Kolme on jo ihan liikaa

kolme on jo ihan liikaa
Kuva: Kaisa K.

Kolme on jo ihan liikaa, todellakin.

Kun puhutaan lapsista. Istun juuri junassa kohti Tikkurilaa. Hypättiin tytön kanssa perjantaina junaan ja matkustettiin siskon tykö Kuopion liepeille. Tämä oli ainoa mahdollinen viikonloppu ennen joulua millon kummallakaan ei ollut mitään menoja. Jännästi nämä joulun ajan viikonloput täyttyy ennätystahtia. Tekemistä on enemmän kuin riittävästi ja levätäkin pitäisi jossain vaiheessa. Mielenkiintoinen yhtälö!

Meidän tytöllä on serkkuja useampikin Kuopion seudulla ja päätettiin iskeä useampi kärpänen samalla iskulla. En ole pitkään aikaan nähnyt veljenpoikaa ja otettiin hänet siskoineen myös minun siskoni luokse yökylään, jotta serkukset saavat tutustua taas toisiinsa. Ja pääsinhän itsekin siinä samalla rakentamaan jonkinlaista sidettä veljenpoikaan, joka on jo 2,5-vuotiaana melkoisen hauska ja vekkuli tyyppi! Viime kerralla matkustin Kuopioon ihan yksin ja saatiin siskon kanssa vain olla ja chillata. Tällä kertaa tehtiin kaikkea muuta. Voin sanoa, että tällä hetkellä väsyttää niin helvetisti.

Ihan liikaa kaikkea

Pakko nostaa hattua teille kaikille, joilla muksuja on perheessä useampi. Henkilökohtainen mielipiteeni tällä hetkellä on, että kolme lasta on mun mielenterveydelle ihan liikaa. Koko ajan on jotain kitinää ja kärhämää käynnissä. Aina on joku, joka ei ole tyytyväinen vallitseviin olosuhteisiin. Koko ajan saa laittaa ruokaa ja siivota jälkiä. Pyyhkiä pyllyä ja vaihtaa vaippaa. Viihdyttää tai komentaa. Pukea ja riisua. Aamusta iltaan ja koko ajan. Ei hetken rauhaa missään vaiheessa. Ehkä olen tottunut liian hyvälle, mutta ei olis mun juttu. Tykkään meidän elämästä juuri tällaisena kuin se nyt on. Toisaalta, lapsista on toisilleen myös seuraa, mutta on niissä hommaakin. Ehkä omaan elämääni sopisi maximissaan kaksi lasta ja onhan se toinen ollut suunnitelmissa jo kauan, mutta katsotaan nyt miten käy.

Ihan varmasti myös kolmen muksun kanssa elämiseen tottuisi ja kuulemma kolme on helpompi kuin kaksi. Mene ja tiedä. Ei ole kokemusta niin olen aika jäävi sanomaan tähän mitään. Lapset ovat ilo ja rikkaus, mutta ei minusta suurperheen äidiksi olisi. Haluan myös omaa aikaa ja rauhaa joka päivä. Muulloinkin kuin aamu viideltä tai ilta yhdeltätoista. Eilen illalla, kun lapset oli saatu yksi toisensa jälkeen nukkumaan, istuttiin siskon kanssa aivan umpiväsyneinä sohvalla ja vain tuijotettiin jotain laihdutusleikkauksista kertovaa ohjelmaa. Ei puhettakaan mistään henkevistä keskusteluista. Vain kaksi naista ja lasittuneet ja väsyneet katseet suunnattuna kohti telkkaria.  Kun sain pään tyynyyn, nukahdin sillä sekunnilla. Kunnes heräsin yöllä kun toinen tytöistä pyöri kylmissään sängyssä pudotettuaan peiton. Ja toisen kerran kun toinen halusi vessaan. Ja kolmannen kerran kun joku halusi taas vessaan. Ei ehkä ihmekään, että odotan pääsyä omaan sänkyyn ja töihin 😀 Kyllä, kolme on jo ihan liikaa.

Miten te useamman lapsen vanhemmat oikein pyöritätte koko palettia? Jääkö itselle aikaa päivässä ollenkaan?

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Avainsanat:       
  • 14
  •  17

Kotipihan ilkeät tytöt

*Sisältää mainoslinkkejä

ilkeät tytöt

Olen päässyt seuraamaan todella läheltä valtataistelua, jota meidän pihassa käydään. Samalla mietin olenko itsekin ollut samanlainen? Pieni ja kieroileva kiharapää. Lasten maailma vastaa isolta osin aikuisten maailmaa, mutta asiat unohdetaan nopeasti ja toteutetaan suorasukaisemmin. Asioita ei kierrellä, vaan ne kerrotaan suoraan päin naamaa ”Sä et ole kaunis, me ei leikitä sun kanssa.” Ajatelkaa, jos aikuiset puhuisivat samalla tavalla tai lapset reagoisivat asioihin samalla tavalla kuin aikuiset. Miten sinä toimisit tuollaisessa tilanteessa, jos vaikka työkaveri tulisi sanomaan ”Sä oot ruma, et saa tulla kahville meidän kanssa”? Sotahan siitä syttyisi. Pitkä ja kylmä sota. Lapset itkevät ja harmittelevat hetken, kohauttavat olkiaan ja leikki jatkuu niin kuin ennenkin.

Näitä pieniä tyttöjä iältään 5-6 vuotta riittää meidän pihapiirissä. Voitte ehkä kuvitella minkälainen sotatanner meillä välillä vallitsee. Milloin ei olla jonkun kavereita, milloin juostaan toista karkuun tai haukutaan kaulakorua tai mekkoa rumaksi. Näitä tilanteita tulee vastaan joka ikinen päivä. Siis ihan joka ikinen! Meidän pihapiirissä on tyyli kaikki kasvattaa kaikkia lapsia. Olen todennut tämän varsin hyväksi systeemiksi, koska silloin paikalla on aina joku aikuinen, kun näitä konflikteja sattuu. Lapsissakin osa on vahvaluonteisia ja osa kiltimpiä ja myötäilevämpiä, joten aina on joku napit vastakkain tai leikin ulkopuolella.

Kauheinta kuunneltavaa on kuitenkin lasten ilkeys toisiaan kohtaan ja nimenomaan tytöillä. Haukkumista, toisten vähättelyä ja ulkopuolelle jättämistä. Kunnon Mean girls meininkiä! Puhutaan tytön kanssa näistä asioista paljon kotona ja toivon, että edes osa asioista menee päähän ja käytäntöihin asti. Muistan itsekin miten kauheaa oli jäädä kaveriporukan ulkopuolelle, koska olin nuorin. Tytöllä on vähän sama tilanne. Hän on nuorin tytöistä ja helposti hänet jätetään (tai ainakin yritetään jättää) ulkopuolelle. Sitkeästi hän kuitenkin menee leikkiin mukaan ja joinain päivinä leikit koko porukalla meneekin todella hyvin. Eilen viimeksi sain tyttöä lohdutella kun joku oli haukkunut hänen kaulakoruaan rumaksi. Pienenä tyttönä sitä ottaa herkästi tuollaiset itseensä, mutta myös unohtaa sellaiset.

On tuo pienen lapsen elämä välillä vaikeaa ihan samalla tavalla kuin aikuistenkin. Murheet ovat tosin pienemmät, vaikka niissä kovin paljon aikuismaisia piirteitä onkin. Ehkä tämä on juuri sitä elämää millä on itsekin joskus pienenä oppinut tapoja sekä käyttäytymistä porukassa.

Ps. Nyt Elloksella lastenvaatteet alessa! Saat -25% lasten ja vauvojen vaatteista, kengistä & asusteista – myös merkkituotteista! Shoppailemaan tästä.

Avainsanat:     
  • 6
  •  9

Täytyykö lapsen vanhempien olla naimisissa?

naimisissa

Lueskelin tänään netistä juttua, jossa arvosteltiin vanhempia, jotka eivät ole naimissa keskenään. Ennen aikaanhan oli säädytöntä, jos lasta odottavat vanhemmat eivät menneet naimisiin ja varmasti tämän takia silloin solmittiin monia ”pakkoavioliittoja”. Myös omat vanhempani menivät todella nuorina (tietääkseni presidentin luvalla alaikäisinä) naimisiin, kun ensimmäinen lapsi oli tulossa. Jotenkin itsekin ajattelin aina, että menen nuorena naimisiin ja teen lapsetkin hyvin nuorena. Noh, näin ei kuitenkaan käynyt. Oma lapseni syntyi minun ollessa 29-vuotias mikä ei mun mittapuulla enää mikään nuori synnyttäjä ole vaikkakin ensisynnyttäjien keski-ikä kipuaa koko ajan ylöspäin. Nykyään avioliittoa ajatellaan ihan eri tavalla. Tuntuu, että ennen se oli tavallaan pyhä asia eikä avioliitosta lähdetty noin vain. Nykyään eroja otetaan helpommin ja kevyemmin perustein.

Arvomaailma näin päivinä on hyvinkin erilainen kuin vielä vuosikymmen sitten muissakin asioissa kuin avioliitossa. Yllättävän paljon on silti nykyäänkin ihmisiä, joiden mielestä lasten vanhempien pitäisi olla naimisissa. Ehkä siihen vaikuttaa oma kasvatus ja vanhempien esimerkki, en tiedä. Toisaalta, olen tavannut niin nuoria kuin vanhojakin, joiden mielestä avioliitto kuuluu lapsiperheeseen. Luulin tosiaan itsekin, että menen naimisiin nuorena, mutta niin vain on ajatukset muuttuneet. Yhteisiä vuosia miehen kanssa on kohta 12, mutta naimisissa ei edelleenkään olla. Mietittiin asiaa tovi sitten, mutta mitään ei ole sen hyväksi tehty. Myönnän, että on joitakin lainopillisia juttuja joiden vuoksi kannattaisi mennä naimisiin, mutta minun mielestäni avioliitto ei ole tae jatkuvasta rakkaudesta tai hyvästä parisuhteesta. En osaa sanoa miksi me ei olla menty naimisiin. Ei sille mitään esteitä ole eikä kumpikaan vastusta. Ehkä se ei ole meille niin tärkeää ja onhan tässä vielä mahdollisuus ja aikaakin mennä naimisiin, jos mieli muuttuu 😉

Omasta mielestäni sillä ei ole mitään merkitystä onko lasten vanhemmat avioliitossa. Ei se elämää miksikään muutu saati vähennä rakkautta toista tai lapsia kohtaan, jos naimisiin ei mennä. En ymmärrä ihmisiä, jotka tuomitsevat vanhemmat, jotka eivät halua avioliittoon syystä tai toisesta. Eihän se ole kenenkään toisen elämästä pois. Itse en voisi olla tämän sitoutuneempi kuin olen nyt eikä elämä muuttuisi miksikään, vaikka naimisiin mentäisiin. Yhteinen lapsi ja asuntolaina yhdistää ja sitoo jo aika lailla, mutta pakko myöntää, että avioliitto toisi ehkä jonkinlaisen ”lisäsinetin” yhteiselämään? Kertokaa te, jotka tiedätte: muuttuiko elämä miksikään naimisiinmenon jälkeen? Tuliko sitoutuneempi olo tai tuntuiko perhe ehyemmältä kuin pelkässä avoliitossa?

 

Avainsanat:    
  • 22
  •  10

Lasten pakkonukuttaminen – melko outoa touhua!

Luin muutama päivä sitten jutun suomalaisesta äitibloggaajasta, jonka perheessä on käytössä heräämissääntö. Lapset eivät saa nousta aamulla sängystään ennen kello kahdeksaa, mutta ajasta voidaan joskus joustaa äidin vireystilan mukaan. Äiti kertoi, että hänen lapsuudessaan käytettiin samaa systeemiä, joten se tuntui luonnolliselta myös omien lasten kasvatuksessa. Juttu oli linkattuna Facebookiin, mutta kävin lukemassa myös alkuperäisen kirjoituksen Hutimeni-blogista. Mä en ole henkilökohtaisesti kuullut koskaan, että missään perheessä olisi tällaista käytäntöä ja mun korvaan se kuulostaa melkoiselta natsismilta.

Meillä sai lapsena herätä juuri silloin, kun silmät aukesivat. Toki jos muut nukkuivat, oli ihan ymmärrettävää ettei silloin metelöity ja herätetty muita. Kauheaa ajatellakin, että olisi passitettu takaisin sänkyyn sen vuoksi, että vanhemmat saisivat nukkua rauhassa pidempään. Kuulostaa aika itsekkäältä toiminnalta. Jos lapsien täytyy maata sängyssä hereillä sen vuoksi ettei äiti ole nukkunut riittävästi, äidin ehkä aika katsoa peiliin. Ei kai lasten pidä kärsiä siitä ettei äiti älyä mennä ajoissa sänkyyn? Jos ajattelen omalle kohdalleni hetkeä etten saisi nousta sängystä ennen kuin siihen annetaan lupaa niin kyllähän se aika perseestä olisi vain maata siellä ja odotella lupaa.

Ymmärrän toki sen, jos lapsi herää viideltä ja on selkeästi väsynyt. Silloin yrittäisin itsekin laittaa lapsen unille. Jos lapsi herää kuudelta ja on virkeä niin miksi ihmeessä pakottaisin hänet makaamaan sänkyynsä vain siksi, että saisin itse nukkua pidempään? Menee sitten vain illalla aikaisemmin nukkumaan tai ottaa päiväunet, jos siihen on mahdollisuus. Itse en saisi enää edes unta, jos toinen herättää kuuden aikaan. Olisipahan enemmän aikaa tehdä päivän askareita. Joo, lapset toki tarvitsevat unta enemmän kuin aikuiset, mutta ei se unimäärä siitä lisäänny jos lapsi pakotetaan makaamaan sängyssään, vaikka hän olisi hereillä. Anteeksi vain, mutta mä en ymmärrä tätä kasvatusmetodia yhtään. Todella itsekästä toimintaa äidiltä, jonka pitäisi kuitenkin laittaa lapsen tarpeet omien edelle.

Oletteko te kuulleet koskaan pakkonukuttamisesta ja mitä mieltä olette siitä? Valaiskaa ihmeessä tämän kasvatusperiaatteen ideologiaa, koska en ymmärrä sitä yhtään….Jutun luin alunperin täältä.

 

Avainsanat:     
  • 4
  •  25

Minkä ikäisenä lapselle kännykkä? (+arvonta)

Processed with VSCO with 6 preset

*Sis. mainoslinkkejä

*Yhteistyössä Moi

Kun olin itse lapsi niin ei ollut mitään kännyköitä. Isällä oli silloin autossa matkassa jumalaton Motorolan (?) mötikkä, jota silloin matkapahulemiksi kutsuttiin. Painoa sillä oli varmasti ainakin 10 kiloa ja ulkomuodoltaan se muistutti enemmän matkalaukkua kuin puhelinta. Mun lapsuudessa soitettiin lankapuhelimella ja kaverien kanssa oli aina sovittuna tietyt soittoajat. Toisaalta se oli hyvä juttu, mutta esimerkiksi vahingon tai onnettomuuden sattuessa todella huono juttu. Muistan eräänkin kerran, kun lapsuudenystäväni kaatui pyörällä keskellä ei mitään loukaten polvensa todella pahasti. Ei siinä auttanut kuin pikku hiljaa nilkuttaa kilometrien päähän kotiin.

Nykyään kun kulkee kaduilla niin jo pienillä lapsilla saattaa roikkua kaulassa kännykkä. Olen huomannut, että meidän vajaa viisivuotiaskin käyttää kännykkää todella näppärästi ja oppii sen toiminnot ihan hetkessä! Kasvatamme melkoista teknologiasukupolvea! Mun lapsuudessa oli videonauhuri ja kasibittinen nintendo (joka mulla on vieläkin tallessa!), mutta tänä päivänä löytyy härveliä jos jonkinlaista ja tahti vain kiihtyy. Puhelimillakin voi tehdä paljon muutakin kuin vain soittaa. Kohta ei varmasti tarvitse enää edes soittaa vaan ihmisiin on asennettu ajatustenlukulaite, jolla voi viestittää ystäville asiansa.

Processed with VSCO with 6 preset

Pikkuhiljaa mieleen on hiipinyt ajatus, että milloin on oikea aika hankkia tytölle oma kännykkä? Suurin osa hankkii lapselle kännykän varmasti kouluun mennessä, osa ei silloinkaan. Itse ajattelen, että oikea aika on silloin kun hän alkaa viettämän enemmän aikaa kavereidensa kanssa pihalla ja meidän poissa meidän näköpiiristämme. Viimeistään kännykkä on hankittava juurikin kouluun mennessä, koska silloin hän joutuu olemaan lyhyitä aikoja yksin kotona ja kulkemaan myös koulumatkoja yksin. Jos asutaan tulevaisuudessakin samassa asunnossa tai tässä ihan lähistöllä niin tyttö ei onneksi joudu ylittämään teitä, mutta on silti hyvä että väline avun kutsumiseen on aina mukana. Lasten kanssa kun ei koskaan teidä mitä tapahtuu… Ainakaan jos tytöstä tulee puoliksikaan niin aikaansaava kuin vanhemmistaan!

Silloin kun minä sain ensimmäisen kännykkäni niin puhelinlaskut olivat todella pieniä. Yleensä selvisin alle 20 eurolla. Vielä muutamia vuosia sittenkin minun puhelinlaskut olivat maksimissaan 30 euroa. Maksan itse liittymää kahteen laitteeseen: puhelimeen ja tablettiin ja pelkästään niistä ropsahtaa laskua yli 50e! Tarjolla on koko ajan enemmän ja enemmän dataa ja ohjelmistoja, jotka nostavat puhelimen kustannuksia. Tähän jos miettii vielä tytölle omaa laitetta niin taas saa laittaa parikymppiä lisää kuukausittain puhelimen kustannusten lisäksi. Mulla on jo jonkin aikaa ollut mielessä kilpailuttaa meidän liittymät, mutta suoraansanottuna ei ole ollut kauheasti hyviä vaihtoehtoja. Dna ei toimi mökillä ollenkaan, joten Sonera on ollut ainoa vaihtoehto eikä se tulee juuri sen halvemmaksi kuin Elisakaan. Nyt näille kolmelle on tullut markkinoille varteenotettava kilpailija Moi.

Processed with VSCO with 6 preset

Moi:lla on täysin uudenlainen laskutusmalli, jossa kaikkia perheen liittymät on sidottu yhteen tiliin. Simmejä voi hankkia perheen eri jäsenille tai vastaavasti useampaan eri laitteeseen. Meillä se olisi sekä että. Kaikille simmeille ladataan yhteinen dataämpäri, josta jokainen simmi ammentaa dataa käytön mukaan. Jos data loppuu sitä on ostettava lisää. Yksi vaihtoehto on Moi:n tarjoama rajaton data, joka maksaa 12 euroa kuukaudessa. Tämä on hyvä vaihtoehto henkilölle, joka käyttävät paljon nettiä ja katsova esimerkiksi videoita paljon (nuoret). Näihin datapaketteihin ei kuulu puhetta eikä tekstiviestejä ja niille on valittavissa myös useampi eri vaihto ehto. Laskeskelin, että jo tällä hetkellä meille tulisi paljon halvemmaksi ottaa Moi:n liittymät koko perheelle. Itseasiassa jos ei oteta vielä tyttöä huomioon, niin tulisi paljon halvemmaksi ottaa Moi:n simmit minulle ja miehelle + yksi simmi tabletiin kuin mitä nyt maksamme kolmesta eri liittymästä Elisalle! Tsekkaa Moi:n liittymät täältä*.

Kerro kommenteissa milloin sinun mielestäsi on oikea aika hankkia lapselle kännykkä tai jokin muisto kännyköihin liittyen ja olet mukana Moi:n merinovillaisten suomessa valmistettujen laatulapasten arvonnassa! Arvon näitä palkintoja 4 kpl. Muistathan laittaa kommenttiin myös sähköpostiosoitteesi (ei näy muille), jotta voin ottaa voittajiin yhteyttä. Arvontaan on aikaa osallistua perjantaihin 16.12 klo 18 asti!

Onnea just sulle 🙂

Avainsanat:       
  • 119
  •  1

Päiväkotien säännöt: täytyykö kaikki kutsua synttäreille?

Processed with VSCO with a9 preset

Luin pari päivää sitten netistä erään päiväkoti-ikäisen pojan äidin kirjoittaman pyynnön vanhemmille. Tämä pyyntö oli kirjoitettu muistaakseni iltasanomien yleisönosastolle. Äiti kertoi pojan olevan päiväkodissa ryhmässä, jossa oli pojan lisäksi tyttöjä sekä viisi poikaa. Poika on tiiviisti osa tätä kuuden hengen poikaporukkaa, jossa pojat leikkivät keskenään päivittäin ja ovat hyviä kavereita keskenään. Silti tämä poikaporukan hiljaisin poika jätetään aina kutsumatta toisten poikien syntymäpäiville. Äiti mainitsi myös ettei pojan leikkitaidot ole ihan samalla tasolla muiden lasten kanssa ja uskoi tämän olevan syynä kutsujen puuttumiseen. Äiti vetosi kirjoituksessaan vanhempiin: miksi tämä yksi ainoa poika jätetään kutsumatta joka kerta? Se särkee sekä hänen että poikansa sydämen.

Meidän tytön päiväkodissa synttärikäytäntö tehtiin selväksi varsin varhaisessa vaiheessa. Kutsut saa jakaa päiväkodissa, jos kutsuu koko ryhmän. Muutoin yhteystiedot saa selvittää itse ja hoitaa kutsujen toimittamisen omalla ajalla. Mielestäni tämä on ollut varsin toimiva ratkaisu ryhmässä, jossa on parikymmentä lasta. Pidimme ensimmäiset kaverisynttärit tytön täyttäessä neljä ja hän sai kutsua synttäreilleen viisi haluamaansa ystävää. Kun on kyse noinkin isosta päiväkotiryhmästä niin meillä ei mitenkään olisi varaa järjestää synttäreitä noin isolle laumalle eikä kaikki varmasti edes mahtuisi meidän kotiin. Synttärit järjestettiin HopLopissa ja kaikilla tuntui olevan hauskaa.

Näin isossa ryhmässä useampi jää aina kutsumatta eikä synttärikutsuja ole meillekään kauheasti sadellut. Toisaalta tytöllä taitaa olla kolme tai neljä läheistä kaveria päiväkodissa joiden synttäreille kutsu aina tuleekin. Itse ymmärrän täysin tällaisen ettei kaikkia kutsuta. Sitä en sijaan ymmärrä jos ryhmässä tosiaan on vain ne kuusi poikaa ja aina vain yksi jätetään ulkopuolelle. Se on todella julmaa! Vanhemmat yleensä tietävät keiden kanssa oma lapsi ryhmässä leikkii ja paljonko lapsia ryhmässä on. Minusta aikuisten pitäisi puuttua tähän peliin, koska tuollainen on jo selvää kiusaamista. Lapsi ei ymmärrä miksi kaverit jättävät hänet aina ulkopuolelle, vaikka päiväkodissa ollaankin hyviä ystäviä.

Ymmärrän siis täysin pojan äidin huolen ja jos tällainen sattuisi omalle kohdalle, puuttuisin peliin varmasti. Toki jokainen saa kutsua synttäreilleen ketä haluaa, mutta miksi jättää vain se yksi kutsumatta, jos hän on kuitenkin muiden kaveri yhtä lailla? Pitäisi muidenkin lasten vanhemmilla vähän olla järkeä päässä ja miettiä miten käyttäytyisi jos sama tilanne sattuisi oman lapsen kohdalle. Tuntuisiko mukavalle? No ei varmasti! Eikö voisi kerralla typistää kutsutut vaikka kolmeen jolloin muitakin jäisi kutsumatta tai sitten kutsua kaikki viisi? No, vanhempia on niin paljon kuin lapsiakin ja ehkä osa ei vaan osaa ajatella tilannetta omalle kohdalle…

Kuinka teillä toimitaan synttäreiden kanssa? Kuinka te toimisitte tällaisessa tilanteessa?

 

Avainsanat:     
  • 10
  •  1

Ruokavaliolla yhteys lasten lukutaitoon

tytar1

Kuopion yliopisto on tehnyt tutkimuksen lasten ruokavalion ja lukutaidon yhteydestä. Tutkimukseen osallistui 161 kuopiolaista 6-8- vuotiasta lasta. Lasten ruokavalioita seurattiin vanhempien täyttämien ruokapäiväkirjojen avulla. Tutkimuksessa ruokavalio arvioitiin sitä terveellisemmäksi mitä paremmin se noudatti suomalaisia ravitsemussuosituksia sekä  ns. Itämeren ruokavaliota. Molemmat ruokavalioista sisältävät runsaasti kalaa, pehmeitä rasvoja, kasviksia, hedelmiä, marjoja, rasvatonta maitoa sekä täysjyväviljoja, mutta vain vähän sokeria ja punaista lihaa. Tutkimuksen tulokset julkaistiin European Journal of Nutrition– lehdessä. Kannattaa lukaista läpi! Artikkelista selviää mitä kaikkia speksejä tutkimuksessa mitattiin ja kuinka esimerkiksi ruokapäiväkirjaa pidettiin.

Tutkimuksen tulosten perusteella havaittiin, että mitä terveellisemmin lapset söivät sitä paremmin he menestyivät lukutaitoa mittaavissa testeissä. Tutkija Eero Haapalan mukaan voidaan kärjistetystä sanoa, että ne jotka söivät terveellisesti, oppivat myös pikkuisen nopeammin. Matemaattisiin taitoihin ruokavaliolla ei havaittu olevan vaikutusta. Testeistä voi lukea lisää European Journal of Nutrition-lehdestä. Tutkimuksen perusteella ei voida kuitenkaan olla täysin varmoja onko lukutaito nimenomaan terveellisen ruokavalion ansiota, mutta sillä voidaan kuitenkin tukea oppimista. Havaittiin ettei sukupuoli, kehonkoostumus, fyysinen kunto tai harrastetun liikunnan määrä vaikuta ruokavalion ja lukutaidon yhteyksiin.

Bongasin itse tämän tutkimuksen Helsingin sanomien nettisivuilta ja sen kommentiosiossa on mielestäni heitetty melko tärkeä ja mielenkiintoinen pointti. Voisiko olla niin, että terveellisesti syövien lasten vanhemmat, jotka kiinnittävät lapsensa ruokavalioon huomiota, ovat kiinnostuneempia lastensa hyvinvoinnista laajemminkin ja viettäisivät heidän kanssaan enemmän aikaa lukien, neuvoen ja opettaen? Esimerkiksi lapselle lukeminen on keskeisessä roolissa sen suhteen, miten hänen kielelliset taitonsa kehittyvät. Mun mielestä aika hyvä pointti! Tässäpä tutkijoille lisää pohdittavaa 🙂

Voi lukea artikkelin kokonaisuudessaan täältä.

Avainsanat:     
  • 4
  •  

Syötätkö lapsellesi liikaa sokeria?

Kumpi olisikaan parempi välipala?
Kumpi olisikaan parempi välipala?

Olin eilen Valion järjestämässä tilaisuudessa, jossa oli aiheena Sokerikoukussa lapsesta asti – menetetty peli vai mahdollisuus muutokseen? Aihe oli todella mielenkiintoinen, koska kotoa löytyy reilu 4-vuotias, joka eläisi karkilla ja sokeriherkuilla, jos saisi itse päättää. Tilaisuudessa oli puhujina lastenpsykiatrian erikoislääkäri sekä psykoterapeutti Janna Rantala, laillistettu ravitsemusterapeutti Aino-Maija Eloranta, Tiina Hmäläinen Valion tuotekehittelystä sekä Huono äiti-blogin Sari Helin.

Janna Rantala oli todella mielenkiintoinen ja inspiroiva puhuja. Hän kertoi yhteisten ruokailuiden tärkeydestä ja siitä mitkä asiat ruokailuun vaikuttavat. Jokaisen meistä pitäisi kysyä itseltään mitä meille tarkoittaa syödä hyvin ja mikä on mielestämme hyvää ruokailua? Minkälaisesta ruokakulttuurista itse tulen ja mitkä asiat ruokailussa on tärkeimpiä itselleni (terveellisyys, kattaus, yhdessä olo jne)? Näiden ajatusten pohjalta ovat syntyneet myös omat ruokailutottumukset, jotka olemme jakaneet lapsillemme. Ruokailutottumukset eivät tarkoita pelkästään ruokaa, jota syödään vaan myös omia ajatuksiamme syömästämme ruuasta. Mitä siitä ajattelemme?

Processed with VSCO with c3 presetProcessed with VSCO with c3 preset

Ruokailuiden avulla lasta voidaan suojella niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Hyvä ja terveellinen ruoka tukee lapsen kasvua, mutta myös herkkuja täytyy saada silloin tällöin. Aina ei voi nipottaa kaikesta, vaan välillä täytyy myöntyä ja antaa lapsen päättää mitä hän haluaa syödä ja miettiä sen jälkeen sopivia ratkaisuja yhdessä. Voidaan myös keskustella miltä lapsesta tuntuu, jos hän ei saa juuri sitä mitä haluaa tai jos hän saakin juuri sitä mitä mieli tekee. Hyvä vaihtoehto voisi olla, että perheessä pidettäisiin päiviä jolloin lapsi saa päättää mitä ruuaksi laitetaan tai mitä herkkuja ostetaan. Janna Rantala korosti myös yhdessä syömisen tärkeyttä ja tässä kohtaa itse koin suuren pistoksen sydämessä. Meillä ei vieläkään syödä päivittäin yhdessä vaan jokainen syö kuka milloinkin… Tähän asiaan on saatava muutos! Kannattaa kuunnella periscopesta Janna Rantalan puheenvuoro Valion profiilissa (@JannaRantala: perheen merkitys lasten ruokailutottumusten omaksumisessa).

Toinen erittäin mielenkiintoine puheenvuoro oli Aino-Maija Elorannalla, joka on ollut mukana Kuopion yliopiston tutkimuksessa, jossa tutkitaan suomalaisten lasten sokerin saantia. Lähtökohtana oli, että ravitsemus muuttuu koko ajan (annoskoot muuttuvat, tuotteet muuttuvat, ruokavaliokokonaisuudet muuttuvat…), joten ravitsemustutkimus ei ole koskaan valmista. Lapsilla lisättyjen sokerien saanti tulisi olla alle 10E%, mutta käytännössä tämä toteutuu vain 20%:lla suomalaisista lapsista. Toisin sanoen 80% suomalaisista lapsista saa liikaa lisättyä sokeria ruokavaliossaan. Lisättyä sokeria on esimerkiksi mehuissa, karkeissa, kekseissä sekä jäätelöissä. Luonnollisia sokereita, joita saadaan esimerkiksi hedelmistä, ei lasketa näihin ollenkaan.

Processed with VSCO with c3 presetProcessed with VSCO with c3 preset

Minusta hämmästyttävintä oli nähdä kaavio miten salakavalasti sokeria kertyykään lapsen ruokavaliossa. Sitä saadaan helposti päivän aikana useista lähteistä (kaakao, vanukkaat, jogurtit, limut, mehut, ketsuppi…) joihin kaikkiin emme voi edes vaikuttaa. Voimme vaikuttaa vain valintoihin, jotka tehdään kotona. Suurin sokerin lähde tutkimuksen mukaan ovat erilaiset sokeroidut juomat mikä on käsittämätöntä, koska meillä tyttö ei juuri saa juoda mehuja tai limuja. Mutta kaikillahan ei näin ilmeisesti ole. Pienemmillä lapsilla eniten sokeria tulee välipaloista sekä päivittäin käytetyistä tuotteista. Sokeroitujen juomien sekä herkkujen määrä kasvaa lapsen kasvaessa. Lapset saavat sokeria eniten viikonloppuna eli lauantaina sekä sunnuntaina, mutta selkeästi määrä kohoaa jo perjantaina arkipäiviin verrattuna. Päivän aterioita tarkasteltaessa sokeria saadaan suurin määrä välipaloissa jolloin 20% välipalojen energiasta tulee sokerista. Tämä pisti itseäni mietiyttämään myös aika lailla!

Miksi sokeri sitten on niin haitallista? Jos sokeria saadaan normaalin energiantarpeen lisäksi niin väistämättä paino alkaa nousta. Jos sokeri kattaa liian suuren osan normaalista energianmäärästä niin samalla mm. pehmeitä rasvoja, kuituja, vitamiineja sekä hivenaineita saadaan liian vähän. Sokerin saantia voidaan kuitenkin kohtuullista varsin helpoin keinoin: erotetaan sokeriherkut tavallisesta ruoasta, herkkupäivinä voi herkutella jälkiruualla, kiinnitetään enemmän huomiota päivittäin käytettyyn ”tavalliseen ruokaan” (mehut, kaakaot ym juomat, välipalat, pikkuherkut…) ja pidetään näistä säännöistä kiinni koko perheen sekä lähipiirin voimin. Aino-Maijan esitys Suomalaisten lasten sokerin saanti tutkimusten silmin löytyy myös periscopesta!

Processed with VSCO with c3 presetProcessed with VSCO with c3 preset

Tietoisuus sokerista ja siihen liittyvistä mahdollisista haitoista kasvaa maailmanlaajuisesti. Tutkimusten mukaan puolet suomalaisista ja muista eurooppalaisista pyrkii vähentämään sokerin käyttöään. Myös Who on ilmaissut huolensa sokerin käytöstä ja suosittaa, että max. 10% päivittäisestä energiansaannista tulisi lisätyistä sokereista. Valio teetti viime vuonna asiakastutkimuksen, jonka perusteella he ovat aloittaneet uudet tuotekehittelyt. Tavoitteena on vähentää maitopohjaisten välipalojen sokerimäärää 50%:lla vuoteen 2020 mennessä! Tutkimuksen mukaan sokerin käyttö herkuttelutuotteissa hyväksytään, mutta päivittäisesti käytettävissä tuotteissa toivotaan olevan vähemmän sokeria. Ihmiset halauvat vähentää tuotteissa olevaa sokerimäärää, mutta niiden makeus pitäisi kuitenkin säilyttää samana. Tutkimusten pohjalta Valio on tuonut nyt markkinoille tuotteita, joissa on 30% vähemmän sokeri kuin ennen. Nämä tuotteet ovat pitkän tuotekehittelyn tulos, sillä sokerin vähentäminen vaikuttaa samalla myös tuotteen ulkonäköön, koostumukseen ym! Uusien tuotteiden ainesosaluettelossa on kerrottu mistä lähteistä tuotteen sokeri tulee. Ei siis ilmoiteta pelkästään kokonaissokerin määrä! Tämä on mun mielestä todella hyvä idea, koska suurin osa ihmisitä ei ehkä osaa ajatella, että sokeria voi tulla myös marjoista sekä maitoproteiinista. Se ei aina tarkoita pelkästään lisättyä sokeria.

Pääsin itse maistamaan uudistettua Hedelmäpommi-jogurttia. Rinnalla oli maisteltavana vanha versio, jossa lisättyä sokeria oli 8g sekä illman tuotekehittelyä tehty jogurtti, jossa oli 30% vähemmän sokeria (5,6g/100g). Luulin, että vanha versio olisi parasta, mutta ei! Tämä uusin versio on makaudeltaan täysin samanlainen kuin vanha sokerisempi versio, mutta uudessa on paljon raikkaampi maku. Tuo ilman tuotekehittelyä tehty oli todella platun makuinen näihin kahteen verrattuna. Sanoisinpa, että lopputulos on todella hyvä! En nyt tiedä tuleeko meistä vieläkään mitään jogurtin suurkuluttajia, mutta on hyvä tietää että parempia vaihtoehtoja on taas tarjolla 🙂

Processed with VSCO with c3 preset

Jos Valio-jogurtin tuotekehittely kiinnostaa niin senkin löydät periscopesta: Tiina Hämäläinen – Mikä sokerin vähentämisessä on niin vaikeaa? Case Valio.

Mites teillä, saako lapsi liikaa sokeria? Minä voin ihan rehellisesti sanoa, että ainakin viime aikoina meillä on saanut…

Ps. Kannattaa katsoa myös muut Valion videot periscopesta. Siellä on paljon mielenkiintoisia juttuja!

Avainsanat:       
  • 10
  •  

”Äiti, millon mä saan pikkusiskon?”

Processed with VSCO with c1 preset

Niin, tätä keskustelua käydään meillä nykyään melko usein. Toisinaan hän kaipaa isosiskoa, mutta kun kuulee että sellaista on tässä vaiheessa vähän vaikeaa hankkia, niin pikkusiskokin käy vallan mainiosti. Pikkuveli sen sijaan ei olisi perheeseen tervetullut 😀 Mitään sen kummempaa selitystä en tälle asialle ole vielä saanut, muuta kuin että ei veljiä. Selvähän se. Mulla on itselläni sekä sisko että veli, mutta molemmat ovat sen verran vanhempia etten juuri muista aikaa, kun he asuivat vielä kotona. Muistan veljen bemarin ja kaikki

Tämä lapsiasia herättää meillä keskustelua tasaisin väliajoin. Periaatteessa toinen lapsi voisi tulla milloin vain, sille ei ole mitään esteitä ja olisi varmasti tervetullut. Toisaalta mistäpä sitä tietää voiko toista enää saadakaan, mutta se on sen ajan murheita sitten. Pari iltaa sitten tuli mieleen, että jos meille ei koskaan tule poikaa niin ei ole enää ketään jatkamassa miehen puolen sukuhaaraa. Heidän sukunsa katkeaa tähän. Ei siis mitään paineita 😀 Ehdotin miehelle, että aletaanko pelaamaan sellaista peliä, jossa tehdään lapsia siihen asti kun tulisi poika. Ei suostunut. Kuulemma hänen tuurillaan meillä olisi sitten kymmenen tyttöä. Voisihan se toki mennä niinkin. Heidän puolella suvussa  tyttöjä ja poikia on tullut aika tasaisesti, yleensä vielä niin että kahden lapsen perheessä on molempia yksi. Meidän suku taas taitaa olla poikavoittoista. Mutta niin kuin sanoin, nämä ei ole tämän hetken ”murheita”.

Meidän tyttö on nyt JO 4,5-vuotias. Nimenomaan jo. Aika on mennyt hurjaa vauhtia ja tyttö kehittyy ja kasvaa koko ajan. Nyt hän on ihana pieni prinsessa. Sanavalmis, energinen ja itsepäinen. Kimallusta ja hörhelöitä rakastava. Toisaalta hän pitää kovin paljon myös potkulautailusta, jalkapallosta ja uimisesta. Tytön kasvua kun olen seurannut niin välillä on tuntunut siltä etten halua enää pientä vauvaa, koska elämä nyt on paljon helpompaa.

Toisaalta, juuri nyt voisi olla hyvä aika vauvalle…

Avainsanat:   
  • 4
  •  

Lisää lapsia vai ei?

Processed with VSCO with a6 preset

Tätä ikää kun on alkanut kertyä lisää, niin olen alkanut saamaan hienovaraisia vihjauksia, että ehkä olisi syytä harkita toista lasta jos sellainen aiotaan hankkia. Että terveiset vaan sinne duunipaikalle ja Kuopioon, vihjailunne on huomattu 😀 Mittarissa on 33-vuotta ja en voi kieltää ettenkö olisi asiaa miettinyt jo jonkin aikaa. Lueskelin vähän aikaa sitten artikkeleita lapsettomuudesta sekä raskaudesta eräässäkin sanottiin, että hedelmällisyys alkaa laskea naisille 35-vuotiaana. Silloin raskaaksi tulon mahdollisuus on enää 66% ja samalla myös raskauskomplikaatioiden riski kasvaa huomattavasti. Tämä oli asia mikä sai miettimään asiaa entistä enemmän. Alkaako mun hyvät päivät olla kohta luetut?

Samalla toki mietyttää, että saadaanko me ylipäänsä enää lapsia. Nykypäivänä se ei ole mikään itsestäänselvyys ja jo yhden lapsen saaneillakin uudelleen raskaaksi tuleminen voi olla todella haastavaa. Ei kysymykset ja  huolenaiheet suinkaan tähän lopu! Onko meillä ylipäänsä varaa hankkia toista lasta? Asunto pitäisi vaihtaa eikä se lapsukainen loputtomiin pelkällä maidolla elä. Suurin menoerä olisi nimenomaan se uusi ja isompi asunto. Pienellä panostuksella toki saataisiin rakennettua tytölle jo nykyiseenkin kotiin oma huone, mutta kuka sen rakentaisi? Entäs kaikki ne yöherätykset? Ei millään jaksaisi niitä taas uudestaan. Tytön kanssa kaikki on niin helppoa, koska hän osaa kertoa jos on nälkä tai jano ja pukee ja syökin hienosti itse. Ja sitten se itse raskaus ja synnytys! Mun raskausaika ei todellakaan ollut tytön kohdalla mitään auvoista onnea. Puolet raskausajasta meni kauheiden selkäkipujen kanssa ja synnytyskin oli melko karmea kokemus.

Ennen luulin, että lapsen hankkiminen käy ihan tuosta noin vaan ja ensimmäisen kanssahan se melkein näin menikin, paitsi että hän antoi odottaa itseään vuoden verran.. Nyt kokemusta on yhden pienen ihmislapsen verran ja ainoa tärkeä selvitettävä asia onkin: haluanko ryhtyä tähän kaikkeen uudestaan?

*VAI-KON pipo saatu.

Avainsanat:    
  • 15
  •  

Onko se niin vaikeaa pitää pennut kurissa?

juna

Junamatka täydessä junassa. Sunnuntai-iltapäivä. Monella rankka ja touhun täyteinen viikonloppu takana. Liikaa lapsia pienessä tilassa. Kauhea mekkala. Ja aina se yksi kakara, jota ei saada ojennukseen… Mä olen tyttäreni kanssa matkustellu aika paljon junalla ja joka kerta päädyn ihmettelemään samaa: miksi on aina se yksi mukula, jota vanhemmat ei saa kuriin? Se yksi joka terrorisoi muita, huutaa, kiroilee ja pomottaa. Menomatka meillä sujui ihan ongelmitta, mutta tulomatka.. Puolessa välissä matkaa leikkivaunuun tuli muita lapsia selkeästi isompi poika, ehkä 8-vuotias. Poika, joka luuli omistavansa koko hemmetin leikkivaunun. Poika, joka käytiin vaan viskaamassa sinne, jonka jälkeen isä/ukki (en tiedä kumpi) lähti pois vaunusta ja jätti penskan terrorisoimaan muita lapsia.

juna3

Ei se tuo meidänkään tyttö aina mikään herran enkeli ole, mutta kyllä mulla sentään sen verran auktoriteettia riittää, että saan hänet kuriin. Mua ei haittaa, että lapsi itkee tai huutaa sen takia, että häneltä kielletään jotain. Se kuuluu vain asiaan. Minäkin jouduin kerran tytön istuttamaan matkan aikana omalle paikalleen, kun ei osannut käyttäytyä liukumäessä niin kuin kuuluisi. Huutohan siitä tuli, mutta annoin huutaa niin pitkään kuin ymmärsi ettei leikkipaikalla saa käyttäytyä miten haluaa. Sen jälkeen kaikki sujui hyvin, ilman mitään ongelmia.

juna2

Mutta tämä yksi mukula. Häntähän ei kukaan ollut kieltämässä. Siellä kiroili ja töni muita. Teki just sitä mitä halusi. Uskoi kyllä kun väärinkäytöksistä mainittiin, mutta lyhyt oli muisti. Mä en kovin helpolla komentele vieraita lapsia, mutta teen sen kyllä jos on pakko. Jos omat vanhemmat ei ymmärrä, että lapsi voi satuttaa toisia lapsia niin mun mielestä se on ihan ok, että joku muu komentaa. En pistäisi pahakseni vaikka joku komentaisi meidänkin tyttöä. Monet vanhemmat vaan tuntuvat olevan aika arkoja puuttumaan vieraiden lasten käyttäytymiseen. Minä puolustan omaani haukan lailla. En tosiaankaan halua, että joku tuntematon mukula tulee ja tönäisee tytön alas liukumäestä niin että pää kolisee laitoihin. Ja ei muuten töninyt tämäkään toista kertaa. Miksi noita kurittomia kakaroita on junassa joka ikinen kerta? Onko se nyt niin helvetin vaikeaa pistää oma mukula kuriin? Näille vanhemmille/isovanhemmille ilmeisesti oli, koska hävisivät sen siliän tien…

Mitä te olette mieltä: onko ok komentaa muiden lapsia?

Ps. Kuvat on otettu meidän edellisiltä junamatkoilta.

Avainsanat:       
  • 8
  •  

Tahtojen taisto

Elämme mielenkiintoista vaihetta lapsiperheen elämässä. Samassa taloudessa asustaa kolme varsin voimakastahtoista ihmistä ja yhteentörmäyksiltä ei todellakaan voi välttyä. Tyttö tulee selkeästi minuun ja kiihtyy nollasta sataan sekunnissa. Ei ehkä ihan parhaita minulta perittyjä/opittuja tapoja 😀 Me ollaan tytön kanssa napit vastakkain harva se päivä eikä kumpikaan halua antaa periksi. Tähän mennessä minä olen sanonut viimeisen sanan, mutta jännityksellä odotan murrosikää…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Käytiin maanantaina tytön kanssa neuvolassa. Ikää nyt 3 vuotta ja 2 kuukautta. Pituutta 100,5cm ja painoa 15,7kg. Pituuden osalta tulee siis isäänsä, joka on 193cm kokoinen järkäle. Tytön ennuste on tällä hetkellä 170cm ja mähän olen vain 163cm 😀 Tyttö on sanallisesti hyvin lahjakas ja hallitsee kaiken minkä nyt tuon ikäisen ”kuuluu” hallitakin. Uhmaikä on jo takanapäin, mutta tämä suuri tahtotila…Voi kuulemma vielä pahentua! Tai laantua nopeastikin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt kun tuo oma tahto on neidillä niin vahva eikä hän tunnu uskovan oikein mitään, niin pitäis keksiä miten hänet saa ruotuun. Mitkään rankaisukeinot ei tuota tulosta. Ihan sama otetaanko joku lelu vaikkapa rankaisuna tottelemattomuudesta pois vai ei. Ei mitään tehoa. Onko teillä käytössä jäähypenkki vai millä saatte lapset kuriin? Vai tottelevat teidän lapset kun vain sanoo jostain asiasta? Meillä kaikki menee kuin kuuroille korville… Tottahan toki tyttö osaa olla myös maailman suloisin, mutta on niitäkin päiviä kun tekis mieli repiä hiukset omasta päästä, kun mikään ei tehoa! Olis kiva saada jokin balanssi tähän elämään eikä mennä ääripäästä toiseen.

Laittakaahan omat hyväksi havaitut lastenkasvatusvinkit jakoon! Uhkailu, kiristys, lahjonta?

 

Avainsanat:     
  • 10
  •  

Vielä yksi jakso muumeja, äiti!

Mun lapsuudessa ei ollut kännyköitä, tallentavia digibokseja saati tabletteja. Nykyään näitä vempaimia on joka taloudessa ja jokaisella lapsella. Minä leikin lapsena pihalla kavereiden kanssa ja kotona piirsin ja leikin barbeilla. Liikuin monta tuntia päivässä ja katsoin pikku kakkosen illalla. Jos muilta leikeiltäni ehdin. Olen alkanut kiinnittää elektronisten laitteiden käyttöön lapsilla enemmän huomiota nyt kun oman lapseni mielenkiinto kyseisiin vekottimiin on selkeästi herännyt. Lähes joka päivä kuulen lauseen ”vielä yksi jakso muumeja” tai ”joo, tulen kunhan tämä video loppuu”.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meillä ei ole ollut kotona mitään selkeää linjaa paljonko saa päivässä katsoa tablettia tai televisiota. Me ei olla tätä ns. ruutuaikaa rajoitettu vielä millään tavalla, koska aikamäärät, mitä tyttö haluaa katsoa, eivät ole olleet mitään kovin suuria. Nyt olen kuitenkin huomannut, että tyttö katsoisi vain tablettia tai televisiota ellei häntä selkeästi motivoi leikkimään leluillaan tai pelaamaan pelejä. Neuvokas perhe-sivustolla kerrotaan, että suositusmäärä ruutuajalle olis max 2h päivässä. Mäkin huomaan näplääväni ihan liikaa kännykkää kotona ja varmasti sekin vaikuttaa tytön haluun olla tabletilla ja räplätä mun kännykkää.

Aina puhutaan vain älylaitteiden haittavaikutuksista, mutta onhan niitä Neuvokas perhe-sivuston mukaan myös positiivisia vaikutuksia, kuten kielellisen oppimisen edistäminen, ongelmanratkaisukyvyn parantaminen ja visuaalisen älyn kehittäminen. Meidän 3-vuotias on esimerkiksi oppinut aikamoisen englannin kielisen sanavaraston ja on varsin nokkela muutenkin ikäisekseen. Pelejä hän ei juurikaan pelaa (vielä), mutta katselee jonkin verran videoita youtubesta. Niiden kanssa saa vain olla aika tarkkana etteivät sisällä mitään sopimatonta materiaalia tai kirosanoja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sivustolla on myös lista hyviä vinkkejä älylaitteiden käyttöön:

  • Päivittäistä ruutuaikaa on hyvä pilkkoa pienempiin osiin, sillä monen tunnin yhtämittainen ajanvietto kirkkaiden ja välkkyvien ruutujen ääressä on melkoinen rasite lapsen aivoille.
  • Tarkasta, missä asennossa lapsi touhuaa tabletin ääressä ja selailee älypuhelinta. Päänsärky on luonnollinen seuraus, jos selkä on mutkalla ja hartiat lysyssä.
  • Säätäkää näytöt himmeämmälle, jolloin valoärsytys vähenee. Myös äänenvoimakkuutta on hyvä madaltaa.
  • Digihäly kannattaa sulkea ympäriltä jo hyvissä ajoin illalla, jotta aivot pääsevät rauhoittumaan ennen nukkumaanmenoa. Suosituksen mukaan laitteet on syytä sulkea puoli tuntia ennen nukkumaanmenoa.
  • Tutustukaa internetin, pelien ja sosiaalisen median maailmaan yhdessä. Osoita kiinnostusta lapsen laitteiden käyttöä kohtaan ja opasta, miten netissä käyttäydytään. Ensimmäiset käyttäjätunnukset voidaan luoda yhdessä.
  • Pidä itsesi kartalla siitä, mitä ruudusta katsotaan, näytöltä seurataan ja nettiin kirjoitetaan.
  • Lapsille voi asentaa esimerkiksi estoja ja aikarajoituksia puhelimeen tai tietokoneeseen.
  • Munakellon pirinä on lapselle selkeä merkki siitä, että peliaika on nyt päättynyt.
  • Ruutuaikasopimukseen voi kuulua, että lapsen on mahdollista ansaita peliaikaa esimerkiksi pieniä kotitöitä tekemällä tai pikkusisaruksia vahtimalla.

Mä olen huomannut ettei tablettia saa antaa tytölle kovin myöhään illalla. Ainakin puoli tuntia täytyy rauhoittaa iltapuuhille ja muille leikeille ennen nukkumaanmenoa jos ei haluta huutokonserttia ennen nukkumaanmenoa. Tyttö on helposti todella kärttyinen jos saa katsoa tablettia liian pitkään. Mä olen muutenkin sillä kannalla, että lasten kuuluu leikkiä ja liikkua, ei istua missään tietokoneen ääressä tai tabletilla. Meillä tyttö saa katsoa tablettia silloin kuin aikuiset laittavat vaikkapa ruokaa tai siivoilevat. Muumeja katsotaan illalla yhdessä, mutta aikaa pitää löytyä myös pelailulle ja tytön kanssa leikkimiselle. Meillä tyttö on aika huono siivoamaan omia lelujaan pois lattioilta, vaikka sen kyllä osaa tehdä. Taidankin kokeilla tuota neuvoa, että pienillä kotitöillä voi ansaita lisää ruutuaikaa. Alkaiskohan se lelujen siivoaminekin kiinnostaa 😉

Mites teillä, paljonko saa katsoa töllöä/tablettia päivässä tai pelata tietokoneita? Oletteko huomanneet haittavaikutuksia tai positiivisia vaikutuksia?

 

Avainsanat:       
  • 4
  •