Tältäkö tuntuu pysyä terveenä?

*Sisältää mainoslinkkejä

Takki: Zara // pallokuosinen paita täältä* // farkut täältä* // kello: Garmin
Elin todella hirveää aikaa noin 3,5 vuotta sitten kun tyttö meni päiväkotiin ja minä palasin takaisin työelämään. Aloin sairastelemaan melkein heti töiden alettua. Tyttö pysyi suhteellisen terveenä ja mies meillä ei muutenkaan ole koskaan kipeänä. Minä sen sijaan elin flunssasta toiseen ja jouduin olemaan järjettömän paljon poissa töistä. Itse asiassa niin paljon, että pelkäsin jo työpaikkani puolesta. Ravasin lääkärillä jos jonkinlaisella, mutta mitään selitettävää vikaa ei löytynyt. Sairastelu alkoi syksyllä ja jatkui pitkälle kevääseen saakka. Jokainen lääkäri lupasi, että kunhan kesä koittaa niin olo ja flunssat helpottaa. Ei se kauheasti lohduttanut, mutta ei auttanut kuin uskoa siihen. Tuona aikana olin terveenä Maximissaan kolme viikkoa kerralla. Ehdin aina päästä juuri ja juuri treeneihin kiinni kun tulin uudestaan kipeäksi ja sitten oltiinkin taas tauolla pari viikkoa. En muistele noita aikoja lämmöllä…

Sitten tuli kesä ja olo tosiaan helpottui. Sairastelin edelleen, mutta en läheskään niin usein kuin aiemmin. Seuraavana keväänä mulla puhkesi paha koivuallergia ja olin asiasta todella ihmeissäni, koska minulla ei ollut koskaan ollut minkäänlaisia allergioita. Koivun ohella sain reaktioita meidän kissoista sekä huonepölystä. Lääkityksellä nämäkin saatiin onneksi kuriin. Jouduin jo tuona aikana käyttämään paljon avaavia suihkeita, koska happi ei kulkenut kunnolla. Vasta tämän vuoden joulun tienoilla selvisi, että yhdessä koivuallergian kanssa minulla puhkesi myös allerginen astma, joka näkyi jo silloisissa astmatesteissä. Mainitsin asiasta meidän sen hetkiselle työterveyslääkärille, mutta hänen mielestään ei ollut mitään syytä huoleen. Olen ihmetellyt miksi olen edelleen sairastellut todella paljon aina viime joulukuuhun saakka ja syy on ilmeisesti astmassa. Voi kun siihen olisi puututtu jo silloin. Olisin säästynyt paljolta!

Viime vuoden lopussa aloin saada omituisia yskänkohtauksia, jotka päättyivät hengenahdistuskohtaukseen. Sitä ennen olin saanut jo edellisenä keväänä mökillä astmakohtauksen keskellä yötä, mutta luulin sen johtuvan jälleen koivusta. Aloin tekemään omatoimisesti pef-puhalluksia ja marssin tulosten kanssa jälleen lääkärille, joka laittoi minut heti keuhkolääkärin vastaanotolle. Siellähän se sitten selvisi, että olen sairastanut tietämättäni astmaa jo useamman vuoden ajan! Sain joulukuussa säännöllisen lääkityksen enkä ole sen jälkeen ollut päivääkään sairaana, vaikka ympärillä olisi vellonut mitä. Tämä viimeinen puoli vuotta on ollut aivan uskomatonta aikaa! Tältäkö tuntuu oikeasti pysyä terveenä!? Onhan tässä toki ollut kaikenlaista muuta kremppaa, mutta kaikki taudit olen välttänyt ja luulen sen olevan vain ja ainoastaan astmalääkityksen ansiota. Työympäristö mulla on nimittäin sellainen, että täällä on pöpöjä tarjolla, vaikka muille jakaa ja voisi luulla että terveenä pysyminen olisi hankalaa. Onneksi näin ei kuitenkaan ole 🙂

Toivottavasti elo jatkuu yhtä auvoisena jatkossakin! Vihaan sairastamista nimittäin yli kaiken…Onko siellä ruudun toisella puolella kohtalotovereita?

Aiheeseen liittyen luettavaa:

Ihan vitsi koko muija

Ja niin repsahti taas ruokavalio

Maailmanlopun meininki

Hukkaan heitetty päivä

Iltavuorojen vaikeus – ruokapäiväkirja

Pakollinen breikki

Flunssa-ajan ruokapäiväkirja

Uuden opettelua

Ja tässä vain murto-osa sairaana tägin postauksista!

 

Millä eroon selkäkivuista?

Processed with VSCO with c1 preset

Vanhuus ei tule yksin, sanotaan. Milloin sitten tietää tulleensa vanhaksi? Olen vahvasti sitä mieltä, että kroppa alkaa ikääntyä noin 33-vuoden iässä. Ensin meni olkapää, sitten puhkesi astma ja nyt on selkä kolmatta viikkoa kipeänä. Väitän, että vanhuus iski sillä sekunnilla kun täytin 33! Parin viikon päästä mittariin tulee vuosi lisää ja odotan kauhulla mitä silloin tapahtuu. Tuntuu, että valitan jostain vaivasta joka päivä. Mies ei jaksa enää kuunnella ja kohta ei enää työkaveritkaan saati te blogin lukijat. Sitten märisen yksinäni jossain kylmässä parvekkeen nurkassa 😀

Mun selkä on kipeänä nyt kolmatta viikkoa. Tai ei voi sanoa, että se on kipeä. Ainakaan koko aikaa. Lähinnä alaselkä on todella jumissa ja alaselässä kulkee noin 10 cm levyinen ”panta”. Istuminen ja seisominen on kaikista pahinta ja aamuisin alaselkä on todella jäykkä. Treenaaminen on ainoa hetki, kun selkä on ihan normaali eikä mitään tuntemuksia sillä alueella ole. Selkää, pakaroita ja jalkoja on nyt hierottu auki ja aion varata taas ajan ensi viikolle. Myös osteopaatilla ja fyssarilla olen käynyt. Olen tehnyt paljon kotona ja treenien yhteydessä lihashuoltoa rullauksen ja venyttelyn muodossa. Tuntuu, että kaikkea on jo kokeiltu, mutta jäkki on ja pysyy. Alkaa pikkuhiljaa ärsyttämään!

Processed with VSCO with c1 preset
Pakaran aktivoimisharjoitukset menossa.

Todennäköisesti vaiva johtuu edelleen jollain tavalla olkapäästä. Oikea pakara ei kuulemma hermotu kunnolla ja saman puolen lonkankoukistaja on todella kireällä. Vasemman puoleinen pakara on jumissa koko ajan hieronnoista ja käsittelyistä huolimatta. Kaikki nämä saavat lantion kääntymään väärään asentoon ja aiheuttavat selän tuntemukset. Selkä on siis koko ajan todella väsyneen oloinen ja suoliluun harjanteet tällä hetkellä hieman tulehtuneet. Muistan, että tällainen samanlainen tilanne oli kun olkapää hajosi, mutta myös vähän sen jälkeen kun meidän tyttö oli syntynyt. Aina esim. selkäkipu ei siis johdu pelkästään selästä, vaan se vika voi olla jossain ihan muualla. Joskus pelkkä lääkärissäkäynti ja lepo auttaa, mutta suosittelen vahvasti visiittiä myös muille asiantuntijoille, jos kivut eivät hellitä!

Mitäs jatkossa tapahtuu? Ensi viikolla hieronta ja mahdollisesti myös visiitti osteopaatille. Teen ahkerasti fyssarin antamia liikkeitä ja yritän saada oikean pakaran toimimaan kunnolla. Se rassukka kun ei oikein tajua tehtäväänsä. Näiden lisäksi pidän itseni liikkeessä ja venyttelen kroppaa paljon liikkuvuusharjoittelun lisäksi. Istun ja seison paikoillani mahdollisimman vähän. Jos vaiva jatkuu vielä niin sitten mennään taas fyssarille!

Onko teillä muilla olkapääleikatuilla ollut samanlaista ongelmaa? Tai ylipäänsä kellään teistä lukijoista?