Lumipalloefekti

Pistin koko meidän kodon hyrskyn myrskyn lauantaina ja siitähän käynnistyi melkoinen lumipalloefekti. Kypsyttelin ajatusta pienestä mööbleerauksesta viikon verran ja totesin perjantai-iltana miehelle, että huomenna on muuten sullekin hommia! Vastahankaisena ja kaikkea uutta vastustavana miehenä  hän totesi mun ideani olevan ihan paska. Totesin, että ihan sama ja päätin hoitaa koko homman vaikka itsestään. Snäpin seuraajat (jonnamusakka) tietävät, että kysehän on siis meidän makuuhuoneesta, josta tehtiin lauantaina tytölle oma huone.

Muutama kuukausi sitten tein tytölle oman nurkkauksen meidän olkkariin erottamalla tilan olohuoneesta kirjahyllyllä. Idea oli sinänsä ihan hyvä, mutta kävi kuitenkin liian työlääksi. Ei hän koskaan suostunut sinne nukahtamaan, jos jompikumpi meistä oli hereillä. Tyttö nukahti mun kanssa aina meidän sänkyyn, josta isäntä kantoi hänet omaan sänkyynsä. Tätä rallia kun vetää päivästä toiseen niin ymmärtää ettei se niin voi jatkua. Siispä tuumasta toimeen ja hihat heilumaan. Mä ymmärrän myös miehenkin kannan ja vastahakoisuuden, koska mulla on tuhat ja yksi ideaa koko ajan itämässä, ja hän kun ei ole mikään remontti-Reiska vaikka kuinka haluaisin. Niinpä saan yleensä suunnitella ja toteuttaa omat juttuni ihan yksinään. Eikä se mua haittaa, päinvastoin! Minä touhuan ja värkkään varsin mielelläni ellette ole jo huomanneet 😀

Niinpä me asustetaan nyt miehen kanssa olkkarissa ja tyttö sai koko makuuhuoneen itselleen ja leluvuorelleen. Olohuone on nyt todella siistin ja rauhallisen näköinen, kun kaikki ne miljoonat pikku nippelit ja nappelit on siirretty pois. Mä ihan hämmästyin eilen kun seisoin keskellä olkkaria ja siellä oli oikeasti siistiä! Ei ole nähty sitä ihmettä ihan hetkeen. Mieskin totesi tämän olevan vuosisadan paras idea! Siinä se taas nähtiin miten paljon pidemmälle minä pystyn näissä asioissa lopputulosta näkemään, kun toinen ajattelee pelkkää työmäärää. Eikä koko urakkaan mennyt edes montaa tuntia. Ainoa huono puoli tässä on se, että nyt pitää kuulemma ostaa isompi telkkari että sitä on kivempi katsella sängystä.. Miehet!

Projektihan ei tähän lopu. Nyt kun kamat on saatu hilattua oikeisiin huoneisiinsa niin tytön tavaroille täytyy keksiä joku siisti säilytysratkaisu. Ajattelin tehdä tilaa meidän vaatekaappiin, mutta se vaatii taas uuden projektinsa, koska niissäkin kamaa on enemmän kuin riittävästi. Seuraavaksi käydään siis vaatekaappien kimppuun ja sen jälkeen on edessä tapetin vaihtoa, parvisängyn hankintaa, olkkariin taulujen laittoa ym.. Onhan näitä! Aion hoitaa askareita pienellä budjetilla eli sänky ostetaan käytettynä ja tapetit alesta tai tarjouksesta. Neidillä tosin oli jo tapettivaihtoehto valmiina mielessä eikä se ole ihan halvimmasta päästä. Tällaista tämä meidän elämä on. Koko ajan jotain projektia käynnissä, mutta en valita. Eipähän käy aika pitkäksi!

Kuinkas teidän viikonloppu sujui?

Karkkivärien keskellä

Käyn aika vähän nykyään missään blogitilaisuuksissa. Ei mua kohta enää varmaan kutsutakaan  kun en enää pääse mihinkään. Aika vaan on arkisin niin kortilla, että valitsen mieluummin treenaamisen ja lapsen kanssa olemisen kuin kaupungilla juoksemisen. Usein kaikki blogijutskat on ns.toimittaja-aikaan eli aamupäivällä ja silloinhan normipäiväduunarit on missäs muuallakaan kuin töissä! Sain kutsun taas Tammer-Tukun blogi-iltaan ja se oli viime vuonnakin niin hyvin järjestetty, että halusin päästä sinne tänäkin vuonna. Eikä muuten ollut pettymys! Tammer-Tukun outletmyymälä on Jumbossa Flamingon puolella ja meiltä ei ole sinne matka eikä mikään. Jätin siis tiistaina treenit välistä ja huristelin bussilla Vantaan puolelle.

Arto Rastas catering oli loihtinut vieraille aivan ihania ruokia ja tarjolla oli mm. piparjuurimoussea ja kukinanäkkäriä, muikkuja ja koivunmahlakreemiä, leipäjuustoa, lohta, salaattia ja jälkkäriksi lipstikkavanukasta, punaherukkahunajaa ja mehiläisen keräämää siitepölyä. Jälkkäri oli mielettömän hyvää!

Vitsi mitä karkkivärejä oli kevään ja kesän mallisto täynnä! Itse kun tykkään paljon väreistä niin jumituin ihastelemaan ja hiplaamaan tavaroita pitkäksi aikaa. Että mä tykkäisin noista ovimatoista, tyynyistä ja amppeleista! Päästiin testaamaan myös maailman pienintä hiilihapotuslaitetta ja sain sellaisen kotiinkin testattavaksi. Kirjoitan siitä myöhemmin lisää! Aika hauska muuten, että haaveilen aina vaaleasta, seesteisestä ja harmonisesta sisustuksesta, mutta päädyn aina hankkimaan värejä. Ehkä luontoaan vastaan on turha taistella?

Tiedätte, että mulla on nyt kukkaronnyörit tiukasti kiinni solmittuna ja sellaisena ne pysyykin hetken aikaa. Sain Tammer-Tukulle aika hyvän alennuslipukkeen ja onneksi sitä ei tarvitse ihan heti vielä käyttää! Kunhan taloustilanne tästä hieman hellittää niin käyn satavarmasti jotain keväistä hankkimassa kotiin 🙂 Ainakin uusia tyynyjä!

Leppoisaa lauantaita hei! Me jatketaan täällä koko päivän jatkunutta projektia. Muutettiin meidän sänky olkkariin ja tyttö sai samalla ikioman huoneen. Pikkusen on ollut hommaa!