Vain köyhät asuu ahtaasti

Me asutaan pääkaupunkiseudulla noin 64 neliön kaksiossa. Ostettiin asunto näkemättä, kun Kuopion asunto meni heti kaupaksi ja oli pakko lähteä johonkin suuntaan. Oltiin miehen kanssa jo pitkään mietitty muuttoa pääkaupunkiseudulle, koska mahdollisten lasten tullessa sulostuttamaan perhettämme hänen vanhempansa olisivat lähellä meitä. Omien vanhempieni ja siskoni luoksehan meillä oli matkaa reilut 50 km. Katseltiin asuntoja Helsingistä muutamalta eri asuinalueelta ja minä bongasin ensimmäisenä tämän meidän kotimme. Asunto oli kallis meidän mittapuullamme ja saimme pulittaa siitä melkein 70 000 euroa enemmän mitä maksettiin meidän Kuopion saunallisesta saman kokoisesta kaksiosta. Aikamoinen hintaero siis! Väännettiin miehen kanssa hetken aikaa asunnosta, koska häntä kauhistutti hinta, mutta minä tiesin tämän olevan juuri meidän koti. Sain tahtoni läpi ja miehen sisko kävi katsomassa tätä asuntoa meidän puolesta. Ihan vieressä oli toinen samanlainen, mutta huomattavasti halvempi ja huonokuntoisempi. Vaikka meidän asunto oli suhteellisen kallis niin se oli juuri viimeisen päälle rempattu lattiasta kattoon eikä remontin jäljiltä kukaan ollut asunut siinä. Ja niin me muutettiin Helsinkiin!

Eva-kisu pötköttää tyytyväisenä sohvalla.

Mä olen aiemminkin puhunut tästä ja kertonut, että haluaisin kovasti muuttaa isompaan asuntoon. Ollaan mietitty asiaa monet kerrat ja katseltu aktiivisesti asuntoja. Huono puoli on se, että meidän kriteereillä hintataso nousee aina 300 000 euroon asti ja se on mun mielestä aika paljon rahaa! Meidän tulot riittäisivät tuon hintaisen asunnon maksamiseen MUTTA. Ja tuo on iso mutta. Meidän pitäisi luopua kaikesta ylimääräisestä. Todennäköisesti ei pystyttäisi elää niin kuin nyt elämme. Kaikki kulut pitäisi laskea todella tarkkaa eikä matkakassaan todellakaan jäisi rahaa niin paljon, että päästäisiin edes kerran vuoteen reissuun. Niinpä olemme tyytyneet kompromisseihin.

Me ollaan onnellisia kolmestaan meidän pienessä asunnossa. Meillä on siellä kaikki mitä tarvitaan ja vähän ylikin. Olen saanut pikku hiljaa laittaa kotia ja tehdä siitä meidän näköisen. Miehen kanssa tietysti kiistellään harva se päivä sisustusjutuista, koska noh…Miehet. Hän on kovin muutosvastarintainen ja kaiken pitäisi aina olla samalla tavalla. Minä olen asiasta täysin eri mieltä. Tykkään vaihdella verhoja, tyynyjä, mattoja ja mielellään pistäisin tapetitkin uusiksi kerran vuodessa. Myyn vanhoja huonekaluja mielellään pois ja ostan uusia (käytettyjä) tilalle. Ostan myös paljon sisustusjuttuja kirppareilta ja alennusmyynneistä. Mun kodissa ei tarvitse olla kalliita huonekaluja tai designesineitä, vaan haluan ympärilleni asioita, joista oikeasti pidän. Viimeisin hankinta on laudasta tehty sängynpääty ja siihen ubermageet lamput. Kaikki hankin Tapanilan sisustuskaupasta!

Toiset tykkää asua isosti ja väljästi, mutta itse olen jollain tavalla koukuttunut pienissä neliöissä asumiseen. Arjessa on toki enemmän haasteita, koska tilaa on vähemmän ja esimerkiksi meidän keittiön laskutila on aivan onneton. Paikkoja saa olla siistimässä ihan koko ajan, koska jo pieni tavaramäärä näyttää pienessä kodissa suuremmalta sotkulta kuin se onkaan. Mulle tämä on ollut kuitenkin mielenkiintoinen projekti, kun saa koko ajan miettiä miten nämä neliömäärät saisi mahdollisimman fiksusti käytettyä. Tiedostan sen, että jos lapsia siunaantuu lisää niin isompaan on muutettava ja venytettävä penniä entistä enemmän, mutta tällä hetkellä mua ei haittaa yhtään asua näin! Innoissani suunnittelen jo parvekkeen laittoa. Haaveilen omasta pihasta, mutta nyt on tyytyminen tähän. Aion kasvattaa viime kesää enemmän tomaatteja partsilla ja kukkiakin hommaan sinne varmasti.

Mitkä on sun mielestä parhaat ratkaisut pienten neliöiden kodeissa? Paljonko sun kodissa on neliöitä?