Omituisia asioita imurissa

Onhan ollut päivä. Vaikka sitä yrittää kuinka tehdä työnsä hyvin niin välillä tuntuu ettei mikään riitä. Paskaa satelee niskaan niin että tuntuu. Juuri tällainen päivä oli tänään. Koko päivä oli mennyt niin hyvin ja kerrankin olin virkeä ja hyvällä fiiliksellä. Ja sitten se alkoi – paska satelu niskaan – ja päivä oli pilalla. Noh, onneksi osasin kääntää paskan fiiliksen toisinpäin ja ajattelin, että tulipahan tämäkin nähtyä ja tasan tiedän mitä teen seuraavan kerran samassa tilanteessa. Se vain ottaa niin kovasti aina päähän, kun luulee tekevänsä asiat hyvin ja siitä huolimatta tulee sanomista. Sitäpä se elämä on välillä. Töissä oli niin hoppu ja kiire etten ehtinyt edes blogipostausta saamaan ilmoille. Normaalistihan mulla on aina luonnoksissa joku postaus jo valmiina, jonka voin kiireessäkin julkaista mutta eipä ollut tällä kertaa. En ole ehtinyt tällä viikolla mitään kirjoitella varastoon, joten nyt mennään näillä mitä on!

Onneksi mulla on jakaa teille mun eilen julkaisema uusi video. Mun kanavalle pääset muita videoita tsekkailemaan tästä ja muistahan tilata myös kanava, se ei maksa mitään!

Leppoisaa torstai-iltaa tyypit!

Ei mitään sanottavaa

Se aika kuusta, kun aivot on sumussa ja järki ei juokse. Koko kroppa päästä jalkoihin on aivan turta eikä toimi vaikka kuinka käskee. Aamulla on vaikeaa nousta. Väsyttää kahdeksan tunnin yöunista huolimatta. Töihin ei huvita mennä, mutta on pakko. Jokainen hetki on yhtä tuskaa ja vilkuilen kelloa aivan liian usein. En meinaa pysyä hereillä ja joudun miettimään kaiken tarkasti mitä teen, koska pää ei ole yhtään tässä hetkessä mukana. Tuntuu taas helvetin vaikealta olla nainen. Kerran kuussa kaikki on silkkaa paskaa enkä jaksaisi ihmisiä saati itseäni ollenkaan. Voi kun voisi vaan mönkiä peiton alle ja herätä viikon päästä. Tällaisia ajatuksia pyörittelin päässäni koko aamupäivän.

Sitten tuli puolipäivä, jota olin jännittänyt ja stressannut koko aamun. Tiedossa oli tilanne töissä, josta en välttämättä selviäisi ihan kunnialla. Vaikka tiedän olevani hyvä työssäni, on asioita ja asiakkaita, joiden kanssa ammattitaito toden teolla testataan ja tänään oli yksi niistä hetkistä. Ei ihme, että vähän stressasi. Kaikki sujui kuitenkin todella hyvin. Paremmin kuin koskaan ennen. Olin jopa itsekin yllättynyt tilanteesta ja se jos mikä piristi mieltä. Ehkä tämä ei olekaan niin huono päivä?

Asiakkaat ovat ihan parasta työssäni ja kun tätä duunia tekee päivästä toiseen viitenä päivänä viikosta, on tästä pakko tykätä. Ihmisistä on pakko tykätä. Huonoinakin päivinä ihmisten takia tätä työtä jaksaa tehdä ja heistä saa positiivista energiaa päivään. Keskusteltiin erään asiakkaan kanssa siitä miksi jotkut asiakaspalvelutyössä olevat vaikuttavat ennemminkin ihmisvihaajilta kuin halukkailta tekemään työtään. Näitä ihmisiä löytyy ihan jokaisesta ammattiryhmästä. Itse olen aina miettinyt miksi 90% bussikuskeista on niin nyreitä? Vaikka toivottaa hyvää huomenta, kuski ei edes käännä päätään minua kohti. Mikä siinäkin olisi niin vaikeaa vastata? En ymmärrä.

Ei mitään sanottavaa? Taisi kuitenkin jotain olla tällekin päivälle! Mukavaa torstaita tyypit! Joskus on huonoja päiviä, mutta niistäkin löytyy aina jotain hyvää 🙂

Kun ammatillinen itsetunto talloutuu pohjamutiin

Processed with VSCO with j4 preset

Ajattelin kirjoittaa tänään huomattavasti kevyemmästä aiheesta, mutta nyt tuntuu että mun täytyy kirjoittaa juuri tästä aiheesta, vaikka se ei kovin helppoa olekaan. Aloitin opiskelut nykyiseen ammattiini bioanalyytikoksi (laboratoriohoitaja) vuonna 2006. Pääsin jo ensimmäisenä kesänä töihin ja olen siitä asti ottanut verinäytteitä todella aktiivisesti. Olin kaikki lomat ja vapaapäivät töissä ja tein hommia myös iltaisin. Opin suhteellisen taitavaksi näytteenottajaksi nopeasti. Tänä päivänä mulla käy asiakkaita keskimäärin 40 päivässä. Joskus vähemmän ja joskus paljon enemmänkin. Työ on asiakasmääriltään todella vaihtelevaa ja flunssakaudet ovat meillä kaikista ruuhkaisimpia. Työhöni kuluu siis pääasiassa verinäytteiden ottoa ja siinä ohella mm. spirometria-puhalluksia sekä EKG:n ottoa. Lisähommia analytiikan parissa on laidasta laitaan.

Olen omasta mielestäni nykyään jo todella taitava näytteenottaja enkä muista, että lähivuosina olisi epäonnistunut suonien kanssa niin, että näytettä ei olisi saatu. Saan näytteet melkeinpä aina yhdellä pistolla, mutta silloin tällöin sattuu myös niitä hankalempia tapauksia, joita joudun pistämään kahdesti. Mulla käy myös sellaisia asiakkaita, jotka tulevat vain minun luokseni, koska heidän mielestään saan näytteet parhaiten. Saattaa kuulostaa omahyväiseltä jonkun korvaan, mutta se ei todellakaan ole tarkoitukseni. Tarkoitukseni on kertoa, että olen oikeasti hyvä ja taitava siinä mitä teen työkseni. Tuskinpa olisin enää näissä hommissa, jos en olisi hyvä.

Noh, nyt ryömitään niin pohjamudissa kuin vain ryömiä voi. Mulle on kahden viikon aikana sattunut kaksi asiakasta, joita pistäminen on sattunut oikeasti. Toisesta huomasin heti, että nyt sattui ja pisto osui todennäköisesti hermoon. Oma pistotyylini ei ole mikään ronski ja pistän ihan ihon pintaan ja vasta siitä varovasti etsin suonen, jos se ei ole ihan pinnassa. Pistän siis todella nätisti. En siis usko, että näytteenottotekniikassa oli mitään vikana ja näin, että kyseiseen suoneen on pistetty aiemminkin. Uskon, että minulle (ja hänelle) sattui vain todella huono tuuri. Tämä olisi voinut sattua kenen kohdalle tahansa. Outoa on se, että kuinka hermo on voinut liikkua ihon alla niin ettei siihen ole aiemmin pistetty? Vai onko se liikkunut nimenomaan sivulta keskelle johon pistin. En tiedä, täytynee kysyä viisaammilta. Jo tätä ensimmäistä tapausta murehdin viikkotolkulla, koska en todellakaan halua satuttaa ketään! Juuri kun ehdin toipua ensimmäisestä tapauksesta niin eilen tuli toinen. Tämä henkilö vain ei ollut halunnut sanoa näytteenoton aikana, että sattui, ja viisi päivää myöhemmin minäkin tästä asiasta vasta kuulin. En ymmärrä miksi ihmiset eivät kerro jos sattuu? Aina pitää kertoa! Aina pitää kertoa jos pelkää tai pyörtyy helposti. Se helpottaa meidän työtämme ja myös asiakkaan oloa. Ja aina pitää kertoa jos sattuu, ihan aina. Tuskin kenenkään labranhoitajan tarkoituksena on satuttaa? Ei minun ainakaan. Itse haluan tietää ihan jo senkin takia, että voin miettiä teinkö jotain väärin tai onko vaikka näytteenottovälineet vaihtuneet ja kipu johtuu niistä.

Mulla on tällä hetkellä aivan järkyttävä stressi päällä. Mä reagoin stressiin vatsallani eikä mikään ole pysynyt sisällä eilisen jälkeen. Tiedän etten voi tilanteeseen vaikuttaa millään tavalla ja todennäköisesti kaikki on vain huonoa tuuria. Silti mietin, että onko minussa yhtäkkiä jotain vikana? Enkö enää osaakaan työtäni? Hämmentävintä tässä on se, että tänäänkin on käynyt vaikka kuinka monta asiakasta, jotka ovat kehuneet miten näytteenotto on onnistunut parhaiten koskaan. Silti takaraivossa jyskyttää, että olen ihan paska. Ehkä otan tällaiset liian herkästi itseeni, en tiedä, mutta kun en tahdo satuttaa ketään.. Uskallanko kohta tulla töihinkään?

Eipä siinä, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Niitä riittää varmasti jatkossakin.

 

Stressin tappaja nro 1!

OI000195-1

Oon ollut kaksi päivää loman jälkeen töissä ja tuntuu kuin lomaa ei olis ollutkaan! Oon aina ollut sellainen tyyppi etten vie työasioita kotiin saati ota töistä stressiä,  mutta nyt voin sanoa että on yhdellä pienellä ihmisellä liian paljon tekemistä. Ei mitään kovin suurta hommaa mut monta miljoonaa pientä. Olin tänään töiden jälkeen ihan puhki. Tiedättekö tunteen kun pää on aivan liian täyteen ahdettu muistettavia asioita ja to do- lista tuntuu kilometrin pituiselta? Mulla ei liikkunut kotiin päästessä mielessä kuin yksi ajatus: treenaamaan ja helvetin äkkiä!

Kyykkäsin salilla niin että perse soi! Tarkoituksena vain ja ainoastaan saada työasiat mielestä ja mikään ei auta pään tyhjentämiseen paremmin  kuin kunnon treeni. Suosittelen kunnon hikitreeniä aina kun stressiä pukkaa ja pää vaatii tyhjennystä. Juoskaa, tanssikaa, kyykätkää tai mitä vaan kunhan tympeät työasiat poistuu mielestä! Jälkeenpäin fiilis on loistava eikö seuraava työpäivä ahdista ollenkaan 😉 Loppuillan aion vain rentoutua, vähän siivoilla ja katsella vaikka pari jaksoa Fitnesspäiväkirjoja!

Onko teillä stressaava työ tai elämänvaihe ja kuinka pidätte stressin kurissa?

Toisen dieetti on toisen mättö

Tänään ei ole mitään kummoista kerrottavaa, pelkkiä viikonlopun kuulumisia vain. Arki ja kiire tuntuvat jo tässä vaiheessa viikkoa painavan kovasti päälle, mutta tehdään asia kerrallaan ja eletään myös päivä kerrallaan. Pääsin tänään aikaisemmin töistä ja tulin kotiin vielä laittamaan ruuan valmiiksi ennen tytön päiväkodista hakua. Vietän täällä siis omaa rauhallista luksushetkeäni 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mun viikonloppu koostui hyvin tavallisista, mutta mulle tärkeistä asioista. Asioista, jotka mun mielestä tekevät viikonlopusta rentouttavan ja loistavan: treeni, lepo, perhe ja hyvä ruoka. Noilla mennään jo hyvin pitkälle! Lauantaina tehtiin kauppareissu pitkän kaavan mukaan ja varmaan ensimmäistä kertaa tyttökin oli ihan ihmisiksi koko reissun! Tehtiin illalla superhyviä täytettyjä pitaleipiä ja tylsästi jälkiruuaksi valikoitui Ainon minttusuklaajäätelö. Jäätelö ahmaistiin fitnesshengessä Juttaa ja superdieettejä katsellen. Nautinnollista vetää itse jätskiä naamaan, kun toinen hikoilee töllössä kuin pieni porsas 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ihme fiksaatio tuokin, että laihdutusohjelmia katsoessa täytyy itse vetää jotain mättöä. Seuraatteko te Juttaa tai Rakas sinusta on tullut pullukkaa? Eipä töllössä mitään kovin kummoisia sarjoja nykyään enää näy, mutta noi on mun suuria suosikkeja. Saan itsekin kovat motivaatiobuustit noista ohjelmista ja treenaamaan tekee mieli saman tien! Heti sen jätskikipollisen jälkeen 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sunnuntaina vedettiin isännän kanssa snadit mealprepit: lihaa ja kalaa monelle päivälle valmiiksi! Tyttö keitteli siinä sivussa omia keitoksiaan ja tyhjensi samalla meidän maustevarastot ”kalakeittoonsa”… Hyvähän se on, että kiinnostusta kokkaamiseen riittää niin voi kohta äidille valmistaa terveelliset fitnessateriat!

Tänään olis taas HopLopin reissu! Pääsen minäkin vähän tuulettamaan päätäni. Meni nimittäin jonkun verran hermot tänään töissä. Välillä se on ihan sama miten oikein työsi teet niin joku vatipää on eri mieltä ja yrittää pilata koko päivän. Suurta tyydytystä tähänkin asiaan tuo se, että MINÄ olin oikeassa 😀

Jos saisit muuttaa yhden asian itsessäsi

Oletteko koskaan pistäneet merkeille etten hymyile oikeastaan missään kuvassa hampailla? Siihen on olemassa erittäin hyvä syy ja se on vaivannut mua siitä asti kun mulle vaihtui rautahampaat joskus ala-asteella. Mulla ei ole mitkään maailman suorimmat hampaat ja miehen hellyttävästi kutsuma kolikkoautomaatti on aika hyvä kuvaus mun etuhampaista 😀 Olen monta kertaa asiasta puhunut hammaslääkärillä ja muksuna mulla olikin raudat suussa aika kauan. Hampaat suoristuivat ja olivat tosi kauniit. Meni kuitenkin noin kuukausi niin hampaat oli taas kääntyneet vinoon ja rako entisellä paikallaan. Nyt yritän elää asian kanssa, koska mitään kiskoja en todellakaan tahdo suuhuni.

PicsArt_1415709810882

Mua ei haittaa yhtään vaikka raskauden jäljiltä vatsanahka on arpinen ja löysä varmasti ikuisesti. Mua ei haittaa pikku sellut jaloissa tai se ettei mun tissit ole läheskään yhtä terhakat kuin ennen raskautta. Ei mua haittaa mun rasvainen ihokaan, mutta toi hammasjuttu on aina vaikuttanut todella vahvasti mun itsetuntoon ja koulussa mua kiusattiinkin välillä hammasraon vuoksi. Tiedän, että etuhampaisiin voisi varmasti jotkut kuoret laitattaa, mutta kalliiksihan se tulee. Viime hammaslääkäri käynnillä kuulin purevani yön aikana aika voimakkaasti hampaita yhteen ja etuhampaiden päät on aika ohuet. Voi siis olla, että sattuman kaupalla joudun laitattamaan kuoret hampaisiin ja saan kauniimman hymyn 🙂

C360_2014-11-11-14-37-31-823Nyt mä olen vakaasti päättänyt hyväksyä tämänkin asian. Onhan se kulkenut jo parikymmentä vuotta mun mukana eikä ihan heti ole poiskaan lähdössä. Jatkossa siis blogissa tullaan näkemään enemmän hammashymyjä! Onko teillä jokin asia, jonka tahtoisitte itsessäni muuttaa? Sellainen joka on vaivannut teitä vuosikausia?

C360_2014-11-11-15-09-37-940

Kuuntelin päivällä radioo ja siellä puhuttiin ihmisten tyytyväisyydestä omaan työpaikkaansa ja ammattiinsa. Mä ajauduin labranhoitajaksi ihan sattumalta. En ollut tietoinen koko ammattikunnasta, mutta kun lopetin Tekun niin ajattelin että jotainhan tässä on tehtävä. Jossain ammattikorkeakoulujen hakuoppaassa näin sitten ilmoituksen bioanalyytikon koulutuksesta ja sinnehän sitten hain. Ekalla kerralla en edes päässyt sisään vaan olin jollain varasijalla 75. Tokalla yrityksellä pääsin kouluun kolmanneksi parhailla pisteillä ja sillä tiellä ollaan! Mä tiedän ettei musta tule koskaan mitään korkeantason johtajaa enkä sellaiseksi haluakaan. Luulin aluksi suuntautuvani jonnekin yksinäiseen tutkimustyöhön, mutta työharjoitteluissa tajusin viihtyväni ihmisten seurassa todella hyvin. Taidan olla melko onnekkaassa asemassa, koska voin oikeasti sanoa rakastavani työtäni ja koen olevani siinä hemmetin hyvä! En vaihtais tätä mihinkään. Tulevaisuuden näkymätkin on hyvät, koska lääkärikeskukset ja sairaalat eivät pyöri ilman labraa ja labranhoitajia. Palkkaus on mun mielestä ihan ok ja mulle riittävä. Varsin tyytyväinen siis olen. Mites teillä, oletteko jo unelma-ammatissa vai haluaisitteko jotain muuta? Jos opiskelette tai olette tyttömänä niin mitä tahtoisitte tehdä? Mikä työssä tekee onnelliseksi?

No niin on hieno kokoelma selfieitä tässä postauksessa 😀