Lumipalloefekti

Pistin koko meidän kodon hyrskyn myrskyn lauantaina ja siitähän käynnistyi melkoinen lumipalloefekti. Kypsyttelin ajatusta pienestä mööbleerauksesta viikon verran ja totesin perjantai-iltana miehelle, että huomenna on muuten sullekin hommia! Vastahankaisena ja kaikkea uutta vastustavana miehenä  hän totesi mun ideani olevan ihan paska. Totesin, että ihan sama ja päätin hoitaa koko homman vaikka itsestään. Snäpin seuraajat (jonnamusakka) tietävät, että kysehän on siis meidän makuuhuoneesta, josta tehtiin lauantaina tytölle oma huone.

Muutama kuukausi sitten tein tytölle oman nurkkauksen meidän olkkariin erottamalla tilan olohuoneesta kirjahyllyllä. Idea oli sinänsä ihan hyvä, mutta kävi kuitenkin liian työlääksi. Ei hän koskaan suostunut sinne nukahtamaan, jos jompikumpi meistä oli hereillä. Tyttö nukahti mun kanssa aina meidän sänkyyn, josta isäntä kantoi hänet omaan sänkyynsä. Tätä rallia kun vetää päivästä toiseen niin ymmärtää ettei se niin voi jatkua. Siispä tuumasta toimeen ja hihat heilumaan. Mä ymmärrän myös miehenkin kannan ja vastahakoisuuden, koska mulla on tuhat ja yksi ideaa koko ajan itämässä, ja hän kun ei ole mikään remontti-Reiska vaikka kuinka haluaisin. Niinpä saan yleensä suunnitella ja toteuttaa omat juttuni ihan yksinään. Eikä se mua haittaa, päinvastoin! Minä touhuan ja värkkään varsin mielelläni ellette ole jo huomanneet 😀

Niinpä me asustetaan nyt miehen kanssa olkkarissa ja tyttö sai koko makuuhuoneen itselleen ja leluvuorelleen. Olohuone on nyt todella siistin ja rauhallisen näköinen, kun kaikki ne miljoonat pikku nippelit ja nappelit on siirretty pois. Mä ihan hämmästyin eilen kun seisoin keskellä olkkaria ja siellä oli oikeasti siistiä! Ei ole nähty sitä ihmettä ihan hetkeen. Mieskin totesi tämän olevan vuosisadan paras idea! Siinä se taas nähtiin miten paljon pidemmälle minä pystyn näissä asioissa lopputulosta näkemään, kun toinen ajattelee pelkkää työmäärää. Eikä koko urakkaan mennyt edes montaa tuntia. Ainoa huono puoli tässä on se, että nyt pitää kuulemma ostaa isompi telkkari että sitä on kivempi katsella sängystä.. Miehet!

Projektihan ei tähän lopu. Nyt kun kamat on saatu hilattua oikeisiin huoneisiinsa niin tytön tavaroille täytyy keksiä joku siisti säilytysratkaisu. Ajattelin tehdä tilaa meidän vaatekaappiin, mutta se vaatii taas uuden projektinsa, koska niissäkin kamaa on enemmän kuin riittävästi. Seuraavaksi käydään siis vaatekaappien kimppuun ja sen jälkeen on edessä tapetin vaihtoa, parvisängyn hankintaa, olkkariin taulujen laittoa ym.. Onhan näitä! Aion hoitaa askareita pienellä budjetilla eli sänky ostetaan käytettynä ja tapetit alesta tai tarjouksesta. Neidillä tosin oli jo tapettivaihtoehto valmiina mielessä eikä se ole ihan halvimmasta päästä. Tällaista tämä meidän elämä on. Koko ajan jotain projektia käynnissä, mutta en valita. Eipähän käy aika pitkäksi!

Kuinkas teidän viikonloppu sujui?

Töissä lepäämässä

Processed with VSCO with 6 preset

Kotielämä on tällä hetkellä aivan hemmetin rankkaa ja uuvuttavaa. Sanotaanko näin, että meillä asuu pieni piru, joka raastaa mun hermoja pala palalta. Ja kyllä, kyse on meidän ainokaisesta! Kolmen ikävuoden uhmaikä ei ole mitään verrattuna tämänhetkiseen tilanteeseen. Voisin palata parin vuoden takaiseen aikaan milloin vain ja sen tuntuisi silkalta lomailulta nykyiseen verrattuna. Tyttö kokeilee selkeästi nyt rajojaan ja pyrkii ylittämään ne aina kuin mahdollista ja nimenomaan minun kanssani. Isänsä hän on kietonut tiukasti pikkusormensa ympärille aikapäiviä sitten, mutta minä voimakkaana persoonana en anna milliäkään periksi. Ja sekös neitiä harmittaa! Pakko myöntää, että tyttö on selkeästi perinyt luonteensa minulta mikä tietää hankaluuksia tulevaisuudessa…No, itseppä olen soppanut keittänyt! Täytän parin viikon päästä 34, mutta tällä hetkellä tunnen oloni 10 vuotta vanhemmaksi.. Onneksi pääsen päivittäin töihin lepäämään 😀

Tiistaina kävin viimeisen kerran fyssarilla olkapäätä kuntouttamassa!
Tiistaina kävin viimeisen kerran fyssarilla olkapäätä kuntouttamassa!

Jos ihmettelette miksi mun blogissa näkyy niin vähän kotikuvia niin syynä on se, että meillä asuu sottapyttyjä. Tein suursiivouksen sunnuntaina. Järkkäsin kaikki kamat paikoilleen, imuroin ja pyyhin pölyjä. Joka ilta järjestelen tavarat paikoilleen ja yritän ylläpitää siisteyttä, mutta siitä huolimatta paikat on taas hyrskynmyrskyn! Välillä tuntuu, että teen ihan turhaa työtä ja kaikki energia menee siivoamiseen. En tiedä millä saisin kaksi talon muuta asukkia huolehtimaan omista jäljistään. Voitte vain arvata minkälainen siivo kotona odotti eilen, kun kaksikko oli viettänyt siellä päivän yhdessä. Hyvä kun en pyörtynyt heti ovelle. Hurahdin itsekin jokin aika sitten Konmariin, mutta en ole toteuttanut sitä kirjan oppien mukaan. Otan aina osa-alueen kerrallaan läpi käytäväksi ja etenen pikku hiljaa kodin muihin paikkoihin. Viikon sisällä olen saanut taas paljon meille turhaa tavaraa liikenteeseen ja tänään lähtee lisää. Sain vihdoin ja viimein käytyä läpi myös treenivaatteita ja latasin ison kasan toppeja eilen myyntiin. En edes tajunnut miten paljon mulla on treenivaatteita ennen kuin levittelin kaikki keittiön lattialle. Heitin kymmenkunta toppia pois ja laitoin vajaa 30 myyntiin ja vielä niitä jäi kaappiin aika monta!

Processed with VSCO with 6 preset
Nyt on treenipaidat maritettu!

Pienistä elämän rasitteista huolimatta koen eläväni tällä hetkellä varsin onnellista aikaa. Saan treenata, mulla on hyvä työpaikka, unelmia ja rakastava perhe. Mitään kauhean suurta tai mullistavaa ei ole juuri nyt meneillään. Elämä etenee ihan omalla painollaan ja jokaisesta päivästä selvitään kuitenkin hyvillä mielin. Elämä saakin välillä olla hieman haastavaa, mutta jos se olisi sitä ihan koko ajan niin voimavarat olisivat varmasti vähissä. Tällä hetkellä haen haasteita treeneistä sekä käsitöistä, joista on tullut mulle joka iltainen rutiini.  En voinut edes kuvitella miten rentouttavaa virkkaaminenkin voi olla! En yhtään ihmettele miksi ihmiset hurahtaa siihen. Mulla on nyt työn alla vauvan peitto. Ei tosin oman, vaan tytön vauvanuken 😀 Ja olishan sitä kaikennäköistä mitä haluaisin värkätä kotona, mutta kun ei riitä vuorokaudessa tunnit!

Tää oli vähän tällainen sillisalaatti mitäminulleoikastikuuluu postaus, mutta väliäkö sillä.

Ps. Jos joku teistä etsii itselleen hyvää fysioterapeuttia niin erittäin iso ja lämmin suositus: Forever Hiekkaharjussa Pasi Pitkänen!