Miten noloa ostaa aleruokaa!

Miten noloa ostaa aleruokaa! Kaikki luulevat, että olen köyhä, jos ostan tarjoustuotteita. En ikinä voisi ostaa alelapullista ruokaa. Ei normaalituloinen voi ostaa ruokaa alennuksella, koska muut luulevat köyhäksi. Tällaisia kommentteja olen kuullut viime päivinä. Kyllä vain, kuulitte aivan oikein! Minä, suuri tarjoushaukka ja alelapullisen ruuan metsästäjä, olen ollut ihan huuli pyöreänä. Kuulinko ihan oikein? Valitettavasti.

Me ollaan miehen kanssa normaalituloisia ja yleensä saadaan ostaa ruokaa kaupasta suht huoletta. Ei todellakaan mitään ulkofilettä ostella (paitsi alesta :D), vaan ihan normaalia perussapuskaa. Lidliä ei ole ihan lähellä, joten suositaan paljon s-ryhmän kauppoja, koska ollaan jo vuosi kerätty bonareita. Kiljuin riemusta, kun meidän lähelle avattiin Alepa ja meinasin pyörtyä onnesta, kun s-ryhmän kaupat halpuuttivat mm. kasviksien hintaa. Ehkä sanomattakin selvää, että ostan mieluummin halpaa kuin kallista ruokaa. Silti haluan ostaa laadukasta ruokaa. Katson aina tarkasti lähikauppojen tarjoukset ja surffaan kahden kaupan välillä sen mukaan mitä missäkin on alessa. Tiedän milloin lähikaupoissa aletaan laittelemaan alennuslappuja tuotteisiin ja käynkin usein kaupassa vasta myöhään illalla. Miksi maksaa päivällä paljon, kun illalla saa halvemmalla?

Alejäde paras jäde!

Nyt on ollut rahasta vähän tiukempaa, joten olen seurannut ruuan hintoja entistä enemmän. Myös ostoskoriin on eksynyt paljon päiväystuotteita. Lihoja hamstraan aina useamman paketin ja laitan pakkaseen. Samoin leipien kanssa. Myös viilejä ja jogurtteja ostan alennuslapulla mieluummin vain muutaman halvemmalla ja lyhyemmällä päiväyksellä. Lähikaupoissa on melkeinpä päivittäin viilejä ym. halvemmalla. Vihanneksia ja hedelmiä saa harvoin alennuslapulla, mutta varsinkin k-kaupassa on viikoittain hyviä tarjouksia. Niinpä meillä syödään juuri niitä asioita mitä tarjouksessa sattuu kulloinkin olemaan. Ihan huippu juttu on ollut k-kaupan henkilökohtaiset tarjoukset, jotka tulevat kätevästi puhelimeen. Melkeinpä aina käyn lunastamassa tarjoukset itselleni, koska usein tuotteet ovat juuri sellaisia, joita meillä syödään muutenkin. Eilen kävi tuuri, kun k-kaupan pakasteallasta tyhjennetään, ja kaikki tuotteet olivat -30%! Ihan sen kunniaksi oli pakko ostaa jälkkärijädet ja tänään saattaa olla pizzapäivä 😉

Mä en ymmärrä tuollaista ajattelutapaa, että on noloa ostaa alelapullisia tuotteita. En ole koskaan edes miettinyt, että joku pitäisi minua köyhänä niiden vuoksi. Eihän sillä ole mitään väliä mitä joku vieras ihminen minusta ajattelee! Mun mielestä on vain viisasta ostaa aletuotteita. Saa itse ruokaa halvemmalla ja rahaa säästyy johonkin muuhun eikä hyvä ruoka mene hukkaan tai roskikseen. Miksi pitäisi ostaa ruokaa kalliilla, jos sitä saa halvemmallakin?

Mites teidän mielestä – noloa vai fiksua?

Lumipalloefekti

Pistin koko meidän kodon hyrskyn myrskyn lauantaina ja siitähän käynnistyi melkoinen lumipalloefekti. Kypsyttelin ajatusta pienestä mööbleerauksesta viikon verran ja totesin perjantai-iltana miehelle, että huomenna on muuten sullekin hommia! Vastahankaisena ja kaikkea uutta vastustavana miehenä  hän totesi mun ideani olevan ihan paska. Totesin, että ihan sama ja päätin hoitaa koko homman vaikka itsestään. Snäpin seuraajat (jonnamusakka) tietävät, että kysehän on siis meidän makuuhuoneesta, josta tehtiin lauantaina tytölle oma huone.

Muutama kuukausi sitten tein tytölle oman nurkkauksen meidän olkkariin erottamalla tilan olohuoneesta kirjahyllyllä. Idea oli sinänsä ihan hyvä, mutta kävi kuitenkin liian työlääksi. Ei hän koskaan suostunut sinne nukahtamaan, jos jompikumpi meistä oli hereillä. Tyttö nukahti mun kanssa aina meidän sänkyyn, josta isäntä kantoi hänet omaan sänkyynsä. Tätä rallia kun vetää päivästä toiseen niin ymmärtää ettei se niin voi jatkua. Siispä tuumasta toimeen ja hihat heilumaan. Mä ymmärrän myös miehenkin kannan ja vastahakoisuuden, koska mulla on tuhat ja yksi ideaa koko ajan itämässä, ja hän kun ei ole mikään remontti-Reiska vaikka kuinka haluaisin. Niinpä saan yleensä suunnitella ja toteuttaa omat juttuni ihan yksinään. Eikä se mua haittaa, päinvastoin! Minä touhuan ja värkkään varsin mielelläni ellette ole jo huomanneet 😀

Niinpä me asustetaan nyt miehen kanssa olkkarissa ja tyttö sai koko makuuhuoneen itselleen ja leluvuorelleen. Olohuone on nyt todella siistin ja rauhallisen näköinen, kun kaikki ne miljoonat pikku nippelit ja nappelit on siirretty pois. Mä ihan hämmästyin eilen kun seisoin keskellä olkkaria ja siellä oli oikeasti siistiä! Ei ole nähty sitä ihmettä ihan hetkeen. Mieskin totesi tämän olevan vuosisadan paras idea! Siinä se taas nähtiin miten paljon pidemmälle minä pystyn näissä asioissa lopputulosta näkemään, kun toinen ajattelee pelkkää työmäärää. Eikä koko urakkaan mennyt edes montaa tuntia. Ainoa huono puoli tässä on se, että nyt pitää kuulemma ostaa isompi telkkari että sitä on kivempi katsella sängystä.. Miehet!

Projektihan ei tähän lopu. Nyt kun kamat on saatu hilattua oikeisiin huoneisiinsa niin tytön tavaroille täytyy keksiä joku siisti säilytysratkaisu. Ajattelin tehdä tilaa meidän vaatekaappiin, mutta se vaatii taas uuden projektinsa, koska niissäkin kamaa on enemmän kuin riittävästi. Seuraavaksi käydään siis vaatekaappien kimppuun ja sen jälkeen on edessä tapetin vaihtoa, parvisängyn hankintaa, olkkariin taulujen laittoa ym.. Onhan näitä! Aion hoitaa askareita pienellä budjetilla eli sänky ostetaan käytettynä ja tapetit alesta tai tarjouksesta. Neidillä tosin oli jo tapettivaihtoehto valmiina mielessä eikä se ole ihan halvimmasta päästä. Tällaista tämä meidän elämä on. Koko ajan jotain projektia käynnissä, mutta en valita. Eipähän käy aika pitkäksi!

Kuinkas teidän viikonloppu sujui?