
Nuorena olin todellinen huithapeli rahan kanssa. Opiskelijana rahaa ei juuri ollut ylimääräisiin asioihin ja lukioiässä olin koko ajan aivan persaukinen. Silloinen poikaystävä maksoi suurimman osan meidän asumisesta, koska minulla ei ollut tuloja asumis- ja opintotukea lukuunottamatta ollenkaan. Välillä olen miettinyt, että jos voittaisin lotossa, maksaisin kaiken hänelle korkojen kera takaisin. Lottovoittoa siis odotellessa…Koska rahaa ei ollut, hassasin suurimman osan opintolainastakin kaikkeen turhaan ja niitä makselen vielä tänäkin päivänä takaisin. Sain tosin juuri yhden opintolainoistani maksettua kokonaan pois, wuhuu!
Kun aloitin koulun TeKussa ja muutin suuremmalle paikkakunnalla, sain töitä opiskeluiden ohelle. Sain silloinkin juuri ja juuri maksettua asumisen, ruuat ja rahaa jäi vähän ylimääräistäkin. Nekin ylimääräiset taisivat mennä baariin ja vaatteisiin. Tuskin mihinkään järkevään. Koulu vaihtui jossain vaiheessa, mutta elämänmeno jatkui samanlaisena. Minulla oli lukuisi eri vaatefirmojen tilejä, joista pystyin maksamaan vain minimisummaa takaisin. Pikavippeihin en onneksi koskaan lähtenyt, mutta näin vierestä miten monet muut ottivat niitä ja joutuivat pulaankin niiden vuoksi. Nuorena sitä oli niin huoleton. Koko elämä edessä ja kaikesta selvisi aina. Tavalla tai toisella. Mun käyttäytyminen rahan kanssa alkoi muuttua oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun aloin seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa. Hän oli todella järkevä rahan käyttäjä ja oli aina perillä kaikista menoista ja tuloista. Itse taas en halunnut edes tietää paljonko tilillä oli rahaa. Ainahan pystyi käyttämään masteria!
Mun pahimmat talousmokani on olleet opintolainan hassaaminen turhuuksiin, vaatetileille ostaminen sekä masterin käyttäminen ihan jonninjoutaviin asioihin. Tein myös paljon töitä piittaamatta opintotuen rajoista, joten jossain vaiheessa jouduin makselemaan opintotukia takaisin melkein 2000 euroa. Ei naurattanut ei. No, joskus ihmisen täytyy oppia kantapään kautta ja minä totisesti olen oppinut. Ehkä juuri näiden mokien vuoksi olen nykyään niin kiinnostunut rahasta ja säästämisestä. Haluan, että minulla on koko ajan olemassa puskurirahasto, jos tiukka paikka tulee. En halua ostaa luotolla tai osamaksulla (ellei ole koroton). Ylpeä sen sijaan olen kaikesta tästä minkä olen oppinut, ja varsinkin siitä että perustin ensimmäisen rahastoni vuonna 2008. Ehkä osaan omalle lapselleni opettaa järkevämpää rahankäyttöä omien töppäilyjeni ansiosta!
Mikä on sun pahin talousmokasi?