Kotini on linnani ja turvasatamani

Kotini on linnani ja turvasatamani

Ollaan jo jonkin aikaa kateltu isompaa asuntoa, mutta samalla olen halunnut laittaa myös meidän nykyistä kotia uuteen uskoon. Mä olen ihmisenä sellainen, että tykkään laitella kotia ja suunnitella sinne koko ajan uutta. Olisin varmasti omimmillani vanhassa rintamamiestalossa (josta muuten haaveilen!), mutta tiedän ettei mies suostu sellaiseen muuttamaan. Siispä laittelen pientä kaksiotamme pikku hiljaa ja hommaa riittää kyllä siinäkin ihan kiitettävästi. Meidän alueelta on tullut myyntiin pari varsin varteenotettavaa vaihtoehtoa, joten hyviä ja meitä kiinnostavia asuntoja löytyy siis ihan läheltäkin. Olisi ihanaa, jos olisi edes yksi huone lisää, niin saataisiin meidän makkari takaisin. Nythän me asutamme miehen kanssa olohuonetta ja onneksi on sen verran reilun kokoinen olkkari, että meidän 180 cm sänky mahtui sinne helposti.

Kotini on linnani ja turvasatamani

Kotini on linnani ja turvasatamani

Joulukoristeet saavat meillä olla paikoillaan vielä hetken. Kunhan niiden on aika lähteä, alan miettimään kukka-asioita. Haluaisin meidän kukille jonkin uuden telineen vanhan rottinkitelineen tilalle. Toisaalta pidän myös tuosta vanhasta, mutta se ei oikein istu muuhun tyyliin. Sen voisi hyvin viedä vaikka mökille tai nostaa kesällä parvekkeelle. Haluan myös osalle meidän kasveista uudet ruukut ja olenkin niitä jo katsellut vähän sieltä sun täältä. Myös uudet tapetit olohuoneeseen on listalla, mutta täytyy hankkia taas tapetointimotivaatio jostain. Ja löytää meitä molempia miellyttävä malli. Ei muuten ole ihan helppo homma! Jos löydän jonkin mieleisen niin mies ei satavarmasti tykkää siitä yhtään. Siitä ollaan samaa mieltä, että tapetin on oltava vaalea.

Kotini on linnani ja turvasatamani

Kotini on linnani ja turvasatamani

Kotini on linnani ja turvasatamani
Matto täältä.

Montakohan vuotta olen suunnitellut eteisen laittamista? Varmaan kolme vuotta ainakin. Nyt olen vihdoin ja viimein löytänyt sopivan vaatekaapin eteiseen mistäs muualtakaan kuin Ikeasta! Meidän eteiseen ei mikä tahansa kaappi sovi sen kapeuden vuoksi. Perus 60 senttinen ei sovi meille mitenkään päin ellei halua kulkea sivuttain ulko-ovesta. Se ei lienee kovin ergonominen ratkaisu 😀 Nyt pitäisi vielä saada tuo hantiin pistävä mies Ikeaan. Hän kun ei ole luonteeltaan mikään puuhastelija ja vihaa yli kaiken erilaisten huonekalujen kasaamista. Voitte siis uskoa, että hän ei ollut kovin mielissään kuullessaan mistä kaapin löysin. Noh, minähän kasaan näppäränä mimminä kaapin ihan itse! Ei siihen ole ennenkään miehiä tarvittu, kun vasara ja muut välineet pysyvät hyppysissä yhtä hyvin kuin käsipainot salilla. Jospa pääsisin taas viikonloppuna näperryshommiin 😉

Kotini on linnani ja turvasatamani

Kotini on linnani ja turvasatamani

Kotini on linnani ja turvasatamani

Kotini on linnani ja turvasatamani

Jotta kotiin voi hankkia uutta, on päästävä vanhasta eroon. Olen taas saanut hyvin laitettua meille tarpeetonta tavaraa kiertoon ja tyhjennettyä varastoakin. Se on muuten jännä tunne, kun olotila kevenee sitä mukaa, kun turhasta tavarasta pääsee eroon. On ikään kuin helpompaa hengittää. Tämähän on varmasti ikuisuusprojekti, mutta se ei haittaa! Toisaalta, ihan kaikkea ei kannata heittää pois tuosta vain. Nuo pallovalot, jotka ovat nyt meidän sänkymme yläpuolella, odottivat paikkaansa vuoden verran! Minusta on kiva, kun kotona on aina jotain tekemistä. Nytkin mulla on suunnitteilla kaiken muun lisäksi villasukkien kutomisen opettelu sekä suuren pillihimmelin teko. Aion laittaa himmelin olohuoneeseen television päälle kahden taulun tilalle. Pillit ja välineet on jo valmiina, enää toteutus puuttuu. Ai että, on ihanaa olla näin innoissaan asioista!

Onko teillä jotain suunnitelmia kodin varalle?

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Edellinen postaus: Kivut pysäyttivät treenaajan

Lue myös: Sotkuinen koti kertoo laiskuudesta

&

Pieni asunto – isompi onni?

Tavallinen arkipäivä kanssani

tavallinen arkipäivä kanssani

Minulta toivottiin päivä kanssani -postausta ihan tavallisesta arkipäivästä. No, tämä on melkein tavallinen arkipäivä! Tai kyllähän tämä voisi olla minun tavallinen arkipäivä. Suorastaan toivoisin että on 😀 Yritän olla suunnittelematta mitään menoja viikolle, mutta tämä päivä teki poikkeuksen, koska minulla oli yksi lahjakortti käytettävänä. Kyseinen lahjakortti olisi mennyt viikon päästä vanhaksi, joten nyt oli viimeiset hetket tuhlata se…No näette kohta itse mistä on kyse! Tässä teille tavallinen arkipäivä kanssani 🙂

3.05 Herään kesken unien sisäreiden kramppiin. Sinkoan ylös sängystä, koska en tiedä mihin suuntaan jalkaani vääntäisin. Pompin tuskissani sängyn edessä herättäen miehenkin. Nilkutan keittiöön ottamaan teelusikallisen suolaa ja painun sänkyyn jatkaen uniani. Kramppi pysyy poissa loppu yön.

tavallinen arkipäivä kanssani

tavallinen arkipäivä kanssani

5.00 Herään umpiväsyneenä miehen herätyskellon pirinään. En viitsi enää nykyään laittaa omaa herätystä, koska heräämme samaan aikaan melkein joka aamu. Väsyttää suunnattoman paljon öisen heräämisen jäljiltä. Laahustan vessaan putsaamaan nassun ja laittamaan ripsiväriä ja kulmageeliä. Siinä mun joka aamuinen ehostukseni. Laitan aamupalaksi perinteisesti munia ja vihanneksia. Teehen lurautan tänään kookosöljyn sijaan alppi-gheetä. Aamupalan nautiskelen kera Love islandin. Mulle tämä pieni oma hetki aamulla on äärimmäisen tärkeä. Välillä mietin pitäisikö herätä vieläkin aikaisemmin että saisin enemmän omaa aikaa aamuisin. Pidemmät unet vie tässä asiassa kuitenkin voiton.

tavallinen arkipäivä kanssani

tavallinen arkipäivä kanssani

6.40 Pestään hampaat, laitetaan kamat kasaan ja lähdetään tytön kanssa kohti päiväkotia. Hän pyörällä ja minä poikkeuksellisesti kävellen. Minulla on iltapäivällä aika varattuna Helsinki day spa:n, jonne täytyy töistä mennä junalla. Katson kellosta, että aikaa päiväkodille meiltä menee noin 8 minuuttia. Ei paha. Ollaan ajoissa ja ehdin aiempaan bussiinkin.

tavallinen arkipäivä kanssani

7.18 Saavun töihin ja vaihdan duunivaatteet päälle. Mietin miten paljon mukavempaa on tulla töihin pyörällä, koska viimeistään pyöräillessä herää päivään kunnolla. Noh, ei auta. Työkaveri on jo paikalla ja käytävässä istuu muutama asiakas. Nopeasti kone auki ja työn touhuun!

8.30 Asiakkaita on virrannut tasaiseen tahtiin eikä yhtään huonosuonista ole tullut vastaan. Saan kovasti kiitosta eräältä asiakkaalta näytteenottotaidoistani. Jälleen kerran huomaan, että olen oikeassa ammatissa. Vaikka välillä on raskasta niin rakastan tätä duunia yli kaiken. Olen tehokkaimmillani heti aamulla ja myöhään illalla, joten teen heti aamusta kaikki paperihommat alta pois ja vastailen sähköposteihin. Laitan näytteitä sentrifuugiin ja käsittelen asiakkaiden tuomia näytteitä. Tsekkaan läpi kaikki kontrollit ja selaan uuden laitteen ohjekirjaa.

tavallinen arkipäivä kanssani

9.10 Kaikki hommat on sen verran hyvin paketissa, että pääsen käymään aamuteellä. Tämä on harvinaista herkkua! Aamupäivät on usein tohinaa ja hommaa täynnä, joten istahdan työkamujen seuraksi 10 minuutiksi höpöttelemään niitä näitä.

tavallinen arkipäivä kanssani

11.15 Aamuteen jälkeen hommat jatkuivat normaalina. Oli spiroa, näytteenottoa ja ekg:tä. Huomaa, että on flunssakausi sillä sairaita riittää! Pääsen syömään suht ajoissa ja vetäisen lounaaksi tutun puuro+marjat+maapähkinävoi -kombon. Lehden lukemisen sijasta jutustelen työkavereiden kassa ja juttujen taso on näin loppuviikosta aika lennokasta. Meillä on hitokseen hyvä työporukka ja juttu lentää aina kun on aikaa pysähtyä. Onneksi välillä on.

tavallinen arkipäivä kanssani

12.30-13.30 Otan näyttökokeet kahdelta sairaanhoitajalta ja käydään samalla toimintatapoja läpi. Tykkään ohjata muita, koska tiedän osaavani hommani, mutta en koe että minusta olisi esimieheksi. Varsinkaan jos työ muuttuisi paperien pyörittelyksi. Olen toiminnan ihminen ja pidän siitä, että koko ajan saa olla liikkeessä.

tavallinen arkipäivä kanssani

tavallinen arkipäivä kanssani

15.00 Työaika loppuu ja sinkoan raketin lailla vaihtamaan vaatteet. Käyn nopeasti Glitteristä ostamassa itselleni joulukalenterin ja riennän odottamaan junaa kohti keskustaa. Junamatkalla kuuntelen Bookbeatista Anna Janssonin Haudankaivajaa. Anna Janssonit on mielettömän hyviä ja jännittäviä! Tsekkaan hsl:n sivuilta vielä tarkemmat reittiohjeet. Voitin vuosi sitten valokuvauskilpailussa lahjakortin Helsinki day spa:h ja vasta nyt sain aikaiseksi varata ajan. Lahjakortti olisi mennyt viikon päästä vanhaksi…Miksi kaikki jää aina viime tippaan!?

tavallinen arkipäivä kanssani

15.50 Harhailen tuttuun tapaani keskustassa. Hsl ei taaskaan ohjeistanut minua oikeaan paikkaan. Toki vika voi olla ohjeiden tulkitsijassa. En koskaan muista mitään kadun nimiä keskustassa ja eksyn lähes aina kun menen sinne. Niin tälläkin kertaa. Soitan miehelle ja kysyn mihin suuntaan pitäisi mennä. Juuri kriittisten neuvojen kohdalla hänen puhelimestaan loppuu akku enkä saa enää häneen yhteyttä. Onneksi löydän perille omin neuvoin ja tunnen taas itseni todella typeräksi. Olen pyörinyt samoilla nurkilla vaikka kuinka monta kertaa aiemminkin….

tavallinen arkipäivä kanssani

16.15 Syön nopean välipalan ennen Luxurious body treatmentin alkua ja menen HDS:n upeaan loungeen odottelemaan vuoroani. Minulle tehdään 90 minuutin hoito, jossa koko kroppa kuoritaan ensin ja siihen levitetään paksu kosteuttava maski. Minut kääritään muovikääreeseen, jossa saan pötkötellä 15 minuutin ajan. Sen jälkeen tehdään vielä koko kropan hieronta vaahdolla, joka sisältää mm. hyaluronihappoa. Hoitaja on todella mukava ja juttelemme koko hoidon ajan.

tavallinen arkipäivä kanssani

tavallinen arkipäivä kanssani

18.15 Kipaisen nopeasti vieressä olevassa Granitissa ihastelemassa sistusjuttuja ja joulutähtiä, vaikka minulla ei oikeasti olisi aikaa. Mies odottaa kotona salille pääsyä ja kipitän nopeasti rautatieasemalle. Matkalla näen myös Lushin liikkeen, josta päätän käydä myöhemmin ostamassa parit joululahjat. Kävellessä totean taas miten kaunis Helsinki oikeastaan onkaan ja mietin, että pitäisi useammin tehdä tällaisia pieniä irtiottoja arjesta. Tunnen olevani täysin rentoutunut ja iho on pehmeä kuin vauvan peppu! Hyppään bussiin ja huristelen kotiin.

tavallinen arkipäivä kanssani

19.15 Kotona laitan heti riisit kiehumaan, koska nälkä on hirmuinen! Tyttö kärttää pelaamaan peliä ja kokoamme syömisen lomassa muutaman palapelin. Istahdan sen jälkeen sohvalle ja kirjoitan tätä postausta aamun tapahtumista. Huomenna saadaan nukkua pidempään, koska mulla on iltavuoroon meno. On ollut kiva päivä. Mukavaa saada välillä päiviin vähän jotain erilaista. Keskustassa pitäisi kyllä käydä pyörimässä useammin. Samalla istumalla vastaan myöntävästi ammattiosaston syyskokouksen kutsuun, joka tullaan pitämässä keskustassa pari viikkoa myöhemmin.

tavallinen arkipäivä kanssani

21.00 Putsaan kasvot ja pestään hampaat. Yöpuvut päälle ja sänkyyn pötköttelemään. Otan sänkyyn mukaani pari uutta lehteä, joita selailen. Tyttö tykkää myös lukea Maku-lehteä ja mietitään samalla leivotaanko jotain viikonloppuna. Isi saa päättää koska on isänpäivä, mietin. Luetaan hetki vielä iltasatua ja käydään vaille kymmenen unille.

Tällainen oli tavallinen arkipäivä kanssani! Käyttekö te paljon kasvo- tai vartalohoidoissa tai ylipäänsä arkena missään?

 

Ilman yrittämistä ei voi epäonnistua

epäonnistumisen pelko

Jo vuosia mua on jokin estänyt tekemästä asioita. Se jokin on epäonnistumisen pelko. Olen jättänyt asioita tekemättä sen vuoksi, että pelkään epäonnistuvani. Olen tiennyt jo pitkään, että tuosta tunteesta täytyy päästä eroon keinolla millä hyvänsä. En voi koko elämääni pysyä mukavuusalueella ja huomaamatta olen itseasiassa osa-alua kerrallaan ottanut tilanteen haltuun. Nyt olen päättänyt selättää viimeisetkin möröt. Miksi juuri nyt? Ehkä siksi, että olen jo epäonnistunut elämäni aikana riittävän montaa kertaa ja huomannut ettei elämä siihen lopu, päinvastoin. Jokainen meistä epäonnistuu joskus. Olisi outoa jos ei epäonnistuisi!

Pelkäsin pitkään esiintymistä ja välttelin sitä kaikin keinoin. Sitten aloin kirjoittamaan blogia ja ottamaan kuvia. Esiintymistähän sekin on tavallaan. En ole mallina vieläkään kovin luonteva eikä minusta sellaista varmasti koskaan tulekaan. Pääasia, että kuvat ovat ihan ok ja menevät oman seulani läpi. Viime aikoina olen kunnostautunut myös vlogimaailmassa (tästä mun vlogiin) ja viimeisetkin esiintymispelot ovat kaikonneet. Videolla osaan olla luontevampi kuin kuvissa ja se on aika outoa! Olen sitä mieltä, että ihminen voi päästä peloistaan eroon ja kehittyä asioissa, jos vain oikein kovasti haluaa. Toisilla nämä tapahtuvat luonnostaan ja pikku hiljaa ja toiset joutuvat tekemään tosissaan töitä niiden eteen. Omalla kohdallani sekä että. Esiintymispelon olen selättänyt huomaamattani, mutta yksi pelko on vielä jonka eteen joudun tekemään oikeasti töitä ja se on epäonnistumisen pelko.

Olen halunnut jo vuosia osata tehdä kaikenlaisia remonttihommia kotona ja muutenkin tehdä asoita käsillä. Olen pikku hiljaa opetellut käsitöitä ja nyt pitäisi ottaa haltuun vielä erilaiset kodin nikkaroinnit. En tiedä miksi olen pelännyt niiden opettelua niin paljon etten ole halunnut edes alkaa opettelemaan. Syynä ei voi olla mikään muu kuin epäonnistumisen pelko. En uskalla edes aloittaa, koska olen varma että pyllylleen menee ja sanomista tulee. Nyt otin sitten itseäni niskasta kiinni ja päätin aloittaa silläkin uhalla, että epäonnistun ja joudun tekemään koko homman alusta. Kysyin joskus töissä eräältä asiakkaalta, joka harrastuksenaan remppaa asuntoja, että mistä kannattaa aloittaa. Hän sanoi, että rohkeasti vain tekemään. Hän itsekin on oppinut yrityksen ja erehdyksen kautta. Suurin sysäys tälle koko asialle oli isäni kuolema 1,5 vuotta sitten. Isä oli todella taitava kirvesmies, joka osasi mitä vain. Ihailin isän käden taitoja jo pienenä tyttönä ja halusin oppia yhtä taitavaksi kuin hän. Kun isä kuoli, totesin että nyt on aika ottaa itseään niskasta kiinni ja lopettaa jossittelu ja epäröinti. Ehkä teille tällainenkin olisi ihan pala kakkua, mutta ei minulle. Jokaiselle meistähän on ne omat mörkömme. Noh, päätin aloittaa pienellä mutta haastavalla projektilla eli tytön huoneen laitolla. Eilen revin tapetit seinästä ja tänään raahasin miehen Bauhausiin ostamaan tapetointi tarvikkeita. Tänään on vuorossa seinän kittaus ja myöhemmin ensi viikolla hiominen. Koko homma kulminoituu ensi viikon loppuun jolloin ryhdyn ensimmäistä kertaa elämässäni tapetointihommiin.

Vaikka epäonnistuisin, jatkan silti!

Vehkeet hukassa

vehkeet hukassa

Halojata halloo! Mun piti tänään kirjottaa teille ihan pidempi postaus, mutta tuli mutkia matkaan. Mun ranne on niin heikossa hapessa, että jouduin käymään tänään sen kanssa lääkärillä ja odottelen nyt ultraan pääsyä. Saa nähdä mikä siellä oikein on… Koska en pysty pidempään nyt kirjoittelemaan niin saatte sen sijaan katsoa videon! How cool is that!? Kaikki on silleen et jee!!!

Toivottavasti kuitenkin tykkäätte 🙂 Mun tubekanavalle pääset tästä. Sieltä voit myös tilata mun kanavan, se ei maksa mitään!

Toimeliasta torstaita!

Vain köyhät asuu ahtaasti

Me asutaan pääkaupunkiseudulla noin 64 neliön kaksiossa. Ostettiin asunto näkemättä, kun Kuopion asunto meni heti kaupaksi ja oli pakko lähteä johonkin suuntaan. Oltiin miehen kanssa jo pitkään mietitty muuttoa pääkaupunkiseudulle, koska mahdollisten lasten tullessa sulostuttamaan perhettämme hänen vanhempansa olisivat lähellä meitä. Omien vanhempieni ja siskoni luoksehan meillä oli matkaa reilut 50 km. Katseltiin asuntoja Helsingistä muutamalta eri asuinalueelta ja minä bongasin ensimmäisenä tämän meidän kotimme. Asunto oli kallis meidän mittapuullamme ja saimme pulittaa siitä melkein 70 000 euroa enemmän mitä maksettiin meidän Kuopion saunallisesta saman kokoisesta kaksiosta. Aikamoinen hintaero siis! Väännettiin miehen kanssa hetken aikaa asunnosta, koska häntä kauhistutti hinta, mutta minä tiesin tämän olevan juuri meidän koti. Sain tahtoni läpi ja miehen sisko kävi katsomassa tätä asuntoa meidän puolesta. Ihan vieressä oli toinen samanlainen, mutta huomattavasti halvempi ja huonokuntoisempi. Vaikka meidän asunto oli suhteellisen kallis niin se oli juuri viimeisen päälle rempattu lattiasta kattoon eikä remontin jäljiltä kukaan ollut asunut siinä. Ja niin me muutettiin Helsinkiin!

Eva-kisu pötköttää tyytyväisenä sohvalla.

Mä olen aiemminkin puhunut tästä ja kertonut, että haluaisin kovasti muuttaa isompaan asuntoon. Ollaan mietitty asiaa monet kerrat ja katseltu aktiivisesti asuntoja. Huono puoli on se, että meidän kriteereillä hintataso nousee aina 300 000 euroon asti ja se on mun mielestä aika paljon rahaa! Meidän tulot riittäisivät tuon hintaisen asunnon maksamiseen MUTTA. Ja tuo on iso mutta. Meidän pitäisi luopua kaikesta ylimääräisestä. Todennäköisesti ei pystyttäisi elää niin kuin nyt elämme. Kaikki kulut pitäisi laskea todella tarkkaa eikä matkakassaan todellakaan jäisi rahaa niin paljon, että päästäisiin edes kerran vuoteen reissuun. Niinpä olemme tyytyneet kompromisseihin.

Me ollaan onnellisia kolmestaan meidän pienessä asunnossa. Meillä on siellä kaikki mitä tarvitaan ja vähän ylikin. Olen saanut pikku hiljaa laittaa kotia ja tehdä siitä meidän näköisen. Miehen kanssa tietysti kiistellään harva se päivä sisustusjutuista, koska noh…Miehet. Hän on kovin muutosvastarintainen ja kaiken pitäisi aina olla samalla tavalla. Minä olen asiasta täysin eri mieltä. Tykkään vaihdella verhoja, tyynyjä, mattoja ja mielellään pistäisin tapetitkin uusiksi kerran vuodessa. Myyn vanhoja huonekaluja mielellään pois ja ostan uusia (käytettyjä) tilalle. Ostan myös paljon sisustusjuttuja kirppareilta ja alennusmyynneistä. Mun kodissa ei tarvitse olla kalliita huonekaluja tai designesineitä, vaan haluan ympärilleni asioita, joista oikeasti pidän. Viimeisin hankinta on laudasta tehty sängynpääty ja siihen ubermageet lamput. Kaikki hankin Tapanilan sisustuskaupasta!

Toiset tykkää asua isosti ja väljästi, mutta itse olen jollain tavalla koukuttunut pienissä neliöissä asumiseen. Arjessa on toki enemmän haasteita, koska tilaa on vähemmän ja esimerkiksi meidän keittiön laskutila on aivan onneton. Paikkoja saa olla siistimässä ihan koko ajan, koska jo pieni tavaramäärä näyttää pienessä kodissa suuremmalta sotkulta kuin se onkaan. Mulle tämä on ollut kuitenkin mielenkiintoinen projekti, kun saa koko ajan miettiä miten nämä neliömäärät saisi mahdollisimman fiksusti käytettyä. Tiedostan sen, että jos lapsia siunaantuu lisää niin isompaan on muutettava ja venytettävä penniä entistä enemmän, mutta tällä hetkellä mua ei haittaa yhtään asua näin! Innoissani suunnittelen jo parvekkeen laittoa. Haaveilen omasta pihasta, mutta nyt on tyytyminen tähän. Aion kasvattaa viime kesää enemmän tomaatteja partsilla ja kukkiakin hommaan sinne varmasti.

Mitkä on sun mielestä parhaat ratkaisut pienten neliöiden kodeissa? Paljonko sun kodissa on neliöitä?

Pieni asunto- isompi onni?

Me ollaan jo todella pitkään mietitty isomman asunnon ostoa. Asuntokuume yllättää tasaisin väliajoin, mutta tähän mennessä se on myös hiipunut joka kerta. Olen itse asunut lapsuuteni suuressa omakotitalossa, jonka ympärillä oli lääniä vaikka muille jakaa. Sai melskata ja meuhkata niin paljon kuin halusi. Lähimpään naapuriin oli matkaa muutama sata metriä. Mies taas on varttunut pääkaupunkiseudulla kerrostalossa kaikkien mukavuuksien keskellä. Ollaan jo aikoja sitten molemmat ymmärretty se, että seuraavaa asuntoa kun ostetaan niin sen täytyy täyttää molempien kriteerit.

Tästä päästäänkin ikuisuuskysymykseen eli mitä kumpainenkin haluaa? Minä toivon lääniä ympärille ja neliöitäkin saisi olla reilusi. Työpaikalle ei saa olla liian pitkä matka ja harrastusmahdollisuudet ja kauppakin saisi olla melko lähellä. Mies taas ei halua minnekään metsän keskelle, sitä varten on mökki olemassa. Hän ei halua omakotitaloon, mutta rivitalo, kerrostaloa ja ehkä paritalokin saattaisi kelvata. Minun on saatava oma piha ja hänelle täytyy olla oma sauna. Lisäksi haluttaisiin pysyä samalla alueella kuin missä nyt asutaan. Neliöitä saisi olla noin 80 eli suuri kolmio tai pieni neliö olisi ihan jees. Kodinhoitohuoneesta tykkäisin ja suurta pihaa ja parveketta rakastaisin. Keittiön ja kylppärin täytyy olla meidän makuun rempattuja, pintoja voidaan uusia itse. Ja se hinta…Siinäpä se probleema onkin. Näillä leveysasteilla ja meidän vaatimuksilla hinnat kipuavat 300 000 euroon ja se on kyllä aivan liikaa tällä hetkellä.

Ollaankin kaikkien näiden pähkäilyiden jälkeen päätetty laittaa nykyistä kaksiotamme sellaiseksi kuin haluamme. Tyttö sai meidän makkarista oman huoneen ja me muutettiin olkkariin. Työtä on vielä aivan hemmetisti mutta kaikki aikanaan! En usko, että meidän onnemme olisi yhtään pienempi tai suurempi isommassa asunnossa. Sen myötä tulisi ne omat murheensa. Kun ollaan näitä asioita pohdittu jo pitkään niin elämä pienemmässä asunnossa tuntuu tällä hetkellä varsin mukavana. Ainoa huono puoli on se, että pienikin sotku näyttää pienemmissä neliöissä suuremmalta. Niinpä kun levitin eilen matkalaukut sun muut olkkarin lattialle niin koko olkkari oli kuin kaaoksen keskellä. Jostain syystä siivoaja on ollut meillä vapaalla viime päivinä ja vähän joka nurkka on sotkuinen…Ehkä hän herää pääsiäisen aikana horroksesta ja siivoaa koko kodon puhtaaksi mun ja tytön ollessa Kuopiossa 😀

Minkälaisessa asunnossa te asutte?

Ei siihen mennyt kuin kolme vuotta

*Sisältää mainoslinkkejä

Niin, ei siihen tosiaan mennyt kuin kolme vuotta. Tästäkin näkee miten aika juoksee kammottavaa vauhtia. Muutama vuosi sitten jouluna toivoin itselleni lahjaksi string-hyllyä ja sellaisen myös sain. Meillä kun kaikki asiat kestävät hieman pidempään kuin muilla niin kyseinen hylly on viettänyt aikaansa milloin missäkin nurkassa omassa laatikossaan.

Mä laitan kotia kausittain. Näin keväällä iskee kauhea sisustusvimma ja värkkäilen ja puunaan nurkkia. Luen paljon sisustusblogeja sekä -lehtiä. Tallennan puhelimeen ideoita ja leikkaan lehdistä kaikki itseä kiinnostavat ideat talteen. Jos saan jonkun hyvän idean, yritän aina ensimmäisenä toteuttaa sen jo olemassa olevilla tavaroilla. Aika harvoin tarvitsee ostaa mitään uutta sisustukseen liittyvää. Kirppareilta löytyy niin paljon ihanaa sisustuskamaa ettei yksinkertaisesti kannata tuhlata rahojaan uusiin ja kalliisiin esineisiin. Viiden vuoden ajan etsin satunnaisesti meille sängynpäätyä ja nyt vihdoin löysin sen Tapanilan sisustuskaupasta. Se on omistajan itsensä laudasta valmistama ja maalaama. Sitä ennen en ole juurikaan tehnyt isompia sisustushankintoja. Lähinnä jotain tyynynpäällisiä ja yöpydän lamput ostanut.

Sisustamisessa mulla ei ole mitään tiettyä linjaa. Tiedän mistä tykkään ja laitan kotia sen näköiseksi. Toki mieheltä joutuu joskus kysymään mielipidettä, mutta hän on lähtökohtaisesti aina eri mieltä kaikesta 😀 Siksi ehkä tämänkin hyllyn laittamiseen seinälle meni se kolme vuotta…Mun mielestä kodin pitää olla juuri sen näköinen kuin sen asujat haluavat ja tykkäävät. Pidän kodikkaista kodeista, en kolkoista ja kliinisistä. Minimalistia musta ei saa ehkä koskaan, vaikka turhaa tavaraa pyrinkin koko ajan laittamaan kiertoon. Viime aikoina meidänkin koti on pysyny aika lailla siistinä, koska tavaraa on taas pistetty reilusti kiertoon!

Mutta siihen hyllyyn. Appiukko tuli meille kiinnittämään sängynpäätyä seinään, mutta sain ylipuhuttua miehet laittamaan myös string-hyllyn seinälle 😀 Loppujen lopuksi sängynpääty ei edes tullut seinään kiinni, koska ruuvit olivat liian lyhet. Ihanaa saada taas jotain pientä muutosta kotiin! Nyt kun hylly on seinällä niin nuo sen viereiset taulut häiritsevät kovasti. Ehkä alan etsimään niiden tilalle jotain muuta. Seuraavat projektitkin on jo selvillä! Tytölle etsitään juuri parvisänkyä ja aion teettää kissanhiekkalaatikolle mittojen mukaan tehdyn penkin Tapanilan sisustuskaupalla. Niin ja olishan se eteisen kaappikin/naulakko edelleen hakusessa…

Onko teillä jotain sisustusprojekteja menossa?

Hei, Zalandolla on alen loppukiri menossa, kannattaa ehdottomasti tsekata! Aleihin pääset suoraan tästä*. Alennettuihin treenivaatteisiin tästä*. Myös Junkyardilla on huikeat alet menossa, valikoimaa tsekkailemaan tästä*.

Kannatan viisipäiväistä viikonloppua!

Niin se viikonloppu taas hurahti ohi hetkessä. Tällä hetkellä odotan lomaa kuin kuuta nousevaa, mutta siihen on vielä pitkälti yli kuukausi aikaa. Jotenkin alkaa tuntua, että on oikeasti välillä aika loppu ja kaipaisi enemmän vapaa-aikaa ja lepoa. Ihan vain kotona olemista. Mun salainen haaveeni lottovoitto ei ole vieläkään toteutunut, mutta pari riviä on vetämässä joka viikko siskon kanssa. Oletteko muuten koskaan miettineet mitä tekisitte, jos voittaisitte lotossa? Jatkaisitteko töissä vai heittäytyisittekö ihan vapaaherrattariksi? Minä lyhentäisin todennäköisesti oman työaikani pariin kolmeen päivään viikossa. Kolme voisi olla sopiva määrä. Elämä pysyisi mielenkiintoisena, ammattitaito yllä ja vapaa-aikaakin olisi riittävästi. Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että viikonlopun pitäisi olla viisipäiväinen ja arjen kaksipäiväinen 😀 Jo omista ajatuksista huomaa, että lomalle olisi käyttöä!

Itse tehtiin kortti kummipojalle!

Viikonloppuna tehtiin kaikkea mukavaa. Lauantaina käytiin kummipojan 6-vuotissynttäreillä, jossa oli tarjolla ihania herkkuja! Söin hyvällä omalla tunnolla pizzaleipiä, täytekakkua ja porkkanakakkua ja pohdiskelin niitä mussuttaessani mitä kaikkea hyvää leipoisin tytön synttäreille. Synttäreiden jälkeen mentiin Tapanilan sisustuskauppaan tsekkaamaan mun arvonnassa voittama hylly. Valitsin siihen haluamani värin ja kannattimet ja ensi lauantaina saankin käydä noutamassa sen kotiin. Samalta reissulta tarttui vähän turhan monta hyvä ideaa kotiin toteutettavaksi! Vaikka Tapanilan sisustuskauppa on suhteellisen lähellä meidän kotia niin en ole koskaan aiemmin siellä käynyt. Suosittelen lämpimästi piipahtamaan, koska sieltä löytyy vaikka mitä ihanaa. Loppulauantai kuluikin saunoessa, venytellessä ja ihan vain ollessa. Mies oli käynyt ostamassa meille kevyen 1,8kg irtarisäkin, koska halpoja, ja mikäs sen parempaa kuin lueskella lehtiä sängyllä toinen käsi irtaripussissa! Iltaruuaksi mies teki meille pitaleipiä falafelillä, vihanneksilla ja itse tehdyllä soosilla. Katsottiin Putousta ja nautiskeltiin hyvästä ruuasta. Lauantain tykkään itse pitää treenivapaana päivänä, mutta ensi lauantaina joudun ehkä luistamaan tästä periaatteessa…

Eilinen olikin touhua täynnä, koska sunnuntai on mun virallinen siivouspäivä. Aloitin heti aamusta, keskeytin treenien ajaksi ja jatkoin vielä illalla. Pyrin aina sunnuntaisin tekemään kaikki ikävät hommat pois alta, kuten lehti-ja pahviroskien tyhjennykset ym. Tein ison satsin ruokaa viikkoa varten ja nyt saan jopa osan siitä pakkaseen pahan päivän varalle! Meille tulee tänään illalla Makuviikon ruokaboksi eli tällä viikolla on taas ruokalistalla jotain uutta ja erilaista. Eilen tein salilla open lajin, joten tämä päivä on kulunut syödessä ja palautellessa. Skippaan päivän varsinaisen treenin ja menen tekemään jotain vähemmän hengästyttävää ja polvia rasittavaa. Mun polvi ei kauheasti tykkäillyt kaikista niistä lajin sisältämistä askelkyykyistä. Vanha vaiva, jonka tiedän helpottavan parissa päivässä!

Mulla oli tosi kiva ja aktiivinen viikonloppu. Toivottavasti sullakin? 🙂

Lumipalloefekti

Pistin koko meidän kodon hyrskyn myrskyn lauantaina ja siitähän käynnistyi melkoinen lumipalloefekti. Kypsyttelin ajatusta pienestä mööbleerauksesta viikon verran ja totesin perjantai-iltana miehelle, että huomenna on muuten sullekin hommia! Vastahankaisena ja kaikkea uutta vastustavana miehenä  hän totesi mun ideani olevan ihan paska. Totesin, että ihan sama ja päätin hoitaa koko homman vaikka itsestään. Snäpin seuraajat (jonnamusakka) tietävät, että kysehän on siis meidän makuuhuoneesta, josta tehtiin lauantaina tytölle oma huone.

Muutama kuukausi sitten tein tytölle oman nurkkauksen meidän olkkariin erottamalla tilan olohuoneesta kirjahyllyllä. Idea oli sinänsä ihan hyvä, mutta kävi kuitenkin liian työlääksi. Ei hän koskaan suostunut sinne nukahtamaan, jos jompikumpi meistä oli hereillä. Tyttö nukahti mun kanssa aina meidän sänkyyn, josta isäntä kantoi hänet omaan sänkyynsä. Tätä rallia kun vetää päivästä toiseen niin ymmärtää ettei se niin voi jatkua. Siispä tuumasta toimeen ja hihat heilumaan. Mä ymmärrän myös miehenkin kannan ja vastahakoisuuden, koska mulla on tuhat ja yksi ideaa koko ajan itämässä, ja hän kun ei ole mikään remontti-Reiska vaikka kuinka haluaisin. Niinpä saan yleensä suunnitella ja toteuttaa omat juttuni ihan yksinään. Eikä se mua haittaa, päinvastoin! Minä touhuan ja värkkään varsin mielelläni ellette ole jo huomanneet 😀

Niinpä me asustetaan nyt miehen kanssa olkkarissa ja tyttö sai koko makuuhuoneen itselleen ja leluvuorelleen. Olohuone on nyt todella siistin ja rauhallisen näköinen, kun kaikki ne miljoonat pikku nippelit ja nappelit on siirretty pois. Mä ihan hämmästyin eilen kun seisoin keskellä olkkaria ja siellä oli oikeasti siistiä! Ei ole nähty sitä ihmettä ihan hetkeen. Mieskin totesi tämän olevan vuosisadan paras idea! Siinä se taas nähtiin miten paljon pidemmälle minä pystyn näissä asioissa lopputulosta näkemään, kun toinen ajattelee pelkkää työmäärää. Eikä koko urakkaan mennyt edes montaa tuntia. Ainoa huono puoli tässä on se, että nyt pitää kuulemma ostaa isompi telkkari että sitä on kivempi katsella sängystä.. Miehet!

Projektihan ei tähän lopu. Nyt kun kamat on saatu hilattua oikeisiin huoneisiinsa niin tytön tavaroille täytyy keksiä joku siisti säilytysratkaisu. Ajattelin tehdä tilaa meidän vaatekaappiin, mutta se vaatii taas uuden projektinsa, koska niissäkin kamaa on enemmän kuin riittävästi. Seuraavaksi käydään siis vaatekaappien kimppuun ja sen jälkeen on edessä tapetin vaihtoa, parvisängyn hankintaa, olkkariin taulujen laittoa ym.. Onhan näitä! Aion hoitaa askareita pienellä budjetilla eli sänky ostetaan käytettynä ja tapetit alesta tai tarjouksesta. Neidillä tosin oli jo tapettivaihtoehto valmiina mielessä eikä se ole ihan halvimmasta päästä. Tällaista tämä meidän elämä on. Koko ajan jotain projektia käynnissä, mutta en valita. Eipähän käy aika pitkäksi!

Kuinkas teidän viikonloppu sujui?

Karkkivärien keskellä

Käyn aika vähän nykyään missään blogitilaisuuksissa. Ei mua kohta enää varmaan kutsutakaan  kun en enää pääse mihinkään. Aika vaan on arkisin niin kortilla, että valitsen mieluummin treenaamisen ja lapsen kanssa olemisen kuin kaupungilla juoksemisen. Usein kaikki blogijutskat on ns.toimittaja-aikaan eli aamupäivällä ja silloinhan normipäiväduunarit on missäs muuallakaan kuin töissä! Sain kutsun taas Tammer-Tukun blogi-iltaan ja se oli viime vuonnakin niin hyvin järjestetty, että halusin päästä sinne tänäkin vuonna. Eikä muuten ollut pettymys! Tammer-Tukun outletmyymälä on Jumbossa Flamingon puolella ja meiltä ei ole sinne matka eikä mikään. Jätin siis tiistaina treenit välistä ja huristelin bussilla Vantaan puolelle.

Arto Rastas catering oli loihtinut vieraille aivan ihania ruokia ja tarjolla oli mm. piparjuurimoussea ja kukinanäkkäriä, muikkuja ja koivunmahlakreemiä, leipäjuustoa, lohta, salaattia ja jälkkäriksi lipstikkavanukasta, punaherukkahunajaa ja mehiläisen keräämää siitepölyä. Jälkkäri oli mielettömän hyvää!

Vitsi mitä karkkivärejä oli kevään ja kesän mallisto täynnä! Itse kun tykkään paljon väreistä niin jumituin ihastelemaan ja hiplaamaan tavaroita pitkäksi aikaa. Että mä tykkäisin noista ovimatoista, tyynyistä ja amppeleista! Päästiin testaamaan myös maailman pienintä hiilihapotuslaitetta ja sain sellaisen kotiinkin testattavaksi. Kirjoitan siitä myöhemmin lisää! Aika hauska muuten, että haaveilen aina vaaleasta, seesteisestä ja harmonisesta sisustuksesta, mutta päädyn aina hankkimaan värejä. Ehkä luontoaan vastaan on turha taistella?

Tiedätte, että mulla on nyt kukkaronnyörit tiukasti kiinni solmittuna ja sellaisena ne pysyykin hetken aikaa. Sain Tammer-Tukulle aika hyvän alennuslipukkeen ja onneksi sitä ei tarvitse ihan heti vielä käyttää! Kunhan taloustilanne tästä hieman hellittää niin käyn satavarmasti jotain keväistä hankkimassa kotiin 🙂 Ainakin uusia tyynyjä!

Leppoisaa lauantaita hei! Me jatketaan täällä koko päivän jatkunutta projektia. Muutettiin meidän sänky olkkariin ja tyttö sai samalla ikioman huoneen. Pikkusen on ollut hommaa!

 

Töissä lepäämässä

Processed with VSCO with 6 preset

Kotielämä on tällä hetkellä aivan hemmetin rankkaa ja uuvuttavaa. Sanotaanko näin, että meillä asuu pieni piru, joka raastaa mun hermoja pala palalta. Ja kyllä, kyse on meidän ainokaisesta! Kolmen ikävuoden uhmaikä ei ole mitään verrattuna tämänhetkiseen tilanteeseen. Voisin palata parin vuoden takaiseen aikaan milloin vain ja sen tuntuisi silkalta lomailulta nykyiseen verrattuna. Tyttö kokeilee selkeästi nyt rajojaan ja pyrkii ylittämään ne aina kuin mahdollista ja nimenomaan minun kanssani. Isänsä hän on kietonut tiukasti pikkusormensa ympärille aikapäiviä sitten, mutta minä voimakkaana persoonana en anna milliäkään periksi. Ja sekös neitiä harmittaa! Pakko myöntää, että tyttö on selkeästi perinyt luonteensa minulta mikä tietää hankaluuksia tulevaisuudessa…No, itseppä olen soppanut keittänyt! Täytän parin viikon päästä 34, mutta tällä hetkellä tunnen oloni 10 vuotta vanhemmaksi.. Onneksi pääsen päivittäin töihin lepäämään 😀

Tiistaina kävin viimeisen kerran fyssarilla olkapäätä kuntouttamassa!
Tiistaina kävin viimeisen kerran fyssarilla olkapäätä kuntouttamassa!

Jos ihmettelette miksi mun blogissa näkyy niin vähän kotikuvia niin syynä on se, että meillä asuu sottapyttyjä. Tein suursiivouksen sunnuntaina. Järkkäsin kaikki kamat paikoilleen, imuroin ja pyyhin pölyjä. Joka ilta järjestelen tavarat paikoilleen ja yritän ylläpitää siisteyttä, mutta siitä huolimatta paikat on taas hyrskynmyrskyn! Välillä tuntuu, että teen ihan turhaa työtä ja kaikki energia menee siivoamiseen. En tiedä millä saisin kaksi talon muuta asukkia huolehtimaan omista jäljistään. Voitte vain arvata minkälainen siivo kotona odotti eilen, kun kaksikko oli viettänyt siellä päivän yhdessä. Hyvä kun en pyörtynyt heti ovelle. Hurahdin itsekin jokin aika sitten Konmariin, mutta en ole toteuttanut sitä kirjan oppien mukaan. Otan aina osa-alueen kerrallaan läpi käytäväksi ja etenen pikku hiljaa kodin muihin paikkoihin. Viikon sisällä olen saanut taas paljon meille turhaa tavaraa liikenteeseen ja tänään lähtee lisää. Sain vihdoin ja viimein käytyä läpi myös treenivaatteita ja latasin ison kasan toppeja eilen myyntiin. En edes tajunnut miten paljon mulla on treenivaatteita ennen kuin levittelin kaikki keittiön lattialle. Heitin kymmenkunta toppia pois ja laitoin vajaa 30 myyntiin ja vielä niitä jäi kaappiin aika monta!

Processed with VSCO with 6 preset
Nyt on treenipaidat maritettu!

Pienistä elämän rasitteista huolimatta koen eläväni tällä hetkellä varsin onnellista aikaa. Saan treenata, mulla on hyvä työpaikka, unelmia ja rakastava perhe. Mitään kauhean suurta tai mullistavaa ei ole juuri nyt meneillään. Elämä etenee ihan omalla painollaan ja jokaisesta päivästä selvitään kuitenkin hyvillä mielin. Elämä saakin välillä olla hieman haastavaa, mutta jos se olisi sitä ihan koko ajan niin voimavarat olisivat varmasti vähissä. Tällä hetkellä haen haasteita treeneistä sekä käsitöistä, joista on tullut mulle joka iltainen rutiini.  En voinut edes kuvitella miten rentouttavaa virkkaaminenkin voi olla! En yhtään ihmettele miksi ihmiset hurahtaa siihen. Mulla on nyt työn alla vauvan peitto. Ei tosin oman, vaan tytön vauvanuken 😀 Ja olishan sitä kaikennäköistä mitä haluaisin värkätä kotona, mutta kun ei riitä vuorokaudessa tunnit!

Tää oli vähän tällainen sillisalaatti mitäminulleoikastikuuluu postaus, mutta väliäkö sillä.

Ps. Jos joku teistä etsii itselleen hyvää fysioterapeuttia niin erittäin iso ja lämmin suositus: Forever Hiekkaharjussa Pasi Pitkänen!