Ihmisten elämäntavat järkyttää

elämäntavat

Joskus en haluaisi kuulla kaikkea mitä kuulen. Rakastan ihmisten parissa työskentelyä, mutta joskus se saa minut todella hämilleen ja surulliseksikin. Kuulen päivittäin rankkoja elämäntarinoita, mutta myös iloisia selviytymistarinoita. On ihmisiä, jotka arvostavat elämää ja vaalivat terveyttään ja niitä, joita ei voisi vähemmän kiinnostaa. On myös niitä, jotka ovat alkaneet arvostaa omaa terveyttään vasta kun joku läheinen tai he itse ovat sairastuneet vakavasti. Miksi asioiden täytyy aina mennä niin? Että herätään vasta kun jotain sattuu? Ehkä me totutaan terveyteen eikä osata arvostaa sitä. Sitä ei ajatella ennen kuin on pakko. Moni tekee elämäntapamuutoksen vasta kun on pakko. Vasta kun diabetes on puhkeamaisillaan tai kun lääkäri ehdottaa lääkitystä. Parempi kuitenkin myöhään kun ei silloinkaan!

Elämäntavat ja niiden muuttaminen

Juttelen paljon ihmisten kanssa elämäntavoista, ruuasta, liikunnasta ja henkisestä jaksamisesta. Kun keskustelee näistä asioista noin 40 ihmisen kanssa, saa aika kattavan otannan vuositasolla. Päivittäin törmään ihmisiin, jotka ovat onnistuneet elämäntapamuutoksessa, laihduttaneet useita kymmeniä kiloja ja välttyneet näin diabetekselta sekä useilta eri lääkityksiltä. Nämä ovat niitä hienoimpia kohtaamisia. Monet sanovat etteivät ymmärrä miten olivat päästäneet itsensä siihen jamaan ja kuinka helppoa elämäntapojen muuttaminen oli, kun siihen vain ryhtyi tosissaan. Ja näinhän se on. Jostain sen oivalluksen on tultava, joka muuttaa kaiken. Älkääkä käsittäkö väärin, en sano että kaikki ylipainoiset ovat sairaita, mutta valitettavan useilla (nuorillakin!) on useita lääkityksiä käytössä huonojen elämäntapojen myötä. Siihen kun lisätään vielä suvun tuomat huonot geenit niin soppa on valmis. Olen itsekin suvusta, jossa on diabetesta, korkeaa kolesterolia, alkoholismia ja mitä näitä nyt on. Kaikki sairaudet eivät ole vain ylipainoisten sairauksia vaan esim. diabetes ja kolesteroli kummittelee myös normaalipainoisen ovella jos sukurasite on kova. Siinä saa olla aika tarkkana elämäntapojen kanssa, että välttää näihin liittyvät lääkitykset ja aina ei sekään riitä!

Elämäntavat: ruoka ja liikunta

Kauhistelen päivittäin miten huonosti ihmiset syövät. Yllättävän monilla aamupalan korvaa pelkkä kahvi ja varsinainen ruoka syödään vasta lounaalla jos silloinkaan. Ihmisen elimistö tottuu mihin vaan, mutta tuskin normaalikokoiselle miehelle, joka tekee rankkaa ruumillista työtä, on riittävää syödä kaksi kertaa päivässä? Ainakin omaan korvaan kuulostaa melko karulta. Yhä nuoremmat sairastuu diabetekseen ja usein syynä on juurikin ruokavalio. Syödään paljon roskaruokaa, karkkia, suklaata, sipsiä…mitä vaan on helppo ostaa ja syödä. Moni ei osaa edes valmistaa kunnollista ruokaa, mutta siitä ei ehkä voi syyttää kuin vanhempia. En nimittäin itsekään osannut laittaa ruokaa kun muutin omilleni 16-vuotiaana. Mitä siitä seurasi? Melkein 20kg lisää painoa lyhyessä ajassa! Ehkä monikaan ei tiedä mitä terveellinen ruoka oikeasti tarkoittaa. En ainakaan itse tiennyt nuorena. Luulin, että voista ja vehnäjauhoista tehty jauhelihakastike on todella terveellistä. Vihanneksia en juurikaan syönyt ja söin todella suuria annoksia ettei tarvitsisi syödä niin usein. Yhtä lailla myös hoikat ihmiset syövät huonosti kuin ylipainoisetkin. Toiset elävät pelkällä roskaruualla ja se kyllä sitten näkyy myös veriarvoissa! Ja myöhemmin lääkearsenaalina yöpöydällä. En itsekään ole mikään niuho ruuan suhteen, mutta syön kuitenkin perusterveellisesti. Välillä ihmetyttää ihmisten syömistavat. Mistä ne on oikein peräisin? Monille ei tunnu olevaan aikaa tai tahtoa liikuntaan, joka kuitenkin selkeästi kohentaa sekä henkistä että fyysistä hyvinvointia. Kun itse löytää perheellisenä aikaa viisi kertaa viikossa treenaamiseen, on vaikeaa ymmärtää miten joku ei löydä edes yhteen. Ehkä se on vain ihmisen omasta halusta kiinni ja jotkut eivät vain ymmärrä (tai halua ymmärtää) liikunnan hyviä vaikutuksia. Onhan se toki kauheaa kun hengästyy ja hikoilee..

Elämäntavat: tupakointi ja alkoholi

Järjetöntä alkoholin käyttöä ja tupakointia en ymmärrä myöskään. Olen itse tupakoinut joskus nuorempana ja nyt jälkeenpäin ajateltuna se tuntuu todella typerältä ja jopa häpeän sitä. En ymmärrä mitä järkeä on pistää satoja euroja vuodessa savuna ilmaan ja kaupan päälle haista hirveälle? Ihan vain sen takia että saa pilata keuhkonsa. Ei tupakoinnista nimittäin mitään hyötyä ole vai onko joku eri mieltä? Voin sanoa, että on aika järkyttävää nähdä reilu parikymppinen vastasyntyneen lapsen vanhempi, joka on sairastunut keuhkoahtaumatautiin tupakoituaan kolme vuotta. Siinä tilanteessa ihminen todellakin alkaa miettimään miksi on pitänyt olla niin tyhmä? Useimmat luulevat, että keuhkoahtaumaan sairastuu vain vanhemmat pitkän linjan sauhuttelijat, mutta yhä useammin tulee vastaan reilusti alle kolmekymppisiä sairastuneita. Entäs sitten alkoholi? Käytän itsekin alkoholia silloin tällöin, mutta en todellakaan viikoittain tai edes kuukausittain. Liika alkoholin käyttö ei pelkästään sairastuta ihmistä fyysisesti vaan myös henkisesti. Eivät nämä henkilöt mitään maailman positiivisinta porukkaa ole! Olen itse nähnyt alkoholismin ja sen vaikutukset niin läheltä, että tunnistan liikakäyttäjät jo kilometrin päästä. Ja kierrän heidät myös kaukaa. Surullista mitä ihminen voi itselleen (ja läheisilleen) tehdä.

Koko postaus perustuu asioihin, joita olen kuullut asiakkaiden kertomana. Ei siis tilastoihin tai mutu-tuntumaan. En myöskään puhu tässä masentuneista ym vaan ihan työssä käyvistä normaaleista ihmisistä. En ole itsekään mikään malliesimerkki kaikessa, mutta kyllä nämä asiat pistävät miettimään: eikö ihmiset oikeasti arvosta terveyttään? Miksi monella on niin huonot elämäntavat? Herääkö ajatuksia?

Täällä erittäin hyvää ja tärkeää tekstiä lasten vanhemmille!