Meidän kotona

meidän kotona

Minusta on ihanaa keskustella ihmisten kanssa ja käydä läpi kotitalouksien erilaisia tapoja. Se oma tapa kun ei välttämättä ole se ainoa (ja paras) tapa. Toisilla syödään joka päivä tiettyyn aikaan ja toisilla taas vähän miten sattuu. Toisilla on määrätyt siivouspäivät ja toisilla taas ei. Tapoja hoitaa kotia ja arkea on yhtä monta kuin on perhettä ja kotitalouttakin. Tässä random asioita mitä meidän kotona tapahtuu.

MEIDÄN KOTONA:

  • hella lämpenee 3-4 kertaa päivässä
  • minä ja tyttö syömme illallisen yhdessä ja mies vasta myöhemmin
  • ei ole tiettyä siivouspäivää, vaan siivotaan silloin kun ehditään ja jaksetaan
  • syödään aivan liian usein olohuoneessa
  • asuu kolme kissaa, jotka kiipeävät heti syliin, kun asetun sohvalle istumaan.
  • kierrätetään kaikki mahdollinen
  • on paljon viherkasveja, koska minä rakastan niitä!
meidän kotona
Uusin hankinta Lidlistä.
  • piirretään ja askarrellaan paljon
  • pitäisi maalata eteisen seinät
  • mies hoitaa tiskit ja minä järjestelen tavarat oikeille paikoilleen
  • oleillaan paljon keittiössä ja rakastetaan ruokaa
  • lauantai pyhitetään yhdessäololle, rentoutumisella ja herkuttelulle
  • katsotaan yhdessä Masterchefiä keskiviikkoisin ja torstaisin
  • äiti venyttelee aina katsellessaan Masterchefiä
  • ei stressata turhasta
  • pestään pyykkiä 3-4 koneellista viikossa
  • mies vie ja hakee pyykit ja minä viikkaan kaappeihin
  • imuroidaan pari kertaa viikossa ja keittiön lattia lakaistaan joka päivä
  • keittiön pöydällä on aina ylimääräistä kamaa
meidän kotona
Keittiönpöydältä löytyy välillä kaikkea hedelmistä astioihin ja askarteluvälineisiin.
  • kylppärissä roikkuu aina tytön kuraisia tai märkiä ulkovaatteita
  • eteisestä löytyy joka päivä ainakin yksi sukkapari riisuttuna (tytön)
  • on aivan liikaa kenkiä
  • pakkasesta löytyy aina jäätelöä, marjoja sekä lihaa
  • haaveillaan aurinkoisista kesäpäivistä ja random piknikistä
  • laitetaan ruokaa ihan joka päivä

meidän kotona

  • peilit pitäisi pyyhkiä pölyistä useammin
  • tytön huone on aina pikkuisen sekaisin
  • ikkunat suorastaan huutavat pesemistä
  • katsotaan paljon Netflixiä
  • on aina joku projekti menossa (nyt eteinen)
  • jääkaapissa on aina maapähkinävoita, oivariinia, kauramaitoa, vihanneksia ja juustoa
  • kissat ovat repineet sohvan, rahin ja sängyn riekaleiksi
  • jotkut asiat jäävät roikkumaan pitkiksi ajoiksi (lightboxissa on edelleen joulun toivotukset)
meidän kotona
Tytön huone näyttää aina vähintään tältä.
  • mietitään viikon ruokalistaa aina yhdessä
  • ikkunassa roikkuu edelleen joulutähdet
  • tavaramäärä vähenee hitaasti, mutta varmasti
  • ollaan ennen kaikkea onnellisia <3

Meidän kotona näin, mites teidän kotona?

Edellinen postaus: Viikon 14 ruokapäiväkirja -Välillä on kauhea nälkä

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Näin mulla menee just nyt

*Sisältää mainoslinkkejä

näin mulla menee just nyt

Mahtavaa keskiviikkoa just sulle! Mä olen päivissä ihan sekaisin sunnuntain työvuoron ansiosta. Tällä viikolla painetaankin kuusi päivää putkeen ja luulen, että perjantaina tuntuukin siltä. Tälle päivälle ei ollut mitään sen kummempaa aihetta mielessä, joten ajattelin kirjata ylös tämän hetken kuulumisia. Mukavaa avata sitäkin puolta välillä. Samalla näkee itsekin, että missäs vaiheessa tässä elämässä oikein mennään. Aallonpohjalla vai jossain vähän korkeammalla.

Ruoka- ja treeniasioiden kanssa olen jotenkin hieman hämmentyneessä tilassa. Harmittaa, kun pistin kaiken ihan lekkeriksi sairastelun aikana. Saan nimittäin nyt tuntea sen kirjaimellisesti nahoissani. Kroppa on edelleen pöhöttynyt ja kaikki housut puristavat ikävästi. Tiedostan vatsan seutuni tällä hetkellä vähän turhankin hyvin. Treeneihin olen vasta päässyt takaisin kiinni. Yritän pitää sen yhtenä hauskana asiana elämässäni, mutta väkisinkin välillä mietin voisinko tehdä jotain vielä paremmin? Voisinko kehittyä jollain keinolla enemmän?

Tällä hetkellä mulla on niin monta innostuksen aihetta, että olen sekaisin niistä kaikista. En tiedä mihin alkaisin panostaa eniten vai voisinko perehtyä kaikkiin kerralla? Inhottavaa, kun on niin paljon asioita joita haluaisi tehdä ja oppia, mutta aika vuorokaudessa ei riitä mihinkään 😀

näin mulla menee just nyt

Koti on hyrskynmyrksyn, koska en ole tällä viikolla ehtinyt siihen juuri panostamaan. Parina iltana olen taistellut tietokoneen kanssa 1,5h ja siinähän se mun kodin hengettärenä olo menikin. Tiedossa on julmetun suuri urakka, mutta mikäs siinä jos on aikaa puunata.

Miksi oi miksi meidän tyttö ei vieläkään nuku omassa huoneessa!? Meidän sängystä hänet on saatu siirrettyä sohvalle nukkumaan, johon viriteltiin patjat sun muut tykötarpeet. En tiedä millä lapsen saisi omaan huoneeseensa. Mikään keino ei tunnu tepsivän.

Olen innoissani lisääntyneestä valosta ja sehän tietää kevättä ja kasvihommia! Ostin Lidlistä pari minikasvihuonetta, joihin laitettiin itämään sarviorvokkia ja harjaneilikkaa. Tänä vuonna aion kasvattaa parvekkeella tomaattia ja kukkia. Kurkkua en sinne enää ota, koska sekin mokoma leviää niin paljon. Satoa tuli kyllä ihan hyvin viime vuonna, mutta kurkku ei ole tämän vuoden listalla. Paitsi mökille voisin laittaa. Aion kasvattaa hyötykasvit tänä vuonna itse siemenestä asti ja säästää samalla muutamat eurot.

näin mulla menee just nyt
Pitkä collegetakki täältä // farkut täältä.

Säästäminen ja talousasiat on entistä enemmän mielessä. Harkitsen tässä pieniä toimenpiteitä oman kulutukseni suhteen. Budjettia saati mitään muutakaan systeemiä menojen seuraamiseen en ole vieläkään saanut aikaiseksi, joten sekin voisi olla ajankohtainen.

Tekisi mieli kotona maalata seinää tai jotain vastaavaa. Pienetkin muutokset kotona piristää kummasti mieltä. Ehkä käyn jossain Kodin terran alelaarilla tapettiostoksilla? Tai kaivan vihdoin sen ompelukoneen vaatehuoneen perukoilta ja ompelen itse parit tyynyt. Se voisi olla piristävää uutta tekemistä!

Olen miettinyt minkälainen olen työkaverina? Olenko hyvä työkaveri vain jotain ihan muuta? Tulin siihen tulokseen, että olen hyvä duunikaveri. Tehokas, reipas, ystävällinen, iloinen ja osaava. Homma hanskassa eikä koskaan hukassa, jos työasioista puhutaan.

Kohta päästään mökille!!!!! Jestas tätä on odotettu. Pikkusen reilu kuukausi vielä lomaan ja mökkeilykauden korkkaamiseen. Ihanaa päästä luonnon keskelle puuhastelemaan ja kuuntelemaan lintujen liverrystä. Ah ja voih. Elämä on jälleen täydellistä.

Mites sulla menee? Hei, käyppä mun instassa osallistumassa patukkakisaan! Siellä on arvottavana kolme laatikkoa Fitnesstukun Star nutrition -herkkupatukoita. Löydät minut instasta tunnuksella @jonna_musakka 🙂 Ja jos ei onni suosi niin laatikollisen eli 12 kpl patukoita saa nyt hintaan 22,50, ei paha!

näin mulla menee just nyt
Tule kesä, tule!

Edellinen postaus: Ärsyttävä asia x 8

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Rullaisipa arki täydellisesti

rullaisipa arki täydellisesti

Jotain uutta ja outoa on tapahtunut mun elämässä. Yhtäkkiä aikaa jää enemmän ja enemmän kaikkeen kivaan ja niitä ikävämpiä juttuja on hoidettavana entistä vähemmän. Aina ei ole ollut näin. On ollut aikoja, jolloin arki ahdistaa ja stressasin pienistäkin asioista suunnattoman paljon. Maanantai oli päivistä pahin, koska silloin raskas arki alkoi ja edessä oli vielä monta raskasta päivää. Töissä oli kiirettä ja kotona odotti kaaos. Oli hankalaa hengittää ja ahdisti koko ajan eikä kyse ollut edes suurista asioista. Silloin ymmärsin, että jotain on pakko tehdä, koska arki on ja pysyy, sitä ei pääse pakoon. Sitä sen sijaan voi muuttaa, jos oikein haluaa. Mietin useasti, että rullaisipa arki täydellisesti. Minkälaista elämä olisi, jos arki rullaisi jouhevasti ilman suuria ponnisteluita. Luulen, että tällaiset ajatukset ovat tuttuja aika monelle perheelliselle ruuhkavuosia elävälle. Vai olenko väärässä?

Tein ajatustyötä aika pitkään. Mietin mitkä ovat sellaisia asioita, jotka eniten ahdistaa. Mitkä asiat vievät eniten päivässä aikaa ja energiaa. Tein listan ja pääsin asioista aika hyvin selville. Meillä suurin aikasyöppö oli kodin kunnossapitäminen ja koska tiesin miten paljon se minun mieltäni painaa, aloin panostamaan siihen eniten. Toinen oli tavaran määrä ja rahankulutus. Olen näistä asioista puhunut aikaisemminkin ja tulen varmasti puhumaan vielä monta kertaa. Sen verran tärkeitä asioita nämä ovat elämässäni ja uskon, että moni teistä painiskelee samojen mietteiden kanssa. Arjen ei pidä olla ahdistavaa, vaan nautinnollista ja ihanaa! Jotta se olisi sellaista, jokaisen pitää miettiä minkälaista arkea arvostaa. Mitä siihen haluaa ja mitkä asiat haluaa karsia pois.

Meillä on pieni asunto ja tavaraa oli jumalattoman paljon. Olen innokas kirppistelijä ja varsinkin myymään niissä, joten otin vastaan kaiken tavaran mitä esimerkiksi miehen sukulaiset meille tarjosi myytäväksi. Ja sitä tavaraahan kuulkaa riitti! Arvostan itse suuresti kierrätystä, mutta en halua mitään käyttökelpoista heittää roskiin. Jätettä tule tässä maailmassa muutenkin ihan riittävästi. Viime aikoina olen päättänyt etten jää mitään tavaroita hilloamaan meille, vaan myymättömät tavarat viedään esim. SPR:lle. Niinpä eilen kuskasin sinne kaksi isoa säkillistä hyväkuntoisia vaatteita ja tänään lähtee iso laatikollinen muuta käyttökelpoista tavaraa. Jännä miten jokaisen tavaran lähdettyä on aina pikkuisen helpompi hengittää. Mitä vähemmän tavaraa on sitä vähemmän on kotona siivottavaa. Ja sitä enemmän on aikaa kaikelle muulle.

Yksi asia minkä haluaisin opetella vielä, on ruokalistan suunnittelu. Sitä en vain jostain syystä osaa tehdä. Olisi niin paljon helpompaa, kun suunnittelisi viikon ruokalistan aina sunnuntaisin, kävisi kaupassa ja tekisi osan jo pakkaseen valmiiksi odottamaan viikkoa. Sillä tavalla säästyisi sekä aikaa että rahaa. Mutta kun ei osaa. En tiedä miten saisin itseni oppimaan vielä tämäkin tavan? Ostan usein ruokia tarjouksesta ja suunnittelen ruuat sen ympärille. Eihän sunnuntaina voi vielä tietää viikon tarjouksia. En tiedä mikä olisi hyvä tapa. Olisiko teillä asiaan vinkkejä?

Minkälainen on teidän mielestänne hyvä arki? Mitä siihen kuuluu?

Alla video mun viime viikon eräästä arki-illasta. Videolla näätte mitä meillä arkena tapahtuu ja mistä haaveilen tällä hetkellä 🙂 Mun muita videoita pääset tsekkailemaan tästä. Muistahan tilata myös kanava, se ei maksa mitään!

Edellinen postaus: Viikon 3 ruokapäiväkirja – Ihan vaan vähän lipesin

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Pieni asunto- isompi onni?

Me ollaan jo todella pitkään mietitty isomman asunnon ostoa. Asuntokuume yllättää tasaisin väliajoin, mutta tähän mennessä se on myös hiipunut joka kerta. Olen itse asunut lapsuuteni suuressa omakotitalossa, jonka ympärillä oli lääniä vaikka muille jakaa. Sai melskata ja meuhkata niin paljon kuin halusi. Lähimpään naapuriin oli matkaa muutama sata metriä. Mies taas on varttunut pääkaupunkiseudulla kerrostalossa kaikkien mukavuuksien keskellä. Ollaan jo aikoja sitten molemmat ymmärretty se, että seuraavaa asuntoa kun ostetaan niin sen täytyy täyttää molempien kriteerit.

Tästä päästäänkin ikuisuuskysymykseen eli mitä kumpainenkin haluaa? Minä toivon lääniä ympärille ja neliöitäkin saisi olla reilusi. Työpaikalle ei saa olla liian pitkä matka ja harrastusmahdollisuudet ja kauppakin saisi olla melko lähellä. Mies taas ei halua minnekään metsän keskelle, sitä varten on mökki olemassa. Hän ei halua omakotitaloon, mutta rivitalo, kerrostaloa ja ehkä paritalokin saattaisi kelvata. Minun on saatava oma piha ja hänelle täytyy olla oma sauna. Lisäksi haluttaisiin pysyä samalla alueella kuin missä nyt asutaan. Neliöitä saisi olla noin 80 eli suuri kolmio tai pieni neliö olisi ihan jees. Kodinhoitohuoneesta tykkäisin ja suurta pihaa ja parveketta rakastaisin. Keittiön ja kylppärin täytyy olla meidän makuun rempattuja, pintoja voidaan uusia itse. Ja se hinta…Siinäpä se probleema onkin. Näillä leveysasteilla ja meidän vaatimuksilla hinnat kipuavat 300 000 euroon ja se on kyllä aivan liikaa tällä hetkellä.

Ollaankin kaikkien näiden pähkäilyiden jälkeen päätetty laittaa nykyistä kaksiotamme sellaiseksi kuin haluamme. Tyttö sai meidän makkarista oman huoneen ja me muutettiin olkkariin. Työtä on vielä aivan hemmetisti mutta kaikki aikanaan! En usko, että meidän onnemme olisi yhtään pienempi tai suurempi isommassa asunnossa. Sen myötä tulisi ne omat murheensa. Kun ollaan näitä asioita pohdittu jo pitkään niin elämä pienemmässä asunnossa tuntuu tällä hetkellä varsin mukavana. Ainoa huono puoli on se, että pienikin sotku näyttää pienemmissä neliöissä suuremmalta. Niinpä kun levitin eilen matkalaukut sun muut olkkarin lattialle niin koko olkkari oli kuin kaaoksen keskellä. Jostain syystä siivoaja on ollut meillä vapaalla viime päivinä ja vähän joka nurkka on sotkuinen…Ehkä hän herää pääsiäisen aikana horroksesta ja siivoaa koko kodon puhtaaksi mun ja tytön ollessa Kuopiossa 😀

Minkälaisessa asunnossa te asutte?

Hyvä palkka vai onnellisuus – kumpi on tärkeämpää?

Opiskeluaikana olin varma etten koskaan tule työskentelemään asiakaspalvelussa. Olin sisäänpäin kääntynyt juro, joka ei juuri välittänyt uusien ihmisten tapaamisesta. Olin mieluummin yksin ja tein sitä omaa hommaani hiljaa ja muiden huomaamatta. Haaveilin tutkimustyöstä ja päätin hakeutua mikrobiologian, hematologian tai patologian labraan töihin, koska niissä saisin vain olla ja tehdä sitä omaa juttuani. Kuinkas sitten kävikään? Täällä minä olen työssä, jossa kohtaan monia kymmeniä ihmisiä päivässä ja rakastan sitä!

Asiakaspalvelussa parasta on juuri ihmiset. Näen päivän aikana todella monenlaisia persoonia, joista osa jää mieleen ja osa ei. Toisten kanssa juttua riittää vaikka kuinka, kun taas toiset haluavat olla hiljaa ja se on ihan okei. Mahtavinta tässä kaikessa on ne kaikki lukuisat elämäntarinat, joita kuulen päivittäin. Ihmisille tapahtuu kummallisia asioita. Toiset tarinat ovat rankkoja ja toiset taas iloisia. Molemmista saa perspektiiviä omaan elämään sekä paljon ajattelun aihetta. Tässä iässä ajatukset eivät ole enää kääntyneet oman navan sisään, vaan elämä tuntuu kiinnostavalta ja asioita jakaa mielellään myös ventovieraiden kanssa. Sitä kautta voi saada vertaistukea omaan elämään. Huomaa ettei ole ihan yksin näiden ajatusten kanssa.

Viime viikolla kohtasin eräänä päivänä asiakkaan, jonka kanssa minulla ei päällisin puolin ole mitään yhteistä. Olemme aivan eri ikäisiä, eri ammateissa ja erilaisessa elämäntilanteessa. Silti tämä henkilö oli mielenkiintoisin ihminen aikoihin. Huomasin heti, että hänellä on sellainen elämänasenne, joka meillä kaikilla pitäisi olla. Elämä ei aina meni niin kuin suunnittelee, mutta sen ei pidä antaa lannistaa. Kaikesta huonosta vai löytyä myös hyvääkin, jos oikein jaksaa kaivaa. Tämä henkilö oli ollut ennen kovapalkkaisessa työssä, mutta työ oli armottoman stressaavaa ja hänellä oli enemmän vastuuta kuin toimenkuvaan oikeastaan kuuluikaan. Illat ja yöt meni murehtiessa työasioita. Sitten tuli yt:t ja hänen työsuhteensa irtisanottiin. Ensin tuli paniikki, mutta pian sen jälkeen ymmärrys että näin tämän piti mennäkin. Nyt hän saa puolet vähemmän palkkaa, mutta työ ei stressaa eikä vie yöunia. Työasiat voi unohtaa samalla kun painaa työpaikan oven takanaan kiinni. Ei huolta eikä murhetta. Hän kertoi olevansa onnellisempi kuin aikoihin, vaikka palkka on pienempi.

Nämä elämäntarinat on mun työni parasta antia. Ne valavat minuun itseenikin uskoa, että elämä kyllä kantaa ja asiat järjestyvät parhain päin. Huonot ja ikävät asiat voivat muuttua hyviksi ja tehdä elämästä paremman. Raha ei todellakaan tuo onnea, vaikka se elämää helpottaakin. Ihminen tulee toimeen loppujen lopuksi aika vähällä. Tällaiset ajatukset on viime aikoina pyörineet mun päässä ja ihan aiheestakin. Meilläkin on todennäköisesti tulossa jossain vaiheessa yt:t eikä koskaan voi olla varma tuleeko lähtö vai ei. Mutta jos tulee niin edessä voi olla jotain paljon parempaa!

Kumpi on sinun mielestäsi tärkeämpää: hyvä palkka vai onnellisuus?

Aallon harjalla

IMG-20160822-WA0019

Elämä osaa välillä olla yhtä aallokkoa. Välillä ryvetään pohjamudissa ja välillä vedetään sellaista surffausta aallon harjalla ettei mitään rajaa! Itselläni viime ajat ovat olleet pitkälti siellä pohjamudissa mönkimistä, mutta pikku hiljaa olen noussut pinnalle ja tänään tuntui ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, että elämähän oikeastaan aika siistiä! Tiesin, että tämäkin aika vielä koittaa kun vaan jaksaa porskuttaa ja nyt se on vihdoin tullut. Hitokseen hieno fiilis 🙂

Sinänsä aika jännää, että tää fiilis tuli just tänään. Ulkona sataa vettä ja on muutenkin synkkää. Olen yksin kotona ja mulla olis kauhea urakka odottamassa. Mutta silti mulla on todella onnellinen ja energinen olo! Luulen, että yksi suuri tekijä oli meidän pitkään odotettu lomareissu sekä eiliset havainnot treenin lomassa. Pystyin ensimmäistä kertaa aikoihin vetämään melko lailla täysipainoiset jalkatreenin ja sain itseni myös kyykkytangon alle! Vielä en uskalla kyykkäillä kauheasti, koska puolieroa on mutta kuitenkin. Vihdoin ja viimein näen selvää edistymistä leikkauksen jälkeen ja elämä alkaa tuntua normaalilta. Tää riemu, joka mun sisällä kuplii tällä hetkellä, on ihan mieletön! En voi edes sanoin kuvailla sitä. Se on jotain aivan mielettömän huikeeta ja toivon, että muistan tämän olotilan kun seuraavan kerran kaikki tuntuu kaatuvan päälle. Muistuttakaa mua!

Tää oli nyt vaan tällainen lyhyt fiilispostaus. Oli pakko tulla purkamaan suurimmat riemun kiljahdukset tänne ja jakaa teidän kanssanne! Haluan vain sanoa sinulle, joka tällä hetkellä ryömit siellä pohjamudissa, että tämä päivä koittaa vielä sinullekin <3

Kuva: Kaisa K.

Itkisinkö onnesta, jos mavettaisin kunnolla?

Processed with VSCO with a6 preset

Kyllä. Kyllä. Kyllä. KYLLÄ!! Eilen oli se hetki, kun tuntui ettei olkapää vaivannut salilla yhtään. Kyllähän sen mukanaolon toki koko ajan tuntee eikä se suinkaan normaali vielä ole, mutta pätkääkään se ei treeniä haitannut. Ensimmäisen kerran sitten…ööö…maaliskuun? Se kireys, mikä on aikaisemmin vaivannut muun muassa alataljassa, oli tipotiessään. Sain lasetella menemään ihan huolella! Mitään isoja painoja ei vielä liikutella, koska olkapäätä ympäröivät pikkulihakset eivät ole vielä samassa vahvuudesta kuin oikealla puolella. Haluan saada ne kondikseen ennen kuin alan nostaa sarjapainoja tavoitteellisesti. Tuntumakin oli selkeästi parantunut vasemmalla puolen eli eteenpäin mennään!

Processed with VSCO

Mä olin niin haltioissani eilen, että tanssahtelin sarjojen välissä, mutta toivottavasti en laulanut 😀 Pystyin tekemään jo kolme eri alhaalta vedettävää liikettä selälle. Kävin istuskelemassa ja roikkumaan myös pulldown-laitteessa ja pienellä painolla olisin pystynyt sitäkin jo tekemään, mutta en tahtonut ahnehtia. Se kun tuppaa aina kostautumaan pahemman kerran. Mutta ens kerralla sit! Saa olkapää ja selkä siinä hyvää venytystä kun varovasti tekee. Mutta arvatkaa mistä olin kaikista iloisin ja eniten liekeissä? Mavesta! Pystyin tekemään sitä ihan ongelmitta, mutta olkapää asentoon piti kiinnittää koko ajan tiukasti huomiota. Vielä ei lapa jaksaisi varmasti kannatella isompia painoja, joten 50kg oli mulle eilen passeli kilomäärä.

Vitsi miten onnellinen mä olen! Vihdoin ja viimein alkaa tuntua siltä, että elämä alkaa hymyillä, treenit kulkea ja toivottavasti pääsen jo ensi viikolla töihinkin! Mutta nyt mä meen osteopaatille hoidattamaan olkapäätä ja huomenna on vuorossa fysioterapeutti 😉

Ei enää niin tikis

Processed with VSCO with a4 preset

Kaupallinen yhteistyö: A-lehdet

Sali- ja fitnessmaailma on aika kovaa ja rankkaa. Salilla pyörii kireässä ja lihaksikkaassa kunnossa olevia tyttöjä tuon tuosta ja väkisinkin mieleen hiipii ajatus kun mä olen vain tällainen… En voi kieltää etteikö mielessä olis välillä käynyt, että olispa kiva olla paremmassa kunnossa kuin nyt, mutta sitten mietin että minkä takia? Olisinko onnellisempi jos olisin kireämmässä kunnossa? Parantaisiko se mun olkapään tai kohentaisiko itsetuntoa? Vastaus on joka kerta sama: ei, rasvamäärä ei ole millään tavalla sidoksissa mun onnellisuuteen, olkapään paranemiseen saatu itsetuntoon. Vaatteet ehkä mahtuisivat ja istuisivat paremmin, mutta hyvinhän nuo pysyvät päällä nytkin.

Uusin Kauneus&Terveys-lehti on treenipainotteinen ja luin sen yhdeltä istumalta kannesta kanteen. Erittäin hyvää settiä sanoisinko! Kaikista paras artikkeli kertoi 12 erilaisesta naisesta ja 12 erilaisesta kehosta. Oli pitkää, lyhyttä, laihaa, pyöreämpää, lihaksikasta, reitevää, skrodea, urheilullista, ihan laidasta laitaan siis! Jokaiselle hyvin erilainen tarina takana, mutta päällimmäisenä jokaisesta naisesta huokui rakkaus omaa kehoa kohtaan. Tämä pisti jälleen kerran ajattelemaan. Omaa kehoa tulisi rakastaa ja kannustaa pysymään terveenä. Jokainen meistä tietää itse milloin oma keho voi hyvin ja on terve. Ulkonäöstä sitä ei pysty päättelemään. Joku voi olla ylipainoinen, mutta terve ja tyytyväinen kroppaansa. Toinen taas hoikka, mutta vihaa omaa kehoansa. Kenestäkään ei näe ulospäin minkälainen hänen suhde on kroppaansa, mutta jokainen meistä tietää kuinka itse voi ja nimenomaan siihen asiaan tulisi panostaa.

Processed with VSCO with a4 preset

Vielä reilu vuosi sitten olin omasta mielestäni vielä todella hyvässä kunnossa, niin hengityselimellisesti kuin rasvaprosentillisesti. Sitten tuli tämä olkapäävaiva ja motivaation lasku. Treenikerrat harveni eikä liikunta oikein kiinnostanut. Vasta nyt olen taas alkanut saamaan treeni-intoa takaisin, mutta vie paljon aikaa rakentaa vanha lihasmassa takaisin. Rasvaprosentista ei enää niin väliä, koska en todellakaan jaksa alkaa mitään dieettejä vetämään. Välillä sekin on käynyt mielessä, että pitäisikö, mutta kenen takia? Katsotaan mitä koko ajan kovenevat treenit tuo tullessaan kunnon osalta, mutta eniten toivon saavani vanhan Jonnan takaisin. Sen, joka pystyi treenaamaan sata lasissa miettimättä koskeeko kohta johonkin. Haluan kropan, joka toimii kunnolla en sellaista, joka vain näyttää hyvältä. Muutama päivä sitten mietin, että ilkeänkö kuvata makkaroineni mitään vatsatreenivideota, mutta onhan meillä ihan tavallisillakin ihmisillä oikeus tehdä treenivideoita, vaikka vähän hyllyisi ja pullistelisi! Uskon, että suurin osa siellä ruudun toisella puolella olevista ihmisistä on samanlaisia tavallisia ihmisiä kuin minä ja haluan omalla esimerkilläni näyttää, että treenata voi myös ilman ulkonäöllisiä tavoitteita tai haaveena kisalavat!

Tällä hetkellä olen todella onnellinen tämän aamun hyvin sujuneesta kyykkytreenistä ja siitä energisestä fiiliksestä, jonka kunnon treeni sai aikaan! Mukavaa viikkoa just sulle 🙂

Ps. Jos Kauneus&Terveys kiinnostaa niin blogin lukijat saavat nyt lehteä 5 nroa hintaan 19,45 € (norm. 38,90 €) + lahjaksi House of Elliott Hollywood -rannekorun! Käytä koodia jonna1983 saadaksesi alennuksen. Tilata voit täältä.

Päivän paras hetki

Processed with VSCOcam with c1 preset

 

Multa kysyttiin vähän aikaa sitten mikä on mun mielestä päivän paras hetki. En osannut suoralta kädeltä vastata kysymykseen ja tulinkin nyt siihen lopputulokseen, että riippuu mihin aikaan päivästä kysytään. Jos aamulla asiaa tiedustelee niin ehdottomasti aamukahvi ja aamupala. Jos illalla kysytään niin nukkumaanmeno on päivän paras hetki. Tänään treeni meni vähän penkin alle ja oli mun osalta melkoisen mitään sanomaton suoritus. Nyt tässä sohvalla istuessani suihkun raikkaana ja iso kippo ruokaa sylissäni voisin sanoa, että just tämä hetki on päivän paras! Hyvää itse laitettua ruokaa lautanen täynnä ja salaattia rouskuttava lapsi vieressä tyytyväisenä. Jostain syystä olen just nyt mahdottoman onnellinen. Ja tänään todellakin syötiin sohvalla lasten ohjelmia katsellen 😉

Mikä on sun mielestä päivän paras hetki?

 

Kiitos!

Täällä päivä alkaa nousta pikku hiljaa ja mä valmistaudun juuri kisapäivää varten. Meidän boksi järjestää jo toiset Cut the crap crossfit-kilpailut ja olen itse siellä vapaaehtoisena kantelemassa painoja ja auttelemassa. Niin ja tietysti kannustamassa kisaajia sekä napsimassa muutamat kuvat 🙂 Viime vuonna fiilis kisoissa oli huikea ja kisat sai paljon kehuja lajin harrastajilta!

OI000569-1

Halusin tulla vielä kiittämään teitä kaikkia mielettömän ihanista kommenteista edelliseen postaukseen. Mietin pitkään viitinkö edes julkaista koko postausta, koska luulin että olen ainoa joka asian kanssa painiskelee. Oon huomannut, että noita fiiliksiä tulee aina silloin tällöin, mutta niiden avulla olen aina puskenut itseäni eteenpäin entistä kovemmin! Rakkaus lajiin ja treenauksen tuomaan fiilikseenhän ei mihinkään katoa vaikken mikään lahjakas olisikaan  😉 Eilen muistin taas verrata tämän hetkistä tasan siihen mistä lähdettiin ja totesin, että kyllä kehitystä vaan tapahtuu koko ajan. Hitaasti mutta varmasti! Täytyy muistaa myös se. Vastailen teidän kommentteihin vielä tänään! Kiitos miljoonasti jokaisesta kommentista ja ajatuksesta <3

Nyt mä alan kampaamaan naamaa ja vetämään vaatetta päälle. Tulkaahan katsomaan kisoja jos tällä suunnalla liikutte! Crossfit Vantaahan sijaitsee Tammistossa osoitteessa sähkötie8. Nähdään siellä!

 

Parasta just nyt

Sain Annalta ja Patulta haasteen pohtia mikä mun elämässä on parasta just. Aloin miettimään asiaa enkä keksinyt pitkään aikaan yhtäkään asiaa. En sitten niin yhtään! Tajusin, että olen viime päivinä vain päivitellyt niitä elämän huonoja asioita ja niitä on nyt riittänytkin: kotona jyllännyt vatsatauti, ongelmat peukalon kanssa, kiire ja stressi töissä, sotkua kotona. Niitä normaaleja arjen ongelmia. Sit aloin miettiä, että pakkohan tässä elämässä on jotain hyviäkin puolia löytyä, ne täytyy vaan kaivaa esiin!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tulevat pyhät ja loma

Me lähdetään tytön kanssa torstaina junalla kohti Kuopioo. Mennään pääsiäiseksi siskon tykö ja käydään samalla moikkaamassa myös mun porukoita, jotka asuvat samalla suunnalla, eri osoitteissa tosin. Ihanaa päästä välillä ihan muihin ympyröihin ja nähdä mulle rakkaita ihmisiä. Tehdään hyvää ruokaa ja ollaan vaan. Huhtikuun lopussa mulla on tulossa mun ”talviloma” eli lomailen viikon verran. Tahtoisin kovasti matkustaa jonnekin lämpöiseen, mutta rahatilanne ei ehkä tällä hetkellä sitä salli.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oma perhe

Olen joka päivä kiitollinen, että olen saanut itselleni ihanan miehen ja suloisen tyttären. Miehen mukana olen saanut elämääni loistavat appivanhemmat sekä kälyn ja hänen perheensä. Mulla itelläni on todella pieni suku, joten oli hienoa saada lisää ”sukua”. Välillä haaveilen toisesta lapsesta, mutta vielä se ei taida olla ajankohtaista. Riittää tekemistä tuon yhden hulivilinkin kanssa ihan riittävästi! Tyttö alkaa olla jo siinä iässä, että hänen kanssaan voi puuhastella yhtä sun toista ja keskustellakin asioista. Elämä helpottuu tällä saralla koko ajan 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Harrastukset

Olen onnellinen, että oon pikkukremppoja lukuunottamatta säilynyt suht terveenä ja saanut treenata säännöllisesti. Saan haastaa itseäni treeneissä joka päivä ja oppia koko ajan uutta. Siitä, että pääsen säännöllisesti treenaamaan, täytyy kiittää omaa elämäntilannetta ja miestä, jotka mahdollistavat kotoa irtautumisen pariksi tunniksi. Ihan huippua on myös se, että olen löytänyt elämääni ruokaharrastuksen eli kokkauksen ja leipomisen. En ole aina ollut kiinnostunut keittiöpuuhista enkä esim. miehen kanssa tavatessa osannut laittaa muuta kuin riisiä ja kanaa. Ja siitäkin puuttui aika usein mausteet 😀 Blogi on myös mun rakas harrastus ja sen pystyssä pysymisestä saan kiittää paljolti teitä lukijoita. Ihan mahtavaa miten paljon jaksatte kommentoida ja antaa neuvoa. Arvostan sitä paljon ja niiden avulla jaksankin palata blogin ääreen päivittäin. Tykkään kirjoittaa ja tykkään kuvata, joten erittäin mieluisaa puuhaa tämä minulle on.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Työ

Töissä kaikki hyvin. Olen löytänyt erittäin sopivan ammatin sekä työpaikan itselleni. Saan tehdä töitä ihmisten parissa päivittäin ja osaan hoitaa hommani hyvin. Vaikka työni on hyvin rutinoitunutta niin jokainen päivä on kuitenkin erilainen. Olen erittäin tyytyväinen työnkuvaani juuri nyt. En todellakaan havittele mitään esimies-asemaa, koska en koe sen olevan minua varten. Seuraavat pari kuukautta tulevat olemaan hieman kiireisempiä ja stressaavampia, mutta uskon selviäväni niistäkin ajoista kun vaan jaksan keskittyä hommiini. Saan olla mukana projektissa, jossa kehitetään ja parannetaan nimenomaan mun (ja vähän muidenkin) työoloja ja nämä muutokset tulevat vaatimaan ylimääräistä aikaa ja koulutusta. Uskon, että lopussa kiitos seisoo 🙂

Elämä yleensä

Kaiken kaikkiaan elämä on aika mallillaan just nyt. Rennolla meiningillä eteenpäin. Turha sressata tulevista saati menneistä. Kaikesta kyllä selviää ja jokainen mahdollinen vastoinkäyminen kehittää jollain tavalla. Meillä on oma asunto (+asuntolaina), hyvät työpaikat ja ollaan terveitä. Mitäpä tässä valittamaan?

Noin! Johan niitä hyviäkin asioita löytyi, kun aloin syvällisemmin asiaa pohtimaan eikä ollut loppujen lopuksi edes vaikeaa 🙂 Mikä sun mielestä on parasta just nyt?

Kuvitukset viime viikonlopulta: lettukestejä ja vähän karamellejä, aamukahvi uudesta Tanssi-mukista ja LPS leikkejä tytön kanssa 🙂

Tekeekö sixpäkki sinusta paremman ihmisen?

Somessa leviää suomalaisen huippu-urheilijan Noora Toivon loistava blogikirjoitus urheilijan ulkonäöstä. Tätä samaa ajattelutapaa voi nykyään soveltaa ihan tavallisiin treenaajiinkin: kaikki tahtovat olla kovassa kunnossa ja sixpack on joku tavoiteltava ominaisuus, joka tekee meistä parempia ihmisiä. Tekeekö kuitenkaan? Voin sanoa ettei tee.

Mun mielestä on hieno asia, että ihmiset ovat innostuneet treenaamisesta ja terveellisistä elämäntavoista. Oikeasti todella hienoa. Samalla asiat viedään kuitenkin äärimmäisyyksiin ja jo nuoret tytökin tavoittelevat sixpäkkiä tai vähintään bikini fitness kisaajan kroppaa. Kroppaa, joka on kisakunnossa vain hetken, mutta ulkomaailma saa helposti käsityksen, että siinä kunnossa pitäisi olla aina. Kireä kroppa on avain onneen ja parempaan elämään. Voin rehellisesti sanoa, että se on suurimmalle osalle meistä täysi mahdottomuus. Ja mun mielestä täysin luonnotonta.

Sama ihminen olen kuin ennenkin.
Sama ihminen olen kuin ennenkin.

Musta on aika järkyttävää, että huippu-urheilijoitakin arvostellaan ulkonäön perusteella. Oletetaan, että urheilija on 365 päivää vuodesta tosi tikissä ja jos et ole niin et voi myöskään olla huippu-urheilija saati lahjakas. Sama pätee myös blogimaailmaan. Treenibloggaajien oletetaan olevan esimerkillisessä tikissä aina, koska noh, olemmehan treenibloggaajia. Osa meistä on kisaajia ja osa ihan normitallaajia, kuten minä. Voisiko olla ettei sixpack tai rasvaton kondis kuitenkaan ole kaikilla se suuri unelma? Mun mielestä sen ei pitäisi olle kenenkään unelmien listalla ykkösenä. Sen sijaan hyvän olon ja onnellisuuden kuuluisi olla. Se sixpack nimittäin ei tee kenestäkään parempaa ihmistä saati elämää paremmaksi.

Elämästä täytyy saada nauttia!
Elämästä täytyy saada nauttia!

Treenatkaa ihmiset niitä lajeja joita rakastatte. Ilman ulkonäköpaineita. Itsekin tavoittelin bodausaikoinani timmiä ja lihaksikasta kroppaa enkä ollut koskaan tyytyväinen. Vaikka kuinka yritin niin lihakset eivät kasvaneet eikä sixpäkkiä näkynyt. Sitten lopetin yrittämisen ja ulkonäkökeskeisen treenaamisen. En ole enää läheskään niin lihaksikas kuin ennen, mutta treenaan crossfittiä, koska yksinkertaisesti nautin siitä ja rakastan sitä. Ja kas kummaa, kroppa on alkanut kuin huomaamatta muovautua juuri sellaiseksi mitä olen aina tavoitellut. Sixpäkki on ilmestynyt tuolta kaiken alta ihan huomaamatta, ilman tuhansia vatsarutistussarjoja. Ihan pelkillä kyykyillä ja maveilla. Aika hassua. Silti, olen pysynyt ihan samanlaisena ihmisenä kuin ennenkin. Ei ole mitään elämää mullistavia asioita tapahtunut, vaikka sixpäkki on esiin kaivautunutkin. Eikä sitä muuten kukaan edes näe ellei nosta paidan helmaa..

Tee mitä rakastat! Oli ne sitten vaikka burpeita..
Tee mitä rakastat! Oli ne sitten vaikka burpeita..

Media, some ja blogit asettavat meille kaikille aivan liikaa ulkonäköpaineita. Näin ei pitäisi olla. Toivon, että joka ikinen joka lukee tämän tekstin, miettii omia motiivejaan treenaamiseen. Jos treenaat pelkästään ulkonäön vuoksi niin et varmasti tule saavuttamaan tuloksia joista haaveilet. Sen sijaan jos treenaat hyvän olon vuoksi lajeja, joita oikeasti rakastat ja jotka tuottaa hyvää oloa, saavutat tavoitteesi kuin huomaamatta. Trust me. Been there done that.

Jostain noikin on tohon ilmestyneet..
Jostain noikin on tohon ilmestyneet..

En tiedä oliko tässä tekstin pätkässä järjen häivää. Kolmen tunnin yöunilla ajatukset eivät ole kovin kirkkaat, silkkaa sillisalaattia pyörii päässä. Lukekaa Noora Toivon blogipostaus. Se on hyvä. Tällaisia ajatuksia se herätti minussa, minkälaisia sinussa?

Summa summarum, ihmisessä tärkeintä on sisin, ei se mikä näkyy ulospäin. Hittoako sillä sixpäkillä tai timmillä kropalla jos on muuten paha olla?

Ps. Onko se sixpack vai sixpäkki? 😀

Muistatko onnen hetket?

Meidän perhe-lehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli onnellisuudesta. Arjen kiireiden keskellä usein uppoutuu asioiden suorittamiseen niin vahvasti, että ne pienetkin onnen hetket unohtuvat täysin. Suomalaisen perheen onnenhetki on vapaailta, uunissa tuoksuva omatekoinen pizza ja koko perheen yhteinen ohjelma telkkarissa. Voin allekirjoittaa täysin tuon kuvaelman, koska voiko oikeasti parempaa olla? Ei mun mielestä!

C360_2014-11-18-14-10-48-841

C360_2014-11-18-14-11-21-023

Lehden teettämän kyselyn mukaan 88% vastaajista kertoi olevansa onnellisia juuri nyt. Kyselyyn vastasi 134 vanhempaa, joilla on alle 10-vuotiaita lapsia.  Oletko sinä onnellinen juuri nyt? Minä koen olevani erittäin onnellinen. Totta kai on välillä kiirettä, tiukkaa rahasta, väsymystä ja muuta turhaa stressiä, mutta kaiken kaikkiaan en voisi olla onnellisempi kuin nyt 🙂

C360_2014-11-18-14-10-16-480

C360_2014-11-18-14-09-55-806

C360_2014-11-18-14-08-53-975

Kiinnitättekö koskaan huomiota niihin pieniin arjen asioihin, jotka tekevät onnelliseksi? Pikku lasten vanhemmilla touhua ja tohinaa riittää aivan varmasti ja joskus pelkkä vartin hiljaisuuskin saattaa tehdä suunnattoman onnelliseksi. Koettu on 😀 Aloin eilen oikein fiilistelemään mitkä hetket mut tekee onnelliseksi päivän aikana ja niistä useimmat liittyivät jollain tavalla tyttöön tai sitten rentoutumiseen omassa ylhäisessä yksinäisyydessä. Nautin myös siitä, että saadaan miehen kanssa köllöttää sohvalla ihan kaksistaan tytön mentyä unille. Ihanaa kun voi vaan pötköttää toisen kanssa ilman, että tarvitsee sanoakaan mitään erityistä. Olla vaan 🙂

C360_2014-11-18-14-09-23-779

C360_2014-11-18-14-08-19-918

Mun onnenhetkiä olivat pienen pienet varpaat jotka piti riisua paljaaksi ja tunkea äidin syliin muumeja katsellessa, välipalahetki tytön kanssa, iltasatuhetki tytön kanssa, omaa aikaa töllön ja lehden parissa, hyvä lehti ja kirja ennen nukkumaanmenoa sängyssä, tänään aamulla rauhallinen aamupala blogeja selaillessa sekä kissojen rapsutteluhetki töistä tullessa. Ja kyllähän toki hyvä treenikin mut tekei onnelliseksi!

Mitkä on olleet eilen ja tänään sun onnen hetkiä?

Jos saisit muuttaa yhden asian itsessäsi

Oletteko koskaan pistäneet merkeille etten hymyile oikeastaan missään kuvassa hampailla? Siihen on olemassa erittäin hyvä syy ja se on vaivannut mua siitä asti kun mulle vaihtui rautahampaat joskus ala-asteella. Mulla ei ole mitkään maailman suorimmat hampaat ja miehen hellyttävästi kutsuma kolikkoautomaatti on aika hyvä kuvaus mun etuhampaista 😀 Olen monta kertaa asiasta puhunut hammaslääkärillä ja muksuna mulla olikin raudat suussa aika kauan. Hampaat suoristuivat ja olivat tosi kauniit. Meni kuitenkin noin kuukausi niin hampaat oli taas kääntyneet vinoon ja rako entisellä paikallaan. Nyt yritän elää asian kanssa, koska mitään kiskoja en todellakaan tahdo suuhuni.

PicsArt_1415709810882

Mua ei haittaa yhtään vaikka raskauden jäljiltä vatsanahka on arpinen ja löysä varmasti ikuisesti. Mua ei haittaa pikku sellut jaloissa tai se ettei mun tissit ole läheskään yhtä terhakat kuin ennen raskautta. Ei mua haittaa mun rasvainen ihokaan, mutta toi hammasjuttu on aina vaikuttanut todella vahvasti mun itsetuntoon ja koulussa mua kiusattiinkin välillä hammasraon vuoksi. Tiedän, että etuhampaisiin voisi varmasti jotkut kuoret laitattaa, mutta kalliiksihan se tulee. Viime hammaslääkäri käynnillä kuulin purevani yön aikana aika voimakkaasti hampaita yhteen ja etuhampaiden päät on aika ohuet. Voi siis olla, että sattuman kaupalla joudun laitattamaan kuoret hampaisiin ja saan kauniimman hymyn 🙂

C360_2014-11-11-14-37-31-823Nyt mä olen vakaasti päättänyt hyväksyä tämänkin asian. Onhan se kulkenut jo parikymmentä vuotta mun mukana eikä ihan heti ole poiskaan lähdössä. Jatkossa siis blogissa tullaan näkemään enemmän hammashymyjä! Onko teillä jokin asia, jonka tahtoisitte itsessäni muuttaa? Sellainen joka on vaivannut teitä vuosikausia?

C360_2014-11-11-15-09-37-940

Kuuntelin päivällä radioo ja siellä puhuttiin ihmisten tyytyväisyydestä omaan työpaikkaansa ja ammattiinsa. Mä ajauduin labranhoitajaksi ihan sattumalta. En ollut tietoinen koko ammattikunnasta, mutta kun lopetin Tekun niin ajattelin että jotainhan tässä on tehtävä. Jossain ammattikorkeakoulujen hakuoppaassa näin sitten ilmoituksen bioanalyytikon koulutuksesta ja sinnehän sitten hain. Ekalla kerralla en edes päässyt sisään vaan olin jollain varasijalla 75. Tokalla yrityksellä pääsin kouluun kolmanneksi parhailla pisteillä ja sillä tiellä ollaan! Mä tiedän ettei musta tule koskaan mitään korkeantason johtajaa enkä sellaiseksi haluakaan. Luulin aluksi suuntautuvani jonnekin yksinäiseen tutkimustyöhön, mutta työharjoitteluissa tajusin viihtyväni ihmisten seurassa todella hyvin. Taidan olla melko onnekkaassa asemassa, koska voin oikeasti sanoa rakastavani työtäni ja koen olevani siinä hemmetin hyvä! En vaihtais tätä mihinkään. Tulevaisuuden näkymätkin on hyvät, koska lääkärikeskukset ja sairaalat eivät pyöri ilman labraa ja labranhoitajia. Palkkaus on mun mielestä ihan ok ja mulle riittävä. Varsin tyytyväinen siis olen. Mites teillä, oletteko jo unelma-ammatissa vai haluaisitteko jotain muuta? Jos opiskelette tai olette tyttömänä niin mitä tahtoisitte tehdä? Mikä työssä tekee onnelliseksi?

No niin on hieno kokoelma selfieitä tässä postauksessa 😀