Jonkin suuren edellä (+ Nutisal-arvontojen voittajat!)

Processed with VSCO

Muistatteko kuin joku kuukausi sitten kerroin teille tuntevani silloin tällöin jotain etiäisten tapaisia? En osaa oikein itsekään niitä aina kuvailla, mutta ne vain tuntuu jänniltä. Oma olo muuttuu jotenkin jännittyneeksi, mutta positiivisella tavalla. Huonoja etiäisiä en ole varmasti saanut koskaan, en ainakaan muista näin äkkisiltään (enkä niitä haluakaan!). Mun yksi lempiharrastuksistani on erilaisiin arvontoihin osallistuminen ja aina jonkin suuremman voiton edellä olen tuntenut tällaisen positiivisen etiäisen, kuten silloin kun voitin 500 euron matkalahjakortin. Koskaan ei voi sanoa, että meneekö itse ”suureen tapahtumaan” päivä, viikko vai kuukausi, mutta joka kerta se jokin suuri on sieltä tullut.

Tänä aamuna kävin kävelyllä aurinkoisessa säässä ja yhtäkkiä se jännä olotila taas iski. Jotain suurta on tapahtumassa enkä malta odottaa mitä se on! Jotain positiivista selkeästi, mutta mitä? Hassu ja odottava fiilis! Arvontoihin en ole osallistunut loman ja sometauon vuoksi reiluun viikkoon, joten sellaisesta ei voi olla kyse. Ääk, en kestä tätä jännitystä!

Mitähän se voisi olla?

Ps. Nutisal-arvontojen voittajat ovat selvillä ja olen lähettänyt voittajien sähköpostiosoitteet Nutisalille. Sieltä ollaan voittajiin yhteyksissä 🙂

Voittajat ovat (eka postaus): Mira, pähkinä, HHH, Reetta, Laura K., Hanna, Nikolas, Ems, Jaana sekä Sonetti. Tokan postauksen arvonnassa palkinnot saivat: Piude, Emilia, Jenna, Katja, Jossu, Haamutus, Heidi, Maarit, Jonnaajon sekä Sini. Onnea!

Lisää lapsia vai ei?

Processed with VSCO with a6 preset

Tätä ikää kun on alkanut kertyä lisää, niin olen alkanut saamaan hienovaraisia vihjauksia, että ehkä olisi syytä harkita toista lasta jos sellainen aiotaan hankkia. Että terveiset vaan sinne duunipaikalle ja Kuopioon, vihjailunne on huomattu 😀 Mittarissa on 33-vuotta ja en voi kieltää ettenkö olisi asiaa miettinyt jo jonkin aikaa. Lueskelin vähän aikaa sitten artikkeleita lapsettomuudesta sekä raskaudesta eräässäkin sanottiin, että hedelmällisyys alkaa laskea naisille 35-vuotiaana. Silloin raskaaksi tulon mahdollisuus on enää 66% ja samalla myös raskauskomplikaatioiden riski kasvaa huomattavasti. Tämä oli asia mikä sai miettimään asiaa entistä enemmän. Alkaako mun hyvät päivät olla kohta luetut?

Samalla toki mietyttää, että saadaanko me ylipäänsä enää lapsia. Nykypäivänä se ei ole mikään itsestäänselvyys ja jo yhden lapsen saaneillakin uudelleen raskaaksi tuleminen voi olla todella haastavaa. Ei kysymykset ja  huolenaiheet suinkaan tähän lopu! Onko meillä ylipäänsä varaa hankkia toista lasta? Asunto pitäisi vaihtaa eikä se lapsukainen loputtomiin pelkällä maidolla elä. Suurin menoerä olisi nimenomaan se uusi ja isompi asunto. Pienellä panostuksella toki saataisiin rakennettua tytölle jo nykyiseenkin kotiin oma huone, mutta kuka sen rakentaisi? Entäs kaikki ne yöherätykset? Ei millään jaksaisi niitä taas uudestaan. Tytön kanssa kaikki on niin helppoa, koska hän osaa kertoa jos on nälkä tai jano ja pukee ja syökin hienosti itse. Ja sitten se itse raskaus ja synnytys! Mun raskausaika ei todellakaan ollut tytön kohdalla mitään auvoista onnea. Puolet raskausajasta meni kauheiden selkäkipujen kanssa ja synnytyskin oli melko karmea kokemus.

Ennen luulin, että lapsen hankkiminen käy ihan tuosta noin vaan ja ensimmäisen kanssahan se melkein näin menikin, paitsi että hän antoi odottaa itseään vuoden verran.. Nyt kokemusta on yhden pienen ihmislapsen verran ja ainoa tärkeä selvitettävä asia onkin: haluanko ryhtyä tähän kaikkeen uudestaan?

*VAI-KON pipo saatu.

Pakko se on nyt myöntää

Kun täytin 30 niin mulle sanottiin, että siitä se alamäki alkaa. Aineenvaihdunta hidastuu, ryppyjä alkaa ilmestyä kasvoihin, ei jaksa juhlia, palautuminen hidastuu ja perse alkaa levitä. Ei tässä pitkälti yli 30:tä vielä olla (32v ja 4kk päälle jos täsmällisiä ollaan), mutta nyt joudun allekirjoittamaan jo osan noista väittämistä. Ei tarvitse mennä kovinkaan kauan taaksepäin, kun mun paino pysyi hallinnassa ilman sen suurempaa yrittämistä. Nyt se on alkanut kivuta gramma grammalta ylöspäin ja muutamassa kuukaudessa olen kerännyt kolmisen kiloa painoa kupeitteni ympärille. Joo, tiedetään ettei puntarin lukema ole kaikki kaikessa, mutta kyllä eron huomaa jo peilistäkin. Ärsyttävää!

Takki Helly Hansen // t-paita: Reebok // Housut: Reebok // Kuulokkeet mieheltä lainattu :D
Takki Helly Hansen (saman tyylinen täällä.) // t-paita: Reebok // Housut: Reebok (saman tyylisiä täällä) // Kuulokkeet mieheltä lainattu 😀

Mun pitää alkaa nyt ihan tosissaan vähän miettimään mitä suuhuni pistän. Kuulemma syön hiilareita kokooni nähden aivan liikaa, sanoo mies. Voihan se olla, mutta mihinkäs koira karvoistaan pääsee. Kun on tottunut syömään vapaasti niin on vaikeaa alkaa rajoittamaan mitään. Toki treenaan suht paljon, mutta nyt kun olkapää on taas telakalla niin treenitkään ei ole olleet ihan niin kovia kuin aiemmin. Olen huomannut, että palautuminen treeneistä kestää paljon kauemmin ja lihakset ovat kipeämmät kuin ennen. Lihashuoltoon joudun kiinittämään huomiota entistä enemmän.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Unta tarvitsen huomattavasti enemmän kuin ennen. Jos käyn jossain juhlimassa viikonloppuna niin palautuminen niistä kestää useamman päivän. Ja jos alkoholia erehtyy ottamaan niin olotila seuraavana aamuna on aivan kaamea! Hyi olkoon. Tässä vaiheessa elämää täytyy tosiaan alkaa jo miettimään perheenlisäysasioita. Halutaanko lisää lapsia? Yksi vai useampi? Jos lapsia tulee vielä lisää niin kohta puoliinhan niitä täytyy alkaa yrittämään. Ensimmäisenkin kanssa kesti vuoden ennen kuin hän ilmoitti tulostaan. Meneekö nyt kauemmin vai saanko enää ylipäänsä lapsia? Nämäkään asiat eivät ole ihan itsestään selvyyksiä.

OI000167-1

Vaikka tykkään olla just tässä iässä ja elämänvaiheessa missä olen nyt niin väistämättä muistelen kaiholla aikoja, jolloin olin vielä parikymppinen. Kaikki oli vielä avoinna ja energiaa hauskanpitoon riitti. Ei ollut huolta huomisesta! Nyt sitä huolehtii vähän liikaakin. Minkälainen tytöstä tulee vanhempana? Pääseekö opiskelemaan ja hyvään työpaikkaan? Onko mulla vielä tulevaisuudessa töitä? Pitääkö asunto vaihtaa isompaan ja jos pitää niin riittääkö meillä rahat?

OI000169-1

Täytyy mun kuitenkin sanoa, että tällä hetkellä olen varmasti henkisesti ja fyysisesti parhaimmassa kunnossa ikinä. Jaksan juosta paljon pidempiä matkoja kuin koskaan, olen vahvempi kuin koskaan ja tunnen itseni melko hyvin. Tiedän olevani melkoinen tuuliviiri ja osaan suhtautua siihen jo huumorilla, samoin mieheni. Tiedän, että olen virkeimmilläni illalla ja haluaisin alkaa touhuta kotona just kun täytyy mennä nukkumaan. Tiedän, että aamulla olen aina väsynyt ellen ole saanut nukkua vähintään 10 tuntia. Tiedän myös, että olen ihan hyvä tyyppi näin vaikka puntarinlukema onkin lähtenyt nousuun. Tiedän, että elämässä on paljon tärkeämpiä asioita kuin ulkonäkö, selluliitti tai kodin siisteys. Elämä on just nyt mallillaan, näin 32-vuotiaana! Minkähänlaista se on vuoden päästä?

Mitäs iän tuomia muutoksia te olette itsessänne huomanneet?

Ps. Kuvat on otettu tämän päivän juoksulenkin jälkeen. En ole koskaan jaksanut juosta näin hyvin ja pitkään, oon ihan innoissani!