Entä jos työkyky menisi kokonaan?

 jos työkyky menisi kokonaan

Heräsin ja laitoin tytölle aamupalaa. Etsin hänelle vaatteet ja pesin hampaat. Vein päiväkotiin ja tulin takaisin kotiin laittamaan itselleni aamupalaa. Istuin sohvalla ja katsoin telkkaria. Olisi hommia tehtävänä vaikka kuinka paljon, mutta mitään ei huvita tehdä. On täysin lamaantunut olo. Ei huvita edes katsoa televisiota. Pitäisi mennä kauppaan, viedä pulloja ja ostaa ruokaa. Pitäisi valmistaa jotain ruokaa, mutta sekään ei huvita yhtään. Pää on täynnä tyhjää. Pitäisi tehdä asioita, mutta keho pistää vastaan. En vain pysty. Olen siis kotona tällä hetkellä sairaslomalla. Kädestä löydettiin vuosi sitten kolmioruston kuluma, joka ärtyilee silloin tällöin. Tällä hetkellä se on harvinaisen kipeä ja estää työn teon täysin. Se estää tekemästä myös monia muita asioita, kuten treenaamasta ja kantamasta asioita sillä kädellä. Kaikki vähänkään painavempi putoaa kädestä välittömästi. Kun vihdoin ja viimein pääsin päivällä kauppaan asti, mietin että entä jos työkyky menisi kokonaan? Minkälaista elämä olisi silloin?

Olen siitä onnekkaassa asemassa etten ole koskaan ollut työttömänä, jos ei joitain opiskelukesiä oteta huomioon. Sain töitä heti valmistuttuani ja tein töitä aina opiskellessani. Minun alallani töitä on aina, koska laboratorionhoitajaa ei voi korvata automaatiolla. Tälläkin hetkellä Helsingissä on suuri pula laboratorionhoitajista ja tänne muuttaessani sain valita työpaikkani. Nautin työstäni suunnattomasti, mutta kun näitä vaivoja on alkanut välillä olemaan, niin joutuu väkisinkin miettimään, että mitäs jos työkyky menisi kokonaan? Tarvitsen käsiäni työssäni ja erilaiset käsien vaivat ovat yleisiä minun ammatissani. Nyt oireileva käsi on juuri se, jolla vaihdan veriputkia. Sitä liikettä kun tekee satoja kertoja päivässä, ei ole ihmekään, että paikat alkaa kulua. Toisille se aiheuttaa vaivoja ja toisille ei. Itse kuulin valitettavasti siihen ryhmään, joka jo tässä iässä saa kärsiä näistä.

En todellakaan väitä, että tietäisin miten ahdistavaa on luopua työstään tai joutua kokonaan työttömäksi. Minulla ei ole sellaisesta minkään valtakunnan kokemusta. Minulla on työ johon palata ensi viikolla, mutta silti mietin minkälaista arki ja elämä on, jos todella joutuisin pois työstäni? Tältä pohjaltahan sitä miettii, että kävisin vähän treenailemassa, laittelisin kotia ja pitäisin huolta itsestäni ja perheestäni. Voihan se niinkin olla, mutta ihminen voi myös lamaantua täysin tuollaisessa tilanteessa. Elämältä katoaa pohja kokonaan. Saisinko muodostettua uudenlaista arkea tai jaksaisinko edes yrittää muodostaa sellaista? Tällainen ihminen, niin kuin minä, lamaantuu jo muutamassa päivässä. Mitä se olisi, jos elämä olisi aina sellaista? Tasaisen harmaata ja päämäärätöntä haahuilua ilman tietoa paremmasta huomisesta. Kyvyttömyyttä tehdä asioita, joita rakastaa. Löytyisikö uusia asioita, joista saisi elämäänsä iloa?

Kaikki tämä pohdinta on täysin hypoteettista. Ei minulla ole kokemusta sellaisesta elämästä enkä voi edes kuvitella sitä elämää, mutta yritän myös miettiä asiaa. Entä jos? Kaikkihan tässä elämässä on mahdollista. Sen, jos jotain, olen oppinut pienen elämäni aikana. Olen aina ollut vähän pessimisti ja varaudun pahimpaan. Ehkä se on hyvä asia, ehkä ei. Äitini joutui aikanaan luopumaan työstään sairauden vuoksi. Se voi sattua kenen tahansa kohdalle. Jos näin kävisi, kouluttautuisinko uudelleen? Minkälaisiin tehtäviin? Jaksaisinko edes miettiä sellaista? Lamaantuisinko täysin ja makaisin vain kotona? Toisiko elämä eteen pelkkää kurjuutta vai jotain uutta ja mahtavaa?

Kertokaa te, jotka tiedätte! Mitä tapahtuu, kun jää työttömäksi tai joutuu sairauden takia pois työelämästä? Miten se muuttaa arkea ja ihmistä? Miten siitä selviää?

Edellinen postaus: Ärsyttävät naapurit, onko niitä?

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Miten pääsisin eroon stressistä!?

miten pääsisin eroon stressistä

Mä olen aina ollut todella helposti sressaantuvaa tyyppiä. Itseni tuntien voisin olla se henkilö, joka vetää itsensä burn outiin töiden vuoksi sillä en osaa aina kanavoida asioita oikein. Mietin liikaa ja teen liikaa. Murehdin sitä että mietin liikaa ja sitä etten tee riittävästi. En tiedä kauanko tätä on jo jatkunut, mutta nyt huomaan että käyn jotenkin ylikierroksilla ihan koko ajan. Ihan kuin verenpaineet olisivat todella korkealla vaikka ne eivät ole. Päässä suhisee ja olo on hermostunut.

Mikä mua sitten stressaa? Elämä. Työt, koti ja vapaa-aika. Aamut ja illat. Yötkin välillä. Aamulla kun herään, tuntuu ettei pakka pysy käsissä ja koko ajan on kiire. Aina ollaan kuitenkin ajallaan päiväkodilla ja töissä. Meillä ei ole minuuttiaikataulu, mutta silti paniikki on päällä koko ajan. Murehdin jo valmiiksi aikaa, kun täytyy alkaa kulkemaan bussilla ja herätä taas aikaisemmin. Töissä painetaan satalasissa koko päivä. On tuhat ja sata asiaa hoidettavana ja langat täytyy pitää käsissä koko ajan. Ei ole aikaa pysähtyä. Töiden jälkeen ainoa päivän huokaisuhetki on treeni. Siellä ei tarvitse miettiä mitään ja salilla saan rentoutua. Keskittyä vain itseeni. Kukaan ei vaadi mitään eikä kysele mitään. Teen mitä haluan ja nautin siitä. Sitten alkaa kotirumba. Pyykit, ruoka, siivoukset, seuraavan päivän kamat, iltapesut- ja sadut. Aika ei millään riitä kaikkeen ja mietin koko ajan, että tuo pitäisi tehdä vielä ja tuo ja tuo. Kun pysähdyn istumaan ja syömään päässä jyskyttää koko ajan ettei saa pysähtyä, koska hommia on tehtävänä. Ja nukkuakin pitäisi ehtiä. Nukun liian vähän ja teen liian paljon. Ja usein käy niin, että vaikka teen, en kuitenkaan saa mitään aikaiseksi. Ja seuraavana aamuna ralli alkaa alusta. Viikonloput eivät ole sen helpompia. Pitäisi tehdä kaikkea kivaa. Pitäisi tehdä myös ne asiat mitä ei ehdi viikolla. Pitäisi ja pitäisi. Koskaan ei voi pysähtyä ja olla vain. Aina on jotain kesken.

miten pääsisin eroon stressistä

miten pääsisin eroon stressistä

miten pääsisin eroon stressistä

miten pääsisin eroon stressistä

Tämä on varmasti tyypillistä ruuhkavuosia elävälle perheelliselle. Elämässä on vain liikaa kaikkea ja tällä hetkellä tuntuu ettei langat ole enää mun käsissä. Räjähdän hetkenä minä hyvänsä ja kaikki leviää käsiin. Tämä olotila on oikeasti kammottava enkä tiedä miten siitä pääsee eroon. Miten voisin rentoutua iltaisin sen verran, ettei elämä olisi vain suorittamista. Millä saan tämän hermostuneisuuden pois? On turha sanoa ”no älä vain stressaa, älä mieti”. Voin sanoa ettei tepsi. Yritetty on. Aivoja ei noin vain pistetä pois päältä. En tiedä. Pitääkö opetella meditomaan tai jotain? Mutta millä ajalla? Otin töissä jo puheeksi, että lyhentäisin mun työviikkoa, mutta todennäköisesti se ei onnistu. Päätin kuitenkin heti, että jos tässä on pakko valita oman terveyden ja työpaikan väliltä niin valitsen ensimmäisen. Onhan noita töitä tekevälle. Täytyy ottaa asia puheeksi vähän vakavemmalla sävyllä. Kun nyt vain tuntuu etten jaksaisi tätä hullunmyllyä enää kovin kauan. Jostain päästä on pakko hiljentää tahtia tai minä olen kohta aivan loppu. Ei ihme, että olen koko ajan kipeänä kun elämä on koko ajan tällaista…

Onko teistä joku ollut samanlaisessa tilanteessa? Mikä tähän auttaa? Miten pääsisin eroon stressistä?

Kuvat ihan randomräpsyjä viime viikonlopulta, kun piti vähän testailla uutta kameraa.

Fyysinen jaksaminen töissä

Processed with VSCO with c1 preset

Kaupallinen kampanja: Suecos.

Osa teistä ehkä tietääkin, että olen ammatiltani biolanalyytikko eli laboratorionhoitaja. Työ ei sinänsä ole fyysisesti kovin raskasta, mutta itseään joutuu kannattelemaan vaikka missä asennoissa pitkin päivää ja kävelyä tulee työpäivän aikana useita kilometrejä. Laboratoriohoitajilla on eniten vaivoja juuri olkapäissä, niskoissa ja hartioissa, ranteissa, sormissa sekä selässä. Koska työasennot ovat välillä kaukana ergonomisesta, niin itseään pitää osata ja pystyä kannatella oikein, ja työvälineiden sekä -vaatteiden on oltava työhön sopivia. Fyysistä työssä jaksamista edistää toki urheileminen sekä lihaksiston sekä kunnon vahvistaminen, mutta on olemassa myös muita tärkeitä seikkoja, jotka vaikuttavat fyysiseen jaksamiseen ja työkykyyn.

Processed with VSCO with c1 presetProcessed with VSCO with c1 preset

Työssä on paljon tilanteita ja asentoja joihin ei välttämättä pysty vaikuttamaan, mutta yksi tärkeä tekijä, joilla huonoja työasentoja pystyy korjaamaan, ovat hyvät kengät. Otan paljon verinäytteitä päivän aikana. Parhaimpina päivinä minulla saattaa käydä 50-60 asiakasta. Koska olen kohtuullisen lyhyt (163 cm) niin helpointa ja ergonomisinta näytteenotto on minulle seisten. Istuen jalkani eivät yllä kunnolla maahan ja jaloilla olisi kuitenkin saatava hyvä tuki lattiaan, jotta pystyn liikkumaan tuolin kanssa ja reagoimaan esimerkiksi pyörtymistilanteisiin. Siinä ei paljon ilmassa sätkivät jalat auta.

Processed with VSCO with c1 presetProcessed with VSCO with c1 presetProcessed with VSCO with c1 preset

Olen käyttänyt työssäni monenlaisia kenkiä aina halvoista malleista kalliisiin. Tärkeintä työkengissä on kestävä ja helposti puhdistettava materiaali, hengittävyys sekä seisomatyöhön sopiva pohjat. Kengät eivät missään nimessä saa olla liukkaat tai sopimattomat jalkaan. Sain loppukeväästä testattavaksi Suecosin Skollit, joilla olen tepastellut täällä töissä siis jo useamman kuukauden (pois lukien sairasloma). Myös työkaverillani on samanlaiset kengät käytössä. Skollit näyttävät hyvin paljon crocseilta ja ovatkin hyvin kevyttä materiaalia. Minulla oli joskus crocsit käytössä, mutta luovuin niistä, koska ne eivät hengittäneet kunnolla ja jalat hikosivat päivän aikana todella paljon. Suecosin Skoll-kengät soveltuvat kaikille seisomatyöläisille aina kampaajista kaupan kassalla työskenteleviin ja värivaihtoehtoja on saatavilla lukuisia. Jokaiselle siis jotakin! Minun ammatissani pukukoodi on suhteellisen tarkka ja siksi valikoin itselleni valkoiset työkengät. Nämä ovat toki aremmat lialle, mutta kengät ovat materiaaliltaan todella helpot puhdistaa sekä desinfioida!

Tässä vähän speksejä Suecosin Skoll-työkengistä

  • ultrakevyet jalassa
  • rentouttavat jalkoja, polvia ja selkää
  • lukuisia eri värivaihtoehtoja
  • voidaan käyttää pohjallisen kanssa tai ilman
  • hengittävät hyvin ilmastointiaukkojensa ansiosta
  • sisäpohjan nystyt stimuloivat jalkojen verenkiertoa
  • pyöreä kärki antaa tilaa varpaille
  • liukumaton pohja kuivalla alustalla
  • edulliset
  • helppo puhdistaa

Ehkä turhamainen juttu, mutta minusta on ihan mukavaa ettei sukat näy kauheasti työkengistä. Ei haittaa sukkien kuviot tai reiät! Bonusta ja plussaa näissä kengissä on edullisuus. Esimerkiksi tämä oma mallini maksaa 39,90e, joka ei mielestäni ole liikaa pyydetty laadukkaasta kengästä vai mitä olette mieltä? Suosittelen valitsemaan yhtä numeroa suuremman koon kuin mitä normaalisti käytätte. Itselläni on kengät normaalisti koko 39, mutta näissä se oli aivan liian nafti. Sen sijaan koko 40 on täydellinen.

Processed with VSCO with c1 preset

Tässä myös samaisia kenkiä käyttävän työkaverin ajatuksia kengistä:

  • hyvät työhön, jossa seisotaan ja kävellään paljon
  • kengät ovat kevyet
  • hengittävät, uskomatonta kyllä, todella hyvin
  • miellyttävät jalassa
  • valkoiset likaantuvat helposti, mutta ovat helpot myöskin puhdistaa
  • kokonaisarvosana 9+

Tsekkaa Askelterapian nettikauppa ja sivut täältä (paljon muitakin kenkiä) ja Suecos Skoll kengät täältä.

Minkäslaiset kengät teillä on työkäytössä?