Lomakilot – kuka niitä laskee?

lomakilot

Täällä ollaan onnellisesti rentouttavan loman jälkeen kotona! Kyllä kotiin on sitten aina mukava tulla! Vaikka täällä odottikin paljon tekemistä ja minut tuntien en pysty olemaan hetkeäkään tekemättä jotain, niin kaikki tämä projektien määrä ei kyllä haittaa yhtään. Olen siivoillut kotona, pessyt pyykkiä ja kasannut myyntiin laitettavia kamoja yhteen. Vielä pitäisi alkaa kuvaamaan niitä ja suorittaa itse ilmoituksen tekeminen. Tyttöönkin iski joku ihmeellinen siivouspuuska eilen illalla hän siivosi ja puunasi huonettaan melkein tunnin. Tänään hän järjesteli kirja- ja paperilaatikkoaan ja heitti ison nipun kaikkea turhaa paperinkeräykseen. Keneenkähän liene tullut..

lomakilot

lomakilot

lomakilot

lomakilot

lomakilot

Söin lomalla ihan vapaasti sen enempää miettimättä. Treenasin koko loman aikana tasan kerran, vaikka olin suunnitellut käyväni ohjatuissa jumpissa, vesijumpassa ja salilla. Toisin kuitenkin kävi sillä olin aivan jumissa koko alkuloman. Treenaamisen sijasta kävinkin kerran hamam-hoidossa ja kaksi kertaa hieronnassa. Otin siis koko loman täysin palautumisen kannalta. Uitiin paljon ja lekoteltiin. Tekemistä riitti kyllä aamusta iltaan eli koko loma oli varsin aktiivista. Ruokaakin riitti varsin hyvin! All inclusiveen kuului aamupala, lounas ja illallinen ja näiden lisäksi sai syödä jäätelöä niin paljon kuin jaksoi + juoda yhtä sun toista. Jos iski pikkuhiuko niin tarjolla oli myös snäkiä koko päivän. Nälkä ei siis todellakaan tullut 😀

lomakilot

lomakilot

lomakilot

lomakilot

lomakilot

lomakilot

Niin ne lomakilot. Niitä tuli kokonaista yksi mikä on varsin outoa ruokamäärällä, jonka minäkin vedin päivänä aikana. Annoksista enemmän sitten ruokapäiväkirjassa. Jälkkäriä syötiin kaksi kertaa päivässä. Päivällä jäätelöä kera cappucinon ja illallisella maisteltiin vähän yhtä sun toista. Ruoka oli mielettömän hyvää ja jokaiselle illalliselle oli oma teemansa: oli amerikkalaista, aasialaista, bbq, turkkilaista, dinner….Turkkilainen oli kaikista paras ja se sattuikin viimeiselle illalle. Huh, miten hyvää! Ei ihme, että turkkilaiset ovat niin kovin onnellisen oloista kansaa. Kyllä minäkin olisi tuollaisella ruualla! Luulen, että ihan jo se etten stressannut mistään syömisistä tai herkutteluista vaikutti ”lomakiloihin”. Jos olisin koko ajan vahdannut syömisiäni ja tuskastellut niitä niin ihan varmasti olisin kantanut matkassani useamman kilon extraa. Tänään olikin muuten energiavarastot aivan täynnä ja treeni kulki kuin unelma! On ainakin kroppa hyvin täytetty 🙂

Miltäs näyttää Sunwing Side beach -hotellin ruuat? Onko lomakilot sun mielestä tuskastelun arvoinen juttu?

lomakilot

lomakilot

lomakilot

lomakilot

lomakilot

Lue myös:

Ei kai lomalla kannata treenata

Miksi lomallakin täytyy miettiä kilojaan?

Muutama sananen painosta

Processed with VSCO with kk1 presetMä en enää nykyään kauheasti painoani tarkkaile. Yhä harvemmin hyppään vaa´alle, vaikka se ihan näkyvillä keittiön nurkassa asustaakin. Paino on jo pitkään pyörinyt 64-65kg kieppeillä, joten oli aikamoinen yllätys, että tänä aamuna lukema olikin 67,8kg! Pituutta mulla on kaikki 163cm, joten äkkisiltään voi miettiä että tuollainen paino tämän pituiselle on jo aika paljon. Ollaan lähempänä seitsemää kuin kuuttakymppiä. Kipitin siltä seisomalta peilin eteen tsekkamaan miltä se 67,8kg tässä varressa oikein näyttää ja voin sanoa, että näytti paremmalta kuin aikoihin! Parhaimmalta koskaan tässä painossa. Juuri sopivan pehmeä, mutta kuitenkin atleettinen.

Moni teistä on kritisoinut mun syömisiä ruokapäiväkirjojen perusteella. Lähinnä ruuan määrästä, että syön liian vähän. Johan tuon vaakakin kertoo ettei ruokaa ainakaan liian vähän tule 😀 Ruokapäiväkirja kuvineen ei siis todellakaan kerro totuutta, koska kuvat voivat hämätä annoskokoa. Mulla ei koskaan ole ollut tapana valehdella syömisistäni eli en käy salaa jääkaapilla napsimassa välipaloja ja jätä niitä pois ruokapäiväkirjoista. Olisihan se jo itsensä huijaamistakin!

Välillä olen miettinyt, että onko mun oikea paikka täällä Fitfashionilla kaikkien kisaavien nuorien tyttöjen keskellä, jotka treenaavat ja syövät tunnon tarkasti ja näyttävät rasvattomilta suurimman osan vuotta. Koska motivaatiotahan täältä suurin osa tulee hakemaan eikö? Voiko muutaman kerran viikkoon treenaavasta, normaalia kotiruokaa syövästä pienen lapsen äidistä olla kenellekään motivaattoriksi? Tulin siihen tulokseen, että voi. Mä saan itse suurimman motivaationi nimenomaan perheellisistä ihmisistä, jotka saa ujutettua arjen keskelle treenit ja näyttävät ettei tarvitse olla millään kituruokavaliolla pysyäkseen kunnossa. Juuri tällainen ihminen koen itsekin olevani! Meitä tavallisia perheellisiä tallaajia on kuitenkin enemmän kuin kisaavia perheettömiä ihmisiä.

Ja mitä niihin vaakoihin tulee, heittäkää ne helvettiin. Puntarin lukema ei kerro yhtään mitään, peili kertoo.

Ps. Muistakaahan käydä äänestämässä omaa suosikkianne Indiedays Blog Awardseissa. Banneri tuossa oikealla! En pistä pahakseni, jos ääni menee minulle 😀