistaina. Jokaisen siivouspäivän jälkeen vannon pitäväni päivittäin ainakin 15 minuutin järjestelysession, mutta kun arki iskee päälle niin hyvä kun astianpesukonetta jaksaa täyttää saati tyhjentää. Viikonloppuna mieli pulppuaa mitä herkullisempia reseptejä, mutta arkena osaan ottaa kaupasta mukaan tasan ne perustarpeet ja yleensä niistäkin jää osa ostamatta. Melkein joka päivä laitan miehelle salireissulle viestin perään: en muistanut ostaa niin toisitko kaupasta…

Tänään oli taas yksi niistä päivistä, kun ei kaupassa leikannut ei sitten yhtään. Pyörin hyllyjen välissä kuin puolukka persiissä ja mietin mitä tänään syötäisiin? Kun ei aina viitsisi sitä jauhelihakastiketta ja spagettia. Niin mitä sitten syödään kun ei kerta kaikkiaan keksi mitä syödään? Näissä tilanteissa kiertelen vähän kaupassa ja katson mikä on sesongissa ja tarjouksessa. Ensin hevi-osasto ja sitten lihat, kanat ja kalat. Tänään mukaan tarttui kasa vihanneksia ja tarjouksesta lohta. Seuraava askel oli tonkia kotona jääkaappi, pakastin ja kuiva-aineet. Tyttö vaati spagettia lohen kanssa, joten hän sai sitä ja itselleni mikrotin kypsäksi yhden pöydälle unohtuneen bataatin. Vihanneslokeron antimista väännettiin salaatti. Ja näin saatiin taas yhdet nälkäiset masut täytettyä!

Processed with VSCO with c1 preset

Processed with VSCO with c1 preset

Processed with VSCO with c1 preset

Processed with VSCO with c1 preset

Processed with VSCO with c1 preset

Jos mulla ei kerta kaikkiaan synny ideoita päivän ruuasta niin otan aina jonkun proteiinin lähteen ja lähden sen ympärille miettimään muita aineksia. Tehdäänkö uunissa, pannussa vai kattilassa? Jos kaiken voi valmistaa uunissa yhdessä astiassa niin aina parempi! Jääkaapin käyn läpi säännöllisesti ja tungen ruokiin kaiken mahdollisen joiden parasta ennen päiväys alkaa häämöttää. Parhaat sapuskat muuten syntyy juuri näin mututuntumalla! Ja saa ainakin vaihtelua.

Meillä ruokapolitiikkaa helpottaa anoppi, joka tekee ruokaa aina niin paljon kerralla, että saadaan aina myös kotiinviemisiä. Muina aikoina ruuanlaiton hoitaa se, jolla on aikaa ja intoa. Useimmiten minä. Kuka teillä Kokkaa ja mitkä on teidän parhaat arkireseptit? Mitä teillä useimmiten syödään? Laittakaahan parhaat vinkit jakoon!

Kuvituksena ruokia viime viikonlopulta ja tältä viikolta. Arnoldsin tuplasuklaadonitsi oli murhaavan hyvää…

Pois mukavuusalueelta!

Processed with VSCOcam with hb1 presetMä olen jo pitkään harkinnut kokeilevani jonkinlaista kauppakassia, joka kuljetetaan kätevästi suoraan kotiovelle. Viime viikolla kävin Annan kanssa Anton & Antonin aamupalalla ja siellä silmiin osui jälleen kerran ilmoitus heidän valmiista kauppakassistaan. Siitähän se idea sitten lähti. Mietin asiaa rauhassa kotona muutaman päivän ajan ja viimeisellä mahdollisella hetkellä tein ratkaisuni ja tilasin kahden hengen ateriat kolmelle päivälle suoraan kotiovelle. Hintaa kassille tuli 48e! Anton & Antonin tuntien raaka-aineet ovat taatusti laadukkaita ja tuoreita ja ruokien mukana tulee valmiit ruokaohjeet, joiden mukaan kokkaillaan. Yksi idea kassin tilaamisessa oli juurikin se, että astun ulos mukavuusalueeltani ja kokkaan jotain aivan uutta! Sen totisesti tein jo tänään 😀

Processed with VSCOcam with hb1 presetTällainen määrä kamaa kassista kuoriutui ohjenivaskan kanssa. Vihannekset ovat pääosin luomuja, samoin leipä ja jauheliha sekä ruokakerma. En varmasti olisi itse ostanut kaupasta näin paljon luomua! Tässä välissä täytyy muuten mainita, että ainakin Alepat ovat ilmeisesti alentamassa luomutuotteiden hintoja, joten kohta on vara ostaa enemmän niitäkin 😉 No mutta asiaan. Kassin raaka-aineista on tarkoitus tehdä yksi kala-ateria, yksi liha-ateria sekä yksi kasvisateria. Yhteensä kolme erilaista ateriaa kahdelle hengelle. Joitain raaka-aineita, kuten vehnäjauhoja, soijaa ja valkoviinietikkaa piti löytyä omista kaapeista, mutta enpä juuri näiden raaka-aineden lisäksi joutunut kaupasta mitään kantamaan.

Processed with VSCOcam with hb1 presetYllä tämän viikon ruokalista. Ensimmäisen aterian tein jo tänään eli itse tehdyt kalapuikot, riisi, mummon kurkut ja kermaviilikastikkeen. En ole koskaan kokannut turskaa enkä varsinkaan tehnyt kalapuikkoja, mutta olivat niin helppoja tehdä että teen varmasti toistekin! Ruuan hyvästä mausta ehkä kertonee jotain sekin, että tyttö santsasi kalapuikkoja sekä mummon kurkkuja kaksi kertaa 😀 Ensimmäisen aterian ohje tulossa piakkoin tänne blogiinkin!

Olen miettinyt, että voisin tilata ruokakassin kotiin aina kun rahatilanne sen sallii ja listalla on itseäni kiinnostavia aterioita. Ensi viikon kassin jätän todennäköisesti väliin, koska aterialista ei ollut niin mun mieleen. Sen sijaan voisin ensi viikolla tehdä ensimmäistä kertaa eläessäni kaalilaatikkoa…

Onko teillä kokemuksia kotiin kuljetettavista ruokakasseista?

 

Postauksen ensimmäinen kuva: Anna Liljeroos.