Miten pääsisin eroon stressistä!?

miten pääsisin eroon stressistä

Mä olen aina ollut todella helposti sressaantuvaa tyyppiä. Itseni tuntien voisin olla se henkilö, joka vetää itsensä burn outiin töiden vuoksi sillä en osaa aina kanavoida asioita oikein. Mietin liikaa ja teen liikaa. Murehdin sitä että mietin liikaa ja sitä etten tee riittävästi. En tiedä kauanko tätä on jo jatkunut, mutta nyt huomaan että käyn jotenkin ylikierroksilla ihan koko ajan. Ihan kuin verenpaineet olisivat todella korkealla vaikka ne eivät ole. Päässä suhisee ja olo on hermostunut.

Mikä mua sitten stressaa? Elämä. Työt, koti ja vapaa-aika. Aamut ja illat. Yötkin välillä. Aamulla kun herään, tuntuu ettei pakka pysy käsissä ja koko ajan on kiire. Aina ollaan kuitenkin ajallaan päiväkodilla ja töissä. Meillä ei ole minuuttiaikataulu, mutta silti paniikki on päällä koko ajan. Murehdin jo valmiiksi aikaa, kun täytyy alkaa kulkemaan bussilla ja herätä taas aikaisemmin. Töissä painetaan satalasissa koko päivä. On tuhat ja sata asiaa hoidettavana ja langat täytyy pitää käsissä koko ajan. Ei ole aikaa pysähtyä. Töiden jälkeen ainoa päivän huokaisuhetki on treeni. Siellä ei tarvitse miettiä mitään ja salilla saan rentoutua. Keskittyä vain itseeni. Kukaan ei vaadi mitään eikä kysele mitään. Teen mitä haluan ja nautin siitä. Sitten alkaa kotirumba. Pyykit, ruoka, siivoukset, seuraavan päivän kamat, iltapesut- ja sadut. Aika ei millään riitä kaikkeen ja mietin koko ajan, että tuo pitäisi tehdä vielä ja tuo ja tuo. Kun pysähdyn istumaan ja syömään päässä jyskyttää koko ajan ettei saa pysähtyä, koska hommia on tehtävänä. Ja nukkuakin pitäisi ehtiä. Nukun liian vähän ja teen liian paljon. Ja usein käy niin, että vaikka teen, en kuitenkaan saa mitään aikaiseksi. Ja seuraavana aamuna ralli alkaa alusta. Viikonloput eivät ole sen helpompia. Pitäisi tehdä kaikkea kivaa. Pitäisi tehdä myös ne asiat mitä ei ehdi viikolla. Pitäisi ja pitäisi. Koskaan ei voi pysähtyä ja olla vain. Aina on jotain kesken.

miten pääsisin eroon stressistä

miten pääsisin eroon stressistä

miten pääsisin eroon stressistä

miten pääsisin eroon stressistä

Tämä on varmasti tyypillistä ruuhkavuosia elävälle perheelliselle. Elämässä on vain liikaa kaikkea ja tällä hetkellä tuntuu ettei langat ole enää mun käsissä. Räjähdän hetkenä minä hyvänsä ja kaikki leviää käsiin. Tämä olotila on oikeasti kammottava enkä tiedä miten siitä pääsee eroon. Miten voisin rentoutua iltaisin sen verran, ettei elämä olisi vain suorittamista. Millä saan tämän hermostuneisuuden pois? On turha sanoa ”no älä vain stressaa, älä mieti”. Voin sanoa ettei tepsi. Yritetty on. Aivoja ei noin vain pistetä pois päältä. En tiedä. Pitääkö opetella meditomaan tai jotain? Mutta millä ajalla? Otin töissä jo puheeksi, että lyhentäisin mun työviikkoa, mutta todennäköisesti se ei onnistu. Päätin kuitenkin heti, että jos tässä on pakko valita oman terveyden ja työpaikan väliltä niin valitsen ensimmäisen. Onhan noita töitä tekevälle. Täytyy ottaa asia puheeksi vähän vakavemmalla sävyllä. Kun nyt vain tuntuu etten jaksaisi tätä hullunmyllyä enää kovin kauan. Jostain päästä on pakko hiljentää tahtia tai minä olen kohta aivan loppu. Ei ihme, että olen koko ajan kipeänä kun elämä on koko ajan tällaista…

Onko teistä joku ollut samanlaisessa tilanteessa? Mikä tähän auttaa? Miten pääsisin eroon stressistä?

Kuvat ihan randomräpsyjä viime viikonlopulta, kun piti vähän testailla uutta kameraa.

Ne kuuluisat ruuhkavuodet

Processed with VSCO with c1 presetMä alan vasta nyt tosiaan ymmärtää, että tässähän eletään niitä kuuluisia ruuhkavuosia, mutta tiedättekö mitä? Ainakaan toistaiseksi en ole kokenut näitä aikoja mitenkään ylitsepääsemättömän raskaiksi. Toki kiirettä on, kotityö täytyy hoitaa ja ruokaakin on laitettava kaiken työn teon, harrastamisen sekä lapsen hoidon ohessa. Nämä kaikki on kuitenkin valintakysymyksiä. Jokainen meistä on itse valintansa tehnyt ja hankkinut perheen, kodin ja harrastukset. Niin minäkin. Vaikka välillä päivät vilistää silmien ohi ja väsyttää niin hetkeäkään en vaihtaisi pois!

Processed with VSCOElämä on helpottanut kummasti, kun tyttön kasvanut isommaksi. Elämä on helpottanut jopa siinä määrin, että yritän tällä hetkellä ylipuhua miestä koiran hankintaan. Meidän sakemanni-rouvahan jouduttiin nukuttamaan ikiuneen vähän tytön syntymän jälkeen ja sen jälkeen meitä kumpaakin on vaivannut krooninen koirakuume. Nyt koiran ottamiselle olisi oiva tilaisuus, koska pentu tulisi veljeni luota. Mutta kun mies on alkanut hannailla. Mun mielestä meidän arkeen mahtuisi vallan mainiosti yksi pieni mäyräkoiran pötkylä! ”No kun se pitäisi sitten aina kantaa mutsille ja faijalle neljänteen kerrokseen”, protestoi mies. Omg, kyllähän se olisi iso juttu 😀

Processed with VSCO with a6 presetMä olen hyvin perheorientoitunut ihminen ja ehkä senkin takia arki tuntuu minusta melko helpolta. Tykkään puuhastella kotona ja laittaa ruokaa. Skippaan välillä treenit, jotta saan viettää enemmän aikaa tytön kanssa. Tänään pääsen töistä suoraan treeneihin duunikaverin kyydissä ja saatiin näin pelattua aikaa illalle Hoplop hurvittelulle. Pientä säätämistähän tämä elämä välillä on, mutta en voi sanoa että kovin hankalaa. Ollaan miehen kanssa todella joustavia molemmat. Kumpikin tietää, että toiselle urheilu on henkireikä, joten yritetään rakentaa aikataulut niin, että molemmat saa aikaa toteuttaa itseään.

Mun täytyy myöntää ettei mulla ole koskaan ollut varsinaista vauvakuumetta. Tyttö oli toki haluttu ja toivottu, mutta raskaaksi tuleminen kesti sen verran pitkään, että se oli loppujen lopuksi yllätys. Ihana sellainen! Viime aikoina oon huomannut miettiväni, että ehkä se toinen lapsikin olisi ihan tervetullut tähän elämänvaiheeseen… Enää öiset heräämiset, vaipan vaihdot jo itkupotkuraivarit eivät tunnu niin kauhistuttavilta ajatuksilta synnytyksestä puhumattakaan.

Onko tämä nyt sitä vauvakuumetta?

Luonteeltaan mölli

Processed with VSCOcam with c1 preset

Mä olen aina ollut luonteeltani melko sisäänpäin kääntynyt ja monet saa minusta helposti sellaisen kuvan, että olen koppava tai muuten vaan vittumainen ihminen. Iän myötä mun luonne on pehmentynyt aika paljon ja mieskin on todennut monta kertaa ettei tunnistaisi minua samaksi ihmiseksi (luonteen perusteella) kuin meidän seurustelun alkuaikoina. Mun on jotenkin todella vaikeaa ollut luottaa ihmisiin ja uskon tämän johtuvan aika lailla mun nuoruudesta ja kaikista huonoista kokemuksista. Ne ajat olen kuitenkin jättänyt taakseni ja pyyhkinyt osan nuoruuden tuttavistani listalta kokonaan pois. Ja onneksi olen näin tehnyt.

Processed with VSCOcam with c1 preset
Suosittelen Jumbon kreikkalaista ravintolaa Santorinia. Ruoka oli todella hyvää! Joskin olen löyhkännyt pari päivää jäätävälle valkosipulille tuon herkullisen tsatsikin jälkeen 😀

Mulla on paljon kavereita, mutta vain muutamia hyvä ystäviä, joista suurimman osan olen tuntenut vuosikausia. Yhden näistä ystävistäni tapasin maanantaina illallisen merkeissä. Vaikka ei olla nähty aikoihin ja elämä on vienyt kumpaakin omille teilleen niin en voi kuin ihmetellä miten helppoa oli keskustella vieläkin kaikeasta maan ja taivaan välillä. Uskomatonta, että ollaan tunnettu toisemme jo yli 20 vuotta! Mä olen todella huono pitämään ihmisiin yhteyttä ja olen niin onnellinen, että tämä ystäväni muistaa välillä potkia muakin hereille. Ystäville pitäisi olla tässä kiireisessä elämäntilanteessa paljon enemmän aikaa. Mä olen ollut todella hyvällä tuulella koko viikon ja saan joka ikinen kerta paljon voimia lisää, kun pääsen tuulettamaan päätäni ystävien seurassa. Miksi ystäville on olevinaan niin vähän aikaa? Ystäväthän täytyisi olla prioriteettilistan kärkipäässä! Kuinka usein te tapaatte ystäviänne? Soitteletteko paljon tai pidättekö yhteyttä muilla keinoin?

Ensimmäisen kuvan kissa ei liity tapaukseen millään tavalla. Tai no oikeastaan liittyy. Hänkin on luonteeltaan melkoinen mölli. Ihan niin kuin minäkin.