Kauhea matkakuume! Mihin reissuun tänä vuonna?

kauhea matkakuume

Matkatoimistojen sivut käyvät nyt kuumina. Ihmiset varaavat matkoja kauhealla tahdilla ja monet kohteet tarjoavat eioota. Käytiin viime syksynä Sidessä Turkissa ja kyseinen hotelli on jo nyt buukattu ihan täyteen ja all inclusivea on turha kyseisestä puljusta enää haaveilla. Loppuunmyyty. Haaveilen edelleen, että päästäisiin pari kertaa vuodessa reissuun, mutta yhteen kertaan se yleensä jää. Laskettiin, että niillä rahoilla, jotka tällä hetkellä laitetaan säästöön käytäisiin kaksi kertaa vuodessa ulkomailla. Siis yhteensä kolme kertaa vuoden aikana, koska meillähän on erillinen matkarahastokin. No, elämä on valintoja ja ainahan voidaan purkaa sijoitukset ja lähteä reissaamaan jos sieltä alkaa tuntua.

Katseltiin juuri viikonloppuna reissuja kesäkuun alkuun. Tjäreborgilla oli happy weekend ja monet matkat halvemmalla. Ei sieltä kuitenkaan mikään tuntunut omalta. Mulle on tärkeää, että kohteesta tulee ”haluan juuri tuonne” -fiilis. Mistään ei tällaista tullut. Ihan kivoja paikkoja joo, mutta ei yhtäkään kovin sykähdyttävää. Päädyttiin sitten siihen, että tsekkaillaan nyt koko ajan reissuja ja otetaan vaikka äkkilähtö, jos hyvä kohde tulee eteen. Jonnekin lämpöiseen olisi päästävä eikä haluta mitään ökyhintaa maksaa matkasta. Viime vuonna käytiin Turkissa, joten tänä vuonna olisi kiva päästä jonnekin muualle. Katselin jo Kroatiaan matkoja, mutta ei sieltäkään mikään ei oikein houkuttanut. Ehkä täytyy vain jatkaa selaamista ja toivoa, että joku kohde iskisi yli muiden!

Mihin te aiotte matkustaa tänä vuonna tai oletteko jo käyneet jossakin?

Alla teille taas aihetta sivuava video! Mun muita videoita pääset katselemaan täältä. Muistahan tilata myös kanava, se ei maksa mitään 😉

Edellinen postaus: Ihan hullut päivät

 

Minkälainen on täydellinen vartalo?

*Sisältää mainoslinkkejä

täydellinen vartalo

Kuuntelin pari päivää sitten bussissa teinityttöjen keskustelua. Tämä ei itseasiassa ollut edes ensimmäinen kerta, kun kuulen tällaisen keskustelun. Molemmat tytöistä oli kauniita ja hoikkia, trendikkäästi pukeutuneita teinejä.  Mutta se keskustelu sai mun niskakarvat nousemaan pystyyn: ”Miks mä oon näin *itun läski? Miks mä oon näin ruma? Mä oon niin ällöttävä. Miksi en ole kaunis? Miksi mulla ei ole täydellinen vartalo? Haluan täydellisen vartalon!”

Siis mitä! Kuljuin mielessäni, että älkää nyt herran jumala noin itsestänne ajatelko. Nuoret, nätit tytöt, joilla on elämä on vasta edessä eikä mitään syytä inhota itseään. En voi kieltää ettenkö itsekin välillä manaisi omaa kehoani ja miettisi miksi en ole sitä tai tätä. Loppujen lopuksi tulen kuitenkin siihen tulokseen, että olen hyvä juuri näin. Vikoine kaikkineen. Mun ei tarvitse olla täydellinen saati omistaa täydellistä vartaloa (jonkun muun silmissä). Mikä edes on täydellinen vartalo?

Alla asiasta videon pätkä! Mun muita videoita pääset tsekkaamaan tästä. Muistahan tilata myös kanava, se ei maksa mitään 😉

Ps. Nyt 2 lasta pääsee yhden hinnalla HopLoppiin, jei! Tsekkaa tarjous täältä.

 

Edellinen video: Taco-kanapasta – uusi tuttavuus!

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Pizzaperjantai ja pahaa vanukasta

*Sisältää mainoslinkkejä

Pizzaperjantai ja pahaa vanukasta

Olen aina pitänyt itseäni kohtuullisen hyvänä kokkina ja mun kaikki leipomuksenikin onnistuvat 99,9%:sti. Muistan tosin sen kauhean suklaa-sitruunapiirakan, jota tein vuosia sitten. Sitä ei muuten syönyt kukaan! Siis ihan hirveää. Mies muistuttelee siitä edelleen tasaisin väliajoin. Hän kun on se pahin kriitikkoni! Yksisarviskakusta sanoi, että muuten hyvä, mutta kuorrutukseen käytetty kinuskituorejuusto on pahaa. Selvä 😀

Tovi sitten päätin olla näppärä ja tehdä töihin chiavanukasta. Tupla annoksen. Kaikki ainekset löytyivät kaapista ja väsäsin vanukkaan illalla jääkaappiin valmiiksi. Meinasin saada skaagin, kun maistoin sitä. Järkyttävän pahaa! Tiesin, että raakakaakaon päiväys oli mennyt, mutta en uskonut että se vaikuttaisin niin paljon. Ehkä chiasiementkin olivat jo parhaat päivänsä nähneitä…No, nyt tiedän ettei niitäkään kannata päiväysvanhoina enää käyttää!

Tälle päivälle ei juuri muuta kerrottavaa olekaan sillä saatte iloksenne mun eilen julkaiseman videon! Mun muita videoita pääset katsomaan täältä. Muista tilata myös kanava, se ei maksa mitään 😉

Ps. Fitnesstukulle on tullut Noccoista uusi maku myyntiin!!! Tsekkaapa uutuus täältä 😉 Myös Barebellsin patukoista on tullut uusi maku myyntiin. Sen löydät täältä!

Onko salilla kuvaaminen noloa?

onko salilla kuvaaminen noloa

Muistan kun ostin ensimmäisen digikamerani. Vuosi oli ehkä 2008 tai 2009. Kamera oli sellainen pieni ja musta, joka otti siihen aikaan hyviä kuvia. Kännyköissä ei kameroita silloin ollut, joten kannoin kameraa aina salilla mukana. Samoihin aikoin perustin ensimmäisen youtube-kanavanikin ja latasin sinne säännöllisesti videoita. Kanava on muuten vielä nykyäänkin olemassa, joskin aika hiljainen. Jos kiinnostaa nähdä minut noin 10 vuotta sitten niin tsekkaa kanava täältä. Aikamoista materiaalia, pakko sanoa 😀

Mä olen siis harrastanut salilla kuvaamista jo pienen tovin. Ennen mies otti mulle kaikki kuvat, mutta nykyään treenaan yksinään ja aika harvoin on ketään kuvia näpsimässä. Niinpä itselaukaisimesta on tullut kohtuullisen läheinen kaveri. Se toimii hyvin joo, mutta joskus olisi kiva saada otoksia hieman eri kulmista. Sama videoiden kanssa. Ne on mulla usein kuvattuja vain tietystä kulmasta, mutta kun ei ole ketään kaveria kuvaamassa, niin näin on pakko toimia. Videoita kuvaan enemmän viikonloppuna, koska silloin on väljempää enkä ainakaan häiritse muita kamerani kanssa. Yksittäisiä videoita saatan ottaa viikollakin liikkeistä, joiden taustalla ei ole muita. Mulle on henkilökohtaisesti tärkeää ettei kukaan joudu tahtomattaan videoideni taustalle, joten kysyn aina luvan julkaisuun, jos joku sattuu kävelemään tai istumaan taustalla.

Onko salilla kuvaaminen noloa? On ja ei. Enemmän noloa (mulle itselleni) on kävellä kadulla kameran kanssa ja puhua sille, vaikka eihän se muille kuulu. Kävelin eilen salilta kotiin ja kuvasin kävellessä pienen pätkän. Voi sitä autoilijoiden tuijotuksen määrää, jonka sain osakseni! Silloin se lähinnä ärsytti, mutta normaalisti en halua kuvata mitään kaiken kansan keskellä. Jostain syystä nolottaa puhua kameralle ihmisten keskellä. Salilla kuvaaminen ei nolota, jos kuvaan ihan vain treeniä, mutta sama juttu sielläkin puhumisen kanssa: hävettää! En tiedä mikä siinä on. Tulee ehkä vähän sellainen olo, että ihmiset ajattelevat minun luulevani itsestäni jotain, kun kuvaan. Että olisin jotenkin parempia ja ”suositumpi” ihminen, kun tepastelen kameralle puhuen. Toisaalta, se on nykyään ihan normaalia, mutta silti en pääse tuosta ajatuksesta irti. Jos joku toinen kuvaa salilla, niin ei se minua häiritse yhtään saati että ajattelisin sen olevan jotenkin hävettävää. Ihan normaalia mun mielestä. Mutta mikä siinä on, että omalla kohdallani ajattelen toisin? Täytyy vain opetella tätäkin asiaa, jos haluan saada hyvää matskua saliltakin! Treenikuviakin otan ihan mielelläni, kun tilaisuus tulee, mutta sellaiset poseerauskuvat ja vaatteiden esittely taas nolottaa. Siksi tykkään ottaa vaatekuvatkin treenin lomassa, en mitenkään erityisesti poseeraten. Ei vain pysty.

Mites teidän mielestä – onko salilla kuvaaminen noloa? Kuvaatteko itse paljon salilla?

Alla punnerrusvideo, jonka julkaisin pari päivää sitten! Videolla punnerruksen tekniikkaa sekä punnerrushaaste, jossa testasin montakin punnerrusta menee putkeen. Montako sulla menee? Mun muita videoita pääset katsomaan täältä. Muistahan tilata myös kanava, se ei maksa mitään 😉

 

Edellinen postaus: Viikon 11 ruokapäiväkirja – uusi ja parempi elämä

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

 

Miksi miehet eivät osta kukkia?

*Sisältää mainoslinkkejä

miksi miehet eivät osta kukkia

Pari viikkoa sitten minulle tuli miespuolinen asiakas, joka kantoi kädessään isoa kukkapuskaa. Saatoin olla hiukan kysyvän näköinen, koska hän tuumasi että vaimolle täytyy viedä kukkia. Jutustelin siinä asiakkaan kanssa ja selvisi ettei heillä mitään suurempaa merkkipäivää ole, mutta hän tykkää yllättää vaimon säännöllisin väliajoin kukilla ja pienillä lahjoilla. Siis oikeastiko on vielä olemassa tuollaisia herrasmiehiä, jotka ostavat kukkia ja lahjoja ihan vain rakkauden osoituksena? Kyllä, niitäkin vielä löytyy!

Itsehän olen toivoton romantikko, mutta sellaista en ole toiseksi puoliskoksi saanut. En koe sitä mitenkään huono piirteenä, mutta valehtelisin jos sanoisin etten toivoisi jonkinlaista pyyteetöntä muistamista useammin kuin synttärinä ja äitienpäivänä. Kyllä minä tykkäisin, jos minulle tuotaisiin kukkia silloin tällöin. Mielellään vaikka joka viikko! Mutta ei, siihen pisteeseen ei vielä(kään) ole päästy. Aivopesu jatkukoon edelleen. Ollaan tästä asiasta puhuttu monet kerrat ja kuulemma herra tietää kyllä miten paljon pidän kukista. Hän ei kuulemma vain ole sen tyyppinen, joka muistaa kukkia ostaa tuosta noin vain. Ehkä se on toisilla miehillä synnynnäisempää kuin toisilla. Toiset ovat romantikkoja ja toiset eivät. Toki meillä tehdään muunlaisia pieniä tekoja vaikkei kukkia satelekaan joka viikko. Tai kuukausi.

miksi miehet eivät osta kukkia
Kaunis maljakko täältä.

Saatoin syntymäpäiväni aikoihin huokaista ääneen, että olisipa kiva saada kukkia. Tyttö nokkelana likkana oli laittanut tämän korvan taakse ja viime lauantaina töistä kotiin tullessa minua odottikin kaunis ruusukimppu, jonka tyttö oli halunnut minulle ostaa. Oli kuulemma oikein muistuttanut miestä, että nyt äidille pitää ostaa kukkia <3 Ihana tyttö ja ihana mies! Leikkokukat ovat kauniita ja pidän tunnelmasta minkä ne kotiin tuovat. Haluaisin, että meillä olisi aina tuoreita kukkia olkkarissa, mutta samalla mietin myös rahamäärää, joka niihin uppoaa. Eiväthän kukatkaan mitään ilmaisia ole. Toiset naiset eivät kukista juuri perusta, mutta itse tykkään kovasti sekä leikkokukista että perinteisistä viherkasveista. Minulla on kotona kultaköynnös, joka on matkannut meidän mukana ainakin sen 12 vuotta ellei jo kauemminkin. En edes muista koska olen sen meille ostanut. Minulla on myös flamingokukka, jonka taisin saada mieheltä syntymäpäivälahjaksi 6-7 vuotta sitten ja vieläkin se voi hyvin, kukkii ja kukoistaa. Haluaisin meille paaaaljon kasveja lisää, mutta tila loppuu kesken. Ehkä pitäisi alkaa laittelemaan niitä enemmän seinille ja katosta roikkumaan…

Olisipa kuitenkin ihanaa saada kukkia ainakin kerran kuukaudessa vai mitä olette mieltä? Tuoko teille puoliso usein kukkia ihan pyytämättä?

Julkaisin eilen uuden my day -videon tubeen. Mun muita videoita pääset katsomaan täältä. Muistakaahan tilata myös kanava, se ei maksa mitään 😉

Edellinen postaus: Testissä Vileda Robot VR 101

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Ruuanlaiton kuuluu olla hauskaa, ei pakko!

ruuanlation kuuluu olla hauskaa, ei pakko

Niin monesti sitä miettii, että hitto kun pitää tänäänkin laittaa ruokaa. Kun on aikaa, kokkaaminen on hauskaa, mutta arkena se on usein lähinnä rasite. Siltä se ainakin välillä tuntuu. Raskainta on keksiä mitä tänäänkin syötäisiin. Olen jo pitkään miettinyt, että pitäisi tehdä puhelimeen lista hyvistä ja helpoista arkiruuista. Mystisesti pää lyö nimittäin tyhjää juuri sillä sekunnilla kun astun sisälle kauppaan. Puff vaan ja sinne hävisi kaikki ideat! Kauppalistaakaan en osaa tehdä, joten usein puolet suunnitelluista ostoksista jää kaupanhyllylle odottamaan seuraavaa kertaa.

Katselin eilen Kaappaus keittiössä -ohjelmaa miehen kanssa. Se on yksi parhaista ruokaohjelmista ja ylipäänsä ohjelmista mitä televisiosta tällä hetkellä tulee. Kape on niin hauska ja rento tyyppi ja ohjelmassa laitetaan aina suhteellisen helppoa, mutta herkullista ruokaa. Mua kiinnostaa suunnattomasti tarinat ihmisten takana ja on ollut ilo nähdä miten monen ruokailutottumukset muuttuvat ohjelman ansiosta. No, ainakin vähäksi aikaa, koska eihän katsojille näytetä mikä tilanne on esim. puolen vuoden päästä. Toivottavasti yhtä innostunut kuin ohjelman aikanakin!

ruuanlation kuuluu olla hauskaa, ei pakko

ruuanlation kuuluu olla hauskaa, ei pakko

ruuanlation kuuluu olla hauskaa, ei pakko
Jos ei huvita kokkailla kuitenkaan, niin Ärrältä saa nykyään myös vegaanisia välipaloja! Tässä vegaaninen falafel wrap sekä kvinoavanukas. Oli superhyvää!

Eilisestä jaksosta (oli tullut töllöstä jo maanantaina) mieleen jäi osuva lausahdus: ruuanlaiton kuuluu olla hauskaa, ei pakko! Se on ihan totta, mutta välillä arjen keskellä niin helppoa unohtaa. Ruuanlaitto on oikeasti hauskaa ja mahtavaa puuhaa ja se pitäisi muistaa huonoinakin päivinä. Ruuanlaiton kuuluu antaa enemmän kuin ottaa ja tähän vaikuttaa pitkälti oma suhtautuminen. Meidän tyttö ei ole kauhean kiinnostunut vielä kokkaamisesta, mutta yritän hänellekin aina pieniä tehtäviä antaa, kuten vihannesten pilkkomista, ainesten sekoittelua ym helppoa. Yhdessä kokkaaminenkin on hauskempaa kuin yksin ja on mahtavaa nähdä miten pieni ihminen innostuu uusista asioista. Eilen ei olisi yhtään huvittanut laittaa ruokaa, mutta olin luvannut tehdä kasvissosekeittoa. Muistin ohjelman lausahduksen ja kas kummaa kun alkoi heti innostaa! Ruuanlaitto on mukavaa kun siitä tekee itselleen sellaista. Mikäs siinä on pilkkoessa vihanneksia kun tietää kohta saavansa itse tehtyä edullista ja hemmetin hyvää ruokaa lautasellisen eteensä 🙂 Ja maistui muuten jälkikasvullekin!

Millä keinoin te pidätte ruuanlaiton hauskuutta yllä? Tai miten helpotatte ruuanlaitto arkena?

Meillä oli muuten vähän aikaa sitten jääkaappi aivan täyteen ahdettu ja siivottomassa kunnossa. Sieltä ei meinannut löytää mitään ja ruuat jäivät hyllyille vanhenemaan. Päätin eräs kaunis päivä hoitaa homman kuntoon ja nappasinpa operaatiosta myös videon 🙂 Mun muita videoita pääset tsekkaamaan tästä. Muista tilata myös kanava, se ei maksa mitään!

Edellinen postaus: Kasvisruokaa: Feta-pinaattipasta

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

*R-kioskin jutskat saatu testattavaksi.

Rullaisipa arki täydellisesti

rullaisipa arki täydellisesti

Jotain uutta ja outoa on tapahtunut mun elämässä. Yhtäkkiä aikaa jää enemmän ja enemmän kaikkeen kivaan ja niitä ikävämpiä juttuja on hoidettavana entistä vähemmän. Aina ei ole ollut näin. On ollut aikoja, jolloin arki ahdistaa ja stressasin pienistäkin asioista suunnattoman paljon. Maanantai oli päivistä pahin, koska silloin raskas arki alkoi ja edessä oli vielä monta raskasta päivää. Töissä oli kiirettä ja kotona odotti kaaos. Oli hankalaa hengittää ja ahdisti koko ajan eikä kyse ollut edes suurista asioista. Silloin ymmärsin, että jotain on pakko tehdä, koska arki on ja pysyy, sitä ei pääse pakoon. Sitä sen sijaan voi muuttaa, jos oikein haluaa. Mietin useasti, että rullaisipa arki täydellisesti. Minkälaista elämä olisi, jos arki rullaisi jouhevasti ilman suuria ponnisteluita. Luulen, että tällaiset ajatukset ovat tuttuja aika monelle perheelliselle ruuhkavuosia elävälle. Vai olenko väärässä?

Tein ajatustyötä aika pitkään. Mietin mitkä ovat sellaisia asioita, jotka eniten ahdistaa. Mitkä asiat vievät eniten päivässä aikaa ja energiaa. Tein listan ja pääsin asioista aika hyvin selville. Meillä suurin aikasyöppö oli kodin kunnossapitäminen ja koska tiesin miten paljon se minun mieltäni painaa, aloin panostamaan siihen eniten. Toinen oli tavaran määrä ja rahankulutus. Olen näistä asioista puhunut aikaisemminkin ja tulen varmasti puhumaan vielä monta kertaa. Sen verran tärkeitä asioita nämä ovat elämässäni ja uskon, että moni teistä painiskelee samojen mietteiden kanssa. Arjen ei pidä olla ahdistavaa, vaan nautinnollista ja ihanaa! Jotta se olisi sellaista, jokaisen pitää miettiä minkälaista arkea arvostaa. Mitä siihen haluaa ja mitkä asiat haluaa karsia pois.

Meillä on pieni asunto ja tavaraa oli jumalattoman paljon. Olen innokas kirppistelijä ja varsinkin myymään niissä, joten otin vastaan kaiken tavaran mitä esimerkiksi miehen sukulaiset meille tarjosi myytäväksi. Ja sitä tavaraahan kuulkaa riitti! Arvostan itse suuresti kierrätystä, mutta en halua mitään käyttökelpoista heittää roskiin. Jätettä tule tässä maailmassa muutenkin ihan riittävästi. Viime aikoina olen päättänyt etten jää mitään tavaroita hilloamaan meille, vaan myymättömät tavarat viedään esim. SPR:lle. Niinpä eilen kuskasin sinne kaksi isoa säkillistä hyväkuntoisia vaatteita ja tänään lähtee iso laatikollinen muuta käyttökelpoista tavaraa. Jännä miten jokaisen tavaran lähdettyä on aina pikkuisen helpompi hengittää. Mitä vähemmän tavaraa on sitä vähemmän on kotona siivottavaa. Ja sitä enemmän on aikaa kaikelle muulle.

Yksi asia minkä haluaisin opetella vielä, on ruokalistan suunnittelu. Sitä en vain jostain syystä osaa tehdä. Olisi niin paljon helpompaa, kun suunnittelisi viikon ruokalistan aina sunnuntaisin, kävisi kaupassa ja tekisi osan jo pakkaseen valmiiksi odottamaan viikkoa. Sillä tavalla säästyisi sekä aikaa että rahaa. Mutta kun ei osaa. En tiedä miten saisin itseni oppimaan vielä tämäkin tavan? Ostan usein ruokia tarjouksesta ja suunnittelen ruuat sen ympärille. Eihän sunnuntaina voi vielä tietää viikon tarjouksia. En tiedä mikä olisi hyvä tapa. Olisiko teillä asiaan vinkkejä?

Minkälainen on teidän mielestänne hyvä arki? Mitä siihen kuuluu?

Alla video mun viime viikon eräästä arki-illasta. Videolla näätte mitä meillä arkena tapahtuu ja mistä haaveilen tällä hetkellä 🙂 Mun muita videoita pääset tsekkailemaan tästä. Muistahan tilata myös kanava, se ei maksa mitään!

Edellinen postaus: Viikon 3 ruokapäiväkirja – Ihan vaan vähän lipesin

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Myo repsit – Erikoistekniikat salilla

myo repsit

Mitä ihmettä ovat myo repsit? Tätä ihmettelin itsekin vielä vähän aikaa sitten. Meillä mies lueskelee ja testailee koko ajan erilaisia treenitekniikoita, ruokajuttuja, tuotteita jne mikä vain treenaamiseen liittyyä. Hän on oikea kävelevä tietopankki mitä treenijuttuihin tulee. Jos hän ei jotain tiedä, sitä ei tarvitsekaan tietää. Mieshän oli myös mun dieetin takana niin kuin on myös mun treenienkin. Mulla on siis treeniosastolla varsin helppo elämä. Ei tarvitse kuin tehdä ohjeiden mukaan!

Käytän treeneissä vaihtelevasti erilaisia erikostekniikoita, kuten pudotussarjoja, rest pausea, osatoistoja sekä supersarjoja. Melkein joka treenissä on maximissaan parissa liikkeessä jokin erikoistekniikka, yleensä pudotussarja. Osatoistoja teen myös sarjojen loppuun kun yritän saada lihaksen väsytettyä loppuun. Ennen kuin erikoistekniikoita aletaan tekemään, täytyy treenaamisen ja liikkeiden olla hyvin hallussa. Niitä ei myöskään kannata tehdä joka liikkessä ja joka sarjassa, vaan nimenomaan silloin tällöin boostata treeniä erikoistekniikoilla.

myo repsit

Myo repsit olivat mulle aivan uusi juttu. Mies ne oli taas jostain bongannut ja ehdotti minulle yhtä treenikiertoa tehtäväksi niillä. Myo repsejä tehdessä otetaan liikkeeseen paino, jolla saat tehtyä 15-20 toistoa niin, että vikan toiston jälkeen saisit ehkä vielä yhden toiston tehtyä. Varsinaisen sarjan jälkeen tehdään mikrosarjoja. Mikrosarjojen pituus määrittyy ensimmäisen sarjan mukaan, sillä mikrosarja on alkuperäisen sarjan toistot jaettuna neljällä. Jos et saa neljällä jaollista lukua, pyöristä seuraavaan neljällä jaolliseen lukuun. Esimerkiksi jos teet reidenojennusta 15 toistoa, teet mikrosarjoissa 4 toiston sarjoja. Mikrosarjoja pitäisi saada tehtyä niin monta, että saat tehtyä yhteensä yhtä monta toistoa kuin alkuperäisessä sarjassa. Tässä tapauksessa esim. reidenojennuksia pitäisi saada tehtyä neljä 4 toiston mikrosarjaa = 16 toistoa. Mikrosarjojen välissä pidetään taukoa 10-20 sekunnin tauko rippuen liikkeestä. Raskaille liikkeille pidetään 20 sekunnin taukoa ja kevyemmille 10-15 sekuntia. Mikrosarjoja tehdessä liikettä ei tehdä koko liikelaajudelta, vaan liike jätetään vähän vajaaksi sekä ylä- että ala-asenosta. Liike on siis enemmän pumppaavaa. Jokaista liikettä tehdään vain yksi sarja eli ”pääsarja” + mikrosarjat = 1 sarja.

Mikä myo repsien idea sitten on? Niiden avulla saadaan akitvoitua sellaisia lihasmekanismeja, jotka aktivoituvat normaalisti vain raskailla painoilla. Nyt samat mekanismit saadaan toimimaan pienemmillä painoilla. Oman lyhyen kokemukseni mukaan myo repsit ovat hyvin tehokkaita ja niillä saa tehtyä napakan treenin lyhyessä ajassa. Uusi erikoistekniikka toi lihaksille kivasti uutta ärsyketta ja lihakset olivat useamman päivänk kipeinä tämän kierron jälkeen! Suosittelen lämpimästi testaamaan 🙂

Alla video treenistä, jossa testasin myo repsejä. Mun muita videoita pääset tsekkaamaan täältä. Muistahan tilata myös kanava, se ei maksa mitään!

Kovaa ja onnistutta treeniviikkoa itse kullekin!

Edellinen video: Viikon 2 ruokapäiväkirja – Dieetin loppumetrit

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

 

Tällainen minä olen

tällainen minä olen

Tällainen minä olen enkä muuksi muutu. Viittä vaille 35-vuotiaana tunnen jo itseni ja omat tapani kohtuullisen hyvin. Tiedän myös sen, että tuli mun kommenttiboksiin ihan minkälaista kommenttia tahansa, ne eivät minua muuta millään tavalla. Joskus tuntuu, että siellä lukijoiden puolella on ihmisiä, jotka yrittävät kommenteillaan vaikuttaa mun mielipiteisiin, kiinnostuksen kohteisiin tai elämääni, mutta ei se ihan niin mene. Kuten tämä dieettiasia. Montako kommenttia olen saanut, että muutuin sillä sekunnilla tyhmäksi ja tyhjänpäiväiseksi ihmiseksi, kun aloitin dieetin? Aika monta. Ei yksi dieetti kenenkään elämää kovin krittiisesti muuta. Ei se minua muuta millään tavalla (no fyysisesti ehkä kyllä), mutta ajatukset, unelmat ja elämänkatsomus on edelleen täysin sama.

Rakastan treenaamista ja rakastan ruokaa. Testailen mielelläni uutuuksia ja kirjoitan niistä. Olen edelleen äkkipikainen, mutta iloinen ja energinen. En pidä kylmästä, mutta minusta on ihanaa vetää villasukat iltaisin jalkaan. Olen oppinut rakastamaan siivoamista ja puuhailisin kotona aamusta iltaan, jos olisi mahdollisuus. Tykkään kuvata videoita ja kirjoittaa blogia. Rakastan työtäni ja ihmisten kanssa olemista. Haluan kehittää itseäni jatkuvasti ja oppia uutta. Tarvitsen paljon unta, mutta usein en malta mennä iltaisin nukkumaan ajoissa.

Toki elämässä on asioita, jotka muuttuvat koko ajan. Ihminen muuttuu koko ajan monien eri asioiden vaikutuksesta. Perusolemus ja ihmisen sisin ei kuitenkaan koskaan muutu. Jokainen meistä on juuri sellainen kuin on ja hyvä niin. Jokaisella on oikeus olla juuri sellainen kuin on. Ja minä olen juuri tällainen kuin olen eikä sitä kukaan minulta pois vie. Alla video, jonka julkaisin tänään. Mun muita videoita pääset tsekkailemaan tästä ja on siellä ainakin yksi jota en ole blogiin linkittänyt. Muistahan tilata myös kanava, se ei maksa mitään 😉

Rauhallista sunnuntaita!

Ps. Käykääs lukemassa mun kirjoittama postaus Parempaa oloa -blogista!

Haluaisin olla edes jossain asiassa hyvä

Haluaisin olla edes jossain asiassa hyvä

Viime päivinä minut on vallannut vahvat keskinkertaisuuden tunteet. Elämässä on ajanjaksoja jolloin kaikki tuntuu takkuavan ja tuntuu ettei mikään onnistu. Minulla on menossa juuri sellainen elämänvaihe. Suoraan sanottuna vihaan tätä tunnetta, kun tuntuu etten ole missään asiassa hyvä. En edes sellaisissa, joista pidän todella paljon. En tiedä onko tämä joku minun sisäinen keinoni ajaa itseäni eteenpäin vai mitä tämä on, mutta ärsyttävää se on joka tapauksessa. Elämässä täytyy olla haasteita ja niitä tuntuu tällä hetkellä riittävän. Ei, ne eivät ole mitään konkreettisia haasteita, jotka muut voisivat nähdä. Ne ovat haasteita, jotka ovat vain omassa päässäni ja vain minä koen ne.

Tuntuu, että läpi elämäni olen ollut kaikessa vain keskinkertainen. Sanotaan, että jokaisella meistä on asia, jossa tulee todella hyväksi. Vähän niin kuin persoonariippuvainen piirre. Se on meillä kaikilla. Yksi on lahjakas piirtämään tai laulamaan, toinen urheilemaan ja kolmas älykäs tai kielellisesti lahjakas. Minä en ole koskaan ollut missään asiassa hyvä. Koulussa en ollut missään erityisen lahjakas, urheilussa en ole koskaan ollut erityisen hyvä (vaikka kuinka haluan!), sisustuslehtiä rakastan, mutta mulla ei ole minkäänlaista sisustajan silmää, blogi junnaa paikallaan, koska en ole erityisen hyvä kirjoittamaan saati kuvaamaan…Lista on loputon. Miksi en saa olla hyvä asioissa, joista oikeasti pidän?

Ennen kuin tämä menee ihan masisteluksi niin pakko kertoa, että uskon minunkin löytävän joskus sen asian missä olen oikeasti hyvä. Sehän voi olla jokin sellainen mitä en ole koskaan ajatellutkaan ja ajaudun sen pariin ihan sattumalta viiden tai kymmenen vuoden päästä? Minua ei ärsytä mikään muu niin paljon kuin se, että tunnen itseni epäonnistujaksi asioissa, joista pidän. Sen sijaan moni muu onnistuu näissä asioissa vasemmalla kädellä ja se tuntuu välillä epäreilulta. Sekin asia täytyy vain hyväksyä, koska en voi vaikuttaa toisten elämään millään tavoin.

Haluaisin vain niin kovin löytää sen mun ”jutun”. Onko teillä koskaan tällaisia fiiliksiä?

No mutta nyt mutruhuulet piiloon sillä kohta päästään nauttimaan joulusta kaikin siemauksin! Täällä on siivoiltu ja koristeltu kotia koko päivä, mutta hommaa riittää vielä huomisellekin 🙂 Mitä te aiotte leipoa jouluksi?

Edit. Tässä teille vielä mun eilen julkaisema video töllisteltäväksi, jos kiinnostelee! Mun muita videoita pääset tsekkailmaan täältä. Muista tilata myös kanava, se ei maksa mitään 🙂

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Edellinen postaus: Pieleen mennyt parisuhdeviikonloppu

Kun söin herkuista vatsani kipeäksi

Kun söin herkuista vatsani kipeäksi

Tällä viikolla ei tule koko viikon ruokapäiväkirjaa ollenkaan. Olen huomannut ettei teitä mun ruokapäiväkirjat enää niin kiinnosta enkä ihmettele yhtään. Dieetillä ollessa ei voi kauheasti revitellä kaiken maailman gourmetannoksilla. Tai no voi, mutta vaatii aika paljon laskemista ja suunnittelua enkä itse ole jaksanut moiseen lähteä varsinkaan arkena. Viime viikolla söin arkena kuta kuinkin samalla tavalla kuin aina ennenkin eli aamulla munia ja vihanneksia, lounaalla puuroa ja marjoja, välipalana hera ja banaani, treenin jälkeen liha/kana/kala+hiilaripläjäys ja illalla pienen annoksen hiilaria ja proteiinia.

Perjantaina mietin etten herkuttelisi viikonloppuna ollenkaan, vaan siistisin ruokavalion myös niiltä päiviltä. No, tuli lauantai ja kummasti alkoi taas hyvää tekemään mieli. Tiedän, että se on enemmän mieliteko kuin mitään muuta, mutta niin sitä ihminen vain on tapojensa orja. Mieli halajaa juuri sitä mitä se on tottunut saamaan. Aamun söin vielä ihan normaalisti eli paistelin itselleni munakkaan. En viitsinyt tehdä mun parempaa viikonloppumunakasta, vaan tyydyin samaan versioon kuin viikollakin. Parempi mun kielellä tarkoittaa, että paistan ensin pannulla sipulia, tomaattia ja paprikaa ja heitän munat vasta siihen päälle. Tähän asti pääsin varsin helposti, mutta Jumbon reissulla alkoikin herkkuhammasta kolottaa kovasti.

Käytin tytön kanssa lauantaina Jumbossa ja ostosreissun päälle mentiin jätskille Ingmannin kojulle. Otin itselleni hasselpähkinäjäätelöä ja siitä tuli heilahtamalla mun uusi suosikki!! Vitsi miten hyvää. Sitä kun löytäisi jostain pakkasesta kotiin ostettavaksi. Loppupäivä menikin sitten herkuttelun merkeissä, tosin iltapäivällä tein pitkästä aikaa smoothiebowlin ja vitsi miten tuli niitäkin ikävä! Illan aikana upposi massuun mm. mäkkärin ateria, itse tehtyä rocky roadia, Arnoldsin donitsia, Lohilon jäätelöä…Mun vatsa oli niiin kipeä illalla kun piti mennä nukkumaan! Että miten meni noin niinku omasta mielestä? Herkuttelu on ihanaa ja rakastan sitä yli kaiken, mutta jonkun tolkun voisi pitää tässäkin hommassa…

Alla video lauantaista ja mun herkuista 🙂 Toivottavasti tykkäätte! Mun muita videoita pääset tsekkailemaan tästä. Muista tilata myös kanava, se ei maksa mitään 😉

Hyvää viikonloppua ihmiset! Huomennakin voisi vähän herkutella…

Iisi sunnuntai – mistä aineksista se koostuu?

iisi sunnuntai

Sunnuntai on nykyään ehkä mun lempipäivä koko viikosta. Toisten hyvien yöunien jälkeen olo on virkeä ja energinen. Lauantaina kulunut työviikko tuntuu vielä kropassa, mutta sunnuntaina keho on levännyt ja mieli virkeä. Nukun aina sunnuntaina niin pitkään kuin unta riittää. Usein valvotaan lauantaina noin yhteentoista, joten sunnuntaina heräilen vasta yhdeksän kymmenen maissa. Tyttö jatkaa uniaan vielä tovin. Normaalisti syön heti herättyäni aamupalan, mutta sunnuntaina keitän ensin kupillisen teetä ja hörpin sen samalla kun katselen jotain ohjelmaa tai selailen blogeja sekä uutisia netistä. Aamupalan valmista usein pitkän kaavan mukaan. Jaksan ihan paistaa kunnon munakkaan tai tehdä herkkuleipäset.

Aamupalan jälkeen touhuilen kotona. Mies menee aina sunnuntaiaamuna salilla ajoissa, joten mulla on aikaa olla tytön kanssa ja puuhastella omiani. Usein järjestelen kotia, vaihdan petivaatteita, vien roskia tai ihan vain olen ja selailen lehtiä, jos ei ole muuta tekemistä. Jälkimmäistä vaihtoehtoa ei ole sattunut hetkeen 😀 Rakastan värkkäillä kotona kaikkia pikku juttuja ja suunnitella tulevaa viikkoa. Puolen päivän jälkeen lähdetään anoppilaan lounaalle ja hengaillaan siellä muutama tunti. Ollaan vain ja höpötellään. Vaihdetaan kuulumisia ja katsellaan töllöstä usein Huutokauppa keisaria. Anoppilasta lähtiessä käydään kaupassa ja sen jälkeen minä lähdenkin jo salille. Salilla menee aina se pari tuntia, koska sunnuntaisin on usein mun kuvauspäivä. Kuvaan youtubeen treeniä, koska silloin ei salilla ole kauhea ryysis. Saatan ottaa myös kuvia blogia varten. Kotona olen usein vasta yhdeksän jälkeen ja sitten pitääkin hoitaa alta suihkut, iltaruuat jne. Menen usein maanantaisin iltavuoroon, joten olen antanut tytön valvoa yhtä myöhään kuin minä. Meillä on tapana istua keittiön pöydän ääressä ja katsella kännykältä ja tabletilta jotain ohjelmaa samalla kun syödään. Mies on tässä vaiheessa jo nukkumassa 😀 Näin kulkee aika tyypillinen iisi sunnuntai mun malliin! Ainekset täydelliseen sunnuntaihin on aika yksinkertaiset, kuten huomaatte. En tarvitse mitään kovin kummoista ollakseni tyytyväinen.

Alla video toissa sunnuntailta. Mun muita videoita pääset tsekkailemaan tästä, muista tilata kanava! Se ei maksa mitään 🙂 Mahtavaa maanantaita tyypit! Tehdään tästä viikosta loistava <3

Viime viikonlopun touhuja

viime viikonlopun touhuja

Niin kuin kerroinkin jo teille, että olen ollut viime aikoina poikkeuksellisen stressaantunut. Sain teiltä ihan mielettömästi hyviä vinkkejä ja palaan niihin ja kommentteihin vielä myöhemmin. Uskon, että ihan vain kirjoittamalla ajatuksia auki ja teidän avullanne pääsen tästä tilanteesta eroon. Joskun on vain pakko kuulla totuus muiden suusta ennen kuin sen ymmärtää itse oikeasti. Eilisen illan vietin etsiskellen vinkkejä hitaampaan elämään ja stressin poistamiseen. Olen asian kanssa vasta alussa, mutta jostainhan se on aloitettava. Huomaan usein ajattelevani, että tuokin pitää tehdä. Yritän muuttaa ajattelumalliani ja sanoa sen sijaan tuon voisin tehdä kun on aikaa. Siitä ei tule samanlaista pakon tunnetta kuin pitää tehdä sanoista. Eilen otin iltavuoron jälkeen ihan chillisti. Jätin kotityöt tekemättä vessan pesua ja kissojen hiekkalaatikon siivousta lukuunottamatta. Hoidan asioita pikku hiljaa ilman pakottamista ja itseni rankaisemista. Ehkä tässä on jo hyvä alku?

Viime viikonlopun touhuja saattekin katsella videolta. Omasta mielestäni tämä on ehkä paras video mitä olen tehnyt. En tiedä mikä siinä on, mutta jotenkin tykkäsin tästä itse niin paljon, että piti ihan eilen illalla itsekin katsoa se uudelleen. Mun muita videoita pääset tsekkailemaan täältä ja muistahan tilata kanavaa, se ei maksa mitään 🙂 Kovasti lähestytään jo 300 tilaajan rajaa, ihan mahtavaa!

Hyvää viikonloppua tyypit! Me lähdetään nyt kaupoille ja tytöllä onkin tänään illalla kaverisynttärit. Saadaan miehen kanssa pari tuntia omaa aikaa 🙂 Meinasin leipoa tänään lime-sitruunapiirakkaa ja laittelen reseptiä sitten tännekin. Instasta mut löydät nimellä jonna_musakka ja snäpistä jonnamusakka. Nähdään siellä!