Miten saada lapsi nukkumaan omassa sängyssään?

Miten saada lapsi nukkumaan omassa sängyssään?

Meillä on nyt tilanne päällä. Tilanne, johon olisi ihan kiva saada jokin kaikkia miellyttävä ratkaisu. Minä olen koko ajan jumissa ja mies on koko ajan ihan jumissa. Syynä on tähän tuo meidän ihana jälkikasvumme, joka on alkanut kömpiä meidän sänkyymme joka yö ja mielellään tulisi sinne jo heti illalla. Meidän sänky on 180 cm leveä, mutta ei siellä ole tällä hetkellä yhtään ylimääräistä tilaa. Iso mies, minä ja pitkä tytön roikale kera kolmen kissan niin läheisyyttä alkaa olla enemmän kuin tarpeeksi. Illat menee taistellessa nukkumaanmenosta, kun hän ei millään jäisi omaan sänkyynsä. En tiedä onko nyt menossa joku ihme kausi taas vai mikä on…

Yhtenä iltana tyttö sanoi, että hän pelkää omassa huoneessaan. En tiedä onko tämä totta vai sanooko hän niin vain koska haluaa meidän sänkyyn. Hän ei osaa sanoa mitä pelkää, mutta pelkää vain. Tuleeko lapsille tällaisia kausia? Hän täyttää maaliskuussa kuusi. Tyttö on muuten hyvin reipas ja rohkea ja olen itse yhdistänyt tämän siihen ettei hän vain yksinkertaisesti halua nukkua omassa sängyssään. Niinpä taistelu alkaa heti illasta ja toisinaan hän nukahtaa omaan sänkyyn ja toisinaan hänet on pakko ottaa viereen, jotta saa itse jonkinlaisen unirauhan. Pitäisikö tässäkin asiassa pysyä jämptinä vai tarvitseeko asiaan edes kiinnittää sen enempää huomiota? Antaa tulla vain meidän sänkyyn jos niin haluaa?

Minusta on ihanaa, kun hän on vieressä, mutta ei se ole mukavaa sellaisen yön jälkeen, kun herää niskat solmussa ilman peittoa seinään litistettynä. Ja näinhän käy joka yö kun tyttö on vieressä. Herään joka kerta kun hän kääntää kylkeään tai mätkäyttää minua kädellä naamaan. Ja sanomattakin lienee selvää ettei siellä sängyssä mitään aikuisten juttuja tapahdu kun lapsi on keskellä…Ollaan monta kertaa tehty niinkin, että ollaan kannettu mimmi omaan sänkyyn nukahtamisen jälkeen. No, sieltähän se vain kömpii ennen pitkää meidän keskelle. Mahtaako teistä kukaan muu kamppailla saman ”ongelman” kanssa ja olisiko hyviä neuvoja tilanteen hoitamiseen? Olisi nimittäin ihanaa saada edes joskus nukkua kokonainen yö ihan rennosti koko oman sängynpuolikkaan leveydellä.

Miten saada lapsi nukkumaan omassa sängyssään?

Elämä ilman lasta on ihanan helppoa

elämä

Tämä viikko on varsin omituinen. Tyttö lähti mökille eilen ja me vietetään miehen kanssa siis kaksistaan aikaa kotona. Outoa, kun koti on niin rauhallinen ja hiljainen. Normaalisti tyttö höpöttää koko ajan jotakin tai meillä on hänen kavereitaan kylässä. Lastenohjelma pauhaa iltaisin televisiossa ja koko ajan joku on pyytämässä jotain. Omaa ruokaa saa harvoin yhdeltä istumalta syödä loppuun saati katsoa mitään ohjelmaa televisiosta silloin kun haluaa. Aina on jokin tavara hukassa tai joku paikka myllätty mullin mallin. Tekemistä riittää näinkin pienessä kodissa aamusta iltaan eikä se siihenkään lopu.

Tyttö meni ensin maanantai-iltana serkulleen yöksi ja sieltä lähtivät eilen aamulla junalla mökille. Jo maanantaina havahduin siihen etten tajunnut ajankulua kotona ollenkaan. Normaalisti ruuat, pisut ja pesut rytmittää illat kellon tarkasti, mutta nyt yhtäkkiä ei ollutkaan mitään pakollisia menoja. Katselin töllöä ja puoli kymmenen aikaan huomasin, että vielä on seuraavan päivän ruuat laittamatta ja suihkussa käymättä. Normaalisti olen jo hampaiden pesulla tuohon aikaan. En edes muista koska olisin viimeksi ennen nukkumaanmenoa lukenut lehteä sängyssä. Normaalisti mun iltalukeminen koostuu My little ponysta tai Frozenista. Jo näinkin pienistä asioista olen repinyt iloa jo kahtena iltana peräkkäin!

Ihanaa kun saa päättää ihan itse mitä syö ja laittaa ruuaksi. Ei tarvitse miettiä suostuuko jälkikasvu syömään samaa vai pitääkö laittaa kaksi eri ruokaa. Kukaan ei kinua jäätelöä jälkkäriksi tai tekemään jääpaloja myöhään illalla. Eilen illalla lähdin lenkille kuuden aikaan illalla, ihan tuosta noin vain! Ei tarvinnut miettiä kuka katsoo tytön perään tai koska täytyy olla takaisin. Tällaistako elämä oli ennen lasta? Olin unohtanut tämän vapauden tunteen aivan kokonaan. Ei rajoituksia, vaatimuksia tai sen suurempia velvollisuuksia. Saan siivoilla kotona silloin kun huvittaa tai olla siivoamatta. Pyykätä täytyy vasta kun alusvaatteet loppuu, ei silloin kun lempimekko on likaisena. Tänään aion laittaa aikuisten ruokaa. Mieli on tehnyt pestopastaa jo kauan, mutta tyttö ei sitä suostu syömään, joten on jäänyt laittamatta. Tänään menen muutenkin ihan fiiliksellä. Jos huvittaa vain köllöttää ja katsoa netflixiä, teen sen. Jos huvittaa alkaa repimään tytön huoneesta tapetteja pois, teen sen, mutta tänään en stressiä ota mistään.

Tiedättekö, päivääkään en vaihtaisi tästä elämästä pois! Vaikka välillä on raskasta niin elämä antaa enemmän kuin ottaa 🙂 Tän viikon mä kuitenkin nautin täysin siemauksin!

Saikkupäivä mun matkassa

Jouduin olkapään takia täksi viikoksi kotiin huilille ja hoksasin aamulle etten ole pitkään aikaan tehnyt Päivä mun matkassa -postausta. Päivä oli siinä mielessä poikkeuksellinen etten ollut töissä enkä käynyt treeneissä. Tein siis kaikkea muuta. Leikattu olkapää on alkanut oireilla ikävästi ja oireet eivät todellakaan johdu treeneistä niin kuin joku pallopää kommentoi tuossa taannoin. Olen itse ihminen, jota harmittaa suunnattomasti jäädä kotiin, kun periaatteessa mulla on kaikki hyvin, mutta ei sitten kuitenkaan. Välillä unohdan koko olkapään särkylääkkeiden vuoksi, kunnes aamulla herään taas järkyttävään jyskyttävään kipuun olkapäässä…Mutta se olkapäästä, mennäänpä katsomaan mitä eiliseen päivään kuului!

7.45 Avaan silmäni ja näen kolme silmäparia (kissojen) tuijottamassa minua. Kissat pakottavat mut ylös sängystä ja täyttämään ruokakipponsa. Ihmettelen hetken aikaa maailmanmenoa ja menen herättämään tytön, joka on kääriytynyt muumioksi peittonsa sisään. Valmistan meille aamiaista. Tytölle puuroa ja itselleni omeletin ja teetä. Aamiaisen valmistuksen ohella yritän siivota hieman keittiötä siinä kovinkaan hyvin onnistumatta. Päätän jättää sen homman myöhemmälle.

9.30 Lähdetään päiväkodille, tyttö potkulaudalla ja minä kävellen. Matkaan menee noin 10 minuuttia. Yritän opettaa tyttöä potkuttelemaan tien reunassa siinä kuitenkaan onnistumatta. Neuvot menevät kuin kuuroille korville, koska hänellä on niin kova kiire päästä leikkimään kavereiden kanssa. Takaisinpäin kävellessä kuuntelen Lars Keplerin Kaniinin metsästäjää äänikirjana ja mietin pitäisikö koukata mutkan kautta niin saisin kuunnella kirjaa pidempään. Olen ihan koukussa äänikirjoihin! Loppujen lopuksi teen pienen pienen lisämutkan sillä kotona odottaa vielä hommia..

Kotiin tullessa käyn välittömästi keittiön kimppuun. Laitettiin edellisenä iltana astianpesukone päälle ja sillä välin on taas kasautunut pino astioita tiskipöydälle. Vihaan meidän keittiössä vähäistä laskutilaa ja siksi se näyttää aina sotkuiselta, jos on yhtään astioita pöydällä. Otan puhtaat astiat koneesta, laitan likaiset tilalle ja pesen isoimmat astiat käsin. Seuraavaksi siivoan kissanhiekkalaatikon ja imuroin koko kämpän. Järjestelen kamoja ja otan  pari kuvaa blogipostausta varten. Sitten onkin aika lähteä liikenteeseen.

Keittiö ennen siivousta.

Kävelen bussipysäkille ja menen yhdellä bussilla + junalla Tikkurilaan omalle duunipaikalleni ultrattavaksi. Aika on 11.50, mutta olen normaaliin tapaani ajoissa paikalla. Käyn moikkaamassa labrassa duunikavereita ja selvittelen pari asiaa samalla. Pääsen ultraan ajallaan ja jännitän helvetisti mitä sieltä oikein löytyy. Jännitys ei ole turhaa sillä limapussissa on taas tulehduksen aiheuttamana nestettä ja lisäksi olkapäästä löytyy kalkkia. Radiologi pohtii kortisonipiikin laittamista, mutta päätetään yhteistuumin jättää sen nyt välistä. Saan ohjeistuksen jatkoa varten varata ajan ortopedilla, joka saa päätää jatkosta. Täysin musertuneena menen kauppakeskuksen puolelle ja käyn ostamassa kirjakaupasta askartelutarvikkeita ja Picnicistä salaatin sekä kinuski-maapähkinävoikakkua.

Menen taas junalla Puistolaan ja marssin suurimpaan vitutukseen ostamaan ärrältä Mars-patukan ja kaksi Kinder bueno -patukkaa. Mietin Marsin patukoita avatessani, että mulla on joku ongelma selkeästi. Aina kun tulee vastoinkäymisiä, menen ja ostan herkkuja. Kai niistä saa sitten jotain mielihyvää. Mietin onko se mun tapa yrittää parantaa oloa? Senhän se toki hetken tekeekin, kunnes iskee morkkis. Miksi teen näin aina?

Kotona kaikki se paha olo purkautuu itkuna. Mietin miksi mulle käy taas näin? Tuleeko taas pitkä sairasloma ja treenikielto? Mitä helvettiä mä olen tehnyt tälle maailmalle, että mua kohdellaan näin? En ymmärrä. Muutama kuukausi sitten päätin, että jos joskus joudun taistelemaan olkapään kanssa niin tiedän miten toimia. Nyt en osaa kuitenkaan toimia niin kuin suunnittelin. Pistän töllöstä Suitsin pyörimään, syön salaattia ja puolet Picnicistä ostetusta kakkupalasta. Kello näyttää puoli kaksi.

Naputtelen päivän blogipostauksen valmiiksi ja vastailen muutamiin viesteihin. Pyörittelen asioita taas hetken päässäni, puen ja lähden hakemaan tytön päiväkodista. Asiat eivät murehtimalla parane, tuumaan, vaikka tiedän pyöritteleväni asiaa päässäni kunnes pääsen ortopedille.

Kotiinpäin kävellessä naputan tytön tarhakaverin isälle viestin josko tytöt voisivat leikkiä tänään meillä. Homma on ok ja ilmoitan tytölle kohta saapuvasta leikkikaverista. Laitan kotona vaihteeksi pyykkikoneen päälle ja vaihdan petivaatteet. Laitan tytölle myös välipalaa ennen kuin kaveri saapuu. Tytöt haluavat maalata ja askarrella, joten istahdan katselemaan keittiön pöydän ääreen heidän touhujaan. Jestas miten kova ääni noin pienistä ihmisistä lähtee!

Kello on tässä vaiheessa iltaa jo seitsemän ja huomaan etten ole syönyt yhden jälkeen mitään. Teen itselleni pari kauraleipää. Tytölle ei kelpaa mikään ruoka ja hän menee omaan huoneeseensa pötköttämään. Oletan hänen olevan vain väsynyt päiväkodin leikeistä ja kaverin kanssa puuhailuista. Syön leipäni ja katson yhden jakson Skamia. Ihmettelen, kun talossa on niin hiljaista. Menen tytön huoneen ovelle ja huomaan, että hän on nukahtanut sikiöasentoon päiväpeiton päälle. Laitan hänelle viltin päälle ja päätän antaa hänen nukkua hetken. Yritetään herätellä tyttö puolen tunnin päästä, mutta hän on niin sikeässä unessa ettei herää mihinkään. Päätetään miehen kanssa yhteistuumin antaa hänen nukkua.

Teen päivän venyttelysetin Romwodista. Onneksi aina voi edes venytellä jos muuta ei kykene. Pitäisi alkaa juoksemaan, mutta ei huvita. Ehkä huomenna sitten, mietin. Venyttelyt kestävät 25 minuttia. Laitan Sohvaperunat Areenasta pyörimään töllöön. Mies oli lähdössä hakemaan pyykkejä, mutta erehtyi jäämään hetkeksi seuraamaan ohjelmaa ja siihen muuten jäikin. Aivan loistava ohjelmaa, nauretaan molemmat maha kippurassa! Tyttö herää puoli kymmeneltä ja näyttää jotenkin kalpealta. Kysyn haluaako hän jotain iltapalaa, mutta ei kuulemma maistu. Pesen hampaat, putsaan nassun, käyn suihkussa ja vaihdan yövaatteet. Menen katsomaan tyttöä, joka pötköttää edelleen sängyssään. Paha olo, hän sanoo. Ryntään keittiön hakemaan muovikipon ja ehdin juuri ja juuri ennen kuin oksennus tulee… Seuraava tunti meneekin vähemmän iloisissa merkeissä.

Sellainen oli saikkupäivä mun matkassa. Miten sun päivä sujui?

Lue myös:

Päivä mun matkassa

Lauantaipäivä mun matkassa

Kaksi erilaista päivää

Toiminnan täyteinen lauantai mun matkassa

Ihan tavallinen maanantai mun matkassa

Kotipäivä

Tavallinen tiistai mun matkassa

 

Meillä on aina ovet auki

Lapsen asuin isossa omakotitalossa vanhempieni ja sisarusteni kanssa. Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta ja alueella oli taloja melko harvakseen. Joka paikkaan mentiin pyörällä ja kavereille rymyttiin metsäpolkuja pitkin metsän läpi. Meitä oli todella tiivis kaveriporukka ja jokainen meistä sai mennä ja tulla toisten kodeissa miten halusi. Aina oli ovet auki ja aina sai ruokaa. Ei siinä juuri lupia kyselty kuka syö milloin ja missäkin. Sama pelinhenki oli joka kodissa.

Nykyään ihmiset tuntuvat eristäytyvän omiin koteihinsa ja hyvä kun naapureita tunnetaan edes ulkonäöltä. Monia ei edes kiinnosta mitä naapureille kuuluu. Kun uutettiin Helsinkiin, meitä varoiteltiin asuinalueen rauhattomuudesta. Ympärillä on niin vuokra-asuntoja kuin omistuskotejakin eikä koskaan ole mitään harmia ollut. Joskus on jollain ollut vähän villimmät uuden vuoden bileet ja pari kertaa on ottanut päähän naapurin neljätuntinen pianokonsertti, mutta siinäpä ne harmistukset oikeastaan olivatkin. Me asutaan pienessä kerrostalossa, jonka asukasvaihtuvuus on ollut todella pientä. Seinän takana on naapuri vaihtunut 5,5 vuoden aikana kaksi kertaa ja ykköskerroksessa myös pari kertaa. Kaikki muut naapurit ovat pysyneet samoina. Mun mielestä on ihanaa, että on omaa rauhaa mutta on myös hienoa että voi milloin vain mennä pimputtamaan naapurin ovikelloa ja pyytää apua. Me pysähdytään usein naapureiden kanssa vaihtamaan kuulumisia ja alakerran naapureiden kanssa ollaan vaihdeltu saunavuorojakin. He myös muistavat tytön syntymäpäivät ja pudottelevat kivoja yllätyksiä tytölle silloin tällöin postiluukusta. Pakko sanoa, että meidän kohdalle on sattunut aivan mahtavia naapureita!

Meidän naapurustossa asuu myös paljon tytön tarhakavereita ja viikon sisään on useampana iltana ollut joku tytön kavereista meillä leikkimässä. Niin vain on tämäkin elämänvaihe saavutettu! Minusta on ihanaa, kun tytöllä on kavereita kylässä ja saadaan elämää taloon. Meillä on aina ovet auki ja meille saa aina tulla. Ihan niin kuin munkin lapsuudessa tehtiin. Lupa täytyy totta kai aina olla kysyttynä ettei kenenkään vanhemmat ihmettele huolissaan minne lapsi on kadonnut. Eilen meillä oli ensimmäistä kertaa tytön kaveri myös syömässä ja vitsi miten hauskaa neitokaisia oli seurata! Olen päättänyt aikoja sitten ettei meillä ajeta ketään ruoka-aikaan pois vaan kaikki kutsutaan syömään. Tytöillä tuntuikin olevan kova nälkä leikkien jälkeen, joten ei muuta kuin ruokaa nassuun ja takaisin leikkimään. Mulle tällainen oli lapsena päivänselvää ja näin haluan toimia aikuisenakin.

Mites teillä menee naapureiden kanssa?

Kaksi treenaavaa aikuista – kuinka pyörittää arkea?

Me ollaan miehen kanssa molemmat urheiltu aktiivisesti teini-ikäisistä asti. Minä pelasin paljon erilaisia pallolajeja ja myöhemmin treenasin karatea useamman vuoden. Sitten mulla tulikin parin vuoden tauko urheilusta ennen kuin löysin kuntosalin ja sieltä salilta tuo miehen köriläskin tarttui matkaan. Elämä oli varsin helppoa silloin kun sai mennä ja tulla ihan vapaasti. Treenattiin aina yhdessä ja toisesta oli paljon apua spottaajana  ja potkimaan persuuksille, jos itselle sattui huono päivä. Sitten tuli lapsi ja yhteistreenit loppui siihen paikkaan.

Äitiyslomalla ollessa minä lähdin salille heti kun mies tuli kotiin ja läpsystä vedettiin vaihto mun treenin jälkeen. Tästä se meidän systeemi sitten oikeastaan lähtikin hioutumaan. Molemmilla on treenipaikat vaihtuneet useampaan otteeseen ja alkuun pieniä hankaluuksia toi mun iltavuorot. Kaikki palikat on loksahtaneet paikoilleen pienen harjoittelun jälkeen ja nyt meidän arki soljuu aika lailla vaivatta. Meistä kummallaan ei ole oikeastaan muita menoja kuin työt ja treenit, joten jompikumpi on aina tytön kanssa kotona. Mä olen vähentänyt paljon blogitilaisuuksissa juoksemista, koska haluan panostaa treenaamisen nyt kun pystyn taas treenaamaan kunnolla. Me yritetään suunnitella lepopäivät niin, että oltaisiin välillä molemmat yhtä aikaa kotona, mutta ainakin viikonloppuisin vietetään kolmisin aikaa ihan kunnolla.

Meillä systeemi toimii niin, että minä menen suoraan töistä treeneihin ja olen aina viimeistään kuudelta kotona. Mies hakee tytön tarhasta ja lähtee vasta seitsemäksi salille. He käyvät iltapäivällä ulkoilemassa yhdessä ja ainakin kerran viikossa tyttö käy jomman kumman kanssa uimassa. Minä hoidan yleensä iltatoimet, paitsi jos ollaan molemmat illalla kotona. Ruuanlaitto on usein minun vastuulla, koska miehellä on aika tarkat omat ruokajutut. Minä taas syön tytön kanssa ihan normaalia kotiruokaa. Ennen nukkumaanmenoa me puuhastellaan tytön kanssa kotona kaikenlaista ja minä pidän vielä pienen venyttelyhetken. Siinäpä se päivä onkin taas kulunut! Kotityöt meillä tekee se joka ehtii. Pyykkiä pestään lähinnä viikonloppuna, mutta tiskikonetta saa olla tyhjentämässä ja täyttämässä lähes päivittän.

Meillä systeemi toimii näin, on toiminut jo vuosia. Kunhan tyttö alkaa harrastaa enemmän niin asioita täytyy miettiä taas uudestaan Ja jos joskus vielä siunaantuu toinen lapsi perheeseen niin eiköhän me laiteta homma pyörimään myös silloin 🙂

Kuinka teillä sujuu arjen pyöritys ja treenaaminen?

Siivousvartti

Mulla on nyt menossa toden teolla projekti arjenhallinta. Mä olen niin kyllästynyt siihen ettei meidän arki suju niin kuin se voisi sujua. Arkipäivät ovat aina tukka putkella juoksemista aamusta iltaan ja olisi melko hieno juttu, jos sitä saisi jotenkin helpotettua entisestään. Minä aloin tässä kuussa tekemään täyttä työpäivää ja mies tekee omassa työssään ihan yhtä pitkiä päiviä. Meillä kumpikin treenaa viisi kertaa viikossa ja siihen kun lisätään tytön kanssa harrastukset niin onhan siinä hommaa. Välillä mietin miten monilapsiset perheet oikein tätä palettia pyörittää, kun yhdenkin kanssa tuntuu välillä olevan tiukilla. Ehkä siihen tottuisi ja löytäisi sen itselleen sopivan systeemin.

Me ollaan helpotettu arkea jo sen verran, että kaikki pyykkihuolto toteutetaan viikonloppuisin. Kukaan ei jaksa eikä viitsi lähteä enää yhdeksän kymmenen aikaan väsyneenä viemään pyykkiä kuivaushuoneeseen. Ollaan saatu siitä asiasta niin monta riitaa aikaiseksi, että tämä järjestely sopii meille todella hyvin. Viikonloppuisin pesukone pyöriikin sitten 2-4 kertaa, mutta se ei ole homma eikä mikään kun ensimmäinen koneellinen on ajastettuna valmiina heti kun nousee sängystä. Pyykkien viikkaaminen kaappiin on mun heiniä, koska mulla on oma systeemi, jolla haluan pyykit viikata (konmari). Vähän aikaa sitten sain kommenttia, että eikö mun mies tee ollenkaan kotitöitä, mutta kyllä hän tekee ja nimenomaan pyykkihuolto on hänen vastuullaan viikkausta lukuun ottamatta.

Ehkä eniten harjoittelua meidän koko perheeltä vaatii jälkien korjaaminen saman tien ja keittiön siistiminen ennen nukkumaanmenoa. Mun on pakko myöntää, että olen ainakin itse iltaisin niin väsynyt, että kattiloiden tiskaaminen on viimeinen asia jota haluaisin tehdä, mutta pakkohan se on! Edestään senkin homman kuitenkin jossain vaiheessa löytää. Lanseerasin meille siivousvartin, josta tyttökin innostui. Joka ilta meillä siis siivotaan täydellä tohinalla vartin verran ja tähän kuuluu nimenomaan tavaroiden paikalleen laittaminen, pöytien ja tasojen pyyhkiminen, kissojen hiekkalaatikon siivoaminen ym.  Tyttö innostui tästä valtavasti ja puunasi eilen meidän keittiön tason kiiltävän puhtaaksi! Vielä kun siivoaisi omaa huonettaan samalla innolla 😀 Muutaman päivän kokemuksella siivousvartti on erittäin hyvä keksintö. Eilen vedettiin ensin vartti tehokkaasti siivoten ja sen jälkeen katsottiin Suomen kauneinta kotia, mun ja tytön lempiohjelmaa (kuva).

Tänään kävin ennen töitä kaupassa hakemassa välipalat muutamalle päivälle.

Yksi asia mikä täytyy vielä opetella on ruuan pakastaminen. Mä en ole tähän ikään mennessä pakastanut yhden yhtä annosta valmista ruokaa, jos ei tytön vauvaruokia lasketa. Tiedän sen helpottavan arkea suunnattomasti, kun aina ei tarvitsisi nälkäisenä ja väsyneenä laittaa ruokaa. Viime aikoina en ole jaksanut edes kokeilla mitään uusia reseptejä, koska illalla haluan vain syömään ja rauhoittumaan mahdollisimman nopeasti. Ei vaan jaksa! Tilasin meille ensi viikolle pitkästä aikaa valmiin ruokakassin, josta kokkaillaan kolmelle eri päivälle ruuat. Olen huomannut etten jaksa enää kauheasti ruoka-asioista nipottaa, vaan pääasia toisinaan on saada ruokaa ja äkkiä. Tämän vuoksi meillä syötiin viime viikolla arkena mm. ranskalaisia ja töihin ostin valmisruokaa. Kun osaa katsoa hyvät valmisruuat niin en näe niitä mitenkään huonona vaihtoehtona! Myös pakastevihanneksia on meillä nähty viime aikoina enemmän kuin pitkiin aikoihin. Töihin kuskaan usein monen päivän ruuat ja välipalat kerralla. Tänään kävin täydentämässä työpaikan ruokavarastoja mm. riisikakuilla, hedelmillä, protskuvanukkailla, rahkoilla, leikkeleillä ja huomisen ruualla. Ei tarvitse ainakaan kotona alkaa miettimään mitähän huomenna söisin töissä. Ja taas säästyi aikaa!

Täällä jatketaan siivousvartin testaamista ja yritetään saada arjenhallintaa entistä fiksummaksi. Alku näyttää ainakin lupaavalta! Jos sulla on hyvä vinkkejä, pistä ihmeessä tulemaan 🙂

Lumipalloefekti

Pistin koko meidän kodon hyrskyn myrskyn lauantaina ja siitähän käynnistyi melkoinen lumipalloefekti. Kypsyttelin ajatusta pienestä mööbleerauksesta viikon verran ja totesin perjantai-iltana miehelle, että huomenna on muuten sullekin hommia! Vastahankaisena ja kaikkea uutta vastustavana miehenä  hän totesi mun ideani olevan ihan paska. Totesin, että ihan sama ja päätin hoitaa koko homman vaikka itsestään. Snäpin seuraajat (jonnamusakka) tietävät, että kysehän on siis meidän makuuhuoneesta, josta tehtiin lauantaina tytölle oma huone.

Muutama kuukausi sitten tein tytölle oman nurkkauksen meidän olkkariin erottamalla tilan olohuoneesta kirjahyllyllä. Idea oli sinänsä ihan hyvä, mutta kävi kuitenkin liian työlääksi. Ei hän koskaan suostunut sinne nukahtamaan, jos jompikumpi meistä oli hereillä. Tyttö nukahti mun kanssa aina meidän sänkyyn, josta isäntä kantoi hänet omaan sänkyynsä. Tätä rallia kun vetää päivästä toiseen niin ymmärtää ettei se niin voi jatkua. Siispä tuumasta toimeen ja hihat heilumaan. Mä ymmärrän myös miehenkin kannan ja vastahakoisuuden, koska mulla on tuhat ja yksi ideaa koko ajan itämässä, ja hän kun ei ole mikään remontti-Reiska vaikka kuinka haluaisin. Niinpä saan yleensä suunnitella ja toteuttaa omat juttuni ihan yksinään. Eikä se mua haittaa, päinvastoin! Minä touhuan ja värkkään varsin mielelläni ellette ole jo huomanneet 😀

Niinpä me asustetaan nyt miehen kanssa olkkarissa ja tyttö sai koko makuuhuoneen itselleen ja leluvuorelleen. Olohuone on nyt todella siistin ja rauhallisen näköinen, kun kaikki ne miljoonat pikku nippelit ja nappelit on siirretty pois. Mä ihan hämmästyin eilen kun seisoin keskellä olkkaria ja siellä oli oikeasti siistiä! Ei ole nähty sitä ihmettä ihan hetkeen. Mieskin totesi tämän olevan vuosisadan paras idea! Siinä se taas nähtiin miten paljon pidemmälle minä pystyn näissä asioissa lopputulosta näkemään, kun toinen ajattelee pelkkää työmäärää. Eikä koko urakkaan mennyt edes montaa tuntia. Ainoa huono puoli tässä on se, että nyt pitää kuulemma ostaa isompi telkkari että sitä on kivempi katsella sängystä.. Miehet!

Projektihan ei tähän lopu. Nyt kun kamat on saatu hilattua oikeisiin huoneisiinsa niin tytön tavaroille täytyy keksiä joku siisti säilytysratkaisu. Ajattelin tehdä tilaa meidän vaatekaappiin, mutta se vaatii taas uuden projektinsa, koska niissäkin kamaa on enemmän kuin riittävästi. Seuraavaksi käydään siis vaatekaappien kimppuun ja sen jälkeen on edessä tapetin vaihtoa, parvisängyn hankintaa, olkkariin taulujen laittoa ym.. Onhan näitä! Aion hoitaa askareita pienellä budjetilla eli sänky ostetaan käytettynä ja tapetit alesta tai tarjouksesta. Neidillä tosin oli jo tapettivaihtoehto valmiina mielessä eikä se ole ihan halvimmasta päästä. Tällaista tämä meidän elämä on. Koko ajan jotain projektia käynnissä, mutta en valita. Eipähän käy aika pitkäksi!

Kuinkas teidän viikonloppu sujui?