Sotkuinen koti kertoo laiskuudesta

sotkuinen koti

Sotkuinen koti – tuttu juttu?

Perjantaina päätin, että viikonlopun aikana siivoan kodin priimakuntoon. Tuli kuitenkin kaikkea muuta ja ehdin tekemään vain muutaman pienen homman. Koti on siis edelleen sotkuinen ja sellaisena se tulee varmasti pysymäänkin vielä muutaman päivän. Ahdistaako? No ehkä vähän, jos ajattelen asiaa. Ei, jos en mieti koko asiaa. Olen oppinut sulkemaan silmäni sotkuilta ja keskittymään tärkeämpiin asioihin, kuten lapseni kanssa pelaamiseen, parisuhteeseen ja työviikosta palautumiseen. Rakastan kyllä siistiä ja kiiltävän puhdasta kotia, mutta usein en yksinkertaisesti jaksa enää työpäivän päätteeksi alkaa puunaamaan tai siivouspäivänä tuleekin jotain muuta.

Sotkuinen koti kertoo laiskuudesta

Luin jostain lehdestä ihmisten kommentteja kodin siisteyteen liittyen. Ihmiset saivat kertoa mitä kodin siisteys heille edustaa ja mistä kodin sotkuisuus heidän mielestään taas johtuu. Osan mielestä sotkuinen koti kertoo vain ja ainoastaan laiskuudesta ja välinpitämättömyydestä ja osan mielestä taas siitä, että elämässä on muutakin. Jutussa esiintyneen psykologin mukaan sotkuisuus johtuu harvoin laiskuudesta ellei kyseessä ole vakava voimat vievä sairaus. Mun on pakko myöntää, että kyllä mua välillä hävettää kun on aina sotkuista ja vaikka kuinka järjestelen niin hetkessä paikat ovat taas mullin mallin. Pohdin tätä asiaa taas viikonloppuna (sen sijaan että olisin siivonnut) ja tulin siihen lopputulokseen, että a) elämässä on tällä hetkellä paljon muutakin ja b) meillä asuu yksinkertaisesti sotkuista porukkaa. Pahin ongelma meidän perheessä on se ettei kukaan laita tavaroita paikoilleen käytön jälkeen. Siitähän se sekasotku aina syntyy. Keittiössä on vähän laskutilaa ja jo muutama kippo ja kappo saa sen näyttämään sotkuiselta. Olohuoneeseen kerääntyy mystisesti astioita (kaikkien), leluja ja koruja (tytön), kameravehkeitä ja lehtiä (minun) ja limupulloja ja vaatteita (miehen). En halua tunnustaa, että olisin ainakaan laiska sillä touhuan kotona koko ajan jotain. Ehkä omissa siivoustavoissakin saattaa olla petrattavaa, koska välillä tuntuu että olen siivonnut tunnin eikä se näy yhtään missään!

Koti siistiksi pienin askelin

Jutussa kerrottiin myös, että siivoamisrutiinit ja siisteyskäsitykset voivat juontaa lapsuudesta. Jos kotona on ollut sotkuista, vanhempanakin sietää sekasortoa paremmin. Tämä ei päde meidän kohdalla ei sitten yhtään. Muistan, että meillä oli aina kotona siistiä ja miehen kotona siistiä vasta on ollutkin!  Mä en vaadi, että pinnat kiiltäisi kotona niin että niiltä voisi syödä, mutta haluaisin oppia pitämään kodin sen verran siistinä ettei tasaisin väliajoin menisi hermot sotkuun ja tarvitsisi raivosiivota. Haluaisin, että meistä jokainen oppisi laittamaan tavarat paikoilleen ja astianpesukoneen ajoissa päälle. Likaisen vaatteet oikeaan paikkaan ja puolipitoiset sinne minne kuuluu. Olisi ihanaa, jos koko perhe innostuisi kodin siisteydestä niin, että kerran viikkoon pidettäisiin siivouspäivä ja muina päivinä vain siistittäisiin paikkoja ja laitettaisiin tavarat pakoilleen. Päätin aloittaa tämän projektin itsestäni. Olen nyt reilun viikon ihan systemaattisesti opetellut siivoamaan jälkeni ja palauttamaan tavarat paikoilleen ja tiedättekö mitä? Jos siitä on ollut suuri apu ja koti on hivenen siistimpi. Olen myös päättänyt joka aamu mitkä ovat kyseisen päivän askareet. En haukkaa liian suurta palaa kerrallaan vaan otan maximissaan kaksi asiaa, jotka hoidan päivän aikana. Tiistain käytin pyykkihuoltoon, keskiviikkona siivosin kylppärin, torstaina imuroin jne. Pienin askelin niin ettei yhtenä päivänä tarvitsisi tehdä kaikkea. Seuraavaksi alan kouluttamaan muunkin perheen tähän 😉

Onko teillä joku tietty siivousrutiini? Olisi kiva kuulla minkälainen ja saada samalla vinkkejä itselleni!

Lue myös:

Siivousvartti

Kuka hullu rentoutuu siivoamalla?

Ollappa mies niin ei tarvitsisi siivota

Kuka pudottaa minut alas täältä?

kuka pudottaa

Nyt vedetään sellaista nousukiitoa elämässä, että heikompaa hirvittää. Toki olen ollut vasta lomalla, mutta muutenkin nyt tuntuu luistavan paremmin kuin aikoihin. Tällaisina hetkinä pelottaa, koska matto vedetään taas jalkojen alta ja alamäki alkaa. Olen huomannut, että elämä on ylä- ja alamäkiä. Välissä voi olla hetken tasaista ja niistä hetkistä oppii kyllä nauttimaan alamäkien jälkeen. Olen todella motivoitunut, energinen ja innostunut monesta asiasta. Outo tunne, kun ensin on menty pitkän aikaa matalalentoa ja toivottu että yleisfiilis kääntyisi taas ylöspäin.

Jännä miten ensin harmittelin kovasti, kun jouduin lopettamaan säännölliset crossfit-treenit. Siis minähän olin hetken aivan palasina. En halunnut palata kuntosalitreeneihin, mutta nyt kun olen taas päässyt niihin sisälle, on into valtava! Hankaluuksia toki on ja kroppa jumittaa paljon enemmän kuin ennen. Niskat on jumissa koko ajan, koska jäkitän niitä joka treenissä, mutta eiköhän siitäkin vaivasta päästä eroon ajan kanssa. Täytyy vain tehostaa lihashuoltoa ja ensi viikolla olenkin menossa taas pitkästä aikaa osteopaatille. On ollut mahtavaa huomata miten lihakset ja koko kroppa alkaa tottua uudenlaiseen kuormitukseen ja voimatasot kasvavat päivä päivältä. Olen löytänyt taas kävelylenkit palauttavana liikuntamuotona ja huomannut jälleen miten paljon ne vaikuttavat omaan mieleen. Mulla on tapana miettiä syntyjä syviä kävellessä ja suunnitella tulevia. Viime aikoina parhaat ideat onkin tulleet juuri ulkoillessa. Raitis ilma kirkastaa koko mielen.

Pari kuukautta sitten meillä kävi kotona siivooja ja koti oli silloin ihanan siisti ja puhdas hetken aikaa. Nyt kaikki on mullin mallin ja yritän pitää kaaosta edes jotenkin kurissa. Ihmetyksekseni en ole stressannut asiaa ollenkaan, vaan tehnyt sen minkä olen jaksanut ja ehtinyt. Mietin aamulla pari hommaa, jotka on tehtävä päivän aikana ja kaikki muu on plussaa. Tälle päivälle on esimerkiksi eteisen tason siivous ja imurointi. Eilen keskityin pyykkäämiseen ja vaatteiden viikkaamisen kaappiin. Ehkä olen ennen ahnehtinut liikaa ja vaatinut itseltäni mahdottomia. Ei kai sellaisten vaatimuksien alla kukaan jaksa? Itse kai sitä on itsensä pahin vihollinen ja asettaa riman liian korkealle. Toivon hartaasti, että tämä chilli vaihe elämässä jatkuu pitkään ja saan nauttia rauhallisesta ja seesteisestä elämästä, eikä kukaan tule pudottamaan minua alas täältä pilvilinnoista!

Kuinka sun viikko on mennyt?