Entä jos työkyky menisi kokonaan?

 jos työkyky menisi kokonaan

Heräsin ja laitoin tytölle aamupalaa. Etsin hänelle vaatteet ja pesin hampaat. Vein päiväkotiin ja tulin takaisin kotiin laittamaan itselleni aamupalaa. Istuin sohvalla ja katsoin telkkaria. Olisi hommia tehtävänä vaikka kuinka paljon, mutta mitään ei huvita tehdä. On täysin lamaantunut olo. Ei huvita edes katsoa televisiota. Pitäisi mennä kauppaan, viedä pulloja ja ostaa ruokaa. Pitäisi valmistaa jotain ruokaa, mutta sekään ei huvita yhtään. Pää on täynnä tyhjää. Pitäisi tehdä asioita, mutta keho pistää vastaan. En vain pysty. Olen siis kotona tällä hetkellä sairaslomalla. Kädestä löydettiin vuosi sitten kolmioruston kuluma, joka ärtyilee silloin tällöin. Tällä hetkellä se on harvinaisen kipeä ja estää työn teon täysin. Se estää tekemästä myös monia muita asioita, kuten treenaamasta ja kantamasta asioita sillä kädellä. Kaikki vähänkään painavempi putoaa kädestä välittömästi. Kun vihdoin ja viimein pääsin päivällä kauppaan asti, mietin että entä jos työkyky menisi kokonaan? Minkälaista elämä olisi silloin?

Olen siitä onnekkaassa asemassa etten ole koskaan ollut työttömänä, jos ei joitain opiskelukesiä oteta huomioon. Sain töitä heti valmistuttuani ja tein töitä aina opiskellessani. Minun alallani töitä on aina, koska laboratorionhoitajaa ei voi korvata automaatiolla. Tälläkin hetkellä Helsingissä on suuri pula laboratorionhoitajista ja tänne muuttaessani sain valita työpaikkani. Nautin työstäni suunnattomasti, mutta kun näitä vaivoja on alkanut välillä olemaan, niin joutuu väkisinkin miettimään, että mitäs jos työkyky menisi kokonaan? Tarvitsen käsiäni työssäni ja erilaiset käsien vaivat ovat yleisiä minun ammatissani. Nyt oireileva käsi on juuri se, jolla vaihdan veriputkia. Sitä liikettä kun tekee satoja kertoja päivässä, ei ole ihmekään, että paikat alkaa kulua. Toisille se aiheuttaa vaivoja ja toisille ei. Itse kuulin valitettavasti siihen ryhmään, joka jo tässä iässä saa kärsiä näistä.

En todellakaan väitä, että tietäisin miten ahdistavaa on luopua työstään tai joutua kokonaan työttömäksi. Minulla ei ole sellaisesta minkään valtakunnan kokemusta. Minulla on työ johon palata ensi viikolla, mutta silti mietin minkälaista arki ja elämä on, jos todella joutuisin pois työstäni? Tältä pohjaltahan sitä miettii, että kävisin vähän treenailemassa, laittelisin kotia ja pitäisin huolta itsestäni ja perheestäni. Voihan se niinkin olla, mutta ihminen voi myös lamaantua täysin tuollaisessa tilanteessa. Elämältä katoaa pohja kokonaan. Saisinko muodostettua uudenlaista arkea tai jaksaisinko edes yrittää muodostaa sellaista? Tällainen ihminen, niin kuin minä, lamaantuu jo muutamassa päivässä. Mitä se olisi, jos elämä olisi aina sellaista? Tasaisen harmaata ja päämäärätöntä haahuilua ilman tietoa paremmasta huomisesta. Kyvyttömyyttä tehdä asioita, joita rakastaa. Löytyisikö uusia asioita, joista saisi elämäänsä iloa?

Kaikki tämä pohdinta on täysin hypoteettista. Ei minulla ole kokemusta sellaisesta elämästä enkä voi edes kuvitella sitä elämää, mutta yritän myös miettiä asiaa. Entä jos? Kaikkihan tässä elämässä on mahdollista. Sen, jos jotain, olen oppinut pienen elämäni aikana. Olen aina ollut vähän pessimisti ja varaudun pahimpaan. Ehkä se on hyvä asia, ehkä ei. Äitini joutui aikanaan luopumaan työstään sairauden vuoksi. Se voi sattua kenen tahansa kohdalle. Jos näin kävisi, kouluttautuisinko uudelleen? Minkälaisiin tehtäviin? Jaksaisinko edes miettiä sellaista? Lamaantuisinko täysin ja makaisin vain kotona? Toisiko elämä eteen pelkkää kurjuutta vai jotain uutta ja mahtavaa?

Kertokaa te, jotka tiedätte! Mitä tapahtuu, kun jää työttömäksi tai joutuu sairauden takia pois työelämästä? Miten se muuttaa arkea ja ihmistä? Miten siitä selviää?

Edellinen postaus: Ärsyttävät naapurit, onko niitä?

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka