Vehkeet hukassa

vehkeet hukassa

Halojata halloo! Mun piti tänään kirjottaa teille ihan pidempi postaus, mutta tuli mutkia matkaan. Mun ranne on niin heikossa hapessa, että jouduin käymään tänään sen kanssa lääkärillä ja odottelen nyt ultraan pääsyä. Saa nähdä mikä siellä oikein on… Koska en pysty pidempään nyt kirjoittelemaan niin saatte sen sijaan katsoa videon! How cool is that!? Kaikki on silleen et jee!!!

Toivottavasti kuitenkin tykkäätte 🙂 Mun tubekanavalle pääset tästä. Sieltä voit myös tilata mun kanavan, se ei maksa mitään!

Toimeliasta torstaita!

Onni on pieni koti

onni on pieni koti

Onni on pieni koti.

Todellakin, onni on pieni koti! Aikani surkuttelin, kun meillä on ”vain tämmöinen” 65 neliön asunto ja monella kaverilla +100 neliöinen lukaali. Surkuttelun aika on kuitenkin mennyt pikku hiljaa ohi, koska olen rakastunut meidän pieneen kotiin koko ajan enemmän ja enemmän. Ehkä suurin muutos asenteeseen on tullut tavaran vähentämisen myötä. Elämä ei enää ole yksinkertaisesti niin hankalaa kuin ennen. Silloin kun haalin meille kaiken mahdollisen mitä ilmaiseksi ja puoli-ilmaiseksi sain. Nykyään uskallan ja voin sanoa ei. En ota meillä muiden kamoja myytäväksi tai nurkkiin pyöriteltäviksi. Tavaroista luopuminen on edelleenkin hankalaa ja raskasta. On niin paljon asioita, joista ei halua luopua vaikkei niitä välttämättä mihinkään tarvitsisikaan. Tätä asiaa on ollut pakko opetella ja opettelen sitä yhä.  Teen juuri kaappien siivousta, koska 2.9 menen myymään kamoja paikalliseen kirppistapahtumaan. Ne tavarat, jotka jäävät myymättä, menevät suoraan kierrätykseen. Mitään en kanna kotiin. Ajatuskin tavaroista luopumisesta tuntuu todella hyvältä!

Alla video kotiasioista ja ajatuksista pienestä kodista otsikolla Onni on pieni koti. Toivottavasti tykkäätte! Mun kanavan ja muut videot löydät täältä. Muistahan tilata kanava, se ei maksa mitään 🙂

Mukavaa tiistaita ihmiset! Tämä niskajuminen mimmi lähtee kohta salille treenaamaan ja aukomaan jumit pois 🙂

Elämä ilman lasta on ihanan helppoa

elämä

Tämä viikko on varsin omituinen. Tyttö lähti mökille eilen ja me vietetään miehen kanssa siis kaksistaan aikaa kotona. Outoa, kun koti on niin rauhallinen ja hiljainen. Normaalisti tyttö höpöttää koko ajan jotakin tai meillä on hänen kavereitaan kylässä. Lastenohjelma pauhaa iltaisin televisiossa ja koko ajan joku on pyytämässä jotain. Omaa ruokaa saa harvoin yhdeltä istumalta syödä loppuun saati katsoa mitään ohjelmaa televisiosta silloin kun haluaa. Aina on jokin tavara hukassa tai joku paikka myllätty mullin mallin. Tekemistä riittää näinkin pienessä kodissa aamusta iltaan eikä se siihenkään lopu.

Tyttö meni ensin maanantai-iltana serkulleen yöksi ja sieltä lähtivät eilen aamulla junalla mökille. Jo maanantaina havahduin siihen etten tajunnut ajankulua kotona ollenkaan. Normaalisti ruuat, pisut ja pesut rytmittää illat kellon tarkasti, mutta nyt yhtäkkiä ei ollutkaan mitään pakollisia menoja. Katselin töllöä ja puoli kymmenen aikaan huomasin, että vielä on seuraavan päivän ruuat laittamatta ja suihkussa käymättä. Normaalisti olen jo hampaiden pesulla tuohon aikaan. En edes muista koska olisin viimeksi ennen nukkumaanmenoa lukenut lehteä sängyssä. Normaalisti mun iltalukeminen koostuu My little ponysta tai Frozenista. Jo näinkin pienistä asioista olen repinyt iloa jo kahtena iltana peräkkäin!

Ihanaa kun saa päättää ihan itse mitä syö ja laittaa ruuaksi. Ei tarvitse miettiä suostuuko jälkikasvu syömään samaa vai pitääkö laittaa kaksi eri ruokaa. Kukaan ei kinua jäätelöä jälkkäriksi tai tekemään jääpaloja myöhään illalla. Eilen illalla lähdin lenkille kuuden aikaan illalla, ihan tuosta noin vain! Ei tarvinnut miettiä kuka katsoo tytön perään tai koska täytyy olla takaisin. Tällaistako elämä oli ennen lasta? Olin unohtanut tämän vapauden tunteen aivan kokonaan. Ei rajoituksia, vaatimuksia tai sen suurempia velvollisuuksia. Saan siivoilla kotona silloin kun huvittaa tai olla siivoamatta. Pyykätä täytyy vasta kun alusvaatteet loppuu, ei silloin kun lempimekko on likaisena. Tänään aion laittaa aikuisten ruokaa. Mieli on tehnyt pestopastaa jo kauan, mutta tyttö ei sitä suostu syömään, joten on jäänyt laittamatta. Tänään menen muutenkin ihan fiiliksellä. Jos huvittaa vain köllöttää ja katsoa netflixiä, teen sen. Jos huvittaa alkaa repimään tytön huoneesta tapetteja pois, teen sen, mutta tänään en stressiä ota mistään.

Tiedättekö, päivääkään en vaihtaisi tästä elämästä pois! Vaikka välillä on raskasta niin elämä antaa enemmän kuin ottaa 🙂 Tän viikon mä kuitenkin nautin täysin siemauksin!

Tapasin tinderissä härkätaistelijan

tapasin tinderissä härkätaistelijan

Perjantaissa mennään jo ja kohta on loma taputeltu. Laskeskelin eilen illalla, että 3 viikon lomasta ollaan oltu kolme päivää kotona. Onneksi meillä on huippumahtavat naapurit, jotka ovat käyneet kastelemassa meidän parvekkeen kasveja. Muutenhan se koti pysyy pystyssä ihan pitämättäkin. Onneksi siivosin taas ennen mökille lähtöä niin on kiva palata kotiin. Mutta olishan siellä taas tekemistä! Olen loman aikana lueskellut konmari -juttuja ja into tavaran karsimiseen on kova. Olisi mahtavaa kokea sama fiilis kuin ihmisillä, jotka ovat jo marittaneet kotinsa. Aikaa kuulemma jää kaikelle muulle paljon enemmän kun siivoamiseen ei mene kuin 15 minuuttia aikaa. Meilläkin tavaraa on edelleen liikaa, vaikka olen sitä heittänyt jo paljon menemään. Toki pääsisin paljon helpommalla, jos vain veisin kaiken kierrätykseen, mutta haluan myydä osan tavaroista ja laittaa rahat meidän matkakassaan. Siksi kai tämä on niin hidasta. No, hauskaa hommaahan tämä on!

Jos mietitte postauksen ostikkoa niin se liittyy videoon, jonka julkaisin juuri tänään. Perjantain iloksi jaan teille siis videon, olkaapa hyvät 🙂 Jos video näyttää blogissa hassulta niin suosittelen katsomaan sen täältä. Muista tilata myös kanava!

Mukavaa viikonloppua ystäväiseni!

Vain köyhät asuu ahtaasti

Me asutaan pääkaupunkiseudulla noin 64 neliön kaksiossa. Ostettiin asunto näkemättä, kun Kuopion asunto meni heti kaupaksi ja oli pakko lähteä johonkin suuntaan. Oltiin miehen kanssa jo pitkään mietitty muuttoa pääkaupunkiseudulle, koska mahdollisten lasten tullessa sulostuttamaan perhettämme hänen vanhempansa olisivat lähellä meitä. Omien vanhempieni ja siskoni luoksehan meillä oli matkaa reilut 50 km. Katseltiin asuntoja Helsingistä muutamalta eri asuinalueelta ja minä bongasin ensimmäisenä tämän meidän kotimme. Asunto oli kallis meidän mittapuullamme ja saimme pulittaa siitä melkein 70 000 euroa enemmän mitä maksettiin meidän Kuopion saunallisesta saman kokoisesta kaksiosta. Aikamoinen hintaero siis! Väännettiin miehen kanssa hetken aikaa asunnosta, koska häntä kauhistutti hinta, mutta minä tiesin tämän olevan juuri meidän koti. Sain tahtoni läpi ja miehen sisko kävi katsomassa tätä asuntoa meidän puolesta. Ihan vieressä oli toinen samanlainen, mutta huomattavasti halvempi ja huonokuntoisempi. Vaikka meidän asunto oli suhteellisen kallis niin se oli juuri viimeisen päälle rempattu lattiasta kattoon eikä remontin jäljiltä kukaan ollut asunut siinä. Ja niin me muutettiin Helsinkiin!

Eva-kisu pötköttää tyytyväisenä sohvalla.

Mä olen aiemminkin puhunut tästä ja kertonut, että haluaisin kovasti muuttaa isompaan asuntoon. Ollaan mietitty asiaa monet kerrat ja katseltu aktiivisesti asuntoja. Huono puoli on se, että meidän kriteereillä hintataso nousee aina 300 000 euroon asti ja se on mun mielestä aika paljon rahaa! Meidän tulot riittäisivät tuon hintaisen asunnon maksamiseen MUTTA. Ja tuo on iso mutta. Meidän pitäisi luopua kaikesta ylimääräisestä. Todennäköisesti ei pystyttäisi elää niin kuin nyt elämme. Kaikki kulut pitäisi laskea todella tarkkaa eikä matkakassaan todellakaan jäisi rahaa niin paljon, että päästäisiin edes kerran vuoteen reissuun. Niinpä olemme tyytyneet kompromisseihin.

Me ollaan onnellisia kolmestaan meidän pienessä asunnossa. Meillä on siellä kaikki mitä tarvitaan ja vähän ylikin. Olen saanut pikku hiljaa laittaa kotia ja tehdä siitä meidän näköisen. Miehen kanssa tietysti kiistellään harva se päivä sisustusjutuista, koska noh…Miehet. Hän on kovin muutosvastarintainen ja kaiken pitäisi aina olla samalla tavalla. Minä olen asiasta täysin eri mieltä. Tykkään vaihdella verhoja, tyynyjä, mattoja ja mielellään pistäisin tapetitkin uusiksi kerran vuodessa. Myyn vanhoja huonekaluja mielellään pois ja ostan uusia (käytettyjä) tilalle. Ostan myös paljon sisustusjuttuja kirppareilta ja alennusmyynneistä. Mun kodissa ei tarvitse olla kalliita huonekaluja tai designesineitä, vaan haluan ympärilleni asioita, joista oikeasti pidän. Viimeisin hankinta on laudasta tehty sängynpääty ja siihen ubermageet lamput. Kaikki hankin Tapanilan sisustuskaupasta!

Toiset tykkää asua isosti ja väljästi, mutta itse olen jollain tavalla koukuttunut pienissä neliöissä asumiseen. Arjessa on toki enemmän haasteita, koska tilaa on vähemmän ja esimerkiksi meidän keittiön laskutila on aivan onneton. Paikkoja saa olla siistimässä ihan koko ajan, koska jo pieni tavaramäärä näyttää pienessä kodissa suuremmalta sotkulta kuin se onkaan. Mulle tämä on ollut kuitenkin mielenkiintoinen projekti, kun saa koko ajan miettiä miten nämä neliömäärät saisi mahdollisimman fiksusti käytettyä. Tiedostan sen, että jos lapsia siunaantuu lisää niin isompaan on muutettava ja venytettävä penniä entistä enemmän, mutta tällä hetkellä mua ei haittaa yhtään asua näin! Innoissani suunnittelen jo parvekkeen laittoa. Haaveilen omasta pihasta, mutta nyt on tyytyminen tähän. Aion kasvattaa viime kesää enemmän tomaatteja partsilla ja kukkiakin hommaan sinne varmasti.

Mitkä on sun mielestä parhaat ratkaisut pienten neliöiden kodeissa? Paljonko sun kodissa on neliöitä?

Pieni asunto- isompi onni?

Me ollaan jo todella pitkään mietitty isomman asunnon ostoa. Asuntokuume yllättää tasaisin väliajoin, mutta tähän mennessä se on myös hiipunut joka kerta. Olen itse asunut lapsuuteni suuressa omakotitalossa, jonka ympärillä oli lääniä vaikka muille jakaa. Sai melskata ja meuhkata niin paljon kuin halusi. Lähimpään naapuriin oli matkaa muutama sata metriä. Mies taas on varttunut pääkaupunkiseudulla kerrostalossa kaikkien mukavuuksien keskellä. Ollaan jo aikoja sitten molemmat ymmärretty se, että seuraavaa asuntoa kun ostetaan niin sen täytyy täyttää molempien kriteerit.

Tästä päästäänkin ikuisuuskysymykseen eli mitä kumpainenkin haluaa? Minä toivon lääniä ympärille ja neliöitäkin saisi olla reilusi. Työpaikalle ei saa olla liian pitkä matka ja harrastusmahdollisuudet ja kauppakin saisi olla melko lähellä. Mies taas ei halua minnekään metsän keskelle, sitä varten on mökki olemassa. Hän ei halua omakotitaloon, mutta rivitalo, kerrostaloa ja ehkä paritalokin saattaisi kelvata. Minun on saatava oma piha ja hänelle täytyy olla oma sauna. Lisäksi haluttaisiin pysyä samalla alueella kuin missä nyt asutaan. Neliöitä saisi olla noin 80 eli suuri kolmio tai pieni neliö olisi ihan jees. Kodinhoitohuoneesta tykkäisin ja suurta pihaa ja parveketta rakastaisin. Keittiön ja kylppärin täytyy olla meidän makuun rempattuja, pintoja voidaan uusia itse. Ja se hinta…Siinäpä se probleema onkin. Näillä leveysasteilla ja meidän vaatimuksilla hinnat kipuavat 300 000 euroon ja se on kyllä aivan liikaa tällä hetkellä.

Ollaankin kaikkien näiden pähkäilyiden jälkeen päätetty laittaa nykyistä kaksiotamme sellaiseksi kuin haluamme. Tyttö sai meidän makkarista oman huoneen ja me muutettiin olkkariin. Työtä on vielä aivan hemmetisti mutta kaikki aikanaan! En usko, että meidän onnemme olisi yhtään pienempi tai suurempi isommassa asunnossa. Sen myötä tulisi ne omat murheensa. Kun ollaan näitä asioita pohdittu jo pitkään niin elämä pienemmässä asunnossa tuntuu tällä hetkellä varsin mukavana. Ainoa huono puoli on se, että pienikin sotku näyttää pienemmissä neliöissä suuremmalta. Niinpä kun levitin eilen matkalaukut sun muut olkkarin lattialle niin koko olkkari oli kuin kaaoksen keskellä. Jostain syystä siivoaja on ollut meillä vapaalla viime päivinä ja vähän joka nurkka on sotkuinen…Ehkä hän herää pääsiäisen aikana horroksesta ja siivoaa koko kodon puhtaaksi mun ja tytön ollessa Kuopiossa 😀

Minkälaisessa asunnossa te asutte?

Ei siihen mennyt kuin kolme vuotta

*Sisältää mainoslinkkejä

Niin, ei siihen tosiaan mennyt kuin kolme vuotta. Tästäkin näkee miten aika juoksee kammottavaa vauhtia. Muutama vuosi sitten jouluna toivoin itselleni lahjaksi string-hyllyä ja sellaisen myös sain. Meillä kun kaikki asiat kestävät hieman pidempään kuin muilla niin kyseinen hylly on viettänyt aikaansa milloin missäkin nurkassa omassa laatikossaan.

Mä laitan kotia kausittain. Näin keväällä iskee kauhea sisustusvimma ja värkkäilen ja puunaan nurkkia. Luen paljon sisustusblogeja sekä -lehtiä. Tallennan puhelimeen ideoita ja leikkaan lehdistä kaikki itseä kiinnostavat ideat talteen. Jos saan jonkun hyvän idean, yritän aina ensimmäisenä toteuttaa sen jo olemassa olevilla tavaroilla. Aika harvoin tarvitsee ostaa mitään uutta sisustukseen liittyvää. Kirppareilta löytyy niin paljon ihanaa sisustuskamaa ettei yksinkertaisesti kannata tuhlata rahojaan uusiin ja kalliisiin esineisiin. Viiden vuoden ajan etsin satunnaisesti meille sängynpäätyä ja nyt vihdoin löysin sen Tapanilan sisustuskaupasta. Se on omistajan itsensä laudasta valmistama ja maalaama. Sitä ennen en ole juurikaan tehnyt isompia sisustushankintoja. Lähinnä jotain tyynynpäällisiä ja yöpydän lamput ostanut.

Sisustamisessa mulla ei ole mitään tiettyä linjaa. Tiedän mistä tykkään ja laitan kotia sen näköiseksi. Toki mieheltä joutuu joskus kysymään mielipidettä, mutta hän on lähtökohtaisesti aina eri mieltä kaikesta 😀 Siksi ehkä tämänkin hyllyn laittamiseen seinälle meni se kolme vuotta…Mun mielestä kodin pitää olla juuri sen näköinen kuin sen asujat haluavat ja tykkäävät. Pidän kodikkaista kodeista, en kolkoista ja kliinisistä. Minimalistia musta ei saa ehkä koskaan, vaikka turhaa tavaraa pyrinkin koko ajan laittamaan kiertoon. Viime aikoina meidänkin koti on pysyny aika lailla siistinä, koska tavaraa on taas pistetty reilusti kiertoon!

Mutta siihen hyllyyn. Appiukko tuli meille kiinnittämään sängynpäätyä seinään, mutta sain ylipuhuttua miehet laittamaan myös string-hyllyn seinälle 😀 Loppujen lopuksi sängynpääty ei edes tullut seinään kiinni, koska ruuvit olivat liian lyhet. Ihanaa saada taas jotain pientä muutosta kotiin! Nyt kun hylly on seinällä niin nuo sen viereiset taulut häiritsevät kovasti. Ehkä alan etsimään niiden tilalle jotain muuta. Seuraavat projektitkin on jo selvillä! Tytölle etsitään juuri parvisänkyä ja aion teettää kissanhiekkalaatikolle mittojen mukaan tehdyn penkin Tapanilan sisustuskaupalla. Niin ja olishan se eteisen kaappikin/naulakko edelleen hakusessa…

Onko teillä jotain sisustusprojekteja menossa?

Hei, Zalandolla on alen loppukiri menossa, kannattaa ehdottomasti tsekata! Aleihin pääset suoraan tästä*. Alennettuihin treenivaatteisiin tästä*. Myös Junkyardilla on huikeat alet menossa, valikoimaa tsekkailemaan tästä*.

Siivousvartti

Mulla on nyt menossa toden teolla projekti arjenhallinta. Mä olen niin kyllästynyt siihen ettei meidän arki suju niin kuin se voisi sujua. Arkipäivät ovat aina tukka putkella juoksemista aamusta iltaan ja olisi melko hieno juttu, jos sitä saisi jotenkin helpotettua entisestään. Minä aloin tässä kuussa tekemään täyttä työpäivää ja mies tekee omassa työssään ihan yhtä pitkiä päiviä. Meillä kumpikin treenaa viisi kertaa viikossa ja siihen kun lisätään tytön kanssa harrastukset niin onhan siinä hommaa. Välillä mietin miten monilapsiset perheet oikein tätä palettia pyörittää, kun yhdenkin kanssa tuntuu välillä olevan tiukilla. Ehkä siihen tottuisi ja löytäisi sen itselleen sopivan systeemin.

Me ollaan helpotettu arkea jo sen verran, että kaikki pyykkihuolto toteutetaan viikonloppuisin. Kukaan ei jaksa eikä viitsi lähteä enää yhdeksän kymmenen aikaan väsyneenä viemään pyykkiä kuivaushuoneeseen. Ollaan saatu siitä asiasta niin monta riitaa aikaiseksi, että tämä järjestely sopii meille todella hyvin. Viikonloppuisin pesukone pyöriikin sitten 2-4 kertaa, mutta se ei ole homma eikä mikään kun ensimmäinen koneellinen on ajastettuna valmiina heti kun nousee sängystä. Pyykkien viikkaaminen kaappiin on mun heiniä, koska mulla on oma systeemi, jolla haluan pyykit viikata (konmari). Vähän aikaa sitten sain kommenttia, että eikö mun mies tee ollenkaan kotitöitä, mutta kyllä hän tekee ja nimenomaan pyykkihuolto on hänen vastuullaan viikkausta lukuun ottamatta.

Ehkä eniten harjoittelua meidän koko perheeltä vaatii jälkien korjaaminen saman tien ja keittiön siistiminen ennen nukkumaanmenoa. Mun on pakko myöntää, että olen ainakin itse iltaisin niin väsynyt, että kattiloiden tiskaaminen on viimeinen asia jota haluaisin tehdä, mutta pakkohan se on! Edestään senkin homman kuitenkin jossain vaiheessa löytää. Lanseerasin meille siivousvartin, josta tyttökin innostui. Joka ilta meillä siis siivotaan täydellä tohinalla vartin verran ja tähän kuuluu nimenomaan tavaroiden paikalleen laittaminen, pöytien ja tasojen pyyhkiminen, kissojen hiekkalaatikon siivoaminen ym.  Tyttö innostui tästä valtavasti ja puunasi eilen meidän keittiön tason kiiltävän puhtaaksi! Vielä kun siivoaisi omaa huonettaan samalla innolla 😀 Muutaman päivän kokemuksella siivousvartti on erittäin hyvä keksintö. Eilen vedettiin ensin vartti tehokkaasti siivoten ja sen jälkeen katsottiin Suomen kauneinta kotia, mun ja tytön lempiohjelmaa (kuva).

Tänään kävin ennen töitä kaupassa hakemassa välipalat muutamalle päivälle.

Yksi asia mikä täytyy vielä opetella on ruuan pakastaminen. Mä en ole tähän ikään mennessä pakastanut yhden yhtä annosta valmista ruokaa, jos ei tytön vauvaruokia lasketa. Tiedän sen helpottavan arkea suunnattomasti, kun aina ei tarvitsisi nälkäisenä ja väsyneenä laittaa ruokaa. Viime aikoina en ole jaksanut edes kokeilla mitään uusia reseptejä, koska illalla haluan vain syömään ja rauhoittumaan mahdollisimman nopeasti. Ei vaan jaksa! Tilasin meille ensi viikolle pitkästä aikaa valmiin ruokakassin, josta kokkaillaan kolmelle eri päivälle ruuat. Olen huomannut etten jaksa enää kauheasti ruoka-asioista nipottaa, vaan pääasia toisinaan on saada ruokaa ja äkkiä. Tämän vuoksi meillä syötiin viime viikolla arkena mm. ranskalaisia ja töihin ostin valmisruokaa. Kun osaa katsoa hyvät valmisruuat niin en näe niitä mitenkään huonona vaihtoehtona! Myös pakastevihanneksia on meillä nähty viime aikoina enemmän kuin pitkiin aikoihin. Töihin kuskaan usein monen päivän ruuat ja välipalat kerralla. Tänään kävin täydentämässä työpaikan ruokavarastoja mm. riisikakuilla, hedelmillä, protskuvanukkailla, rahkoilla, leikkeleillä ja huomisen ruualla. Ei tarvitse ainakaan kotona alkaa miettimään mitähän huomenna söisin töissä. Ja taas säästyi aikaa!

Täällä jatketaan siivousvartin testaamista ja yritetään saada arjenhallintaa entistä fiksummaksi. Alku näyttää ainakin lupaavalta! Jos sulla on hyvä vinkkejä, pistä ihmeessä tulemaan 🙂

Lumipalloefekti

Pistin koko meidän kodon hyrskyn myrskyn lauantaina ja siitähän käynnistyi melkoinen lumipalloefekti. Kypsyttelin ajatusta pienestä mööbleerauksesta viikon verran ja totesin perjantai-iltana miehelle, että huomenna on muuten sullekin hommia! Vastahankaisena ja kaikkea uutta vastustavana miehenä  hän totesi mun ideani olevan ihan paska. Totesin, että ihan sama ja päätin hoitaa koko homman vaikka itsestään. Snäpin seuraajat (jonnamusakka) tietävät, että kysehän on siis meidän makuuhuoneesta, josta tehtiin lauantaina tytölle oma huone.

Muutama kuukausi sitten tein tytölle oman nurkkauksen meidän olkkariin erottamalla tilan olohuoneesta kirjahyllyllä. Idea oli sinänsä ihan hyvä, mutta kävi kuitenkin liian työlääksi. Ei hän koskaan suostunut sinne nukahtamaan, jos jompikumpi meistä oli hereillä. Tyttö nukahti mun kanssa aina meidän sänkyyn, josta isäntä kantoi hänet omaan sänkyynsä. Tätä rallia kun vetää päivästä toiseen niin ymmärtää ettei se niin voi jatkua. Siispä tuumasta toimeen ja hihat heilumaan. Mä ymmärrän myös miehenkin kannan ja vastahakoisuuden, koska mulla on tuhat ja yksi ideaa koko ajan itämässä, ja hän kun ei ole mikään remontti-Reiska vaikka kuinka haluaisin. Niinpä saan yleensä suunnitella ja toteuttaa omat juttuni ihan yksinään. Eikä se mua haittaa, päinvastoin! Minä touhuan ja värkkään varsin mielelläni ellette ole jo huomanneet 😀

Niinpä me asustetaan nyt miehen kanssa olkkarissa ja tyttö sai koko makuuhuoneen itselleen ja leluvuorelleen. Olohuone on nyt todella siistin ja rauhallisen näköinen, kun kaikki ne miljoonat pikku nippelit ja nappelit on siirretty pois. Mä ihan hämmästyin eilen kun seisoin keskellä olkkaria ja siellä oli oikeasti siistiä! Ei ole nähty sitä ihmettä ihan hetkeen. Mieskin totesi tämän olevan vuosisadan paras idea! Siinä se taas nähtiin miten paljon pidemmälle minä pystyn näissä asioissa lopputulosta näkemään, kun toinen ajattelee pelkkää työmäärää. Eikä koko urakkaan mennyt edes montaa tuntia. Ainoa huono puoli tässä on se, että nyt pitää kuulemma ostaa isompi telkkari että sitä on kivempi katsella sängystä.. Miehet!

Projektihan ei tähän lopu. Nyt kun kamat on saatu hilattua oikeisiin huoneisiinsa niin tytön tavaroille täytyy keksiä joku siisti säilytysratkaisu. Ajattelin tehdä tilaa meidän vaatekaappiin, mutta se vaatii taas uuden projektinsa, koska niissäkin kamaa on enemmän kuin riittävästi. Seuraavaksi käydään siis vaatekaappien kimppuun ja sen jälkeen on edessä tapetin vaihtoa, parvisängyn hankintaa, olkkariin taulujen laittoa ym.. Onhan näitä! Aion hoitaa askareita pienellä budjetilla eli sänky ostetaan käytettynä ja tapetit alesta tai tarjouksesta. Neidillä tosin oli jo tapettivaihtoehto valmiina mielessä eikä se ole ihan halvimmasta päästä. Tällaista tämä meidän elämä on. Koko ajan jotain projektia käynnissä, mutta en valita. Eipähän käy aika pitkäksi!

Kuinkas teidän viikonloppu sujui?

Karkkivärien keskellä

Käyn aika vähän nykyään missään blogitilaisuuksissa. Ei mua kohta enää varmaan kutsutakaan  kun en enää pääse mihinkään. Aika vaan on arkisin niin kortilla, että valitsen mieluummin treenaamisen ja lapsen kanssa olemisen kuin kaupungilla juoksemisen. Usein kaikki blogijutskat on ns.toimittaja-aikaan eli aamupäivällä ja silloinhan normipäiväduunarit on missäs muuallakaan kuin töissä! Sain kutsun taas Tammer-Tukun blogi-iltaan ja se oli viime vuonnakin niin hyvin järjestetty, että halusin päästä sinne tänäkin vuonna. Eikä muuten ollut pettymys! Tammer-Tukun outletmyymälä on Jumbossa Flamingon puolella ja meiltä ei ole sinne matka eikä mikään. Jätin siis tiistaina treenit välistä ja huristelin bussilla Vantaan puolelle.

Arto Rastas catering oli loihtinut vieraille aivan ihania ruokia ja tarjolla oli mm. piparjuurimoussea ja kukinanäkkäriä, muikkuja ja koivunmahlakreemiä, leipäjuustoa, lohta, salaattia ja jälkkäriksi lipstikkavanukasta, punaherukkahunajaa ja mehiläisen keräämää siitepölyä. Jälkkäri oli mielettömän hyvää!

Vitsi mitä karkkivärejä oli kevään ja kesän mallisto täynnä! Itse kun tykkään paljon väreistä niin jumituin ihastelemaan ja hiplaamaan tavaroita pitkäksi aikaa. Että mä tykkäisin noista ovimatoista, tyynyistä ja amppeleista! Päästiin testaamaan myös maailman pienintä hiilihapotuslaitetta ja sain sellaisen kotiinkin testattavaksi. Kirjoitan siitä myöhemmin lisää! Aika hauska muuten, että haaveilen aina vaaleasta, seesteisestä ja harmonisesta sisustuksesta, mutta päädyn aina hankkimaan värejä. Ehkä luontoaan vastaan on turha taistella?

Tiedätte, että mulla on nyt kukkaronnyörit tiukasti kiinni solmittuna ja sellaisena ne pysyykin hetken aikaa. Sain Tammer-Tukulle aika hyvän alennuslipukkeen ja onneksi sitä ei tarvitse ihan heti vielä käyttää! Kunhan taloustilanne tästä hieman hellittää niin käyn satavarmasti jotain keväistä hankkimassa kotiin 🙂 Ainakin uusia tyynyjä!

Leppoisaa lauantaita hei! Me jatketaan täällä koko päivän jatkunutta projektia. Muutettiin meidän sänky olkkariin ja tyttö sai samalla ikioman huoneen. Pikkusen on ollut hommaa!

 

Töissä lepäämässä

Processed with VSCO with 6 preset

Kotielämä on tällä hetkellä aivan hemmetin rankkaa ja uuvuttavaa. Sanotaanko näin, että meillä asuu pieni piru, joka raastaa mun hermoja pala palalta. Ja kyllä, kyse on meidän ainokaisesta! Kolmen ikävuoden uhmaikä ei ole mitään verrattuna tämänhetkiseen tilanteeseen. Voisin palata parin vuoden takaiseen aikaan milloin vain ja sen tuntuisi silkalta lomailulta nykyiseen verrattuna. Tyttö kokeilee selkeästi nyt rajojaan ja pyrkii ylittämään ne aina kuin mahdollista ja nimenomaan minun kanssani. Isänsä hän on kietonut tiukasti pikkusormensa ympärille aikapäiviä sitten, mutta minä voimakkaana persoonana en anna milliäkään periksi. Ja sekös neitiä harmittaa! Pakko myöntää, että tyttö on selkeästi perinyt luonteensa minulta mikä tietää hankaluuksia tulevaisuudessa…No, itseppä olen soppanut keittänyt! Täytän parin viikon päästä 34, mutta tällä hetkellä tunnen oloni 10 vuotta vanhemmaksi.. Onneksi pääsen päivittäin töihin lepäämään 😀

Tiistaina kävin viimeisen kerran fyssarilla olkapäätä kuntouttamassa!
Tiistaina kävin viimeisen kerran fyssarilla olkapäätä kuntouttamassa!

Jos ihmettelette miksi mun blogissa näkyy niin vähän kotikuvia niin syynä on se, että meillä asuu sottapyttyjä. Tein suursiivouksen sunnuntaina. Järkkäsin kaikki kamat paikoilleen, imuroin ja pyyhin pölyjä. Joka ilta järjestelen tavarat paikoilleen ja yritän ylläpitää siisteyttä, mutta siitä huolimatta paikat on taas hyrskynmyrskyn! Välillä tuntuu, että teen ihan turhaa työtä ja kaikki energia menee siivoamiseen. En tiedä millä saisin kaksi talon muuta asukkia huolehtimaan omista jäljistään. Voitte vain arvata minkälainen siivo kotona odotti eilen, kun kaksikko oli viettänyt siellä päivän yhdessä. Hyvä kun en pyörtynyt heti ovelle. Hurahdin itsekin jokin aika sitten Konmariin, mutta en ole toteuttanut sitä kirjan oppien mukaan. Otan aina osa-alueen kerrallaan läpi käytäväksi ja etenen pikku hiljaa kodin muihin paikkoihin. Viikon sisällä olen saanut taas paljon meille turhaa tavaraa liikenteeseen ja tänään lähtee lisää. Sain vihdoin ja viimein käytyä läpi myös treenivaatteita ja latasin ison kasan toppeja eilen myyntiin. En edes tajunnut miten paljon mulla on treenivaatteita ennen kuin levittelin kaikki keittiön lattialle. Heitin kymmenkunta toppia pois ja laitoin vajaa 30 myyntiin ja vielä niitä jäi kaappiin aika monta!

Processed with VSCO with 6 preset
Nyt on treenipaidat maritettu!

Pienistä elämän rasitteista huolimatta koen eläväni tällä hetkellä varsin onnellista aikaa. Saan treenata, mulla on hyvä työpaikka, unelmia ja rakastava perhe. Mitään kauhean suurta tai mullistavaa ei ole juuri nyt meneillään. Elämä etenee ihan omalla painollaan ja jokaisesta päivästä selvitään kuitenkin hyvillä mielin. Elämä saakin välillä olla hieman haastavaa, mutta jos se olisi sitä ihan koko ajan niin voimavarat olisivat varmasti vähissä. Tällä hetkellä haen haasteita treeneistä sekä käsitöistä, joista on tullut mulle joka iltainen rutiini.  En voinut edes kuvitella miten rentouttavaa virkkaaminenkin voi olla! En yhtään ihmettele miksi ihmiset hurahtaa siihen. Mulla on nyt työn alla vauvan peitto. Ei tosin oman, vaan tytön vauvanuken 😀 Ja olishan sitä kaikennäköistä mitä haluaisin värkätä kotona, mutta kun ei riitä vuorokaudessa tunnit!

Tää oli vähän tällainen sillisalaatti mitäminulleoikastikuuluu postaus, mutta väliäkö sillä.

Ps. Jos joku teistä etsii itselleen hyvää fysioterapeuttia niin erittäin iso ja lämmin suositus: Forever Hiekkaharjussa Pasi Pitkänen!

 

Juuri tätä EN tilannut!

Processed with VSCO with q8 preset

Joko teillä alkaa olla jouluvalmistelut loppusuoralla? Mun nimittäin onneksi on. Vaikka aloitin ajoissa siivoushommat ja paketoinnit niin näköjään viimesillekin päiville riittää hommaa ihan riittävästä. Mä oon nimittäin siivonnut täällä aamusta asti! Vielä on keittiö raivattavana ja muutama lahja paketoimatta ja se olis siinä. En varmaan muuten näin rehkisikään, mutta tänä vuonna joulupäivän ateria syödään meillä ja haluan, että täällä on jouluista ja siistiä. Oon raivannut paikkoja, pyyhkinyt pölyjä ja imuroinut lattiat ja sohvan sekä hakenut joulukukkia kaupasta. Tietysti kävi niin, että kun aloin pesemään lattioita höyrypesurilla niin se ei enää toiminutkaan. Juuri silloin kun sitä kipeästi tarvitsisin! No ei muuta kuin kehittelemään joku moppipatentti ja luuttuamaan lattioita…Haettiin kuusi vasta eilen varastosta ja alettiin samalla ripottelemaan joulukoristeita ympäriinsä. Totesin ettei meillä niitäkään kovin paljon itse asiassa ole. Olen joka vuosi ostanut kotiin jonkin uuden koristeen, mutta tänä vuonna jäi ostamatta. Tarkoitus oli mennä tänään töiden jälkeen Jumboon tekemään vielä viimeisiä ostoksia, mutta suunnitelmiin tuli muutos…

Processed with VSCO with q8 preset

Processed with VSCO with q8 preset

Ei tämä meidän joulun vietto tällä hetkellä kovin ruusuiselta näytä. Hain eilen tytön kesken tarhapäivän pois. Hänellä on vatsatauti.. Onneksi se alkaa pikku hiljaa olla selätetty, mutta jotta elämä ei olisi liian helppoa niin minä heräsin tänä aamuna kurkkukipuun ja kovasti tuntuu joku pöpö puskevan päälle. Vuodessa on yksi ainoa päivä, jolloin en halua sairastaa ja se on jouluaatto! Tätä en todellakaan tilannut tälle vuodelle enää. Koko tämä vuosi on ollut pelkkää sairasta vitsiä ja kipeäksi tuleminen jouluaatoksi olisi kärsimysten kirsikka koko surkuhupaisan kakun päälle. Ensi vuodesta tuskin voi tulla tätä huonompi.

Processed with VSCO with q8 preset

Processed with VSCO with q8 preset

No, ei auta itku markkinoilla! Täällä porskutellaan just näillä eväillä mitkä on suotu ja vedetään inkivääriä kaksin käsin nassuun. Toivon todella hartaasti, että saadaan juhlia joulua terveinä, koska eihän tämäkään päivä ole kuin kerran vuodessa! Teilla rakkaat lukijat haluan toivottaa oikein rauhallista ja tunnelmallista joulua <3 Voipi olla, että huomisen aikana en ehdi, jaksa enkä haluakaan palata koneen ääreen blogia kirjoittamaan 😉

Syökää hyvin ja nauttikaa!

Processed with VSCO with q8 preset