Sotkuinen koti kertoo laiskuudesta

sotkuinen koti

Sotkuinen koti – tuttu juttu?

Perjantaina päätin, että viikonlopun aikana siivoan kodin priimakuntoon. Tuli kuitenkin kaikkea muuta ja ehdin tekemään vain muutaman pienen homman. Koti on siis edelleen sotkuinen ja sellaisena se tulee varmasti pysymäänkin vielä muutaman päivän. Ahdistaako? No ehkä vähän, jos ajattelen asiaa. Ei, jos en mieti koko asiaa. Olen oppinut sulkemaan silmäni sotkuilta ja keskittymään tärkeämpiin asioihin, kuten lapseni kanssa pelaamiseen, parisuhteeseen ja työviikosta palautumiseen. Rakastan kyllä siistiä ja kiiltävän puhdasta kotia, mutta usein en yksinkertaisesti jaksa enää työpäivän päätteeksi alkaa puunaamaan tai siivouspäivänä tuleekin jotain muuta.

Sotkuinen koti kertoo laiskuudesta

Luin jostain lehdestä ihmisten kommentteja kodin siisteyteen liittyen. Ihmiset saivat kertoa mitä kodin siisteys heille edustaa ja mistä kodin sotkuisuus heidän mielestään taas johtuu. Osan mielestä sotkuinen koti kertoo vain ja ainoastaan laiskuudesta ja välinpitämättömyydestä ja osan mielestä taas siitä, että elämässä on muutakin. Jutussa esiintyneen psykologin mukaan sotkuisuus johtuu harvoin laiskuudesta ellei kyseessä ole vakava voimat vievä sairaus. Mun on pakko myöntää, että kyllä mua välillä hävettää kun on aina sotkuista ja vaikka kuinka järjestelen niin hetkessä paikat ovat taas mullin mallin. Pohdin tätä asiaa taas viikonloppuna (sen sijaan että olisin siivonnut) ja tulin siihen lopputulokseen, että a) elämässä on tällä hetkellä paljon muutakin ja b) meillä asuu yksinkertaisesti sotkuista porukkaa. Pahin ongelma meidän perheessä on se ettei kukaan laita tavaroita paikoilleen käytön jälkeen. Siitähän se sekasotku aina syntyy. Keittiössä on vähän laskutilaa ja jo muutama kippo ja kappo saa sen näyttämään sotkuiselta. Olohuoneeseen kerääntyy mystisesti astioita (kaikkien), leluja ja koruja (tytön), kameravehkeitä ja lehtiä (minun) ja limupulloja ja vaatteita (miehen). En halua tunnustaa, että olisin ainakaan laiska sillä touhuan kotona koko ajan jotain. Ehkä omissa siivoustavoissakin saattaa olla petrattavaa, koska välillä tuntuu että olen siivonnut tunnin eikä se näy yhtään missään!

Koti siistiksi pienin askelin

Jutussa kerrottiin myös, että siivoamisrutiinit ja siisteyskäsitykset voivat juontaa lapsuudesta. Jos kotona on ollut sotkuista, vanhempanakin sietää sekasortoa paremmin. Tämä ei päde meidän kohdalla ei sitten yhtään. Muistan, että meillä oli aina kotona siistiä ja miehen kotona siistiä vasta on ollutkin!  Mä en vaadi, että pinnat kiiltäisi kotona niin että niiltä voisi syödä, mutta haluaisin oppia pitämään kodin sen verran siistinä ettei tasaisin väliajoin menisi hermot sotkuun ja tarvitsisi raivosiivota. Haluaisin, että meistä jokainen oppisi laittamaan tavarat paikoilleen ja astianpesukoneen ajoissa päälle. Likaisen vaatteet oikeaan paikkaan ja puolipitoiset sinne minne kuuluu. Olisi ihanaa, jos koko perhe innostuisi kodin siisteydestä niin, että kerran viikkoon pidettäisiin siivouspäivä ja muina päivinä vain siistittäisiin paikkoja ja laitettaisiin tavarat pakoilleen. Päätin aloittaa tämän projektin itsestäni. Olen nyt reilun viikon ihan systemaattisesti opetellut siivoamaan jälkeni ja palauttamaan tavarat paikoilleen ja tiedättekö mitä? Jos siitä on ollut suuri apu ja koti on hivenen siistimpi. Olen myös päättänyt joka aamu mitkä ovat kyseisen päivän askareet. En haukkaa liian suurta palaa kerrallaan vaan otan maximissaan kaksi asiaa, jotka hoidan päivän aikana. Tiistain käytin pyykkihuoltoon, keskiviikkona siivosin kylppärin, torstaina imuroin jne. Pienin askelin niin ettei yhtenä päivänä tarvitsisi tehdä kaikkea. Seuraavaksi alan kouluttamaan muunkin perheen tähän 😉

Onko teillä joku tietty siivousrutiini? Olisi kiva kuulla minkälainen ja saada samalla vinkkejä itselleni!

Lue myös:

Siivousvartti

Kuka hullu rentoutuu siivoamalla?

Ollappa mies niin ei tarvitsisi siivota

Arjen inhottavat aikasyöpöt

Suunnittelen joka aamu pari kolme pientä hommaa, jotka haluan saada illalla tehdyksi ennen nukkumaanmenoa. Arkena ei ole juurikaan ylimääräistä aikaa millekään ylimääräiselle ja kaikki suuremmat urakat täytyy suosiolla jättää viikonloppuun. Voin ihan rehellisesti kertoa, että viikolla meidän keittiö on oikea hävityksen kauhistus, kun kukaan ei sitä ehdi siivoamaan. Joo, pitäisi opetella laittamaan tavarat paikoilleen, mutta aina ei jaksa sitäkään ja oravanpyörässä ollaan. Olen jo kauan aikaa sitten todennut, että me olleen kohtuullisen sotkuinen perhe tai sitten vaan priorisoidaan enemmän elämän muita osa-alueita. Molemmat vanhemmat treenaa aktiivisesti ja siihen kun lisätään päivittäiset ulkoilut/uintireissua/leikit/pelailut ym tytön kanssa niin aika kotitöille on melkoisen rajallinen.

Ihmettelin vähän aikaa sitten miksi mulle jää yhä vähemmän aikaa kotona järjestelylle ja kotitöille. Tuntui etten saa edes yhtä askaretta tehtyä saati montaa pientä. Nukkumaanmeno venyi aina yli kymmeneen ja olin aamuisin todella väsynyt. Herätyskello  herättää joka aamu 5.15 eli nukkumassa pitäisi olla mielellään jo klo 21. Koti näytti koko ajan kuin ydinpommin jäljiltä enkä saanut kotitöihin mitään otetta. Hommia vaan kasaantui ja kasaantui. Aloin kiinnittämään enemmän huomiota iltatoimiini. Mitä teen ja kuinka kauan? Arvata saattaa, että aikaa meni aivan liikaa kännykän räpeltämiseen. Huomasin, että roikun todella paljon somessa ja vaikka tein sitä pari kolme minuuttia kerrallaan niin pienistä puroista kasvaa tässäkin asiassa iso joki. Vastailin kommentteihin, latasin kuvia instaan, käsittelin kuvia ja latasin niitä blogiin, jutskasin watsupissa, katsoin snapchatin videoita, tsekkasin facebook-kirppareita…Kyllähän netissä nähtävää riittää!

Tein kertaheitolla stopin tähän hommaan ja aloin jättämään kännykän eteiseen. Päätin, että teen ensin kaikki sovitut hommat ja jos aikaa jää, niin sitten voi somettaa. Tyttökin katsoisi mielellään lastenohjelmia vaikka koko illan, mutta se ei todellakaan helpota nukkumaanmenoa iltaisin. Hänen kanssaan sovittiin, että televisio menee kiinni viimeistään puoli kahdeksan ja koko perhe alkaa rauhoittumaan nukkumaanmenoa varten. Leikkiä saa leluilla ja pelata lautapelejä, mutta mitään ruutua ei enää tuon ajan jälkeen tuijoteta. Tämä systeemi on toiminut meillä aika hyvin. Itse saatan selata kännykkää vielä hetken kun tyttö on jo nukkumassa, mutta muuten aikaa on jäänyt yllättävän paljon kaikelle muulle. Ei meillä silti kovin siistiä arkena ole, mutta ehdinpähän vaikka lukea iltaisin lehteä jos siltä tuntuu! Kaikki elektroniikkavempeleet vie yllättävän paljon aikaa, vaikka niitä käyttäisi vain muutamia minuutteja kerrallaan. Mutta kun sitä tekee monta kertaa päivässä, niihin käytetty aika onkin yllättävän suuri.

Oletteko te huomanneet saman?