Nyt loppuu tämä lokeroiminen

nyt loppuu tämä lokeroiminen

Ette usko miten paljon olen saanut viestejä uuteen ruokavaliooni liittyen. Kymmeniä. Päivittäin. Tein erittäin suuren virheen, kun puhuin asiasta ollenkaan, koska nyt syytöksiä ja kysymyksiä tippuu kuin sieniä sateella. Kyllähän toki kysyä saa, mutta ei tällaista julmetunmoista tivaamista ja arvostelua jaksa kovin kauan kukaan. Olen huomannut, että ruokavaliosta usein samanlaiset kuulustelut ja kiivaat keskustelut aikaiseksi kuin politiikasta, uskonnosta ja seksuaalisesta suuntautumisesta. Eikä näiden yhdenkään asian pitäisi kuulua kuin henkilölle itselleen.

Tiedän, että bloggaajana on omaa syytä jos jakaa elämästään liikaa. Silti se, että vieraat ihmiset lähettelevät viestejä ja pyytävät minut määrittelemään itseni, on jo vähän liian paksua. Kyse on siis mun ruokavaliosta. Olen viime päivinä saanut viestejä siitä miksi vaihdoin ruokavaliota, mitä ajattelen siitä ja tästä ja jos ajattelet noin, niin et voi olla vegaani. Jos syöt jotain ”epäsallittua”, käytät villasukkia, neulot villasukkia tai pidät mitään nahkaista, et voi olla vegaani. Jälkimmäiset ymmärrän, mutta muuta en. On totta, että lähdin mielenkiinnosta kokeilemaan vegaanista ruokavaliota. Lähinnä halusin tietää miten se sopii minulle. Taustalla on myös ekologiset syyt, mutta ei mennä niihin sen enempää. Luulin, että vegaani on ihminen joka syö vegaanisesti. En tiennyt tästä kaikesta muusta mitä pitäisi tehdä ja tietää, että on vegaani, ennen kuin nyt. Siksi olen esim. instassa käyttänyt vegaani-etuliiteettä. Olen hyvin pahoillani, jos tämä nyt on loukannut jotakuta (selvästi on).

Kaikille niille, jotka haluavat tietää mikä minä olen: Olen ihminen ja syön ruokaa. En halua lokeroida enää itseäni yhtään mihinkään enkä olla ehdoton minkään suhteen. Syön niin kuin tykkään ja hyvältä tuntuu. Elän elämääni niin kuin itsestäni hyvältä tuntuu. Aion jakaa jatkossakin täällä reseptejä laidasta laitaan. En pelkästään vegaaneja enkä pelkästään sekaaneja. Haluan voida syödä ruokaa ilman huono omatuntoa tai tarvetta selitellä kellekään. Joten ei, en ole vegaani, koska en sen määritystä täytä. Olen mieluummin sekaani, joka syö kasvispainotteisesti. Silloin ei tarvitse ainakaan kenellekään selitellä mitään tai joutua jodelin ruodittavaksi. En halua joutua enää kertomaan omalla tyttärelleni miksi äiti syö eri ruokaa. Tuon ikäisen lapsen ei tarvitse vielä miettiä sellaisia asioita. Siispä aion jatkossa syödä välillä samaa ruokaa kuin hänkin ja nauttia mökillä palan viineriä. Hyvällä omallatunnolla.

Ruokapäiväkirjat ovat nyt sitten hetkeksi pannassa. Tulen edelleen kirjoittamaan ruuasta ja syömisistäni tänne, mutta hieman eri konseptilla vain. Aion myös edelleen laittaa instaan kuvia tägillä #veganfood tai #plantbased, jos ruoka sen kriteerit täyttävät. Voi olla, että laitan myös kuvia muista ruuista. Kuka tietää. Mutta nyt loppuu tämä lokeroiminen. En vain jaksa enää tällaista. Välillä mietin, että jos olisin tiennyt tämän pyörityksen, en olisi edes kokeillut siirtyä vegaaniselle (tai olisin edes pitänyt suuni kiinni). Mutta toisaalta, se on myös tuonut elämääni niin paljon hyvää jo tässä ajassa, että en antaisi sitä mistään hinnasta pois.

Kiitos ja anteeksi.