Elämä on puhelimessa

*Sisältää mainoslinkkejä

elämä on puhelimessa

Kuvaan päivittäin puhelimella. Yleensä ruokia, mutta usein jotain muutakin. Tulin taas siihen lopputulokseen, että pitäisi kuvat enemmän arkea, koska silloinhan se elämä tapahtuu. Snäppään ja kuvaan instastooriin, mutta ne kuvat poistuvat vuorokauden sisällä ja painuvat unholaan. Ei niitä asioita ja aikoja enää kukaan muista. Kuvien välityksellä muistot tulvivat taas mieleen ja huomaan kuinka nopeasti aika huristaa. Löysin vähän aikaa sitten kuvia, jotka oli otettu meidän tytöstä 2015. Miten pieneltä ja pulleaposkiselta hän niissä näyttikään! Löysin myös kuvia työkaverin halloween-bileistä, erilaisista blogitapahtumista, mökiltä ja kotoa. Tällaisiakaan asioita ei muista ellei kuvia olisi. Nykyaikana elämä on puhelimessa ja tietokoneella. Siellä missä kuvatkin ovat. Harvoin tulee enää teetettyä kuvia, vaikka pitäisi. Tietokoneelle ne unohtuvat eivätkä välttämättä löydy koskaan.

Mennäänpä sitten tsekkamaan mitä mun puhelimen kätköistä oikein löytyikään!

elämä on puhelimessa

Lenkillä eilen anoppilan maastoissa. Teki hyvää ulkoilla ja miettiä syntyjä syviä. Yskän takia en ole uskaltanut mennä salille, mutta jo kävelylenkki piristi mieltä kummasti!

elämä on puhelimessa

Viime viikonlopun herkkuja. Kumpikaan ei pahemmin sykäyttänyt tai singonnut herkkujen top 3:een, mutta menihän nuo!

elämä on puhelimessa

Salilla viime viikolla. En juurikaan harrasta salilla peiliselfieitä, mutta kun kukaan ei ollut näkemässä….

elämä on puhelimessa

Blog awardseissa Katrin kanssa kuvausseinällä ja ruuatkin oli mielettömän hyvät!

elämä on puhelimessa

Mun uusi kamera! Siinä on niin monta vipua ja vipstaakkelia etten ole ehtinyt kaikkea edes opettelemaan // Annan kanssa kimppaselfie Blog awardseissa.

elämä on puhelimessa

Even ylisöpö Ingrid. Haluan meille samanlaisen söpöläisen <3

elämä on puhelimessa

Tein tytölle kasvomaalauksen halloweeniksi. Ihan hyvä näin ensikertalaiselle!

elämä on puhelimessa

Blog awardseissa sai käydä ottamassa bilehileet ja minähän otin!

elämä on puhelimessa

Ikeassa haaveilemassa ihanista keittiöistä, uudesta sohvasta ja eteisen kaapista // Anopin orkideat kukkivat aina vaan, oli vuodenaika mikä tahansa!

elämä on puhelimessa

Jos tekisi lehdistä yhden ison kasan ja hyppäisi sinne…?

elämä on puhelimessa

Kisumisut köllöttävät lempipaikallaan sohvan selkänojalla. Tiivistii kylki kyljessä niin kuin aina.

elämä on puhelimessa

Olen pikku hiljaa järjestellyt kotona kaappeja ja tässä keittiön yksi laatikoista. Nyt sieltä löytää etsimänsä helposti!

elämä on puhelimessa

Tekaisin työpaikan syysbrunssille amerikkalaisen porkkanakakun ja pääsin samalla testaamaan Tupperwaren kakkukupua. Kätevä oli!

Kuvaatteko te paljon puhelimella vai jääkö kuvat ottamatta arjen tiimellyksessä?

Ps. Nyt House of Brandonilla KAIKKI -20% (paitsi kosmetiikka) eli kannattaa mennä tsekkaamaan ainakin treenivaatteet ja ulkovaatteet! Voimassa 13.11 asti.

 

Vuoden toiseksi vaikein päivä

Processed with VSCO with x5 preset

Tämä vuosi on ollut mulle yhtä hullun myllyä ja tunnemyrskyä. Vuoden sisään on sattunut pari suurempaa asiaa, jotka molemmat ovat vaatineet veronsa. Näin kun asiaa ajattelen taaksepäin niin ei ihme, että olen tunnen muuttuneeni ihmisenä ja etsin itseäni selkeästi edelleen. Uskon, että kaikki nämä minun motivaatio-ongelmat johtuvat nimenomaan suurista elämänmuutoksista. Vielä kun tietäisi milloin löydän taas itseni kaiken tämän myllerryksen keskeltä niin olisin kiitollinen. Aikaahan se vie, se on selvä, mutta paljonko? Siihen tuskin on kenelläkään vastausta.

Isäni menehtyi pitkän sairastelun jälkeen tammikuussa. Tapahtuma tuli kuitenkin yllätyksenä meille kaikille, koska tilanteen piti olla hoidossa. Näin se elämä vaan heittelee eikä koskaan tiedä milloin joku läheinen poistuu keskuudestamme. Ensimmäiset kuukaudet olivat aivan kauheita, mutta kesän aikana tilanne alkoi jo vähän helpottua, koska ajatukset olivat olkapääni kuntouttamisessa. Ikävä ei kuitenkaan poistu koskaan ja tunteet nousevat pintaan välillä todella kovina. Niin kuin tänään kun on aika muistella vuoden aikana menehtyneitä läheisiä. Itku tuli heti aamusta eikä fiilis ole juuri päivän aikana helpottunut, vaikka en sitä ole muille näyttänytkään. Yritän pitää itseni edes jotenkin kasassa. Ehkä lähden kotona kävelylle kirpakkaan pakkaseen ja pidän ihan oman muisteluhetkeni, koska kirkkoonkaan en tänään pääse. Olo on ontto ja tyhjä. Mielessä päällimmäisenä kysymyksenä pyörii Miksi? Miksi näin tapahtui?

Kysyin eräältä ystävältäni, että kuinka kauan kestää selvitä läheisen kuolemasta. Hän vastasi ettei siitä koskaan täysin selviä ja se taitaa olla ihan totta. On kuitenkin eri asia jäädä vellomaan suruun kuin jatkaa omaa matkaa ja muistella lähimmäistän lämmöllä. Olen onneksi päässyt jo tähän jälkimmäiseen vaiheeseen, mutta odotan myös sitä ettei aina tarvitsisi purskahtaa itkuun kun puhuu isästä tai ajattelee häntä. Mutta toisaalta, ei kai sekään väärin ole?

On tämä elämä vaan välillä oikukasta! Rauhallista lauantaita kaikille  <3

Yhden aikakauden loppu

Processed with VSCO with a4 preset

Kotona ollaan Helsingissä henkisesti melko raskaan viikonlopun jälkeen. Isä on saanut viimeisen leposijansa ja saa nukkua siellä rauhassa ilman kipuja. Niin kuin eräs teistä kommentoi jo aiemmin niin hautajaiset ovat eräänlainen päätepiste. Olo on jotenkin helpottunut. Huomaamattani olen stressaannut ja murehtinut hautajaisia todella paljon, mutta fiilis on huomattavasti kevyempi nyt kuin muutama päivä sitten. Tuntuu, että koko isän poismeno on nyt jotenkin konkretisoitunut ajatuksen tasolla ja pystyn käsittelemään fiiliksiäni ja ajatuksiani ihan eri tavalla. Viikonlopun aikana sain tietää monia hauskoja asioita isästäni, joista minulle ei ole aiemmin kerrottu. Sydän on täynnä mukavia muistoja <3

Siskontyttöni ja kummityttöni Kaisa teki mulle tänään tämän ihanan kuvissa olevan letin ja hänen käsialaansa on myös blogin uusi banneri! Mitäs tykkäätte? Itse tykkään todella paljon! Ihanan freesi ja selkeä entiseen verrattuna. Kiitos Kaisa <3 Välillä aina mietityttää mistä nuo siskon tytöt ovat lahjansa saaneet ja miksi minulla ei ole samanlaisia? Molemmat ovat musikaalisesti todella lahjakkaita ja Kaisa on vielä todella taiteellinen ja näppärä käsistään. Ehkä pitäisi alkaa kulkea enemmän isäni jalanjäljissä, joka olo käsistään myös todella kätevä. Intoa olisi, mutta tai ei. Vielä.

Processed with VSCO with a4 preset

Leppoisaa ystävänpäivää teille muruset!