Tällainen minä olen

tällainen minä olen

Tällainen minä olen enkä muuksi muutu. Viittä vaille 35-vuotiaana tunnen jo itseni ja omat tapani kohtuullisen hyvin. Tiedän myös sen, että tuli mun kommenttiboksiin ihan minkälaista kommenttia tahansa, ne eivät minua muuta millään tavalla. Joskus tuntuu, että siellä lukijoiden puolella on ihmisiä, jotka yrittävät kommenteillaan vaikuttaa mun mielipiteisiin, kiinnostuksen kohteisiin tai elämääni, mutta ei se ihan niin mene. Kuten tämä dieettiasia. Montako kommenttia olen saanut, että muutuin sillä sekunnilla tyhmäksi ja tyhjänpäiväiseksi ihmiseksi, kun aloitin dieetin? Aika monta. Ei yksi dieetti kenenkään elämää kovin krittiisesti muuta. Ei se minua muuta millään tavalla (no fyysisesti ehkä kyllä), mutta ajatukset, unelmat ja elämänkatsomus on edelleen täysin sama.

Rakastan treenaamista ja rakastan ruokaa. Testailen mielelläni uutuuksia ja kirjoitan niistä. Olen edelleen äkkipikainen, mutta iloinen ja energinen. En pidä kylmästä, mutta minusta on ihanaa vetää villasukat iltaisin jalkaan. Olen oppinut rakastamaan siivoamista ja puuhailisin kotona aamusta iltaan, jos olisi mahdollisuus. Tykkään kuvata videoita ja kirjoittaa blogia. Rakastan työtäni ja ihmisten kanssa olemista. Haluan kehittää itseäni jatkuvasti ja oppia uutta. Tarvitsen paljon unta, mutta usein en malta mennä iltaisin nukkumaan ajoissa.

Toki elämässä on asioita, jotka muuttuvat koko ajan. Ihminen muuttuu koko ajan monien eri asioiden vaikutuksesta. Perusolemus ja ihmisen sisin ei kuitenkaan koskaan muutu. Jokainen meistä on juuri sellainen kuin on ja hyvä niin. Jokaisella on oikeus olla juuri sellainen kuin on. Ja minä olen juuri tällainen kuin olen eikä sitä kukaan minulta pois vie. Alla video, jonka julkaisin tänään. Mun muita videoita pääset tsekkailemaan tästä ja on siellä ainakin yksi jota en ole blogiin linkittänyt. Muistahan tilata myös kanava, se ei maksa mitään 😉

Rauhallista sunnuntaita!

Ps. Käykääs lukemassa mun kirjoittama postaus Parempaa oloa -blogista!

Kummasti mun elämä ärsyttää taas

*Sisältää mainoslinkkejä

kummasti mun elämä ärsyttää taas

Mä en taas jaksa ymmärtää ihmisiä. Puututaan asioihin, joihin ei todellakaan voida vaikuttaa millään tavalla. Minun elämääni ja elämänvalintoihini nimittäin. Heti kun aloitin tämän dieetin niin alkoi tämä marina, sättiminen ja haukkuminen. Minähän tätä elämääni elän, ei kukaan muu! Miksi minun valintani tuntuvat ärsyttävän yhtäkkiä niin monia? Miksi minusta on yhtäkkiä tullut niin monen mielestä täysin eri ihminen kuin kuukausi sitten? Ei sinun tarvitse lukea minun juttujani, jos tuntuu etteivät ne kiinnosta enää. Se on sinun vapautesi ja oikeutesi. Älä myöskään oleta, että minä eläisin elämääni niin kuin sinä haluaisit. Tai niin kuin elin ennen.

Tällainen kommentti tupsahti viikonloppuna muiden samankaltaisten lisäksi kommenttiboksiin:

”Ennen blogiasi oli suosikki, ei enään. Olet jatkuvasti kipeä, valitat siitä videollaan jota en jaksanut katsoa ja vedät dieettiä joka aivan naurettava sinunlaistesi naisen suhteen. Olen pitänyt sinua tervepäisenä immeesenä, mutta nyt täytyy muuttaa käsitystä. Palaan blogiisi takaisin ehkä kun olet lopettanut noi dieettisi ja palannut normaaliksi itseksesi.”

Tässä kiteytyy aika monta asiaa, jotka aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää: a) en voi sille mitään, jos flunssa iskee b) sinä et tiedä miten minä koen itseni ja oman kehoni c) sinä et tiedä miten kaikki loukkaantumiset ym ovat vaikuttaneet minuun d) miksi olen automaattisesti tyhmä ja vähemmän tervepäinen, jos haluan vanhan hyvän olon takaisin?

Anteeksi, mutta nyt menee kyllä yli. Olen aina ollut sporttinen ja urheilua rakastava ihminen. Kun sellaiselta ihmiseltä viedään urheilun ilo, tapahtuu paljon muutakin kuin ulkoinen muutos. Omalla kohdallani itsetunto laski todella rajusti ja olo oli koko ajan allapäin, nuutunut, ärsyyntynyt, välillä onnetonkin. Olinko tällöin tervepäisempi, koska en dietannut? En omasta mielestäni. Tilanne oli täysin päinvastainen. Minusta tervepäistä on nimenomaan tehdä asialle jotain, jos tuntee olonsa huonoksi eikä yhtään omaksi itsekseen. Jos sinulla on hyvä olla itsesi kanssa, sinulla on oikeus olla diettaamatta tai tekemättä mitään. Tulenko minä silloin sättimään sinua asiasta ja haukkumaan tyhmäksi vain sen vuoksi, että minä haluan dietata? Kukaan meistä ei tiedä mitä toisen pään sisällä liikkuu. Kukaan meistä ei tiedä toisen elämästä loppujen lopuksi juurikaan mitään. Minusta on outoa, että on täysin hyväksyttävää jos selvästi ylipainoinen haluaa pudottaa painoaan terveyssyistä. Entä kun minä haluan dietata terveyssyistä? Molemmat tekevät sen terveyssyistä, mutta erilaisin tavoittein. Minulla on päämääränä on voida henkisesti paremmin, ylipainoiselle ehkä sen lisäksi vielä fyysisesti paremmin. Toki en voi kieltää etteikö olisi mahtavaa olla taas samoissa mitoissa kuin parikymppisenä, mutta se ei ole tämä projektin pointti.

Minun ”normaali itseni” on onnellinen, jaksava, treenaava ja aikaansaava ihminen. Tiedän mitä haluan ja miten minusta tulee taas minä. Vaikka kirjoitan julkista blogia niin ei kenellekään pitäisi olla oikeutta tulla sanomaan, että minun valintani ovat minulle vääriä tai etten olisi enää ”normaali itseni” vain sen vuoksi etten toimi niin kuin sinä haluaisit. Sinä teet elämässäsi omat valintasi ja minä teen omani. Minun valintani on pudottaa painoa, koska sillä saan tämän raskaan olotilan pois ja sporttisen minän takaisin. Jos se tekee minusta jonkun toisen mielestä normaalin, että syön mitä sattuu ja milloin sattuu, hän voi minun puolestani toteuttaa sitä elämäntyyliä ihan itse. Ei siihen minua tarvita. Minä haluan olla virkeä ja energinen, en väsynyt ja nuupahtanut. Huomaan eron olossani jo nyt ja pidän tästä olotilasta enemmän kuin siitä missä elin vielä pari kuukautta sitten. Suunnitelin tätä elämäntapamuutosta puoli vuotta, mutta vasta nyt minulla oli riittävästi motivaatiota tehdä se. Niin, olenko tervepäisempi ihminen jos sanon tekeväni elämäntapamuutoksen kuin diettaavani? Koska minun kohdallani ne ovat yksi ja sama asia. En diettaa ulkonäön takia, vaan oman oloni takia. Se jos mikä on minusta tärkeää. Voida omassa kehossa hyvin. Niin henkisesti kuin fyysisesti.

En tiedä mitä näiden kommenttien taustalla oikein on? Tyytymättömyyttä omaan elämään? Liikaa aikaa? En osaa sanoa, mutta ei noissa mitään järkeä ole. Miksi palata blogiini vain kertomaan tuollaisia asioita? Kummallekin olisi helpompaa kun klikkaisit itsesi jonnekin aivan muualle ja olisit tyytyväinen siellä. Tämä nimittäin on nyt minun elämääni. Jos se ei sovi sinun maailmankatsomukseesi niin ei se ole minulta pois. Niin kuin ei pitäisi minun dieettini olla sinulta pois. Vanha minä on alkanut pikku hiljaa kuoriutua tuolta jostain ja huomaan taas nauttivani urheilusta, olosta ja peilikuvastakin. Olen siis oikealla tiellä. Dieettiä mennään jo viidettä viikkoa ja hyvin sujuu. Tämä tiedoksi niille, jotka niin kovin epäilivät minun onnistumistani.

Ai niin joo, joitakin tämä mun projekti ärsyttää niin paljon, että ihan vauva-palstalle on kirjoiteltu! Antakaa mun kaikki kestää…

Eipä siinä, minä jatkan omaa taivaltani samaan malliin kuin tähänkin asti. Toteuttaen omia unelmiani, tee sinä samoin 🙂

Ps. Jos sulla on elämässäs tylsää, mene vaikka edullisesti Flamingoon perheen kanssa uimaan , vie kaverit pelaamaan pakohuonepeliä tai hemmottele itseäsi kasvohoidolla sekä kuumakivi- ja päähieronnalla. Toki hyvä ruoka on myös aina hyvä idea! Kokeileppa koodia MYSTEERI kassalla! Sillä voi saada jänniä alennuksia 😉

Kun mä en ole enää mä

Processed with VSCO with a5 preset

En ole hetkeen ollut näin hukassa itseni kanssa kuin nyt. Katselen vain alati muuttuvaa peilikuvaani, mutta en osaa enkä jaksa tehdä mitään sen eteen. Tällä treenitaustalla homma ei ole osaamisesta kiinni, mutta en vain saa itsestäni mitään irti. Tämä on todella ristiriitainen tilanne: haluaisin olla hyvässä kunnossa, mutta en kuitenkaan viitsi tehdä mitään sen eteen. En ymmärrä enää itseäni yhtään! Minne se motivoitunut Jonna on kadonnut ja mistä sen naisen taas löydän?

Treenaaminen on tällä hetkellä melko haasteellista, mutta ei suinkaan mahdotonta. Vaikka yläkroppa on poissa pelistä niin voisinhan minä tehdä kaikkea muuta! Mun ajatusmaailma on ollut jotenkin omituinen: kun en voi treenata täysillä niin en halua treenata ollenkaan. Inhottaa taistella omien ajatusten kanssa. Melkein kuin tuulimyllyjä vastaan taistelisi. Yhtenä hetkenä teen suuria suunnitelmia ja kirjaan tulevan viikon treenit ylös kalenteri ja työvuorolista kädessä, mutta tosipaikan tullen jään vain himaan maleksimaan. Nyt pitäisi tehdä sellainen plääni, jolla motivaatio säilyy ja jaksan treenata näissä puitteissa, joissa kykenen. Olen jopa miettinyt pt:n palkkaamista itselleni. Helpottuisiko asiat, jos löytäisin hyvän tsempparin itselleni, joka laatisi ohjelmat valmiiksi?

Processed with VSCO with a5 preset

Peilikuvastani en kauheati välitä tällä hetkellä, koska se ei näytä minulta vaan joltain ihan muulta. Mun on saatava hommat nyt ruotuun tai kadotan kohta itseni kokonaan. Suurin työhän tehdään keittiössä ja siihen olen alkanut jo panostaa enemmän. Tykkään kuitenkin kovasti laittaa ruokaa ja leipoa, joten nämä ruokahommatkin on välillä aika hankalia. Se kuuluisa kultainen keskitie on taas etsinnässä ja uskon, että sillä päästään jo pitkälle! Pahimpia mulle on olleet illat. Kun en ole salilla pumppaamassa rautaa niin haluaisin vain syödä. Mielellään leipää ja paljon. Kaikilla höysteillä. Pari palaa leipää on päivässä ok, mutta mulla määrä on karannut aika paljon suuremmaksi….Mies aloitti tällä viikolla dieetin eikä ainakaan kanna enää mitään herkkuja meille kotiin. Hänen dieettinsä ansiota on, että olen itsekin alkanut katsoa omia ruokailutottumuksiakin taas uusin silmin.

Viime aikoina on ollut ihan liikaa kaikkea ylimääräistä, mutta ensi viikon pyhitän treenaamiselle ja ihan vain itselleni. Haluan löytää sen vanhan ja sporttisen Jonnan ja saada kunnon treenimotivaation takaisin. Maanantaina mulla on taas ortopedillä käynti ja siellä selviää jatkohoito olkapäälle. Sieltähän löytyi 14 mm mittainen repeämä kiertäjäkalvosimesta ja mitä olen netistä lueskellut niin leikkauksen osalta se on joko tai. On asioita, jotka puoltavat leikkausta ja asioita, jotka puoltavat kuntoutusta. Kipeähän tuo on ollut kuin mikäkin, joten on vaikea edes ajatella noin kipeän olkapään kuntouttamista. Yritän ajatella tulevaisuutta positiivisesti ja pystynhän minä paljon tekemään ja treenaamaan käsi kantositeessäkin. Ainakin kävelemään! Pakko miettiä jo tässä vaiheessa miten liikunnan järjestän jos olkapää leikataan ettei tule sitten yllätyksenä ja motivaatio katoa taas sen vuoksi. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty 😉

Onko siellä muita motivaation metsästäjiä tai olkapääleikkauksen läpikäyneitä?

I <3 me

Mulla oli nuorempana todella huono itsetunto. Olin vähän pyöreä ja sain helposti näppylöitä kasvoihin. Liikuin sellaisissa porukoissa, jossa oli paljon kundeja sain aika usein kuulla pyöreydestäni ja kyllähän se sattui. En muista olinko silloin vielä edes täysi-ikäinen, mutta muistan että kaikki nuo kommentit sattuivat ja ajattelin jatkuvasti miksi olen näin ällöttävä. Miksi mulle tulee näppylöitä ja miksi just mä olen tällainen löllerö. Vatvoin ulkonäköäni koko ajan.

04072014 2014-07-03 004

Sitten muutin suurempaan kaupunkiin, tutustuin uusiin ihmisiin ja aloin käydä salilla. Kroppa alkoi muuttua pikku hiljaa, mutta tunsin edelleen itseni rumaksi. Ei siinä paljon auta vaikka joku toinen kehuisi kauniiksi jos oman päänsä sisällä on ruma, lihava ja ällöttävä. Itsetunto alkoi parantua vasta kun tapasin nykyisen mieheni, jonka avulla ruokailuihin ja treenaamiseen tuli jotain järkeä. Bilettäminen ja typeryydet jäi kokonaan pois ja aloin miettiä mitä oikeasti haluaisin elämältäni. Aloin aikuistua. Kisadieeteillä näin että mullahan on ihan kivan näköinen kroppa siellä kaiken alla, mutta fitnesslajit ei aina ehkä ole ihan paras valinta ihmiselle, jolla on jo muutenkin ongelmia minäkuvan kanssa. Kirjoitin kisadiettieni aikana jo tätä blogia ja vaikka mua ei enää haukuttu plösöksi niin kuvaan astuivat erilaiset haukkumiset, jotka nekin nakertaa itsetuntoa aika lailla.

IMG_20140629_164617

Opin jollain ihmeen tavalla ohittamaan kaikki ikävät kommentit ja keskityin vain omaan tekemiseen. Samoihin aikoihin valmistuin myös koulusta ammattiini ja huomasin olevani siinä todella hyvä. Kannustankin kaikkia ihmisiä hakeutumaan sellaisten asioiden pariin, jotka oikeasti kiinnostavat, sanoivat muut mitä tahansa. Se tunne, kun ymmärrät olevasi jossain hyvä, parantaa itsetuntoa huimasti! Elämässä täytyy tehdä asioita joista nauttii itsensä, ei muiden, vuoksi. Ihan sama mitä muut sun tekemisistä tai harrastuksista ajattelee, tee just sitä mistä itse saat hyvä fiiliksen ja onnen tunteen!

Totta kai on edelleen päiviä jolloin ulkonäkö ei miellytä tai miettii että mitähän toikin kommentillaan tarkoitti. Musta on ollut jotenkin niin outoa huomata että siitä parikymppisestä hämmentyneestä tytöstä on kasvanut näinkin fiksu ja hyvän itsetunnon omaava nainen kuin minä. Uskallan sanoa, että mähän olen varsin hyvä näin ja rakastan itseäni juuri tällaisena kuin olen. Lapsen saaminen on opettanut sen, että täytyy elää tässä hetkessä ja heittää kaikki epäoleellinen romukoppaan. Meillä kaikilla on vain yksi elämä eikä sitä kannata käyttää itsensä vihaamiseen!

Kuva: aller media Oy.
Kuva: aller media Oy.

Mun piti tänään kirjoittaa ihan erilainen postaus kuin tämä, mutta joskus täytyy mennä ajatuksen virran mukana. Töihin tullessa kävelin peilin ohi ja hämmästyin kun näin itseni siitä. Kappas, mullahan on varsin mukavan näköinen runko ja mitä mun jaloille on tapahtunut! Looks nice 😉 Muistakaa kiinnittää huomiota päivittäin asioihin joista itsessänne pidätte!

20140729_072249

Mistä sä tykkäät itsessäsi?