Juuri tätä EN tilannut!

Processed with VSCO with q8 preset

Joko teillä alkaa olla jouluvalmistelut loppusuoralla? Mun nimittäin onneksi on. Vaikka aloitin ajoissa siivoushommat ja paketoinnit niin näköjään viimesillekin päiville riittää hommaa ihan riittävästä. Mä oon nimittäin siivonnut täällä aamusta asti! Vielä on keittiö raivattavana ja muutama lahja paketoimatta ja se olis siinä. En varmaan muuten näin rehkisikään, mutta tänä vuonna joulupäivän ateria syödään meillä ja haluan, että täällä on jouluista ja siistiä. Oon raivannut paikkoja, pyyhkinyt pölyjä ja imuroinut lattiat ja sohvan sekä hakenut joulukukkia kaupasta. Tietysti kävi niin, että kun aloin pesemään lattioita höyrypesurilla niin se ei enää toiminutkaan. Juuri silloin kun sitä kipeästi tarvitsisin! No ei muuta kuin kehittelemään joku moppipatentti ja luuttuamaan lattioita…Haettiin kuusi vasta eilen varastosta ja alettiin samalla ripottelemaan joulukoristeita ympäriinsä. Totesin ettei meillä niitäkään kovin paljon itse asiassa ole. Olen joka vuosi ostanut kotiin jonkin uuden koristeen, mutta tänä vuonna jäi ostamatta. Tarkoitus oli mennä tänään töiden jälkeen Jumboon tekemään vielä viimeisiä ostoksia, mutta suunnitelmiin tuli muutos…

Processed with VSCO with q8 preset

Processed with VSCO with q8 preset

Ei tämä meidän joulun vietto tällä hetkellä kovin ruusuiselta näytä. Hain eilen tytön kesken tarhapäivän pois. Hänellä on vatsatauti.. Onneksi se alkaa pikku hiljaa olla selätetty, mutta jotta elämä ei olisi liian helppoa niin minä heräsin tänä aamuna kurkkukipuun ja kovasti tuntuu joku pöpö puskevan päälle. Vuodessa on yksi ainoa päivä, jolloin en halua sairastaa ja se on jouluaatto! Tätä en todellakaan tilannut tälle vuodelle enää. Koko tämä vuosi on ollut pelkkää sairasta vitsiä ja kipeäksi tuleminen jouluaatoksi olisi kärsimysten kirsikka koko surkuhupaisan kakun päälle. Ensi vuodesta tuskin voi tulla tätä huonompi.

Processed with VSCO with q8 preset

Processed with VSCO with q8 preset

No, ei auta itku markkinoilla! Täällä porskutellaan just näillä eväillä mitkä on suotu ja vedetään inkivääriä kaksin käsin nassuun. Toivon todella hartaasti, että saadaan juhlia joulua terveinä, koska eihän tämäkään päivä ole kuin kerran vuodessa! Teilla rakkaat lukijat haluan toivottaa oikein rauhallista ja tunnelmallista joulua <3 Voipi olla, että huomisen aikana en ehdi, jaksa enkä haluakaan palata koneen ääreen blogia kirjoittamaan 😉

Syökää hyvin ja nauttikaa!

Processed with VSCO with q8 preset

Painajaisuni

Processed with VSCO with c2 preset

Mä näen todella harvoin unia tai en ainakaan muista niitä. Silloin tällöin saatan muistaa pienen pätkän jostain unesta, mutta sekin unohtuu nopeasti. Yleensä mun unissa ei ole mitään järkeä ja olen lueskellut unikirjastakin etsien jonkinlaista merkitystä hämmentäville unilleni. Tiedän, että unet tulevat alitajunnasta ja voivat liittyä esimerkiksi elämäntilanteeseen tai pelkoihin. Usein vain tuntuu ettei niissä ole mitään järkeä!

Lapsena näin todella usein unta, että olin viemässä ulkona roskia kun meidän talo syttyi tuleen. Seisoin roskalaatikolla tuijottaen ilmiliekeissä roihuavaa taloa. Jostain pimeydestä huomasin tumman hahmon kävelevän minua kohti moottorisaha kädessään. Lähdin karkuun ja mies lähti perääni. Juoksin pitkin metsiä ja piilouduin puiden taakse. Uni loppuu joka kerta siihen kun olen kiivennyt korkean talon katolle ja mies tönäisee minut sieltä alas. Herään juuri kun olen tippumassa maahan…En muista koska olen tämän unen nähnyt viimeksi, siitä on vuosia aikaa, mutta muistan sen edelleen selvästi! Mistähän tämä uni on mahtanut viestiä?

Nykyään näen aika harvoin tuollaisia kauhu-unia. Viime yönä heräsin kesken mun perinteisen painajaiset, jonka näen silloin tällöin eri muodoissaan. Tapahtuman kulku on sama, mutta tilanteet vaihtelevat. Unessa mies jättää minut ja jään tytön kanssa yksin. Minua pelottaa asua yksin, mutta pikku hiljaa alan laittamaan omaa kotia. Ikävöin silti miestä ja yhteistä elämää kovasti ja tunne on aina todella ahdistava. Joissain unissa mies löytää uuden puolison joissain ei. Viime yönäkin heräsin siihen todella ahdistavaan tunteeseen. Ihan kuin sydän repeytyisi irti rinnasta enkä saisi happea. Kauhea fiilis! Muistelen,  että nämä unet alkoivat tytön syntymän jälkeen. Liittynevät jonkinlaiseen menetyksen pelkoon? Tällaisestakin unesta on jo todella pitkä aika…Mielenkiintoista, että tällaiset ikävän fiiliksen tuovat unet jää mieleen, mutta iloiset taas ei. Mieluummin näkisin iloisia unia kuin tällaisia ahdistavia. Jään aina miettimään painajaisia pitkäksi aikaa. Täytyy varmaan taas kaivaa unikirjakirjahyllystä esille!

Näettekö te paljon unia, minkälaisia?

Kun arki stressaa, laita huulipunaa

Processed with VSCO with 7 preset
Paita House of Brandon, (täältä*) ja huulipuna Oriflame.

*Sis.mainoslinkin.

Arki tuntuu nyt erityisen raskaalta. Tuntu, että kaikkea pitää tehdä. Pitää suunnitella joulua, pitää treenata, pitää käydä töissä, pitää herätä aikaisin, pitää siivota ja laittaa ruokaa. Suoritan asioita nauttimatta niistä. Kiidän vain askareesta toiseen ja yritän saada kaiken hoidettua ja silti yritän haalia kaikenlaista hommaa lisää. Nyt en enää yksinkertaisesti jaksa. Mun kroppa kertoo aika nopeasti, jos menee liian lujaa ja osaan havainnoida nämä merkit nykyään todella herkästi. Näistä varoitussignaaleista olen todella kiitollinen kropalleni, koska muuten saattaisi käydä hassusti. Ja nyt on todellakin signaalit päällä!

Nyt kun olen taas palannut treenaamaan enemmän, huomaan että väsyn helpommin. Vaikka treenaaminen tuo energiaa niin kyllä se myös vaatii enemmän palautumista. Jos on koko ajan miljoona rautaa tulessa, on sanomattakin selvää ettei elimistö voi palautua kuormituksestaan. Mun oli tällä viikolla tarkoitus treenata niin paljon kuin mahdollista, mutta taidan pitää salin ohjelmoinnin mukaan kevyen viikon. Nyt vaan on liian paljon kaikkea. Mukavampaa aloittaa ensi viikolla treenit levänneenä ja arki vähemmän stressaantuneena.

Mä olen ollut pari päivää todella väsynyt ja nyt on pakko ottaa muutama päivä huilia. Toisaalta takaraivossa jyskyttää, että pakko treenata nyt kun voi, mutta järki vie sentään voiton. Tänään väkerrän vielä vähän joululahjoja ja huomenna lähdetään tytön kanssa siskon tykö Kuopioon. Hieman erilainen viikonloppu siis tulossa! Tosi mukavaa saada arjen keskelle taas jotain ihan muuta ja palaan kotiin varmasti huomattavasti virkeämpänä ja toimeliaampana. Mun mielestä on todella tärkeää järjestää elämään välillä jotain ihan muuta kuin sitä perusarkea. Ei sen kovin kummoista tarvitse olla: leffailta, kylpyläreissu, vierailu ystävän luona, askartelua kotona, joku blogitapahtuma..Jotain mikä rentouttaa ja saa ajatukset pois siitä tylsästä peruspuurtamisesta. Kyllä asioiden tekemisestä täytyy myös nauttia, pelkkä suorittaminen on ehkä pahin arjen paholainen!

Millä keinoin te pakenette arjen tylsyyttä?

*Kannattaa tsekata myös House of Brandonilta giftguide ja uutuudet! Siellä olis yhtä sun toista mitä huolisin pukin konttiin 🙂

Miksi kehuminen ja kiittäminen on niin vaikeaa?

banneri
Kuva: Timo Pyykkö / A-lehdet.

Kiittäminen, kehuminen ja anteeksi pyytäminen. Asioita, jotka minun mielestäni kuuluvat jokapäiväiseen kohteliaaseen käytökseen. Olen tästä aiheesta kirjoittanut aiemminkin, mutta nyt on tarve kirjoittaa uudestaan, koska asia on ollut omassa elämässäni hyvin pinnalla viime aikoina. Olen itse töissä asiakaspalveluammatissa ja ihan päivittäin saan ihmetellä ihmisten käytöstä. On nimittäin todella yleistä ettei aikuiset ihmiset tunne sanaa kiitos tai anteeksi.

Minä olen pyrkinyt opettamaan tytölle pienestä pitäen, että aina täytyy kiittää ja aina täytyy pyytää anteeksi. Varsinkin anteeksi pyytäminen on ollut hänellä välillä työn ja tuskan takana, mutta liittynee ikään tämä taistelu. Omasta lapsestahan saa koulutettua juuri niin kohteliaan ihmisen kuin haluaa ja oma esimerkki on aina paras esimerkki. Mutta entäs vieraat ihmiset? Heidän käytökseen ei juuri voi vaikuttaa. Toiset eivät vain ymmärrä, vaikka kuinka rautalangasta vääntäisi. Melkein joka aamu joku asiakas myöhästyy, joku vähemmän ja joku vähän enemmän. Viime viikolla eräs asiakas oli 25 minuuttia myöhässä ja kun anteeksipyyntöä ei kuulunut, sanoin hänelle että olet aika paljon myöhässä. Tässä vaiheessa voisi olettaa kuulevansa pahoittelut, mutta toisinpa kävi. Naureskellen hän tokaisi, että noh ihan vähän vain olen myöhässä hehheh…Eipä paljon naurattanut, koska hänelle varatusta tutkimusajasta oli kulunut jo puolet. Tällaisia tapauksia kohtaan päivittäin. Eipä tulisi itselleni mieleen naureskella moisessa tilanteessa. Minua hävettäisi.

Mutta sitten on näitä aivan ihania ihmisiä, jotka kiittävät kohteliaasti ja pyytävät anteeksi minuutinkin myöhästymistä. Tänään sain todella vuolaat kehut eräältä asiakkaalta, vaikka toimin niin kuin aina työssäni toimin. Töykeiden asiakkaiden jälkeen yltäkylläiset kehut saavat todella hyvälle mielelle ja vielä kun asiakas mainitsee, että toivottavasti myös teidän johtoporras tietää miten hyviä ja tehokkaita työntekijöitä teillä on, niin kyllähän siinä hymy tulee huulille. Miksi ihmeessä kehuminen on usein niin vaikeaa? Pakko sanoa, että olen petrannut tässä asiassa todella paljon ja jos kehuille on aihetta niin niitä varmasti annankin! Tiedän miten hyvän mielen pieni, ja ehkä omasta mielestä vähäpätöinen kehu, tuo vastaanottajalle niin miksi en sitä sanoisi?

Muistetaan siis, että kehu päivässä piristää kaikkien mieltä! Eiks joo?

Ps. Mitäs tykkäätte kuvasta? Kuva on osa Fitfashionissa tapahtuvaa freesausta ja me bloggaajat päästiin ihan ammattivalokuvaajan kuvattavaksi! Mä ainakin tykkään 🙂

Melkein ottaa päähän

Processed with VSCO with 5 preset

*Sis. mainoslinkin.

Nyt mulla alkaa oikeasti jo hermot palamaan. Miksi ihmisen elämä ei voi olla tasaista ja kivaa, ilman sen suurempia vastoinkäymisiä? Miksi pitää koko ajan tulla vastaan jotain inhottavaa, joka ahdistaa, ärsyttää ja masentaa? Juuri kun ehdin taas saada elämäni jotenkuten tasaantumaan niin eikö ala taas hirveä alamäki. Juuri kun ehdin innostua treenaamisesta ja palasin takaisin crossfitin pariin niin mattoa vedetään taas jalkojen alta ja kaikki suunnitelmat menee uusiksi. No, ei välttämättä uusiksi, mutta muuttuvat ainakin rankasti. Välillä musta tuntuu, että viimeinen vuosi on mun kohdalla ollut lähinnä suurta pilaa ja herään tästä painajaisesta ihan koska tahansa.

Kerroin eilen, että kotona oleminenkin on ihan mukavaa nyt kun en vielä treenatakaan voi. Se kelkka muuttui tänä aamuna, kun totesin ettei tarvitse ehkä useampaan päivään haaveilla mistään urheilusta ja sehän tietää lisää kotona vietettyjä tunteja. Urheilevalle ihmisille tämä alkaa olla jo pikkusen liikaa. Mulla on ollut jo neljä flunssaa syyskuun puolen välin jälkeen ja lisäksi muutama viikko sitten alkoi hengenahdistus ja kauheat yskänkohtaukset. Tänään kävin työterveyslääkärillä ja kovastihan tuo astmalta vaikuttaa. Vielä on keuhkolääkärin visiitti edessä, mutta siihen asti ollaan ja ihmetellään. Yksi syy näille taas alkaneille sairasteluille voisi hyvinkin olla astman puhkeaminen ja pakko myöntää, että kyllä sellainen tieto helpottaisi! Aika kummissani olen saanut viime viikot olla näiden keuhkojeni kanssa.

Kuumotus salille ja treenien pariin olisi jo kova, mutta nyt on maltettava. Ärsyttää todella paljon tällainen tilanne, mutta eihän tälle minkään tee. Ehkä ensi vuosi on sitten hieman parempi, kun tämä on mennyt niin huonosti? Täällä jatketaan siis kotona oleilua, joulukorttitalkoita ja kodin hämmennystä. Tällä menolla tulee vielä päivä jolloin mies luulee tulleensa väärään asuntoon 😀 On meinaan aika kova kuume alkaa vaihtamaan tapetteja ja maalaamaan seiniä! Sitä tämä joutilaisuus teettää.

Elloksella* on muuten nyt pari todella hyvää tarjousta, tuli noista tapeteista mieleen!

PRE BLACK FRIDAY DEAL – VOIMASSA VAIN 24H – 25% alennusta* tilauksestasi – myös monista merkkituotteista sekä leluista! Alennus koskee uutta tilausta Elloksen valikoimasta. Alennus koskee normaalihintaisia vaatteita, kenkiä, asusteita, kodintekstiilejä, sisävalaisimia, tapetteja ja mattoja. Alennus on voimassa 23.11.2016 asti, ja sen voi käyttää vain kerran. Toimituskulut lisätään tilauksen loppusummaan. Alennusta ei voi yhdistää muihin alennuksiin tai tilaajaetuihin, ale-/kampanjahintaisiin tuotteisiin, huonekaluihin, elektroniikkatuotteisiin ja -tarvikkeisiin, Design by -tuotteisiin eikä tuotemerkkeihin UGG, Vagabond, Odd Molly, Odd Molly Home, Vagabond tai Spanx.  Alennuksen saat koodilla 345447.

TAI

40% alennusta kalleimmasta tuotteesta + 2 Iittalan kivituikkua kaupan päälle* kun tilaat väh. 50 eurolla Edut koskevat uutta tilausta Elloksen valikoimasta. Alennus koskee normaalihintaisia vaatteita, kenkiä, asusteita, kodintekstiilejä, sisävalaisimia, tapetteja ja mattoja. Edut ovat voimassa niin kauan kuin tuotteita riittää, kuitenkin vain 20.12.2016 asti, ja ne voi käyttää vain kerran. Kivi-lyhtyetu koskee vähintään 50 euron tilausta. Vain 1 Kivi-lyhtysetti kaupan päälle/asiakas. Toimituskulut lisätään tilauksen loppusummaan. Etuja ei voi yhdistää muihin alennuksiin tai tilaajaetuihin, ale-/kampanjahintaisiin tuotteisiin, huonekaluihin, elektroniikkatuotteisiin ja -tarvikkeisiin, Design by -tuotteisiin eikä Ei alennusta -tuotteisiin. Alennuksen saat koodilla 345733.

Ihan vitsi koko muija

Processed with VSCO with 4 preset

Elämä nauraa mulle taas ilkeästi. Että pitikin eilen mennä kirjoittelemaan flunssasta ja vitamiineista. Unohdin ilmeisesti koputtaa puuta, koska nyt ollaan tässä inhottavassa tilanteessa. Kävin eilen treeneissä crossfit Vantaalla ja koko treeni kulki kuin unelma. Sain sykittyä ihan kunnolla, vaikka jouduinkin osan liikkeistä skaalaamaan tämän hetkiseen tilanteeseen sopivaksi. Bussi sujahti nenän edestä, mutta lähdin kävelemään kotia kohti hymyssä suin. Fiilis oli todella hyvä ja suunnittelin järkkäileväni kotona paikkoja, kun mieskin oli tytön kanssa uimahallissa. Kotona söin ja istahdin sohvalle. Iski väsymys, tein silti suunnittelemani hommat. Olo huononi nopeasti ja yhdeksän aikaan kurkku oli jo aivan tulessa.

Tänä tauti iski päälle oikein rytinällä ilman mitään ennakkovaroitusta! Kuume, kurkkukipu, kauhea yskä ja keuhkot tohjona. Ei muuta kuin lääkäriin ja ilmoitus töihin etten ole ihan elämäni kunnossa. Pitikin taas sattua näin! Ihan vitsi taas koko juttu ja arvatkaa miksi? Mulle käy aina näin, kun on jotain kivaa tiedossa. Perjantaina olisi firman pikkujoulut ja stand uppia tiedossa. Mä niin haluan sinne ja syömään raflaan!

20161116_143810

Ei olisi pitänyt kirjoittaa mitään flunssista… Lisää teetä sit vaan! Eihän sitä olekaan vielä kovin montaa kuppia kulunut.

Mahdottoman hyvä pössis

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jännä juttu aina näin perjantaisin. Fiilis on hyvä ja mieliala kaikin puolin positiivinen. Asiakkaat on mukavia ja hommat luistaa kuin rasvattu. Radiosta tulee hyviä biisejä, ihan alkaa tanssittamaan! Kukaan ei ole pahalla päällä ja asiakkaatkin heittää hyvä läppää. On viikon paras päivä viikkotyöläiselle. Se on kuulkaas taas perjantai! Täällä on alkanut jo kova viikonlopun odotus, koska viikonlopulle on paljon kivaa ohjelmaa tiedossa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mulla on ollut siitä erikoinen viikko, että jokaiselle illalle on ollut jotain menoa: treeniä, fyssaria, kuvaus, lisää treeniä…Eilen mun piti mennä Plaza-lehden lukijailtaan, mutta aikatauluongelmien vuoksi en päässytkään paikalle. Harmitti kovasti. Pidän niin kovin sisustamisesta ja siihen liittyvistä lehdistä sekä tapahtumista, että olisi ollut kiva päästä paikalle. Elämää ei voi aina ennakoida ja pakko myöntää, että olin jo eilen aika väsynyt. Oli vaihteeksi mukava istahtaa ajan kanssa anoppilan ruokapöytään ja turista niitä näitä kaalinpäitä. Huomaan tyttärenkin käytöksestä, että olen ollut tällä viikolla liikaa poissa kotoa. Melkoinen takiainen roikkui mun kaulassa koko eilisen illan <3 Onneksi ensi viikosta on tulossa rauhallinen ja saadaan askarrella ja leikkiä barbeilla ihan ajan kanssa! Tällä viikolla ollaan jo vähän aloitettu jouluaskarteluja ja laitettu ihan pienesti joulua jo kotiin kynttilöiden muodossa. Tuhlasin myös sen verran, että ostin pari kukkakimppua kotiin ilostuttamaan. Leikkokukista tulee aina niin ihana fiilis!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tänään olisi vielä töiden jälkeen treenit tiedossa ja sen jälkeen aion laittaa jotain hyvää ruokaa. Iltaan kuuluu myös siivousoperaatio, koska anoppi ja appiukko tulee meille huomenna yökylään ja hoitamaan kissoja. Meidän poppoo nimittäin kerää kimpsut ja kampsut ja siirtyy yhdeksi yöksi hotelliin! Saadaan nauttia isänpäivän aamiainen hotellin buffassa. Kun ei ole enää omaa isää muistettavana lahjoilla niin lahjotaan lapsen isää sitten senkin edestä <3 Oikein jos virtaa ja aikaa riittää niin tänään voisi myös leipoa jotain kivaa. Ehkäpä raakakakkua pitkästä aikaa? Tai jotain ihanaa juustokakkua…

Mukavaa viikonloppua! Joko te olette laittaneet joulua kotiin?

Ps. Meinasin tuhlata vielä lisää ja ostaa meille uuden maton. Olen haaveillut jo pitkään vaaleasta matosta, mutta en ole uskaltanut kissojen takia sitä ostaa. Nyt ostan kun sattui niin hyvä tarjous eteen! Kerrankos sitä 😉

Ehkä vähän rupsahtanut

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

*Sis. mainoslinkkejä.

Pelkään, että mies lähtee kävelemään, koska olen päästänyt itseni rupsahtamaan. Katsoin tänä aamuna Rakas, sinusta on tullut pullukka-ohjelmaa ja tuo lause kiinnitti huomioni. Olen näin itsekin ajatellut ja silloin tällöin ajattelen vieläkin, vaikka tiedän ettei niin tule koskaan tapahtumaan. Kun yhteisiä vuosi on jo 11 niin toisen tuntee läpikotaisin. Ajatusmaailman sekä mieltymykset. En voisi kuvitellakaan, että tulisin jätetyksi iän tuomien merkkien vuoksi. Toki näin voi käydä, mutta silloin näkisin pahaa unta.

Minulla oli lukioiässä ja monta vuotta sen jälkeenkin todella huono itsetunto. Olin pyöreä enkä pitänyt itsestäni. Oli kauheaa kun en mahtunut vanhoihin vaatteisiini, joista olin lihonut ulos lukion alussa. Tunsin oloni ällöttäväksi ja yritin piilotella itseäni milloin mihinkin kaapuun. Eihän se kivaa ollut. Olin pyöreä vielä silloinkin kun tapasin nykyisen mieheni. Silti hän rakastui minuun ja halusi jakaa tulevaisuutensa minun kanssani. Mies treenasi jo silloin paljon ja hänen mukanaan innostuin itsekin enemmän. Paino alkoi tippua ja itsetunto koheni. Mulla on ollut ajanjaksoja jolloin itsetunto on ollut todella hyvä ja jaksoja jolloin olen taistellut ajatusteni kanssa. Viimeinen vuosi on mennyt vähän apeammissa merkeissä ja tällä hetkellä rakennan itsetuntoani pala palalta takaisin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eilen kävin A-lehdillä bloggaajien kuvauksissa. Minulle laitettiin ihana meikki ja kaunis tukka. Katselin itseäni peilistä ja vaikka silmien alle on alkanut tulla selkeästi lisää ryppyjä niin näky peilistä oli todella kaunis. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan pidin näkemästäni. Juu, kiloja on enemmän kuin vaikka vuosi sitten eikä kaikki treenipöksyt mahdu enää jalkaan, mutta mitä sitten? Ainahan voi ostaa uusia! Jossain vaiheessa mietin, että kun vain saisin sen viisi kiloa pudotettua niin olisin tyytyväinen. Näinköhän olisin? Olotila on hyvä ja energinen näin viisi kiloa painavempanakin niin mitä suotta alkaa nälkää näkemään. Kauneuden- ja ihonhoitoon olen alkanut panostaa entistä enemmän, koska iho alkaa sitä selkeästi vaatimaan. Näistäkin asioista tulossa piakkoin lisää!

Jos se mies lähtisi muutaman silmärypyn ja viiden ylimääräisen kilon vuoksi kävelemään niin sitten saisi mennäkin! (Onneksi ei tarvitse tällaisia miettiä)

Ps. Offerillassa* jälleen todella hyviä tarjouksia! Itse ostin meille mattojen pesun (sis. kuljetuksen ja pesun) hintaan 59e. Saadaan joulumatto puhtaaksi ja lattialle 🙂 Suoraan tarjoukseen tästä*.

Kauppahalli24:n ruokaostosten kotiinkuljetus 3 kk:n ajan + 10e alennusta ostoksiin 9,90e! Tarjoukseen tästä*.

Hammastarkastus hammaskiven poistolla ja puhdistuksella 45e. Tarjoukseen tästä*.

Tunnin jalkahoito Forumissa 35e (tänne haluaisin itsekin!). Tarjoukseen tästä*.

Brasialainen sokerointi Forumissa 35e (tänne pitäisi mennä…). Tarjoukseen tästä*.

Vuoden toiseksi vaikein päivä

Processed with VSCO with x5 preset

Tämä vuosi on ollut mulle yhtä hullun myllyä ja tunnemyrskyä. Vuoden sisään on sattunut pari suurempaa asiaa, jotka molemmat ovat vaatineet veronsa. Näin kun asiaa ajattelen taaksepäin niin ei ihme, että olen tunnen muuttuneeni ihmisenä ja etsin itseäni selkeästi edelleen. Uskon, että kaikki nämä minun motivaatio-ongelmat johtuvat nimenomaan suurista elämänmuutoksista. Vielä kun tietäisi milloin löydän taas itseni kaiken tämän myllerryksen keskeltä niin olisin kiitollinen. Aikaahan se vie, se on selvä, mutta paljonko? Siihen tuskin on kenelläkään vastausta.

Isäni menehtyi pitkän sairastelun jälkeen tammikuussa. Tapahtuma tuli kuitenkin yllätyksenä meille kaikille, koska tilanteen piti olla hoidossa. Näin se elämä vaan heittelee eikä koskaan tiedä milloin joku läheinen poistuu keskuudestamme. Ensimmäiset kuukaudet olivat aivan kauheita, mutta kesän aikana tilanne alkoi jo vähän helpottua, koska ajatukset olivat olkapääni kuntouttamisessa. Ikävä ei kuitenkaan poistu koskaan ja tunteet nousevat pintaan välillä todella kovina. Niin kuin tänään kun on aika muistella vuoden aikana menehtyneitä läheisiä. Itku tuli heti aamusta eikä fiilis ole juuri päivän aikana helpottunut, vaikka en sitä ole muille näyttänytkään. Yritän pitää itseni edes jotenkin kasassa. Ehkä lähden kotona kävelylle kirpakkaan pakkaseen ja pidän ihan oman muisteluhetkeni, koska kirkkoonkaan en tänään pääse. Olo on ontto ja tyhjä. Mielessä päällimmäisenä kysymyksenä pyörii Miksi? Miksi näin tapahtui?

Kysyin eräältä ystävältäni, että kuinka kauan kestää selvitä läheisen kuolemasta. Hän vastasi ettei siitä koskaan täysin selviä ja se taitaa olla ihan totta. On kuitenkin eri asia jäädä vellomaan suruun kuin jatkaa omaa matkaa ja muistella lähimmäistän lämmöllä. Olen onneksi päässyt jo tähän jälkimmäiseen vaiheeseen, mutta odotan myös sitä ettei aina tarvitsisi purskahtaa itkuun kun puhuu isästä tai ajattelee häntä. Mutta toisaalta, ei kai sekään väärin ole?

On tämä elämä vaan välillä oikukasta! Rauhallista lauantaita kaikille  <3

Tällä viikolla olen…

Processed with VSCO with a6 preset

*Sis.mainoslinkkejä.

..nauttinut suunnattomasti lomailusta ja omasta ajasta.

..värissyt kylmästä ja harrastanut kerrospukeutumista.

..todennut lämpömittarin näyttäessä -5 astetta kesän olevan virallisesti ohi.

..treenannut fiiliksen mukaan ja tehnyt kehonpainotreenejä, käynyt lenkillä ja salilla sekä joogannut.

Processed with VSCO with a6 preset

Processed with VSCO with a6 preset

..löytänyt haaveilemani joogamaton naurettavan halvalla.

..ostanut kasan askartelutarvikkeita.

..fiilistellyt jo vähän joulua.

..leikkinyt barbeilla tytön kanssa tuntitolkulla.

Processed with VSCO with a6 preset

Processed with VSCO with a6 presetProcessed with VSCO with a6 preset

Processed with VSCO with a6 preset

..viihtynyt keittiössä enemmän kuin laki sallii!

..suunnitellut blogin tulevaisuutta.

..herännyt aamuisin yksi kissa tyynyllä kasvojen vieressä, yksi kyljessä peiton alla ja yksi rinnan päällä. Siis jokaikinen aamu!

Processed with VSCO with a6 preset

Processed with VSCO with a6 preset

..hiihdellyt menemään ilman meikkiä mökkivaatteissa.

..syönyt aivan liian paljon herkkuja!

..lukenut järjettömän kasan sisustuslehtiä.

Processed with VSCO with a6 preset

..voittanut pariin otteeseen arvonnoista.

..katsonut mielenkiintoisia dokkareita.

..päättänyt vähentää herkuttelua ja sokerin käyttöä. Jälleen kerran.

..todennut, että kohta talvi on virallisesti täällä, koska mökkeilykausi päättyy tähän viikkoon.

Processed with VSCO with a6 preset

Rentouttavaa viikonloppua!

ps. Sekä Sportamorella että House of brandonilla urheiluvaatteista nyt hyvät alennukset! Käytä House of brandonilla koodia SPORT. Kuvaa klikkaamalla suoraan aletuotteisiin.

Sportamorelta saatte nyt -25% alennusta uutuustuotteista! Suoraan uutuustuotteisiin tästä*.

En taida olla yhtä terhakka kuin ennen

Processed with VSCO with c1 preset

*Sis. Mainoslinkin.

Aivan mahtavaa, on taas perjantai ja mulla alkaa loma! En olisi vielä yhtään loman tarpeessa, mutta en kyllä vastaankaan laita 😀 Ihan ensimmäisenä haluan kertoa teille, että blogin nimi vaihtuu ensi viikon maanantaina! Olen jo pitkään miettinyt nimen vaihtoa, mutta sopivaa ei ole tullut mieleen. Tuo Katrin ottama bannerikuva sai kuitenkin idean päähäni ja siinähän se tuleva nimi oikeastaan jo lukee: Palasia arjestani. Eli ensi viikosta lähtien Jonna1983 on historiaa ja tilalla on osuvampi ja minua kuvaavampi nimi Palasia arjestani. Mä olen niin innoissani!

Eilen oli taas melkoinen päivä. Sattui ja tapahtui kaikenlaisia ja koin olotiloja, joita en ole kokenut vähään aikaan. Minusta tuntuu, että olen jollain tasolla muuttunut vähän ajan sisällä. Enkä ehkä parempaan suuntaan. Tai no miten sen nyt ottaa. En ainakaan sellaiseksi joka haluaisin olla. Mä olen aina ollut urheilullinen ja rakastan treenaamista. Se tuskin on jäänyt teiltäkään huomaamatta. Ennen lasta treenasin todella ahkerasti 5-6 kertaa viikossa salilla ja siihen lenkkiä päälle. Raskauskilot pudotin tuplana ja jatkoin treenaamista entiseen tahtiin. Sitten tuli kyllästyminen salilla puurtamiseen ja vaihdoin crossfitiin. Siellä jatkui sama tahti melkein kolme vuotta, kunnes oli pakko pysähtyä loukkaantumisen vuoksi. Siitäpä se alamäki oikeastaan alkoi.

Processed with VSCO with c1 preset

Mun on nykyään todella vaikeaa motivoitua treenaamaan. Teen suunnitelmia, mutta en saa pidettyä niistä kiinni. Innostun valtavasti, mutta kyllästyn yhtä nopeasti. Olkapääleikkauksen jälkeen aloitin kuntosalitreenin suurella motivaatiolla, mutta pala palalta motivaatio on laskenut. Yhdellä viikolla treenaan ihan innoissani ja seuraavalla ei voisi vähempää kiinnostaa. Viime viikolla olin taas energiaa ja innostusta täynnä, koska päätin palata crossfitin pariin ja sen teinkin. Olin koko alkuviikon riemuissani ja tein selkeät suunnitelmat itselleni. Päätin käydä salilla 2 x viikossa ja crossfitissä 2 x viikossa. Lisäksi joogaa ja lenkkeilyä sen verran kuin ehtii ja jaksaa.

Eilen mulla meni töissä pidempään ja jouduin perumaan cf-treenit. Päätin lähteä salille. Menin kotiin, pakkasin salikamat ja olin jo vetämässä kenkiä jalkaan, kun kyllästys iski taas. En halunnut lähteä ja salikortin umpeutumisen varjolla jäin kotiin. Ajattelin etten halua ostaa uutta korttia, koska edessä on 1,5 viikon reissu mökille. Niin jäi taas treenit tekemättä. Mietin kotona asiaa ja yritin patistaa itseäni liikkeelle. Tiesin, että treenaamisesta tulee hyvä fiilis, mutta ei. Keskustelu itseni kanssa ei johtanut mihinkään. En ymmärrä mikä mua vaivaa, kun ei kiinnosta. Ennen sitä oli niin terhakkana treenaamassa, mutta nykyään kaikki muu menee edelle. Sain mä itseni sentään joogaamaan illalla eli ihan turhan panttina en ollut. Ihmetyttää vaan, että mistä nyt tuulee ja mikä minua vaivaa? Mukavuudenhaluko? Miehelle asiasta avauduin ja hän kehotti tekemään juuri sitä mikä kiinnostaa. Mitä sitä itseään pakottamaan asioihin, joita ei halua tehdä?

Niinpä, mutta kun mä haluaisin haluta! Treeni-into, missä olet!?

Ps. Sportamorella on alet käynnissä! Ihania treenivaatteita edullisesti vaikka millä mitalla. Jos on tarvetta uusille treenikamoille niin aleen pääset tästä*.

Koskaan ei tiedä mitä pinnan alla oikeasti on

Processed with VSCOKuva: Katri Viirret

Blogeja seuratessa blogin kirjoittajasta saa aina tietynlaisen kuvan. Ehkä kyseinen henkilö on juuri sellainen tai hän vain haluaa antaa itsestään tarkkaan harkitun kuvan. Blogin välityksellä on oikeastaan aika vaikeaa antaa itsestään realistista kuvaa ellei halua jakaa ihan kaikkia asioita ja ajatuksia elämästään. En minä ainakaan halua. On paljon asioita, joista en koskaan puhu täällä, koska en halua tai osaa kirjoittaa niistä. Rakastan itse blogeja, joissa kirjoittaja on hyvin samaistuttava ja samankaltainen ihminen kuin minä. En pidä blogeista, joissa kaikki on pelkkää pintaliitoa, juhlia, täydellisiä meikkejä ja uusia vaatteita sekä kalliita huonekaluja. Elämä ei ole täydellistä, joten en itse halua esittää, että se olisi täydellistä.

En tiedä minkälaisen kuvan te olette saaneet esimerkiksi minusta? Täältä puuttuu kaikki tuo pintaliito, koska en halua antaa nuorille lukijoille sitä kuvaa, että tavaraa tulee ovista ja ikkunoista ja elämä olisi helppoa näppisten näpyttelyä. Rahaa on vaikka muille jakaa ja jokainen viikonloppu yhtä juhlaa. Oikea elämä on minulle ihan jotain muuta. Se on tehtyjä työtunteja, maksettuja laskuja, rahahuolia, ajankäytön priorisointia, kotitöitä, välillä murehtimista, mutta on se myös iloa pienistä asioista! Olen itse henkeen ja vereen arki-ihminen ja vaikka siitä välillä natisenkin, niin mun mielestä se on sitä oikeaa elämää. Toki voisin jättää kaiken tämän blogin ulkopuolelle ja opetella kuvailemaan hienoja ja eteerisiä kuvia ja kirjoittaa blogiin vain kauniita korulauseita tai lainattuja mietteitä. Mutta kun minä haluan antaa itsestäni ja ajatuksistani juuri sellaisen kuvan minkälainen oikeasti olen. En tahdo feikata.

Entä kuinka moni meistä tietää mitä ystävälle tai työkaverille oikeasti kuuluu? Mitä hänen päänsä sisällä liikkuu? Veikkaan, että aika harva. Suomalainen kulttuuri on sellainen, että kavereita on paljon, mutta oikeita ystäviä aika vähän. Siis sellaisia ystäviä, joille voi kertoa ihan mitä tahansa. Itselläni tällaiset ihmiset ovat aika harvassa. Ihmisistä ei aina edes huomaa, jos heillä on isoja huolia tai murheita. Itse haluaisin, että olisi aina ihminen, jolle voisin kertoa suurimmatkin murheeni ja onneksi minulla sellaisia onkin, mutta kaikilla ei ole. Kysymys mitä kuuluu on helppoa kuitata sanoilla ihan hyvää, mutta entä jos ottaisikin toista kädestä kiinni ja kysyisi mitä sulle oikeasti kuuluu? Saisiko vastaukseksi jotain muuta? Olisiko helpompaa avautua?

Tämä koko teksti oli vain tällaista tajunnanvirtaa, joka lähti liikkeelle kun luin netistä mun suosikkibloggaajien Annan ja Sebastianin eronneen. Enpä olisi ikinä arvannut! Blogimaailmassa (saati oikeassa elämässä) ei koskaan tiedä mitä siellä pinnan alla oikeasti tapahtuu. Harmillista, tykkäsin heistä kovin.

Maailmanlopun meininki

Kuva: Katri Viirret
Kuva: Katri Viirret

Tämä kulunut viikko on ollut mulle todella rankka sekä henkisesti että fyysisesti. Sairastuin tosiaan tiistaina ja niin kuin aina, mun mieli mustenee heti kun joudun vuoteen omaksi. Ensimmäisenä kaivelen kaiken maailman herkut ja mässyt esille ja hautaudun niiden kanssa sohvalle sarjoja katselemaan. Eihän siinä mitään järkeä ole, koska a) ei ne oloa paranna ja b) ne ei maistu miltään. Mieskin ihmetteli, että miksi lyön läskiksi aina kaiken ruokavaliota myöten, kun sairastun? Niin, hyvä kysymys johon edes mulla ei ole vastausta. Näissä merkeissä on kuitenkin menty tiistaista saakka, kunnes eilen tuli ensimmäinen ajatus, että eiköhän tämä riitä. Siitä tiedän, että alan kohta olla kunnossa. Vakaasta päätöksestä huolimatta nappasin kaupasta mukaani herkullisen suklaamuffinssin ja nautiskelinkin sen loppujen lopuksi hyvällä fiiliksellä, koska yllättäen asiat alkoivat taas loksahdella kohdalleen.

Tämä kuukausi on ollut mulle rahallisesti todella haastava ja samanlaisena tulee jatkumaan ensi kuukin. Rahat on todella tiukilla ja se ahdistaa. En osaa edes kuvitella tilannetta, että elämä olisi tällaista koko ajan. Ja silti toisilla on. Perustason palkkaisella ihmisellä jo pari yllättävää suurempaa menoa tai laskua voi kaataa koko talouden hetkeksi ja juuri näin mulle on käynyt. En halua elää mieheni rahoilla, vaan tahdon ihan yhtä lailla ostaa ruokaa kotiin ja pitää kodista huolta kuin hän. Harvoin pyydän häneltä edes rahaa, vaikka hän sitä varmasti antaisi tällaisina kuukausina. Haluan edes osittain pysyä omillani ja kun tili näyttää jo tässä vaiheessa kuuta nollaa, niin on laitettava mietintämyssy päähän. Koska en halua koskea säästötiliinkään ellei ole aivan pakko niin ladoin taas tavaraa myyntiin ja onnekseni sain niistä vähän ylimääräistä. Pikkusen kun käyttää päätä ruokaostoksilla niin selviää aika vähällä. Punaiset laput kunniaan!

Tänään onneksi olo helpottui, kun huomasin tilille tulleen rahaa! Huh, miten hyvä fiilis. Hyvä kun en kattoon hyppinyt siltä seisomalta.  Vaikka sanotaan, että rahalla ei ole merkitystä, niin kyllä sillä vaan tiettyyn pisteeseen on. Tuskin kenenkään mielestä on kivaa laskea laskimella kaupassa pennosia ja miettiä mitä kauppalistan asioista voi ostaa ja mitkä täytyy jättää pois. Mun loppuvuosi tulee olemaan aika lailla pennosien laskemista, mutta toivottavasti sen jälkeen taas helpottaa. Tänään kävinkin ensitöikseni kaupassa ja aion testata paria uutta reseptiä. Se jos mikä saa minut iloiseksi! Kokkaaminen ja leipominen ovat parasta mitä tiedän 🙂 Niin ja tänään varmistui, että palaan ensi viikolla myös crossfitin pariin! Alkuun vain parina päivänä viikossa, mutta katsotaan miten muijan käy 😉 Niin ja blogin nimi tulee muuttumaan lähiaikoina! Siitä lisää kunhan asiat varmistuvat. Jännää!

Ihanaa viikonloppua kaikille! Toivottavasti teille on ollut kivempi viikko <3

ps. Huomasitteko uuden bannerin? Eikö olekin hieno! Se on Katrin käsialaa. Mä niin tykkään 🙂

 

Sanontojen maailma

Processed with VSCO with c1 preset

Tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee. Kolmas kerta toden sanoo. Itku pitkästä ilosta. Työ tekijäänsä kiittää. Onhan näitä sanontoja vaikka minkälaisia. Hauskoja ja ihan turhia ja omituisiakin. Tiedättekö mitä olen huomannut? Aika usein sanonnat pitävät hyvinkin paikkansa. Ennen ajattelin, että ne ovat ihan turhanpäivästä huuhaata, mutta eivätpä taidakaan olla. Itsekin näitä viljelen harva se päivä ja onhan sanontoja hauska kuunnella eri puolilta Suomea tulevilta ihmisiltä.

Tällä hetkellä mua lähinnä harmittaa, että ne pitävät niin hyvin paikkansa. Olen pari kertaa saanut taistelua flunssan jo pois vähän ajan sisällä, mutta kolmas kerta toden sanoo – täällä ollaan kipeenä! Eilen olin ihan fine ja pakkasin illalla salikamatkin valmiiksi. Aamulla olo oli herätessä tosi kurja ja se vain paheni päivän aikana töissä. Nyt sit ollaan vaan ja pötkötellään. Ja selataan netistä hauskoja sanontoja, tiedätkö sinä yhtään?

Eli: se joka pierua pidättää, muutakin vilppiä harrastaa! Muistakaa tämä.

Selittämättömät vatsaoireet

Processed with VSCO with a5 preset

Mulla meni tänään hermot. Mun vatsa on elänyt jo kauan ihan omaa elämää, mutta nyt homma on karannut käsistä oikein kunnolla. En saa mitään tolkkua tästä tilanteesta enkä yksinkertaisesti enää jaksa tätä olotilaa. Mun vatsahan on aina ollut hyvin omalaatuinen ja reagoin stressiin mä jännitykseen ensimmäisenä vatsalla. Nykyään stressaan jo sitäkin, että stressaantunut vatsalla. Vähänkään normaalista poikkeava tilanne niin taas mentiin. Todella inhottava vaiva, mutta ei tuota oikein ajatuksenkaan voimalla voi hallita.

Nyt ollaan menty siihen pisteeseen, että mulla on välillä todella kovia ylävatsakipuja. Tänään on kaikki ruoka tullut sukkana läpi. Viime viikolla taisi olla kolme normaalia päivää eikä asiaa tarvinnut miettiä sen enempää. Välillä mun aamut alkaa sillä, että herään vatsakipuun ja vatsa on ihan sekaisin aamusta lähtien. Viimeistään oireet alkavat aamupalan jälkeen. En syö juuri maitotuotteita saati viljoja, mutta ilmeisesti ne vähätkin täytyy jättää pois. Myös raakoihin vihanneksikiin vatsa reagoi, mutta ei aina. En ole löytänyt mitään selkeää kaavaa. Viime viikolla alkoi myös polttava tunne rintakehällä ja samalla nousee iso pala kurkkuun. Nieleskelen useoj tuota möykkyä ja pahaa oloa parikin tuntia töissä pois. Ahdistaa syödä vieraissa paikoissa tai ravintoloissa, koska seuraukset eivät useinkaan ole kovin hyvät. Hetken nautinto huulilla, pitkä istunto arabialla. Ihan perseestä, kirjaimellisesti!

Tänään mulla sitten meni lopullisesti hermot ja kävin lääkärillä. Totesin ettei tämä ole enää normaalia. Aikaisemmin ajattelin,  että mun maha nyt vaan on tämmönen. No ei sen pitäisi olla! Otettiin liuta verikokeita ja muitakin vähemmän miellyttäviä kokeita on tulossa. Suljetaan ensimmäisenä pois keliakia, laktoosi-intoleranssi ja suolistosairaudet. Jos nämä testit ovat ok niin sitte täytyy vaan alkaa kikkailemaan ruokavaliolla. Nythän joudun jo jättämään kahvin pois ja se ahdistaa suunnattomasti! Huomisaamu tulee olemaan tuskainen… Itse epäilen ärtyvän paksusuolen oireyhtymää, mutta voihan se olla jotain muutakin.

Nyt on ainakin ensimmäinen askel otettu kohti helpompaa elämää 🙂 Onko teillä ollut samanlaisia vaivoja

Ps. Muistakaa käydä äänestämässä mun reseptiä ruoka.fi:n kisassa. Löytyy ihan sivun alalaidasta!