Elämä on puhelimessa

*Sisältää mainoslinkkejä

elämä on puhelimessa

Kuvaan päivittäin puhelimella. Yleensä ruokia, mutta usein jotain muutakin. Tulin taas siihen lopputulokseen, että pitäisi kuvat enemmän arkea, koska silloinhan se elämä tapahtuu. Snäppään ja kuvaan instastooriin, mutta ne kuvat poistuvat vuorokauden sisällä ja painuvat unholaan. Ei niitä asioita ja aikoja enää kukaan muista. Kuvien välityksellä muistot tulvivat taas mieleen ja huomaan kuinka nopeasti aika huristaa. Löysin vähän aikaa sitten kuvia, jotka oli otettu meidän tytöstä 2015. Miten pieneltä ja pulleaposkiselta hän niissä näyttikään! Löysin myös kuvia työkaverin halloween-bileistä, erilaisista blogitapahtumista, mökiltä ja kotoa. Tällaisiakaan asioita ei muista ellei kuvia olisi. Nykyaikana elämä on puhelimessa ja tietokoneella. Siellä missä kuvatkin ovat. Harvoin tulee enää teetettyä kuvia, vaikka pitäisi. Tietokoneelle ne unohtuvat eivätkä välttämättä löydy koskaan.

Mennäänpä sitten tsekkamaan mitä mun puhelimen kätköistä oikein löytyikään!

elämä on puhelimessa

Lenkillä eilen anoppilan maastoissa. Teki hyvää ulkoilla ja miettiä syntyjä syviä. Yskän takia en ole uskaltanut mennä salille, mutta jo kävelylenkki piristi mieltä kummasti!

elämä on puhelimessa

Viime viikonlopun herkkuja. Kumpikaan ei pahemmin sykäyttänyt tai singonnut herkkujen top 3:een, mutta menihän nuo!

elämä on puhelimessa

Salilla viime viikolla. En juurikaan harrasta salilla peiliselfieitä, mutta kun kukaan ei ollut näkemässä….

elämä on puhelimessa

Blog awardseissa Katrin kanssa kuvausseinällä ja ruuatkin oli mielettömän hyvät!

elämä on puhelimessa

Mun uusi kamera! Siinä on niin monta vipua ja vipstaakkelia etten ole ehtinyt kaikkea edes opettelemaan // Annan kanssa kimppaselfie Blog awardseissa.

elämä on puhelimessa

Even ylisöpö Ingrid. Haluan meille samanlaisen söpöläisen <3

elämä on puhelimessa

Tein tytölle kasvomaalauksen halloweeniksi. Ihan hyvä näin ensikertalaiselle!

elämä on puhelimessa

Blog awardseissa sai käydä ottamassa bilehileet ja minähän otin!

elämä on puhelimessa

Ikeassa haaveilemassa ihanista keittiöistä, uudesta sohvasta ja eteisen kaapista // Anopin orkideat kukkivat aina vaan, oli vuodenaika mikä tahansa!

elämä on puhelimessa

Jos tekisi lehdistä yhden ison kasan ja hyppäisi sinne…?

elämä on puhelimessa

Kisumisut köllöttävät lempipaikallaan sohvan selkänojalla. Tiivistii kylki kyljessä niin kuin aina.

elämä on puhelimessa

Olen pikku hiljaa järjestellyt kotona kaappeja ja tässä keittiön yksi laatikoista. Nyt sieltä löytää etsimänsä helposti!

elämä on puhelimessa

Tekaisin työpaikan syysbrunssille amerikkalaisen porkkanakakun ja pääsin samalla testaamaan Tupperwaren kakkukupua. Kätevä oli!

Kuvaatteko te paljon puhelimella vai jääkö kuvat ottamatta arjen tiimellyksessä?

Ps. Nyt House of Brandonilla KAIKKI -20% (paitsi kosmetiikka) eli kannattaa mennä tsekkaamaan ainakin treenivaatteet ja ulkovaatteet! Voimassa 13.11 asti.

 

Näitä asioita kaipaan blogeissa

Mä olen kirjoittanut tätä blogia varmaan jo 10 vuotta. Pakko myöntää etten edes muista koska olen blogini aloittanut enkä jaksa asiaa tarkistaakaan. Mun blogi sai alkunsa Pakkotoiston ja Fastin treenipäiväkirjoista joihin halusin alkaa kirjoittamaan myös muista elämän asioista kuin treenaamisesta. Niinpä syntyi Jonna1983-blogi jonka nimi juonsi juurikin mun Pakkotoiston aikaiseen nimimerkkiin. Kekseliästä, eikö? 😀 Okei, pakko oli käydä lisäämässä blogin sivupalkkiin arkisto, josta voitte selata mun vanhojakin postauksia! Ensimmäisen postauksen olen näköjään kirjoittanut 16.10.2008 😉 Onhan tuosta jo aikaa! Tästä ja tästä pääset lukemaan mun ensimmäiset postaukset. Kuvissa näkyy hiukka nuorempi versio minusta!

Noina aikoina kirjoittelin todella paljon treeneistä ja listasin treenejä painoineen ja sarjoineen ylös. 2008 ei vielä kovin paljon ollut blogeja ja treeniblogien skene oli aika pieni. Bloggaajat tunsivat hyvin toisensa ja treffailtiin usein esim. kisoissa ja oltiin muutenkin yhteyksissä. Nykyään blogeja on järjettömät määrät ja suurin osa jää (minulta) tuntemattomiksi. Varsinaisia treeniblogeja on todella vähän. Siis sellaisia, jotka keskittyvä nimenomaan treenaamiseen ja päiväkirjamaisia treeniblogeja vielä vähemmän. Kaipaan vanhojen blogien päiväkirjamaisuutta todella paljon. Nykyään täytyy aina jokaiselle postaukselle keksiä tietty aihe ja kirjoittaa siitä. Aina vain uusien aiheiden keksiminen on todella vaikeaa ja ainakin mulla kirjoittaminen takkuaa juuri sen vuoksi. Olenkin viime aikoina miettinyt pitäisiko ainakin osittain palauttaa vanha päiväkirjamainen tyyli takaisin? Ihan vain kertoilla edellisen päivän tapahtumista muutamalla kuvalla höystettynä.

Bloggaaminen on Suomessa ammattimaistunut todella paljon ja se on mun mielestä toisaalta harmi. Blogeista on kadonnut tietynlainen aitous ja rosoisuus. Kuvista yritetään saada nykyään ammattivalokuvaajan tasoisia ja harvassa blogissa näkyy enää peilin kautta otettuja räpsyjä. Eikä siinä mitään, kuvat ovat kauniita ja niitä on kiva katsella, mutta liian silotellut kuvat eivät ole mun makuuni. En ole itse vieläkään kovin kummoinen valokuvaaja eikä minusta varmasti koskaan tulekaan. Minulta puuttuu valokuvaamiseen vaadittava taiteellinen silmä kokonaan. En osaa asetella itseäni enkä asioita ja tiedostan sen varsin hyvin. Monissa blogeissa on vain hienoja kuvia, mutta ei juuri muuta sisältöä. Minua sellainen ei kiinnosta. Olen enemmänkin kiinnostunut ihmisestä ja hänen ajatuksistaan kuin viimeiseen asti fotoshopatuista kuvista ja kahvikupeista, jotka on kaunisti aseteltu tietokoneen viereen kera kukkakimpun. Voihan toki olla, että YouTube tulee vielä kaappaamaan vallan blogeilta. Itsekin olen kovasti tykästynyt vloggaamiseen, koska siellä ihminen näkyy aidompana kuin blogien kuvissa. Pakko myöntää, että viime aikoina olen miettinyt useampaan otteeseen blogin hiljentämistä, mutta niin kauan kuin juttua riittää, pysyttelen minäkin ruudun tällä puolella! Sitten siirryn pelkästään videoiden tekemiseen 😉 Mun youtube-kanavan löydät täältä.

Kaipaatko sinäkin vanhan ajan päiväkirjamaisia blogeja?