Tämä kuume ei parane lepäämällä!

kuume

Mä olen tällä hetkellä aivan sairas. Järkyttävä kuume koko ajan. Nimittäin niinkin vakava sairaus kuin asuntokuume! Selattiin työkaverin kanssa muutama päivä sitten innokkaina Etuoven tarjontaa sillä meillä molemmilla on haaveissa suurempi koti. Mehän ollaan miehen kanssa jo pidempään katseltu lähialueilta uutta ja isompaa asuntoa, mutta pakko myöntää ettei olla käyty edes pankissa tiedustelemassa lainaa. Tiedän minkä verran suurin piirtein lainaa voitaisiin saada ja sen hintaluokan asuntoja olenkin viime päivinä katsellut.

Me halutaan pysyä nykyisellä asuinalueella jatkossakin, joten asunnon pitäisi löytyä parin kilometrin säteellä meiltä. Me asutaan tällä hetkellä kerrostalossa, mutta haetaan rivi- tai paritaloa. Toki jos oikein kaunis saunallinen kerrostaloasunto tulee eteen niin sekin passaa! Minun ykköstoiveeni kuitenkin on oma piha ja miehellä sauna. Asunnossa saisi mielellään olla neljä huonetta ajatellen toista muksua, jos sellainen meidän perheeseen vielä siunaantuu. Ei tarvitsisi sitten taas olla hankkimassa uutta asuntoa. Kylppäri ja keittiö saisi olla mieleiset, mutta pinnat laittaa itsekin helposti. Vastaan en laita, jos asunnosta löytyy takka kodinhoitohuone! Olen vasta tämän viikon aktiivisemmin seurannut alueen asuntoja ja muutama potentiaalinen on tullut vastaan. Yksi oli aivan meidän tytön päiväkodin vieressä, mutta vaatisi remontin lattiasta kattoon. Pari muuta ei olisi vaatineet mitään laitettavaa, mutta taloyhtiöissä on tulossa pikkusen liikaa remontteja tulevaisuudessa.

kuume

 

Meidän alueella on todella paljon sekä rivareita että paritaloja, joten eiköhän sieltä joskus vapaudu meidän uusi unelmien asunto! Asuntokuume on kyllä jotain aivan järkyttävää! Mietin koko ajan miten asuntoa laittaisin ja mitä sinne hankittaisiin. Mutta on tässä yksi todella hyvä puoli! Olen taas käynyt läpi meidän kaappeja ja pistänyt rikkinäisiä asioita roskiin ja ehjiä, mutta meille tarpeettomia, kierrätykseen. Ajattelen, että on sitten tyhjempää ja vähemmän tavaraa kun on muuton aika. Hirveän hyvä keino saada vipinää kinttuihin tälläkin saralla! Nyt vaan pitäisi saada mies mun kanssa pankkiin jotta saadaan tarkempia lukuja pöytään. Viimeksi laina irtosi helposti ja tällä välin asuntoakin on makseltu melkein puolet takaisin, joten siitäkin saadaan sievoinen summa pesämunaksi. Olettaen ettei asunnon arvo ole kauheasti laskenut…Siihen asti kunnes päästään muuttamaan uuteen asuntoon laittelen nykyistä ja yritän saada sen mahdollisimman toimivaksi meidän tarpeisiin. Tämän hetken projektina mulla on tytön huone ja seuraavaksi siirryn kylppäriin. Tässä kotia järjestellessä olen miettinyt pitäisikö kouluttautua myös ammattijärjestäjäksi?

Onko siellä muita asuntokuumeesta kärsiviä?

Viime viikonlopun touhuja

viime viikonlopun touhuja

Niin kuin kerroinkin jo teille, että olen ollut viime aikoina poikkeuksellisen stressaantunut. Sain teiltä ihan mielettömästi hyviä vinkkejä ja palaan niihin ja kommentteihin vielä myöhemmin. Uskon, että ihan vain kirjoittamalla ajatuksia auki ja teidän avullanne pääsen tästä tilanteesta eroon. Joskun on vain pakko kuulla totuus muiden suusta ennen kuin sen ymmärtää itse oikeasti. Eilisen illan vietin etsiskellen vinkkejä hitaampaan elämään ja stressin poistamiseen. Olen asian kanssa vasta alussa, mutta jostainhan se on aloitettava. Huomaan usein ajattelevani, että tuokin pitää tehdä. Yritän muuttaa ajattelumalliani ja sanoa sen sijaan tuon voisin tehdä kun on aikaa. Siitä ei tule samanlaista pakon tunnetta kuin pitää tehdä sanoista. Eilen otin iltavuoron jälkeen ihan chillisti. Jätin kotityöt tekemättä vessan pesua ja kissojen hiekkalaatikon siivousta lukuunottamatta. Hoidan asioita pikku hiljaa ilman pakottamista ja itseni rankaisemista. Ehkä tässä on jo hyvä alku?

Viime viikonlopun touhuja saattekin katsella videolta. Omasta mielestäni tämä on ehkä paras video mitä olen tehnyt. En tiedä mikä siinä on, mutta jotenkin tykkäsin tästä itse niin paljon, että piti ihan eilen illalla itsekin katsoa se uudelleen. Mun muita videoita pääset tsekkailemaan täältä ja muistahan tilata kanavaa, se ei maksa mitään 🙂 Kovasti lähestytään jo 300 tilaajan rajaa, ihan mahtavaa!

Hyvää viikonloppua tyypit! Me lähdetään nyt kaupoille ja tytöllä onkin tänään illalla kaverisynttärit. Saadaan miehen kanssa pari tuntia omaa aikaa 🙂 Meinasin leipoa tänään lime-sitruunapiirakkaa ja laittelen reseptiä sitten tännekin. Instasta mut löydät nimellä jonna_musakka ja snäpistä jonnamusakka. Nähdään siellä!

Sotkuinen koti kertoo laiskuudesta

sotkuinen koti

Sotkuinen koti – tuttu juttu?

Perjantaina päätin, että viikonlopun aikana siivoan kodin priimakuntoon. Tuli kuitenkin kaikkea muuta ja ehdin tekemään vain muutaman pienen homman. Koti on siis edelleen sotkuinen ja sellaisena se tulee varmasti pysymäänkin vielä muutaman päivän. Ahdistaako? No ehkä vähän, jos ajattelen asiaa. Ei, jos en mieti koko asiaa. Olen oppinut sulkemaan silmäni sotkuilta ja keskittymään tärkeämpiin asioihin, kuten lapseni kanssa pelaamiseen, parisuhteeseen ja työviikosta palautumiseen. Rakastan kyllä siistiä ja kiiltävän puhdasta kotia, mutta usein en yksinkertaisesti jaksa enää työpäivän päätteeksi alkaa puunaamaan tai siivouspäivänä tuleekin jotain muuta.

Sotkuinen koti kertoo laiskuudesta

Luin jostain lehdestä ihmisten kommentteja kodin siisteyteen liittyen. Ihmiset saivat kertoa mitä kodin siisteys heille edustaa ja mistä kodin sotkuisuus heidän mielestään taas johtuu. Osan mielestä sotkuinen koti kertoo vain ja ainoastaan laiskuudesta ja välinpitämättömyydestä ja osan mielestä taas siitä, että elämässä on muutakin. Jutussa esiintyneen psykologin mukaan sotkuisuus johtuu harvoin laiskuudesta ellei kyseessä ole vakava voimat vievä sairaus. Mun on pakko myöntää, että kyllä mua välillä hävettää kun on aina sotkuista ja vaikka kuinka järjestelen niin hetkessä paikat ovat taas mullin mallin. Pohdin tätä asiaa taas viikonloppuna (sen sijaan että olisin siivonnut) ja tulin siihen lopputulokseen, että a) elämässä on tällä hetkellä paljon muutakin ja b) meillä asuu yksinkertaisesti sotkuista porukkaa. Pahin ongelma meidän perheessä on se ettei kukaan laita tavaroita paikoilleen käytön jälkeen. Siitähän se sekasotku aina syntyy. Keittiössä on vähän laskutilaa ja jo muutama kippo ja kappo saa sen näyttämään sotkuiselta. Olohuoneeseen kerääntyy mystisesti astioita (kaikkien), leluja ja koruja (tytön), kameravehkeitä ja lehtiä (minun) ja limupulloja ja vaatteita (miehen). En halua tunnustaa, että olisin ainakaan laiska sillä touhuan kotona koko ajan jotain. Ehkä omissa siivoustavoissakin saattaa olla petrattavaa, koska välillä tuntuu että olen siivonnut tunnin eikä se näy yhtään missään!

Koti siistiksi pienin askelin

Jutussa kerrottiin myös, että siivoamisrutiinit ja siisteyskäsitykset voivat juontaa lapsuudesta. Jos kotona on ollut sotkuista, vanhempanakin sietää sekasortoa paremmin. Tämä ei päde meidän kohdalla ei sitten yhtään. Muistan, että meillä oli aina kotona siistiä ja miehen kotona siistiä vasta on ollutkin!  Mä en vaadi, että pinnat kiiltäisi kotona niin että niiltä voisi syödä, mutta haluaisin oppia pitämään kodin sen verran siistinä ettei tasaisin väliajoin menisi hermot sotkuun ja tarvitsisi raivosiivota. Haluaisin, että meistä jokainen oppisi laittamaan tavarat paikoilleen ja astianpesukoneen ajoissa päälle. Likaisen vaatteet oikeaan paikkaan ja puolipitoiset sinne minne kuuluu. Olisi ihanaa, jos koko perhe innostuisi kodin siisteydestä niin, että kerran viikkoon pidettäisiin siivouspäivä ja muina päivinä vain siistittäisiin paikkoja ja laitettaisiin tavarat pakoilleen. Päätin aloittaa tämän projektin itsestäni. Olen nyt reilun viikon ihan systemaattisesti opetellut siivoamaan jälkeni ja palauttamaan tavarat paikoilleen ja tiedättekö mitä? Jos siitä on ollut suuri apu ja koti on hivenen siistimpi. Olen myös päättänyt joka aamu mitkä ovat kyseisen päivän askareet. En haukkaa liian suurta palaa kerrallaan vaan otan maximissaan kaksi asiaa, jotka hoidan päivän aikana. Tiistain käytin pyykkihuoltoon, keskiviikkona siivosin kylppärin, torstaina imuroin jne. Pienin askelin niin ettei yhtenä päivänä tarvitsisi tehdä kaikkea. Seuraavaksi alan kouluttamaan muunkin perheen tähän 😉

Onko teillä joku tietty siivousrutiini? Olisi kiva kuulla minkälainen ja saada samalla vinkkejä itselleni!

Lue myös:

Siivousvartti

Kuka hullu rentoutuu siivoamalla?

Ollappa mies niin ei tarvitsisi siivota

Kuka pudottaa minut alas täältä?

kuka pudottaa

Nyt vedetään sellaista nousukiitoa elämässä, että heikompaa hirvittää. Toki olen ollut vasta lomalla, mutta muutenkin nyt tuntuu luistavan paremmin kuin aikoihin. Tällaisina hetkinä pelottaa, koska matto vedetään taas jalkojen alta ja alamäki alkaa. Olen huomannut, että elämä on ylä- ja alamäkiä. Välissä voi olla hetken tasaista ja niistä hetkistä oppii kyllä nauttimaan alamäkien jälkeen. Olen todella motivoitunut, energinen ja innostunut monesta asiasta. Outo tunne, kun ensin on menty pitkän aikaa matalalentoa ja toivottu että yleisfiilis kääntyisi taas ylöspäin.

Jännä miten ensin harmittelin kovasti, kun jouduin lopettamaan säännölliset crossfit-treenit. Siis minähän olin hetken aivan palasina. En halunnut palata kuntosalitreeneihin, mutta nyt kun olen taas päässyt niihin sisälle, on into valtava! Hankaluuksia toki on ja kroppa jumittaa paljon enemmän kuin ennen. Niskat on jumissa koko ajan, koska jäkitän niitä joka treenissä, mutta eiköhän siitäkin vaivasta päästä eroon ajan kanssa. Täytyy vain tehostaa lihashuoltoa ja ensi viikolla olenkin menossa taas pitkästä aikaa osteopaatille. On ollut mahtavaa huomata miten lihakset ja koko kroppa alkaa tottua uudenlaiseen kuormitukseen ja voimatasot kasvavat päivä päivältä. Olen löytänyt taas kävelylenkit palauttavana liikuntamuotona ja huomannut jälleen miten paljon ne vaikuttavat omaan mieleen. Mulla on tapana miettiä syntyjä syviä kävellessä ja suunnitella tulevia. Viime aikoina parhaat ideat onkin tulleet juuri ulkoillessa. Raitis ilma kirkastaa koko mielen.

Pari kuukautta sitten meillä kävi kotona siivooja ja koti oli silloin ihanan siisti ja puhdas hetken aikaa. Nyt kaikki on mullin mallin ja yritän pitää kaaosta edes jotenkin kurissa. Ihmetyksekseni en ole stressannut asiaa ollenkaan, vaan tehnyt sen minkä olen jaksanut ja ehtinyt. Mietin aamulla pari hommaa, jotka on tehtävä päivän aikana ja kaikki muu on plussaa. Tälle päivälle on esimerkiksi eteisen tason siivous ja imurointi. Eilen keskityin pyykkäämiseen ja vaatteiden viikkaamisen kaappiin. Ehkä olen ennen ahnehtinut liikaa ja vaatinut itseltäni mahdottomia. Ei kai sellaisten vaatimuksien alla kukaan jaksa? Itse kai sitä on itsensä pahin vihollinen ja asettaa riman liian korkealle. Toivon hartaasti, että tämä chilli vaihe elämässä jatkuu pitkään ja saan nauttia rauhallisesta ja seesteisestä elämästä, eikä kukaan tule pudottamaan minua alas täältä pilvilinnoista!

Kuinka sun viikko on mennyt?

Ilman yrittämistä ei voi epäonnistua

epäonnistumisen pelko

Jo vuosia mua on jokin estänyt tekemästä asioita. Se jokin on epäonnistumisen pelko. Olen jättänyt asioita tekemättä sen vuoksi, että pelkään epäonnistuvani. Olen tiennyt jo pitkään, että tuosta tunteesta täytyy päästä eroon keinolla millä hyvänsä. En voi koko elämääni pysyä mukavuusalueella ja huomaamatta olen itseasiassa osa-alua kerrallaan ottanut tilanteen haltuun. Nyt olen päättänyt selättää viimeisetkin möröt. Miksi juuri nyt? Ehkä siksi, että olen jo epäonnistunut elämäni aikana riittävän montaa kertaa ja huomannut ettei elämä siihen lopu, päinvastoin. Jokainen meistä epäonnistuu joskus. Olisi outoa jos ei epäonnistuisi!

Pelkäsin pitkään esiintymistä ja välttelin sitä kaikin keinoin. Sitten aloin kirjoittamaan blogia ja ottamaan kuvia. Esiintymistähän sekin on tavallaan. En ole mallina vieläkään kovin luonteva eikä minusta sellaista varmasti koskaan tulekaan. Pääasia, että kuvat ovat ihan ok ja menevät oman seulani läpi. Viime aikoina olen kunnostautunut myös vlogimaailmassa (tästä mun vlogiin) ja viimeisetkin esiintymispelot ovat kaikonneet. Videolla osaan olla luontevampi kuin kuvissa ja se on aika outoa! Olen sitä mieltä, että ihminen voi päästä peloistaan eroon ja kehittyä asioissa, jos vain oikein kovasti haluaa. Toisilla nämä tapahtuvat luonnostaan ja pikku hiljaa ja toiset joutuvat tekemään tosissaan töitä niiden eteen. Omalla kohdallani sekä että. Esiintymispelon olen selättänyt huomaamattani, mutta yksi pelko on vielä jonka eteen joudun tekemään oikeasti töitä ja se on epäonnistumisen pelko.

Olen halunnut jo vuosia osata tehdä kaikenlaisia remonttihommia kotona ja muutenkin tehdä asoita käsillä. Olen pikku hiljaa opetellut käsitöitä ja nyt pitäisi ottaa haltuun vielä erilaiset kodin nikkaroinnit. En tiedä miksi olen pelännyt niiden opettelua niin paljon etten ole halunnut edes alkaa opettelemaan. Syynä ei voi olla mikään muu kuin epäonnistumisen pelko. En uskalla edes aloittaa, koska olen varma että pyllylleen menee ja sanomista tulee. Nyt otin sitten itseäni niskasta kiinni ja päätin aloittaa silläkin uhalla, että epäonnistun ja joudun tekemään koko homman alusta. Kysyin joskus töissä eräältä asiakkaalta, joka harrastuksenaan remppaa asuntoja, että mistä kannattaa aloittaa. Hän sanoi, että rohkeasti vain tekemään. Hän itsekin on oppinut yrityksen ja erehdyksen kautta. Suurin sysäys tälle koko asialle oli isäni kuolema 1,5 vuotta sitten. Isä oli todella taitava kirvesmies, joka osasi mitä vain. Ihailin isän käden taitoja jo pienenä tyttönä ja halusin oppia yhtä taitavaksi kuin hän. Kun isä kuoli, totesin että nyt on aika ottaa itseään niskasta kiinni ja lopettaa jossittelu ja epäröinti. Ehkä teille tällainenkin olisi ihan pala kakkua, mutta ei minulle. Jokaiselle meistähän on ne omat mörkömme. Noh, päätin aloittaa pienellä mutta haastavalla projektilla eli tytön huoneen laitolla. Eilen revin tapetit seinästä ja tänään raahasin miehen Bauhausiin ostamaan tapetointi tarvikkeita. Tänään on vuorossa seinän kittaus ja myöhemmin ensi viikolla hiominen. Koko homma kulminoituu ensi viikon loppuun jolloin ryhdyn ensimmäistä kertaa elämässäni tapetointihommiin.

Vaikka epäonnistuisin, jatkan silti!

Vehkeet hukassa

vehkeet hukassa

Halojata halloo! Mun piti tänään kirjottaa teille ihan pidempi postaus, mutta tuli mutkia matkaan. Mun ranne on niin heikossa hapessa, että jouduin käymään tänään sen kanssa lääkärillä ja odottelen nyt ultraan pääsyä. Saa nähdä mikä siellä oikein on… Koska en pysty pidempään nyt kirjoittelemaan niin saatte sen sijaan katsoa videon! How cool is that!? Kaikki on silleen et jee!!!

Toivottavasti kuitenkin tykkäätte 🙂 Mun tubekanavalle pääset tästä. Sieltä voit myös tilata mun kanavan, se ei maksa mitään!

Toimeliasta torstaita!

Onni on pieni koti

onni on pieni koti

Onni on pieni koti.

Todellakin, onni on pieni koti! Aikani surkuttelin, kun meillä on ”vain tämmöinen” 65 neliön asunto ja monella kaverilla +100 neliöinen lukaali. Surkuttelun aika on kuitenkin mennyt pikku hiljaa ohi, koska olen rakastunut meidän pieneen kotiin koko ajan enemmän ja enemmän. Ehkä suurin muutos asenteeseen on tullut tavaran vähentämisen myötä. Elämä ei enää ole yksinkertaisesti niin hankalaa kuin ennen. Silloin kun haalin meille kaiken mahdollisen mitä ilmaiseksi ja puoli-ilmaiseksi sain. Nykyään uskallan ja voin sanoa ei. En ota meillä muiden kamoja myytäväksi tai nurkkiin pyöriteltäviksi. Tavaroista luopuminen on edelleenkin hankalaa ja raskasta. On niin paljon asioita, joista ei halua luopua vaikkei niitä välttämättä mihinkään tarvitsisikaan. Tätä asiaa on ollut pakko opetella ja opettelen sitä yhä.  Teen juuri kaappien siivousta, koska 2.9 menen myymään kamoja paikalliseen kirppistapahtumaan. Ne tavarat, jotka jäävät myymättä, menevät suoraan kierrätykseen. Mitään en kanna kotiin. Ajatuskin tavaroista luopumisesta tuntuu todella hyvältä!

Alla video kotiasioista ja ajatuksista pienestä kodista otsikolla Onni on pieni koti. Toivottavasti tykkäätte! Mun kanavan ja muut videot löydät täältä. Muistahan tilata kanava, se ei maksa mitään 🙂

Mukavaa tiistaita ihmiset! Tämä niskajuminen mimmi lähtee kohta salille treenaamaan ja aukomaan jumit pois 🙂

Elämä ilman lasta on ihanan helppoa

elämä

Tämä viikko on varsin omituinen. Tyttö lähti mökille eilen ja me vietetään miehen kanssa siis kaksistaan aikaa kotona. Outoa, kun koti on niin rauhallinen ja hiljainen. Normaalisti tyttö höpöttää koko ajan jotakin tai meillä on hänen kavereitaan kylässä. Lastenohjelma pauhaa iltaisin televisiossa ja koko ajan joku on pyytämässä jotain. Omaa ruokaa saa harvoin yhdeltä istumalta syödä loppuun saati katsoa mitään ohjelmaa televisiosta silloin kun haluaa. Aina on jokin tavara hukassa tai joku paikka myllätty mullin mallin. Tekemistä riittää näinkin pienessä kodissa aamusta iltaan eikä se siihenkään lopu.

Tyttö meni ensin maanantai-iltana serkulleen yöksi ja sieltä lähtivät eilen aamulla junalla mökille. Jo maanantaina havahduin siihen etten tajunnut ajankulua kotona ollenkaan. Normaalisti ruuat, pisut ja pesut rytmittää illat kellon tarkasti, mutta nyt yhtäkkiä ei ollutkaan mitään pakollisia menoja. Katselin töllöä ja puoli kymmenen aikaan huomasin, että vielä on seuraavan päivän ruuat laittamatta ja suihkussa käymättä. Normaalisti olen jo hampaiden pesulla tuohon aikaan. En edes muista koska olisin viimeksi ennen nukkumaanmenoa lukenut lehteä sängyssä. Normaalisti mun iltalukeminen koostuu My little ponysta tai Frozenista. Jo näinkin pienistä asioista olen repinyt iloa jo kahtena iltana peräkkäin!

Ihanaa kun saa päättää ihan itse mitä syö ja laittaa ruuaksi. Ei tarvitse miettiä suostuuko jälkikasvu syömään samaa vai pitääkö laittaa kaksi eri ruokaa. Kukaan ei kinua jäätelöä jälkkäriksi tai tekemään jääpaloja myöhään illalla. Eilen illalla lähdin lenkille kuuden aikaan illalla, ihan tuosta noin vain! Ei tarvinnut miettiä kuka katsoo tytön perään tai koska täytyy olla takaisin. Tällaistako elämä oli ennen lasta? Olin unohtanut tämän vapauden tunteen aivan kokonaan. Ei rajoituksia, vaatimuksia tai sen suurempia velvollisuuksia. Saan siivoilla kotona silloin kun huvittaa tai olla siivoamatta. Pyykätä täytyy vasta kun alusvaatteet loppuu, ei silloin kun lempimekko on likaisena. Tänään aion laittaa aikuisten ruokaa. Mieli on tehnyt pestopastaa jo kauan, mutta tyttö ei sitä suostu syömään, joten on jäänyt laittamatta. Tänään menen muutenkin ihan fiiliksellä. Jos huvittaa vain köllöttää ja katsoa netflixiä, teen sen. Jos huvittaa alkaa repimään tytön huoneesta tapetteja pois, teen sen, mutta tänään en stressiä ota mistään.

Tiedättekö, päivääkään en vaihtaisi tästä elämästä pois! Vaikka välillä on raskasta niin elämä antaa enemmän kuin ottaa 🙂 Tän viikon mä kuitenkin nautin täysin siemauksin!

Tapasin tinderissä härkätaistelijan

tapasin tinderissä härkätaistelijan

Perjantaissa mennään jo ja kohta on loma taputeltu. Laskeskelin eilen illalla, että 3 viikon lomasta ollaan oltu kolme päivää kotona. Onneksi meillä on huippumahtavat naapurit, jotka ovat käyneet kastelemassa meidän parvekkeen kasveja. Muutenhan se koti pysyy pystyssä ihan pitämättäkin. Onneksi siivosin taas ennen mökille lähtöä niin on kiva palata kotiin. Mutta olishan siellä taas tekemistä! Olen loman aikana lueskellut konmari -juttuja ja into tavaran karsimiseen on kova. Olisi mahtavaa kokea sama fiilis kuin ihmisillä, jotka ovat jo marittaneet kotinsa. Aikaa kuulemma jää kaikelle muulle paljon enemmän kun siivoamiseen ei mene kuin 15 minuuttia aikaa. Meilläkin tavaraa on edelleen liikaa, vaikka olen sitä heittänyt jo paljon menemään. Toki pääsisin paljon helpommalla, jos vain veisin kaiken kierrätykseen, mutta haluan myydä osan tavaroista ja laittaa rahat meidän matkakassaan. Siksi kai tämä on niin hidasta. No, hauskaa hommaahan tämä on!

Jos mietitte postauksen ostikkoa niin se liittyy videoon, jonka julkaisin juuri tänään. Perjantain iloksi jaan teille siis videon, olkaapa hyvät 🙂 Jos video näyttää blogissa hassulta niin suosittelen katsomaan sen täältä. Muista tilata myös kanava!

Mukavaa viikonloppua ystäväiseni!