Ihmisten elämäntavat järkyttää

elämäntavat

Joskus en haluaisi kuulla kaikkea mitä kuulen. Rakastan ihmisten parissa työskentelyä, mutta joskus se saa minut todella hämilleen ja surulliseksikin. Kuulen päivittäin rankkoja elämäntarinoita, mutta myös iloisia selviytymistarinoita. On ihmisiä, jotka arvostavat elämää ja vaalivat terveyttään ja niitä, joita ei voisi vähemmän kiinnostaa. On myös niitä, jotka ovat alkaneet arvostaa omaa terveyttään vasta kun joku läheinen tai he itse ovat sairastuneet vakavasti. Miksi asioiden täytyy aina mennä niin? Että herätään vasta kun jotain sattuu? Ehkä me totutaan terveyteen eikä osata arvostaa sitä. Sitä ei ajatella ennen kuin on pakko. Moni tekee elämäntapamuutoksen vasta kun on pakko. Vasta kun diabetes on puhkeamaisillaan tai kun lääkäri ehdottaa lääkitystä. Parempi kuitenkin myöhään kun ei silloinkaan!

Elämäntavat ja niiden muuttaminen

Juttelen paljon ihmisten kanssa elämäntavoista, ruuasta, liikunnasta ja henkisestä jaksamisesta. Kun keskustelee näistä asioista noin 40 ihmisen kanssa, saa aika kattavan otannan vuositasolla. Päivittäin törmään ihmisiin, jotka ovat onnistuneet elämäntapamuutoksessa, laihduttaneet useita kymmeniä kiloja ja välttyneet näin diabetekselta sekä useilta eri lääkityksiltä. Nämä ovat niitä hienoimpia kohtaamisia. Monet sanovat etteivät ymmärrä miten olivat päästäneet itsensä siihen jamaan ja kuinka helppoa elämäntapojen muuttaminen oli, kun siihen vain ryhtyi tosissaan. Ja näinhän se on. Jostain sen oivalluksen on tultava, joka muuttaa kaiken. Älkääkä käsittäkö väärin, en sano että kaikki ylipainoiset ovat sairaita, mutta valitettavan useilla (nuorillakin!) on useita lääkityksiä käytössä huonojen elämäntapojen myötä. Siihen kun lisätään vielä suvun tuomat huonot geenit niin soppa on valmis. Olen itsekin suvusta, jossa on diabetesta, korkeaa kolesterolia, alkoholismia ja mitä näitä nyt on. Kaikki sairaudet eivät ole vain ylipainoisten sairauksia vaan esim. diabetes ja kolesteroli kummittelee myös normaalipainoisen ovella jos sukurasite on kova. Siinä saa olla aika tarkkana elämäntapojen kanssa, että välttää näihin liittyvät lääkitykset ja aina ei sekään riitä!

Elämäntavat: ruoka ja liikunta

Kauhistelen päivittäin miten huonosti ihmiset syövät. Yllättävän monilla aamupalan korvaa pelkkä kahvi ja varsinainen ruoka syödään vasta lounaalla jos silloinkaan. Ihmisen elimistö tottuu mihin vaan, mutta tuskin normaalikokoiselle miehelle, joka tekee rankkaa ruumillista työtä, on riittävää syödä kaksi kertaa päivässä? Ainakin omaan korvaan kuulostaa melko karulta. Yhä nuoremmat sairastuu diabetekseen ja usein syynä on juurikin ruokavalio. Syödään paljon roskaruokaa, karkkia, suklaata, sipsiä…mitä vaan on helppo ostaa ja syödä. Moni ei osaa edes valmistaa kunnollista ruokaa, mutta siitä ei ehkä voi syyttää kuin vanhempia. En nimittäin itsekään osannut laittaa ruokaa kun muutin omilleni 16-vuotiaana. Mitä siitä seurasi? Melkein 20kg lisää painoa lyhyessä ajassa! Ehkä monikaan ei tiedä mitä terveellinen ruoka oikeasti tarkoittaa. En ainakaan itse tiennyt nuorena. Luulin, että voista ja vehnäjauhoista tehty jauhelihakastike on todella terveellistä. Vihanneksia en juurikaan syönyt ja söin todella suuria annoksia ettei tarvitsisi syödä niin usein. Yhtä lailla myös hoikat ihmiset syövät huonosti kuin ylipainoisetkin. Toiset elävät pelkällä roskaruualla ja se kyllä sitten näkyy myös veriarvoissa! Ja myöhemmin lääkearsenaalina yöpöydällä. En itsekään ole mikään niuho ruuan suhteen, mutta syön kuitenkin perusterveellisesti. Välillä ihmetyttää ihmisten syömistavat. Mistä ne on oikein peräisin? Monille ei tunnu olevaan aikaa tai tahtoa liikuntaan, joka kuitenkin selkeästi kohentaa sekä henkistä että fyysistä hyvinvointia. Kun itse löytää perheellisenä aikaa viisi kertaa viikossa treenaamiseen, on vaikeaa ymmärtää miten joku ei löydä edes yhteen. Ehkä se on vain ihmisen omasta halusta kiinni ja jotkut eivät vain ymmärrä (tai halua ymmärtää) liikunnan hyviä vaikutuksia. Onhan se toki kauheaa kun hengästyy ja hikoilee..

Elämäntavat: tupakointi ja alkoholi

Järjetöntä alkoholin käyttöä ja tupakointia en ymmärrä myöskään. Olen itse tupakoinut joskus nuorempana ja nyt jälkeenpäin ajateltuna se tuntuu todella typerältä ja jopa häpeän sitä. En ymmärrä mitä järkeä on pistää satoja euroja vuodessa savuna ilmaan ja kaupan päälle haista hirveälle? Ihan vain sen takia että saa pilata keuhkonsa. Ei tupakoinnista nimittäin mitään hyötyä ole vai onko joku eri mieltä? Voin sanoa, että on aika järkyttävää nähdä reilu parikymppinen vastasyntyneen lapsen vanhempi, joka on sairastunut keuhkoahtaumatautiin tupakoituaan kolme vuotta. Siinä tilanteessa ihminen todellakin alkaa miettimään miksi on pitänyt olla niin tyhmä? Useimmat luulevat, että keuhkoahtaumaan sairastuu vain vanhemmat pitkän linjan sauhuttelijat, mutta yhä useammin tulee vastaan reilusti alle kolmekymppisiä sairastuneita. Entäs sitten alkoholi? Käytän itsekin alkoholia silloin tällöin, mutta en todellakaan viikoittain tai edes kuukausittain. Liika alkoholin käyttö ei pelkästään sairastuta ihmistä fyysisesti vaan myös henkisesti. Eivät nämä henkilöt mitään maailman positiivisinta porukkaa ole! Olen itse nähnyt alkoholismin ja sen vaikutukset niin läheltä, että tunnistan liikakäyttäjät jo kilometrin päästä. Ja kierrän heidät myös kaukaa. Surullista mitä ihminen voi itselleen (ja läheisilleen) tehdä.

Koko postaus perustuu asioihin, joita olen kuullut asiakkaiden kertomana. Ei siis tilastoihin tai mutu-tuntumaan. En myöskään puhu tässä masentuneista ym vaan ihan työssä käyvistä normaaleista ihmisistä. En ole itsekään mikään malliesimerkki kaikessa, mutta kyllä nämä asiat pistävät miettimään: eikö ihmiset oikeasti arvosta terveyttään? Miksi monella on niin huonot elämäntavat? Herääkö ajatuksia?

Täällä erittäin hyvää ja tärkeää tekstiä lasten vanhemmille!

Tältäkö tuntuu pysyä terveenä?

*Sisältää mainoslinkkejä

Takki: Zara // pallokuosinen paita täältä* // farkut täältä* // kello: Garmin
Elin todella hirveää aikaa noin 3,5 vuotta sitten kun tyttö meni päiväkotiin ja minä palasin takaisin työelämään. Aloin sairastelemaan melkein heti töiden alettua. Tyttö pysyi suhteellisen terveenä ja mies meillä ei muutenkaan ole koskaan kipeänä. Minä sen sijaan elin flunssasta toiseen ja jouduin olemaan järjettömän paljon poissa töistä. Itse asiassa niin paljon, että pelkäsin jo työpaikkani puolesta. Ravasin lääkärillä jos jonkinlaisella, mutta mitään selitettävää vikaa ei löytynyt. Sairastelu alkoi syksyllä ja jatkui pitkälle kevääseen saakka. Jokainen lääkäri lupasi, että kunhan kesä koittaa niin olo ja flunssat helpottaa. Ei se kauheasti lohduttanut, mutta ei auttanut kuin uskoa siihen. Tuona aikana olin terveenä Maximissaan kolme viikkoa kerralla. Ehdin aina päästä juuri ja juuri treeneihin kiinni kun tulin uudestaan kipeäksi ja sitten oltiinkin taas tauolla pari viikkoa. En muistele noita aikoja lämmöllä…

Sitten tuli kesä ja olo tosiaan helpottui. Sairastelin edelleen, mutta en läheskään niin usein kuin aiemmin. Seuraavana keväänä mulla puhkesi paha koivuallergia ja olin asiasta todella ihmeissäni, koska minulla ei ollut koskaan ollut minkäänlaisia allergioita. Koivun ohella sain reaktioita meidän kissoista sekä huonepölystä. Lääkityksellä nämäkin saatiin onneksi kuriin. Jouduin jo tuona aikana käyttämään paljon avaavia suihkeita, koska happi ei kulkenut kunnolla. Vasta tämän vuoden joulun tienoilla selvisi, että yhdessä koivuallergian kanssa minulla puhkesi myös allerginen astma, joka näkyi jo silloisissa astmatesteissä. Mainitsin asiasta meidän sen hetkiselle työterveyslääkärille, mutta hänen mielestään ei ollut mitään syytä huoleen. Olen ihmetellyt miksi olen edelleen sairastellut todella paljon aina viime joulukuuhun saakka ja syy on ilmeisesti astmassa. Voi kun siihen olisi puututtu jo silloin. Olisin säästynyt paljolta!

Viime vuoden lopussa aloin saada omituisia yskänkohtauksia, jotka päättyivät hengenahdistuskohtaukseen. Sitä ennen olin saanut jo edellisenä keväänä mökillä astmakohtauksen keskellä yötä, mutta luulin sen johtuvan jälleen koivusta. Aloin tekemään omatoimisesti pef-puhalluksia ja marssin tulosten kanssa jälleen lääkärille, joka laittoi minut heti keuhkolääkärin vastaanotolle. Siellähän se sitten selvisi, että olen sairastanut tietämättäni astmaa jo useamman vuoden ajan! Sain joulukuussa säännöllisen lääkityksen enkä ole sen jälkeen ollut päivääkään sairaana, vaikka ympärillä olisi vellonut mitä. Tämä viimeinen puoli vuotta on ollut aivan uskomatonta aikaa! Tältäkö tuntuu oikeasti pysyä terveenä!? Onhan tässä toki ollut kaikenlaista muuta kremppaa, mutta kaikki taudit olen välttänyt ja luulen sen olevan vain ja ainoastaan astmalääkityksen ansiota. Työympäristö mulla on nimittäin sellainen, että täällä on pöpöjä tarjolla, vaikka muille jakaa ja voisi luulla että terveenä pysyminen olisi hankalaa. Onneksi näin ei kuitenkaan ole 🙂

Toivottavasti elo jatkuu yhtä auvoisena jatkossakin! Vihaan sairastamista nimittäin yli kaiken…Onko siellä ruudun toisella puolella kohtalotovereita?

Aiheeseen liittyen luettavaa:

Ihan vitsi koko muija

Ja niin repsahti taas ruokavalio

Maailmanlopun meininki

Hukkaan heitetty päivä

Iltavuorojen vaikeus – ruokapäiväkirja

Pakollinen breikki

Flunssa-ajan ruokapäiväkirja

Uuden opettelua

Ja tässä vain murto-osa sairaana tägin postauksista!