Sotkuinen koti kertoo laiskuudesta

sotkuinen koti

Sotkuinen koti – tuttu juttu?

Perjantaina päätin, että viikonlopun aikana siivoan kodin priimakuntoon. Tuli kuitenkin kaikkea muuta ja ehdin tekemään vain muutaman pienen homman. Koti on siis edelleen sotkuinen ja sellaisena se tulee varmasti pysymäänkin vielä muutaman päivän. Ahdistaako? No ehkä vähän, jos ajattelen asiaa. Ei, jos en mieti koko asiaa. Olen oppinut sulkemaan silmäni sotkuilta ja keskittymään tärkeämpiin asioihin, kuten lapseni kanssa pelaamiseen, parisuhteeseen ja työviikosta palautumiseen. Rakastan kyllä siistiä ja kiiltävän puhdasta kotia, mutta usein en yksinkertaisesti jaksa enää työpäivän päätteeksi alkaa puunaamaan tai siivouspäivänä tuleekin jotain muuta.

Sotkuinen koti kertoo laiskuudesta

Luin jostain lehdestä ihmisten kommentteja kodin siisteyteen liittyen. Ihmiset saivat kertoa mitä kodin siisteys heille edustaa ja mistä kodin sotkuisuus heidän mielestään taas johtuu. Osan mielestä sotkuinen koti kertoo vain ja ainoastaan laiskuudesta ja välinpitämättömyydestä ja osan mielestä taas siitä, että elämässä on muutakin. Jutussa esiintyneen psykologin mukaan sotkuisuus johtuu harvoin laiskuudesta ellei kyseessä ole vakava voimat vievä sairaus. Mun on pakko myöntää, että kyllä mua välillä hävettää kun on aina sotkuista ja vaikka kuinka järjestelen niin hetkessä paikat ovat taas mullin mallin. Pohdin tätä asiaa taas viikonloppuna (sen sijaan että olisin siivonnut) ja tulin siihen lopputulokseen, että a) elämässä on tällä hetkellä paljon muutakin ja b) meillä asuu yksinkertaisesti sotkuista porukkaa. Pahin ongelma meidän perheessä on se ettei kukaan laita tavaroita paikoilleen käytön jälkeen. Siitähän se sekasotku aina syntyy. Keittiössä on vähän laskutilaa ja jo muutama kippo ja kappo saa sen näyttämään sotkuiselta. Olohuoneeseen kerääntyy mystisesti astioita (kaikkien), leluja ja koruja (tytön), kameravehkeitä ja lehtiä (minun) ja limupulloja ja vaatteita (miehen). En halua tunnustaa, että olisin ainakaan laiska sillä touhuan kotona koko ajan jotain. Ehkä omissa siivoustavoissakin saattaa olla petrattavaa, koska välillä tuntuu että olen siivonnut tunnin eikä se näy yhtään missään!

Koti siistiksi pienin askelin

Jutussa kerrottiin myös, että siivoamisrutiinit ja siisteyskäsitykset voivat juontaa lapsuudesta. Jos kotona on ollut sotkuista, vanhempanakin sietää sekasortoa paremmin. Tämä ei päde meidän kohdalla ei sitten yhtään. Muistan, että meillä oli aina kotona siistiä ja miehen kotona siistiä vasta on ollutkin!  Mä en vaadi, että pinnat kiiltäisi kotona niin että niiltä voisi syödä, mutta haluaisin oppia pitämään kodin sen verran siistinä ettei tasaisin väliajoin menisi hermot sotkuun ja tarvitsisi raivosiivota. Haluaisin, että meistä jokainen oppisi laittamaan tavarat paikoilleen ja astianpesukoneen ajoissa päälle. Likaisen vaatteet oikeaan paikkaan ja puolipitoiset sinne minne kuuluu. Olisi ihanaa, jos koko perhe innostuisi kodin siisteydestä niin, että kerran viikkoon pidettäisiin siivouspäivä ja muina päivinä vain siistittäisiin paikkoja ja laitettaisiin tavarat pakoilleen. Päätin aloittaa tämän projektin itsestäni. Olen nyt reilun viikon ihan systemaattisesti opetellut siivoamaan jälkeni ja palauttamaan tavarat paikoilleen ja tiedättekö mitä? Jos siitä on ollut suuri apu ja koti on hivenen siistimpi. Olen myös päättänyt joka aamu mitkä ovat kyseisen päivän askareet. En haukkaa liian suurta palaa kerrallaan vaan otan maximissaan kaksi asiaa, jotka hoidan päivän aikana. Tiistain käytin pyykkihuoltoon, keskiviikkona siivosin kylppärin, torstaina imuroin jne. Pienin askelin niin ettei yhtenä päivänä tarvitsisi tehdä kaikkea. Seuraavaksi alan kouluttamaan muunkin perheen tähän 😉

Onko teillä joku tietty siivousrutiini? Olisi kiva kuulla minkälainen ja saada samalla vinkkejä itselleni!

Lue myös:

Siivousvartti

Kuka hullu rentoutuu siivoamalla?

Ollappa mies niin ei tarvitsisi siivota

Arjen inhottavat aikasyöpöt

Suunnittelen joka aamu pari kolme pientä hommaa, jotka haluan saada illalla tehdyksi ennen nukkumaanmenoa. Arkena ei ole juurikaan ylimääräistä aikaa millekään ylimääräiselle ja kaikki suuremmat urakat täytyy suosiolla jättää viikonloppuun. Voin ihan rehellisesti kertoa, että viikolla meidän keittiö on oikea hävityksen kauhistus, kun kukaan ei sitä ehdi siivoamaan. Joo, pitäisi opetella laittamaan tavarat paikoilleen, mutta aina ei jaksa sitäkään ja oravanpyörässä ollaan. Olen jo kauan aikaa sitten todennut, että me olleen kohtuullisen sotkuinen perhe tai sitten vaan priorisoidaan enemmän elämän muita osa-alueita. Molemmat vanhemmat treenaa aktiivisesti ja siihen kun lisätään päivittäiset ulkoilut/uintireissua/leikit/pelailut ym tytön kanssa niin aika kotitöille on melkoisen rajallinen.

Ihmettelin vähän aikaa sitten miksi mulle jää yhä vähemmän aikaa kotona järjestelylle ja kotitöille. Tuntui etten saa edes yhtä askaretta tehtyä saati montaa pientä. Nukkumaanmeno venyi aina yli kymmeneen ja olin aamuisin todella väsynyt. Herätyskello  herättää joka aamu 5.15 eli nukkumassa pitäisi olla mielellään jo klo 21. Koti näytti koko ajan kuin ydinpommin jäljiltä enkä saanut kotitöihin mitään otetta. Hommia vaan kasaantui ja kasaantui. Aloin kiinnittämään enemmän huomiota iltatoimiini. Mitä teen ja kuinka kauan? Arvata saattaa, että aikaa meni aivan liikaa kännykän räpeltämiseen. Huomasin, että roikun todella paljon somessa ja vaikka tein sitä pari kolme minuuttia kerrallaan niin pienistä puroista kasvaa tässäkin asiassa iso joki. Vastailin kommentteihin, latasin kuvia instaan, käsittelin kuvia ja latasin niitä blogiin, jutskasin watsupissa, katsoin snapchatin videoita, tsekkasin facebook-kirppareita…Kyllähän netissä nähtävää riittää!

Tein kertaheitolla stopin tähän hommaan ja aloin jättämään kännykän eteiseen. Päätin, että teen ensin kaikki sovitut hommat ja jos aikaa jää, niin sitten voi somettaa. Tyttökin katsoisi mielellään lastenohjelmia vaikka koko illan, mutta se ei todellakaan helpota nukkumaanmenoa iltaisin. Hänen kanssaan sovittiin, että televisio menee kiinni viimeistään puoli kahdeksan ja koko perhe alkaa rauhoittumaan nukkumaanmenoa varten. Leikkiä saa leluilla ja pelata lautapelejä, mutta mitään ruutua ei enää tuon ajan jälkeen tuijoteta. Tämä systeemi on toiminut meillä aika hyvin. Itse saatan selata kännykkää vielä hetken kun tyttö on jo nukkumassa, mutta muuten aikaa on jäänyt yllättävän paljon kaikelle muulle. Ei meillä silti kovin siistiä arkena ole, mutta ehdinpähän vaikka lukea iltaisin lehteä jos siltä tuntuu! Kaikki elektroniikkavempeleet vie yllättävän paljon aikaa, vaikka niitä käyttäisi vain muutamia minuutteja kerrallaan. Mutta kun sitä tekee monta kertaa päivässä, niihin käytetty aika onkin yllättävän suuri.

Oletteko te huomanneet saman?

Ollappa mies niin ei tarvitsisi siivota

Processed with VSCO with a6 preset

Pidin äsken kunnon siivoussessiot. Siis semmoset for real siivoukser ja hommahan jatkuu vielä varmaan koko illan. Ennen urakkaa luin aika mielenkiintoisen jutun otsikolla Uupunut äiti: onko liikaa pyydetty, että mies tekee kotitöitä itse? Heh, ensimmäinen ajatus joka itselleni tuli jo otsikosta oli: Kyllä, se olisi  varmasti liikaa pyydetty. Ainakin suurimmalle osalle kaksilahkeisista. (Voipi olla, että yleistän.) Minä nimittäin satun asumaan yhden sellaisen kanssa, joka ei oikeasti juuri kotitöistä välitä. Kyseisen jutun voit muuten lukea täältä.

Aika lailla jokaisessa seurustelusuhteessa, joka mulla on ollut, on kotityöt jääneet mun tehtäväksi yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Tämä poikkeus olikin sitten se toinen ääripää eli todellinen perfektionisti. Kaiken piti aina olla tip top eikä pölyä ja epäjärjestystä saanut olla missään. Toisaalta ihailtavaa, toisaalta todella ärsyttävää. En minäkään mikään maailman siistein ihminen ole, mutta tykkään että on perussiistiä. Me asutaan kaksiossa kolmen kissan ja energisen tytön kanssa ja usein se perussiistikin on liika pyydetty. Varsinkin jos kaiken joutuu tekemään itse.

Minä koen myös usein uupuvani kaikista kötitöistä ja muistettavista asioista aika ajoin, ihan niin kuin linkkaamani artikkelin nainenkin. Kotona on koko ajan niin paljon tehtävää ettei omaa aikaa oikeastaan jää ollenkaan. Vaikka kuinka teen niin usein nukkumaanmeno myöhästyy sen vuoksi, että vielä on joku tärkeä asia tehtävänä. Ennen odotin, että mies olisi huomannut miten paljon kotona on oikeasti duunia, mutta sitten kun tajusin ettei häntä sotkut ja hommat juuri hetkauta niin aloin pyytämään apua. Aloin pyytämään apua sellaisiin pieniin asioihin, jotka helpottavat mun hommaa eikä ole hänellekään turhan vastenmielisiä. Mistään viikkosiivouksesta meillä on turha edes puhua. Siellä alkaa kummasti kalenteri täyttyä ja salitreenejä tulla parikin kertaa samalle päivälle. Mutta kun ovelasti pyytelee asioita pitkin päivää niin johan alkaa hommat hoitumaan. Aika usein hoidan suurimmat siivoukset itse ja otan sen vähän niin kuin urheilun kannalta.

Processed with VSCO with a6 preset

Mä en sano, että kaikki miehet olisi samanlaisia enkä usko, että suurin osa jättää kotitöitä naisille ilkeyttään. Luulen, että taustalla on ihan selkeä tietämättömyys. Jos nainen on tehnyt kaiken alusta asti niin eihän miehellä voi olla harmainta hajuakaan mitä kaikkea kodissa tapahtuu päivien ja viikkojen aikana. Varsinkin jos asiat hoidetaan kaikessa hiljaisuudessa. Minä olen meillä se joka huolehtii kaikki tytön neuvolat, hammaslääkärit ja päiväkotijutut. Mistäpä mies niitä voisi tietää kun en koskaan näistä asioista hänelle puhukaan, vaan hoidan kaiken itse. Ja yksi syy vähäiseen kiinnostukseen kotitöitä kohtaan on yksinkertaisesti kasvatus. Olen nimittäin asiasta keskustellut anoppini kanssa ja hän on suoraan sanonut, ettei hän koskaan miehen asuessa kotona edes pyytänyt tekemään mitään kotitöitä, vaan teki kaiken aina itse.

Mutta täytyy muistaa myös ne positiiviset jutut, kuten että pyykkihuolto on meillä 90%:sti miehen harteilla ja hän vie suurimmaksi osaksi aina roskat ja biojätteet. Ja kyllähän tuosta apua on muutenkin tytön kanssa. Mä olen huomannut ettei marttyyriasenteella saa mitään apua, vaan hyvä sopu säilyy kun asioista puhutaan ja päätetään yhdessä.

Kuvituksena pari räpsyä meidän olkkarista, joka alkaa kyllä vaatimaan hiljalleen päivitystä. Olen yrittänyt jo vuoden etsiä uutta mattoa, mutta sopivaa vaan ei löydy. Vaalea se ei voi olla, koska kissat ja sen pitäis olla pehmeä jalkojen alla, koska mies. Tapetit kyllästyttää mua todella, telkkari on täynnä pieniä sormen jälkiä ja kissat ovat terrorisoineet sekä sohvaa että rahin alaosaa. Koti on silti aina koti <3

Mä lähen nyt nauttimaan edes hetken siistinä pysyvästä kodistani! Mukavaa viikonloppua 🙂

Kukas teillä hoitaa kotityöt?

Ja sitten meni kuppi totaalisesti nurin

ilmeelläParisuhde & kotityöt. Kaksi asiaa, jotka ovat totaalisen solmussa aika ajoin. Olen koukuttunut viime aikoina hömppäsarjaan nimeltä Vaimot vaihtoon. Katsooko teistä kukaan sitä? Siinähän vaimoa täysin erilaisista perheistä vaihtaa kahdeksi viikoksi paikkoja keskenään. Ensin eletään perheen säännöillä viikko ja sen jälkeen viikko uuden vaimon säännöillä. Se mikä tässä ohjelmassa on pistänyt silmään – kotitöiden jako perheessä. Suurimmassa osassa perheistä kotitytö tekee joko äiti tai sitten isä, ei koskaan molemmat yhdessä. Joissakin perheissä kotityöt on jätetty lasten harteille, mutta ei mennä nyt siihen ollenkaan.

Mä ihan oikeasti kadehdin niitä naisia, joiden mies tekee valtaosan kotitöistä. Se olisi mulle kuin unelma! Omani tekee kyllä vähän, mutta siis vain vähän ja sille päälle sattuessaan. Silloin kun innostuu niin hommat hoituu tehokkaasti ja jopa paremmin kuin minulta. Mutta mennään siihen kun kuppi meni totaalisesti nurin eli eiliseen. Olin kotona hoitanut perussiivoukset, ruuanlaitot ja monta miljoonaa muuta asiaa. Herra sitten päätti illalla, että se ainoa asia eli pyykkien vienti, kuuluisi myös minulle. Toisaalta ihan ymmärrettävää, koska olenhan minä lomalla ja hän ei, mutta silti. Jumankekka mä kilahdin! Koko päivän puuhastellut ja just kun oon nukkumaan menossa rättiväsyneenä, niin vielä pitäisi pyykkejä lähteä viemään. Suutuspäissäni sit todellakin vein ne pyykit ja siivosin päälle vielä keittiön. Marttyyrimeininkiä. Joksus sitä vaan kaipaisi vähän apua, varsinkin silloin kun on itse väsynyt. Mut hei, kun vetäsee kunnon kilarit niin johan on energiaa pyykkien vientiinkin!

Jo on ihmisellä isot ongelmat, tiedetään.

Mites teillä, kuka tekee kotityöt vai teettekö yhtä paljon? Tuleeko siivouskilareita vai sujuuko arki harmonisissa merkeissä?

Helvetin parisuhde

Mä en kauheasti täällä parisuhteestani avaudu eikä mieskään ole kovin montaa kertaa blogissa vilahtanut. Häneltä onkin tullut ehdoton kielto laittaa blogiin kuvia, joissa hän näkyy. Kaikki kuvat, joissa hän vilahtaa edes pienesti, täytyy hyväksyttä miehellä ensin 😀 No, asiaan. Parisuhde. Niin.. Asia jota ei vaan aina ymmärrä.

C360_2014-11-03-09-04-36-627

Meillä ei kauheasti riidellä, mutta silloin kun riidellään niin riita koskee yleensä kotitöitä. Mä olen välillä niiden suhteen aika natsi ja jos musta tuntuu ettei toinen osapuoli tee mitään (vaikka tekisikin) niin osaan kyllä ilmaista tyytymättömyyteni hyvinkin kärkkäästi. En osaa aina ottaa huomioon, että jos minä siivoilen kotona ja toinen hoitaa tytön aamupalat, pukemisen ja hampaiden pesun niin onhan siinäkin jo hommaa. Näen vaan sen ettei toinen ole tehnyt kotitöitä samassa suhteessa kuin minä.

C360_2014-11-03-09-09-48-318

9 yhteisen vuoden jälkeenkin tulee vielä niitä tilanteita ettei oikeasti tajua yhtään mitään mitä toinen siinä oikein sössöttää ja hermot palaa välittömästi. Sitä ihmettelee, et miks toi noin tekee ja mitähän helvettiä sen päässä liikkuu. Eilen oli yksi näistä päivistä. Mä olin todella väsynyt aamusta lähtien ja eihän se sit paljon muuta vaadikaan. En ymmärrä miksi omaa väsymystään täytyy purkaa toiseen. Johonkinhan se on purettava, mutta voisin varmaan minäkin keksiä siihen paremman keinon. Saatiin kunnon riita heti aamusta aikaiseksi ja suutuspäissäni jättäydyin joka sunnuntaiselta anoppilan reissultakin pois ja tönötin yksin kotona koko päivän.

C360_2014-11-03-09-08-07-752

Sen olen huomannut, että oon kehittynyt riitelijänä todella paljon. Ennen menin riidan tullessa ihan lukkoon enkä saanut sanaa suustani vaikka kuinka yritin. Saatoin pitää mykkäkoulua puoli päivää ja tilannehan ei sillä etene yhtään mihinkään. Nykyään osaan avata heti suuni ja kertoa mikä ottaa päähän. Tämä johtaa joko sovintoon tai lyhytaikaiseen mykkäkouluun. Me ollaan molemmat miehen kanssa onneksi melko lyhytvihaisia ja aina jompikumpi alkaa lepyttelemään toista. Myös anteeksi pyytämisen olen joutunut ihan opettelemalla opettelemaan. Mä en ole kotoa saanut muuta riitelyn mallia kuin huutamisen. Varmaan senkään takia en ole nuorempana osannut avata suutani ja kertoa ajatuksistani ja tunteistani. Nyt onneksi osaan, mutta varmasti petrattavaa löytyy edelleen.

C360_2014-11-03-09-06-09-166C360_2014-11-03-09-07-02-359

Miten ja mistä teillä riidellään? Mykkäkoulua vai puhumista?