Olenko minä someaddikti?

someaddikti
Mekko täältä ja kengät täältä. Housut täältä.

Some ja älypuhelimet

Some räjähti suorastaan käsiin älypuhelinten tulon jälkeen. Yhtäkkiä kaikki mahdollinen oli käden ulottuvilla puhelimessa. Enää ei tarvittu tabletteja tai tietokoneita facebookin päivittämiseen, uutisten lukemiseen tai instagramin selaamiseen. Kaikki oli saatavilla heti ja nyt. Sosiaalisessa mediassa -niin kuin kaikessa muussakin -on ne omat hyvät ja huonot puolensa. Hyvänä puolena pidän nimenomaan sitä, että asiat voi tarkistaa heti netistä, ostaa lippuja ja maksaa laskuja. Huono puoli taas on se, että some vie liikaa aikaa oikealta elämältä. Kuka enää katselee ohikiitäviä maisemia, kun voi tuijottaa puhelimesta hienoja kuvia? Kuka juttelee enää vierustoverin kanssa bussissa, kun voi keskustella kaverin kanssa puhelimen välityksellä? Kuka lähettää enää kortteja, kun voi lähettää onnittelut facebookin kautta? Kaikki en ihanat pienet tosielämän teot jäävät tekemättä somen vuoksi. Tämä on asia, josta en todellakaan pidä.

Mikä on someaddikti?

Someaddiktiosta voidaan puhua, jos et pysty lopettamaan somen selaamista tai päivittämistä ja pelkäät jääväsi jostain paitsi ellet ole somessa koko ajan. Pakko myöntää, että itsellä on joskus ollut juuri tuollaisia fiiliksiä. Tuntui, että minulta menee jotain todella tärkeää ohi ellen selaa somea koko ajan ja ole sen kautta saatavilla. Olen kuullut myös useasti varsinkin miehen suusta, että räplään puhelinta aivan liikaa ja havahtunut siihen, kun tyttö kutsuu minua useaan kertaan. Luulen, että tämä on monella bloggaajalla varsin yleinen ilmiö muista ihmisistä puhumattakaan. Kaikki vain on liian helposti saatavilla ja someen on niin helppoa uppoutua. Klikkailla paikasta toiseen, tykkäillä kuvista, lukea tilapäivityksiä ja jakaa omia. Koemme, että olemme jotenkin parempia ihmisiä, jos päivityksemme ja kuvamme saavat paljon tykkäyksiä. Instagram on tässä asiassa melkeinpä pahin. Oli aikoja jolloin sain hepulin, jos olin menettänyt seuraajia! Se oli maailmanlopun paikka.

someaddikti

Olenko minä nykyään someaddikti?

Kauas on tultu noista päivistä, kun puhelin oli melkeinpä kasvanut käteeni kiinni. Käytän edelleen instagramia ja snäppiä ja harvakseltaan Facebookia. Tykkään ottaa kuvia ja katsella niitä, joten instagram on mulle ehkä se tärkein. Ennen tosiaan sain hepulin, jos menetin seuraajia, mutta nykyään sillä ei ole juurikaan väliä. Latailen sinne kuvia ja videoita fiiliksen mukaan. Joskus saattaa mennä päiviäkin etten lataa mitään. Facebookiin linkitän lähinnä blogipostaukset ja silloin tällöin luen sieltä päivityksiä. Snäppiä käytän myös päivittäin ja YouTubestakin katson melkeinpä joka päivä jonkun videon. Mutta olenko addikti? No en. Joskus ehkä olin, mutta olen jo kauan aikaa sitten ymmärtänyt, että haluan elää oikeaa elämää, en elämää puhelimen kuvaruudulla. Some on mulle työkalu, ei muuta. Pystyn olemaan erossa siitä jos on tarvis, mutta en koe käyttöä mitenkään ongelmana. Puhelin jää kotona eteisen senkin päälle enkä sitä vilkuile illan aikana, paitsi ohikulkiessa saatan tarkistaa sähköpostin ja what´s upin.

Omalla kohdallani en siis usko olevan mitään huolta someriippuvuuden kannalta. Huomasin tosin, että kun mies sai vihdoin ja viimein ostettua älypuhelimen, alkoi se plärääminen jo ärsyttää minuakin. Voin siis hyvin samaistua miltä hänestä tuntui minun kännykällä naputteluni…Tytöllä ei vielä omaa kännykkää, mutta hän saa välillä pelata kännyllä tai katsoa netflixiä tabletilta. Hän saa oman puhelimen vasta kun siihen on oikeasti tarve ja silloinkin sen käyttöä valvotaan. Olen huomannut miten kiukkuinen ja itkuinen hänestä tulee, jos hän saa katsoa kännykkää liian pitkään. Niinpä on parempi ettei illalla kukaan räpellä kännyköitä kotona.

Ei enempää somea, kiitos!

Mä en ehkä voisi tehdä päätyökseni somea. En vain jotenkin jaksa sitä, että koko ajan pitäisi olla joka paikassa esillä ja hallinoida monia eri sovelluksia. Kevyt somettaminen on hauskaa, mutta jos sitä tekisi työkseen? Ei ehkä ole minua varten. Huomaan itsekin, jos olen somessa liian kauan. Olo on väsynyt, nuutunut ja kärttyinen ja sellainen ihminen en tosiaankaan halua olla. Asensin itselleni puhelimeeni juuri sovelluksen, joka mittaa kännykän ja somen käyttöä päivän aikana. Mielenkiintoista nähdä kuinka paljon siellä oikeasti viettääkään aikaa!

Oletko sinä someaddikti? Mitä sovelluksia käytät eniten?

Ps. Ellokselta saatte nyt -25% kalleimmasta tuotteesta, myös merkkituotteista! Aktivoi tarjous täällä. Myös alusvaatteet ja kosmetiikka nyt alennuksessa 😉

Edellinen postaus: Testissä Valion kasvipohjaiset uutuudet!

Lue myös:

Testissä Hoviruoan Kasvispiirakka

Testissä Alpron uudet välipalat

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Arjen inhottavat aikasyöpöt

Suunnittelen joka aamu pari kolme pientä hommaa, jotka haluan saada illalla tehdyksi ennen nukkumaanmenoa. Arkena ei ole juurikaan ylimääräistä aikaa millekään ylimääräiselle ja kaikki suuremmat urakat täytyy suosiolla jättää viikonloppuun. Voin ihan rehellisesti kertoa, että viikolla meidän keittiö on oikea hävityksen kauhistus, kun kukaan ei sitä ehdi siivoamaan. Joo, pitäisi opetella laittamaan tavarat paikoilleen, mutta aina ei jaksa sitäkään ja oravanpyörässä ollaan. Olen jo kauan aikaa sitten todennut, että me olleen kohtuullisen sotkuinen perhe tai sitten vaan priorisoidaan enemmän elämän muita osa-alueita. Molemmat vanhemmat treenaa aktiivisesti ja siihen kun lisätään päivittäiset ulkoilut/uintireissua/leikit/pelailut ym tytön kanssa niin aika kotitöille on melkoisen rajallinen.

Ihmettelin vähän aikaa sitten miksi mulle jää yhä vähemmän aikaa kotona järjestelylle ja kotitöille. Tuntui etten saa edes yhtä askaretta tehtyä saati montaa pientä. Nukkumaanmeno venyi aina yli kymmeneen ja olin aamuisin todella väsynyt. Herätyskello  herättää joka aamu 5.15 eli nukkumassa pitäisi olla mielellään jo klo 21. Koti näytti koko ajan kuin ydinpommin jäljiltä enkä saanut kotitöihin mitään otetta. Hommia vaan kasaantui ja kasaantui. Aloin kiinnittämään enemmän huomiota iltatoimiini. Mitä teen ja kuinka kauan? Arvata saattaa, että aikaa meni aivan liikaa kännykän räpeltämiseen. Huomasin, että roikun todella paljon somessa ja vaikka tein sitä pari kolme minuuttia kerrallaan niin pienistä puroista kasvaa tässäkin asiassa iso joki. Vastailin kommentteihin, latasin kuvia instaan, käsittelin kuvia ja latasin niitä blogiin, jutskasin watsupissa, katsoin snapchatin videoita, tsekkasin facebook-kirppareita…Kyllähän netissä nähtävää riittää!

Tein kertaheitolla stopin tähän hommaan ja aloin jättämään kännykän eteiseen. Päätin, että teen ensin kaikki sovitut hommat ja jos aikaa jää, niin sitten voi somettaa. Tyttökin katsoisi mielellään lastenohjelmia vaikka koko illan, mutta se ei todellakaan helpota nukkumaanmenoa iltaisin. Hänen kanssaan sovittiin, että televisio menee kiinni viimeistään puoli kahdeksan ja koko perhe alkaa rauhoittumaan nukkumaanmenoa varten. Leikkiä saa leluilla ja pelata lautapelejä, mutta mitään ruutua ei enää tuon ajan jälkeen tuijoteta. Tämä systeemi on toiminut meillä aika hyvin. Itse saatan selata kännykkää vielä hetken kun tyttö on jo nukkumassa, mutta muuten aikaa on jäänyt yllättävän paljon kaikelle muulle. Ei meillä silti kovin siistiä arkena ole, mutta ehdinpähän vaikka lukea iltaisin lehteä jos siltä tuntuu! Kaikki elektroniikkavempeleet vie yllättävän paljon aikaa, vaikka niitä käyttäisi vain muutamia minuutteja kerrallaan. Mutta kun sitä tekee monta kertaa päivässä, niihin käytetty aika onkin yllättävän suuri.

Oletteko te huomanneet saman?

Pelkkää glamouria ja hienoja tilaisuuksia

Processed with VSCO

Oletteko te ahkeria snäppääjiä? Ketä seuraatta snapchatissa? Ketä siellä kannattaa seurata? Mä vastustelin todella pitkään snäppiin liittymistä, mutta Anna sai mut sitten jotenkin ylipuhuttua siihen hommaan (ja sitten lopetti itse *murr!*). Mulla on seurannassa aika paljon tuttuja, pari julkisuuden henkilöä ja joitakin bloggaajia. Tykkään itse seurata ihan tavallista ihmisten elämää. Musta on kiva ettei snäppiin pysty ottamaan kauhean siloteltuja kuvia ja ainakaan itse en ole siitä mitään ajastustoimintoa löytänyt. Instagramiin pystyy kuvia hankaamaan vaikka kuinka upeiksi ja viimeistellyiksi, mutta snäpin hienous piilee juuri siinä ”arkisuudessa” ja tilannekuvaamisessa.

Processed with VSCOProcessed with VSCOProcessed with VSCOProcessed with VSCO

En tykkää yhtään miljoonien videoiden jonosta. Jauhetaan juttua 10 sekunnin pätkissä kolme minuuttia. Ei jaksa katsoa sellaisia ellei aihe ole todella mielenkiintoinen! Olen vähän miettinyt, että missä menee snäppäämisen raja? Kuinka monta kuvaa/videota päivässä on hyvä raja. Mä taidan snäpätä arkisin 2-6 kertaa päivässä ja viikonloppuisin vähän enemmän. Fiiliksen mukaan! Snäppään vähän kaikesta. Aiheetkin menee täysin fiiliksen mukaan, vähän niin kuin bloginkin kanssa. Snäppiin vaan päätyy aika paljon kaikenlaista mikä ei koskaan näe päivänvaloa täällä blogissa ja hyvä niin 😀 Tässä postauksessa kasa kuvia, jotka ovat päätyneet snäppiin lähiaikoina!

Processed with VSCOProcessed with VSCOProcessed with VSCOProcessed with VSCOProcessed with VSCOProcessed with VSCOProcessed with VSCOProcessed with VSCOProcessed with VSCOProcessed with VSCOProcessed with VSCOProcessed with VSCOKuten kuvista näkyy niin mun elämä on aika lailla sitä tavallista arkea. Välillä saan nauttia ihan omasta ajasta (sali & blogitilaisuudet), mutta muuten olen melko kotiorientoitunut ihminen. Tyttöhän meillä on myös innostunut snapchatin hauskoista kuva-animaatioista ja haluaa kokeilla niitä lähes joka ilta! Mies ei taasen ole kovin innostunut, että tällaiseenkin olen lähtenyt mukaan 😀

Minuthan löytää snäpistä nimellä jonnamusakka tai jonna1983.

 

Liikaa informaatioo

Processed with VSCOcam with c1 preset

Mä olen tainnut saada nyt jonkun some-yliannostuksen. Oon normaalisti melko aktiivinen somen käyttäjä ja oman blogin kirjoittamisen lisäksi luen paljon muita blogeja, päivitän ja selaan instagrammia, seikkailen facebookissa… Nyt on tullut stoppi vastaan. En vaan jaksa. En ole juuri jaksanut blogeja lueskella saati instaa selailla. Valokuvaamiseen on motivaatio nollassa, vaikka on miljoona eri asiaa mitä voisi kuvata ja haluaisinkin kuvata.

Blogi on mulle rakas harrastus, mutta viime aikoina olen tuntenut sen tiimoilta lähinnä epäonnistumista. Se liittynee myös tähän kaikkeen some-elämään ja yliannostukseen. Pitäis jaksaa olla koko ajan perillä tärkeistä asioista ja uusimmista villityksistä. Keksiä hauskoja, puhuttavia ja mielenkiintoisia aiheita. Mut ei se aina niin mene. Kun pää on liian täynnä kaikkea niin mitään ei tule ulos, päinvastoin. Luulen, että huomenna alkava loma tekee mulle todella hyvää. Me lähdetään ensi viikolla Turkkiin viikon mittaiselle matkalle ja olen antanut itselleni luvan ottaa taukoa myös blogin kirjoittamiselta, jos siltä vain tuntuu. Luulen kyllä, että matkustaminen saa vaan mun sormet syyhyämään kirjoitushommiin!

IMG_20150730_172136

Tänään pidin toisen lepopäivän putkeen treeneistä. Onnistuin venäyttämään niskaani jotenkin omituisesti tiistaina ja niska on vieläkin todella kipeä. Ulkoiluhommia, siivoilua ja ruuanlaittoa on ollut tänään ohjelmassa. Eilen sen sijaan vedin kahden tunnin päiväunet töiden jälkeen. Millonkahan viimeksi olis ollut moiseen mahdollisuus! Mutta nyt ruokaa napaan, suihkuun ja unille. Huomenna vika duunipäivä ja sit koittaa neljän viikon loma!